Mielipiteitä?

Mietin että oisko tuo voinu johtua mun äidistä.

Mun äiti on ollu aina vähän psyykkisesti sairas tyyppi: huutanut, riehunut, hajottanut paikkoja, haukkunut isää kauheilla nimillä, juossut ripulipaskalle vessaan kun jännittänyt ja stressannut niin paljon millon mitäkin asioita jopa esim sellasia kun isän läsnä oloa. Musta aika sairasta? ja sitten huutanut ja riehunut siellä wc:ssä, hakannut nyrkillä seiniin tai pesukoneeseen, sotkenut ulosteella seiniä eikä muuten ikinä korjaa niitä jälkiään pois. hyi vittu! ja joskus paskonut jopa housuunsa.

Tollasta oon joutunu kestää pienestä pitäen ja kasvaa aika epätasapainosessa kodissa.

Sit mitä isään tulee, niin isä ei oo tollanen. Mut isä on kärsiny masentuneisuudesta koska esim sen kaikki sisarukset on kuollu ennen aikasesti alle 50-vuotiaina jo, nuorin 19-vuotiaana ja niiden perheessä on ollu 4 lasta ja se joka lähti 19-vuotiaana oli isän kaksoisveli jonka kanssa isä oli läheisin. Sit toiseks läheisin se oli sen perheen vanhimman lapsen kanssa eli siskonsa. Mut yhestä veljestään se ei kai koskaan oo niinkään välittäny. Nii sit kun isä on ollu masentunu nii se on purkanu sen alkoholiin ja sortunu alkoholismiin kun juonu joskus joka ilta kaljaa, nyt se on vähän pyrkiny vähentää sitä koska kai miettii omaa terveyttään kun rupee olee 50-vuotias ja se veli kenestä se ei niin välittäny ja joka oli mun kummi ja kuoli just vähän alle 50-vuotiaana kun mä olin jotain 6v ja se kuoli alkoholisteille tyypilliseen kuolinsyyhyn eli verensyöksyyn nii ehkä isä miettii et jos sille käy samalla tavalla ja koittanu sen takii vähentää sitä alkoholin käyttöään. Sit isässä on myös narsistisia piirteitä. Se joskus kiusaa ja käyttäytyy oudosti silleen mua ja äitiä kohtaan. Enimmäkseen äitiä. Sit äiti syyttääkin isää siitä et isä on pilannu sen elämän ja vatsantoiminnan kun äiti on joutunu aina jännittämään ja stressaamaan jotenkin isää.

Mut mä en ymmärrä et miten aikuinen n. 50-vuotias ihminen pystyy siirtämään toisen harteille tosta syyn. Ois eronnu, jos on niin paha olla? helvetti oishan se ollu parempi munkin kannalta kun kasvaa epätasapainosessa perheessä minkä näkee selvästi ja vaistoo ja haistaa! mut nää kai tosissaan kuvitteli et meni niillä miten huonosti tahansa, on parempi pysyy lapsen kannalta yhessä!

Ja sama meno jatkuu vaikka oon jo yli täys-ikänen. Emmä usko et se koskaan tulee muuttuu, luulen et joudun viimestään laittaa omaan perheeseeni välit siinä vaiheessa poikki kun saan omia lapsia... eihän niitä tämmöseen mummolaan voi viedä. En minä voi ottaa sitä riskiä että ne pilaa mun lapset samalla tavalla kun minut on pilattu kun oon joutunu kasvaa täällä ja nyt tässä 3 vuotta kamppailen jo että saisin itteni tästä kaikesta paskasta ylös!

Mä en tajua miten elämä voi olla tällästä ja joillekin käydä tällä tavalla... tää tuntuu niin sairaalta.

Äiti monesti muutenkin uhonnut että hän ottaa eron isästä jne. Mut ne on ollu aina kateettomia lupauksia! se ei oo koskaan kuitenkaan saanu kytkintä nostettuu ylös. Eikä sit myöskään isä. Joten niin niin niin paljon on ollu kaikkee paskaa ja pahaa et en rupee ees selittää... uskokaa tai älkää.