Mitä mieltä olette Suomen huostaanottotilanteesta ja...?

Miksi sinä aloittaja et ole yrittänyt saada lapsia itsellesi? Vai oletko?

Lasten kohtelu ja huostaanottopaikan laatu vaihtelevat tapauskohtaisesti todella paljon. En epäile, etteikö jotkut paikat tosiaan olisi niin "karuja" kuin siellä asuneet nuoret kertovat, mutta paljon on myös niitä paikkoja joissa on lapselle tai nuorelle hyvät rajat ja ikätasoon sopivat säännöt. Asiaan vaikuttaa myös varmasti se, onko huostaanottopaikka sijaisperhessä, vai laitoksessa kuten esim perhekodit ja pienkodit. Parhaimmillaan huostaanotto voi pelastaa nuoren elämän siinä tilanteessa, joka perheellä tai nuorella itsellään silloin on kun nuori laitokseen tai sijaisperheeseen tulee. Valitettavan monessa tapauksessa huostanottoa ei kuitenkaan pureta, vaikka asiat saataisiin perheessä korjattua, ja tässä vaiheessa ainakin itselläni herää kysymys: jos huostaanottoa valmistellessa sekä nuorelle että tämän vanhemmille on sanottu, että huostaanoton aikana pyritään työskentelemään yhteistyössä vanhempien kanssa ja mahdollistaa nuoren kotiinpaluulle hyvä pohja, miksi niin ei tapahdukaan? Mihin on unohtunut kaikki ne puheet yhteistyöstä ja siitä, kuinka nuoren pitää osoittaa olevansa valmis palaamaan kotiin? Jos kaikki on sujunut hyvin, miksi huostaanottoa ei pureta? Kaikkien huostaanotettujen suuntana ei alunperinkään ole enää palata vanhempiensa luokse, vaan itsenäistyä omaan elämään, mutta tälläisessakin tilanteessa mielestäni perheelle pitäisi antaa mahdolliuus saada lapsensa takaisin, jos pystyvät sitä huoltamaan. Kuitenkin ensisijaisen tärkeää olisi sossun miettiä useammassa tapauksessa lapsen paluuta kotiin jos asiat siellä saadaan kuntoon (joka on hyvin mahdollista!!) eikä pitää lapsia laitoksesaa tai sijaisperheessä 18 vuotiaaksi asti, koska usealle nuorelle kotiinpaluu varmasti olisi mahdollista enemmin tai myöhemmin. Huostaanotossa on kolme kriteeriä joiden tulee täyttyä, että huostaanoton saa tehdä. Jos yksikin näistä kriteereistä puuttuu tai poistuu nuoren elämästä, huostaanottoa ei saa tehdä tai sen purku pitää aloittaa, tietenkin nuorta itseään ja vanhempia kuullen. Tuntuu vain että useassa tapauksesaa tämä jää huomioimatta, tai lakia voi lukea hyvin monella tavalla... Silti Suomesaa olis useita perheitä jotka tarvitsevat apua, mutta joiden ongelmat eivät koskaan tule sossun tietoon. Näiden perheiden löytämiseksi pitäisi tehdä enemmän työtä ja parantaa lastensuojelun mainetta, että perheet uskaltaisivat itsekin apua, pelkäämättä sitä mitä nuori joutuu kokemaan ollessaan huostaanotettuja ja millaisia päätöksiä sosiaalitoimi nuoren kohdalla tekee. Monet lapset ja heidän vanhempansa varmasti pelkäävät joutuvansa "lastensuojelun uhreiksi" jos hakevat apua siltä taholta, ja on varmasti totta että joissain huostaanottopaikoissa lasten kohtelu todella on kamalaa, ja jotkut valitettavasti tälläkin hetkellä joutuvat sen kokemaan. Kaikenkaikkiaan siis sanomani oli, että lapsia ei kannata pitää laitoksesaa pidempään kuin siihen on tarvetta ja kannustaa kriisitilanteessa olevia perheitä hakemaan apua. Parhaimmillaan huostaanotto pelastaa lapsen, mutta asiassa on vielä paljon korjattavaa.

Kiitos kun kysyit. Tuohon on helppo vastata. Tosin asiaa olisi vaikka kuinka paljon;
"Apua ei uskalleta hakea, koska on liian monta varoittavaa esimerkkiä, joissa lastensuojelu on kääntynyt tarvitsijaansa vastaan"

Kirjoittaja osui niin naulan kantaan kuin vain voi olla. Olemme ajautuneet suomessa tilanteeseen, jossa eri viranomaisiin- etenkin lastensuojelun viranomaisiin ei yksinkertaisesti enää luoteta. Tämä on huolestuttavaa , mutta täysin ymmärrettävää.
Kun lastensuojelusta alkaa olla kokemuksia yhdellä jos toisellakin tavallisella perheellä , joista osalla viety yksi tai useampia lapsia laitoksiin milloin milläkin koulunkäyntiin liittyvällä tai "vanhemmuuden puutteisiin" -liittyvillä syillä, ollaan kyllä sellaisilla vesillä etten ihmettele jos luotto menee ja tilanteet kärjistyvät perhetyöntekijöiden ja asiakasperheiden välillä.

Jäin miettimään Espoon tilannetta erityisesti. Heidän lastensuojelun työntekijät ovat olleet viimeaikoina julkisuudessa kertomassa työstään, viimeksi yksi Espoolaisista kirjoitti (ma 3.2. Hs Mielipide) palstalla kuinka hyvä lastensuojelu on keskustelevaa ja avointa. kirjoituksen ensimmäien virke on kyllä kiivasta selittelyä. Allekirjoittaneet vesittävät esiintymisellään kaiken kritiikin jota viimeaikoina mediassakin on esitetty lastensuojelua kohtaan. He eivät sanallakaan myönnä että vakaviakin virheitä on tehty huostaanottotilanteissa, ja Espoo ei ole ikävä kyllä ainoa kaupunki näissä asioissa.

Toisessa virkkeessä onneksi hekin jo myöntävät vaisusti että myös virheitä on tehty. Totean tässä yhteydessä muun muassa sen,että niin kutsutut hoidolliset huostaanotot ovat tästä aivan hirvittävä esimerkki. Se että esimerkiksi bulimiasta tai adhd- oireyhtymästä kärsivä lapsi yhä edelleen, vuonna 2014 saattaa joutua sijoitetuksi laitokseen- ammattitaitoisen hoidon sijasta on jo todellinen ihmisoikeusrikos. Sitten on näitä myös Espoossa käytössä olevia epämääräisiä vihjailuja "vanhemmuuden puutteesta" tai kouluvaikeuksista- nämä ovat johtaneet yllättävän usein huostaanottoihin.

En voi väitää että kaikki huostaanotot olisivat perusteettomia. mm. alkoholisti tai huumausaine perheessä kasvavan lapsen on useissa tilanteissa syytä ottaa turvallisempaan ympäristöön. Espoo toimii tässä mielestäni kaksijakoisesti; Yhtäältä alkoholistiperheitä hyysätään ja ymmärretään joskus hyvinkin pitkälle, mutta normaaliperheissä, joissa ongelmat ovat vielä hallittavissa ja ongelmat muualla kuin alkoholissa , päädytään yllättävän usein huostaanottoon.

Kaikenkaikkiaan HS;n kirjoituksesta jäi kuitenkin kohtalaisen hyvä jälkimaku, etenkin sen viimeisen osion kohdalta, jossa selkeästi toivotaan että lastensuojelu kehittyisi "avoimempaan ja rohkeampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan" . Vielä joudumme odotella parempia aikoja.

Esimerkiksi Oulussa taltioitu videotalllenne aiheutti lähinnä sen että Oulun sosiaalijohtaja nosti videosta syytten videon ottajaa kohtaan sekä muut viranomaiset syyllisivät perhettä videosta!!! Missä on toiminnan avoimuus? Olisiko sittenkin Oulun tapauksessakiin ollut viisasta myöntää tehdyt virheet ja pyytää tapahtunutta anteeksi perheeltä. Nythän liikkeellä on jo toinenkin huostaanottovideo, jossa lapsia suorastaan kiskotaan käsistä. Vanhemmat joutuisivat moisesta kiskomisesta kyllä syytteeseen, sosiaaliviranomaiset ilmeisesti eivät.
Espoolaiset kodit eivät ole sen paremmin turvassa näiltä rynnäköiltä.

Espoossa tapahtui jo 90-luvulla sellaista jonka arvet ovat vielä lapsiperheiden syövereissä. Asia nimittäin jäi "pöydälle" ja jätti syvän epäluulon lapsiperheissä lastensuojelua kohtaan. Miksi näitä asioista ei käydä avoimesti läpi edes jälkikäteen?Joka ei tunne tapausta, voi lukea lyhyen esimerkin siitä mitä tuolloin tapahtui:
"Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin." Voi vain kuvitella minkälaiset arvet tämä tapaus jätti Nikoon/vanhempiin.

Toivoa sopii että paremmat ja avoimemmat ajat vielä koittavat Espoon ja koko suomen lastensuojelua. Huostaanottojen määrä on ollut kavussa vuodesta 1995, luvun ollessa nykyisellään noin 18 000 huostaanotettua. Se on iso määrä pienessä maassa, jossa on syntyvyys ei ole enää tasolla jossa väestö uusiutuisi. Eikö viimein olisi aika ryhdistäytyä siellä päättäjien joukossa ja aloittaa uudelleen erittäin hyväksi koettu kodinhoitajien verkosto.
Yst.
JP Kinnunen

Kas näin ihminen keskustele itsensä kanssa ja osoittaa epäkohtia.

Lyhyesti; Berliinissä julkiset lastenkodit olivat niin huonossa maineessa että kaupunkin päätti lopettaa ne kaikki. Suomessa tätä lienee turha odottaa. Berliinissä lapset, jotka todella tarvitsivat sijoitusta pääsivät koteihin, ei laitoksiin.
Suomen huostaanotto luvut kyllä järkyttävät! Kyllä jokin täytyy olla järjestelmässä vialla. Kodinhoitoapu, aito sellainen taitaa olla hukassa.

Juu älkää allekirjoittako! Eihän tota tosissaan voi ottaa kai kukaan.

Miksi kansalaisaloitetta ei voisi ottaa tosissaan? Minun mielestä aloite on tärkeällä asialla koska kysymys on lapsista ja heidän tulevaisuudesta. Nykyistä lastensuojelulakia tulisi muuttaa ja kehittää. Esimerkiksi vieraannuttaminen pitäisi olla rangaistava teko ja lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kuuluisi joutua vastuuseen teoistaan jos lakia on rikottu. Ihan samalla tavalla niinkuin muutkin yksittäiset ihmiset joutuvat vastaamaan ammattinsa puolesta teoistaan jos he tekevät rikoksen.

Lastensuojelussa on paljon tiedostettuja ongelmia. Aikaa ei ole lapsille tarpeeksi ja selvitykset tehdään kiireessä. Epäpätevien sosiaalityöntekijöiden määrä on huolestuttava ja voi pahentaa ongelmia moninkertaisesti.

Mielestäni lapsia ei kohdella huostaanotto tilanteissa aina oikein eikä lasta ja perhettä kunnioittavalla tavalla. Käytännöt voivat olla traumaattisia. Esim. poliisien ja vieraiden sosiaalityöntekijöiden tuleminen perheen kotiin tai kouluun voi aiheuttaa lapselle enemmän traumoja kuin rauhallinen asioiden valmistelu ja ennakointi. Voi olla tilanteita, ettei lapsi ole ehtinyt tutustumaan uuteen kasvuympäristöön lainkaan tai sijaisvanhemmat lapseen. On tilanteita, joissa osa perheen lapsista on saanut jäädä perheen kotiin vaikka joku muu lapsista on otettu kiireellisesti huostaan.

Vielä vaikeampi on ymmärtää tapaa, jossa esimerkiksi sisaruksia erotetaan toisistaan eri sijoituspaikkoihin. Useiden kilometrien päähän vanhemmistaan ja läheisistään. Lapsella voi vaihtua myös sijoituspaikka usein. Pysyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä. Sisarussuhteet voivat kantaa läpi elämän ja tuovat lapselle turvaa ja pysyvyyttä. Lastensuojelu sellaisenaan, vaihtuvat työntekijät kiire, sijoituspaikkojen muutokset ja verkosto joka kostuu erillaisista tahoista, on tilapäistä. Näen asian niin, että liiallinen kontrolli, valta, vapauden ja läheisten ihmissuhteiden menetys, ei ole inhmillistä ja hyväsydämista lastensuojelua.

Lastenkodissa voi olla karut oltavat, riippuen paikasta. Onhan se erilaista kun kotona asuminen. Lastenkodeissa on paljastunut paljon epäkohtia. Esim. seksuaalista hyväksikäyttöä, lainvastaista kuvaamista, epämääräisiä rajoituksia, laittomia yhteydenpidon rajoituksia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Lastensuojelulaitoksia, perhekoteja ja sijaisperheitä tulisi valvoa nykyistä enemmän.

Lakialoite ei ole tehty vanhempia varten vaan lapsia varten. Lapset, perheet ja heidän läheiset on otettu huomioon aloitteessa hyvin. Sen voi kirjoittaa kuka tahansa, kuka haluaa muutosta nykyiseen lastensuojeluun. Nykyinen lastensuojelulaki kaipaa isoa muutosta. Satun esimerkiksi tuntemaan lapsen joka on nykyisin pahasti traumatisoitunut ja taantunut koska joutui kasvamaan huonossa sijaisperheessä. On tutkittu, että kasvuympäristö vaikuttaa kehitykseen ja miten kasvatus tapahtuu. Lapset ottavat myös mallia heitä hoitavista aikuisista. En ymmärrä miksi asiaa vähätellään? Laissa sanotaan, että sijaishuoltopaikkaan tulee kiinnittää huomiota ja etäisyydet tulee ottaa sijoitusta tehdessä huomioon. Sisarussuhteiden ja ihmissuhteiden säilyttäminen on tärkeää. Lapsella on oikeus hänelle läheisiin ihmisiin, pitää heihin yhteyttä, tavata heitä ja vierailla sijaishuoltopaikan ulkopuolella. Suosittelen lukemaan lastensuojelulakia jos asiat ovat epäselviä.

Mikään laki ei tietääkseni velvoita sijoittamaan sisaruksia eri sijoituspaikkoihin. Jos huostaanotto on pakko tehdä tai vaihtaa sijoituspaikkaa, mikä kiire on toimenpiteellä, kun ajan voisi käyttää esimerkiksi siihen, että selvitetään lain mukaisella tavalla, olisiko lähipiirissä turvallisia aikuisia jotka voisivat huolehtia lapsesta. Kokemuksesta voin sanoa, että tiedän tilanteita joissa lapsi on huostaanotettuna lastensuojelulaitoksessa vaikka lähipiirissä olisi ollut sukulaisia ja kummeja jotka välittivät lapsesta ja olisivat olleet valmiit tarjoamaan hänelle kodin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät tehneet kuitenkaan lainmukaista läheisverkoston kartoittamista ja seuraukset olivat ikävät.

Jos on niin kova kiire sijoittaa lapsi ja ei haluta selvittää edes sukulaisten ja läheisten mahdollisuuksista ottaa lapsi luokseen asumaan, niin sitä varten on olemassa mm. vastaanottokoteja joissa lapsi voi olla sen aikaa kun tilanne selviää. Vanhempana en missään nimessä suostuisi sisaruksien erottamiseen. On turha vedota siihen, ettei kaikille sisaruksille löydy samaa sijaishuoltopaikkaa koska sijaishuoltopaikassa pitää olla tietyn verran lapsia. Jos niin olisi, aina voi etsiä sellaisen paikan johon kaikki sijoitettavat lapset (sisarukset) mahtuvat joten täysin erikoisia syitä. Luulenpa, että tarkoitus on tosiasiassa ihan muu kuin lapsen etu. Ehkäpä saada eri kunnalle/kaupungille jokaisesta lapsista tulot? Sisarusten erottaminen sotii vahvasti ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia vastaan.

Perheet ja heidän tilanteessa ovat erilaisia. Olen sitä mieltä, että esimerkiksi pelkkä vanhemman tilapäinen uupumus ei ole lapselle niin haitallista kuin toimenpide jossa sisarukset erotetaan toisistaan, sijaisperhe ei olekkaan sopiva vaan lapsi joutuu pahasti kaltoinkohdelluksi, sijoituspaikat vaihtuvat usein jne. Lapsi kokee lopulta olevansa juureton ja ei rakastettu. Luottaminen ihmisiin on vaikeaa ja toiminta on aiheuttanut ehkä pysyvän trauman ja haittaa psyykkeelle ja kehitykselle.


En edellenkään ymmärrä miksi asiaa vähätellään. Varsinkin sijaisvanhemmuus palstalla, voisi maalaisjärjellä jo ajatella, että ihmisillä olisi huoli siitä, miten lapsia kohdellaan ns. "lastensuojelun" toimesta ja "lapsen edun" nimissä. Läheisenä on loukkaavaa lukea kuinka muiden kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä vähätellään. Lapsilla ei ole tällä hetkellä oikeussuoja keinoja, heidän äänensä ei kuulu eikä heitä kuunnella tarpeeksi. Läheiset joutuvat käytännössä "sivusta seuraajiksi" ja kestämään kaikki vääryydet joita lastensuojelu harjoittaa lapsen edun nimissä. Valitus keinot eivät ole toimivia. Voivat kestää jopa vuosia. Erittäin järkyttävää ja surullista.

Toivon, että jokainen ajattelisi itsensä tai läheisensä vastaavaan tilanteeseen.

Miten voit ajatella noin kapeakatseisesti, että vain sijaisperheet/sijaiskodit aiheuttavat lapsille traumoja. Yhtä hyvin lapsi voi kokea tulevansa rakastetuksi siellä sijaispaikassa, jos ei omilla vanhemmilla ole ollut kykyä tai halua hoivata lasta ja antaa hänelle rakkautta.

Entäs tuo sama sijaispaikka sisaruksille. En itsekään antaisi erottaa lapsiani, mutten voisi siinä tapauksessa vaatia, että sijaispaikka on 30 kilometrin säteellä kodista.

En myöskään tajua noita jatkuvia tukitoimia. Ja toisaalta niiden vapaaehtoisuutta. Tehdään lapsia ja sitten kun se hoitaminen ei oikein iske, väsyttää, on paha olla, niin pyydetään joku apuun. Sitten kun tunnetaan taas olevansa kunnossa, niin loukkaannutaan siitä, kun niitä tukitoimia edelleen tarjotaan tai edes kysytään tarvitsetko.
Nopeasti unohtuu ne ongelmat, ja syytetään sossua asioihin puttumisesta.

Mitäs jos lapset ei halua pitää yhteyttä vanhempiinsa tai sukuunsa. Itsekkäästi ajatellaan, että minun lastani ei vieroiteta ja minähän tapaan lastani.
Oma lapseni ei muutamaan vuoteen halunnut tavata toista vanhempaansa, ja sai olla tapaamatta. Nykyisin heidän välit on taas kunnossa. Lapseni ei siitä traumatisoitunut.

Ei minulle laki ole epäselvä, sen osaan jo lähes ulkoa.. mutta tuo aloite, josta toivottavasti ei edes puolet mene läpi, sitä en halua enempää lukea.
Järkyttävin kohta siinä on se, kun pahoinpitely epäilyn jälkeen ikäänkuin annetaan aikaa, ja selvitellään vammojen aiheuttaja "sitten myöhemmin".
Mielestäni jos on pahoinpitely epäily, lapsi pitää kiireellisesti sijoittaa heti.
Asian tutkinnan jälkeen lapsi pääsee takaisin kotiin, jos vanhemmat eivät ole tekoon syyllistyneet.

Ja lapseni todella on ollut huostaanotettuna, vieläpä niin, ettei huostalle katsottu loppujen lopuksi olevan perustetta. Olen kuitenkin kiitollinen sijaispaikalle, jotka huolehtivat lapsestani, sen ajan kun minulta se oli evätty. He jaksoivat huolehtia ja viedä harrastuksiin ym. Ja ei, lapseni ei ole lainkaan traumatisoitunut, päinvastoin.

En odottanutkaan, että tältä palstalta saisi ymmärrystä jos kirjoittaa lastensuojelun epäkohdista. Tiedän varsin hyvin, että lapsi voi tuntea olevansa rakastettu sijaisperheessä, ihan niinkuin kotonansa tai läheistensä luona jos lapsesta huolehditaan. Mutta kysymys ei ollut ollenkaan siitä, tunteeko lapsi olevansa rakastettu sijaisperheessä vaan siitä, miten koko järjestelmä toimii ja kohtelee ihmisiä. On paljon epätasa-arvoisuutta riippuen kunnasta/kaupungista missä sijoitus on tapahtunut. Vakavia asioita piilotellaan ja asiat jotka pitäisi tuoda julkisuuteen, niistä ei saa puhua.

Lasten pahoinpitelyä tapahtuu toisinaan jopa sijaishuollon aikana joissakin (sijaisperheissä, laitoksissa) ja minusta on huolestuttavaa, että tutkinnan aikana lapsia voidaan pitää sijoituspaikassa siitäkin huolimatta vaikka huoli on olemassa, eli sijoituspaikkaa ei välttämättä muuteta. Jos pahoinpitely tapahtuu biologisessa perheessä, lapsi voidaan ottaa huostaan siltä seisomalta.

Varmasti tukea saisit, jos kirjoittaisit oikeista epäkohdista. Nämä epäkohdat, joita nyt lakialoitekin koskee, ovat pitkälti kuviteltuja, tai sitten niillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen lastensuojelun kanssa.

On suuressa huudossa, että nyt niputetaan sijaispaikkoja yhteen ja huudetaan suureen ääneen kuinka kaikki paikat ovat mätiä, jokainen sosiaalityöntekijä pätemätön työhönsä jne.

Lainaan tässä sinua.."Mutta kysymys ei ollut ollenkaan siitä, tunteeko lapsi olevansa rakastettu sijaisperheessä vaan siitä, miten koko järjestelmä toimii ja kohtelee ihmisiä." Siis mitä tarkoitat tuolla? Sitäkö, että järjestelmä mielestäsi polkee vanhempia. Sitäkö, että huostaanotot ovat järjestäin lapselle haitaksi.

En viitsi toistaa itseäni, mutta olen edelleen sitä mieltä, että pääosassa ovat ne lapset. Ei se kuinka vanhempia on nyt loukattu. Aloitteen mukaan tukitoimien pitäsi vapaaehtoisia. Mitä jos vanhemmat kieltävät ongelmansa, eivätkä suostu tukitoimiin. Onko se lapsen etu?
Entä se jos sijoittamisella ei ole kiire, ja sisaruksille pitäisi etsimällä etsiä kotikunnasta yhteinen sijoituspaikka. Onko se lapsen etu, kun vanhemmat laiminlyövät heitä sillä aikaa?

Tuo pahoinpitely väite, mitäs sitten jos pahoinpitelijät ovat lapsen vanhemmat. Totta, että lapsi voidaan välittömästi sijoittaa, mutta se on olemassa olevan lain ansiota. Entäs tässä kohdin uusi lakialoite, pitäisikö vanhemmille antaa mahdollisuus viedä lapsi kotiin ja tutkittaisiin sitten joskus, ajan ja muiden kiireiden lomassa kuka sen pahoinpitelyn on tehnyt... Noinhan se on uudessa aloitteessa ilmaistu (jos nyt alan hiuksia halkomaan).

Tuo lakialoite on tehty niin, että vanhempien oikeuksia ajatellaan, ei lasten. Eikä myöskään niiden HYVIEN sijaispaikkojen, joita meidän maamme edelleen tarvitsee. Näin sanon, vaikka olenkin entisten huostalapsien vanhempi.

Mitkä ovat mielestäsi oikeita epäkohtia lastensuojelussa? Olen kirjoittanut epäkohdista lastensuojelun osalta ja kirjoittamani perustuu kokemukseen ja asioihin joista olen lukenut, havainnut yhteiskunnassa. Tarkoitin, että järjestelmä kohtelee huonosti muitakin kuin lapsen omia vanhempia. Nykyinen lastensuojelu ei sellaisenaan toimi. Ihmiset ovat erillaisessa asemassa miten he tulevat kohdelluksi lastensuojelun viranomaisten toimesta riippuen kunnasta/kaupungista missä asuvat. Käytännöt vaihtelevat ja joissain paikoissa on pätevää henkilöstöä, mutta joissakin ei.

Epäkohdat koskevat lapsia jos heitä kohdellaan huonosti, mutta koskevat myös perheitä ja heidän läheisiä. Huostaanotoissa on tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen. Sijoituksen aikana on turvattava lisäksi lapselle läheiset ihmissuhteet, mutta käytäntö voi olla täysin erilainen mitä laki sanoo. En näe lapsen etuna esimerkiksi kaltoinkohtelua sijoituksen aikana, vaihtuvia sijaishuoltopaikkoja, jatkuvia muutoksia, työntekijöiden ja ihmisten vaihtuvuutta elämässä, sisarussuhteiden ja lapselle läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, ihmis- ja perusoikeuksien polkemista, valehtelua, toimintaa joka ei perustu lakiin jne.

Suomessa oli aikoja jolloin asioita ei nostettu esiin julkisesti, vaan lapset, perheet ja läheiset kärsivät tilanteet yksin. Mielestäni nykyinen käytöntö on mennyt hitusen parempaan suuntaan koska epäkohdat saavat näkyvyyttä ja lastensuojelu herättää keskustelua. Ongelmia tosin on vielä siinä, että sananvapautta rajoitetaan emmekä ole nähneet julkisuudessa lakia rikkoneiden lastensuojelun sosiaaliviranomaisten nimiä.

Lakialoitteessa on monia tärkeitä kohtia. Itse en takerru johonkin tiettyyn kohtaan, pääasia että muutosta saadan aikaan. Lakialoitetta ei ole tehty vanhempia varten. Pahoinpitelyihin tulee suhtautua vakavasti. Se minusta onkin outoa, että jos pahoinpitely epäily herää sijaisperheen osalta niin miksi lapset saavat olla kaikessa rauhassa sijaisperheessä sen aikaa kun asioita selvitellään? Sen sijaan, jos pahoinpitely tapahtuu biologisessa perheessä tai siitä on olemassa vahva epäily, niin yleensä lapsi otetaan huostaan ja yhteydenpitoa vanhempiin rajoitetaan hyvinkin voimakkaasti.

Vanhempia niinkuin lapsiakin on erillaisia. Osa vanhemmista kohtelee lapsiaan hyvin, osa ei. Nyt puhuin kuitenkin epäkohdista joihin olen törmännyt ja joihin toivon muutosta. Kaikki lapset eivät traumatisoidu kokemastaan, mutta kenenkään ei tarvitse alistua eikä hyväksyä kaltoinkohtelua koska on selvät lait joita ihmisten tulee noudattaa, myös sijaishuollon aikana.

En lähde niitä epäkohtia listaamaan, koska et ole vieläkään osannut vastata yhteenkään kysymykseen mitä olen kirjoittanut. Eli miten lakia sovellettaisiin tuon välimatkan suhteen, olettaen että lapsia on useampia.
Tai tuohon pahoinpitely asiaan.

Ne eivät ole ainoat aloitteen puutteet. Lisäksi on lapseen kohdistuvien kulujen toteen näyttäminen, joka lähinnä huvittaa. En hyväksy myöskään tuota tukitoimien vapaaehtoisuutta, miten se aloitteeseen on kirjattu. Siellä on monta kohtaa jotka eivät ole selkeitä.

Se on totta, että päteviä sosiaalityöntekijöitä on liian vähän. Saadaanko siihen tällaisella aloitteella muutosta. Tuskin! Siihen asiaan vaaditaan paljon muutakin.

Tämä lakialoitteen tekijä mainostaa aloitettaan monessa keskustelussa. Keskustella hän ei halua vaan mainostaa HIENOA ALOITETTAAN.

No mikäs tuossa nyt uutta on? Tuo sama typerä aloite!! Enkä siellä Raisiossa on sitten vanhempia jotka ovat vähän vastaanottavaisempia, eivätkä niskakarvat pystyssä huuda heti, ettei meissä vikaa ole vaan sossuissa:)

Kyllä se totta on, että eri paikkakunnilla on erilaiset toimintatavat. Siitä vaan ei päästä mihinkään, että pääosin vanhemmat itse estävät nämä hyvät toimintatavat.
Eipä paljoa tarvi kun lukea noita eri huostaanotto palstoja, kun siellä jatkuvalla syötöllä haukutaan sossua ja viranomaistahoa, ja kerrotaan kuinka itse ei koskaan olla tehty mitään väärin.
Mut sitten kun vähän aikaa näitä seuraa, niin kumma vaan, että taustalta ehkä sittenkin löytyy jotain ongelmaa.

Ei mulla henkilökohtaisesti ole mitään vastaan aloitetta/aloitteita, jos ne on kunnolla laadittu ja loppuun asti mietitty.
Ja ehei, kateutta tms. en kyllä missään nimessä tunne ihmisiä kohtaan, jotka ovat täysin sokeita:))

Toi sun vaahtoamises menee vähän hauskaksi. Ei ole tarvetta mielipuoliselle raivolle puoleen eikä toiseen, kunhan olen ilmaissut mielipiteeni, mitä ajattelen aloitteesta. Siihen kai on kaikilla oikeus, ilman että tulee leimatuksi narsistiseksi.

Olen oman huostatapaukseni käynyt läpi yli kymmenen vuotta sitten ja hyvällä menestyksellä.
En silti asunut Raisiossa, enkä asu;
Onhan se hyvä, että jossain kunnassa ollaan tyytyväisiä, vai mitä.

Tuolla aloitteella ei vaan saada toimimaan oikeen mitään hyvää, siinä on taas liikaa niitä lapsen asemaan huonontavia kohtia...
En edelleenkään, vaikka nyt raivoisasti yrität muuta huutaa, muuta mieltäni siitä, että peiliin katsomalla ja asiansa loppuun asti hoitamalla nämä tapaukset selviävät.
Ei netissä ruikuttamalla tai muita syyllistämällä:))

Voi hellanlettas sentään. Mitenkäs minä niitä kirjoituksia nyt poistelisin, taitaa olla muut tahot jotka niistä poistamisista päättävät kun yksittäinen kirjoittelija...

Olen pystynyt vanhemmuuteen, kiitos vaan, enkä ole tarvinnut siihen puoleen sossun apua. Luojan kiitos! Lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, kaikki omillaan hyvin toimeentulevia, joten ihan vikaan kai se kasvatus ei ole mennyt. Tietysti meissä jokaisessa puuttemme on.
En siis ymmärrä mistä kantaisin syyllisyyttä, no ehkä liikaa tulee kahvia kitattua... mutta liittyykö se asiaan.
Turha sinun on kiukkuasi muhun purkaa, jos sanon, etten pidä aloitteen sisällöstä, enkä siksi sitä allekirjoita.
Tähän ikään kun oppii asioita jo katsomaan laajemmalta näkökannalta. Ei tarvi enää miettiä sitä omaa asemaansa asioissa, vaan tulevia sukupolvia. Niiden vuoksi en voi allekirjoittaa noin kapeakatseista aloitetta.

Olen edelleen ja tulen olemaan sitä mieltä, että sijaispaikkoja ja lastensuojelua tarvitaan maassamme, näemmä aina vain enemmän. Jos niissä on puutteita, on sitä puutetta myös tämän päivän vanhemmuudessa, kun joka asiaan halutaan tukitoimia ja ulkopuolisia apuja.

Ajattele asiaa näin, sijaispaikoilta ja sossuilta vaaditaan täydellisyyttä, he eivät saa tehdä virheitä. Vanhemmat kyllä saavat niitä tehdä, ja aina pitäisi vaan uudestaan ohjata, neuvoa ja tukea.

No jopas oletkin päästäsi sekaisin, turha tuollaisen kanssa on edes kirjoitella. Missäs vaiheessa kirjoitin, että sossuilla ei voi olla päihteiden käyttöä tms.
Näetkö sä tässä ketjussa jotain mitä minä en näe?

Kyllä minun lapseni hoidetuksi tuli, ja sekös sinua tuntuu nyt harmittavan.
Ihmettelen miksi, ethän edes tunne minua tai lapsiani. Tuo sossun tarjoama apu tuntuu nyt olevan sulle joku päähän pinttymä. Jos olet itse tarvinnut apua, etkä ole saanut sitä, niin älä siitä katkereoidu niille jotka EIVÄT ole apua tarvinneet...

Kerropas nyt vielä kenelle olisin katellinen ja miksi? Kateus on ihmismieltä syövyttävä tila, enkä halua sita tunnetta itselleni.

Jos hetkeksi avaat ne silmäsi, huomaat että aloitteessa, mistä olen tässä yrittänyt keskustella, en siis minun tai sinun lastenhoidosta, on jotain mätää. Tai ei ehkä mätää, liian voimakas ilmaisu. Tarkoitus on ehkä ollut hyvä, mutta toteutus pielessä. Miksi muuten ihmisiä on yritetty jopa lahjoa hankkimaan siihen allekirjoituksia?? Ehkä on jo itsekin huomattu ne aloitteen puutteet.

Pistäpäs se oma lakiluonnoksesi nyt tähän seuraavaksi.

Tämän päivän lastensuojelun tila näkyy tasan tarkkaan siinä asenteessa, miten häiriköt ja ilkeilijät suhtautuvat bio-palstan kirjoituksiin.

Eli jokainen meistä tietää, miten metsään monessa asiassa lastensuojelussa on menty, mutta siitä ei saa kirjoittaa.
Leikitään vain, että kaikki on hyvin ja lasten oikeudet tapahtuvat ls:ssa.
Vaikka räikeitäkin epäkohtia on, pitää leikkiä, että niitä ei ole olemassakaan, niistä ei saa puhua, eikä niistä saa korjata..

Jos niistä kirjoitetaan, tullaan haukkumaan multinikiksi, trolliksi ja valehdellaan toisen väittäneen, että kaikki on huonoa ls:ssa, vaikka niin ei ole kukaan sanonut.

TÄMÄ juuri on sitä tämän hetkistä ls:n tilaa.

Kiiltävän punaposkinen hedelmä kyllästetty torjunta-aineilla, jonkin verran kelpo hedelmää sisällä, mutta suuria pilaantuneita kohtia, jotka eivät kelpaa kenellekään syötäväksi, mutta niitä tarjotaan lapsille, koska niitä mätiä kohtia ei joidenkin mielestä saa poistaa missään nimessä.

On käsittämätöntä se suorastaan sairaan tuntuinen viha joka kohdistuu nimenomaan ls:n pahimmista epäkohdista kirjoittaviin ihmisiin. Sairaat, häiriintyneet ihmisetkö ovat asialla vai sijaishuollon edustajat, jotka pelkäävät tuhansien eurojen ansionmenetyksiä kuukaudessa, jos virheitä alettaisiin todella korjaamaan?

En ole huostaanottovanhempi ja tämä on ensimmäinen viestini tähän ketjuun.

Naurettavaa vastustaa lakialoitetta sillä perusteella, että lapset joutuisivat epäillyssä pahoinpitelytapauksessa olemaan muka kotonaan poliisitutkinnan ajan!

Eivät varmasti joudu! TEnavan jalat eivät ehdi maata koskea, kun hänet kotoa napataan, jos vanhemmat ovat epäiltynä pahoinpitelystä.

Niin että muka koteja ei valvota! Nythän on koko kansa valjastettu ilmoitustehtailuun.

Mutta miksi lapsia ei palauteta kotiin kun ilmenee, että ilmoitus oli aiheton tai poliisitutkinnassa käy ilmi, että pahoinpitelyepäilyyn ei ollut aihetta?

Muutama vuosi sitten oli julkisuudessakin Keminmaan tapaus, jossa lapsi huostaanotettiin ja lääkärit pyysivät myöhemmin anteeksi vanhemmilta epäiltyjään, kun ilmeni, että lapsen mustelmiin oli lääketieteellinen peruste. Lasta ei silti ikinä palautettu, vaan perhe joutui täysin mielivaltaisen sijaisperheen ja sossujen armoille.

Ei aina näin käy, mutta tuossakin tapauksessa se oli totisinta totta.
R.I.P vaan aikanaan tästäkin kirjoittaneen muistolle.

Hyvä, että joku edes vaivautuu vastaamaan näihin kysymyksiinkin.
Kyllä olet aivan oikeassa, mutta tuohan on nykyisen lain ansiota, se, että lapset eivät joudu takaisin kotiin pahoinpideltäväksi.

Entäs aloite, sen mukaan kävisi toisin, ensin lapsi hoidetaan (asia mikä on nyt ilman lakiakin selvä), sitten aletaan tutkimaan asiaa. Jos aloitteessa tarkoitetaan sitä, että lapsi menee sijoitukseen siksi aikaa kun pahoinpitely on selvitetty, niin okei, hyvä. Mutta miksi se on kirjattu siihen toisin.

Nuo ovat pahoja ylilyöntejä jos tutkinnan jälkeen lasta ei palauteta, siihen pitää saada muutos. Eli jos osoittautuu, että vanhemmat eivät ole pahoinpidelleet lastaan, lapsi on välittömästi kotiutettava. Toki pahoinpitelijä on ensin selvitettävä.

Niin ja tämä ei ollut se ainoa kohta miksi vastustan, tai vastustamme, mutta kiitos vastauksesta.

Ei tuossa edellä mainitussakaan tapauksessa ollut kyse mistään pahoinpitelystä!

Siinä siis varmistui se, että lasta EI OLTU PAHOINPIDELTY, mutta sossut eivät vain pyörtäneet päätöstän, suhtautuivat kuin se olisi ollut heille kuin arvovaltatappio, jos lapsi olisi kotiutettu.

Yhtään järkevää syytä huostassa pidolle ei silti ikinä pystytty esittämään. Vanhempi lapsi sai olla kotona, mutta nuorempi hedelmöityshoidon ansiosta, mutta valitettavasti sairaana syntynyt pidettiin huostassa vain siksi, että huosta oli ehditty tehdä.

Ja otetaanpa toinen esimerkki perheen hajottamisesta:
Osa lapsista annettiin Itä-Suomeen, joku Länsi-Suomeen ja tämän suomen kielisen perheen VAUVA annettiin ruotsin kieliseen perheeseen. Mitään läheiskartoitusta ei tehty, esim. isä, jolla oli yhteishuoltajuus ja joka oli hoitanut lapsia luonaan usein, sai tietää huosta-aikaista vasta kun sijoitukset oli jo päätetty ja lapsia vietiin.

Miksi isään ei otettu yhteyttä?
Miksi läheiskartoitusta ei tehty?
Mikä kiire ihan oikeasti sossuilla oli, että lapset eivät saaneet esim. vastaanottokodissa odottaa tilanteen selvittelyä?

Tuossa oli vain kaksi esimerkki räikeimmästä päästä ja näitä riittää.

Ja miettikääs nyt vähän, millaiseen käsittelyrumbaan joka lakimuutos tai -aloite eduskunnassa joutuu. Uskotko sinä ihan vakavissasi eduskunnan hyväksyvän sellaista lakia, jossa lapsia tieten tahtoen annetaan pahoinpideltäväksi?

Jo pelkästään se, että joku/jotkut vaivautuvat tekemään kansalaisaloitteen, niin sillä on mahdollista saada aikaan keskustelua näistä asioista ja sitä todella tarvitaan!

Tässä on enemmänkin nyt kyse siitä, halutaanko muutosta vai ei, EIKÄ siitä, että yksikään jonkun kansalaisryhmän tekemä aloite menisi läpi eduskunnassa sellaisenaan.

Onneksi Kukkahattutädit ovat ehtyväluonnonvara. 20 vuoden päästä, kun ne sadattuhannet sijoituslapset tulevat aikuisiksi, syrjäytyneiksi, niin silloin yhteiskunta vasta huomaa, missä on menty metsään ja PAHASTI. Suurin osa heistä ei VARMASTIKAAN enää kunnioita MITÄÄN Suomen lakeja (se ei todellakaan ole väärin), vaan siihen on yhteiskunta AIVAN tarkoituksella ilmeisesti pyrkinyt!!

Onko siitä sitten hyötyä tulevaisuudelle?? Se tuleva sijoitettujen sukupolvi tulee vihaamaan yhteiskuntaa ja virkavaltaa (mikä ei TODELLAKAAN ole väärin), vaan heidät on pakotettu siihen yhteiskunnan toimesta.
Silloin on enää jäljellä (hengissä) olevien kukkahattutätien aivan turha yrittää mitenkään puolustella tekojaan yhteiskunnan hyvinvoinnin nimessä.

JOKAINEN Huostaanotto kaivaa kukkahattutätien kuoppaa vaan syvemmäksi!!

Olenko mukamas väärässä??

Tai sit se on niin että vanhemmat on vaan tänä päivänä hiukka liian avuttomia. Mitään ei kohta osata tehä ilman ulkopuolista apua. Sit kun tilanne on jo niin paha, että lapset on huostattava alkaa kauhee parku. Ja sit niille lapsille opetetaan et sossu tekee kiusaa ja ne oppii vihaan järjestelmää. On niillä kukkia hatussa tai ei niin oisko aikuisten oikeesti vaikea opetella elämään normaalia elämää ennekö lapsia tekee. Jäljet korjaa aina joku muu ja se joku muu saa sit vihat päällensä.

Lain kansalaisaloitteesta vielä sen verran, että mielestäni se kannattaa ehdottomasti allekirjoittaa, JOS olet sitä mieltä, että nykylastensuojelu tarvitsee korjaamista hajanaisiin menetelmiinsä esimerkiksi.

Jos jätät allekirjoittamatta tarkoittaa se käytännössä sitä, että hyväksyt nyky-ls:n tällaisenaan.

Turha pelko sen sijaan on, että lakiehdotus menisi läpi tällaisenaan, sillä ihan varmasti ei mene!

Jos epäilet tätä, niin tutki vaikka eduskunnan sivuilta lainsäätmismenettely, miten monimutkainen prosessi se on, jos ei satu olemaan muuten muistissa ennestään.

Nyt on tälle oivallinen hetki, koska ls-lakia ollaan nyt muutenkin sosiaalialan uudistuksiin muokkaamassa, työryhmä työstää sitä koko ajan.

Tämä on yksi tapa saada äänensä kuuluviin ja huomioiduksi.
On suoraan sanottuna suurta tietämättömyyttä ajatella, että lakiehdotus hyväksytään tai ei hyväksytä. Todennäköisesti siinä käy niin, että kun lakia nyt muutenkin hiotaan, niin tämä ehdotus huomioidaan omalta osaltaan kansalaisten mielipiteenä.

Päättäjät ja lainsäätäjät nyt joka tapauksessa muokkaavat siitä sitten mieleisensä.

Tämä olikin erittäin vanha ketju.
Olisipa kiinnostavaa kuulla mitä aloittajan tapauksessa sitten tapahtui. Miten kävi siskon lapsille?