Olen elänyt parisuhteessa 10 vuotta, meillä on ollut kadehdittavan hyvä suhde; yhteisiä harrastuksia, luottamusta ja lämpöä sängyssä, kummallakin on rikkoutunut avioliitto takana mutta kumpikin katsoi onnen nyt löytyneen toinen toisestamme.
Kesällä minulle paljastui että miehelläni on ollut puolitoista vuotta suhde toiseen naiseen, joka asuu puolen kilometrin päässä meistä joten tapaamiset on ollut helppoja. En ole voinut kuvitella, pelätä enkä uskoa mitään tällaista ikinä tapahtuvan, koska suhteessamme kaikki oli ok ja itse olen rehellinen. Suhteen paljastuttua minulle saatiin monta päivää tolkuttaa että tämä on totta ennen kuin uskoin!
Sitten kyllä maailma romahti. Ainoa lohtu on se että suhde (kuulema) oli päättynyt pari kuukautta ennen paljastumistaan, nyt ei jääty kiinni housut kintuissa vaan tämän toisen naisen mies paljasti jutun ja kertoi minullekin.
Minulle on vakuutettu rakkautta ja pyydetty anteeksiantoa ja yritän olla niin kuin ennenkin, mutta päivittäin tulee yksinäisiä itkukohtauksia, mies haluaa unohtaa elämänsä suhteen eikä halua enää puhua siitä. Rakastan hän edelleen.
Onko miehet tuollaisia, miten jaksan jatkaa. Onko kukaan läpikäynyt tällaista?
Mies petti, miten tästä eteenpäin?
21
7292
Vastaukset
- leena
Meillä on uskottomuus ollut pinnalla nyt kuukauden verran. En tiedä, missä mennään ja mitä on tulossa.
Asia on kertaalleen käyty läpi eikä sitä mieheni mielestä tarvitse enää käsitellä. Hän on pyytänyt anteeksi ja katunut! Piste!
Mutta ei kai se ihan näin voi mennä? Minä kärsin unettomuudesta, ahdistuksesta, sydämentykytyksestä, pahasta olosta, itsetunnon menetyksestä, epätietoisuudesta - ties vaikka mistä.
Olen ajatellut, että aikaisemmin, jos joku vastaavassa tilanteessa olisi kysynyt minulta mitä pitäisi tehdä kun toinen on ollut uskoton, olisin ilman muuta vastannut, että avioero on se askel mikä täytyy ottaa.
Mutta nyt, kun asia koskettaa minua, olen täysin hukassa. En saa ajatuksiani mihinkään järjestykseen - päässäni on täysi kaaos.
Odotan kai jotain ihmettä, joka järjestäisi kaiken.
Sorry, eipä ollut minusta sinulle apuja, vuodattelin vain omia kipujani.
Koetetaan selvitä!- Päivä kerrallaan
Paitsi, että meillä kriisiä on puitu jo yli kolme kuukautta. Miehellä oli suhde toiseen, itseään kymmenen vuotta vanhempaan naiseen, kun odotin yhteistä lastamme. Suunnitelmissa oli toisenkin lapsen hankkiminen pian perään ym.
Nyt jäljellä on kaikesta vain paha olo ja kuvailemasi tunteet. Välillä vihaan ja haluan lopettaa koko suhteemme, välillä taas en halua lopettaa.
Todella surullista on, että meitä petettyjä on paljon. Tämän palstan lukemiseen meni aluksi paljon aikaa, mutta nykyisin en enää halua lukea näitä juttuja, koska joka kerta paha olo vyöryy ylitse.
Päivä kerrallaan ja odotetaan sitä päivää, jolloin olo olisi edes hieman siedettävämpi.
VOIMIA TEILLE MOLEMMILLE JA KUNNON RUTISTUS TÄÄLTÄ MINULTAKIN TEILLE! - mies
meillä taas vaimo jäi kiinni toiseesta miehestä vuosi sitten. Annoin anteeksi ja lupasin olla vetämättä aihetta esiin jos jokin riitatapaus tulee ja hyvinhän se on mennyt. Mutta halusin tietää kaiken, missä ja kuinka kaikki alkoi jne, en mielestäni saanut ihan uskottavaa tietoa ja se kaivertaa edelleen mieltäni. Jo vuosi kulunut ja asia on mielessäni harva se päivä.
Luottamus ja uskollisuus on minulle ollut suhteen a ja o. Ei se niin pahalta tunnu jos toinen haluaa ottaa eron jos suhde ei toimi mutta se koskee jos jälkeenpäin se erohalu johtuukin toisesta miehestä.
Se sivusuhde ei kuulemma johtanut edes seksiin ja sen jotenkin uskon mikä helpotti minulle anteeksiantoa, mutta kuitenkin...
Ei siitä niinvain yli pääse vaikka halua olisi kuinka, aika kai parantaa ja meillä on kuitenkin halu jatkaa yhdessä.
Osaltani syytän asiasta myös itseäni silloin, olin aika välinpitämätön suhteessani, tuntui että hälläväliä kaikki kunnes eräänä päivänä mieleni kirkastui ja iski kauhea halu parantaa tätä suhdetta ja halusin muuttua ja sen teinkin mutta tämä sivusuhde oli jo vaimollani meneillään. Vaimoni on kai sinut asian kanssa hyvinkin mutta minä en ole vielä vuodenkaan päästä. Välillä iskee ajatus että olisiko sittenkin ollut parempi silloin erota mutta ne ajatukset menee nopeasti ohi ja taas rakastetaan ihan hirveästi. Aikamoista taistelua näköjään tämä elämä, sivustakatsojan on aina niin helppo antaa elämänohjeita ja neuvoja mutta kun ne omalle kohdalle sattuu niin yhtä oikeaa ratkaisua ei enään olekaan.
Silloin kun otin hänet takaisin halusin ehdottomasti varmuuden siitä että paluu johtuu halusta olla minun kanssa ei lapsista.
Toista kertaa en anteeksi antaisi. - Annu
Päivä kerrallaan kirjoitti:
Paitsi, että meillä kriisiä on puitu jo yli kolme kuukautta. Miehellä oli suhde toiseen, itseään kymmenen vuotta vanhempaan naiseen, kun odotin yhteistä lastamme. Suunnitelmissa oli toisenkin lapsen hankkiminen pian perään ym.
Nyt jäljellä on kaikesta vain paha olo ja kuvailemasi tunteet. Välillä vihaan ja haluan lopettaa koko suhteemme, välillä taas en halua lopettaa.
Todella surullista on, että meitä petettyjä on paljon. Tämän palstan lukemiseen meni aluksi paljon aikaa, mutta nykyisin en enää halua lukea näitä juttuja, koska joka kerta paha olo vyöryy ylitse.
Päivä kerrallaan ja odotetaan sitä päivää, jolloin olo olisi edes hieman siedettävämpi.
VOIMIA TEILLE MOLEMMILLE JA KUNNON RUTISTUS TÄÄLTÄ MINULTAKIN TEILLE!Olen tilanteessa, että olen täysin sekaisin itseäni melkein kymmenen vuotta nuoremmasta, varatusta miehestä. Hän on suunnattoman suloinen ja minun on hyvin vaikea häntä vastustaa. Viihdymme yhdessä niin, etten sellaista vielä ennen ole kokenut. Vastikään on tietooni tullut sekin, että tunne on molemminpuolinen ja hyvin voimakas.
Kun luen kirjoituksianne (kyynelet silmissä), minulle tulee entistä selvemmäksi, kuinka suurten asioiden kanssa tässä ollaan tekemisissä kun varattuihin retkahdetaan. Olen yrittänyt tuota miestä parhaani mukaan pitää vähän loitommalla, mutta lähes ylivoimaista se on, sydämeni on hänestä pakahtua.
Tiedän, että tämä on väärin. Tunnetta en voi estää tulemasta, mutta mitään ei saa tapahtua.
Mistä löytäisin sen voiman, että pyristelisin eroon tästä tilanteesta, pelkkä itseni käskeminen ei riitä?
En halua tehdä Sinulle kanssasisko sitä, että rikkoisin perheesi. Tällaiset oikeudet aviomieheesi kuuluvat Sinulle, sen hyvin ymmärrän. Minä olen varkaissa. En voisi katsoa itseäni enkä muita naisia enää silmiin jos miehesi kanssa antautuisin rakkaussuhteeseen. En halua aiheuttaa Sinulle tuskaa, sitä olen itse saanut kokea ihan riittämiin.
Enkä myöskään halua niin pahasti rikkoa omaa käsitystäni itsestäni.
Mutta miten, kertokaa! Auttakaa. - leena
Annu kirjoitti:
Olen tilanteessa, että olen täysin sekaisin itseäni melkein kymmenen vuotta nuoremmasta, varatusta miehestä. Hän on suunnattoman suloinen ja minun on hyvin vaikea häntä vastustaa. Viihdymme yhdessä niin, etten sellaista vielä ennen ole kokenut. Vastikään on tietooni tullut sekin, että tunne on molemminpuolinen ja hyvin voimakas.
Kun luen kirjoituksianne (kyynelet silmissä), minulle tulee entistä selvemmäksi, kuinka suurten asioiden kanssa tässä ollaan tekemisissä kun varattuihin retkahdetaan. Olen yrittänyt tuota miestä parhaani mukaan pitää vähän loitommalla, mutta lähes ylivoimaista se on, sydämeni on hänestä pakahtua.
Tiedän, että tämä on väärin. Tunnetta en voi estää tulemasta, mutta mitään ei saa tapahtua.
Mistä löytäisin sen voiman, että pyristelisin eroon tästä tilanteesta, pelkkä itseni käskeminen ei riitä?
En halua tehdä Sinulle kanssasisko sitä, että rikkoisin perheesi. Tällaiset oikeudet aviomieheesi kuuluvat Sinulle, sen hyvin ymmärrän. Minä olen varkaissa. En voisi katsoa itseäni enkä muita naisia enää silmiin jos miehesi kanssa antautuisin rakkaussuhteeseen. En halua aiheuttaa Sinulle tuskaa, sitä olen itse saanut kokea ihan riittämiin.
Enkä myöskään halua niin pahasti rikkoa omaa käsitystäni itsestäni.
Mutta miten, kertokaa! Auttakaa.Ajattele, jos ei pettämisen tielle lähtisi ollenkaan. Heti alkumetreillä tekisi kaikille osapuolile selväksi missä mennään. Olisi aivan erilainen lähtökohta käsitellä asiaa.
Olen miettinyt, että jos minulle olisi kerrottu ajoissa (joko mieheni tai tämä toinen), niin minullakin olisi jotain millä käsitellä asiaa.
Mutta kun on kokenut valehtelun, uskottomuuden, kiertelyn, salailun - kaiken inhottavan - on se vienyt minulta kaiken.
Kerro sinä ystäväsi vaimolle jos ystäväsi ei halua. Et kai sinäkään halua elää kaksoiselämää, ei kai sekään mikään tavoiteltava asia ole. Ja jos ystäväsi ei halua, että vaimolle puhutaan, haluaako hän silloin sinua ihan oikeasti.
Kuinka monelta pahalta säästyttäisiin, jos vain oltaisiin rehellisiä. Ymmärtääkseni koko elämä ja eläminen olisi silloin yksinkertaisempaa ja mukavampaa. Mutta voi olla, että olen täysin naivi - näin haluaisin kuitenkin uskoa. - Einherjer
mies kirjoitti:
meillä taas vaimo jäi kiinni toiseesta miehestä vuosi sitten. Annoin anteeksi ja lupasin olla vetämättä aihetta esiin jos jokin riitatapaus tulee ja hyvinhän se on mennyt. Mutta halusin tietää kaiken, missä ja kuinka kaikki alkoi jne, en mielestäni saanut ihan uskottavaa tietoa ja se kaivertaa edelleen mieltäni. Jo vuosi kulunut ja asia on mielessäni harva se päivä.
Luottamus ja uskollisuus on minulle ollut suhteen a ja o. Ei se niin pahalta tunnu jos toinen haluaa ottaa eron jos suhde ei toimi mutta se koskee jos jälkeenpäin se erohalu johtuukin toisesta miehestä.
Se sivusuhde ei kuulemma johtanut edes seksiin ja sen jotenkin uskon mikä helpotti minulle anteeksiantoa, mutta kuitenkin...
Ei siitä niinvain yli pääse vaikka halua olisi kuinka, aika kai parantaa ja meillä on kuitenkin halu jatkaa yhdessä.
Osaltani syytän asiasta myös itseäni silloin, olin aika välinpitämätön suhteessani, tuntui että hälläväliä kaikki kunnes eräänä päivänä mieleni kirkastui ja iski kauhea halu parantaa tätä suhdetta ja halusin muuttua ja sen teinkin mutta tämä sivusuhde oli jo vaimollani meneillään. Vaimoni on kai sinut asian kanssa hyvinkin mutta minä en ole vielä vuodenkaan päästä. Välillä iskee ajatus että olisiko sittenkin ollut parempi silloin erota mutta ne ajatukset menee nopeasti ohi ja taas rakastetaan ihan hirveästi. Aikamoista taistelua näköjään tämä elämä, sivustakatsojan on aina niin helppo antaa elämänohjeita ja neuvoja mutta kun ne omalle kohdalle sattuu niin yhtä oikeaa ratkaisua ei enään olekaan.
Silloin kun otin hänet takaisin halusin ehdottomasti varmuuden siitä että paluu johtuu halusta olla minun kanssa ei lapsista.
Toista kertaa en anteeksi antaisi.usko sitä et mitään seksin tapaista ei olis sattunu, jos niil ollu jotain säpinää jo pitempään ni 90%n todennäköisyydellä on sattunut!
eikai se nyt paljasta asiaa minkä se pystyy salaamaan!! - Kirsi
Annu kirjoitti:
Olen tilanteessa, että olen täysin sekaisin itseäni melkein kymmenen vuotta nuoremmasta, varatusta miehestä. Hän on suunnattoman suloinen ja minun on hyvin vaikea häntä vastustaa. Viihdymme yhdessä niin, etten sellaista vielä ennen ole kokenut. Vastikään on tietooni tullut sekin, että tunne on molemminpuolinen ja hyvin voimakas.
Kun luen kirjoituksianne (kyynelet silmissä), minulle tulee entistä selvemmäksi, kuinka suurten asioiden kanssa tässä ollaan tekemisissä kun varattuihin retkahdetaan. Olen yrittänyt tuota miestä parhaani mukaan pitää vähän loitommalla, mutta lähes ylivoimaista se on, sydämeni on hänestä pakahtua.
Tiedän, että tämä on väärin. Tunnetta en voi estää tulemasta, mutta mitään ei saa tapahtua.
Mistä löytäisin sen voiman, että pyristelisin eroon tästä tilanteesta, pelkkä itseni käskeminen ei riitä?
En halua tehdä Sinulle kanssasisko sitä, että rikkoisin perheesi. Tällaiset oikeudet aviomieheesi kuuluvat Sinulle, sen hyvin ymmärrän. Minä olen varkaissa. En voisi katsoa itseäni enkä muita naisia enää silmiin jos miehesi kanssa antautuisin rakkaussuhteeseen. En halua aiheuttaa Sinulle tuskaa, sitä olen itse saanut kokea ihan riittämiin.
Enkä myöskään halua niin pahasti rikkoa omaa käsitystäni itsestäni.
Mutta miten, kertokaa! Auttakaa.Älä tee sitä toiselle, mitä et halua tehtävän itsellesikään.
Tunteillesi et voi mitään, mutta teoillesi voit.Jos haluat elämääsi rehellisyyttä, sinun on aloitettava itsestäsi.Oltava myös tunneasioissa rehellinen itsellesi, jos olisit - et retkahtaisi varattuun. Jos mies olisi rehellinen - ei käyttäisi sinua hyväkseen.
Myönnä itsellesi tilanne ja usko pois, olo helpottuu. - Annu
Kirsi kirjoitti:
Älä tee sitä toiselle, mitä et halua tehtävän itsellesikään.
Tunteillesi et voi mitään, mutta teoillesi voit.Jos haluat elämääsi rehellisyyttä, sinun on aloitettava itsestäsi.Oltava myös tunneasioissa rehellinen itsellesi, jos olisit - et retkahtaisi varattuun. Jos mies olisi rehellinen - ei käyttäisi sinua hyväkseen.
Myönnä itsellesi tilanne ja usko pois, olo helpottuu.Kirsi, etkö huomannut, että tunnustan kyllä tilanteen itselleni, se käy helposti ilmi tekstistäni. Samoin se, että juuri ja nimenomaan itsestäni olen aloittanut, kun elämääni haluan rehelliselle pohjalle rakentaa.
Täsmälleen siitähän lähden (ja kirjoitin myös selvääkin selvemmin), että en tee toiselle sitä mitä en halua itsellenikään tehtävän!
Olen samaa mieltä, tunteilleni en voi mitään, mutta teoilleni kyllä, siitäkin kirjoitin.
Siitä taas olen eri mieltä, että "retkahtaminen varattuun" kuvastaisi epärehellisyyttä tunneasioissa. Ja siitä myös, vahvasti, että kyse olisi hyväksikäytöstä, puolin tai toisin.
Tulkitsit Kirsi kirjoitukseni niin nurinkurisesti ja aivan päälaelleen, että uskon Sinun tulleen haavoitetuksi tuolla saralla. Luepä vielä kerran mitä kirjoitin, niin huomaat, että minä en todellakaan aijo aiheuttaa kenellekään sitä tuskaa, mitä Sinä ehkä olet joutunut kokemaan.
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää!
- Janita
Jos suoraan sanotaan, ei suhteellanne näytä enää olevan tulevaisuutta. Ensinnäkin kun mietit, että tuo pettäminen jatkui noin kauan, kertoo se väkisinkin siitä, että miehesi ei juurikaan arvosta sinua. Yhden yön seikkailun saattaa vielä joten kuten selittää ns. hetken hairahduksella, mutta yli vuoden jatkunut suhde toiseen osoittaa, että hän ei pidä sinua juuri minkään arvoisena, vaan sinua voi kohdella kuinka vain.
Hänellä ei näköjään ole myös mitään vaikeuksia valehdella sinulle ja onkin todennäköistä, että hän jossain vaiheessa pettää sinua uudelleen.
Jos hän olisi itse tunnustanut tekonsa, olisi suhteellanne ehkä edes joitain mahdollisuuksia. Tämä olisi osoittanut, että hän katuu tekojaan ja haluaa todennäköisesti tulevaisuudessa käyttäytyä toisin. Nyt hänet kuitenkin paljastettiin toisen henkilön toimesta mikä kertoo siitä, että mieheltäsi puuttuu uskollisuuden lisäksi myös selkärankaa. - dsgs
Anna kenkää ja heti! Niin minäkin tein ja kyllä kannatti!
- Taru
Hei. Olen pahoillani. Kuinkahan monelle tapahtuu tollaista joka päivä tai joskus?
Mulle miehet ovat ollet vain tollaisia. Meneviä ja hyvännäköisiä.
En voi luottaa ja tämä uusi suhde kärsii ainaisista epäilyistä. On aihetta, kylläkin.
Erota vaiko ei? Olen jättänyt jokaisen, joka on mua pettänyt. Kun pettää kerran, niin toisenkin kerran sitten. - Kirsi
vaihtoehtoja kaksi: joko elät miehen kanssa ja toimit samalla tavalla kuin mies (tuhoat kyllä itsesi) tai jätät miehesi ja rikot perheen.
Miehesi ei tule parantamaan tapojaan, sen kertoo jo suhteen pituus. Molemmissa vaihtoehdoissa on paljon huonoja puolia. Se voi lapsillenne olla shokki myöhemmin kun tajuavat minkälaiset vanhemmat heillä todellisuudessa ovat olleet. Miehesi ei ole missään nimessä arvostettava, älä siis arvosta häntä ellei kykene edes rehellisyyteen.
Jos arvostat lapsiasi, opeta heidät rehellisyyteen ja jätä miehesi. Se on esimerkki lapsillesi, että kaikkea ei pidä sietää. Anna lapsillesi hyvä esimerkki itsestäsi, ettei kenenkään tarvitse olla niin luotettava, että suostuu sietämään mitä tahansa.
Mikäli miehesi olisi kertonut vapaaehtoisesti asiasta itse, tilanne olisi toinen. Olipa suhde päättynyt tai ei. Suhde on epävarma aina jos se ei perustu rehellisyyteen. Miehesi ei kykene olemaan rehellinen edes itselleen- se toinenkaan nainen ei ole kovin älykäs, jos panostaa näin pitkän ajan suhteeseen ja väittää (?) tunteiden olevan pelissä. Mitäköhän se toinen nainen elämässään arvostaa - ei ainakaan rehellisyyttä. Ei siis kykene se toinenkaan nainen rehellisyyteen, eikä ole arvostettava.
Älä siis sure, niillä toisilla on enemmän menetettävää kuin sinulla. Olet ansainnut parempaa. Sinulla on ihana lapsi(ihanat lapset) ja rakastat lastasi varmasti ehdoitta. Olet ehdottomasti parempi vanhempi lapsellesi kuin miehesi.Miehesi on äärettömän huono esimerkki kenellekään, varsinkaan lapselle, joka ei osaa olla tarpeeksi kriittinen vielä, eikä analysoida asioita. Todennäköisesti miehesi päästelee valheita myös lapsellesi ja opettaa aivan väärille tavoille.Virheitä tekee kaikki, mutta virheet täytyy kyetä tunnustamaan ja parantamaan tapansa. Miehesi on siis vastuuntunnoton ja harkitsematon.
JOS jatkat suhdetta olisi tärkeää, että molemmat pystyisivät olemaan rehellisiä - siis lastenkin kannalta.
Itse elelen tilanteessa, jossa joudun puntaroimaan asiat halki tässä myöhemmin. Vielä ei ole päästy sinne rehellisyyteen asti, mutta toivon sitä. Ehkä sittenkin rehellisyys maan perii.. - minä
minkäikäiset lapset sinulla on? oliko mies ja toinen nainen samassa työpaikassa, siis työpaikkaromanssiko?
mitä kaikkea olet ajatellut että miehesi voisi tehdä suhteen parantamiseksi? onko miehesi valmis muuttamaan elämässään asioita tämän tapahtuman jälkeen?- onneton
meillä ei ole yhteisiä lapsia, kummallakin on omat aikuiset lapset, liittomme pysyy tai ei pysy pystyssä omalla tahdolla ja tunteella, lasten takia ei tarvi pyristellä.
kyseessä ei ollut työpaikkaromanssi, vaan ulkomaanmatka isolla porukalla, jossa tämä tuttu nainen oli kuulema alkanut "hehkuttaa" ja joku viikko siitä tapaamiset vaivihkaa alkoimat kotimaassa. tapaamiset oli epäsäännöllisiä eikä varmaan joka kerralla ehtineet rakastella, kun muistelen iltahetkiä jotka mies oli omilla teillään epämääräisellä reissulla (lenkillä jne.)
ainoa hyvä tässä suhteessa oli että sitä ei kukaan paljastanut ennen päättymistään, lopettivat suhteen vapaaehtoisesti mahdottomana/vääränä/uhkarohkeana.
mieheni on tietenkin tässä tilanteessa luvannut tehdä vaikka mitä, ja minusta tuntuu että hän ainakin haluaa yrittää olla rehellinnen, luottamusta vaan on niin vaikea rakentaa kun sen on kerran menettänyt. meillä on hyviä lämpöisiä ja onnellisia hetkiä, kunnes tämä juttu taas nousee mieleeni kummittelemaan. ei tule kuulema toistumaan, sen hän on luvannut. kuitenkin pelkään. - Omppu
On aika harvinaista jotta suhde pettämisen jälkeen palaa ennalleen.
Luottamus katoaa ja se on hidas itsemurha...
- minä vain
oma mieheni on pettänyt minua satunnaisesti 10 vuoden ajan, itse olen ollut koko 16 vuotisen suhteemme ajan totaalisen uskollinen hänelle. noista pettämisistä olen jollain tapaa tiennyt mutten ole rohjennut kysyä, kunnes viime keväänä tuli kuppi täyteen. nyt tilanne on se että tunne mieheeni on kuollut ja minulla on suhde toiseen mieheen. mitään en kadu, mieheni sen sijaan katuu ja itkee katkerasti tekojaan ja toivoo että voisimme jatkaa. itse olen rakastunut tuohon toiseen mieheen ja todennäköisesti hautaan kuoleen suhteeni mieheen lähiaikoina. säälittää vaan pienet lapseni, joita tämä myöskin koskee..
- eräs vaimo
Minä olen jo parin vuoden ajan ollut toivottoman ihastunut työkaveriini, kuten hänkin minuun. Olen kuitenkin pysynyt koko tuon ajan uskollisena miehelleni, jonka kanssa olen ollut naimisissa 15 vuotta. Tiukkaa teki välillä, ihastuksen kanssa tunnemme todella voimakasta fyysistä vetoa toisiimme. Juttelimme tunteistamme useammankin kerran. Pikkusormellakaan ei kuitenkaan toisiimme koskettu.
Noin kuukausi sitten yllättäen paljastui, että miehelläni on viime kesänä ollut seksiinkin johtanut suhde harrastuksen parissa kohtaamaansa naiseen. Nyt luulen, että vaikka en mitään osannutkaan epäillä, niin kuitenkin jollain tasolla vaistosin tilanteen koska niin valtavasti toisen miehen syliin janosin. Mies tuskin olisi harha-askeltaan tunnustanut ellei olisi jäänyt kiinni (rakastajatar otti minuun yhteyttä ja kertoi, mies oli lupaillut yhteistä tulevaisuutta. Nainen halusi minun tietävän).
Mieheni katui ja pyyteli anteeksi (ei kuulemma ymmärtänyt itseään!) ja lupasi, ettei uskottomuus enää toistu. Sanoin antavani anteeksi, mutta hymyilin sisäänpäin. Tiesin, mikä auttaa!
Otin heti yhteyttä työkaveriini ja varasimme mökin viikonlopuksi. Sanoin miehelleni, että tarvitsen nyt vähän omaa aikaa lohduttautua tapahtuneesta.
Vietimme ihastukseni kanssa ihanan viikonlopun, olimmehan aina siihen asti vaan katselleet toisiamme. Tunsin pitkästä aikaa olevani Nainen.
No, nyt on vähän sellainen olo, ettei tiedä jaksaisiko tuon "vanhan ukkonsa" kanssa enää petiään jakaa. Aviomieheni on minua seitsemän vuotta vanhempi, ihastukseni saman verran nuorempi. Harkintaa varmasti tarvitaan tässä tilanteessa vaikka meillä ei lapsia olekaan.
Mutta pakko myöntää, että jälkeen päin ajateltuna melkein ilahduin kuullessani mieheni uskottomuudesta, vaikka kyllähän se myös yllätti ja aiheutti ristiriitaisia tunteita. Ikimuistoinen kokemus olisi kuitenkin jäänyt kokematta elleivät tilanteet olisi näin kulkeneet.
Ehkäpä rakkaus on jo jonkin aikaa ollut aika vähissä avioliitossamme. Tai en tiedä. Ihmeen kevyeltä tuntui miehen uskottomuuden paljastuminen ja yhtä ihmeen kevyesti tapahtui oma pettäminen. - jore
eräs vaimo kirjoitti:
Minä olen jo parin vuoden ajan ollut toivottoman ihastunut työkaveriini, kuten hänkin minuun. Olen kuitenkin pysynyt koko tuon ajan uskollisena miehelleni, jonka kanssa olen ollut naimisissa 15 vuotta. Tiukkaa teki välillä, ihastuksen kanssa tunnemme todella voimakasta fyysistä vetoa toisiimme. Juttelimme tunteistamme useammankin kerran. Pikkusormellakaan ei kuitenkaan toisiimme koskettu.
Noin kuukausi sitten yllättäen paljastui, että miehelläni on viime kesänä ollut seksiinkin johtanut suhde harrastuksen parissa kohtaamaansa naiseen. Nyt luulen, että vaikka en mitään osannutkaan epäillä, niin kuitenkin jollain tasolla vaistosin tilanteen koska niin valtavasti toisen miehen syliin janosin. Mies tuskin olisi harha-askeltaan tunnustanut ellei olisi jäänyt kiinni (rakastajatar otti minuun yhteyttä ja kertoi, mies oli lupaillut yhteistä tulevaisuutta. Nainen halusi minun tietävän).
Mieheni katui ja pyyteli anteeksi (ei kuulemma ymmärtänyt itseään!) ja lupasi, ettei uskottomuus enää toistu. Sanoin antavani anteeksi, mutta hymyilin sisäänpäin. Tiesin, mikä auttaa!
Otin heti yhteyttä työkaveriini ja varasimme mökin viikonlopuksi. Sanoin miehelleni, että tarvitsen nyt vähän omaa aikaa lohduttautua tapahtuneesta.
Vietimme ihastukseni kanssa ihanan viikonlopun, olimmehan aina siihen asti vaan katselleet toisiamme. Tunsin pitkästä aikaa olevani Nainen.
No, nyt on vähän sellainen olo, ettei tiedä jaksaisiko tuon "vanhan ukkonsa" kanssa enää petiään jakaa. Aviomieheni on minua seitsemän vuotta vanhempi, ihastukseni saman verran nuorempi. Harkintaa varmasti tarvitaan tässä tilanteessa vaikka meillä ei lapsia olekaan.
Mutta pakko myöntää, että jälkeen päin ajateltuna melkein ilahduin kuullessani mieheni uskottomuudesta, vaikka kyllähän se myös yllätti ja aiheutti ristiriitaisia tunteita. Ikimuistoinen kokemus olisi kuitenkin jäänyt kokematta elleivät tilanteet olisi näin kulkeneet.
Ehkäpä rakkaus on jo jonkin aikaa ollut aika vähissä avioliitossamme. Tai en tiedä. Ihmeen kevyeltä tuntui miehen uskottomuuden paljastuminen ja yhtä ihmeen kevyesti tapahtui oma pettäminen.kyllä nyt varmaan olet tyytyväinen kun pääsit kostamaan?
- eräs vaimo
jore kirjoitti:
kyllä nyt varmaan olet tyytyväinen kun pääsit kostamaan?
Oikeastaan en pidä sitä kostona. Mieheni uskottomuuden kautta sain oikeutuksen sille, mistä olin unelmoinut jo kauan.
Ja kyllä, tyytyväinen olen, siinä olet oikeassa. Huomaan olevani aika lailla rakastunut työkaveriini. Ajattelen häntä kaiken aikaa ja kaipaan hänen ihanaan syliinsä.
Silti eletty pitkä liittokin aiheuttaa haikeita tunteita.
- Minä vaan
Onpa surullista lukea näitä kertomuksia... Itse olen yrittänyt löytää edes joitain kertomuksia uskottomuudesta, joissa olisi ollut onnellinen loppu - toistaiseksi ei ole kovin luupaavalta näyttänyt.
Olimme seurustelleet mieheni kanssa n. 7 ONNELLISTA (ainakin minun mielestäni) vuotta, joista olimme olleet naimisissa 1/2 vuotta, kun hän lähti 5 kuukaudeksi ulkomaille. Tämä päätös tehtiin yhteisesymmärryksessä ja tuin kaikin puolin mieheni ulkomaankomennusta. Itse en kuitenkin ulkomaille mukaan voinut lähteä vaan jäin kotiin odottomaan mieheni paluuta.
Näimme vähintään kerran kuussa ja uskoin kaiken olevan hyvin vaikkakin välillä tuntui, että mieheni oli todella poissaoleva.
Kotiin palattuaan meille yhteiselämä jatkui, tosin taas välillä ihmettelin hänen käytöstään. Mutta ikinä ei tullut mieleenikään, että mieheni olisi saattanut pettää minua... Eikös se niin mene, että ei minun mieheni vaikka muiden pettäisikin...
No, kuukausi sen jälkeen, kun mieheni oli tullut kotiin, hän ilmoitti haluavansa eron. Noin vaan, ihan yhtäkkiä. Muutaman päivän mietittyään hän kuitenkin perui sanansa ja jatkoimme yhteiseloa. Huomasin kuitenkin, että jokin asia painaa häntä ja niin kauan tivasin, että sain selville hänen pettäneen minua.
Ja päivä päivältä tarina kävi karmeammaksi (toisen kun tuntee hyvin, niin tietää milloin on vielä jotain kertomatta ja uteliaana kyselin niin kauan, että sain kaiken selville): ei riittänyt, että hän olisi pettänyt minua kerran tai kaksi ulkomailla olonsa aikana - hänhän oli suorastaan hankkinut uuden elämän uuden tytön (yleensä käytän nimeä lutka, joka on kaunein sana, jota hänestä voin käyttää) kanssa. Tyttö oli aktiivisena ihmisenä jopa muuttanut saman katon alle mieheni kanssa ja häipyi sieltä aina siksi aikaa, kun minä tulin vierailulle.
Tästä tunnustuksesta alkoi sitten elämäni karmein kokemus, josta en vieläkään (1v 3kk myöhemmin) ole päässyt täysin eroon. Ja edelleen vihaan tätä tapahtumaa, ja surullista mutta totta, vihaan sitä tyttöä, joka omalta osallataan edesauttoi tapahtunutta. Tiedän, tiedän - miehenihän se on syypää. Mutta totuudenkin nimissä (ei siis pelkästään epätoivoisen petetyn vaimon mielestä) mielestäni on myönnettävä, että ei syy ollut pelkästään miehessäni - tyttö kyllä tiesi minun olemassaolostani ja olipa hänelläkin poikaystävä ja silti lähti aktiivisesti "metsästämään" miestäni (tämän hän oli tunnustanut taas toiselle kaverilleen, joka kertoi minulle).
Lukiessani joitain näitä tarinoita tällä palstalla huomaan, että en olekaan yksin tämän karmean kokemukseni kanssa. Vaikkakin itse todellakin toivon, että meidän karmealla tarinalla voisi olla onnellinen loppu. Rakastan miestäni täydestä sydämestäni ja uskon hänen "oppineen läksynsä", MUTTA tuntuu, että kaikki vaan hokee "kerran pettäjä, aina pettäjä", "hulluhan olet, jos annat anteeksi" jne. jne.
Olemme nyt käyneet parisuhdeterapiassa vuoden ja toisinaan en muistakaan mitä kamalaa olen joutunut kokemaan. Toisinaan taas tuntuu, että maailma edelleen hajoaa ympärilläni ja mistään ei tule mitään. Silti en halua menettää toivoani vaan haluan uskoa parempaan ja siihen, että uskottomuuskertomuksilla voi olla myös onnellinen loppu. Toivottavasti voin kertoa itse onnellisen lopun omaavaa tarinaa loppuelämäni - nyt en vielä voi siitä olla varma...
Jaksamista myös sinulle onneton - uskotaan, että maailma ei ole pelkästään paha paikka vaan joskus voi tapahtua myös yllättäviä positiivisia asioita.- näinkin
Itse kuulun myös siihen alhaiseen kastiin, eli pettäjä. Mutta onneksi elämä myös opettaa näissä ikävissä tapahtumissa. Kun tämä pettäminen tuli ilmi, vasta silloin sitä "herää" ja osaa arvostaa elämän perusasioita ja mitä haluaa elämältä. Eli ei tule mieleenkään enää pettää ja aiheuttaa toiselle sitä surua minkä kerran tuli aiheutettua. Onneksi rakas vaimoni antoi minulle vielä mahdollisuuden.
Kaikilla tapahtumilla on aina tarkoituksensa ja onneksi meidän kohdalla se vahvisti liittoamme.
On ihana taas tuntea kuinka sitä rakastaa pitkäaikaista kumppania...
ps. Aikaanhan tästä ei ole kulunut kuin vajaa vuosi, mutta sen verran kovan elämänkoulun kävin läpi että opiksi otin!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 941783
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa3591196Susanna Laine, 43, pohtii tätä muutosta itsessään iän karttuessa: "En tiedä, onko se vähän ikäjuttu"
Susanna Laine on kyllä nainen paikallaan Farmi-juontajana ja myös Tähdet, tähdet -juontajana, eikös vaan! Lue Susanna181188- 961058
- 63848
Vanhemmalle naiselle
Kirjoitan tällä vanhalla otsikolla vaikka se joku toinen anonyymi naisen kaipaaja innostuukin tästä ja käyttää taas sam36821Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani6774Lapuan liike nyt! rähinöimässä Tampereella
Avoimen rasistisen ja fasistisen sinimustan liikkeen poprukat riehuvat Tampereella parasta aikaa.141723- 46716
En vaan ymmärrä
Sinulla on hyvä puoliso, perhe, periaatteessa kaikki palikat kohdillaan. En ymmärrä, miksi haluat vaarantaa sen. Minulla42690