Syntisen KRISTITYN kohtalo?

Ei riitä,sillä on tehtävä myös parannus.Seurakunnat on täynnä valhesisaria ja veljiä.Hedelmistään heidät tunnetaan,he eivät ole tehneet parannusta ja aiheuttavat kaaosta,valehteluillaan,pahoilla juoruilla ,mustamaalaten ja vainoten niitä jotka kituvat synnintunnoissaan yrittäen kaikin voimin löytää kristuksen.Seurakunnat ei tee mitään puhdistaakseen keskuudestaan nämä tekouskovat.

Tämä onkin tärkeä kysymys: onko pelastus armosta vai ansiosta? Monet kristityt haluavat seurata Jeesusta, mutta kipuilevat toistuvien lankeemuksien takia, ja toiset kasaavat heidän harteilleen raskaita vaatimuksia.

Mutta Jeesus itse sanoi: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28)

Joh 6:40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Room 10:13. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

1. Kor 3:11. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13. niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15. mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

Uskon, että jos Jumalaan uskova ihminen on pyrkinyt noudattamaan Raamatun antamia ohjeita ja on vilpittömästi tahtonut päästä eroon syntielämästään, siinä kuitenkaan onnistumatta, hän pääsee Jumalan armosta Taivaan kotiin.

Helluntailaisilla on valitettavasti Jumalan armo alistettu "hyviin tekoihin", kuten helluntaiopin noudattamiseen. Helluntailaiset tosin hyväksyvät Jumalan armon omien seurakuntalaistensa syntielämän osalta, kunhan synnintekijä pysyy omassa tutussa helluntaiseurakunnassa jäsenenä.

Tässä lihassa, ei meistä tulee täydellisiä(synnittömiä). Meillä on avoin verilähde Jeesuksessa syntiä vastaan. Raamatussa sanotaan, joka tunnustaa ja HYLKÄÄ rikkomuksensa, saa armon(Snl.28:13). Jeesus ei tuominnut aviorikoksesta kiinni saatua naista, mutta sanoi: "En minäkään sinua tuomitse; mene, ÄLÄKÄ TÄSTEDES ENÄÄ SYNTIÄ TEE."(Joh.8:11).
Paavali antaa selkeitä ohjeita ja kaikissa kirjeissään, samoin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin kirjeissä on ohjeita ja kehotuksia USKOVILLE.
Gal.6 Paavali kehottaa ojentamaan hairahtuneita, Tiit.1, Paavali käskee ankarasti nuhdella vääriä opettajia, Hebr.6 kehotetaan pyrkimään täydellisyyteen(vaikkemme sitä tässä ajassa tavoiteta), Hebr.10:24-31 on aika karua tekstiä tahallisesta synnistä.
Meidän tulee kilvoitella ja kuolettaa lihan himot, Raamatun mukaan.
Kerran pelastettu aina pelastettu ei automaattisesti pidä paikkaansa.

Kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne, saamme armon Jeesuksessa Kristuksessa

Minä en täysin ymmärtänyt aloituksen kysymystä, sillä siinä oli sellaisia ristiriitoja, joita ei käytännön elämässä voi olla.

Aloittaja nimittäin kirjoitta näin:
>>"Pysyy Kristyttynä viimeiseen hengenvetoon asti, mutta ei tee parannusta kaikesta synnistä.">"Tuomitseeko Jumala hänet kadotukseen vai riittääkö Jeesuksen Kristuksen sovitustyö Golgatan ristillä?"

Jokaisen luonnollisen ihmisen on tehtävä parannus elämässään, jotta Kristus pysyisi hänen sisimmässään.

Mutta yksikään Jumalasta syntynyt ei tarvitse parannusta tehdä, koska hän ei ole koskaan syntiä tehnyt. Tämä on Kristus meissä, kirkkauden toivo. [Kol. 1:26-27]

1. Johanneksen kirje 3
9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."

Minuakin kiinnostaa tämä. Tiedän yhden helluntailaisen, joka sanoo olevansa uskovainen, mutta olen myös nähnyt hänen tekevän syntiä (ei ole tarpeen kertoa mikä synti oli kyseessä) ja siis hän itsekin myönsi tehneensä tämän synnin. Ongelma vain on siinä, että hän teki tämän synnin väitetyn uskoon tulemisensa _jälkeen_. Ja edelleenkin hän mainitsee uskoon tulemisensa hetken samaksi eli ajankohta ennen tätä lankeemusta.

Onko tämä henkilö siis oikeasti uskossa vai luuleeko hän vain olevansa? Minusta tämä on tabu aihe kristinuskon keskuudessa. Ihmiset pettävät itseään ja vaativat muitakin vain "unohtamaan" asioita ja hyväksymään sen valheen, että parannus on tehty.

Tähän voi vain sanoa on se armollista päästä synneistä että pääse taivaaseen ,, sinne ei valehtelijat ja syntiset uskovaiset pääsee..