jottain, olihan tässä pari päivää sitten jonkinlainen muistopäivä, 70 vuotta sitten loppui se karmea piiritys. Aika paljon nuorena olinkin selvillä siitä, mitä Leningradissa tapahtui näinä yhkeksänäsatana päivänä, jonka piiritys kesti. En mitään omakohtaisia ajatuksia tänne aiokaan, aina kun vaan olen ollut ihmisten asioista kiinnostunut, niin jo nuorenakin.
No Paavo Rintalahan kirjoitti jonkinlaisen kirjan tästä ajasta, Leningradin Kohtalonsinfonia, ja vaivaa mieltäni kun en muista, että joku venäläinen tunnettu kirjailija myös. Olihan tietysti moniakin vähemmän tunnettujen kertomuksia vaikka kuin. Niin paljon kuitenkin tiesin, että tunsin kuin itsekin siinä mukana olisin ollut.
Täytyypä nyt kuunnella kuitenkin Sostakovitsin säveltämää Seitsemättä sinfoniaa niin pitkälle kuin jaksaa, sekin Leningradin muistoksi tehty.
Leningrad, Pietari minulle Venäjän kaupungeista läheisin ja tutuin, kun olen ennättänyt siellä toistakymmentä kertaa käydä. Päästä sellaisiinkin paikkoihin, joihin tavallinen turisti ei Neuvostoliiton aikoina päässyt.
Leningradin piirityksestä
12
154
Vastaukset
On siitä tosiaan kirjallisuutta tullut luettua, kamalan järkyttävää yleensäkin piirittää kaupunkeja asukkaineen, kärsimään hitaan nälkäkuoleman. Käsittämättömän julmaa sodankäyntiä pakottamistarkoituksella.
Mieheni, joka oli emigrantti äidin ja suomalaisen isän lapsi, s, ei koskaan saanut tietää isovanhempien ja äidinpuoleisen perheen kohtalosta Leningradissa, paitsi korttelinaapurin lähettämässä kortissa, että menehtyneet olivat.
Yksi sisar oli avioitunut Winter'in Porvoon sukuun, jolloin harvakseen tapasivat. Raskasta on ollut tietää perheensä kauheista kärsimyksistä!Monta kertaa tulee mietittyä,kuinka kaikki kerääntyvät asumaan täpötäysiin kaupunkeihin. Enemmän niitä tulee retteloita,kun ihmiset asuvat liian
tiheässä... Monesta se asia tulee esille,kun erimielisyyttä ilmenee..
Ei tarvinnut ,kun kulkutie ei saanut naapurin pihamaalla kulkea,se piti tehdä kartta tie jostain metsän reunasta.
Varmaan moni muistaa" Karpon" ohjelmat joissa hän toi esille naapuri-
vihaa.. Ahdasmielisiä on ihmiset,vaikka meistä jokainen tietää, mukaan emme saa turhaa kerätä mammonaa.- jjoutava
Soraa maantielle ajettiin kuorma-autolla meidän pihan läpi niin siitä valitettiin ja tie siirrettiin metsänreunaan. Vanhan ajan pihojen läpikulku oli vissiin sopua lisäävää kun ei kovin riidoissa kehdannut siitä kulkea.
Leningradissa ihmiset jonotti kiltisti kun kävin v-71 siellä. Siistiä oli, ei näkynyt juoppoja kadulla.Voi, Susmorsian, minkä teit!
Täällä yksi Leningradiin rakastunut soitti Shostakovitsin Seitsemännen ja pala kurkussa muisteli kaikkea, mitä oli lukenut ja kuullut Leningradin piirityksestä.
Kun olin kielikursseilla Leningradissa, oli meillä kaksi opettajaa, jotka olivat lapsuudessaan eläneet kotikaupunkinsa piirityksen.
Siis eläneet, kun perheenjäsenet ja ystävät kuolivat ympäriltä nälkään, kylmään ja sairauksiin. Kumpikin sanoi, että he pääsivät miltei paratiisiin, kun Laatokan elämäntie avautui.
Heidät pakattiin linja-autoihin ja he saivat leipäpalan käteensä.
Eivät ennen eivätkä jälkeen sen ole saaneet mitään niin herkullista. Ihan oikeaa leipää!
Katselin tässä videoita Hvorostovskyn konserteista. Aloitin Soloviev Sedoin sävellyksellä "Iltalaulu"(Leningrad), ja nyt soi
"Kurjet". Jos ei päästäni eikä oikeasta takajalastani vippaisi,
lakkaisin mankumasta mieheltäni, että lähdetään Leningradiin.
Terveyskeskuksen tarvikevarastosta saa sekä kainalosauvoja että rollaattoreita.
Niitten avulla pärjäisin yksinkin, mutta salaa ei kannata lähteä,
ettei tule turhaa erimielisyyttä. Niin että jatkan piirittämistä ja käyn varmasti viemässä ruusuja Piskarevin hautausmaalle.En jaksa katsoa enää näitä synkkiä ja raskasmielisiä tv-aiheita. Eilen jostain ohjelmaesitteestä näin, että Leningradin piiritys kesti lähelle 900 päivää.
Hyvä aloitus silti Sus'ilta- susmorsian ek.
capt.cöpenick kirjoitti:
En jaksa katsoa enää näitä synkkiä ja raskasmielisiä tv-aiheita. Eilen jostain ohjelmaesitteestä näin, että Leningradin piiritys kesti lähelle 900 päivää.
Hyvä aloitus silti Sus'iltaEn minäkään uskaltanut katsoa, oli jo ennestään niin raskaat tunnot aikoinaan lukemistani kertomisista. Mitään väkivaltaohjelmiakaan en ole koskaan katsonut, yöllähän niitä tulee luvattoman paljon, mitä se tekee nuorillekin, jotka valvovat ja katsovat, kun muuta ei juuri ole tarjolla.
Hitchkockin Psyko on ehkä pahin katsomani, se riitti. Psykologiset thrillerit varmaan pahimpia, miksi katsoa.
- ei enempää
Nyt on vastaajilla puurot ja vellit sekaisin.
Leningradin piiritys ei ollut pieni naapuririita !!!!- susmorsian ek.
ei enempää
Mitäs sinä hourit, tiedätkö jotain asiasta? - slavofiili
Niin on! Eikä jatkokirjoitelmat paljoakaan käsitystä muuta.
- Ramoona*
Olen käynyt muutaman kerran tavallisella bussimatkalla Pietarissa, ja luen sen kauneimpiin näkemiini kaupunkeihin. Samaa ilmettä on Helsingin Empire-keskustassa pienoiskoossa. Mieleen jäi erityisesti hotellin ikkunasta avautuva öinen näkymä Nevalle nostosiltoineen, vesibussimatka Pietarhoviin ja sen kullatut patsaat, suihkulähteet ja palatsit. Tietysti Eremitaasi loputtomine aarteineen, Iisakinkirkko malakiittipylväineen. Venäläisen taiteen museon Aivazovskin merimaalaukset ja Ilja Repinin spektaakkelimaiset työt saivat ihan sanattomaksi . Baletti ja shampajaillallinen vielä, matkarahalle sai todella vastinetta. Ensimmäisen kerran kävin 70-luvulla, ja silloin vielä siivoojat tulivat sukkahousuista ikionnellisiksi ja tarjosivat aitoa kaviaaripurkkia maksuksi.
Olen koettanut lukea joululahjakirjaani, Hirvisaaren Me, keisarinnaa, tapahtumat tässä ympäristössä . Katariina kiinnostaa, mutta jotenkin Lailan kirjoitustyyli ei minua puhuttele. Sunnuntain Hesaissa kerrottiin 16-vuotiaasta koulutytöstöstä Lena Muhinasta, jonka piirityspäiväkirja on julkaistu. Siinä näyttäytyy nälkiintyneiden leningradilaisten lohduttomuus ja sodan kauhut, mutta myös ihmismielen selviytymiskeinot. Lena haaveili ruuasta ja matkoista, kiintyi saumattomasti kasvatusäitiinsä. Lopulta hän neuvokkaana tyttönä täysin orvoksi jäätyään keinotteli itsensä evakuointijonoon, joka vei ihmisiä turvaan Laatokan yli elämäntietä pitkin.
Hyvä on muistuttaa mieleen suurkaupunkien haavoittuvuus , ilman sähköäkin varsinkin talvisaikaan elämä käy vaikeaksi. - Lorena*
Olen käynyt muutamia kertoja Pietarissa, ensimmäinen käynti oli opintomatka noin 1985 tutustumismatka sikäläiseen terveydenhuoltoon. Samalla matkalla katsastimme edellisen kirjoittajan mainitsemia paikkoja ja tietysti ilta Kirovin oopperatalossa on ikimuistoinen. Oopperan jälkeen Nevski Prospectilla Neva ravintolassa illanistujaiset. Aika oli silloin toinen ja toiset kujeet.
Olen käynyt useammankin kerran Leningratissa .
Paavp Rintala on kirjoittanut tästä Leningratin valtauksesta paljon . Ja sotaajasta . Sissi Luutnantinkin luin -- joka sai Kritiikkiä --oli Lotista sanottu pahasti .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706824
- 594582
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s353853- 673135
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161925Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271656- 171640
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401553- 341419
- 1431197