Perhetyö

Se sensuroitiin pois. Luultavasti siksi koska se antoi liian totuudenmukaista tietoa perhetyön todellisesta sisällöstä. Perhetyötä yritetään lasussa kovasti väittää perheiden tukimuodoksi ja sitä mainostetaan joka puolella kertomatta , että perhetyö ei yleensä sisällä mitään käyttökelpoista tai konkreettista auttamista ja aiheuttaa salaisine muistiinpanoineen perheille vakavia oikeusturvaongelmia. Perhetyöhön turvaudutaan usein kun huostapäätös on jo tehty. Perhetyö ei siis ole ennaltaehkäisevää tukea vaan kyttäystä ja irtohavaintojen keräilyä jo tehdyn, usein turhan tai laittoman huostapäätöksen oikeuttamiseksi.

Perhetyössä on varmasti kehittämistä. Sensuroimalla perhetyön keskustelua ei varmasti saavuteta yhtään mitään. Otetaan opiksi.

Moni kokee perhetyön toimintatavat henkisenä väkivaltana koko perhettä kohtaan.

Eikä suinkaan kyse ole perheen asennevammasta, vaan siitä, että viranomaisten asenteissa ja toimintatavoissa on usein paljon korjattavaa.

Täällä liikkuu ajoittain henkilö, jonka mielestä lastensuojelusta tai sen toimintatavoista ei saisi kertoa mitään negatiivisia totuuksia. Hän on asiallistenkin kirjoitusten poistopyyntöjen takana, ei suinkaan sheriffi tai palstan ylläpito.

Poisatattaja-ilkeilijä-kiusaaja ei tule ajatelleeksi, että kukaan ei ylläpidä tällaista palstaa kuin ansiomielessä. Yksikertainen totuus on, että mitä enemmän palstoilla on kävijöitä ja kirjoittajia, sitä enemmän rahaa Suomi24:n omistajille virtaa. Sellainen henkilö, joka systemaattisesti sabotoi toisten kirjoituksia, sotkee ketjuja ja yrittää karkottaa kirjoittajia, ei missään tapauksessa ole ylläpidon suosiossa...

Usein avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan usein asenteellisia ja pahansuopia havaintojaan, joita ei yleensä näytetä asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä( jotka käydään sosiaalityöntekijöiden omissa puolueellisissa hallinto- oikeuksissa riippumattomien tuomioistuinten sijaan). Perheet eivät miellä perhetyötä tuen vaan valvonnan ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää perheiden oikeusturvariskinä.

Perhetyö on aina sidoksissa sitä määräävän sosiaalityöntekijän tarkoitusperiin, valitettavan usein ohjeistuksena on valikoivien irtohavaintojen tarkoitushakuinen fabrikointi huostaanoton tarpeen löytämiseksi.

Perhetyön työnsisältö vaatii täydellistä remonttia jotta nykyinen kontrolli ja leimaaminen saataisiin muuttumaan aidoksi tueksi. Ensimmäiseksi ammattiin tulisi liittää aitoa työntekoa; siivous- , tiskaus- ja lastenhoitovelvoitteita ja lainsäädännön kunnioitusta; asiallisen kohtelun ja rehellisen informoinnin ja kirjaamisen velvoite omien ennakkoluulojen kirjaamisen sijaan. Imatran esimerkki osoittaa, että perhetyöntekijän ei tarvitse olla toimeton sohvalla istuksija ja kyttääjä vaan perhetyöntekijä voi oikein ohjeistettuna ja asennoituneena tarjota perheille käyttökelpoista apua ja tukea.

Valitettavasti kunnat saavat vielä päättää perhetyönsä sisällöstä ja perhetyöntekijä toimii vielä liian usein ammattitaidottoman sosiaalityöntekijän aputyttönä ja urkkijana. Varokaa kuntaa, jossa perhetyö on pelkkää urkintaa ja jossa kirjauksia ei näytetä asiakkaille.

Älkää missään tapauksessa suostuko perhetyöhön ennenkuin olette kysyneet mitä työ pitää sisällään ja senkin jälkeen on hyvä nauhoittaa perhetyöntekijän vierailut ja kyselyt väärinkirjaamisen estämiseksi. Muistakaa, että teillä on omassa kodissanne automaattinen nauhoitusoikeus ilman erillistä lupapyyntöä. Perhetyön työnsisällöstä yleensä valehdellaan tai sitä markkinoidaan ympäripyöreästi vapaaehtoisesti vastaanotettavana tukena, mitä se ei ole. Suuri osa sote- työntekijöistä on vain markkinointiesitteet lukeneita hyväuskoisia eivätkä oikeasti tiedä mitä perhetyö pitää sisällään.

Kysykää siis AINA seuraavat kysymykset: Sisältyykö tarjoaamaanne perhetyöhön kodin- tai lastenhoidollista konkreettista apua esim. siivousta, tiskausta ja lapsenhoitoa?
- Voinko nähdä/ voitteko toimittaa minulle perhetyöntekijän kirjaukset kuukauden sisällä kotikäynnistä?
- Voinko/ Miten/ kuinka nopeasti voin korjata kirjausten mahdolliset virheet ja väärät väittämät?
- Voinko/ Miten voin estää tarkistamattomien tai väärien kirjausten käytön hallinto- oikeudessa?
- Voinko lopettaa perhetyön heti, jos siitä ei ole apua?
Jos johonkin näistä kysymyksistä tulee kielteinen vastaus, kieltäytykää jyrkästi perhetyöstä.

Tässä lainauksia aikaisemmista perhetyötä sivunneista keskusteluketjuista:

"Viimeisin kuulemani asiakaskokemus perhetyöstä tuli koliikkivauvan äidiltä, joka oli ottanut perhetyöntekijän vapaaehtoisesti kun oli sekoittanut ammatin kodinhoitajaan ja kuvitellut saavansa jotakin käyttökelpoista apua. Perhetyöntekijä ei ollut tehnyt mitään muuta kuin arvostellut äitiä siitä, että asunnossa oli kissankarvoja. Kun äiti olisi halunnut lopettaa tämän hyödyttömän palvelun, sitä jatkettiin sossujen toimesta väkisin. Kissankarvat eivät sentään johtaneet huostaanottoon."

"Ystäväni raitis ja terveet elämäntavat omaava suurperheen äiti erehtyi ottamaan perhetyöntekijän koska ei omien sanojensa mukaan "ymmärtänyt , että se olikin sosiaalitoimiston kyttäri".
Tämäkin äiti sotki perhetyöntekijän kotisisareen ja luuli saavansa kodinhoitoapua.
Perhetyöntekijä urkki ja urkki aikansa ja kun ei muuta moitittavaa löytänyt alkoi syyttää äitiä siitä, että tämän tytär yritti olla "liian täydellinen".
Hyvä kun ei onnistunut vääntämään sairausdiagnoosia tästä kunnollisesta tyttärestä."

"Meille syntyi paljon hoitoa ja valvontaa vaativa vauva. Viisaana äitinä, vaikka isä vastusti, hain apua uupumiseen. Saimme perhetyöntekijän kotiimme. Isä ei asiasta pitänyt lainkaan, mutta minä viisaana äitinä olin sitä mieltä, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta, olihan vauva niin vaativa hoidettava.
En aavistanut lainkaan, että meistä tuli lastensuojeluperhe, joka päättyi lapsen huostaanottoon."

"perhetyöntekijä esittää olevansa vanhemman ystävä / kaveri ja saaa siten vanhemman kertomaan ja avautumaan. Ja kuinkas sitten sattuikaan, tuo työntekijä käyttää vanhempaa vastaan kaikkea saammaansa tietoa. Näin toimi minun läheiseni ammatillinen sijaisfrouva eli sijaisrouva. "

Lastensuojelu tarjoaa nykyisin lapsen kaikkiin pulmiin ratkaisuksi perhetyötä, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä tai epäilyttävästä elämäntavasta.

Moni perhe on ottanut vastaan perhetyötä olettaen saavansa helpotusta arkeensa mutta onkin saanut kotiinsa vain kirjaamaan ja komentelemaan pyrkivän puutteellisesti koulutetun, pahansuovan ja ammattitaidottoman urkkijan.
Perhetyö on siis etääntynyt kodinhoidosta ja muuttunut konkreettisesta ja käyttökelpoisesta avusta kieltäytyväksi perheiden valvonnaksi, syntien kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen tai keksittyjen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.

Leeni Ikosen mukaan perhetyöntekijöiden huostaanottoasioihin kirjoittamista lausunnoista ilmenee, että luottamuksella kerrottuja, jo ohitettuihin elämänkriiseihin liittyviä tietoja käytetään kritiikittömästi perheitä vastaan.
Ikosen tapana on hallinto- oikeuden käsittelyssä kysyä perhetyöntekijöiltä, kuinka työ suunniteltiin ja tavoitteet asetettiin. Yleensä he vastaavat vain"sosiaalitoimen kanssa päätettiin aloittaa perhetyö". Vastaus paljastaa, ettei tavoitteita tai suunnitelmaa ole ja työtä tehdään perheiden toiveet ohittaen.

Perhetyöllä tavoitellaan lastensuojelun lanseeraamaa riittävän hyvän vanhemmuuden mittaa, jolle ei kuitenkaan löydy täsmällistä määrittelyä. Tyypillistä on, että lastensuojelun työntekijät eivät osaa vastata edes siihen, miksi perhe on lastensuojelun asiakkaana, mistä viranomaiset tuntevat huolta , mihin työskentely tähtää tai mitä halutaan muuttaa.

Kuinka mahdottoman tehtävän edessä ja viranomaismielivallan kohteena ovat vanhemmat, joiden tulisi muuttua sellaisiksi, mitä kukaan ei osaa määritellä?

Ihmisten perhetyökokemuksia sensuroidusta ketjusta:
"Meillä oli kaksi eri perhetyötä. Ensimmäinen oli todella ahdistava kokemus. Tukea ei tullut, vanhempia mollattiin lasten kuullen. Jatkuvaa stressiä ja unettomuutta perhetyön takia. Ei kyennyt nukkumaan kun piti siivota edellinen yökin. Jos oli saanut kaikki paikat kiiltämään, yöllä pyöri vaan päässä "mitä unohdin tehdä". Jatkuvaa uhkailua huostaanotolla. Tukemisesta siis kaukana. Ihme että mielenterveys ei kärsinyt ja tullut masennusta.
Saatiin onneksi vaihdettua toiseen perhetyöhön. Oikein mukavat ihmiset. Luottamus perhetyöhön palasi ja kaikki näytti valoisalta. Piti olla perhetyön lopetus kokous, mutta silloin tuli kuin pommina taivaalta huostaanotto. Jopa lapset haki tämä perhetyöntekijä! Karulla tavalla saatiin taas huomata, että älä luota keneenkään ulkopuoliseen ja siihen että oikeesti auttavat."

"Emme saaneet hyvinvointia,tukea emmekä jaksamista päin vastoin. Olisimme tarvineet neurologialle lähetettä ja sinne saamaan tutkimusta hoitoa ja lääkitystä. Meille siis tarjottii sossun kautta väärää apua ja tukea."

"lapset on huostassa ja vanhemmat eronneet. ei kestetty prässiä. Minä muutin helkkarin kauas ja mies menetti mielenterveytensä ja on laitoskamaa eikä koskaan palaa työkykyiseksi. Sitä ennen oltiin tavallinen perhe jossa yksi erityislapsi. Ei alkoholia, tupakkaa, väkivaltaa, huumeita, ei mitään. Kuulemma olin huono äiti ja isä saamaton."

"Meillä aikoinaan kävi perhetyöntekijä ja se kertoi missä oli ollut ennen meille tuloa.Kertoi nimen sekä tarkan paikan missä kyseinen perhe asuu.Tämän samaisen perhetyöntekijän lausunnot viittaa paremminkin lääkärinlausuntoihin, kun perhetyöntekijän."

"Perhetyöntekijät eivät ole sama kuin kodinhoitajat. Menneinä vuosina kodinhoitaja kävi auttamassa kun oli vaikeaa. Vauvan synnyttyä, sairastumisen takia. Nykyään kaikki vaan kyttää ja lähettää lausuntoja lastensuojeluun. Meillä tehtiin vihkoja, joissa aina kukin työntekijä kirjasi, miten olin ollut, millaista kotonani oli. Olin erittäin sairas, mutta kehtasivat syyttää laiskuudesta. Olin juuri sairaalasta päässyt, enkä vielä kunnossa. Suomessa ei voi enää luottaa sosiaalitoimeen, lastensuojeluun tai perhetyöntekijöihin. Tai muuhunkaan tahoon, jonka sossut kotiisi yrittävät laittaa."

Perhetyö ei kehity draamaryhmissä

Iisalmen ehkäisevän lastensuojelun kesäpäivillä on esitetty melkoinen haaste nimittäin tutkia ja etsiä keinoja perhetyön toimivaan vuorovaikutukseen toiminnallisesti.

Perhetyöhän on jo lähtökohtaisesti kaikesta toimivasta ja toiminnallisesta kodinhoidollisesta avusta kieltäytyvää perheiden oikeusturvan ja osallisuuden vaarantavaa kontrollia, kyttäystä ja huolidiskurssilla eli huolipuheella ja huolikirjauksilla hallitsemista.

Ei perhetyön vuorovaikutus parane draamaryhmissä eikä draamaryhmillä.

Perhetyön vuorovaikutus ja tulokset paranevat sillä hetkellä kun
1) perhetyöntekijä tarttuu tiskiharjaan, moppiin ja oikeasti AUTTAA väsynyttä vanhempaa eikä vain rankaise tätä vaatimalla huomiota ja pahantahtoisilla kirjauksilla. Myös 2) asiakkaan kuuleminen ja mukaanotto omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon perhetyöntekijän sanelupolitiikan sijaan parantaisi perhetyön vuorovaikutusta ja tuloksia.

Mutta nämä parannuskeinothan ovat tietysti liian yksinkertaisia, toimivia ja halpoja lastensuojelulle. Epäilen, ettei todellinen tarkoitus edes ole perhetyön kehittäminen vaan kehittämisestä puhuminen ja kehittämispuheella rahastaminen. Sen sijaan, että muokattaisiin perhetyön sisältö ja menetelmät aidosti perheitä tukevaksi TYÖKSI palkataankin kehittämiskonsultteja ja moniammatillisia kehittämistyöryhmiä, joissa pohditaan jopa "perhetyön epistemologiaa" ( tietoteoriaa). Tästä ei enää tahaton itseparodia parane!
http://www.lskl.fi/files/1381/Tuija_Raitasen_esitys.pdf

Jos haluaa tutustua perhetyön "epistemologiaan" kannattaa lukea Vuori&Nätkin: Perhetyön tieto. Varsinkin Vuoren teksti on kriittistä havainnointia, jossa näkyy tutkijan ja terävän analyytikön kädenjälki.

Ennakoiva lapsi- ja perhetyö- koulutusohjelma himoaa rahoitusta.

Kouluttaako opetus- ja kulttuuriministeriö taas uusia avun kontrollilla korvaavia turhakkeita lapsiperheiden riesaksi? Pahimmassa tapauksessa meillä on pian uusi heikosti koulutettu ja olemattomalla ammattitaidolla varustettu köyhien lapsiperheiden varhaiseen huoliluokittamiseen, leimaamiseen, kontrollointiin ja kurjistamiseen keskittyvä pätemistarpeinen puuttujien ammattikunta, jonka ainoa anti on omien ennakkoasenteiden kierrätys moniammatillisissa palavereissa huostaanottojen lisäämiseksi. Asiakas- ja kansalaislähtöinen voimauttava työorientaatio kuulostaa hyvältä raha-anomuksissa mutta saattaa jäädä samanlaiseksi kuolleeksi ideaaliksi kuin lastensuojelussa tai kääntyä jopa vastakohdakseen.

Tässä propaganda-osuus rahoituksen saamiseksi koulutukseen:

"Koulutus tuottaa ennakoivan lapsi- ja perhetyön alueellisille toimintakentille erityispätevyyden. Koulutus uudistaa ja lujittaa ammatillista osaamista ennakoivan lapsi- ja perhetyön, verkostojen koordinoinnin sekä arviointitiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Koulutuksen fokuksessa ovat lapsisensitiivinen perhetyö ja ennakoiva palvelutarpeiden tunnistaminen niin yksilön, perheen kuin yhteisön näkökulmasta sekä palveluiden järjestäminen alueellisena toimijaverkostona ja palveluiden arviointi. Osaamiskokonaisuus muodostuu
seuraavista kompetenssialueista, jotka saavutetaan koulutuksessa ja työelämässä tapahtuvalla oppimisella:

Ennakoivan lapsi- ja perhetyön osaaminen
- syvenee lapsisensitiivisen ja kulttuuriset tekijät huomioivan perhetyön näkökulmasta, jolloin työntekijä havahtuu ja tunnistaa lapsi- ja perhepalveluiden tarpeita ennalta, kyllin varhain
- vahvistuu kansalais- ja asiakaslähtöisen työorientaation osalta ja kansalainen/ asiakas ovat työntekijän kumppaneina palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä
- lujittuu kansalaisen/ asiakkaan voimavaroista lähtevän ja näitä vahvistavan työotteen omaksumisena, kun työntekijä hallitsee kansalaisen/ asiakkaan osallisuutta ja voimavaroja lisääviä työmenetelmiä

Monialaisten ja -ammatillisten tiimien ja verkostojen koordinointiosaaminen ennakoivassa lapsi- ja perhetyössä
- syvenee kohti tiimi- ja verkostotyön hallintaa ja eri ammattiryhmien asiantuntijuuden huomiointia
- merkitsee kumppanuuden huomioivaa työotetta sekä kansalaisten/ asiakkaiden että eri toimijatahojen ja toimijoiden kanssa
- on kehittynyttä niin kansalais- ja asiakas- kuin ammatillisten yhteistyöverkostojen luomisessa ja niiden jäsenenä toimimisessa sekä niiden johtamisessa
- todentuu alue- ja yhteisölähtöisten verkostoanalyysien tekemisen taitona

Arviointiosaaminen ennakoivassa lapsi- ja perhetyössä
- vahvistuu alueellisen, ennakoivan lapsi- ja perhetyön toiminnan ja tämän vaikuttavuuden sekä palvelujen saatavuuden ja toimivuuden arvioimisessa
- merkitsee tutkimuksen tuottaman tiedon ja menetelmien kriittistä ja monipuolista soveltamista ennakoivan lapsi- ja perhetyön työkäytäntöjen kehittämiseen
- toteutuu käytäntötiedon hyödyntämisenä ja jalostamisena ennakoivan lapsi- ja perhetyön kehittämisessä
- näyttäytyy valmiutena toimia ennakoivaan lapsi- ja perhetyöhön liittyvissä koulutus- ja kehittämistehtävissä "

Lastensuojelun todellisuus on omalakinen tieteestä, asiakaspalautteista, tulosvastuusta ja länsimaisista oikeusperiaatteista riippumaton surrealistinen maailmansa.

Arviointiosaaminen , ennakoiva palveluntarpeen tunnistaminen ja moniammatillinen tiimiosaaminen voi tarkoittaa käytännössä mitä hyvänsä. Parhaimmillaan turhaa kokoustamista, pahimmillaan diktatorista asiakkaiden ylikävelyä, leimaamista , luokittelua ja hylkäämistä.

Eikö näitä vainoharhaisia asiakkaiden läpi- ja ylikatsovia huolien ennakoijia, arvioijia , luokittajia ja tunnistajia ole jo tarpeeksi? Voisiko opetusministeriö välillä rahoittaa tahoa, jolla on aitoa halua ja kykyä ihan vain kuunnella ja palvella asiakasta luottaen siihen, että tämä osaa kyllä itse kertoa tarpeistaan?

Perheneuvolat, samoin kuin ensi- ja turvakodit ovat lähteneet harhailemaan lastensuojelun matkaan lapsibisnesyrittäjien asiakashankkijoiksi. Tulokset ovat katastrofaalisia lapsille ja perheille. Kontrolli , leimaaminen ja sijoitukset lisääntyvät.

Juristi varoittaa lastensuojelusta

"Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, sanoo turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa. Hän on hoitanut muutamia vastentahtoisten ja aiheettomien huostaanottojen torjuntoja sekä purkuja. Hän myös ajoi tätä kateissa olleen tytön huostaanoton purkua hallinto-oikeudessa.

Harjulahti-Sarainmaa näkee, että huostaanotot lisääntyvät myös siksi, että lastensuojelua tekevien joukoissa on valitettavasti paljon ammattitaidottomuutta. Osa työntekijöistä on kovin nuoria ja kokemattomia. - Huostaanoton kynnyksen pitäisi olla hirveän korkea. Sellainenkin koti, jossa on puutteita, on parempi kuin laitos.

Hän on päätynyt käsitykseen, että huostaanottoa käytetään rangaistuksena siitä, että perhe pullikoi. - Jollet ole riittävän nöyrä viranomaisten edessä, jäät toiseksi. Eikä näissä asioissa pitäisi olla kyse arvovaltariidasta vaan lapsen edusta. Kyseessähän ovat varsin kauaskantoiset päätökset. - Huostaanoton kohteeksi joutuneella perheellä pitää ehdottomasti olla ulkopuolinen, lainopillinen avustaja, Harjulahti-Sarainmaa vaatii.

Vanhempien oikeusturva on todella heikko, elleivät he itse perinpohjin tunne lastensuojelulakia. Ja harva tuntee tai pystyy palkkaamaan omaa asianajajaa. Häntä ihmetyttää myös sosiaalitoimen itseriittoisuus ja immuunius kritiikille huostaanottojutuissa.

- Kaikissa töissä tulee erehdyksiä, mutta siellä ei voida myöntää, että pieleen meni.
- Surullista on myös, että vanhan lastensuojelulain aikaan hallinto-oikeudet automaattisesti pysyttivät sosiaalilautakunnan päätöksen huostaanoton välittömästä täytäntöönpanosta, riippumatta siitä, mitä oikeudelle oli itse asiassa esitetty.

Katariina Harjulahti-Sarainmaa neuvoo kaikesta tästä johtopäätöksenä perheitä harkitsemaan tarkkaan, kannattaako apua hakea lastensuojelusta, perheneuvolasta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai mistään, mistä jää merkintä viranomaisrekistereihin. Jos on varaa, kannattaisi käyttää esimerkiksi yksityislääkäreitä. Sosiaalitoimeen pätee juristin mukaan ikävän usein slogan "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää"

Lasten sutjakkaa siirtoa kodeistaan sijaishuollon laitoksiin lisäävät esim. lasten ja perheiden KASTE- ohjelman ( yli 22 miljoonaa saatu) kumppanuussopimushankkeet, joissa viranomaisyhteistyötä tiivistetään ja kaikki lasten kanssa työskentelevät tahot koulutetaan Varpu- koulutuksissa tarkkailemaan ja seulomaan lapsista sopivaa materiaalia sijaishuollon bisneksiin.
Pilottihankkeet ovat jo tuottaneet tulosta siten, että päivähoitajat ja perheneuvolatyöntekijät kokevat yhteydenoton lastensuojeluun olevan entistä helpompaa ja mieltävät työnkuvansa osaksi lastensuojelukoneistoa. Moniammatillisiin köyhien perheiden lynkkauskomiteoihin saatua kutsua pidetään jopa jonkinlaisena ammatillisen arvostuksen ja statuksen merkkinä.

Ei lastensuojelu eikä perhetyö ole valmis tai halukas uudistumaan, päinvastoin. Virkakoneistohan syö elävältä tai savustaa ulos jokaisen, jolla on eettistä selkärankaa, innovaatioita tai uudistusmieltä. Vain valtaa myötäilevät niljakkeet selviävät viroissaan. Ne, jotka tarttuvat epäkohtiin tai uudistustarpeisiin joutuvat leimaus- ja kostoyritysten kohteeksi.

Väki- ja mielivallan kriitikkojen kannattaa muistaa, että:
Moni aikaansa edellä oleva on joutunut odottelemaan sitä kerrassaan epämukavassa paikassa.

Äiti oli joutunut vanhemmuuden arviointijaksolle ensi- ja turvakotiin. Tuen sijasta laitoksessa tarjottiin pelkkää arviointia ja äiti ilmoitti arviointijakson olleen elämänsä raskain aika. Missään muualla hän ei kuulemma ole ollut yhtä tiukilla. 
Ensi- ja turvakodin lisäksi äitiä kiusasi myös äidistä pelkkää negatiivista etsivä ja aviomiestä avioeroon painostava perhetyö. Raskaimmaksi äiti koki loputtoman kyttäyksen, josta ei ollut mahdollisuutta päästä eroon vaikka ongelmat olivat jo ratkenneet.


Liittyykö ala-arvoinen ja ammattitaidoton hädässä olevien ihmisten vanhemmuuden arvioinniksi kutsuttu puoskarointi kiusaavaan perhetyöhön? 
Yhteys on olemassa. 
Juuri ensi- ja turvakodit tarjoavat alvari- perhetyötä ja Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksiin kuuluu mm. Etelä- Karjalan perhetyön kehittämisyhdistys ja Kanta- Hämeen perhetyön kehittämisyhdistys. 
Ensi- ja turvakodit ovat unohtaneet alkuperäisen tarkoituksensa ja lähteneet harhailemaan lastensuojelun matkaan. Niistä on tullut huostahuoneita, josta lapset pudotetaan syvemmälle laitosmaailmaan."

keskisuomalainen Kotiapu katosi, miksi viat etusijalla, äidit uupuivat avun puutteeseen, toimittaja Heljä Roikonen

Mitä tehdä ?

Kun perhetyö tulee, olet todellakin tutkintavanki ja perhettäsi tutkitaan negatiivisin ennakkoasentein erilaisten "virheiden" löytämiseksi ja huostaanoton aikaansaamiseksi. Voit kuitenkin huolehtia siitä, että:

- älä ikinä suutu perhetyöntekijöille

- älä kerro yhtään mitään perheesi yksityisasioista äläkä varsinkaan menneistä kriiseistä. Perhetyöntekijä kirjaa kaiken ylös negatiivisia löydöksiä keksien tai painottaen ja tulee yleensä todistamaan huostaanotto- oikeudenkäyntiin sinua vastaan

- pidä koti aina moitteettomana

- jos mahdollista, pidä huoli siitä, ettet ole perhetyöntekijöiden kanssa yksin vaan sinulla on jokaisella käynnillä oma todistaja esim. kaveri, sukulainen tms. Mikäli olet yksin, perhetyöntekijät voivat kirjata käynnistä mitä tahansa negatiivista ilman, että voit puolustautua

-pyydä nähtäväksesi perhetyöntekijöiden kirjaukset ja korjaa niistä virheet ja valheelliset väittämät, joita on tavallisesti runsaasti

- konsultoi juristia, näytä hänelle merkinnät ja pyydä arvioimaan huostauhka

- jos perhetyö vain kyttää tai kirjauksissa valehdellaan pyydä sosiaalityöntekijää lopettamaan perhetyö turhana ja stressaavana. Vetoa siihen, että haluat hankkia tarvitsemasi avun yksityiseltä tai kirkon piiristä ja siihen, että lain mukaan perhetyön tulisi olla asiakaslähtöistä ja vapaaehtoista. Tosiasiassa perheitä kuitenkin kiristetään perhetyöhön uhkaamalla sijoituksella tai jos perhe kieltäytyy perhetyöstä, tekemällä kiireellinen sijoitus.
- turha ja ammattitaidoton, vahingollinenkin perhetyö ( jota on voitu määrätä avuksi esim. lapsen homeoireiluun) menee AINA hallinto- oikeudessa läpi tarpeellisena "avohuollon tukitoimena", josta helposti seuraa joko kiireellinen sijoitus tai pysyvä huostaanotto," koska avohuollon tuki(=perhetyö) osoittautui riittämättömäksi".

Autismikirjon lapsen tyypillinen huostaanottopolku alkaa näin: Perhe ei ole lukuisista yrityksistään huolimatta saanut mistään tarvitsemaansa apua esim. neurologian tutkimuslähetettä kouluikää lähestyvälle lapselle tai kotiapua ja erehtyy itse pyytämään apua lastensuojelusta. Neurologisista ongelmista tietämätön huolikoulutettu sosiaalityöntekijä olettaa ongelmien alkuperäksi kaltoinkohtelun tai vanhempien psykopatologian ja päättää tehdä huostaanoton mutta tietää perusteiden olevan heiveröisiä. Hän lähettää perheeseen perhetyön, jotta jotain huostaanottoa puoltavaa löytyisi ja hän voisi kirjata huostahakemukseensa, että avohuollon tukea on annettu mutta se on osoittautunut riittämättömäksi. Mikään laki ei estä häntä käyttämästä perhetyötä, jota antaa yksityinen lastenkoteja omistava lastensuojeluyritys, jolta sosiaalityöntekijä on saanut harjoittelupaikkansa, opinnäytetyörahoituksensa ja jonne hän tähtää myöhemmin töihin saatuaan ensin " kokemusta kunnalliselta kentältä".

Perhetyöntekijä saa sosiaalityöntekijältä yleensä pelkkiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin perustuvat "ennakkotiedot" perheestä ja jopa ohjeistukset havaintojen keruuseen. Perheestä aletaan kerätä kaikkea ja mitä hyvänsä vähänkin negatiiviseksi tulkittavaa tietoa. Jopa naapureita voidaan haastatella. Sosiaalityöntekijä tietää, että mikä hyvänsä kelpaa näytöksi hallinto- oikeudelle, joka ei ole puolueeton tuomioistuin eikä tutki ovatko annetut tukitoimet tarpeenmukaisia.
Perhetyö aiheuttaa yleensä runsaasti lisärasitetta, stressiä, pelkoa ja uhkaa muutenkin rasittuneeseen perheeseen, joka saattaa stressaantuneena tehdä virheitä, joita heti paisutellaan ja kirjataan ylös perhetyöntekijän muistiinpanoihin, joihin perheellä ei ole luku- tai korjausoikeutta ja joita käytetään oikeudessa todisteina perhettä vastaan. Perhe ihmettelee miksi konkreettista tai tarpeenmukaista apua ei tule ja miksi itse apua hakemaan lähteneitä vanhempia syyllistetään ja komennellaan kuin vähä- älyisiä. Jos ja kun perhe alkaa vastustaa perhetyötä, sosiaalityöntekijä uhkaa perhettä kiireellisellä sijoituksella. Perhe huomaa viimeistään juristia konsultoidessaan, että oikeustoimikeinoja sosiaalityöntekijän mielivallan suitsimiseksi ei ole. Yleensä perheen vastarinta murtuu jo tässä vaiheessa. Joskus vanhemmat uskaltavat uhmata tietämättömien kansalaisten latelemia leimoja ja astuvat julkisuuteen viimeisenä keinonaan saada oikeutta.

Viimeistään tässä vaiheessa sosiaalityöntekijä ottaa laittomaan ja epäeettiseen työprosessiinsa avuksi lastensuojelun edunvalvojan.
Edunvalvojaa voidaan käyttää joko heti asiakassuunnitelmavaiheessa painostamaan tietämättömät vanhemmat hyväksymään lapselle täysin vääriä ja tarpeettomia sosiaalityöntekijän sanelemia harhaanjohtavasti tukitoimiksi mainostettuja huostahakuisia kontrollitoimia sisältävä suunnitelma. Sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun edunvalvoja- toisin kuin vanhemmat- tietävät, että kun vanhemmat on kerran huijattu hyväksymään turhat ja kalliit viranomaislähtöiset kontrollitoimet asiakassuunnitelmaan, toimimattomia huostaa valmistelevia tuenmuotoja on vaikea muuttaa tai perua ja sokea hallinto- oikeus uskoo, että asiakassuunnitelma on syntynyt demokraattisesti asiallisen informoinnin tuloksena.
Edunvalvoja voidaan määrätä myös rangaistuksena siitä, että vanhemmat kertovat lastensuojelun toimintatavoista julkisuudessa. Edunvalvojan tehtävä on riistää vanhempien puhevalta lapsen asioissa ja myötäillä sosiaalityöntekijän näkemyksiä ja virheellisiä tulkintoja ja päätöksiä, yleensä pyritään huostaanottoon tai perheen yhteydenpidon tai jälleenyhdistämisen estämiseen.

Puutteellisesti koulutettu ja väärin toimiva sosiaalityöntekijä voi vieläpä uskoa, että hänen oma ammattitaidoton lakeja ja eettisiä ohjeistuksia loukkaava toimintansa on lapsen edun mukaista ja vain lastensuojeluprosessin paljastaminen julkisuudessa on lapsen edun loukkaus.

Se, että perhe kertoo väärinkäytöksistä julkisuudessa voi joskus pelästyttää lastensuojelun toimimaan lainmukaisesti ja perumaan huostahakemuksen, joskus taas johtaa perusteettomaan huostaanottohakemukseen tai huostaanoton perusteettomaan jatkamiseen. Lastensuojelun prosessit ja lopputulemat ovat täysin sattumanvaraisia mutta aina hyvin kalliita. Tässä tapauksessa lastensuojeluprosessin " onnistuessa" autismikirjon lapsi sijoitettaisiin toistaiseksi ( = koko lapsuuden ajaksi) hänen asianmukaisen kuntoutuksensa, terveytensä ja koulunkäyntinsä noin 200-300. 000 euron vuosihinnalla vaarantavaan psykiatrian yksikköön josta hän pääsisi ulos vasta täysi- ikäisenä- usein suoraan eläkkeelle. Veronmaksajien kulut tapauksessa nousisivat useisiin miljooniin ja inhimilliset kärsimykset mittaamattomiksi.

Kysymys kuuluu: Haluatteko rahoittaa tällaista toimintaa?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on jakanut 15 viime vuoden aikana Suomelle enemmän tuomioita kuin kaikille muille Pohjoismaille yhteensä.

Iltalehden ja Turun Sanomien uutisoinnin mukaan Suomi on saanut 15 vuodessa 74 langettavaa päätöstä. Samaan aikaan Ruotsi on todettu syylliseksi 22 kertaa, Norja 19 kertaa, Tanska 9 kertaa ja Islanti 6 kertaa.

Suomen oikeuslaitoksen ja EIT:n tulkinnat perusoikeuksista näyttävät eroavan toisistaan. EIT on yleensä painottanut sananvapauden ja vapaan tiedonvälityksen merkitystä, kun taas kotimaiset oikeusistuimet ovat korostaneet yksityisyyden suojaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Ranskan Strasbourgissa toimiva ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.

Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto -EOK:n mukaan havainnot Suomen ihmisoikeuksien todellisesta tilanteesta eivät vastaa sitä kuvaa, jonka Suomen valtio on antanut ihmioikeusraportissaan. Näyttää siltä, että Suomen valtio on yrittäö salata olennaista ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvää informaatiota.

EOK on tutkimustensa ja havaintojensa perusteella tehnyt Suomen ihmisoikeustilanteesta seuraavia johtopäätöksiä:

1. On olemassa näyttöä siitä, että kansalliset tuomioistuimet avoimesti ja vapaasti vastustavat Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja jättävät huomiotta ihmisoikeuslainsäädännön päätöksenteossaan.

2. Euroopan Ihmisoikeuslainsäädännön artikla 13 on erityisesti huomioinut viranomaisten tavan suojella toisiaan, väärinkäytökset ja tietojen vääristelyn. Näihin liittyvä riski on toteutunut Suomessa ja siihen pitäisi puuttua mahdollisimman pikaisesti.

3. On olemassa näyttöä siitä, että ihmisoikeuslainsäädäntö ei koske päätöksentekoa oikeusistuimissa ja tietyissä viranomaisissa.

4. EOK:n tietojen mukaan ihmisoikeudet ovat vain näennäisoikeuksia sellaisissa oikeustapauksissa, joissa epäilyn kohteena on viranomainen.

5. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapaukset ovat osoittaneet, että ihmisoikeuksia ei voida taata, mikäli kielletään mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tuomioistuimien toiminta Suomessa on osoittanut, ettei ihmisoikeuksia voida taata kaikissa olosuhteissa.

6. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita langettavia tuomioita Suomen valtiolle lasten oikeuksien noudattamatta jättämisestä.

7. Sananvapaus tarkoittaa myös oikeutta saada ja antaa tietoa. Myös Euroopan komissio ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomen kunnallisen viranomaisen päätöksenteko ei täytä 95/46/EY direktiivin edellytyksiä em. oikeuksien toteuttamiseksi.

8. Suomen valtion Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta pitkistä oikeudenkäynneistä saatujen langettavien tuomioiden määrä on kasvanut viime vuosina.

9. EOK:n mielestä ihmisoikeusloukkaukset Suomessa eivät rajoitu ainoastaan yksittäisiin kansalaisiin. Samoja loukkauksia on havaittu useiden pankkien asiakkaiden kohdalla, joiden ihmisoikeuksia loukattiin Suomen pankkikriisin yhteydessä 1990-luvulla tavoilla, joiden syitä ja seurauksia ei ole vieläkään kunnolla tutkittu. Pankkien omistajat ja osakkaat pelastettiin Suomen valtion toimesta, mutta asiakkaat saivat maksaa kovan hinnan eri muodoissa.

10. EOK:n tietojen mukaan viimeaikainen kehitys Suomessa on johtanut siihen, ettei yksittäisillä kansalaisilla ole mahdollisuutta puolustaa tasapuolisesti oikeuksiaan erityisesti tilanteissa, joissa vastapuolena on vahvan taloudellisen- tai valta-aseman omaava taho. STT

Lastensuojeluilmoituksesta käynnistyy prosessi, jota perheet hämmästellen ja kiukustuneina seuraavat. Ilmoituksen kun on ilmiselvästi tarkoitus lannistaa.

Kun lastensuojeluilmoitus on tehty, yllättäen onkin sosiaalityöntekijöiden ja julkisin varoin toimivan sosiaalikoneiston etu, että perheen "ahdinko" syvenee. Se kasvattaa koneiston mahdollisuuksia puuttua juuri sellaisin keinoin kuin se itse haluaa perheen ja kuntalaisten elämään.

Sosiaalityö käyttää lastensuojeluilmoituksia myös asiakkaiden valitsemiseen.

Sosiaalityöntekijät haluavat itse valita, keiden kanssa he lähtevät työskentelemään. Oikeasti tarpeessa olevat ihmiset voidaan näin kätevästi sivuuttaa ja rakennella vain sellaisia kuluja, jotka suoraan vahvistavat sosiaalityöntekijöiden ja esimerkiksi perhetyöntekijöiden asemaa kunnan ja kaupungin hallinnossa.

Sosiaalityöhän tarjoaa nykyään lapsiperheille perhetyöntekijöitä. Ennen, vielä jonkun matkaa 1990-luvullakin, perheet saivat tarpeisiinsa kotipalvelun työntekijöitä, jotka tekevät arjen askareita. He siivoavat, järjestelevät paikkoja kuntoon, kokkaavat ruokaa, pesevät pyykkiä. Tavallisia hommia, joista on suuri hyöty.

Nykyinen lastensuojeluideologia työntää perheisiin "avuksi" perhetyöntekijöitä, joita perheet yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti vain pelkäävät. Heidän vierailunsa aiheuttavat perheissä ylimääräistä stressiä, eikä heistä ole mitään hyötyä. Perhetyöntekijän tehtävä kun on "leikkiä" lasten kanssa. Jokainen perhe tietää, että työpareittain työskentelevät perhetyöntekijät tulevat kyttäämään. He ovat kotipoliiseja.

He tekevät perheisiin kahden tunnin mittaisia vierailuja esimerkiksi kerran viikossa tai joka toinen viikko.

Kysyä sopii, mitä hyötyä heistä on perheille?

Ilmeisesti tarkoitus on, ettei heistä olekaan hyötyä perheille ja lapsille. Riittää, että heistä on hyötyä koneistolle.
"Kaikki tietävät, että perheet joutuvat valmistautumaan etukäteen perhetyöntekijöiden vierailuja varten. Kodit siivotaan heitä varten kuntoon. Niin paljon heitä pelätään. Ennen, kun perheille oli vielä tarjolla kodinhoitajia, perheisiin mentiin auttamaan kaaoksen keskelle", tämä Suom expressin tunnustuksen arvoinen ystäväni puuskahtaa.

Nyt perheet joutuvat kiillottamaan pöytähopeansa ja pystyttämään jähmettyneet kulissit, kun perhetyöntekijät tulevat käymään.

Ystäväni on mennyt auttamaan perheitä heidän koteihinsa. Hän auttanut erästäkin suurperhettä perhettä jopa kahden kuukauden ajan, viitenä arkipäivänä viikossa, vapaaehtoisesti ja ilman mitään korvausta. Työpäivä saattoi vierähtää iltakahdeksaan, kun hän oli jo aamulla aloittanut.

Kuntien sosiaalityöntekijät tyytyvät vain uhkailemaan ja jättävät heidät heitteille, pärjäilemään yksin, vaikka lastensuojelu olisikin löytänyt lasten kasvuympäristöstä "vikaa". Lastensuojelun tarkoitus ei ole auttaa, vaan saada vanhemmat häpeämään.

http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search?updated-max=2010-01-28T12:23:00 02:00&max-results=20&start=25&by-date=false