Synnytys pelottaa. Voinko saada keisarileikkauksen?

Tuskin saat :( Laittavat sinut pelkopolille puhumaan asiasta ja sitten sinä synnytät alakautta, koska se on turvallisempaa. Näin ainakin minulla :(

Kyllä sen sektion saa, mutta ei sitä helposti kyllä irtoa!!

Itse aloin heti puhumaan neuvolassa omasta synnytyspelostani ja toiveestani sektioon.. ensin eivät ottaneet kantaa suunnilleen juuta eikä jaata, saako sitä sektiota vai ei, vaan alettiin hirmuinen käännytystyö..
Pitkien keskusteluiden jälkeen sanottiin ettei ketään pakoteta alateitse synnyttämään..

Loppuen lopuksi juoksin seitsemällä eri ihmiselle puhumassa synnytyspelosta, jokainen rivien paistoi syyllistäminen... samat saarnat kuulin kerta toisensa jälkeen ja sen pahempi olo/mieli asiasta oli, puhumattakaan siitä kuinka ahdistunut olin ja ahdistuneemksi kävin, mitä enemmän asiasta jouduin puhumaan, se pahemaksi pelko ja ahdistus kävi. Pelko oli niin suurta että koko raskausaika oli suoranaista "helvettiä", enkä osannut muuta ajatella..

Pelkäsin toki hyvin paljon myös sitä sektiota, mutta en lähimailleenkaan niin paljon kun alatie synnytystä...
Koin myös että minua ja pelkoani ei juurikaan kuunneltu =( vaan päinvastoin, pelkoani vähäteltiin. Kaikilla oli se sama tyyli... kysyivät mikä siinä pelottaa, aloin vastaamaan, niin alettiin päälle puhumaan ja paasamaan... ihmettelen miksi asiaa edes kysyttiin, kun vastausta ei haluttu kuulla?

Loppuen lopuksi sain ajan sektioon... viimeiseen asti sitä pantattiin... ja siinä vaiheessa vasta ahdistus helpottui ja rauhotuin, ja nautinkin jo pikkasen raskaudesta ja ensimmäistä kertaa ajatus ei koko ajan pyörinyt synnytyspelon ympärillä, sekä aloin miettimään uutta tulokasta... kuitenkin pikku tyttömme päätti tulla maailmaan aiemmin =)
Mikä oli oikeastaan todella hyvä minun kannaltani.. kun supistukset ja vedet menivät yht´äkkiä, viikko ennen suunniteltua sektiota, en suoraan sanoen enää kerinnyt jännittämään sektion yksittäisiä vaiheita... kaksi tuntia siitä kun vedet menivät yhtäkkiä olikin tyttö jo maailmassa.

Ja sanoo mitä kuka tahansa, olen itse tyytyväinen ja tyttökin sai täydet 10 pistettä. Tuskin siitä yhtään sen rikollisempi tulee "synnytinkö" sektiolla vaiko alateitse.

Senkin myönnän suoraan että ne muutamat supistukset jotka koin, oli minulle jo ihan riittävästi tietämään ettei minussa ole niin paljon "munaa" synnyttämään alateitse. Kaikki kunnia ja hatun nosto niille jotka siihen pystyvät!!!!

Tietenkin sektiosta toipuminen vie pitkään... itselläni on nyt n. kuukausi sektiosta, ja edelleen olen aika "katki keskeltä".. mahan iho on ihan hemmetin kipeä osittain tunnoton, ja sellaita vaatetta ei ole jota pystyn kivuitta pitämään (hankaa kipeää ihoa). Myös suolisto otti nokkiinsa aikamoisen pahasti... Eli ei tämäkään tapa ihan kivuton ole.

Ystäväni taasen samoihin aikoihin synnytti omansa alateitse... synnytys kesti 46 tuntia ja eipä hänkään ole kuukaudessa toipunut... kipeämpiä vaivoja hänellä on.. Toisaalta synnytys olisi hänellä voinut mennä paremminkin... Mutta mistäs sitä meistä kukaan tietää kummalla tavalla kivuttomammin pääsee... On minulla pari tuttua jotka ovat synnyttäneet kolmessa tunnissa, ilman mitään vaurioita...

Käsittääkseni kun olet yhden jo alateitse synnyttänyt, niin pääset sektioon helpommin kun ensisynnyttäjä.

Mutta varaudu tosiaan siihen käännyttämiseen, syyllistämiseen yms. Ja myös siihen että muut ihmiset katselevat kulmakarvojen alta ja laukovat omia mielipiteitä sektiosta. Itse sain omasta tuttavapiiristäkin aikamoisen kovia kommentteja ja ymmärtämättömyyttä. =(

Ainakin paksu nahka koko touhusta kasvoi, enkä kuuntele enää kenenkään tuputtavia neuvoja siitä miten päin sitä tuttipulloa pidetään, minulla on muutama ihminen joilta neuvoja kyselen, muut saa mielipiteineen painua hiiteen.

Tsemppiä ja jos sen sektion haluat, niin pidä vaan pintas, kyllä sen saa.

Itse sektioon joutuneena (vauva perätilassa) en kyllä suosittele leikkausta ellei ole ihan pakko. Toipuminen oli ainakin minulla hidasta ja tuskaista. Synnärillä minulla ehti olla kolme eri huonekaveria ennenkuin pääsin itse pois. Jaloilleni pääsin vasta vuorokauden päästä leikkauksesta, kun alatiesynnyttäjät kävelivät itse huoneeseen suoraan synnytysvastaanotolta. Monta viikkoa piti elää tulehduskipulääkkeiden voimalla ja siitä huolimatta liikuin viimeistään alkuillasta kumarassa kiristävän ja kipeän leikkaushaavan vuoksi. En koe synnyttäneeni, enkä tänä päivänäkään pysty puhumaan lapseni syntymästä vaan kierrän sen sanomalla esim. silloin kun T tuli maailmaan. Nyt harkitsen sterilisaatiota, että en enää ikinä joutuisi uuteen sektioon. Vauva täytti tänään neljä kuukautta ja en pysty vieläkään käyttämään muita housuja kuin äitiyshousuja, koska kaikki "tavalliset" housut painavat leikkaushaavaa.