työ ahdistaa

Mulla ainakin auttaa lääkehoito ahdistuneisuuteen. Tietysti olis parempi jos siitä pääsis pysyvästi eroon jotenkin ettei tarviis lääkkeitä mutta eipä ole parempaa hoitoa ollut tarjolla..

Ymmärrän sinua hyvin. Itselläni oli melko hyvä suoritusitsetunto aikanaan ja tartuin mielelläni uusiin työtehtäviin ja otin lisää vastuuta. Sitten pikku hiljaa aloin ymmärtää, etten yrityksistäni huolimatta ole kovin tarkka, vaan virheitä sattuu.

Ihmisille yleisesti tuntuu olevan jokin lempihuvi huomauttaa toisen virheistä silloinkin, kun se ei olisi tarpeellista. Tiedättehän, tähän tapaan: "Olit eilen jättänyt työhuoneeseesi valot, minä sammutin ne". Samoin minun on hyvin vaikeaa näyttää tunteitani, minkä ihmiset varmaan tulkitsivat niin, etten piitannut virheen seurauksista, silloin kun kyse oli jostain olennaisemmasta kuin työhuoneen valoista. Todellisuudessa otin ihan hirveät paineet jokaisesta virheestä.

Itsetuntoni alkoi murentua ja lopulta kun tulin ykskaks jätetyksi pitkässä suhteessa, se romahti kokonaan. Nykyään saan kuvaamasilaisia ahdistuskohtauksia aina vaatimuksien edessä eikä uuden opettelu meinaa luonnistua millään. Ahdistun niin pahasti, että päässä vain humisee. Pelkään tarttua mihinkään puuhaan ja pelaan kaikin mahdollisin tavoin aikaa. Olen huomannut, että eniten pelkään tehtäviä, joista on joskus huomautettu jotain.

Olen aika hektisessä hommassa, vähän sitä sun tätä, paljon tarkkuutta vaativaa ja paljon lankoja käsissä pienessä yrityksessä. Tarve olisi päästä johonkin yksinkertaisempaan työhön. Unelmoin kirjastoalasta, koska siellä olisi helppo keskittyä eikä virheet kaataisi maailmaa. Mutta niinpä unelmoi samasta syystä moni muukin eikä sinne niin vain päästä.

Samanlaista kokemusta täällä. Minua jännitti ja ahdisti kaikki uusi. Pelotti, etten osaa. Uudet tilanteet olivat ahdistavia. Silloin meni hyvin, kun oli rutiiniluontoisia helppoja tehtäviä. Muutokset olivat kamalia. En pystynyt rentoutumaan vapaa-ajallakaan. Perjantaisin töiden jälkeen oli hieman vapautunut ja helpottunut olo, lauantait olivat ihan ok, mutta sunnuntaisin jo ahdisti, iltapäivällä oli jo tosi paha olo.

Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Harmittaa kovasti, ettei minusta ollut oikein mihinkään. Yrittänyt kyllä olen, mutta jotenkin mieleni vain on niin vaurioitunut, ettei pärjää.

Itse olen ihan samanlainen paitsi että olen jo luopunut ajatuksesta opiskella ja käydä missään töissä. Kaupassa käyntikin on erittäin vaivalloista joten ei oikeastaan voi sanoa että olisin saanut elämääni rullaamaan.

sama täällä, ikävä kyllä :(

itse olen jo nelikymppinen ja sinnitellyt työelämässä noin 15 vuotta. Edellisen työni jouduin lopettamaan juuri sen takia, että jatkuva ahdistus kävi niin suureksi, että meinasi pää levitä kokonaan. Nykyisessä työssä olen ollut jo yli 10 vuotta jotenl uulisi siis, että ei enää olisi mitään stressaamista, mutta turha luulo :(

Välillä menee ihan ok, sitten taas kaikki ahdistaa ihan kauheasti ja aiheuttaa pahoja paniikkikohtauksia. Pelkään kanssa tekeväni/tehneeni aina jonkun hirvittävän ison/kalliin mokan ja että kohta se selviää kaikille. Ja siitähän sitten tällä ajatuksen juoksulla seuraa vaikka mitä kamalaa... ja näin katastrofi ajatuskierre on taas valmis :(

Lisäksi töissä aikaa menee turhaan jatkuvaan tarkisteluun, että onko kaikki tehty ok, ja siitä huolimatta vaivaavaan ahdistukseen, että jotain jäi huomaamatta.

Pahimpaan oloon otan silloin tällöin illalla opamoksin. Olen huomannut että kun saan sen avulla nukuttua, niin olo paranee ja ajatukset selkiytyy. Illalla/yöllähän se ahdistus ainakin itsellä aina lisääntyy kun alkaa miettiä päivän tekemisiään... ja jos ei saa nukuttua, niin kaikki on entistä kamalampaa.

Ei kait auta kun kestää ja toivoa että vielä joku pvä oppisi laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja elämään, jatkuvan murehtimisen sijaan....

Työahdistuksesta huolimatta töissä käynti on siis kuitenkin mahdollista, vaikka ei todellakaan aina mukavaa olekaan.

Pikkuhiljaa sitä vaan oppii jotenkuten pärjäämään oman epävarmuutensa, pelkonsa kanssa... Kannattaa ehkä kuitenkin yrittää löytää mahdollisimman vähän henkisesti kuormittava työ, niin ei mene koko elämä pelkäämiseen/ahdistumiseen työn takia.

Koitetaan pärjätä parhaamme mukaan, voimia meille kaikille :)

Olen kanssa paininut kyseisen ahdistuksen kanssa viime viikot. Aloitin aivan uuden työn, johon ei ole juuri mistään aiemmasta työkokemuksesta "hyötyä"..paitsi asiakaspalvelusta.. Noin kk verran olen tuolla uudessa työssä ollut ja joka päivä töihin mennessäni minulle iskee kamala ahdistus, juuri siitä työn vaativuuden takia ja pelot virheiden tekemisestä. En ole kuitenkaan vielä antanut periksi sillä jotain kuitenkin on jäänyt jo mieleen ja yritän vain antaa itselleni aikaa oppia, aikaa siihen uuden oppimiseen todella täytyy antaa.. Olinkin hetken sairaslomalla juuri ahdistuksen takia ja palasin kuitenkin samaan työhön. Päätin että nyt vielä haastan itseni vaikka vaikeaa välillä onkin- tosin olen ajatellut että jos tämä ahdistus ei helpota niin etsin sitten muuta työtä.. olen rauhoitellut mieltäni sillä että no, kukaan ei ole seppä syntyessään.. Ja että virheitäkin oppii jos niitä eteen tulee.. ja minun kohdallani on tullutkin jo virheitä ja aluksi se tuntuikin ihan hirveältä, mutta nyt kun on niitä virheitä tehnytkin niin on alkanut tuntumaan että hei, tästäkin selviää hengissä- ja oppiipahan tästäkin taas. Myös olen ollut aina töissä tähän asti ujo kysymään jos en tiedä, nyt todellakin on pitänyt kysyä ja ottaa sitä apua vastaan työkavereilta. Olen tehnyt myös itselleni "listan" rauhoittavista lauseista joita voi esim. työpäivän aikana ajatella jos ahdistus iskee- kuten virheitä on sattuu kaikille- ei ole maailmanloppu. Anna aikaa opetella rauhassa, heti ei tarvitse tietää kaikkea jne..nyt kun olen edes vähän saanut rauhoitettua itseäni niin minulle palasi takaisin jonkinlainen ruokahalu, vaikka ei se ole myöskään vielä normaali- minulla nimittäin on kanssa ollut niitä fyysisiä ahdistuksen oireita-eräänä yönä sain jopa paniikkikohtauksen joka oli myös pelottava kokemus.. Tsemppiä vaan työhön!!

Oletteko ajatelleet että taustalla voisi olla pakko-oireinen häiriö...? Ainakin osalla keskustelijoista oireet osittain sopisi..

Juotko kofeiinia?

Jos haluat kokeilla hyvää vinkkiä rauhalliseen, seesteiseen ja läsnäolevaan olotilaan missä ihmiset taikka tilanteet eivät aiheuta ahdistusta tai vääristyneitä ajatuksia niin suosittelen ehdottomasti sinua lopettamaan kofeiiniin käytön kokonaan. Ei siis kahvia, mustaa teetä taikka vihreää teetä, ei kokista tai mitään vastaavaa jossa on kofeiinia.
Vieroitusoireista päästyäsi mielesi voi selvästi paremmin ja unikin on syvempää (enemmän lepoa mielelle). Stressireaktiot taikka ahdistukset ovat myös hyvinkin vähentyneet taikka jopa poistuneet. Muista että vieroitusoireet voivat olla inhottavia mutta ne vain kertovat sinulle siitä että olet luopumassa aineesta jolla on suuri vaikutus mieleesi ja kehoosi. Aamuinen väsymys on vain kofeiinin vieroitusoire.

Hyvää jatkoa ja toivottavasti saat täysin turhat ja itseäsi vain kiusaavat ajatukset historiaan.

Hei, minulla on melko samanlainen tilanne, sellaisia oman alan töitä pitäisi etsiä niiden opinoaikojen hanttihommien sijaan, ja todella vaikeaa päästä yli tästä pelosta ja ahdistuksesta, uskoa itseeni että saisin töitä ja pärjäisin. Olen kärsinyt sosiaalisista peloista ja ajoittaisesta masennuksesta jo lapsuudesta lähtien, käynyt viime vuosina terapiassa ja koittanut sinnitellä opintojani eteenpäin. Opiskelu on sinänsä ollut mielekästä, sitä on voinut tehdä itsenäisesti ja omilla ehdoillaan. En voi kuitenkaan enää piiloutua sinne opiskelijavaiheeseen. En ole kehittänyt tiettyjä tärkeitä taitoja opintojeni aikana tarpeeksi, ja nyt huomaan, että olen hyvin paljon jäljessä siitä tasosta, millä minun pitäisi olla tässä vaiheessa alani opiskeluja. En pysty luottamaan siihen, että pärjäisin työpaikalla näillä eväillä, ja se on todella lannistavaa. Minunhan pitäisi olla energinen ja valmis valloittamaan työelämästä itselleni hyvä alku. Olen todennäköisesti taas masentumassa ja pelkään että tämä ongelma ei koskaan lähde pois.

Minustakin tuntui, ettei terapeutti oikein ymmärtänyt ongelmaani kunnolla, ja tätä pelkoa on todella vaikea selittää muille tai ylipäätään saada tukea niin, että se ihan konkreettisesti auttaisi.

Moi! Itsekin kärsin ahdistuksesta, joka liittyy opiskelusta valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen. Oon oikeestaan jo luopunut siitä ajatatuksesta, että saisin mitään oman alani töitä, sillä en ole verkostoitunut tarpeeksi. Mulle on käynyt ehkä vähän samalla tavalla kuin edellisellä kirjoittajalla. Tuntuu, että olen vieläkin piiloutunut opiskeluvaiheeseen enkä tiedä onko mun mitään järkeä edes yrittää saada tutkintoa valmiiksi, kun tuntuu siltä, etten tule ikinä pärjäämään oman alan töissä tai edes saamaan niitä oman alan hommia. Ahdistaa myös se, että oon tuhlannut energiaani ja aikaani sellaseen alaan, jossa en pärjää.

Täällä sentään suurin osa on jaksanut sinnitellä töissä jopa yli 10 vuotta kun itse sen sijaan olen antanut periksi jo vuosia sitten eikä paluuta normaaliin elämään taida enää olla.

Miksi ihmeessä annatte duunin ahdistaa?

Ryssintöjä sattuu kuitenkin aina joskus - minäkin olen saanut romua aikaan muutaman trukkilavallisen.

Enskuun puolivälissä on suuri mahdollisuus ryssiä taas, en anna sen viedä onnellisuutta.
Duunikavereiden kanssa on jo naureskeltu mahdolliselle paskalaukaukselle.

Miksi antaa sellaisten asioiden vaivata, mille itse välttämättä ei mahda mitään?

Tietenkin pitää yrittää parhaansa.

Hei!

Tämä ketju on todella vanha, mutta haluaisin tietää miten aloittajalla on jatkunut elämä töiden kanssa.

Teksti kuvasi minua lähes täydellisesti. Nyt olen ensimmäistä viikkoa kesätöissä kokopäiväisenä josta todellisuudessa olen pystynyt olemaan paikalla 2h. Töihin meno tuntuu mahdottomalta ja en tiedä kykenenkö menemään edes paikan päälle. Työnantaja kaipaisi tietoa miten pystyn työskentelemään, mutta rehellisesti tunnen ettei tämä onnistu. Kampaajana kuitenkin asiakkaat varaavat ajat etukäteen niin poissaoloista syntyy ongelmia.

En tiedä miten pystyn jatkamaan. Yrittäminen pahentaa vointia ja pakokauhu kasvaa. Miten pääsen mukaan työelämään. Tämä ei tunnu toimivan.

En tiedä tuleeko ap lukemaan tätä, mutta toivottavasti pääset pelosta/ahdistuksesta yli. Eiköhän kaikki tee virheitä, nekin jotka ovat olleet työssään pidemmän aikaa, ehkä helpottaa jos koittaisit olla työssä pidemmän aikaa, ja mikä estää korjaamasta mokiaan? Voisit koittaa puhua luotettavalle läheiselle tai ammattilaiselle ajatuksista.

Ihan kuin minä. Olen 31v ja kärsinyt koko koulun jälkeisen ajan samoista oireista. Oman alan työsuhteita on 10v aikan lähemmäs 20kpl. Aina kun alkanut liikaa ahdistaa niin ottanut lopputilin, välillä jaksanut olla lähemmäs vuoden samassa paikassa... Sitten tulee liikaa ressiä menee yö unet, vatsa kokoajan sekaisin eikä pysty syömään mitään.. Näin mennyt ihan joka paikassa... Pelko että mokaa jotain eikä osaa tehdä mitään ja sitten semmoinen ahdistava/itkuinen olo kokoajan, niin eihän siinä voi töissä olla ja saikulle en vaan ole tuon takia kehdannut jäädä ikinä... Nyt ollut kohta 2v.työttömänä..
Ja nyt täytyy kokeilla oikeastaan ensimmäistä kertaa ssri lääkettä. Nyt kun tätä 3viikkoa on syönyt niin jotenkin on ehkä vähän parempi olo, mutta tuntuu ettei töihin siltikään voi mennä että tulee taas se ahdistus...
En tiedä auttaisko alan vaihto, olen kyllä ollut varasto hommissa mutta siinä oli niin pieni palkka että mielenkiinto loppui parin kk jälkeen... Ei kiinnosta tuommoinen työ yhtään missä palkka menee vuokraan ja töissä kulkemiseen...