Diakoniatt:t/papit ja sielunhoito

Mikä on sielu? Miten sitä hoidetaan?

"Jossain seurakunnassa diakoniatyöntekijät hoitivat 90 sielunhoitotapausta, papit vai 14. "

Siis vähän reilu sata sielunhoitoa per vuosi …. vai ?

Vähemmän kuin Jalovaaran tilaisuudessa yhden illan aikana …hmmm

Tarve sielunhoitoon on valtava. Kyllä kirkonkin pitäisi tulla tähän mukaan, kun kerran tuhansille maksetaan palkkaakin tästä. Ei kaikki tällainen hyväntekemminen pitäisi aina olla vapaaehtoisten varassa.

htawbqrn olet oikeassa, sielunhoito on ihan jotain muuta, kuin puolen minuutin rukoilu. Ja tällä en väheksy rukoilun merkitystä mitenkään. Rukous on yksi merkittävä osa ihmisen hengellistä elämää ja sen hoitamista. Ja joillekin myös Jalovaaran kokouksissa tapahtuu jotain merkityksellistä, vaikka kaikki hänen toimintansa ei ole millään tavoin puolustettavaa.

Sielunhoito voi sisältää mm. keskustelua, rukousta ja ripin tai vain yhden elementin eli osan näistä. Osa meistä liittää tähän myös öljyllä voitelun osaksi sielunhoitoa. Myös yksityisehtoollisen yhteydessä tapahtuu sielunhoitoa, samoin kuolevien kohtaamisessa.

Useinmiten se tapahtuu kahden keskisessä kohtaamisessa. Joskus on vaikea sanoa, mikä on sielunhoitoa mikä ei. Se voi tapahtua paikkanaan melkein mikä vaan, nettikin.

Joskus se on yksi kohtaaminen, joskus sarja useampia kohtaamisia. Kirkossa varmaan papit, diakoniatyöntekijät ja nuorison-ohjaajat, mutta myös lapsi- ja perhetyöntekijät käyvät näitä keskusteluja.

Vaikka pappien toimituskeskusteluja ei lasketa sielunhoitokeskusteluiksi, usein niissäkin on sielunhoitokeskusteluja tai piirteitä niistä. Pappi siis tapaa kirkollisten toimitusten yhteydessä kuhunkin toimitukseen liittyviä henkilöitä, vanhempia, lapsen, joskus kummeja, vihkiparin, heidän läheisiään, vainajan lähiomaisia jne.

Paljon tapahtuu tätä työtä näkymättömissä, niistä ei huudela kylänraitilla.

Diakoniatyöntekijää voi, jonkun seurakuntalaisen näkökulmasta, olla helpompi lähestyä, kuin pappia. Vieläkin on heitä, jotka pitävät pappia jalustalla, ihan väärällä tavalla.

Olen törmännyt päivystävän papin työssä siihenkin, että diakoniatyöntekijä hoitaa kyllä taloudellisen avustamisen, mutta asiakkaan tarvitessa apua hengelliseen hätäänsä, diakoniatyöntekijä tuo asiakkaan, seurakuntalaisen päivystävän papin luo, eikä käy tätä keskustelua itse, vaikka se kuuluisi hänen työnönsä.

Sielunhoitokeskustelussa keskustellaan paljon hengellisistä kysmyksistä, mutta myös mistä tapahsa elämään kuuluvasta asiasta.

Seuyrakunnassa on siis useita työntekijöitä joiden puoleen voi asiainsa kanssa kääntyä ihan rohkeasti. Ja olemme käytettävissä näihin keskusteluihin. Tervetuloa kirkolle ja aitovierille tapaamaan sekä taitavia diakoniatyöntekijöitä että pappeja.

Tuula -pappi

Tuula-papillekin nyt senverran, että kyllä kirkon papinkin pitäisi osata erottaa rukoilun ja sielunhoidon toisistaan. Nämä eivät ole samoja asioita.

Rukous tarkoittaa sitä, että rukoillaan Jumalaa Jeesuksen nimessä ja tähän riittää vaikka vain yksi lause. Luther muistaakseni piti syntisen rukousta kaikkein tehokkaimpana joka menee suunnilleen näin "Jeesus Kristus - Jumalan poika. Armahda minua syntistä ! Amen".

Sielunhoito on taas keskustelua jossa ollaan rukouksen hengessä ja tämä voi kestää pitkäänkin. Terapia on taasen ammattilaisten asia - siinä keskustelllaan ja voidaan antaa jopa ohjeita. Sielunhoidossa ei yleensä anneta ohjeita, mutta kuin voidaan kehoittaa rukoukseen ja uskoon Jeesukseen.

tt11 enkö juuri sanonut, että rukous ja sielunhoito on kaksi eri asiaa. Rukoukseen riittää ääneton huokauskin.

Kirjoitat sielunhoidosta ihan hyvin. Paitsi, että joskus ohjeita annetaan joissain asiosissa, mutta ei pyritä ratkaisemaan toisen puolesta mitään. Toki pyritään olemaan , ettei ohjeitakaan anneta, kun korkeintaan käytännön asiosissa esim. mistä saa talousapua jne. ja vaikka tuota terapiaa, jos tuntuu, että se on tarpeen. Joskus voi olla tarpeen tehdä vaikkapa rikosilmoitus ja siihen voi olla hyvä rohkaista jne.

usein rukoilen keskustelun kuluessa mielessäni.

Hyvä pettynyt7 , ymmärrän, jos olet pettynyt. Ehkä minun ei olisi pitänyt kirjoittaa tuota, että diakoniatyöntekijät lähettävät papin puheille. Olin kahden vaiheilla kirjoitanko siitä vai en. Vaikka ihan aidosti olen siihen törmännyt monta kertaa.

On totta että on pappeja, jotka eivät käy paljonkaan sielunhoitokeskusteluja ja toisia, jotka käyvät paljonkin.
Tuula -pappi