Miten teillä?

wonderr,

Ihan mielenkiinnosta kysyn kun olen varsinkin ennen vauvan syntymää lukenut kaiken maailman mammapalstoja ja siellä on valitettu pyykkivuoresta, kerrottu kuinka rasittavaa on tuttipullojen kanssa pelaaminen, kuinka hirveästi tarvitaan harsoja jne...

Siis kuinka usein oikein vaihdatte vauvan vaatteita? Kuinka montaa tuttipulloa käytätte? Mihin kaikkeen käytätte harsoa?

Tätä kysyn siitä syystä että itse varauduin muiden kertoman perusteella hirveällä kasalla vaatteita, tuttipulloja ja harsoja. Nyt käytössä 2 tuttipulloa, n. 6 harsoa/viikko ja vaatteitakin pesen kerran viikossa, niitä likaisia kertyy 7-12 kpl/viikko. Tuttipulloista toinen on käytössä ja toinen puhtaana odottamassa käyttöönottoa sitten kun käytössä oleva on mikrosteriloitumassa sen 3 minuuttia, sen jälkeen jää odottamaan toisen tuttipullon puhdistusta... harsoja on käytössä kerrallaan 2, toinen hoitoalustan päällä ja toinen puklurättinä olkapäälle röyhtäytyksen ajaksi. Näitä samoja voi käyttää 1-2 päivää, hoitoalustan päällistä joskus pidempäänkin jos ei tapahdu vahinkoa. Ja ne vaatteet.... En vaihda päiväksi erikseen "päivävaatteita" jos ollaan kotona vaan käytössä on yökkärit. Yhtä yökkäriä pystyy pitämään päivästä kahteen koska ei juurikaan likaannu. Syötöissä käytän kankaista ruokalappua aina joten maitoa ei mene vaatteille (tyttö on korvikkeella). Tämä ruokalappu olisi ollut ainoa asia mitä olisi tarvinnut enemmältikin ostaa mutta kukaan ei siitä koskaan maininnut. Uskon kyllä että vaatteita alkaa tarvitsemaan enemmän kun vauva vähän kasvaa (nyt 3kk) ja kun kesä tulee niin ollaan enempi menossakin. Kertokaa miten teillä?

9

179

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • näin meillä

      Vauvan vaatteita vaihdetaan aina tarpeen mukaan. Yleensä 1-3 kertaa päivässä. Neiti puklailee välillä jonkin verran, joten siitä syystä bodya joutuu välillä monesti vaihtamaan. Housut vaihdetaan päivittäin tai sitten käytetään 2 päivää putkeen, kun eivät samalla lailla likaannu kuin bodyt. Yleensä illalla vaihdetaan yöpuku, jota käytetään sitten 2 yötä putkeen ellei likaannu. Sukat vaihtuu myös parin päivän välein. Pyykkiä pestään kerran viikossa.
      Harsoja meillä on 2, mutta niille ei hirveästi ole käyttöä. Yleensä rattaissa pidetään suuaukon edessä jos pihalla nukkuu. Puklurätteinä käytetään useasti vanhempia käsipyyhkeitä, myös hoitoalustan päällä sellainen.
      Meidän tyttö syö myös korviketta ja tuttipulloja taitaa olla 8 tai 9. Niitä keitetään joka päivä, tai vähintään joka toinen. 2 vauvan ensilusikkaa löytyy, kun meille syödään kiinteitä (ikää vauvalla vähän vajaa 5kk). Ja lusikat aina tiskataan käytön jälkeen.

    • Blulla

      Olettepa päässy helpolla :D Meillä neiti nyt n.10kk, mutta alle 6kk ikäsenä puklaili todella paljon. Sillon vaihdettiin vaatteet 2-3 kertaa pvä ja puklurättejä saatto mennä 6 päivässä, meillä pestiin siis lähes joka toinen päivä pyykkiä vaikka vaatteita oli paljon ja rättejäkin n. 12. Tuttipulloja oli 3 käytössä. Nyt pesen pyykkiä n. 2 kertaa viikossa, siihen toki vaikuttaa myös tuo eskarilainen.

      • ap´´

        Kyllä meidänkin tyttö puklailee joskus syötön jälkeen, siksi jätän kankaisen ruokalapun kaulaan vähäksi aikaa niin puklut menevät sille eikä vaatteille. Samalla säästyy siltä vaivalta ettei kaulapoimuja tarvitse joka välissä putsata kun maidot ei sinne pääse.


    • vastataan nyt...

      Vastaan nyt esikoisemme vauva-aikojen rojutarpeesta. Hän on jo 3-vuotias, toinen lapsemme syntyy lähiviikkoina.

      Esikoinen oli pullolapsi (syistä, joita en tässä lähde erittelemään koska ne eivät ulkopuolisille kuulu) ja meillä oli noin 10 tuttipulloa. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta meilläpä ei ollutkaan mikroa saati astianpesukonetta. Kaikki tiskit hoidetaan normaalistikin käsin ja koska tykkäsin tiskata enemmän kerralla mutta harvoin, tein sen kerran päivässä. Siis vuorokauden tuttipullot kerralla pesuun ja sen jälkeen steriloin ne keittämällä isossa kattilassa. Tässä ei olisi pärjätty kahdella pullolla.

      Vaatteita vaihdettiin sen mukaan kuin oli tarvetta. Jos asu pysyi jonkin ihmeen kaupalla koko päivän puhtaana ja kuivana, niin sehän meni sitten seuraavanakin päivänä. Jos likaantuivat syystä tai toisesta (tyypillisesti jokin vaippavahinko tai pulautus minkä jälkeen oli rinnus ihan märkänä), niin sitten vaatteet vaihtoon. Yleensä ne vaatteet oli pakko vaihtaa ainakin kerran päivässä, joinain aikoina meni montakin vaatekertaa. Pyykkikone kun oli, niin mitään valtavaa vaatevarastoa ei tietenkään tarvittu samaa kokoa, mutta en toisaalta myöskään pessyt pyykkiä vajailla koneellisilla vain tavan vuoksi, siis joka päivä, joten joskus odotin useamman päivän että oli enemmän pestävää ja suurin piirtein koko vauvan vaatevarasto pesua vaikka. Tietysti paria asua lukuun ottamatta, että pesussa olevat ehtivät kuivua ja on siinä välillä kuitenkin vaihtovaatteet. Meillä oli muistaakseni 5-10 kpl saman kokoisia bodyja ja housuja vähän vähemmän, koska niitä alaosia likaantui hiukan harvemmin. Yli puolivuotias tarvitsi meillä vähemmän vaihtovaatetta kuin pienempi vauva... Siis pulauttelun loppumisen takia.

      Ihan pienellä ei ollut erikseen päivä- ja yövaatteita. 68 cm kokoinen unihaalari taisi olla ensimmäinen varsinainen yöasu. Sitä ennen vauva nukkui bodyssa ja koko- tai puolipotkareissa kuten oli päivälläkin. En edes tajunnut silloin alkuaikoina, että yöksi kuuluisi/voisi laittaa päälle jotkut eri kamppeet :D Koin sitä paitsi unihaalarit bodya ja housuja vaikeammiksi itselleni vaipan vaihdossa, jos tuli joskus akuutti tarve vaihtaa vaippa kesken yön. Sitäkin tapahtui toisinaan.

      Harsoja oli liikaa, myönnetään. Niitä oli 12 kpl ja sama meni esim. omalla olallani lasta kantaessa ja muutenkin puklurättinä pari päivää kerrallaan. Muuten käytin harsoja aika vähän. Mies sanoi että puklu haisee ja se harso haisee, mutta taisin olla itse jotenkin hajuvammainen koska en koskaan haistanut koko puklua. En toisaalta huomannut mitään ihanaa vauvantuoksuakaan, mistä jotkut hehkuttavat... No joo, minulla on kyllä astma ja myös kroonisesti tukkoinen nenä, että ehkä ne selittävät jotain. Pissat ja kakat kyllä haisivat nenääni vahvastikin, mutta ne puklut ei.

      Toiselle vauvalle on nyt pienempiäkin unihaalareita olemassa ja kai niitä sitten käytetäänkin, kun kerran tulivat tutuiksi lopulta esikoisen kanssa. Ruokalaput soseiden tultua kuvioon olivat meilläkin kankaisia ja sama meni yleensä useamman päivän. Oli aika siisti lapsi syöttää.

      En kokenut että pyykkiä olisi ollut mitenkään mahdottomasti. Keräsin sitä jonkin päivän koneeseen ja pesin sitten kerralla. Pyykin koneeseen laittaminen ja kuivumaan ripustaminen sekä pyykkitelineeltä kuivana pois korjaaminen ei tuntunut erityisen suurelta hommalta. Astioiden tiskaamista oli tietysti enemmän tuttipullojen myötä ja sitten se keittämällä steriloiminen lisäksi, mutta ei sekään ollut minusta kohtuuttoman hankalaa. Meillä on siis vuokrakämppä missä ei ole edes paikkaa astianpesukoneelle, mutta se ei ole ongelma koska olen asunut koko ikäni paikoissa, joissa ei ole ollut tiskikonetta eikä sitä ollut aikoinaan lapsuudenkodissanikaan.

    • Kiinnostaa kysyä

      Kysyn tätä nyt puhtaasti mielenkiinnosta, mutta oletteko jo raskausaikana ajatelleet ettette imetä, jos olette hamstranneet jo silloin isot määrät tuttipulloja? Ajattelin vain, kun itse ostin varalle tasan yhden, jos nyt jotain sellaista olisi ollut ettei imetys olisi onnistunut.

      • ap..

        Ostin raskausaikana yhden pienen ja yhden ison tuttipullon varuiksi. Kun imetys ei onnistunut koin paremmaksi hommata koliikkipullot, samoin yksi kumpaakin kokoa ja niillä on pärjätty.


      • vastataan nyt...

        Ennen tuota nyt 3-vuotiasta esikoista uskoin vakaasti imettäväni. Kotona odotti mahdollisen ja epätodennäköisenä pitämäni "katastrofin" varalta 2 tuttipulloaja 2 kpl 2 dl korviketetroja.

        Imetystä myös yritettiin kaikin keinoin. Synnytys ei mennyt ihan putkeen ja oli isojen repeämien korjailun jälkeen kovat kivut. Maito ei noussut sen viikon aikana, mikä jouduttiin olemaan synnärillä. Vauvalle ei myöskään annettu lisämaitoa ja hänen painonsa laski siihen asti, kunnes alettiin antaa myös lisämaitoa. Maidontuotantoa yritettiin stimuloida synnärin maitohuoneessa tiheillä konelypsyillä, mutta heikolla tuloksella (max 5 ml yhden kerran viikon lopulla, useimmiten kuitenkin alle sen tai ihan nollatulos). Käsin lypsäen ei irronnut tippaakaan eli todella tiukassa oli kaikki. Lisämaidon anto alkoi kuudentena päivänä synnytyksestä, kun vauvan paino oli pudonnut reilusti yli 10 % eikä hän ollut kastellut viimeiseen v uorokauteen enää yhtään vaippaa. Sitä ennenkin (yhtään kosteita) vaippoja tuli aina vähemmän kuin mitä imetyksen turvarajat -oppaassa sanotaan että pitäisi tulla...

        No, joskus käy noin että maito ei kerta kaikkiaan nouse vaikka sen eteen tekisi mitä. Tultiin sitten kotiin viikon kuluttua kun vauvan paino oli yhtenä päivänä hiukan noussut, ja oltiin tosi kiitollisia niistä kahdesta tuttipullosta ja kahdesta korviketetrasta. Seuraavana päivänä oli kiire kauppaan ostamaan jokunen pullo ja korviketta lisää. Käsikäyttöinen lypsykone ostettiin jo synnärin kahviosta ja sitäkin käytettiin pari viikkoa toiveikkaasti, samoin vauvaa yritettiin imettää aina ensin ennen kuin annettiin mitään muuta, mutta ei sitä maitoa vain lähtenyt edelleenkään tulemaan yhtään sen enempää. Luovutin 5 viikkoa synnytyksestä jolloin sain myös lääkkeet vaikeaan unettomuuteeni sekä päälle vielä masennuslääkkeet, joiden kanssa ei enää imetystä suositeltukaan. Eli nukuin jotain tunnin vuorokaudessa sen ekan kuukauden aikana ja yleensäkin jos en saa nukuttua, minulta katoaa myös ruokahalu, jolloin unohdan helposti syödä. Repeämäkipuihin jouduin syömään kipulääkettä parikin kuukautta. Neuvolan terkka käski lopettaa kipulääkkeet jo parin viikon kohdalla, koska nekin voivat heikentää maidon tuloa. Valittavana oli sitten kova kipu, joka sekään ei rentoutumista ja oksitosiinin eritystä edistä, tai kipulääke joka sitten taas puolestaan voi vaikuttaa siihen ettei maitoa niin tule.

        Niin tai näin, niin ei ehkä ollut imetykselle kovin hyvät lähtökohdat. Olihan se itselle suuri pettymys ja aiheutti syyllisyyden tunteitakin, koska olin kuvitellut imettäväni mieluiten vuoden ikään asti ja ajattelin, että kyllä sen saa tarpeeksi yrittämällä onnistumaan. Enpä vain saanut.

        Varmaan joku imetysfanaattisuutensa säilyttänyt tulee tähän perään mollaamaan, mutta siitä vain.

        Toisen lapsen kohdalla on ajateltu kyllä jo etukäteen, että tuohon minut viimeksi uuvuttaneeseen ruljanssiin ei enää lähdetä, vaan syön kiltisti nukahtamisen avuksi tarvitsemiani aineita synnytyksen jälkeen ja niiden kanssa ei imetystä suositella. Minulla siis teini-iästä vaivannut primaarinen unettomuus eli sen tyyppinen unettomuus, jolle ei ole löydetty ulkoista syytä jonka voisi poistaa. Melatoniinia on mennyt koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen nukahtamista nopeuttamaan sitten unilääke sen lisäksi, kuten käytän yleensäkin muuten kuin raskaana ollessa. Herään kyllä vauvan tarpeisiin vastaamaan niiden läpikin, koettu on. Olen herkkä herääjä ja huono nukahtaja, joka ei ilman lääkitystä edes ehdi nukahtaa koko sinä aikana jonka vauva ensikuukausinaan pisimmillään nukkuu. Meillä esikoisen pisin unipätkä ensikuukausina oli 3 tuntia kerran vuorokaudessa.

        Tulipahan nyt selitettyä syyt perinpohjin, ja varmaan tuohon voisi joku tulla nyt sitten myös huutamaan, että mitäs hankit lapsia jos olet noin univammainen. No ei sen perusteella välttämättä kannata jättää kuitenkaan elämäänsä elämättä, että sattuu olemaan uneton. Vauva-aika on vain lyhyt aika elämästä eikä onnistunyt imetys ole ainut tässä elämässä autuaaksi tekevä asia.


      • Kiinnostaa kysyä
        vastataan nyt... kirjoitti:

        Ennen tuota nyt 3-vuotiasta esikoista uskoin vakaasti imettäväni. Kotona odotti mahdollisen ja epätodennäköisenä pitämäni "katastrofin" varalta 2 tuttipulloaja 2 kpl 2 dl korviketetroja.

        Imetystä myös yritettiin kaikin keinoin. Synnytys ei mennyt ihan putkeen ja oli isojen repeämien korjailun jälkeen kovat kivut. Maito ei noussut sen viikon aikana, mikä jouduttiin olemaan synnärillä. Vauvalle ei myöskään annettu lisämaitoa ja hänen painonsa laski siihen asti, kunnes alettiin antaa myös lisämaitoa. Maidontuotantoa yritettiin stimuloida synnärin maitohuoneessa tiheillä konelypsyillä, mutta heikolla tuloksella (max 5 ml yhden kerran viikon lopulla, useimmiten kuitenkin alle sen tai ihan nollatulos). Käsin lypsäen ei irronnut tippaakaan eli todella tiukassa oli kaikki. Lisämaidon anto alkoi kuudentena päivänä synnytyksestä, kun vauvan paino oli pudonnut reilusti yli 10 % eikä hän ollut kastellut viimeiseen v uorokauteen enää yhtään vaippaa. Sitä ennenkin (yhtään kosteita) vaippoja tuli aina vähemmän kuin mitä imetyksen turvarajat -oppaassa sanotaan että pitäisi tulla...

        No, joskus käy noin että maito ei kerta kaikkiaan nouse vaikka sen eteen tekisi mitä. Tultiin sitten kotiin viikon kuluttua kun vauvan paino oli yhtenä päivänä hiukan noussut, ja oltiin tosi kiitollisia niistä kahdesta tuttipullosta ja kahdesta korviketetrasta. Seuraavana päivänä oli kiire kauppaan ostamaan jokunen pullo ja korviketta lisää. Käsikäyttöinen lypsykone ostettiin jo synnärin kahviosta ja sitäkin käytettiin pari viikkoa toiveikkaasti, samoin vauvaa yritettiin imettää aina ensin ennen kuin annettiin mitään muuta, mutta ei sitä maitoa vain lähtenyt edelleenkään tulemaan yhtään sen enempää. Luovutin 5 viikkoa synnytyksestä jolloin sain myös lääkkeet vaikeaan unettomuuteeni sekä päälle vielä masennuslääkkeet, joiden kanssa ei enää imetystä suositeltukaan. Eli nukuin jotain tunnin vuorokaudessa sen ekan kuukauden aikana ja yleensäkin jos en saa nukuttua, minulta katoaa myös ruokahalu, jolloin unohdan helposti syödä. Repeämäkipuihin jouduin syömään kipulääkettä parikin kuukautta. Neuvolan terkka käski lopettaa kipulääkkeet jo parin viikon kohdalla, koska nekin voivat heikentää maidon tuloa. Valittavana oli sitten kova kipu, joka sekään ei rentoutumista ja oksitosiinin eritystä edistä, tai kipulääke joka sitten taas puolestaan voi vaikuttaa siihen ettei maitoa niin tule.

        Niin tai näin, niin ei ehkä ollut imetykselle kovin hyvät lähtökohdat. Olihan se itselle suuri pettymys ja aiheutti syyllisyyden tunteitakin, koska olin kuvitellut imettäväni mieluiten vuoden ikään asti ja ajattelin, että kyllä sen saa tarpeeksi yrittämällä onnistumaan. Enpä vain saanut.

        Varmaan joku imetysfanaattisuutensa säilyttänyt tulee tähän perään mollaamaan, mutta siitä vain.

        Toisen lapsen kohdalla on ajateltu kyllä jo etukäteen, että tuohon minut viimeksi uuvuttaneeseen ruljanssiin ei enää lähdetä, vaan syön kiltisti nukahtamisen avuksi tarvitsemiani aineita synnytyksen jälkeen ja niiden kanssa ei imetystä suositella. Minulla siis teini-iästä vaivannut primaarinen unettomuus eli sen tyyppinen unettomuus, jolle ei ole löydetty ulkoista syytä jonka voisi poistaa. Melatoniinia on mennyt koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen nukahtamista nopeuttamaan sitten unilääke sen lisäksi, kuten käytän yleensäkin muuten kuin raskaana ollessa. Herään kyllä vauvan tarpeisiin vastaamaan niiden läpikin, koettu on. Olen herkkä herääjä ja huono nukahtaja, joka ei ilman lääkitystä edes ehdi nukahtaa koko sinä aikana jonka vauva ensikuukausinaan pisimmillään nukkuu. Meillä esikoisen pisin unipätkä ensikuukausina oli 3 tuntia kerran vuorokaudessa.

        Tulipahan nyt selitettyä syyt perinpohjin, ja varmaan tuohon voisi joku tulla nyt sitten myös huutamaan, että mitäs hankit lapsia jos olet noin univammainen. No ei sen perusteella välttämättä kannata jättää kuitenkaan elämäänsä elämättä, että sattuu olemaan uneton. Vauva-aika on vain lyhyt aika elämästä eikä onnistunyt imetys ole ainut tässä elämässä autuaaksi tekevä asia.

        Minun ei ollut ollenkaan tarkoitus syyllistää ketään imetyksestä tai imettämättömyydestä. :) Kiinnosti oikeastaan vain se, että JOS on ajatellut imettää, niin miksi hankkii kasapäin pulloja jo raskausaikana, kun ei sellainen täysi maidon nousemattomuus kuitenkaan kovin yleistä ole ja parilla pullollakin pärjää siihen asti, että pääsee kaupasta ostamaan lisää. On monia tilanteita, jossa imetys ei ole paras vaihtoehto, enkä niitä tarkoittanut tässä käydä ruotimaankaan. :)


    • ...,,,...

      Vauvani sai rintamaidon lisäksi pullomaitoa ensimmäiset 2 viikkoa, sitten mentiin täysimetyksellä 5kk ja 5,5 kk iässä aloitettiin soseet. 2 pulloa olin hankkinut etukäteen ja vauvan synnyttyä hankin toiset 2. Lapseni ei ole pulauttelevaa sorttia, joten ei yleensä tarvinnut sen enempää vaatteidenvaihtoja kuin päivävaatteet-yövaatteet. Nyt kun syö puuroa ja soseita, pitää vaihtaa useammin. Minusta kotitöitä ei ole mitenkään älytöntä määrää. Asumme vauvan kanssa kahdestaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      598
      4915
    2. En haluaisi uskoa että miehet ajattelee vain munallaan,

      mutta taas sain olla väärässä. Eli.. törmäsin männäviikolla puolituttuun mieheen työmatkalla. Hän kertoi, että viettäisi juhannusta minun kotikaupun
      Sinkut
      574
      4678
    3. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      91
      2417
    4. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      194
      1675
    5. 65
      1646
    6. Abortti on kiellettävä Suomessakin

      Feministinen ajatus raskaudesta, ja sen keskeyttämisestä, jota Suomessa usein tarjoillaan ainoana mahdollisena, on kummallinen. Argumentti, jonka muka
      Maailman menoa
      636
      1265
    7. Yhden viestin päässä

      Voisit juuri tälläkin hetkellä olla tässä vieressäni. Silittelisin ja paijaisin sinut puhki.
      Ikävä
      56
      1211
    8. KOSKA MARIN TULEE KAAPISTA ULOS

      Olisi hyvä näyttää esimerkkiä, tosin osallistuminen pride-kulkueeseen on jo hyvä alku...
      Turku
      215
      1167
    9. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      106
      1162
    Aihe