Hoitoponini kanssa ongelma

Korjaan toho alkuun että poni ei ole minun vaan hoitoponini

Jos ponia ei saa laittaa kiinni, voit varmaan laittaa sen vaikka vesikoppiin kiinni hoidon ajaksi. Jos ei tämä onnistu, voithan tietysti pyytää jotain toista henkilöä auttamaan hoidossa.

Kavioiden kanssa en oikein osaa auttaa, mutta ehkä sinun kannattaisi pyytää joltain aikuiselta tallilla apua? Tammalle kannattaisi jo ihan alusta asti opettaa, ettei niin saa tehdä, tai muuten siitä voi jäädä pysyväkin tapa.

Taluttaessa kannattaa tehdä helppoja pysähtymisharjoituksia. Sinä kuljet hieman edessäpäin kuin heppa ja sinä ole pomo, heppa ei saa olla villinä kun sitä taluttaa. Kun talutat heppaa, voit pysähtyä, jolloin heppakin luultavasti pysähtyy. Jos taas heppa rynnii päälle, heilauta riimunnarua, jolloin se lopettaa sen. Itsellänikin oli kesällä suokki, joka rynni aina kun sen haki tarhasta. Tämä pysähtyminen ja riimunnarun heilauttaminen auttoi, aina kun se meinas tulla päälle.

Jos tuntuu vaikealta, pyydä aikuiselta apua. Muutenkin kyseessä on nuori poni, niin kannattaa pyytää apua jos sitä tarvitsee!

Olisi tosiaan hyvä jos joku pitäisi siitä kiinni kun käsittelet sitä kuten Ponski sanoi. En minäkään muuta keksi.

Miten nostat jalan? Tartutko vuohiskarvoihin kiinni ja kiskot ylös? Useimmat tekee niin, tein minäkin ja jalkojen nosto oli hankalaa. Mutta Lampinajadi sanoi että laita kätesi etujalan yläosaan tai takasissa lautasille ja liuúta kättäsi jalkaa pitkin vuohiseen asti ja nosta vuohisesta, älä karvoista. Tein niin ja jalka nousi ennen kuin ehdin edes vuohiseen tarttua. Akrakadabra!

Pudotatko jalan vai lasketko sen alas? Jos jalka on aina pudotettu, kokee hevonen sen epämiellyttävänä ja siksi on alkanut potkimaan. Ehdotan että lasket jalan lattiaan asti rauhallisesti.

Talutukseen voit kokeilla sitä että nosta pitkä raippa nenän eteen pystyyn kun se alkaa riehua. Tai laita raippa poikittain itsesi ja hevosen väliin. Eli niin että se näkee raipan. ( Tämäkin Lampinajadin ohje.)
Meillä auttoi.

Hyvä, Minna Oulusta! Olen ennenkin huomannut, että sinä jaat eteenpäin toisten antamia neuvoja joiden olet itse huomannut toimivan, mutta että myös kerrot keneltä olet ne "kopioinut". Minä arvostan sitä, vaikka kyse ei olekaan omista neuvoistani. En ole ennen täällä kirjoitellut, vaan käynyt vain lueskelemassa ja etsimässä apua omiin ongelmiini ja myös löytänyt niitä. Etenkin Kasiron ja Lampinajadin neuvoista on olut meilläkin paljon apua, mistä pääsenkin toiseen asiaan.

He ovat usein sanoneet suoraan tai epäsuorasti, että "sillä lailla hevonen kertoo" tai että "kerro hevoselle" mitä nyt asia koskeekin. He ymmärtävät mitä hevonen yrittää ilmaista ja tietävät miten ne saa ymmäertämään asioita, mutta miten tuota eläinten kieltä voi oppia ymmärtämään kun niille ei voi vain kertoa miten asiat ovat eivätkä ne pysty siihen itse? Lampinajadi sanoi joskus, että eläinten kieltä kuunnellaan silmillä eikä korvilla, ja että niille puhutaan eleillä eikä sanoilla, mutta vaikka itse yritän kuinka katsella, en siltikään yleensä ymmärrä mitä hevoseni yrittää kertoa minulle enkä tiedä mitä minun milloinkin pitäisi tehdä saadakseni sen ymmärtämään minua. Ja täällä foorumilla sitten joku selittää asian noin vain ohimennen kuin itsestäänselvyytenä. Minulle se on sekä turhautumisen aihe että suuri helpotus, mutta haluan silti kiittää kaikista hyvistä neuvoista ja selityksistä olivatpa ne sitten alkuperäisiä tai välitettyjä, sillä niistä on todella ollut apua moness asiassa.

Mutta miten voisin oppia puhumaan eläinten kieltä paremmin kuin nyt osaan?

Minna: arvostan sitä joka tapauksessa. Jatka ihmeessä samaan malliin!

Oskariini: olen minäkin saanut maitovarsan houkutelluksi pois emon luota, mutten silti osaa puhua hevosta. Minulla on vielä pitkä matka tuohon "milloin osaa hevosten kieltä" -vaiheeseen. Tällä hetkellä olen vasta kohdassa "miten".

Voisit kokeilla laittaa hevoselle päitset päähän ja riimunnarun kiinni. Pidän narua sitten kädessäsi. Se ei estä hevosta pyörimästä, mutta saat ohjailtua sitä ja pysäytettyä narusta, niin et jää niin helposti hevosen ja seinän väliin. Voit myös pitää narua hevosen kaulalla ja napata siitä tarvittaessa.

Astetta järeämpi keino on laittaa naru karsinan kaltereiden välistä tai karsinassa olevan renkaan läpi ja siitä sitten sinulle käteen. Voit kiristää narusta, kun hevonen yrittää lähteä pyörimään ja löysätä, jos hevonen menee vetopaniikkiin.

Takajalkoja puhdistaessa on tärkeää, että pysyt hevosen sivulla (et mene sen taakse) ja kyykistyt, et kumarru, silloin hevonen ei yllä potkaisemaan sinua vahingossa. hevonen ei voi potkia sivulleen, joten potkaistaakseen se täytyy ensin kääntää takapää sinua kohti ja potkaista vasta sitten. Muista myös laskea takajalka alas (sen sijaan että pudottaisin sen).

Riimunnarusta olen samaa mieltä kuin akrologi amk, mutta en tuosta kyykistymisestä. Ensiksikin ihmisen pää on samalla korkeudella oli hän kyykyssä tai kumartuneena, joten se on potkaisukorkeudella joka tapauksessa. Toisekseen jos on kyykyssä, on vaikea säilyttää tasapainoa jos hevonen nykäisee jalkaansa. Kumarasta asennosta vielä pysyy pystyssä, mutta kyykkysillään päätyy hevosen mahan alle tai muuten vain selälleen tai naamalleen riippuen siitä mihin suuntaan hevonen nykäisee. Ja tunnen omakohtaisesti kaksikin hevosta jotka kyll.ä potkivat huoletta suoraan sivulle, joten ei kannata luottaa siihen ettei hevonen muka voi tehdä niin. Kyllä voi.

Huomautan myös, että on raskasta kannatella hevosen koipea kädessään samalla kun toisella puhdistaa kavioita, ja moni hevonen alkaa nykiä sen takia, että ote sen jalasta on hutera. Ja juuri näin yleensä käy, jos kavioiden putsaaja seisoo suoraan jalkojen vieressä. Etujalkojen kohdalla se ei haittaa, mutta takajalkojen kanssa kyllä, ainakin joidenkin hevosten kohdalla. Paremman otteen saa (nyt puhun takajaloista), kun nostaa koiven ilmaan siinä jalan vieressä, ja astuu sitten itse yhden askeleen eteenpäin. Tällöin hevosen takajalan voi asettaa vaikka lepäämään omaa reittä vasten ja se pysyy tukevasti siinä. Moni hevonen rauhoittuu jo siitä. Varuillaanhan siinä on toki oltava ettei päädy turpeisiin jos hevonen silti nykäisee yhtäkkiä, mutta tämä nyt on ainakin yksi keino mitä voisi kokeilla. Ja kuten edellä onkin jo sanottu, kavio kannattaa laskea maahan eikä pudottaa.

Ja zhandar, pelkäänpä, että eläinten kielen oppii vain pitkän ja aktiivisen kokemuksen kautta, sen oppimiseen ei ole oikotietä. Jos koko elämänsä ajan kasvaa eläinlauman keskellä, niiden elekieli tulee väkisinkin tutuksi aivan toisella tavalla, kuin jos kävisi kerran viikossa ratsastuskoululla missä viipyy tunnin tai pari kerrallaan. Joitakin juttuja voi toki opettaakin, kuten tuo kavioiden puhdistus mihin Minna Oulusta viittasi, mutta suuri osa on vaistonvaraisia ja alitajuisia juttuja jotka pistää merkille tiedostamattaan ja/tai vaistonvaraisesti. Voin vain kehottaa kärsivällisyyteen, pitämään silmät auki ja kuuntelemaan mitä kokeneemmat täällä tai tallilla puhuvat. Ja jos ei tiedä, aina voi ja kannattaa kysellä.

Olen samaa mieltä Mörrinkäisen kanssa. Kyykistely on viimeinen asia minkä tekisin hermostuneen ja potkiskelevan hevosen kavioita putsatessa, juurikin hänen mainitsemistaan syistä. Kuinka monen kengittäjän olette nähneet kyykistelevän hevosten kavioiden kimpussa? Hekin toimivat Mörrinkäisen kuvailemalla tavalla ja ovat sentään ammattilaisia hevosten jalkojen hoidossa. Levottomatkaan hevoset eivät yleensä paljon rimpuile heidän työskennellessään, vaan antavat jalkansa levätä kengittäjän reidellä sillä välin kun hän käyttelee työkalujaan molemmin käsin eikä edes pidä jalasta kiinni millään tavalla.

Mutta tuo riimunnarun käyttäminen on hyvä neuvo, niin minäkin tekisin.

Minnalle ja Zhandarille kiitoksia! Kiva että neuvot ovat auttaneet!

Ja Zhandar, mörrinkäinen puhui asiaa tuosta eläinten kielen oppimisesta. Minä olen "kasvanut eläinlauman keskellä" kuten hän kuvaili, joten olen oppinut niiden elekielen ihan huomaamattani enkä osaa itsekään sanoa miten. Mutta sellaisia juttuja, kuin että näkee hevosen käyttäytymisestä onko sillä esim liian kovat kuolaimet, tai että osaa neuvoa ihmisiä vähentämään väkirehua jos hevonen on vaikeasti pideltävissä, oppii sekä omakohtaisesta kokemuksesta että katselemalla muita, ja tietysti kyselemällä, jos jokin jää mietityttämään.

Se, miten hevoselle kerrotan asioita, tapahtuu hyvin yksinkertaisilla eleillä jotka kuitenkin kertovat hevoselle paljon. Liu´uta kättäsi hevosen jalkaa pitkin alas, niin se tietää, että kohta nostetaan jalkaa. Anna kätesi liukua edelläsi sen lautasten yli kun kierrät sen toiselle puolelle, niin se tietää, että kohta joku ilmestyy sen toiselle puolelle takaa päin eikä pelästy. Silitä sitä, rapsuta tai kyhnytä, niin se tietää kaiken olevan hyvin.

Jne. Kuten sanottu, ne ovat hyvin yksinkertaisia eleitä, mutta niiden vaikutus on joskus uskomaton. Ja niitäkin oppii kokemuksen kautta tai katselemalla muiden puuhia, joten varmasti sinäkin opit, jos pidät silmäsi auki. :)

Lampinajadi ja Mörrinkäinen, kiitos. Kai minun on vain odotettava että aika kuluu ja toivottava, että taitoni tulkita eläimiä kasvaa. Olen nyt 15-vuotias niin että ehkä minulla on vielä toivoa. Haluan ainakin yrittää, oppiakseni käsittelemään niitä paremmin. Aikas simppeliähän tuo elekieli tosiaan on, nyt kun esitit asian tuolla tavalla... Ehkä olen ajatellut sitä liian monimutkaisesti, vaikka neuvot ovat olleet niin yksinkertaisia kuin sanoitkin.

Katsotaan ja toivotaan! :)

ymmärrän että tämä kuulostaa ilkeältä , sillä rakastan hevosia ja omaakin hoito poniani paljon.
mutta ihmettelen TOOOOOSI paljon että saat edes hoitaa noin nuorta ponia. sehän on melkeen varsa ! kannattaa hoitaa rauhallisempaa ja kiltimpää ponia sillä liika " uhka rohkeus" voi viedä hengen ratsastajalta ! esim . tuollainen poni on vaarallinen nuorelle ratsastajalle!

Olen. Saamassa. Hoitoponia. Mutta. Ongelma. On. Se. Etten. Tiedä. Mistä. Asun. Kalvitsassa. Ja. Pitkä. Nyt. Niin ko. Löytää. Mahdollisimman. Läheltä. Se. Talli. Vastaus. Mahdollisimman. Nopeasti