Nykyään on levinnyt laajalle ilmiö, että suomalainen yhtiö kirjoittaa hyväksyttävät sopimusehdot muulla kielellä kuin suomeksi tai ruotsiksi. Melkein aina englanniksi. Sopimuskiistoissa kuitenkin sopimuksen mukaan käytetään suomalaisia oikeusistuimia. Mutta miten oikeus voi tulkita sopimuksia, joita se ei ymmärrä? Kenen englannin kielen mukaisia sanojen määritelmiä käytetään? USA:n? Englannin? Suomen englannin? Tietystä sanakirjasta löytyvän englannin? Alkuperäisen latinalaisen merkityksen mukaan vai vuosisatojen aikana vääristyneen merkityksen mukaan?
Tulkittavan sopimuksen kieli sopimusriidoissa
tätä miettinyt
2163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sopimusten tulkinnassa puhtaasti kielellisillä tai kieliopillisilla seikoilla on vain toissijainen merkitys. Keskeistä on sopijapuolten tahdon ja tarkoituksen selvittäminen. On sitten muitakin vakiintuneita tulkintapaeriaatteita, kuten ns. epäselvyyssääntö, eli sopimusta tulkitaan tekstin laatijan vahingoksi.
Ei suomalaisen tuomioistuimen tarvitse ryhtyä omin päin selvittämään esim. Amerikan englannin tai Britannian englannin eroja eikä syynäilemään sanakirjoja, vaan riidan osapuolten asiana on esittää selvitys sopimuksen sisällöstä ja tarkoituksesta. Ja kun riidasta on jo kysymys, niin osapuolten käsitykset ovat ainakin joiltakin osin eriävät. TI sitten harkitsee ja ratkaisee, kumman selvitys on uskottavampi tai jos, epäselvyyssääntöön voidaan vedota, niin sitten mennään sen mukaan.
Tuomioistuimet eivät osaa pelkästään tulkita muunkielisiä sopimuksia, vaan ne osaavat myös tulkita muiden maiden lakeja. Tällaista tapahtuu esim. jos sovitaan, että sopimusta tulkitaan Englannin lakien mukaan, mutta riidat ratkaistaan Suomessa.