Eli siis minä nykyisin lähes vihaan kotona olemista. Olen lähes jokaisen arki-illan ykšin kun vanhempani ovat töissä. Huolehdin siis lähes kaikista kotitöistä yksin(talon lämmitys, lemmikkien hoito, tiskaus, talon siistiminen, omat vaatteeni ja kaiken) tämä itsessään ei ole minulle ongelma, mutta joskus tunnen itseni kamalan yksinäiseksi. Olen kuopus ja vanhemmat sisarukseni ovat muuttaneet pois kotoa jo joitain vuosia sitten. Kodin huolehtimisen lisäksi hoidan myös omat kouluasiani. Minua inhottaa kun vanhempani lupasivat tukea minua kouluasioissa ja auttaa läksyissä jos jäisin vielä kotoakäsin käymään tuppukylämme lukiota. Mutta varmaan yllättäen tulee etten ole saanut koko vuonna yhtään apua kummaltakaan vanhemmaltani. Lisäksi isäni on minulle ja sisaruksilleni lähes kokoajan törkeä. Hän huutaa, resuaa ja haukkuu. Äiti on aika stressaantunut kun hänellä on tosi paljon töitä. Arki-iltana en välttämättä tunne yksinäisyyttä kun illat ovat sellaista minuutti peliä kun on niin paljon hommaa. Tunnen yksinäisyyden viikonloppuisin kun tajuan perjantai iltana, ettei minulla ole juuri lainkaan kavereita, sisarukset eivät ole tulleet viikonlopuksi kotiin ja istun yksin ja tuijotan ikkunasta ulos. Silloin olo on todella masentunut. Lisäksi koska asun tuppukylässä ei täälä ole juuri mitään tekemistä. Keskustaan on matkaa reilut 10km ja täällä ei kuje julkinen liikenne juuri lainkaan. Minulla ei ole koskaan rahaa joten mitäpä minä siellä "keskustassa" tekisin? Keskustassa on yksi kahvila, yksi vanha vaatekauppa sekä kaksi ruokakauppaa. Lisäksi isäni on minulle välillä tosi törkeä. Hän juo viikonloppuisin itsensä känniin ja sitten häntä saa milloin siirtää lattialta sohvalle nukkumaan ja milloin estää ryömimästä ulko-ovesta ulos. Sitten hän haukkuu minut säännöllisesti pystyyn "sinusta ei koskaan tule mitään" "siellä sinä sitten sossun leipäjonossa seisoskelet työttömänä ja kodittomana" "minun pitää itse tehdä kaikki kun sinä et osaa tehdä minkään kun olet niin helvetin laiska!" Ja yleensä tämä huuto tulee juuri kun olen siivonnut ja minulla on jokin pikkujuttu tekemättä. Isälleni ei saa sanoa vastaan kun siitä se suuttuu vielä enemmän. Minä tosin sanon ja se on laskenut "asemaani" kotona. Sitten seuraavana päivänä isäni mielistelee minua etten muistaisi. On niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Ei voi pyytää koskaan mitään anteeksi. Tiivistettynä haluan pois kotoa, muttei minulla ole rahaa ja opintoni ovat täällä kesken joten joudun jäämään tänne vielä 2 vuodeksi. Vanhempani ovat joskus mukavia, mutta välillä saavat oloni tuntumaan pelkältä säälittävältä paskalta. Kuitenkin pidän vanhemmistani enkä halua heille pahaa koska tiedän että meillä on taloudellisesti vaikeaa juuri nyt. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Ongelmia kotona
1
95
Vastaukset
Moi!
Kurjalta kuulostaa kokemuksesi... Pystytkö puhumaan isällesi silloin, kun hän on selvinpäin? Jos voisit rauhallisesti jutella hänen kanssaan siitä, miltä hänen juomisensa ja käytöksensä sinusta tuntuu. Voisit myös kertoa vanhemmillesi, että toivoisit heiltä enemmän tukea kouluasioihin. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kirjoittaa vanhemmillesi vaikkapa kirjeen.
Ilmeisesti sinulla on kuitenkin joitain kavereita, voisitko yrittää viettää viikonloppuisin enemmän aikaa heidän kanssaan? Ehkä voisit tutustua myös uusiin ihmisiin koulussa tai harrastuksissa. Onko kylälläsi mitään edullisia harrastusmahdollisuuksia (esim. kansanopiston kurssit)? Entä nuorisotaloa tai seurakunnan nuortentoimintaa? Niiden kautta voi löytää uusia kavereita ja saada mukavaa ajanvietettä. Yksinäisyydestä ja kurjasta olosta kannattaa jutella paitsi kotona, myös vaikkapa koulun terveydenhoitajalle, kuraattorille tai jollekin mukavalle opettajalle tai nuorisotyönohjaajalle.
Omasta jaksamisesta kannattaa pitää huolta, joten ota aikaa itsellesi rentoutumiseen silloin kun se on mahdollista. Mieti, mistä nautit ja saat energiaa ja tee sellaisia asioita niin usein kuin voit. Aurinkoista kevättä, muista että olet arvokas ja ainutlaatuinen!
-Johanna NettiSaapas Helsinki-
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3884762Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2842634By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei1541896Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(1041618J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851483Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611337- 601325
Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks621277Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut481272Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3491091