Mieheni (nyt 51 v.) paloi loppuun vuosi sitten. Tunnollinen työntekijä, teki paljon iltatöitä, ajatteli yrityksen parasta, mutta ei huomannut ajatella omaa parastaan. Yrityksen toiminta lopetettiin. Mies jäi ilman töitä. Ei jaksanut nousta ylös sängystä aamuisin. Nukkui iltapäivään, ei pukenut välttämättä koko päivänä. Ei mennyt työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi. Ei suostunut lähtemään lääkäriin.
Kaikki jäi minulle. Minä en voinut hänen puolestaan lääkärille mennä, iso mies, väkisin ei voi viedä, työttömyyspäivärahat jäivät saamatta ja ammattiliittokin alkoi muistutella maksamattomista jäsenmaksuista. Olen yrittänyt ymmärtää, tukea ja kannustaa. Nyt alkaa olla takki tyhjä. Vähän edistystä sentään on tapahtunut, nykyisin saa sentään vaatteet päällensä. Mutta television katsomista se oikeastaan vaan on. Kaikki arjen askareet ovat niskassani.
Rahaa ei tule mistään muualta kuin mitä irse saan palkkaa. Raskasta alkaa olla, kun tulen töistä kotiin saa ensimmäiseksi alkaa laittaa ruokaa ja lämmittää omakotitaloa. Meillä on sähkölämmitys, mutta pattereita ei voi pitää päällä, kun jonkun ne laskut pitäisi maksaa. Onneksi on kaksi varaavaa takkaa. Ja toistaiseksi vielä puita pressun alla.
Lisäksi vielä nyt on alkanut olla ilmassa mustasukkaisuutta ja kyttäämistä, epäilyä... minun menemisistäni. Missään en käy, ei ole varaa. Mitään ylimääräistä en voi ostaa. Lehtiä ei tule, tupakkaan ja viinaan ei mene rahaa.
Olen itse 43 vuotias. Läheisiä ei ole. Lähimmät on kuolleet ja muut on etäisiä.
Minulla on yksi naistuttava, jolle voin huoleni kertoa, mutta nyt tämä alkaa käydä jo aika raskaaksi.
En tiedä miksi tänne avauduin.
Kai tämä helpotti, kun sain anonyyminä kertoa...
Yritän jatkaa päivä kerrallaan....
Mies paloi loppuun
21
787
Vastaukset
- paskathousussa
Jos mahdollista luoda tapahtumaa hänen ympärilleen ihmisistä jotka ymmärtää tilanteen, eli niin sanotusti luo muutaman ihmisen kanssa strategian johon kuuluu heidän säännöllinen visiitti, mielellään yksi mies henkilö joka voi alkaa vieritellä ilmoille vaikkapa kalastus reissua jossain vaiheessa, mainitsitkin jo ainuastaan yhdestä ystävästä mutta sattuuko hänellä olemaan mies.
Vähän salkkariks menee mutta eipä sitä tosiaan isoa miestä voi väkisin vääntää joka paikkaan.
Mitäpä sit muuta, jollain tapaa pitäs osata pukee sanoiks tilanne ja mahdollisuudet et alkaa siellä päässään saamaan vähän jotain järkeä, muistat vaan että kyllä tuossa tilanteessa järki menee perille, kestää vaan hyväksyä, mitä kauniimmin tilanteen esittää sitä helpompaa se on hyväksyä, ja muista myös että siellä voi olla patoutumia, itkua jos sais ilmoille se ainakin avaa ihmisen helpommin syliin ja täten ns huomaamattaan avaa myös mieltään mikä on tässä tilanteessa jotain erittäin toiveliasta. Nimimerkillä syvällä mielessä käynyt - paskathousussa
Lisättäneen että uskoisin hänen mielensä taistelevan menetetyn ajan kanssa, tällä tarkoitan nyt vihdoin aikaa ajatella ja tajuaa vähän minkä laisena pintakiitäjänä sitä tulli missattua elämästä vaikka mitä, että tuota joo ne aiheet mitä ikinä siellä kelataan on myös sen verran rumaa ääneen ajateltuna elikkä,ei hän pahuuttaan pidä ajatteluaan omanaan, voin olla toki väärässä osa voi toki tarttua myös tulevaan, esim ei ollut mitään plania ja mitäs nyt mutta omasta mielen opiskelusta jäänyt kuva että usein jäädään taakse roikkumaan.
- minäkö
Yritä selittää tiukka rahatilanne miehellesi että ymmärtäisi edes hakeutua lääkäriin että saisi edes sairauspäivärahaa niin ette olisi yksin sinun tulojen varassa. Työnhakijaksi voi ilmoittautua netin kautta ja sen jälkeen kun on käynyt lääkärissä niin pitää toimittaa sairauslomatodistus työ- ja elinkeinotoimistoon ja ammattiliiton työttömyyskassaan.
- Hennamaija
Juteltu ja puhuttu on. On tosiaan havahtunut tähän, että tuli sitten noin 30 vuotta elämästä uhrattua työnantajalle ja mitä jäi käteen. Elämä menossa jo siellä viidenkympin toisella puolen ja tilanne on nyt tämä.
Lääkäriin ei suostu menemään. Olen kyllä selvittänyt kaikki nämä sairaspäivärahat ja muut jutut. Koska ei ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi ja työsuhdetta ei ole voimassa ja vuoden jo täysin tuloitta, saisi sitten sen minimimäärän sairaspäivärahaa karenssin jälkeen. Mutta kun hän ei suostu lääkäriin...
Hänellä ei ole yhtään kaveria. Muutamia perhetuttuja meillä on ollut, mutta kukaan ei tavallaan tiedä totuutta missä mennään (paitsi tämä minun ystäväni). Mieheni on täysin eristäytynyt kaikesta, en saa kutsua meille ketään.
En niitä kalakavereitakaan voi mistään tyhjästä napsaista.
Aika hankala tilanne.
Alussa ajattelin, että kyllä se tästä.
Nyt vaan alkaa olla itse niin väsynyt, että koska "mie romahan" itse...
Olen myös tämän hänelle kertonut.
Kiva kun vastasitte.
Pelkästään tämä kun saa avautua jollekin, näköjään tekee minulle hyvää!
KIITOS!
- öplmr
Kuulostaa tosi hurjalle, kamalalle suorastaan, miehesi on elänyt työlleen ei ole edes kavereita hommannut. Nyt sitten romahtanut kun työ loppunut.
Ja sinullakin elinpiiri tuntuu pieneltä, siksi olet tyytynyt tilanteeseen kun kukaan ei ole sanonut sinulle että tuo on sairasta, myös sinun käytös että mahdollistat miehen vetkuttelun elättämällä hänet! Hänen pitää ehdottomasti hankkia tuloja joko työkkärinä tai sairaspäivärahana ja maksaa sen minkä pystyy. Yhteiseen elämään pitää molempien osallistua.
Sinäkin vaan hyväksyt tuollaisen jurottamisen. Itse en katselisi päivääkään. Lähtisin vetämään jos ei suostu apua hakemaan.
Olet läheisriippuvainen ja MAHDOLLISTAT hyysäämällä toisen sairaan käytöksen.
Aikuinen on vastuussa itsestään.
Olisiko mahdollista sinun soittaa vaikka mielenterveyspalvelupuhelimeen tai kysyä neuvoa paikkakunnan mielenterveystoimistosta. Läheisen tulee tarjota tukea sairastuneelle tietenkin, mutta liikaa ei voi toisen puolesta tehdä tai mahdollistaa toisen sairauden.
Anteeksi, mutta on kyllä ihmeellistä touhua, eletään työlle ei ole ystäviä(yksi ystävä sullakin, ei varmaan uskalla sanoa sulle suoraan miten sairas kuvio teillä on, siksi minä nyt sanon näin pahasti. Tuo mustasukkaisuuskin kuulostaa huolestuttavalta. Miehelläsi ei ole omaa elämää eikä hän halua että sinullakaan. Älä missään nimessä suostu tuohon, laita stoppi heti! Hyvä että edes netissä juttelet.
Itse olin kerran mustasukkaisen kanssa, kun hän alkoi syyllistämään minua lenkeillä käymisestä, ystävieni tapaamisesta, puheluista, sanoin suoraan että minulla on oikeus tehdä näitä asioita, ja niistä moittiminen on henkistä kiusaamista. Se auttoi.
Pitää olla elämässä muutakin kuin työ. Itse olen pitkällä sairaslomalla, muutin paikkakuntaa ja lopetin vanhassa työpaikassa. Minulla ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta. En määrittelekään itseäni työni avulla. Nyt haluan valokuvata, opiskella ja kehittyä harrastuksissani, vaeltaa luonnossa, viettää aikaa ystävien kanssa, reissata, köllöttää kissan kanssa, halata puita, hoitaa ja auttaa huonokuntoisia sukulaisia. 40-v. olen. Ehkä opiskelen vielä jonkun ammatin.- Hennamaija
Kylläpä tuntui oudolta lukea viestiäsi öplmr, mielestäni karkeaa itsekästä tekstiäsi. Vaikeaahan tälläisellä sivustolla on ottaa kantaa toisen elämään kun ei tiedä siitä mitään, mutta on tosi hienoa, että sinulla on mahdollisuus "valokuvata, opiskella ja kehittyä harrastuksissa, vaeltaa luonnossa, viettää aikaa ystävien kanssa, reissata, köllöttää kissan kanssa, halata puita, hoitaa ja auttaa huonokuntoisia sukulaisia."
Olemme olleet yli 20 vuotta naimisissa.
Nytkö pitäisi mies sitten hylätä, kun tulee vaikeuksia?
Sinä et nyt valitettavasti ymmärrä mistä kerroin.
Mieheni on sairas. Pikkuhiljaa tilanne hieman parempi, mutta mitä ihmettä tarkoitat sillä että madollistan miehen vetkuttelun elättämällä hänet? Ei kyse ole mistään loisimisesta ja vetkuttelusta. Mieheni on sairas.
Olen ollut yhteydessä paikalliseen mielenterveystoimistoon, mutta kun sen aloitteen pitää tulla siltä mieleltään sairastuneelta. Hän on palanut loppuun, mutta ei hän mikään hullu silti ole. Tajuaa kyllä oikein hyvin tilanteensa, mutta ei halua mennä lääkäreihin. Hänen uskonsa yhteiskuntaan on kokenut kovan kolauksen.
Tiedämme molemmat, että tilanne on paha, koska rahaa ei tule perheeseen kuin vain yhdeltä. Mutta kun sinä kerroit tekstissäsi, mitä sinä haluat tehdä, niin minä haluan uskoa siihen, että tilanne tästä paranee ja vielä koittaa päivä kun hän lähtee joko lääkäriin tai toipuu pikkuhiljaa kotona.
Hän on luontteltaan sellainen, että pakottamalla hän on hirressä tai rekan alla.
Ystävillä tarkoitan sellaisia ihmisiä, joihin voin täysin luottaa.
Tuttavapiiriä kyllä löytyy, mutta tänä päivänä tosiystävät on harvassa.
Minulla on yksi sellainen, jonka kanssa voidaan puhua kaikki asiat.
En halua kuulutella asioitamme ympäri kaupunkia.
Sanoit, että ystäväni ei varmaan uskalla sanoa minulle kuinka sairas meidän kuvio on. Voi voi... kyllä nämä asiat on yhdessä puhuttu ja pohdittu.
Hän on ollut minulle suuri henkinen tuki ja apu.
Me molemmat tajuamme, että mieheni on sairas.
Tilanne itsessään ei ole sairas.
Tai niin, tekstisi perusteella ymmärrän, että sinä olisit jo ottanut ja lähtenyt ja jättänyt sairaan ihmisen yksin. Minä rakastan miestäni ja aion seistä hänen rinnallaan niin pahoina, kuin olen ollut hyvinäkin päivinä.
Se, että oma jaksamiseni on äärirajoilla, ajoi minut tänne palstalle.
Voimani alkoivat olla vähissa.
Nyt kun luin tekstiäsi, ymmärrän kuinka vahva ihminen minä olen.
Olen siitä hyvin kiitollinen!
Toivon sinulle myös kaikkea hyvää. Toivottavasti selviät ilman suurempia vastoinkäymisiä elämässäsi.
Minä aloitan nyt työt, että saan rahaa elättääkseni perheeni ;-)
Vielä se hyvä päivä tulee, olen siitä varma!
terveisin Hennamaija - pimeästä noussut
Hennamaija kirjoitti:
Kylläpä tuntui oudolta lukea viestiäsi öplmr, mielestäni karkeaa itsekästä tekstiäsi. Vaikeaahan tälläisellä sivustolla on ottaa kantaa toisen elämään kun ei tiedä siitä mitään, mutta on tosi hienoa, että sinulla on mahdollisuus "valokuvata, opiskella ja kehittyä harrastuksissa, vaeltaa luonnossa, viettää aikaa ystävien kanssa, reissata, köllöttää kissan kanssa, halata puita, hoitaa ja auttaa huonokuntoisia sukulaisia."
Olemme olleet yli 20 vuotta naimisissa.
Nytkö pitäisi mies sitten hylätä, kun tulee vaikeuksia?
Sinä et nyt valitettavasti ymmärrä mistä kerroin.
Mieheni on sairas. Pikkuhiljaa tilanne hieman parempi, mutta mitä ihmettä tarkoitat sillä että madollistan miehen vetkuttelun elättämällä hänet? Ei kyse ole mistään loisimisesta ja vetkuttelusta. Mieheni on sairas.
Olen ollut yhteydessä paikalliseen mielenterveystoimistoon, mutta kun sen aloitteen pitää tulla siltä mieleltään sairastuneelta. Hän on palanut loppuun, mutta ei hän mikään hullu silti ole. Tajuaa kyllä oikein hyvin tilanteensa, mutta ei halua mennä lääkäreihin. Hänen uskonsa yhteiskuntaan on kokenut kovan kolauksen.
Tiedämme molemmat, että tilanne on paha, koska rahaa ei tule perheeseen kuin vain yhdeltä. Mutta kun sinä kerroit tekstissäsi, mitä sinä haluat tehdä, niin minä haluan uskoa siihen, että tilanne tästä paranee ja vielä koittaa päivä kun hän lähtee joko lääkäriin tai toipuu pikkuhiljaa kotona.
Hän on luontteltaan sellainen, että pakottamalla hän on hirressä tai rekan alla.
Ystävillä tarkoitan sellaisia ihmisiä, joihin voin täysin luottaa.
Tuttavapiiriä kyllä löytyy, mutta tänä päivänä tosiystävät on harvassa.
Minulla on yksi sellainen, jonka kanssa voidaan puhua kaikki asiat.
En halua kuulutella asioitamme ympäri kaupunkia.
Sanoit, että ystäväni ei varmaan uskalla sanoa minulle kuinka sairas meidän kuvio on. Voi voi... kyllä nämä asiat on yhdessä puhuttu ja pohdittu.
Hän on ollut minulle suuri henkinen tuki ja apu.
Me molemmat tajuamme, että mieheni on sairas.
Tilanne itsessään ei ole sairas.
Tai niin, tekstisi perusteella ymmärrän, että sinä olisit jo ottanut ja lähtenyt ja jättänyt sairaan ihmisen yksin. Minä rakastan miestäni ja aion seistä hänen rinnallaan niin pahoina, kuin olen ollut hyvinäkin päivinä.
Se, että oma jaksamiseni on äärirajoilla, ajoi minut tänne palstalle.
Voimani alkoivat olla vähissa.
Nyt kun luin tekstiäsi, ymmärrän kuinka vahva ihminen minä olen.
Olen siitä hyvin kiitollinen!
Toivon sinulle myös kaikkea hyvää. Toivottavasti selviät ilman suurempia vastoinkäymisiä elämässäsi.
Minä aloitan nyt työt, että saan rahaa elättääkseni perheeni ;-)
Vielä se hyvä päivä tulee, olen siitä varma!
terveisin Hennamaija"Olemme olleet yli 20 vuotta naimisissa. Nytkö pitäisi mies sitten hylätä, kun tulee vaikeuksia? ... Minä rakastan miestäni ja aion seistä hänen rinnallaan niin pahoina, kuin olen ollut hyvinäkin päivinä." - Hienoa! Arvostan tällaista asennetta.
Elämä tuo kaikenlaista tullessaan, siihen saattaa myös kuulua henkisiä sairauksia, joiden hoitaminen on hyvin monimutkaista tässä mielenterveyspulmia paheksuvassa yhteiskunnassa. Kukaan ei katso vinoon, jos lonkka tai polvi on kipeä, eikä myöskään komenna ryhdistäytymään tms. Mielenterveyspulmat ovat todella raastavia ja lisäksi hyvin pitkällisiä. Mutta niistäkin voi toipua ja toipua voi myös koko perhe, joka on usein uupunut siinä rinnalla. Tärkeintä on juuri tuo rinnalla seisominen ja tervejärkinen puolison tukeminen, Ei aloittaja vaikuta yhtään läheisriippuvaiselta.
Jos mahdollista, yritä saada puolisosi ulkoilemaan kanssasi, liikkeelle ulos luontoon, poluille ja metsälenkeille, rauhaan ihmisten silmistä, mutta silti voimattavaan ympäristöön. Voimauttakaa toisianne sillä, että välitätte toisistanne.
Uupumisesta toipuminen vie kaksi kertaa niin kauan kuin siihen vajoaminen, se on lääkärin arvioima aikataulu ja tuntuu pitävän paikkansa. Mutta siitä voi todelakin toipua, ihan oikeasti. Jopa erittäin vaikeaan masennukseen johtaneesta uupumumuksesta voi toipua! Voimia teille! Tulette varmasti selviämään, koska sinun asenne on rakentava ja sinnikäs. Siihen kannattaa varautua, että kun toinen alkaa tervehtyä, sinnitelleelle puolisolle saattaa tulla itselleen pieni uupumusjakso, kun hän lopultakin voi hetken huokaista. Mutta se uupumusjakso menee kyllä ohi. - dt1
miinusta iha siksi että tunnut haukkuvan ap:n ja hänen miehensä vain sen takia että toisella on mielenterveysongelmia. Ymmärrätkö että myös mielenterveysongelmaiset ovat sairaita, eivät vaan huvikseen kotona makailijoita. Tuskin ap:n mies on tähän tilanteeseensa tarkoituksella ajautunut! Nyky yhteisö on vaan niin työ keskeistä ja paahtaa pitäisi vielä kotona työn ulkopuolellakin töitä, että missä vaiheessa ehtii rentoutua itse tai pitää yllä niitä sosiaalisia suhteita? Toki ihan joka alalla asia ei näin ole, mutta olen huomannut ihan jopa teollisuus alalla (työntekijänä) tällaista ongelmaa.
Kiva että itselläsi menee nykyään paremmin, mutta älä rupea nimettömänä netissä huutelemaan "totuuksia" jotka eivät edes ole totta.
Ap:lle ja miehelle voimia uuden alun rakentamiseen!
-dt
ps. mielipiteitä saa aina olla, mutta kunnon perusteluja kaivataan, muutenhan se jää pelkäksi huuteluksi.
- 20+20
Olen itse palanut loppuun kunnolla, myös fyysiset voimat olivat aivan pohjalla. Lääkärini mukaan hermostoni toiminta on epätasapainossa, mikä aiheuttaa masennuksen, ahdistuneisuuden, eristäytymishalun, uupumusasteisen väsymyksen, ei jaksa kauaa olla ylhäällä, hikoilu, korkea sydämensyke seistessä, liikuntaintoleranssi. Kärsiikö miehesi myös tällaisista oireista masennuksen lisäksi? Itse sain apua miedosta, useampaan välittäjäaineeseen vaikuttavasta masislääkityksestä. Pienimuotoinen liikunnallinen kuntoutus, säännöllinen elämänrytmi ja terapia avuksi niin elämä alkaa valaistua. Aluksi on vain pakko mennä lääkäriin.
- Oikeat arvot
Lämmin voimahalaus sinulle Hennamaija:)
Hei Hennamaija!
Voimia sinulle!
Minusta on hienoa, että et ole menettänyt toivoasi vaan uskot, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Olen saanut tukea, hienoa, että täällä jaksetaan tsempata ja kannustaa.
Haluaisin lisätä yhden asian. Sinä tarvitset nyt tukea, sinun tilanteesi on nyt niin haastava ja kuormittava, että et pitkään jaksa. Ymmärrän, että aikuista miestä ei voi auttaa jos hän ei suostu ottamaan apua vastaan. Mutta sinä tarvitset ammattiapua jaksaaksesi tuossa tilanteessa. Ehkä sitä apua ja tukea voi löytyä sinulle myös mielenterveystoimistosta tai sen jostain vertaistukiryhmästä. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijä voisi olla hyvä ulkopuolinen keskustelukumppani.
Yritän siis sanoa, että sinä tarvitset tukijan, jonka kanssa voit keskustella omasta elämästäsi ja omasta jaksamisestasi ja oman elämäsi valinnoista.
Siunausta perheellenne
Päivi-pappi Hämeestä- Kanssakulkija XY
Hieno vastaus, jälleen kerran.
Kiitos sinulle Päivi-pappi ja kaikkea hyvää elämääsi:) - pimeästä noussut
Hienoa, että kirkko tulee tänne nettiin tällaislle palstoille. Täällä teitä tarvitaan juuri tuossa muodossa, johon ei-uskovainenkin voi tarttua. Kiitos.
- Omituista
"Itse olen pitkällä sairaslomalla, muutin paikkakuntaa ja lopetin vanhassa työpaikassa. Minulla ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta. En määrittelekään itseäni työni avulla. Nyt haluan valokuvata, opiskella ja kehittyä harrastuksissani, vaeltaa luonnossa, viettää aikaa ystävien kanssa, reissata, köllöttää kissan kanssa, halata puita, hoitaa ja auttaa huonokuntoisia sukulaisia."
Ihmeellinen sairausloma, kun sairaus ei estä mitään noista harrastuksista. Ja sitten vielä pidät aloittajan selkeästi pahasti sairastunutta miestä velttoilijana. - saatte tukia
vuosi on aika pitkä aika katsella vaan sivusta, pakottamatta mihinkään mistäsi! Nyt kuules lopetat tuon hyysäämisen! Sinähän menetät koko ajan omia tulojasi hänen elättämiseen, vaikka yhteiskunta maksaisi hänelle vaikka mitä tukia! tuo ei mene oikein eikä voi enää jatkua noin!
Ensinnäkin miehesi ja sinä olette oikeutetut toimeentulotukeen. Kuulostaa uskomattomalta, mutta henkilö joka on kieltäytynyt työttömyyskorvauksesta silti PITÄÄ saada toimeentulotukea, se minimi ja hän saa sen varmasti. Sossut jokus tulee jopa kotiin jos henkilö ei lähde sinne. Hae paperit /tulosta netistä hakemus, täytä se miehesi puolesta, ja VAADI miehen allekirjoitus. Sinun pitää todellakin nyt toimia pakottaen, koska hän on aivan jumissa, ja liian kauan!
Jos kieltäytyy niin se jo on peruste hankkia mielenterveys toimistosta hänelle psykiatrinen tutkimus! hÄnellä on selvä burn out tai muu mielenhäiriö/kykemättömyys hoitaa raha-asioitaan, hanki hänelle oikeuden päätös ottaa hänet huostaasi, hänen raha-asioittensa hoitamista varten(edunvalvonta),. TÄmä kyllä herättää hänet tai sitten on kyse jostain vakavamamsta!
Ole yhteydessä mt-toimiston, heillä on siellä sosiaalityöntekijä, koska kyllä näitä tapauksia on muitakin. Jos tämä ei tuota tulosta niin sitten lääkärlle, kysehän voi oll avaikka aivohalvauskesta!
Muutes, vaikka ei olisi työttömänä, SILTI SAA KYLLÄ sairaskorvausta Kelasta! Tiijän koska ittekin sain. pitää vaan olla ensin diagnoosi ja lääkärintodistus, sitten karenssiaika muutama viikkoa, ja sitten miehellesi alkaa juosta sairaspäiväraha! Kipin kapin hoida asiasi. - Laiskuri
Tuo vaikuttaa kyllä enemmänkin työpaikan menettämisestä johtuvalta depressiolta kuin burn outilta. Sikäli parempi että depressiosta toipuu nopeammin. Jos miehesi ei ratkea ryyppäämään niin ennuste on hyvä.
Ei se työttömyys mitään helvettiä ole, päinvastoin. Olen itsekin 51-vuotias mies ja ollut työttömänä käytännössä 20 vuotta putkeen, ja voin vakuuttaa että voin erittäin mainiosti. Notta terkkuja vaan miehellesi. - hmmmm
voitko muuten sanoa millä alalla hän paloi loppuun? mielenkiinnosta kyselen
- Realiteetit
Vaikka olemme naimisissa emme ole vastuussa toisistamme. Varo tilannetta jossa tuet ja autat miestäsi-ja huomaat pian että hän löysikin uuden rakkauden..Elämässä ei pitä mitään tehdä että toinen jää kiitollisuuden velkaa.
Yli 50-vuotiaan pitää itse hoitaa itsensä lääkäriin ja hommata lääkkeet..
Sairaalloinen mustasukkaisuus ei parane, eli se on aina hälytysmerkki
Toisaalta jotku puolisot haluavat näytellä marttyyriä, kumpi tässä tapauksessa.
Onko raha eroamisen este: miehesi omistaa asuntonne, hänellä on perintömökki, ym.
Tässä jutussa ei täsmää se. että talous on vain toisen hoidettava. Kun ihminen saa potkut, saat 2 vuotta ansiosidonnaista ja potkujen jälkeen usein palkkaa ja yhteiskunnan koulutustukea.- Hennamaija
Sinulle "Realiteetit":
Luitko kaiken kirjoittamani? Jo ensimmäisessä viestissäni kerroin, että mieheni ei ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Ei sitä ansiosidonnaista saa ilman.
Raha ei ole myöskään eroamisen este. Omaisuus on kummankin nimissä.
Voi hyvänen aika. On se näköjään kamalaa tajuta, että Rakastan miestäni.
Joku kyseli myös alaa jolla mieheni työskenteli. Olen pahoillani, mutta en haluaisi sitä paljastaa.
Joku myös kirjoitti, että ennemminkin masennusta kuin burnouttia. Kyllä, työssä ollessa oli jo vakavia burnoutin merkkejä ja pahaksi masennukseksi se siitä muuttui, kun kaikki sitten meni niin kuin meni...
Väliaikatietoja:
Täällä on nyt tapahtunut huomattavaa edistystä.
Ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu.
Kevät ja aurinko on tuntunut tekevän hyvää.
Mieheni on piristynyt silmissä.
Aloittaa kahden viikon päästä yhden pienen määräaikaisen työn.
Ei kestä kuin kaksi viikkoa, mutta siitä on hyvä aloittaa.
Pikkuhiljaa takaisin elämään.
Kiitos kaikille minua tsempanneille!
toivoo Hennamaija - Elämä jatkuu
Hennamaija kirjoitti:
Sinulle "Realiteetit":
Luitko kaiken kirjoittamani? Jo ensimmäisessä viestissäni kerroin, että mieheni ei ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Ei sitä ansiosidonnaista saa ilman.
Raha ei ole myöskään eroamisen este. Omaisuus on kummankin nimissä.
Voi hyvänen aika. On se näköjään kamalaa tajuta, että Rakastan miestäni.
Joku kyseli myös alaa jolla mieheni työskenteli. Olen pahoillani, mutta en haluaisi sitä paljastaa.
Joku myös kirjoitti, että ennemminkin masennusta kuin burnouttia. Kyllä, työssä ollessa oli jo vakavia burnoutin merkkejä ja pahaksi masennukseksi se siitä muuttui, kun kaikki sitten meni niin kuin meni...
Väliaikatietoja:
Täällä on nyt tapahtunut huomattavaa edistystä.
Ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu.
Kevät ja aurinko on tuntunut tekevän hyvää.
Mieheni on piristynyt silmissä.
Aloittaa kahden viikon päästä yhden pienen määräaikaisen työn.
Ei kestä kuin kaksi viikkoa, mutta siitä on hyvä aloittaa.
Pikkuhiljaa takaisin elämään.
Kiitos kaikille minua tsempanneille!
toivoo HennamaijaHienoa, että asiat ovat alkaneet parantua pikkuhiljaa.
Lämmin voimahalaus teille kummallekin, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja toisistanne.
Kaikkea hyvää ja tsemppiä jatkoon.
- Peukkuja teille!!
Konkurssiin menevän yrityksen työntekijänä on joutunut yli voimiensa kestävään stressiin. Suuren ahdistuksen jälkeen tuollainen masennus on ihan normaali olotila. Kuten huomaatte, viisas elimistö on saanut levätä ja nyt alkaa uudelleen virkistyä.
Onnittelen, että ei mennyt lääkäriin ja ruvennut syömään masennuslääkkeitä joita kuitenkin oltaisiin tuputettu. Ei uupumus niillä parane.
Tukekaa edelleen toisianne keskustellen!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.1252118Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota2671963Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?621496En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v1151336Olisi hauska tietää
Koska huomasit pitäväsi minusta? Itse taisin ihastua sinuun heti silloin kun tavattiin ensimmäistä kertaa. Miehelle, jon641248- 1281184
Minun on vaan päästettävä irti
Toiveesta. Satutan vain itseäni😥😔. Toivon sinulle pelkkää hyvää, eläthän elämäsi parasta aikaa, mutta en halua enää k37960Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin65927Kertoisit jo
Rakastatko minua vai olenko käsittänyt väärin onko tämä vaan ystävyyttä tai kaveruutta? En haluaisi enää nolata itseäni45857En koskaan saanut asiattomia kuvia!
Silloin kun olin vielä nuori, kukaan mies ei koskaan lähettänyt minulle asiattomia kuvia itsestään. Jos tiedätte mitä ta156841