Mulla oli jokin hyvä kysymyskin koskien tätä tekstiä, mutta unohdin sen tuossa kirjoittaessani.
No, minkäs sille voi...Ai niin! onks tällanen ihan kökkö vai onks tässä jotain symmetriaa?
"Pistoolikahvaisen, raskaan tarkkuuskiväärin jalakset olin asettanut katonharjan ylitse jäädäkseni itse vierelläni makaavan tähystäjän kanssa katon toiselle puolelle melkein näkymättömiin. Me makasimme vaitonaisina ajan leijuessa merkityksettömänä syystuulessa ohitsemme. Minä en tiennyt palelsiko häntä, mutta minulla alkoi olla jo kylmä..
Tiilikatolla rapisi tuulessa kuivanut lehti, ja viileä syksy kuivatti silmiäni kiikarikiväärin takana pakottaen minut jatkuvasti räpyttelemään silmiäni jotta näkisin ristikossa vakaana pysyvän ikkunan täysin selvästi -mutta jatkuva räpyttely sai ne vain vuotamaan.
Ikkunan takana ei ollut ketään. Ikkunalaudalla jokin uuvahtanut kasvi jollaisen olen ennenkin jossain nähnyt, mutta en muista sen nimeä - vierellään rumanvärinen ja paksu kynttilä syyspimeille. Taustalla kellertävän tauluton seinä – sivustalla kirjahyllynkulma jossa näkyi muutama kirjanselkämys ja valokuvakehys. En pystynyt erottamaan mistä kirjoista oli kyse, mutta suurimmasta valokuvasta sain hyvin selvää: Se oli ryhmäkuva jossa tavallinen, suuri ihmisjoukko seisoi huonosti istuvissa juhlapuvuissaan ja muodittomissa kesämekoissaan joissakin kesäjuhlissa - jossain.
Luulisin, että ne olivat jonkun syntymäpäivät, kenties jonkin vanhemman ihmisen joka asuu jossain maalla. Taustalla metsää ja jonkinlainen niitty jolla ei näy eläimiä. Edustalla kaikki nuo ihmiset katselemassa hymyillen kohti kameraa. Katselin joukkoa kuin kuvaaja, siirtelin heitä toisiin paikkoihin ja yritin saada heitä parempaan järjestykseen, kukaan heistä ei suostunut liikahtamaankaan. Mikään edessäni ei liikkunut, vaikka koko näkymä joutuikin vähän väliä utuisien laineiden taakse, kunnes räpäytin silmääni ja uusi vana vettä lähti valumaan pitkin poskeani alaspäin.
Radio kertoi tuulennopeuden minulle selvästi. Se pysyi melko vakaana, suunta samana, joten minulla ei tulisi olemaan minkäänlaisia vaikeuksia ampua. Matka oli suhteellisen lyhyt ja ase tehokas. Kuluisi alle viidesosa sekunnin verran aikaa luodilta taittaa tuo kahden ja puolensadan metrin matka kohteeseen. Luoti lentää 1240m/s, joten se on melkein nelinkertainen äänennopeus.
Kaikki kävisi hyvin nopeasti. Heti kun näkisin kohteen, ampuisin: ikkuna hajoaisi. lataisin refleksinomaisesti - tarkentaisin uudelleen diopterin ikkunaan valmiina laukaisemaan toisen kerran.
Radio kertoisi minulle sitten mitä tehdä, jos en enää näkisi kohdetta.
Silmäni vuoti pahasti. Kuva oli utuinen ja samea. Tähystäjä huomasi viereltäni miten jouduin pyyhkäisemään vettä pois silmästäni - se näytti varmaan naurettavalta. Puristin silmät väkisin kiinni ja kuva selkeni heti virheettömäksi.
Katsoin ikkunaan ja tiesin ettei tälle puolelle taloa enää saataisi toista ampujaa ajoissa. Minun oli nyt tästä mentävä vaikka silmät verta valuen.
Minulle oli täysin selvää mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Kaikkien toimintaohjeiden mukaan minun oli välittömästi tehtävä ilmoitus ja jätettävä paikkani kun saan siihen luvan.
Olisi edesvastuutonta asettaa katoille puolisokeita tarkk’ampujia ammuskelemaan sivulliset ja sivuttomat hengiltä. Laukaus ei sinänsä ollut vaativa osa-alue, mutta kohteen tunnistaminen oli. Siinä piili koko tulos. Minulla oli aikaa kohteen tunnistukseen ehkä pahimmillaan vain noin silmänräpäys: sen jälkeen minun olisi jo päätettävä ennakko tuuliolosuhteiden mukaan ja laukaistava. Kaikki tämä alle yhden sekunnin – sillä yksikään kohde ei jää ikkunaan seisoskelemaan kuin odottaen passikuvaa räpsähtäväksi.
Minun tilaisuuteni on hänelle tapahtunut vahinko, hetken huolimattomuus.
Pieni paju edessäni, talon hoitamattomalla pihalla, kertoi minulle pihalla pyörähtävästä tuulenpuuskasta taipumalla latvoistaan hetken verran.
Mä en taipunut sen typerään tahtoon. Mä en arvosta sen mielipiteitä kun ne on tollasia epäaitoja ja teennäisiä. Mä olen omasta mielestäni liian nuori saamaan lapsen. Se on mun mielipiteeni ja siksi oon näiden verhojen takana yksin. Mä pyysin heitä laittamaan mulle verhot eteen kun en jaksa katsella yhdenkään naistenlehtiä selaavan sairaan nartun kasvoja juuri nyt.
Mä olen vuotanut koko päivän eikä se ole loppunut vieläkään. Tunti sitten toivat mulle tipan. Nyt se naulakko seisoo mun sängynpäässä kuin jokin nestemäinen tiimalasi mittaamassa mulle aikaa mun kotiinlähtöön.
Mä en jumalauta kestä näitä kuolemalle haisevia sairaaloita, ja vaikka rukoilisin, niin mä aina tänne jostain syystä joudun. Ne tsemppas mua jäätelöllä. Kylmää ja pehmeää vaniljajäätelöä lasikupissa lusikka tökättynä siihen pystyyn. Mä tykkään jäätelöstä, mä olen pitänyt siitä ihan kakarasta asti, mutta nykyään mulle tulee siitä mieleen vain sairaala, joten ei se nyt enää ole mikään kovinkaan piristävä asia - vaikka olisikin vohvelitötterössä mun kädessäni - ja mä biitsillä kuuma hiekka varpaitteni väleissä kävelemässä sun kanssas kohti merta.
Mä rakastan sua ihan hirveästi, mutta tänne sä et halunnut edes tulla. Mä en oikein käsitä miten sä voit ajatella jotenkin niin – mutta oikeestaan mä en olis sua edes halunnutkaan tänne. Musta tää on vaan mun juttuni. Ehkä mä haluun olla yksin. Ehkä mä haluun olla kaikesta yksin vastuussa. Mä en tartte tähän ketään nyyhkimään….musta tuntuu ettei kukaan edes nyyhkisi.
Mua itseäni ei sureta ollenkaan. Mun silmäni ovat aivan kuivat.
Tippa näytti jotenkin monotoniselta. Se oli niin ennustettava vehje, että mua nauratti. Siinä ei ollut mitään sellaista yllättävää tai ihmeellistä. Se oli läpinäkyvä, yksinkertainen laite kromisen tangon päässä ruokkimassa mun elimistöä ettei se kuivuisi kokoon. Toivottavasti ne eivät joudu pumppaamaan muhun jonkun verta. Sun vertas mä voisin ottaa, meillähän on samat veriryhmätkin. Mutta ei kai se ehtisi mun suoniini kun sua ei tietenkään löydettäisi mistään, ja jos löydettäisiinkin niin sä olisit varmaan juovuksissa jossain helvetin räkälässä …Emmä sun vertas tartte, ainakaan sulta - varsinkin kun mä en varmaan edes tarvitse verta keneltäkään. Kyllä tämä tästä. Mä oon aina selvinny itte.
Joku käveli verhonraon ohitse, avasi oven ja poistui käytävään. Mua kouraisi jotenkin syvältä hirveä yksinäisyyden puuska. Söin keksejä ja join päälle tuoremehua. Kohta ne tulisivat taas vaihtamaan mulle vaipat.
Koko ajan mulla tuntuu olevan jokin lämmin noro perseessäni, ja tuntuu hirveältä ajatella että se on mun omaa vertani.
Mua väsyttää ihan hirveästi ja mun tekisi mieleni soittaa jollekin, mutta mulla ei ole ketään sellasta jolle mä voisin jotain sanoa – muuta kuin normaalia hevonpaskaa. Mä en nyt oikein jaksaisi kuunnella kysymyksiä, mä haluaisin olla vaan jonkun kanssa puhelimessa silleen ettei me sanottais toisillemme yhtään mitään. Mä en jaksa puhua. Enkä mä jaksa kuunnella kaiken vitunmaailman tihrustelijoita. Niitä ”kyllä-sä-tästä-selviit” läppistejä. Musta tässä ei ole mitään puhuttavaa tai itkemistä. Tämä on ollut mulle kirurginen elämänpelastusleikkaus – toiset menee pelastaa ruttusia naamojaan plastiikalle, mä tuun tänne päivystyspolille pelastaan mun elämäni.
Vittu että mulla on paskanen olo. Mä haluaisin huutaa ääneen niin että ikkunat hajoo. Tulkaa nyt helvetissä joku kerään sirpaleet, tää hajoo mun käsiin."
***
Iloista flunssaa kaikille...köh..köh..sniik
Puuska
32
1610
Vastaukset
- n32-->33
Tänne kirjoittaessa on aina mahdollisuus saada kuravettä naamalleen kirjoitti niin tai näin tai vaikka noin.
Ja arvostelut:
Jotain symmetriaa löysin. Ei pelkkää kökköä. En tiedä millaisen arvostelun haluat, mutta koska en ole haka kieliopissa tyydyn tyylin arvosteluun.
Kuva piirtyi verkkokalvoilleni lukiessa. Hiukan tökkivää teksti oli jossain kohden, toisaalta se ei häirinnyt, se on tapasi kirjoittaa.
Jokaisella meillä on kynämme joka töksäyttää mustetahroja kauniisti kaareutuvien kirjainten lomaan. Jos sellaista yrittää pyhkäistä pois, se leviää sotkien ympäristönsä. Jos käyttää pyyhekumia paperiin tulee reikä. Joten pidä tyylisi.
Symmetrialla tarkoitit ehkä tekstin kaksijakoisuutta. Ensimmäiseen pääsin heti mukaan, toiseen jouduin paneutumaan enemmän. Häiritsi etten löytänyt yhteyksiä? Oliko niitä? Vai jätitkö tarkoituksella auki?
Rakkaus on aina kivaa, silloinki kun sattuu. Tuosta lopusta pidin erityisesti. Tuo olo kun tahtoisi soittaa jollekkin, ja järkeiltyään huomaa ettei ole mitään sanottavaa. Joskus soitan kuitenkin. Kerron ettei ole asiaa, halusinpa vain kuulla toisen äänen. Tai kuuntelen vain hengitystä linjan toisessa päässä. Se kertoo usein enemmän kuin sanat.
Ovatko sanat siis turhia? Aina eksyn näihin älykköpelimetsiin. Henmetti tölväskää jotain jolla pääsen takaisin maajalkaan maallikoiden luo. Tyhmä olen ja viisasta esitän..
Niin ja aina saan lopuksi käännettyä katseet itseeni, vaatimattomuus taitaa olla taitolaji jossa en loista kyvykkyydelläni. Pukeudun siis ruskeisiin ja siirryn seinän vierelle, ajatella joskus osasin olla hiljaa ja vain seurasin tapahtumia salissa.- Fucoo
Hih hoh! Terve taas.
"yhteismitallisuutta etsimässä." No, mitäs meillä tässä tekstissä oikein on: Siinä on joku pollari katolla pyssyn kanssa tiirustamassa asuntoon jossa luultavasti on jokin rosmo joka pitää listiä.
Pollari tuijottelee rosmon kirjahyllyllyn perhepotrettia ja itkeskelee jollekin - vaikka väittää että roska meni silmään.
Rosvo puuttuu! Missä se on?
Emme saa tietää, tuuli puhaltaa puskaan ja joudumme sairaalaan. Siellä makaa aborttipotilas tehden kuolemaa, vaikka ei sitä itse vielä tiedä.
Muistelee niitä näitä, yksin. Hänen armaansa puuttuu: missä hän on? Sanotaan että juopottelemassa tai jossain hitossa. Selvästikään ei välitä tuon taivaallista yksilöllisistä ratkaisuista - ja tekee omansa.
Luoti lentää toisesta todellisuudessta ja osuu tyttörukkaan. Hän jää valumaan kuiviin surullisen huolimattomasti laukaistusta aseesta.
Tuntuu siltä että pollari ei olekaan pollari vaan hänen miesystävänsä, eikä nainen mikään nainen vaan poliisin kohtalo toimittaa syytön multiin.
Herää siis kysymys: kumpi teksti tässä on: ensimmäinen vai toinen...vai ei kumpaakaan vai molemmat?
****
Hui kamalaa. Äkkiä ne releet takaisin punaiseen ja keskelle lattiaa seisommaan nauraen tätä verbaremakkaa :) - n32-->33
Fucoo kirjoitti:
Hih hoh! Terve taas.
"yhteismitallisuutta etsimässä." No, mitäs meillä tässä tekstissä oikein on: Siinä on joku pollari katolla pyssyn kanssa tiirustamassa asuntoon jossa luultavasti on jokin rosmo joka pitää listiä.
Pollari tuijottelee rosmon kirjahyllyllyn perhepotrettia ja itkeskelee jollekin - vaikka väittää että roska meni silmään.
Rosvo puuttuu! Missä se on?
Emme saa tietää, tuuli puhaltaa puskaan ja joudumme sairaalaan. Siellä makaa aborttipotilas tehden kuolemaa, vaikka ei sitä itse vielä tiedä.
Muistelee niitä näitä, yksin. Hänen armaansa puuttuu: missä hän on? Sanotaan että juopottelemassa tai jossain hitossa. Selvästikään ei välitä tuon taivaallista yksilöllisistä ratkaisuista - ja tekee omansa.
Luoti lentää toisesta todellisuudessta ja osuu tyttörukkaan. Hän jää valumaan kuiviin surullisen huolimattomasti laukaistusta aseesta.
Tuntuu siltä että pollari ei olekaan pollari vaan hänen miesystävänsä, eikä nainen mikään nainen vaan poliisin kohtalo toimittaa syytön multiin.
Herää siis kysymys: kumpi teksti tässä on: ensimmäinen vai toinen...vai ei kumpaakaan vai molemmat?
****
Hui kamalaa. Äkkiä ne releet takaisin punaiseen ja keskelle lattiaa seisommaan nauraen tätä verbaremakkaa :)Pysyköön toistaseksi ruskeina,
Mutta jos noin... niin jäljillä olin. Mutta tuossa kohden kun nainen abortin jälkeen tekee kuolemaa sitä tietämättä, eikä mieskään välitä... Onko tuossa jotain radikaalia? Eikö se yleensä mene noin. Hullumpaa yhtälöä kaipaisin, tuohan voisi melkein olla arkipäivää.
Entä jos se nainen olisi? Raksuttaa hetken, roisto ja mies sen mies ja pakotettu teilaan nainen työnsä vuoksi jottei itse paljastuisi roistoksi, ja sitämyötä nainen olisi ikäänkuin tehnyt turhan abortin.
Josta syystä se mies jäisi lopuksi ikäänsä potemaan kamalaa syyllisyyttä. Tulisi kamalan kunnolliseksi ja joutusi lopulta täydellisyyden tavoittelun vuoksi hourulaan, jossa joku nainen kiusaisi sitä jatkuvalla toistolla.
Kertois ikuista tarinaa abortistaan joka tehtiin naisen ollessa kahdeksannellakuulla ja pelkästään siksi että lapsi oli naisen isän siittämä!?!
Tuosta voisinkin kehittää jotain...
Tuon jälkeen tosin on pakko karata portaisiin, kipitän yläkerran huoneeseen, potkaisen tennarit sängyn alle ja varastan mustan vartalonmyötäisen mekon suuresta vaatehuoneesta ja kipitän käytävää wc:hen. Värjään hiukseni kirkuvan vihreiksi, värillä joka sointuu sairaan vihreisiin silmiini ja noihin lavuaarin yllä oleviin laatoihin.
Kopautan korollani ylintä porrasta saadakseni varmasti jokaisen paikalla olijan huomion, astelen hitaasti, hiukan hankalasti kymmenensentinkoroillani portaat alas. Viimein astun parketille. Kengistäni kuuluva terävä napse on ainut ääni ihmisiä täynnä olevassa huoneessa. No pikkusen olen huomion kipeä, Fucoo lopeta tuo hörötys. Tämä on vakava laji. - Fucoo
n32-->33 kirjoitti:
Pysyköön toistaseksi ruskeina,
Mutta jos noin... niin jäljillä olin. Mutta tuossa kohden kun nainen abortin jälkeen tekee kuolemaa sitä tietämättä, eikä mieskään välitä... Onko tuossa jotain radikaalia? Eikö se yleensä mene noin. Hullumpaa yhtälöä kaipaisin, tuohan voisi melkein olla arkipäivää.
Entä jos se nainen olisi? Raksuttaa hetken, roisto ja mies sen mies ja pakotettu teilaan nainen työnsä vuoksi jottei itse paljastuisi roistoksi, ja sitämyötä nainen olisi ikäänkuin tehnyt turhan abortin.
Josta syystä se mies jäisi lopuksi ikäänsä potemaan kamalaa syyllisyyttä. Tulisi kamalan kunnolliseksi ja joutusi lopulta täydellisyyden tavoittelun vuoksi hourulaan, jossa joku nainen kiusaisi sitä jatkuvalla toistolla.
Kertois ikuista tarinaa abortistaan joka tehtiin naisen ollessa kahdeksannellakuulla ja pelkästään siksi että lapsi oli naisen isän siittämä!?!
Tuosta voisinkin kehittää jotain...
Tuon jälkeen tosin on pakko karata portaisiin, kipitän yläkerran huoneeseen, potkaisen tennarit sängyn alle ja varastan mustan vartalonmyötäisen mekon suuresta vaatehuoneesta ja kipitän käytävää wc:hen. Värjään hiukseni kirkuvan vihreiksi, värillä joka sointuu sairaan vihreisiin silmiini ja noihin lavuaarin yllä oleviin laatoihin.
Kopautan korollani ylintä porrasta saadakseni varmasti jokaisen paikalla olijan huomion, astelen hitaasti, hiukan hankalasti kymmenensentinkoroillani portaat alas. Viimein astun parketille. Kengistäni kuuluva terävä napse on ainut ääni ihmisiä täynnä olevassa huoneessa. No pikkusen olen huomion kipeä, Fucoo lopeta tuo hörötys. Tämä on vakava laji.Mikään ei ole vakavampaa kuin vaihtoehtomaailmojen tonkiminen :)
Mustavihreä on aivan tyrmäävä väriyhdistelmä ....boing...koli,koli....kopsis. - n32-->33
Fucoo kirjoitti:
Mikään ei ole vakavampaa kuin vaihtoehtomaailmojen tonkiminen :)
Mustavihreä on aivan tyrmäävä väriyhdistelmä ....boing...koli,koli....kopsis.Parhaat ideat saa jalostamalla jo olemassa olevaa todellisuutta. Outoa että leikkiessä se käy niin vaivattomasti, kun jotain todellista yrittää pakertaa, ajatus alkaa jumittaa.
Mustavihreä näyttää taatusti tyrmäävältä keinovalossa. Harmi etten ajatellut maitokauppaan menoa, oranssimustiin verkkareihin yhdistettynä kuontaloni näyttää hiukan epäilyttävältä. Onko kellään lainata pipoa?
- Lukutaitoinen
En tiedä, mitä varsinaisesti tarkoitit symmetrialla, mutta mieleeni tuli, että ainakin temaattisesti tekstisi 'puoliskoissa' on jotain yhteistä. Molemmat käsittelevät institutionalisoitunutta väkivaltaa omalta osaltaan. Toisin sanoen kulttuurisesti hyväksyttyä tappamista. (Totean tämän lähinnä analyyttisessä hengessä, joten tästä on sinänsä turha yrittää lukea esim. mitään kiihkoilua aborttia vastaan.)
Enkä voi mitään sille, että mieleeni tuli Liksom. Virkavaltaa ja nuoria tyttöjä 'rappiolla'.
Jotain tämä liikautti jossain. Lähinnä vatsan pohjalla, luulen. Tuli jotenkin vähän heikko ja oksettava olo. Tässä yhteydessä se on varmaan ihan positiivista.- Fucoo
Kyllä
Ihan oikeassa olet. Mä halusin vain nähdä pystyykö sanoja järjestelemään siten että niistä koostuu hyvin osoittava teksti...vaikka itse kohde puuttuu molemmista kokonaan. Ja kun oikein vedin vielä pidemmälle, niin huomasin että jopa se mitä he olivat tekemäisillään tai hyväksyneet tehtäväksi, siihenkin suhtautuminen puuttui kokonaan.
Mua kiinnosti tuo ulkopuolisuus vaikka itse on aktiivinen toimija.
Toisella puolella jonkinlainen kaukainen kyky ymmärtää kohteen inhimillisyys, ja taas toisella puolella vain täydellinen inhimillisyys ilman kohdetta.
Mun korkein tavoite oli rehellisesti sanottuna se: että halusin tekstinpuoliskojen olevan melkein samanlaiset, mutta olevan kuitenkin ajallinen jatkumo yhdestä ja samasta asiasta - siitä jota siihen ei edes kirjoitettu.
(Tää selittäminen on hirveän raskasta..mutta jotenkin valaisevaa)
Ehkä kaikista vaikeinta on vaikeiden asioiden äärellä olla ottamatta niihin kantaa, jos haluat niistä jotain jollekin sanoa.
Mä ton tekstinpätkän historiasta sanoisin sen verran: että satuin katselemaan Mats Dumellin raportin monikerrannaisuusrikollisuutta vastaan perustetusta Karhu-ryhmästä - oliko joskus alkuviikosta - Helsingin Sanomat sylissäni.
Liksomia mä olen vain selaillut kirjastossa:
Suosituksia? - Lukutaitoinen
Fucoo kirjoitti:
Kyllä
Ihan oikeassa olet. Mä halusin vain nähdä pystyykö sanoja järjestelemään siten että niistä koostuu hyvin osoittava teksti...vaikka itse kohde puuttuu molemmista kokonaan. Ja kun oikein vedin vielä pidemmälle, niin huomasin että jopa se mitä he olivat tekemäisillään tai hyväksyneet tehtäväksi, siihenkin suhtautuminen puuttui kokonaan.
Mua kiinnosti tuo ulkopuolisuus vaikka itse on aktiivinen toimija.
Toisella puolella jonkinlainen kaukainen kyky ymmärtää kohteen inhimillisyys, ja taas toisella puolella vain täydellinen inhimillisyys ilman kohdetta.
Mun korkein tavoite oli rehellisesti sanottuna se: että halusin tekstinpuoliskojen olevan melkein samanlaiset, mutta olevan kuitenkin ajallinen jatkumo yhdestä ja samasta asiasta - siitä jota siihen ei edes kirjoitettu.
(Tää selittäminen on hirveän raskasta..mutta jotenkin valaisevaa)
Ehkä kaikista vaikeinta on vaikeiden asioiden äärellä olla ottamatta niihin kantaa, jos haluat niistä jotain jollekin sanoa.
Mä ton tekstinpätkän historiasta sanoisin sen verran: että satuin katselemaan Mats Dumellin raportin monikerrannaisuusrikollisuutta vastaan perustetusta Karhu-ryhmästä - oliko joskus alkuviikosta - Helsingin Sanomat sylissäni.
Liksomia mä olen vain selaillut kirjastossa:
Suosituksia?Liksomia koskien? Ehkä joku muu olisi parempi antamaan niitä. Itse olen kokenut Liksomia analysoivien henkilöiden tekstien lukemisen viihdyttävämmäksi ja hyödyllisemmäksi kuin itse Liksomin. Esim. Mervi Kantokorven toimittamassa Muodotonta menoa -opuksessa oleva teksti Liksomista (Kantokorven itsensä kirjoittama) tai netistä surffailemalla löydetyt lukiolaisten Liksom-aineet.
Alkaako kellään muulla tulla sellainen olo, että tässä ollaan jotain samputin deodoranttimerkkejä? Tuo kirkuvan punainen UUSI-lätkä viestien vieressä... olisivat minun puolestani voineet pitää sen hyvänmaun puolella pysyttelevän vihreän palluran. - n32-->33
Lukutaitoinen kirjoitti:
Liksomia koskien? Ehkä joku muu olisi parempi antamaan niitä. Itse olen kokenut Liksomia analysoivien henkilöiden tekstien lukemisen viihdyttävämmäksi ja hyödyllisemmäksi kuin itse Liksomin. Esim. Mervi Kantokorven toimittamassa Muodotonta menoa -opuksessa oleva teksti Liksomista (Kantokorven itsensä kirjoittama) tai netistä surffailemalla löydetyt lukiolaisten Liksom-aineet.
Alkaako kellään muulla tulla sellainen olo, että tässä ollaan jotain samputin deodoranttimerkkejä? Tuo kirkuvan punainen UUSI-lätkä viestien vieressä... olisivat minun puolestani voineet pitää sen hyvänmaun puolella pysyttelevän vihreän palluran.uudistukset eivät ole onnistuneita, tämä sivusto on kai kouluesimerkki siitä miten kaikki voidaan tehdä huonommin kuin alkuperäinen.
Kirjoittamisesta, itse yritän tarinoissani kuvata "normaaleja ihmisiä normaaleissa ympyröissään" niin, että lukija lukee, tuntee olonsa mukavan kotoisaksi ja loppuun päästyään sulkee kirjan, mutta herää hetken kuluttua inhaan tunteeseen, että oliko kirja ihan sellainen kuin lukija alunperin ajatteli.
selittäminen on raskasta huomaan, siis kerron tarinan ja ujutan ajatuksen poikasia lukijan aivoihin, niin että loppuun päästessä mikään ei ole nättiä ja rauhallista tai edes kivaa kuten alussa näytti.
Tuon haluan tehdä niin huomaamatta, ettei lukija voi sanoa missä oli kohta, jossa kiva tarina muuttui joksikin ihan muuksi. - Fucoo
n32-->33 kirjoitti:
uudistukset eivät ole onnistuneita, tämä sivusto on kai kouluesimerkki siitä miten kaikki voidaan tehdä huonommin kuin alkuperäinen.
Kirjoittamisesta, itse yritän tarinoissani kuvata "normaaleja ihmisiä normaaleissa ympyröissään" niin, että lukija lukee, tuntee olonsa mukavan kotoisaksi ja loppuun päästyään sulkee kirjan, mutta herää hetken kuluttua inhaan tunteeseen, että oliko kirja ihan sellainen kuin lukija alunperin ajatteli.
selittäminen on raskasta huomaan, siis kerron tarinan ja ujutan ajatuksen poikasia lukijan aivoihin, niin että loppuun päästessä mikään ei ole nättiä ja rauhallista tai edes kivaa kuten alussa näytti.
Tuon haluan tehdä niin huomaamatta, ettei lukija voi sanoa missä oli kohta, jossa kiva tarina muuttui joksikin ihan muuksi.Ai niin kuin täten: Kaveri meni kirjakaupaan ja osti sieltä itselleen säkin.
Hän ajoi bussilla kotiinsa ja huomasi keittiössä ostaneensa porsaan.
Hän oli hetken pettynyt, mutta sitten ymmärsi että se oli mukava ja iloinen perhetapahtuma :) - n32-->33
Fucoo kirjoitti:
Ai niin kuin täten: Kaveri meni kirjakaupaan ja osti sieltä itselleen säkin.
Hän ajoi bussilla kotiinsa ja huomasi keittiössä ostaneensa porsaan.
Hän oli hetken pettynyt, mutta sitten ymmärsi että se oli mukava ja iloinen perhetapahtuma :)Ihan osuit Fucoo naulani kantaan. Ah että kirpaisi taas mukavasti.
En minä osaa mitään selittää, en selittele. Kirjoitan. Kopion tuosta ylempää alkuperäisen, kuten ehkä huomasit. Muutin, käänsin ja väänsin. Mitä luulet että siinä nyt tapahtui? Sinun tarinasi, minun mielikuvitukseni.
Makasin katolla, kyynärpäihini nojaten. Syystuuli sukelsi vaatteiden alle, paleli. Puista irronneet lehdet liikahtelivat rapisten vasten kattoa. Viileä tuuli kuivatti verkkokalvoni, tihrustin utuisen kosteuden läpi, räpäytin luomiani ja tarkensin katseeni ikkunaan.
Huone oli tyhjä. Ikkunalaudalla uuvahtanut kasvi, vierellään rumanvärinen paksu kynttilä. Taustalla kellertävän paljas seinä. Sivustalla hylly jossa muutama kirja ja valokuvakehys. Kuvassa suuri ihmisjoukko seisoi huonosti istuvissa juhlapuvuissaan ja muodittomissa kesämekoissaan kesäjuhlissa.
Ehkä ne olivat syntymäpäivät, ehkä jonkun vanhemman ihmisen, joka asuu maalla. Taustalla metsää, tyhjä niitty. Ihmiset katsovat hymyillen kohti kameraa.
Katselin joukkoa, siirtelin ihmisiä eri kohtiin, yritin saada heitä parempaan järjestykseen. Kukaan ei suostunut liikahtamaan. Mikään ei liikkunut, vaikka näkymä hämärtyi vähän väliä utuisten laineiden taa, räpäytin silmiäni ja uusi vana vettä lähti valumaan poskilleni
Hän kertoi kaiken. Muutama minuutti, hetki vain. Kaikki kävisi nopeasti.
Silmäni vuotivat, pahasti. Kuva oli utuinen ja samea. Pyhkäisin silmäni. Puristin silmät kiinni, kuva selkeni virheettömäksi. Katsoin ikkunaan ja tiesin. Minun oli nyt tästä mentävä vaikka silmät verta valuen.
Ei täällä olo sinänsä ollut vaativaa, kohtaaminen oli. Minulla oli aikaa, ehkä silmänräpäys: sen jälkeen olisit päättänyt.
Ainut tilaisuuteni.
Pieni paju, hoitamattomalla pihalla, pyörähti tuulen puuskassa, taipui hetkeksi.
En taipunut sen tahtoon. En arvosta sen mielipiteitä, epäaitoja ja teennäisiä. Olen liian nuori. Se oli mielipiteeni. Sammutin valot. En jaksa nähdä.
Vuoto jatkuu. Tippa teline seisoo sängynpäässä kuin tiimalasi mittaamassa aikaa.
En kestä kuoleman hajua, ja vaikka rukoilisin, niin aina tähän päädyn. Ne tsemppas jäätelöllä. Kylmää ja pehmeää vaniljajäätelöä, lasikupissa lusikka tökättynä pystyyn. Tykkään jäätelöstä, olen pitänyt siitä kakarasta asti, nykyään siitä tulee mieleen kaikki sairas, eikä se piristä. Vaikka se olisikin vohvelitötterössä kädessäni - biitsillä kuuma hiekka varpaitteni väleissä...
Mä rakastin sua hirveästi, miksi tulit tänne. En käsitä miten voit ajatella niin – en olis halunnut sua tänne. Tää on mun juttu. Halusin olla yksin. Halusin kantaa vastuun. Mä en tartte ketään nyyhkimään. Silmäni ovat kuivat.
Tippa näytti monotoniselta, niin ennustettava vehje, että nauratti. Ei mitään yllättävää tai ihmeellistä. Läpinäkyvä, yksinkertainen laite kromisen tangon päässä, ruokkimassa elimistöäni ettei se kuivuisi. Toivottavasti ne ei pumppaa muhun verta. Sun vertas voin ottaa, meillähän on samat veriryhmätkin. Mutta ei se ehdi suoniini, kukaan ei löydä sua. Kyllä tämä tästä. Aina oon selvinny.
Joku käveli oven ohi käytävällä. Mua kouraisi syvältä. Lepäät mun sylissä. Söin keksejä ja join tuoremehua. Kohta ne tulee, vaihtavat mulle vaipat. Koko ajan mulla tuntuu olevan lämmin noro perseessä, sun paino tuntuu jännältä.
Väsyttää hirveästi, tekisi mieli soittaa jollekin, mutta ei ole ketään jolle voisin jotain sanoa – muuta kuin normaalia hevonpaskaa. Haluaisin olla vaan jonkun kanssa puhelimessa, silleen ettei me sanottais mitään. En jaksa puhua, enkä kuunnella. Tässä ei ole mitään puhuttavaa tai itkemistä.
Vittu että on paskanen olo. Huudan ääneen, kaikki hajoaa.
********
Tiedä sainko kerrottua sitä minkä halusin, yritinpä kuitenkin. Parane pian Fucoo, jatka nälvimistä, vain siten näen virheeni, puutteeni ja ehkä jopa opin jotain suurta ja kaunista tai edes pientä ja surullista. - Fucoo
n32-->33 kirjoitti:
Ihan osuit Fucoo naulani kantaan. Ah että kirpaisi taas mukavasti.
En minä osaa mitään selittää, en selittele. Kirjoitan. Kopion tuosta ylempää alkuperäisen, kuten ehkä huomasit. Muutin, käänsin ja väänsin. Mitä luulet että siinä nyt tapahtui? Sinun tarinasi, minun mielikuvitukseni.
Makasin katolla, kyynärpäihini nojaten. Syystuuli sukelsi vaatteiden alle, paleli. Puista irronneet lehdet liikahtelivat rapisten vasten kattoa. Viileä tuuli kuivatti verkkokalvoni, tihrustin utuisen kosteuden läpi, räpäytin luomiani ja tarkensin katseeni ikkunaan.
Huone oli tyhjä. Ikkunalaudalla uuvahtanut kasvi, vierellään rumanvärinen paksu kynttilä. Taustalla kellertävän paljas seinä. Sivustalla hylly jossa muutama kirja ja valokuvakehys. Kuvassa suuri ihmisjoukko seisoi huonosti istuvissa juhlapuvuissaan ja muodittomissa kesämekoissaan kesäjuhlissa.
Ehkä ne olivat syntymäpäivät, ehkä jonkun vanhemman ihmisen, joka asuu maalla. Taustalla metsää, tyhjä niitty. Ihmiset katsovat hymyillen kohti kameraa.
Katselin joukkoa, siirtelin ihmisiä eri kohtiin, yritin saada heitä parempaan järjestykseen. Kukaan ei suostunut liikahtamaan. Mikään ei liikkunut, vaikka näkymä hämärtyi vähän väliä utuisten laineiden taa, räpäytin silmiäni ja uusi vana vettä lähti valumaan poskilleni
Hän kertoi kaiken. Muutama minuutti, hetki vain. Kaikki kävisi nopeasti.
Silmäni vuotivat, pahasti. Kuva oli utuinen ja samea. Pyhkäisin silmäni. Puristin silmät kiinni, kuva selkeni virheettömäksi. Katsoin ikkunaan ja tiesin. Minun oli nyt tästä mentävä vaikka silmät verta valuen.
Ei täällä olo sinänsä ollut vaativaa, kohtaaminen oli. Minulla oli aikaa, ehkä silmänräpäys: sen jälkeen olisit päättänyt.
Ainut tilaisuuteni.
Pieni paju, hoitamattomalla pihalla, pyörähti tuulen puuskassa, taipui hetkeksi.
En taipunut sen tahtoon. En arvosta sen mielipiteitä, epäaitoja ja teennäisiä. Olen liian nuori. Se oli mielipiteeni. Sammutin valot. En jaksa nähdä.
Vuoto jatkuu. Tippa teline seisoo sängynpäässä kuin tiimalasi mittaamassa aikaa.
En kestä kuoleman hajua, ja vaikka rukoilisin, niin aina tähän päädyn. Ne tsemppas jäätelöllä. Kylmää ja pehmeää vaniljajäätelöä, lasikupissa lusikka tökättynä pystyyn. Tykkään jäätelöstä, olen pitänyt siitä kakarasta asti, nykyään siitä tulee mieleen kaikki sairas, eikä se piristä. Vaikka se olisikin vohvelitötterössä kädessäni - biitsillä kuuma hiekka varpaitteni väleissä...
Mä rakastin sua hirveästi, miksi tulit tänne. En käsitä miten voit ajatella niin – en olis halunnut sua tänne. Tää on mun juttu. Halusin olla yksin. Halusin kantaa vastuun. Mä en tartte ketään nyyhkimään. Silmäni ovat kuivat.
Tippa näytti monotoniselta, niin ennustettava vehje, että nauratti. Ei mitään yllättävää tai ihmeellistä. Läpinäkyvä, yksinkertainen laite kromisen tangon päässä, ruokkimassa elimistöäni ettei se kuivuisi. Toivottavasti ne ei pumppaa muhun verta. Sun vertas voin ottaa, meillähän on samat veriryhmätkin. Mutta ei se ehdi suoniini, kukaan ei löydä sua. Kyllä tämä tästä. Aina oon selvinny.
Joku käveli oven ohi käytävällä. Mua kouraisi syvältä. Lepäät mun sylissä. Söin keksejä ja join tuoremehua. Kohta ne tulee, vaihtavat mulle vaipat. Koko ajan mulla tuntuu olevan lämmin noro perseessä, sun paino tuntuu jännältä.
Väsyttää hirveästi, tekisi mieli soittaa jollekin, mutta ei ole ketään jolle voisin jotain sanoa – muuta kuin normaalia hevonpaskaa. Haluaisin olla vaan jonkun kanssa puhelimessa, silleen ettei me sanottais mitään. En jaksa puhua, enkä kuunnella. Tässä ei ole mitään puhuttavaa tai itkemistä.
Vittu että on paskanen olo. Huudan ääneen, kaikki hajoaa.
********
Tiedä sainko kerrottua sitä minkä halusin, yritinpä kuitenkin. Parane pian Fucoo, jatka nälvimistä, vain siten näen virheeni, puutteeni ja ehkä jopa opin jotain suurta ja kaunista tai edes pientä ja surullista.HAAA!
Tää on ihan selvä juttu: tässä nuori neito haaveilee naapurinpojasta aitankatolla kesäillassa. Hän liihottaa suloisena kuin perhonen kohti unelmaansa ja...
Väliaika!
...Hän on synnytyslaitoksella hieman kiukkuisena ja yksinäisenä - mikä suomalaiseen kansankulttuuriin tuntuu kuuluvan kuin kaljapullo känsäiseen kouraan. Hän kuitenkin synnyttää lapsensa ja...
Väliaika!
...hypätäänkin ovelaan sekoitukseen vastasyntyneen lapsen ja juuri synnyttäneen naisen ajattelua.
Tässä kohtaa mun on nostettava hattua :) - n32-->33
Fucoo kirjoitti:
HAAA!
Tää on ihan selvä juttu: tässä nuori neito haaveilee naapurinpojasta aitankatolla kesäillassa. Hän liihottaa suloisena kuin perhonen kohti unelmaansa ja...
Väliaika!
...Hän on synnytyslaitoksella hieman kiukkuisena ja yksinäisenä - mikä suomalaiseen kansankulttuuriin tuntuu kuuluvan kuin kaljapullo känsäiseen kouraan. Hän kuitenkin synnyttää lapsensa ja...
Väliaika!
...hypätäänkin ovelaan sekoitukseen vastasyntyneen lapsen ja juuri synnyttäneen naisen ajattelua.
Tässä kohtaa mun on nostettava hattua :)Kiva ajatus noinkin...
mutta kirjoitin kyllä miehestä joka katseli naistaan katolta. Meni sairaalaan puhumaan naiselle järkeä jottei tämä tekisi aborttia.
Nainen on ennenkin tappanut miehiään. Miehen ruumis lepää naisen sylissä. Hän odottaa hoitajan tulevan huoneeseen, odottaa paljastuvansa. Kyllästyy odottamaan ja huutaa...
Tuo ei ole minun tapani kirjoittaa, pidän enemmän helpoista tarinoista, yksinkertaisen näköisistä kirjoista. Kuten balettitanssija teen valtavasti töitä, jotta teksti soljuisi läpi lukijan aivojen niin, että lukija nauttii matkasta ja loppuun päästyään palaa sivulle yksi ja lukee kirjan uudelleen, nähden ehkä ihan toisen tarinan kuin ensimmäisellä kerralla. - Fucoo
Fucoo kirjoitti:
HAAA!
Tää on ihan selvä juttu: tässä nuori neito haaveilee naapurinpojasta aitankatolla kesäillassa. Hän liihottaa suloisena kuin perhonen kohti unelmaansa ja...
Väliaika!
...Hän on synnytyslaitoksella hieman kiukkuisena ja yksinäisenä - mikä suomalaiseen kansankulttuuriin tuntuu kuuluvan kuin kaljapullo känsäiseen kouraan. Hän kuitenkin synnyttää lapsensa ja...
Väliaika!
...hypätäänkin ovelaan sekoitukseen vastasyntyneen lapsen ja juuri synnyttäneen naisen ajattelua.
Tässä kohtaa mun on nostettava hattua :)Johan nyt on ihme!
Miten voi lähettää blancon viestin. Onko mun simmulit menneet sekaisin vai viikonloppu ollut erityisen uuvuttava :) - Fucoo
n32-->33 kirjoitti:
Kiva ajatus noinkin...
mutta kirjoitin kyllä miehestä joka katseli naistaan katolta. Meni sairaalaan puhumaan naiselle järkeä jottei tämä tekisi aborttia.
Nainen on ennenkin tappanut miehiään. Miehen ruumis lepää naisen sylissä. Hän odottaa hoitajan tulevan huoneeseen, odottaa paljastuvansa. Kyllästyy odottamaan ja huutaa...
Tuo ei ole minun tapani kirjoittaa, pidän enemmän helpoista tarinoista, yksinkertaisen näköisistä kirjoista. Kuten balettitanssija teen valtavasti töitä, jotta teksti soljuisi läpi lukijan aivojen niin, että lukija nauttii matkasta ja loppuun päästyään palaa sivulle yksi ja lukee kirjan uudelleen, nähden ehkä ihan toisen tarinan kuin ensimmäisellä kerralla.....ja nyt toi sitten näkyy! Hei koodari! Herää siellä emollas!
Älä välitä n32-33 mun kiukustani, se ei suuntaudu suhun.
"Jokainen karusellin kierros on aina uusi juttu." :) - n32-->33
Fucoo kirjoitti:
....ja nyt toi sitten näkyy! Hei koodari! Herää siellä emollas!
Älä välitä n32-33 mun kiukustani, se ei suuntaudu suhun.
"Jokainen karusellin kierros on aina uusi juttu." :)Suutu, kiukustu tai edes hermostu juuri koskaan, nautin tullessani söhäistyksi, vain siten pääsen eteenpäin.
En ota mitään täällä esitettyä henkilökohtaisesti, tuskin mitään koskaan vakavasti.
Olen oppinut poimimaan omat virheeni toisten niitä osoittaessa. Jokainen kritiikki vie lähemmäs kustantajaa.
Ei niin, että tuulessa heiluisin ja yrittäisin jokaista miellyttää, vaan niin, että katson ja mietin onko kritiikissä totta ainakin toinen puoli, ja minkä tunnistaa, tunnustaa ja todeksi toteaa ei se loukkaa.
- Tampio 2.0 Pro
Sinulla alkaa tuo tilanteen kuvaaminen olla hallussa. Jospa alkaisit lisäillä mukaan henkilökuvauksia, juonta ja miljöötä? Pelkästään tilanteenkuvaustaitoinen kirjailija on suunnilleen sama kuin lääkäri, joka ei osaa muuta kuin määrätä lääkkeitä.
- Fucoo
Tuota noin...
Käsittääkseni tarkoitat tätä: että olisi jossain paikassa jokin tyyppi johon olisin lukijat perehdyttänyt, sitten tämä tyyppi - luonteelleen ominaisesti - tekisi jotain siellä johon olen teidät vienyt - ja jossa hän tapaa tekemänsä tehdä...ja sitten se johtaisi johonkin josta minäkään en tiedä vielä mitään.
hmmmmm.....
kiitoksia! Mä ryhdyh tästä väsäämään jotain...mä taidan kirjottaa jonkin farssin. Musta farssi on luonteenomainen jatkumo tähän mun räpiköintiin.
..tai tragikoominen..hmmm
Venaa Tamppi vähän! Mä skrivautan tosta jotain ihan aatoksella. Hui kun jännittää..kali kali. - Tampio 2.0 Pro
Fucoo kirjoitti:
Tuota noin...
Käsittääkseni tarkoitat tätä: että olisi jossain paikassa jokin tyyppi johon olisin lukijat perehdyttänyt, sitten tämä tyyppi - luonteelleen ominaisesti - tekisi jotain siellä johon olen teidät vienyt - ja jossa hän tapaa tekemänsä tehdä...ja sitten se johtaisi johonkin josta minäkään en tiedä vielä mitään.
hmmmmm.....
kiitoksia! Mä ryhdyh tästä väsäämään jotain...mä taidan kirjottaa jonkin farssin. Musta farssi on luonteenomainen jatkumo tähän mun räpiköintiin.
..tai tragikoominen..hmmm
Venaa Tamppi vähän! Mä skrivautan tosta jotain ihan aatoksella. Hui kun jännittää..kali kali.Mitä jos kirjoittaisit farssisi härskisti mikahäkkismäisessä sä-muodossa. Harvemmin näkee yksikön toisessa persoonassa kirjoitettuja tarinoita. Tähän hätään ei tule mieneen ensimmäistäkään. Sellaisen lukeminen voisi olla piristävä kokemus, varsinkin jos sen kerrontatyyli olisi kompelösti amerikan englantilaisesta puhekielestä kielestä käännettyä 'jos sä haluat sitä, sun pitää tehdä tätä' -kieltä.
Taidanpa joskus ehtiessäni muuten kokeilla tätä, sanoisinko, ala-arvoisen pseudonerokasta ideaa. - Fucoo
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Mitä jos kirjoittaisit farssisi härskisti mikahäkkismäisessä sä-muodossa. Harvemmin näkee yksikön toisessa persoonassa kirjoitettuja tarinoita. Tähän hätään ei tule mieneen ensimmäistäkään. Sellaisen lukeminen voisi olla piristävä kokemus, varsinkin jos sen kerrontatyyli olisi kompelösti amerikan englantilaisesta puhekielestä kielestä käännettyä 'jos sä haluat sitä, sun pitää tehdä tätä' -kieltä.
Taidanpa joskus ehtiessäni muuten kokeilla tätä, sanoisinko, ala-arvoisen pseudonerokasta ideaa.Se on sitten diili. Mä alan metsästämään jotain onnetonta josta tehdä pilkkaa...HAA HA AHAHAH!
- Tampio 2.0 Pro
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Mitä jos kirjoittaisit farssisi härskisti mikahäkkismäisessä sä-muodossa. Harvemmin näkee yksikön toisessa persoonassa kirjoitettuja tarinoita. Tähän hätään ei tule mieneen ensimmäistäkään. Sellaisen lukeminen voisi olla piristävä kokemus, varsinkin jos sen kerrontatyyli olisi kompelösti amerikan englantilaisesta puhekielestä kielestä käännettyä 'jos sä haluat sitä, sun pitää tehdä tätä' -kieltä.
Taidanpa joskus ehtiessäni muuten kokeilla tätä, sanoisinko, ala-arvoisen pseudonerokasta ideaa.Sitä pakollista esikatselua tulee myös ikävä. Nyt tulee lähetettyä enemmän virheellistä tekstiä
- paakki
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Sitä pakollista esikatselua tulee myös ikävä. Nyt tulee lähetettyä enemmän virheellistä tekstiä
Jos eppäilet oikeinkirjoitustaitoas, kirjoita juttus tähän laatikkoon ja tarkistuta se tekstinkäsittelyohjelmaasa.
Ite toimin näin:
Kirjoitan tekstin tässä, kopioin/liitän tuotokseni (kirjallisen, hyi kun muuta eppäilit) Wordiin. Nopea tarkistus, ja tuotos näyttää tältä:
- - - - korjattu painos (Word löysi puolisen tusinaa virhettä - - - -
Jos epäilet oikeinkirjoitustaitoasi, kirjoita juttusi tähän laatikkoon ja tarkistuta se tekstinkäsittelyohjelmassa.
Ite toimin näin:
Kirjoitan tekstin tässä, kopioin/liitän tuotokseni (kirjallisen, hyi kun muuta epäilit) Wordiin. Nopea tarkistus, ja tuotos näyttää tältä:
- - - - -
Ehkä turhaa kikkailua, mutta toimii, think so. - Tampio 2.0 Pro
paakki kirjoitti:
Jos eppäilet oikeinkirjoitustaitoas, kirjoita juttus tähän laatikkoon ja tarkistuta se tekstinkäsittelyohjelmaasa.
Ite toimin näin:
Kirjoitan tekstin tässä, kopioin/liitän tuotokseni (kirjallisen, hyi kun muuta eppäilit) Wordiin. Nopea tarkistus, ja tuotos näyttää tältä:
- - - - korjattu painos (Word löysi puolisen tusinaa virhettä - - - -
Jos epäilet oikeinkirjoitustaitoasi, kirjoita juttusi tähän laatikkoon ja tarkistuta se tekstinkäsittelyohjelmassa.
Ite toimin näin:
Kirjoitan tekstin tässä, kopioin/liitän tuotokseni (kirjallisen, hyi kun muuta epäilit) Wordiin. Nopea tarkistus, ja tuotos näyttää tältä:
- - - - -
Ehkä turhaa kikkailua, mutta toimii, think so.Luotan jatkossakin omaan oikolukuuni. Täytyy vain opetella tekemaan se saman tien kun ei ole enää sitä pakollista tarkastusikkunaa.
- Fucoo
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Luotan jatkossakin omaan oikolukuuni. Täytyy vain opetella tekemaan se saman tien kun ei ole enää sitä pakollista tarkastusikkunaa.
Mä en jaksanut kirjoittaa sillä tutulla: olipa kerran pekka joka asui porvoossa puutalossa -mentaliteetilla, joten mitä sä sanoisit tällaisesta henkilökuvauksesta?
Juoni tulee toisessa osassa :)
********************
Sähän tiedät kelmeiden toimistoseinien tauottoman puhelimen pirinän, matalaksi säädettyn hälinän yhdistettynä korkokenkien kopinaan ja hiljaisiin nurkkamutinoihin.
Sähän tiedät. Tätä tavallista shittiä.
Ilmastoitu ilma oli ylijäähtynyttä ja kuivaa. Kiristi kasvoilla ja imi kukkaruukusta vanhat kahvit ennenkuin muovisaniainen oli ehtinyt ryystää siitä itselleen osaansa.
kevyisiin paitapuseroihin pukeutuneet hihat ojentautuivat juoma-automaatin hanalle ja laskivat vettä muovimukiinsa katsellen kuppinsa ylitse näkymättömälle kadulle.
Sähän tiedät..Koska sä mut tänne pyysit. Panetsä aina haastateltavas istumaan tällasille tuoleille joista ei näe pihalle, vaihdetaas lyyli paikkaa.
Thats great!
Sähän tiedät että mieli tarttee avaria näkymiä eikä mitään saatanan nurkkia tuijoteltavakseen. Sulla kun on edessäs jotain virtaavaa niin sun ajatukses kulkee kuin kastepisara terävällä lehdellä....tai joku jätkä jossain hiekkatiellä satavuotta sitten uudella fillarillaan.
Sä voit painaa ton lauseen lehtees...tajuutsä, siinä on symmetriaa lukijoille. Sä voit viedä sen vaikka himaas ja liimata vessanovees. Kun sä sitten aamulla mietit jotain suurta, niin joku juntti ajaa fillarilla siitä ohitse satavuotta sitten naamallaan jokin ekstaattinen irve.
Sulla on nyt siten tilaisuus syvähaastatella sun toimittajanuras nousuun. Kato kun lopulta kaikki on kiinni vain susta ittestäs...ja mitä kauemmin sä kato venaat, niin sitä surkeemmaks sun diilit käy. Aika on hynää friidu. Rullataas taas.
Sä voisit tietenkin alkaa tenttiin jotain menneisyydestä, tai jostain lapsuuden traumoista, mutta ketä sä luulet kiinnostavan jokin hiekkalaatikko jossain lähiössä. Traumat kyllä myy, mutta niitä täytyy sun kyllä säätää ja viilata, eikä ne sitten oikein enää muistuta hittoakaan sitä mistä sun piti skriivata - mutta sillähän ei taas ole mitään merkitystä sun alallas.
Sun kannattas tiputtaa stoori lehtes sivuille jostain taivaista, tiedätsä sillai niinku jonkin ilmestyksen joka saa kansanjoukot huriseen - just niin kuin Tervo ja Hotakainen sen tekee toisilleen omissa kirjoissaan jotka ne on omistanu toisilleen.
Sun näkökulmasta katsottuna sun tarttee luoda todellinen Batt Bitti jolla on silmät sellaset että kaadat sanoillas ittskin selälles. Sun tarttee liimata tohon Bittiin kiinni kaikkea kamalaa ja värisyttävää jotta jokainen mirri ja jeppe tajuis että tässä on nyt sellanen intellektuelli jolla vihdoinkin seisoo. Sun tarttee luoda sellanen monsteri joka jyrää kliseet ja infantit kirjallisuuden elefantit alleen ja painaa yössä kuin jokin esikuumennettu ökytravolta. Tää sun rosmos kiipeilee seiniä pitkin karkuun virkavaltaa ja väkivaltaisia aviomiehiä Bossin kalsarit jalassa pullistellen hauistaan kuutamoisessa kesäyösssä. Alhaalla kadulla vilkuttaa poiskytketyt liikennevalot keltaisiaan niin kuin päästään pyörälle menneet lukijajoukot.
Sulla täytyy olla diilerin ote eikä mikään saatanan mämmikouran vanha Adleri jolla sä paukutat jotain helvetin kökkö-reportaasia jostain puolilatteudesta raapustelijasta jossain korson loputtomissa syvyyksissä. Kato se on niin kuin kuolemanraja. Se on loppu niin sun uralles kuin myös sun tarinas aihioille.
Sun tarttee sisäistää tää ongelma ensin, sitten panna tivoli pyöriin, sä et saa päästää sitä pysähtyyn.
Kato shown on rynnättävä raivoon eikä
kuolla pystyyn - kuollu kirjoitus ei kerro kenellekään mitään. Tajuutsä?
Sun on tehtävä se mitä sun on tehtävä. Sä oot kato Femme, sen on paistettava sun skriidustas. Sä hyökkäät sieltä päälle ja syöt lukijas ennen kuin ne on ehtineet paeta minnekään. Ja kato se miten sä sen teet, niin sä teet sen siten että sä paat ittes siihen peliin mukaan, ja rynnistät sinne koko seksuaalisella matsukullas pyörimään juttus kanssa pehkuihin niin että lukijat kävelevät kaduilla tolppiin kun eivät tajua enää katsoa eteensä.
Sä paat kato oman persees peliin lyydia, paiskaat sen kehiin ja keität siitä tälle sun stoorilles sellassen sopan että savolaisistakin tulee suoria.
Luuleetko sä että se riittää, höh! Sun on tungettava sinne myös ajatusmaailmas kaikki latteudet ja typeryydet, vain koska sä olet siitä yksin vastuussa. Sun järkes vuokäyrä vipattaa julkisesti katulamppujen valoissa ja ihmisten monimutkaisissa mielissä.
Luovuta jo, aasi!
Kato kun sanat puhuu enemmän kuin puhe, siks säkin vietät koneellas öitä katsellen ruudulla näkyvää verbaalista kuuta mieluummin kuin jotain oikeaa ikkunan takana. Fiktiivinen maailma antaa sulle enemmän kuin mikään jääkaappi syötävää, enmmän katsottavaa kuin yksikään mitätön, kolmiulotteinen maisema.
Naiset ja lapset ensin, ja sähän olet nainen, mies, lapsi - Orlando.
Etsä oikein diggaa sovinismia. Vitut siitä mistä sä pidät, sen sä linttaset heti tosta fönäristä kadulle ja alat stripata kliseitäs ja fakkiintuneita ajatustapojas pitämisies perään.
Sulla on kato friidu niin kuppanen duuni että sulla on varmaan vaikeuksia ruuansulatuksen tai hermojes kanssa, niin ettei ole sulle kuin hyväksi ottaa vähän vapaammin ittes kanssa - etenkin sun duunis kanssa. Se minkä sä saat aikaseks, voi olla tunnin päästä deletoitu, jos se selviää siitä, niin se on huomisiltana kuitenkin roskiksessa tai jonkin kalan kääreenä. Etsä kärsi tästä hetkellisyydestä lainkaan. Kerro mulle mitä järkeä sun on skriivata jostain mitättömyydestä uutta nykästä mäkeen, kun sä et itse tajua mäkihypystä mitään. Kun sä olet saanut skriidus valmiiks, niin sitten se kertoo aivan jonkin muun suuruudesta kuin sun, sä olet jokin marginaalinen hötö jossain nurkassa, juuri sellainen kärpäsenpaska jonka lukevat sieltä vain toiset samanlaiset kärpäsenpaskat.
Sattuuko suhun. Voi nenäs sentään.
Kato, jos sä tuut tähän maailmaan loukkaantumaan, niin miks sä et menis suoraan sairaalaan makaamaan. Hei! Katkase koipes ja hymyy. Elämä on yks bitch. Kyllä sä tään kaiken tiedät.
Ai miks sä et saa suunvuoroa? Ai että miks? Susta varmaan tuntuu että sä olet jo kyselly ihan liikaa. Kato jos sä kävisit hakees vähän vettä jotta sun stooris kurkku ei kuivais kaikesta löpinästään karheeks. Sä kiität vielä ittees.
Sulla on kato ihmisiä tavattavana, paikkoja käytävänä, asioita tehtävänä...sulla ei ole aikaa antaa stooris puhua. Sun stoorillas ei ole äänioikeutta painokoneessa. Se on kato flat. Sä tajuut sen yksiulotteiseks vaikka se on moniulotteinen. Sä kun hipaset nähän noita näppäimistöjäs, niin sä hiffaat että tässä talossa on monta kerrosta ja vain yksi hissi, yksi suu ja yksi sanoja - vaikka näin ei ole.
Sä olet kato jo valmiiksi niin rutinoitunut toimittaja ettet tajua tota varmaan edes mömmöissä. Kato jos sä skriivaat stoorin jossa ei ole ketään muuta kuin sä....etkä kato ole siinä itsekään koska sä kirjoitat toisessa persoonamuodossa, niin missä sä silloin olet. Mikset vastaa... Hä?
Käytsä hakees vettä? Sähän kiepautit tuonne alkuun jonkin vesiautomaatin jonka ympärillä janoiset valkokaulukset hyörivät täytekakkuineen ja tasoituksineen. Kato kun sä tulet uudella veneelläs automaatille ja vilkaiset kelloas, sä olet vähän erijätkä kun se joka siinä eilen seisoskeli.
Sä osaat kanssa nokittaa.
Sä pystyt vetään kalaa floridan rannikolla veneeseen jota ei voi sanoa enää veneeks vaan taistelulaivaks. Tunnetsä miten aurinko paahtaa sun selkään kun sä kiskot veneeseen merestä satakiloista järkälettä lihakset vinkuen. Miten sun terässiimas ulvoo kun sitä uppoaa mereen muutamassa sekunnissa toistasataa metriä. Tunnetko sä miten kämmenen kokoinen koukku raastaa syöttikalas sisällä tiensä lävitse kovan nahan ja painuu läpi miekkakalan leukojen ja se jää sun saaliikses tempomaan takaisin meren syvyyksiin käsittämättömällä voimalla.
Sä voit heittää avokkaas nurkkaan ja kellahtaa selälles sänkyyn funtsimaan vapauttavaa tyhjyyttä päässäs, siinä päässä jossa ajatuksesi äsken vielä olivat. Sun tekisi joskus hirveästi mieli pureskella kynsiäs, mutta sä et koskaan sitä tee. Vielä lukioaikoina sä söit tunneilla kyntes ja muistat miten niihin sattui jos ne söi liian lyhyiksi.
Sä voit mennä sekaisin kurahaalareissas karusellissa. Vauhti on sulle niin kova ettet enää muista uusia saappaitas joilla äsken kävelit pitkin keltaisia lehtiä märin saappaankarjin.
Sä voit vaivatta muistaa miten sun faijas kyykitti sua pissalla keinujen viereisellä puskalla, eikä se ollut muuta kuin kivaa vaikka sulla oli kauhea kiire.
Tajuutsä mihin sä pyrit? Näätsä missä on juoni? Kirjottamisella ja kalastamisella, rakastamisella ja vihaamisella ei ole kuin yksi juoni, missä on sinun juonesi? - Tampio 2.0 Pro
Fucoo kirjoitti:
Mä en jaksanut kirjoittaa sillä tutulla: olipa kerran pekka joka asui porvoossa puutalossa -mentaliteetilla, joten mitä sä sanoisit tällaisesta henkilökuvauksesta?
Juoni tulee toisessa osassa :)
********************
Sähän tiedät kelmeiden toimistoseinien tauottoman puhelimen pirinän, matalaksi säädettyn hälinän yhdistettynä korkokenkien kopinaan ja hiljaisiin nurkkamutinoihin.
Sähän tiedät. Tätä tavallista shittiä.
Ilmastoitu ilma oli ylijäähtynyttä ja kuivaa. Kiristi kasvoilla ja imi kukkaruukusta vanhat kahvit ennenkuin muovisaniainen oli ehtinyt ryystää siitä itselleen osaansa.
kevyisiin paitapuseroihin pukeutuneet hihat ojentautuivat juoma-automaatin hanalle ja laskivat vettä muovimukiinsa katsellen kuppinsa ylitse näkymättömälle kadulle.
Sähän tiedät..Koska sä mut tänne pyysit. Panetsä aina haastateltavas istumaan tällasille tuoleille joista ei näe pihalle, vaihdetaas lyyli paikkaa.
Thats great!
Sähän tiedät että mieli tarttee avaria näkymiä eikä mitään saatanan nurkkia tuijoteltavakseen. Sulla kun on edessäs jotain virtaavaa niin sun ajatukses kulkee kuin kastepisara terävällä lehdellä....tai joku jätkä jossain hiekkatiellä satavuotta sitten uudella fillarillaan.
Sä voit painaa ton lauseen lehtees...tajuutsä, siinä on symmetriaa lukijoille. Sä voit viedä sen vaikka himaas ja liimata vessanovees. Kun sä sitten aamulla mietit jotain suurta, niin joku juntti ajaa fillarilla siitä ohitse satavuotta sitten naamallaan jokin ekstaattinen irve.
Sulla on nyt siten tilaisuus syvähaastatella sun toimittajanuras nousuun. Kato kun lopulta kaikki on kiinni vain susta ittestäs...ja mitä kauemmin sä kato venaat, niin sitä surkeemmaks sun diilit käy. Aika on hynää friidu. Rullataas taas.
Sä voisit tietenkin alkaa tenttiin jotain menneisyydestä, tai jostain lapsuuden traumoista, mutta ketä sä luulet kiinnostavan jokin hiekkalaatikko jossain lähiössä. Traumat kyllä myy, mutta niitä täytyy sun kyllä säätää ja viilata, eikä ne sitten oikein enää muistuta hittoakaan sitä mistä sun piti skriivata - mutta sillähän ei taas ole mitään merkitystä sun alallas.
Sun kannattas tiputtaa stoori lehtes sivuille jostain taivaista, tiedätsä sillai niinku jonkin ilmestyksen joka saa kansanjoukot huriseen - just niin kuin Tervo ja Hotakainen sen tekee toisilleen omissa kirjoissaan jotka ne on omistanu toisilleen.
Sun näkökulmasta katsottuna sun tarttee luoda todellinen Batt Bitti jolla on silmät sellaset että kaadat sanoillas ittskin selälles. Sun tarttee liimata tohon Bittiin kiinni kaikkea kamalaa ja värisyttävää jotta jokainen mirri ja jeppe tajuis että tässä on nyt sellanen intellektuelli jolla vihdoinkin seisoo. Sun tarttee luoda sellanen monsteri joka jyrää kliseet ja infantit kirjallisuuden elefantit alleen ja painaa yössä kuin jokin esikuumennettu ökytravolta. Tää sun rosmos kiipeilee seiniä pitkin karkuun virkavaltaa ja väkivaltaisia aviomiehiä Bossin kalsarit jalassa pullistellen hauistaan kuutamoisessa kesäyösssä. Alhaalla kadulla vilkuttaa poiskytketyt liikennevalot keltaisiaan niin kuin päästään pyörälle menneet lukijajoukot.
Sulla täytyy olla diilerin ote eikä mikään saatanan mämmikouran vanha Adleri jolla sä paukutat jotain helvetin kökkö-reportaasia jostain puolilatteudesta raapustelijasta jossain korson loputtomissa syvyyksissä. Kato se on niin kuin kuolemanraja. Se on loppu niin sun uralles kuin myös sun tarinas aihioille.
Sun tarttee sisäistää tää ongelma ensin, sitten panna tivoli pyöriin, sä et saa päästää sitä pysähtyyn.
Kato shown on rynnättävä raivoon eikä
kuolla pystyyn - kuollu kirjoitus ei kerro kenellekään mitään. Tajuutsä?
Sun on tehtävä se mitä sun on tehtävä. Sä oot kato Femme, sen on paistettava sun skriidustas. Sä hyökkäät sieltä päälle ja syöt lukijas ennen kuin ne on ehtineet paeta minnekään. Ja kato se miten sä sen teet, niin sä teet sen siten että sä paat ittes siihen peliin mukaan, ja rynnistät sinne koko seksuaalisella matsukullas pyörimään juttus kanssa pehkuihin niin että lukijat kävelevät kaduilla tolppiin kun eivät tajua enää katsoa eteensä.
Sä paat kato oman persees peliin lyydia, paiskaat sen kehiin ja keität siitä tälle sun stoorilles sellassen sopan että savolaisistakin tulee suoria.
Luuleetko sä että se riittää, höh! Sun on tungettava sinne myös ajatusmaailmas kaikki latteudet ja typeryydet, vain koska sä olet siitä yksin vastuussa. Sun järkes vuokäyrä vipattaa julkisesti katulamppujen valoissa ja ihmisten monimutkaisissa mielissä.
Luovuta jo, aasi!
Kato kun sanat puhuu enemmän kuin puhe, siks säkin vietät koneellas öitä katsellen ruudulla näkyvää verbaalista kuuta mieluummin kuin jotain oikeaa ikkunan takana. Fiktiivinen maailma antaa sulle enemmän kuin mikään jääkaappi syötävää, enmmän katsottavaa kuin yksikään mitätön, kolmiulotteinen maisema.
Naiset ja lapset ensin, ja sähän olet nainen, mies, lapsi - Orlando.
Etsä oikein diggaa sovinismia. Vitut siitä mistä sä pidät, sen sä linttaset heti tosta fönäristä kadulle ja alat stripata kliseitäs ja fakkiintuneita ajatustapojas pitämisies perään.
Sulla on kato friidu niin kuppanen duuni että sulla on varmaan vaikeuksia ruuansulatuksen tai hermojes kanssa, niin ettei ole sulle kuin hyväksi ottaa vähän vapaammin ittes kanssa - etenkin sun duunis kanssa. Se minkä sä saat aikaseks, voi olla tunnin päästä deletoitu, jos se selviää siitä, niin se on huomisiltana kuitenkin roskiksessa tai jonkin kalan kääreenä. Etsä kärsi tästä hetkellisyydestä lainkaan. Kerro mulle mitä järkeä sun on skriivata jostain mitättömyydestä uutta nykästä mäkeen, kun sä et itse tajua mäkihypystä mitään. Kun sä olet saanut skriidus valmiiks, niin sitten se kertoo aivan jonkin muun suuruudesta kuin sun, sä olet jokin marginaalinen hötö jossain nurkassa, juuri sellainen kärpäsenpaska jonka lukevat sieltä vain toiset samanlaiset kärpäsenpaskat.
Sattuuko suhun. Voi nenäs sentään.
Kato, jos sä tuut tähän maailmaan loukkaantumaan, niin miks sä et menis suoraan sairaalaan makaamaan. Hei! Katkase koipes ja hymyy. Elämä on yks bitch. Kyllä sä tään kaiken tiedät.
Ai miks sä et saa suunvuoroa? Ai että miks? Susta varmaan tuntuu että sä olet jo kyselly ihan liikaa. Kato jos sä kävisit hakees vähän vettä jotta sun stooris kurkku ei kuivais kaikesta löpinästään karheeks. Sä kiität vielä ittees.
Sulla on kato ihmisiä tavattavana, paikkoja käytävänä, asioita tehtävänä...sulla ei ole aikaa antaa stooris puhua. Sun stoorillas ei ole äänioikeutta painokoneessa. Se on kato flat. Sä tajuut sen yksiulotteiseks vaikka se on moniulotteinen. Sä kun hipaset nähän noita näppäimistöjäs, niin sä hiffaat että tässä talossa on monta kerrosta ja vain yksi hissi, yksi suu ja yksi sanoja - vaikka näin ei ole.
Sä olet kato jo valmiiksi niin rutinoitunut toimittaja ettet tajua tota varmaan edes mömmöissä. Kato jos sä skriivaat stoorin jossa ei ole ketään muuta kuin sä....etkä kato ole siinä itsekään koska sä kirjoitat toisessa persoonamuodossa, niin missä sä silloin olet. Mikset vastaa... Hä?
Käytsä hakees vettä? Sähän kiepautit tuonne alkuun jonkin vesiautomaatin jonka ympärillä janoiset valkokaulukset hyörivät täytekakkuineen ja tasoituksineen. Kato kun sä tulet uudella veneelläs automaatille ja vilkaiset kelloas, sä olet vähän erijätkä kun se joka siinä eilen seisoskeli.
Sä osaat kanssa nokittaa.
Sä pystyt vetään kalaa floridan rannikolla veneeseen jota ei voi sanoa enää veneeks vaan taistelulaivaks. Tunnetsä miten aurinko paahtaa sun selkään kun sä kiskot veneeseen merestä satakiloista järkälettä lihakset vinkuen. Miten sun terässiimas ulvoo kun sitä uppoaa mereen muutamassa sekunnissa toistasataa metriä. Tunnetko sä miten kämmenen kokoinen koukku raastaa syöttikalas sisällä tiensä lävitse kovan nahan ja painuu läpi miekkakalan leukojen ja se jää sun saaliikses tempomaan takaisin meren syvyyksiin käsittämättömällä voimalla.
Sä voit heittää avokkaas nurkkaan ja kellahtaa selälles sänkyyn funtsimaan vapauttavaa tyhjyyttä päässäs, siinä päässä jossa ajatuksesi äsken vielä olivat. Sun tekisi joskus hirveästi mieli pureskella kynsiäs, mutta sä et koskaan sitä tee. Vielä lukioaikoina sä söit tunneilla kyntes ja muistat miten niihin sattui jos ne söi liian lyhyiksi.
Sä voit mennä sekaisin kurahaalareissas karusellissa. Vauhti on sulle niin kova ettet enää muista uusia saappaitas joilla äsken kävelit pitkin keltaisia lehtiä märin saappaankarjin.
Sä voit vaivatta muistaa miten sun faijas kyykitti sua pissalla keinujen viereisellä puskalla, eikä se ollut muuta kuin kivaa vaikka sulla oli kauhea kiire.
Tajuutsä mihin sä pyrit? Näätsä missä on juoni? Kirjottamisella ja kalastamisella, rakastamisella ja vihaamisella ei ole kuin yksi juoni, missä on sinun juonesi?Henkilökuvaus kannattaakin sulauttaa muuhun tarinaan tai muuten se vaikuttaa kömpelöltä. Vielä kun panet päähenkilön haukkumaan jotain tapahtuman tapaista ja arvostelemaan hieman tapahtumaympäristöä niin hyvä on.
Jos onnistut kirjoittamaan siitä romaanin, se kannattaa ehdottomasti lähettää kustantajalle. Juuri tuollaiset viritelmät ovat tämän ajan kirjallisia merkkiteoksia. Niitä pidetään jostain syystä korkeasti älyllisenä satiirina pelkän kirjoitusasunsa takia. Varmaan siksi että ne puhuvat samaa kieltä kuin ne tosi tärkeät henkilöt, jotka pitävät itseään pätevinä arvioimaan mikä kirja on tärkeä ja mikä joutava. - Fucoo
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Henkilökuvaus kannattaakin sulauttaa muuhun tarinaan tai muuten se vaikuttaa kömpelöltä. Vielä kun panet päähenkilön haukkumaan jotain tapahtuman tapaista ja arvostelemaan hieman tapahtumaympäristöä niin hyvä on.
Jos onnistut kirjoittamaan siitä romaanin, se kannattaa ehdottomasti lähettää kustantajalle. Juuri tuollaiset viritelmät ovat tämän ajan kirjallisia merkkiteoksia. Niitä pidetään jostain syystä korkeasti älyllisenä satiirina pelkän kirjoitusasunsa takia. Varmaan siksi että ne puhuvat samaa kieltä kuin ne tosi tärkeät henkilöt, jotka pitävät itseään pätevinä arvioimaan mikä kirja on tärkeä ja mikä joutava.Kiitoksia tuoreesta palautteesta :)
Tyyli?
Tuon hokaamiseksi ei tässä maassa tarvitse olla kovinkaan tarkkaavainen.
Siinä mielessä mä olen erimieltä kuin sä, että tuo paljon viljelty tyyli ei ole satiiria vaan huonosti peiteltyä ja karkeaa sarkasmia. Oikeastaan se muistuttaa tämän kaupunginosan katukieltä ja on siksi niin tutun tuntuista - ja kun tähän ympätään vielä postmodernin yhteiskunnan kuolinkuoristuksissa kumiseva kohteeton lapsenraivo, niin me saamme tosi kovan spiikin syväarvoiseen menestysromaaniin joka myy kuin häkä niihin segmentteihin joilla ei ole varaa ostaa kotiinsa nyrkkeilysäkkiä.
Taidan sittenkin muuttaa maalle ja alkaa kasvattamaan porkkanaa. - Tampio 2.0 Pro
Fucoo kirjoitti:
Kiitoksia tuoreesta palautteesta :)
Tyyli?
Tuon hokaamiseksi ei tässä maassa tarvitse olla kovinkaan tarkkaavainen.
Siinä mielessä mä olen erimieltä kuin sä, että tuo paljon viljelty tyyli ei ole satiiria vaan huonosti peiteltyä ja karkeaa sarkasmia. Oikeastaan se muistuttaa tämän kaupunginosan katukieltä ja on siksi niin tutun tuntuista - ja kun tähän ympätään vielä postmodernin yhteiskunnan kuolinkuoristuksissa kumiseva kohteeton lapsenraivo, niin me saamme tosi kovan spiikin syväarvoiseen menestysromaaniin joka myy kuin häkä niihin segmentteihin joilla ei ole varaa ostaa kotiinsa nyrkkeilysäkkiä.
Taidan sittenkin muuttaa maalle ja alkaa kasvattamaan porkkanaa.mutta
a) Luit väärin sen satiirikohdan. En minä sanonut allekirjoittavani kyseistä näkemystä. Niin alas en ole ajatellut vajota. Ennen ryhdyn vaikka spurguksi, koska siinä roolissa on mielestäni verrattoman paljon enemmän hohtoa.
b) Porkkanan viljeleminen on osaamattomalle kettumaista touhua. Siitä saa helposti mullan tonkimisen, veden antamisen ja rikkaruohojen kanssa tappelemisen palkaisi vain pikkuisia porkkanan tapaisia juureksia, joita ei voi kuoria, koska kuorimaveitsi vie kaiken sisällönkin. Jätänkin niiden kasvattamisen alan ammattilaisille. - Fucoo
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
mutta
a) Luit väärin sen satiirikohdan. En minä sanonut allekirjoittavani kyseistä näkemystä. Niin alas en ole ajatellut vajota. Ennen ryhdyn vaikka spurguksi, koska siinä roolissa on mielestäni verrattoman paljon enemmän hohtoa.
b) Porkkanan viljeleminen on osaamattomalle kettumaista touhua. Siitä saa helposti mullan tonkimisen, veden antamisen ja rikkaruohojen kanssa tappelemisen palkaisi vain pikkuisia porkkanan tapaisia juureksia, joita ei voi kuoria, koska kuorimaveitsi vie kaiken sisällönkin. Jätänkin niiden kasvattamisen alan ammattilaisille.a)Niinpä tein, no niimpä tein. Luin ketuille leipiä.
b)Maaseudun pitkän hiljaiselon jälkeen siellä saattaisi multa olla kukkeampaa kuin tuossa ruukussani, joten olen hieman skeptinen miniporkkanoitasi kohtaan. Aion suorittaa lähiaikoina empiirisiä kokeita aiheen tiimoilla. - Tampio 2.0 Pro
Fucoo kirjoitti:
Mä en jaksanut kirjoittaa sillä tutulla: olipa kerran pekka joka asui porvoossa puutalossa -mentaliteetilla, joten mitä sä sanoisit tällaisesta henkilökuvauksesta?
Juoni tulee toisessa osassa :)
********************
Sähän tiedät kelmeiden toimistoseinien tauottoman puhelimen pirinän, matalaksi säädettyn hälinän yhdistettynä korkokenkien kopinaan ja hiljaisiin nurkkamutinoihin.
Sähän tiedät. Tätä tavallista shittiä.
Ilmastoitu ilma oli ylijäähtynyttä ja kuivaa. Kiristi kasvoilla ja imi kukkaruukusta vanhat kahvit ennenkuin muovisaniainen oli ehtinyt ryystää siitä itselleen osaansa.
kevyisiin paitapuseroihin pukeutuneet hihat ojentautuivat juoma-automaatin hanalle ja laskivat vettä muovimukiinsa katsellen kuppinsa ylitse näkymättömälle kadulle.
Sähän tiedät..Koska sä mut tänne pyysit. Panetsä aina haastateltavas istumaan tällasille tuoleille joista ei näe pihalle, vaihdetaas lyyli paikkaa.
Thats great!
Sähän tiedät että mieli tarttee avaria näkymiä eikä mitään saatanan nurkkia tuijoteltavakseen. Sulla kun on edessäs jotain virtaavaa niin sun ajatukses kulkee kuin kastepisara terävällä lehdellä....tai joku jätkä jossain hiekkatiellä satavuotta sitten uudella fillarillaan.
Sä voit painaa ton lauseen lehtees...tajuutsä, siinä on symmetriaa lukijoille. Sä voit viedä sen vaikka himaas ja liimata vessanovees. Kun sä sitten aamulla mietit jotain suurta, niin joku juntti ajaa fillarilla siitä ohitse satavuotta sitten naamallaan jokin ekstaattinen irve.
Sulla on nyt siten tilaisuus syvähaastatella sun toimittajanuras nousuun. Kato kun lopulta kaikki on kiinni vain susta ittestäs...ja mitä kauemmin sä kato venaat, niin sitä surkeemmaks sun diilit käy. Aika on hynää friidu. Rullataas taas.
Sä voisit tietenkin alkaa tenttiin jotain menneisyydestä, tai jostain lapsuuden traumoista, mutta ketä sä luulet kiinnostavan jokin hiekkalaatikko jossain lähiössä. Traumat kyllä myy, mutta niitä täytyy sun kyllä säätää ja viilata, eikä ne sitten oikein enää muistuta hittoakaan sitä mistä sun piti skriivata - mutta sillähän ei taas ole mitään merkitystä sun alallas.
Sun kannattas tiputtaa stoori lehtes sivuille jostain taivaista, tiedätsä sillai niinku jonkin ilmestyksen joka saa kansanjoukot huriseen - just niin kuin Tervo ja Hotakainen sen tekee toisilleen omissa kirjoissaan jotka ne on omistanu toisilleen.
Sun näkökulmasta katsottuna sun tarttee luoda todellinen Batt Bitti jolla on silmät sellaset että kaadat sanoillas ittskin selälles. Sun tarttee liimata tohon Bittiin kiinni kaikkea kamalaa ja värisyttävää jotta jokainen mirri ja jeppe tajuis että tässä on nyt sellanen intellektuelli jolla vihdoinkin seisoo. Sun tarttee luoda sellanen monsteri joka jyrää kliseet ja infantit kirjallisuuden elefantit alleen ja painaa yössä kuin jokin esikuumennettu ökytravolta. Tää sun rosmos kiipeilee seiniä pitkin karkuun virkavaltaa ja väkivaltaisia aviomiehiä Bossin kalsarit jalassa pullistellen hauistaan kuutamoisessa kesäyösssä. Alhaalla kadulla vilkuttaa poiskytketyt liikennevalot keltaisiaan niin kuin päästään pyörälle menneet lukijajoukot.
Sulla täytyy olla diilerin ote eikä mikään saatanan mämmikouran vanha Adleri jolla sä paukutat jotain helvetin kökkö-reportaasia jostain puolilatteudesta raapustelijasta jossain korson loputtomissa syvyyksissä. Kato se on niin kuin kuolemanraja. Se on loppu niin sun uralles kuin myös sun tarinas aihioille.
Sun tarttee sisäistää tää ongelma ensin, sitten panna tivoli pyöriin, sä et saa päästää sitä pysähtyyn.
Kato shown on rynnättävä raivoon eikä
kuolla pystyyn - kuollu kirjoitus ei kerro kenellekään mitään. Tajuutsä?
Sun on tehtävä se mitä sun on tehtävä. Sä oot kato Femme, sen on paistettava sun skriidustas. Sä hyökkäät sieltä päälle ja syöt lukijas ennen kuin ne on ehtineet paeta minnekään. Ja kato se miten sä sen teet, niin sä teet sen siten että sä paat ittes siihen peliin mukaan, ja rynnistät sinne koko seksuaalisella matsukullas pyörimään juttus kanssa pehkuihin niin että lukijat kävelevät kaduilla tolppiin kun eivät tajua enää katsoa eteensä.
Sä paat kato oman persees peliin lyydia, paiskaat sen kehiin ja keität siitä tälle sun stoorilles sellassen sopan että savolaisistakin tulee suoria.
Luuleetko sä että se riittää, höh! Sun on tungettava sinne myös ajatusmaailmas kaikki latteudet ja typeryydet, vain koska sä olet siitä yksin vastuussa. Sun järkes vuokäyrä vipattaa julkisesti katulamppujen valoissa ja ihmisten monimutkaisissa mielissä.
Luovuta jo, aasi!
Kato kun sanat puhuu enemmän kuin puhe, siks säkin vietät koneellas öitä katsellen ruudulla näkyvää verbaalista kuuta mieluummin kuin jotain oikeaa ikkunan takana. Fiktiivinen maailma antaa sulle enemmän kuin mikään jääkaappi syötävää, enmmän katsottavaa kuin yksikään mitätön, kolmiulotteinen maisema.
Naiset ja lapset ensin, ja sähän olet nainen, mies, lapsi - Orlando.
Etsä oikein diggaa sovinismia. Vitut siitä mistä sä pidät, sen sä linttaset heti tosta fönäristä kadulle ja alat stripata kliseitäs ja fakkiintuneita ajatustapojas pitämisies perään.
Sulla on kato friidu niin kuppanen duuni että sulla on varmaan vaikeuksia ruuansulatuksen tai hermojes kanssa, niin ettei ole sulle kuin hyväksi ottaa vähän vapaammin ittes kanssa - etenkin sun duunis kanssa. Se minkä sä saat aikaseks, voi olla tunnin päästä deletoitu, jos se selviää siitä, niin se on huomisiltana kuitenkin roskiksessa tai jonkin kalan kääreenä. Etsä kärsi tästä hetkellisyydestä lainkaan. Kerro mulle mitä järkeä sun on skriivata jostain mitättömyydestä uutta nykästä mäkeen, kun sä et itse tajua mäkihypystä mitään. Kun sä olet saanut skriidus valmiiks, niin sitten se kertoo aivan jonkin muun suuruudesta kuin sun, sä olet jokin marginaalinen hötö jossain nurkassa, juuri sellainen kärpäsenpaska jonka lukevat sieltä vain toiset samanlaiset kärpäsenpaskat.
Sattuuko suhun. Voi nenäs sentään.
Kato, jos sä tuut tähän maailmaan loukkaantumaan, niin miks sä et menis suoraan sairaalaan makaamaan. Hei! Katkase koipes ja hymyy. Elämä on yks bitch. Kyllä sä tään kaiken tiedät.
Ai miks sä et saa suunvuoroa? Ai että miks? Susta varmaan tuntuu että sä olet jo kyselly ihan liikaa. Kato jos sä kävisit hakees vähän vettä jotta sun stooris kurkku ei kuivais kaikesta löpinästään karheeks. Sä kiität vielä ittees.
Sulla on kato ihmisiä tavattavana, paikkoja käytävänä, asioita tehtävänä...sulla ei ole aikaa antaa stooris puhua. Sun stoorillas ei ole äänioikeutta painokoneessa. Se on kato flat. Sä tajuut sen yksiulotteiseks vaikka se on moniulotteinen. Sä kun hipaset nähän noita näppäimistöjäs, niin sä hiffaat että tässä talossa on monta kerrosta ja vain yksi hissi, yksi suu ja yksi sanoja - vaikka näin ei ole.
Sä olet kato jo valmiiksi niin rutinoitunut toimittaja ettet tajua tota varmaan edes mömmöissä. Kato jos sä skriivaat stoorin jossa ei ole ketään muuta kuin sä....etkä kato ole siinä itsekään koska sä kirjoitat toisessa persoonamuodossa, niin missä sä silloin olet. Mikset vastaa... Hä?
Käytsä hakees vettä? Sähän kiepautit tuonne alkuun jonkin vesiautomaatin jonka ympärillä janoiset valkokaulukset hyörivät täytekakkuineen ja tasoituksineen. Kato kun sä tulet uudella veneelläs automaatille ja vilkaiset kelloas, sä olet vähän erijätkä kun se joka siinä eilen seisoskeli.
Sä osaat kanssa nokittaa.
Sä pystyt vetään kalaa floridan rannikolla veneeseen jota ei voi sanoa enää veneeks vaan taistelulaivaks. Tunnetsä miten aurinko paahtaa sun selkään kun sä kiskot veneeseen merestä satakiloista järkälettä lihakset vinkuen. Miten sun terässiimas ulvoo kun sitä uppoaa mereen muutamassa sekunnissa toistasataa metriä. Tunnetko sä miten kämmenen kokoinen koukku raastaa syöttikalas sisällä tiensä lävitse kovan nahan ja painuu läpi miekkakalan leukojen ja se jää sun saaliikses tempomaan takaisin meren syvyyksiin käsittämättömällä voimalla.
Sä voit heittää avokkaas nurkkaan ja kellahtaa selälles sänkyyn funtsimaan vapauttavaa tyhjyyttä päässäs, siinä päässä jossa ajatuksesi äsken vielä olivat. Sun tekisi joskus hirveästi mieli pureskella kynsiäs, mutta sä et koskaan sitä tee. Vielä lukioaikoina sä söit tunneilla kyntes ja muistat miten niihin sattui jos ne söi liian lyhyiksi.
Sä voit mennä sekaisin kurahaalareissas karusellissa. Vauhti on sulle niin kova ettet enää muista uusia saappaitas joilla äsken kävelit pitkin keltaisia lehtiä märin saappaankarjin.
Sä voit vaivatta muistaa miten sun faijas kyykitti sua pissalla keinujen viereisellä puskalla, eikä se ollut muuta kuin kivaa vaikka sulla oli kauhea kiire.
Tajuutsä mihin sä pyrit? Näätsä missä on juoni? Kirjottamisella ja kalastamisella, rakastamisella ja vihaamisella ei ole kuin yksi juoni, missä on sinun juonesi?Tuon tarinaidean muuten saisi korkeakulttuurin puolelle tekemällä siitä, miten sen nyt kuvaavasti sanoisin, eräänlaisen Duke Nukem 3D experiencen. Tiedäthän, lukija joutuu tarkastelemaan maailmaa kaikessa kusipäisyydessään ja omahyväisyydessään jopa koomisen päähenkilön silmin. Kaikkialla minne hän katsoo on kliseitä ja suoria kopioita. Hänellä on myös mahtipontinen ja typerä tehtävä: potkia perseelle alieneja, jotka ovat vieneet naiset.
Tässä tarinassa ympäristön lainailtuja yksiyiskohtia vastaisivat päähenkilön tekemät pinnalliset ja tavanomaiset huomiot sekä hänen analyyttiset ajatuksensa, joista ei löytyisi omaperäisyyden hiventäkään. Hänen tehtävänsä olisi vähintään kulttuurin pelastaminen mitättömyyksiltä ja keskinkertaisuuksilta, mihin hän pyrkisi lähinnä soittamalla suutaan, pyrkimällä julkisuuteen keinolla millä hyvänsä ja korostamalla joka hetki omaa kykeneväisyyttään, jonka hän kuvittelisi suunnattomaksi. Hän olisi jonkinlainen wannabe-taiteilijan ja aivottoman intellektuelliyritelmän risteytys tai jotain vastaavaa, mutta ainakaan hänellä ei olisi hajuakaan omasta tyhjänpäiväisyydestään.
Itse asiassa siitä tulisi suhteellisen laadukasta satiiria jos päähenkilöä mollattaisiin rivien välissä riittävän myrkyllisesti. - Tampio 2.0 Pro
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Tuon tarinaidean muuten saisi korkeakulttuurin puolelle tekemällä siitä, miten sen nyt kuvaavasti sanoisin, eräänlaisen Duke Nukem 3D experiencen. Tiedäthän, lukija joutuu tarkastelemaan maailmaa kaikessa kusipäisyydessään ja omahyväisyydessään jopa koomisen päähenkilön silmin. Kaikkialla minne hän katsoo on kliseitä ja suoria kopioita. Hänellä on myös mahtipontinen ja typerä tehtävä: potkia perseelle alieneja, jotka ovat vieneet naiset.
Tässä tarinassa ympäristön lainailtuja yksiyiskohtia vastaisivat päähenkilön tekemät pinnalliset ja tavanomaiset huomiot sekä hänen analyyttiset ajatuksensa, joista ei löytyisi omaperäisyyden hiventäkään. Hänen tehtävänsä olisi vähintään kulttuurin pelastaminen mitättömyyksiltä ja keskinkertaisuuksilta, mihin hän pyrkisi lähinnä soittamalla suutaan, pyrkimällä julkisuuteen keinolla millä hyvänsä ja korostamalla joka hetki omaa kykeneväisyyttään, jonka hän kuvittelisi suunnattomaksi. Hän olisi jonkinlainen wannabe-taiteilijan ja aivottoman intellektuelliyritelmän risteytys tai jotain vastaavaa, mutta ainakaan hänellä ei olisi hajuakaan omasta tyhjänpäiväisyydestään.
Itse asiassa siitä tulisi suhteellisen laadukasta satiiria jos päähenkilöä mollattaisiin rivien välissä riittävän myrkyllisesti.Kyseisenlaisen tarinan genren nimeksi sopisi first point besserwisser.
- Fucoo
Tampio 2.0 Pro kirjoitti:
Tuon tarinaidean muuten saisi korkeakulttuurin puolelle tekemällä siitä, miten sen nyt kuvaavasti sanoisin, eräänlaisen Duke Nukem 3D experiencen. Tiedäthän, lukija joutuu tarkastelemaan maailmaa kaikessa kusipäisyydessään ja omahyväisyydessään jopa koomisen päähenkilön silmin. Kaikkialla minne hän katsoo on kliseitä ja suoria kopioita. Hänellä on myös mahtipontinen ja typerä tehtävä: potkia perseelle alieneja, jotka ovat vieneet naiset.
Tässä tarinassa ympäristön lainailtuja yksiyiskohtia vastaisivat päähenkilön tekemät pinnalliset ja tavanomaiset huomiot sekä hänen analyyttiset ajatuksensa, joista ei löytyisi omaperäisyyden hiventäkään. Hänen tehtävänsä olisi vähintään kulttuurin pelastaminen mitättömyyksiltä ja keskinkertaisuuksilta, mihin hän pyrkisi lähinnä soittamalla suutaan, pyrkimällä julkisuuteen keinolla millä hyvänsä ja korostamalla joka hetki omaa kykeneväisyyttään, jonka hän kuvittelisi suunnattomaksi. Hän olisi jonkinlainen wannabe-taiteilijan ja aivottoman intellektuelliyritelmän risteytys tai jotain vastaavaa, mutta ainakaan hänellä ei olisi hajuakaan omasta tyhjänpäiväisyydestään.
Itse asiassa siitä tulisi suhteellisen laadukasta satiiria jos päähenkilöä mollattaisiin rivien välissä riittävän myrkyllisesti.No mutta hyi sinua.
Miksi sinä Mikko Kuustosta noin mollaat?
Muutoin ideasi kävelee vastaan oikeastaan jokapuolelta josta laitan virrat päälle, siten se on todellinen ja läpileikkaava havainto ympäristöstämme.
Mikä tämä Nukeduke oikein on? Mua jäi vähän vaivaamaan. - Tampio 2.0 Pro
Fucoo kirjoitti:
No mutta hyi sinua.
Miksi sinä Mikko Kuustosta noin mollaat?
Muutoin ideasi kävelee vastaan oikeastaan jokapuolelta josta laitan virrat päälle, siten se on todellinen ja läpileikkaava havainto ympäristöstämme.
Mikä tämä Nukeduke oikein on? Mua jäi vähän vaivaamaan.Se on yksi vanha, mutta vallan maino Doom-klooni. erittäin ironinen viritelmä kun sen maailmaan pääsee sisälle.
Ensimmäisen kentän sisältävä shareware löytyypi vaikka tuolta.
http://www.game-revolution.com/download/pc/action/duke.htm
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 753597
- 622694
- 812637
Hei........
Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.582418Mitä sanoa pituudeksi näillä mittaustuloksilla?
Jos jossain tarttee ilmoittaa pituus sentin tarkkuudella? Mitattu neljästi virallisesti ja mittaustulokset on olleet 1922353Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu2572184- 431922
- 441769
Mä en jaksa suojella sua enää
Oot osa mun tarinaa ja ensirakkaus 🩷🌈 Olisiko niin kauheata, jos muutkin ystävämme tietäisivät? Se on jo niin vanha ”t151491EU:n uusin idea - jatkossa joudut tunnistautumaan kun katsot PORNOA!
"Pornon katsominen muuttuu täysin Euroopan komissio on kehittänyt sovelluksen, jolla internetin käyttäjä voi todistaa p1491418