Lapsella diagnoosi vai "hullu" äiti?

Jotkut sanovat, että äidit yleensä vaistoavat nämä asiat, tiedä sitten siitä.

Sinänsä, kun noin nuo "ongelmat" listaat, ne kuulostavat ihan tavallisilta asioilta, jotka vielä ovat kehittymässä 2v. lapsen kohdalla.

Entä jos käytte vielä vaikka yksityisellä puolella tutkimuksissa (käsittääkseni joillain paikkakunnilla on ihan yksityisiä neuvoloitakin). Tiedät saavasi ainakin kunnon tutkimukset, vaikka vähän maksaakin ja jos mitään ei tällä hetkellä todeta, päästä asiasta irti ja jos jotain joskus ilmenee, toimi sitten tilanteen vaatimalla tavalla.

Kokematon terveydenhoitaja neuvolassa ei tietenkään ole lastenlääkäri eikä - neurologi, mutta saattaa silti intoutua väittämään lasta täysin normaaliksi pintapuolisen vartin tutustumisen perusteella. Onko lääkärintarkastus ollut kaksivuotiaana, saiko puhtaat paperit? En oikein muista mitä missäkin iässä on.
Usein ennenkin on kuultu/luettu kehitysvammaisuuden paljastuttua leikki-iässä, että äiti tiesi jo vauvasta jotakin olevan vialla. Silti asiantuntijat keskittyivät häiriöihin äidin ja vauvan suhteessa, ts. tosiaan olettivat syyn olevan äidin päässä kun hän oli vauvaan "tyytymätön".
Voit joko käyttää lapsen yksityisellä lastenlääkärillä tai -neurologilla tai odottaa että ajan kanssa mahdollinen poikkeama/diagnoosi nousee selkeämmin havaittavaksi.
Olet hyvä äiti ja suhde lapseen on kunnossa, kaikesta huomaa että teet parhaasi.

Kiitos vastanneille! Kysymykseni ei ole mitenkään selkeä, mutta tuntuu ettei täällä palstalla hirveästi ihmiset vastaile. Jos joku kysyy vaikka huvikseen 3 v mittoja niin tulee joku 3 vastausta?:D

Olimme juuri pari viikkoa sitten 2 v neuvolassa, missä tyttö sai "puhtaat paperit".
En saanut kuitenkaan mielenrauhaa, koska mielestäni kehitystä ei paljon "testattu" tai puhuttu. Lähinnä mitat otettiin ja juteltiin syömisestä, nukkumisesta jne.
Ilmaisin kyllä taas varovasti lääkärille huoleni tytön kehityksestä, mutta lääkäri juuri vain totesi että ihan normaalia että jotkut asiat kehittyy myöhemmin ja kehui taas tytön ymmärtämistä ja leikkiä.

Voihan se olla että tyttöni tosiaan on vain omanlaisensa persoona ja hyvähän se olisi jos niin on, haluaisin kuitenkin varmuuden kun olen asian takia jo paljon murehtinut ja stressannut.

Soitin yksityiselle lasten neurologille ja kerroin puhelimessa koko pitkän tarinan ja neurologi kuullosti hyvin ymmärtäväiseltä ihmiseltä ja lupasi ottaa meidät vastaan jo maanantaina:)

"Yliherkyys äänille,valoille,uusille ihmisille tai paikoille"
Toi viittaisi aspergeriin. Mulla on se ja oon samanlainen ton asian suhteen.
Olisiko lapsellasi aspergerin synrooma?
Muista en tiedä. :(

Moikka!

Minulle tuli juttujesi perusteella mieleen aspergerin syndrooma. Lapsi pärjää perusasioissa ihan ookoo, mutta sosiaaliset suhteet on vaikeita., ylimenevää tilanneherkkyyttä. Ei paha haitta, kun diagnoosi ja ymmärrys löytyy, niin peruskoulun kautta mukavaan ammattiin.

Ensinnäkin, et ole hullu äiti.

Kukaan ei voi sellaista sinulle väittää sen perusteella, että olet huolissasi lapsestasi.

Ja mitä lapsesi kehitykseen tulee, anna tyttäresi kasvaa sellaisena kuin on omaan tahtiinsa. Jos on viivästystä kasvussa niin on viivästystä, omaan tahtiinsa kasvaa ja kehittyy kuitenkin. Ja on silti maailman rakkain suuri ihmeesi, sinusta syntynyt ja sinulle siunattu.

Kiitos taas vastanneille, mukava saada ulkopuolisten mielipiteitä ja ajatuksia.

Tietysti lapseni saa kehittyä omaan tahtiinsa ja jos joku taito ottaa aikansa niin ei se minua haittaa, mutta pointtini olikin se että jos taustalla on joku diagnoosi niin haluaisin lapselleni tarvittavan "kuntoutuksen" tai mitä nyt ikinä tarvitaankaan.

Puheen suhteen on tässä viikon aikana kyllä tapahtunut kummia.
Sanoja tulee joka päivä kymmeniä lisää ja sanoo jo useita kaksisanaisia lauseitakin.
Puhe edelleen vähän epäselvää, mutta se kai ihan ok vielä 2 vuotiaalla? Suurimmasta osasta saa kuitenkin selvää, välillä vaan tyttö innostuu liikaa.

Onneksi maanantaina jo pääsemme sinne neurologille.
Meillä on jopa 2 tunnin aika ja tutkitaan kehitystä oikein kunnolla.
Ajattelin että jos nyt ei selviä mitään poikkeavaa niin minun on aika lopettaa murehtiminen. Jos vaikka kuitenkin myöhemmin selviäisikin jotain niin olen ainakin yrityänyt tehdä asian eteen jotain?:)

Avaajalla voi joko olla munchausenin oireyhtymä tai sitten hänen äidinvaistonsa on oikeassa. Me emme voi tietää...
Tällasillä munchausen-tapauksilla lapsella on yleensä vakuutus ja häntä käytetään yksityislääkärillä tämän tästä, jotta äiti saisi itselleen lääkäreiden huomiota.

Hei vaan taas! Päätin tulla kertomaan että neurologi käynti meni hyvin, mutta "ihan tyhjin käsin" ei lähdetty kotiin.

Kehitys oli neurologin mukaan täysin ikätasoista, myös puhuminen mitä vähän itse jännitin. Leikkitaidot olivat kuulemma jopa edellä ikätasoa.
Testattiin myös ettei lapsella ole mitään aistiyliherkkyyksiä, eikä ollut.

Selvisi kuitenkin jotain "yllättävää" .
Lapsella on kuulemma äärimmäisen alhainen lihastonus, suomeksi tytön lihaksissa ei ole riittävästi voimaa. Se on syy miksi tyttö on kömpelö ja esim palapelit eivät oikein onnistu ja miksi syöminen on sotkemista.
Lihasheikkous selittää myös myöhäisen kävelyn ja pitkään vauvana jatkuneen karsastuksen muut ongelmat.

Neurologi epäili että lapsi on ollut jo syntyessään hypotoninen ja ihmetteli suuresti ettei neuvolassa ole huomattu asiaa.
Tilanne etenee nyt niin että lapsi saa alkuun 2 kertaa viikossa fysioterapiaa, jotta lihaksiin saadaan voimaa. Onneksi menen töihin vasta vuoden alussa, joten minulla on aikaa käydä tytön kanssa jumppaamassa.

Olihan tämäkin tavallaan järkytys, mutta enimmäkseen helpotus. Pelkäsin että tapaamisella ilmenee jotain paljon vakavampaa.

Oli kiva saada kuulla että lihaksia lukuunottamatta tyttö on ihan tavallinen 2 vuotias joka omaa vain rauhallisen luonteen.
Heikot lihakset aiheuttavat kuulemma myös yleisesti "epävarman olon" mikä selittää paljon asioita tytön käytöksessä.

Ihmettelen tätä uskoa neuvolan kaikkitietävään voimaan. Ihan terveydenhoitajia ne siellä vain ovat ja usein opitkin tarvitsevat päivitystä.

Mutta sinulle aloittaja. Hienoa, että sait mielenrauhan ja hulluna en minä ainakaan sinua pitänyt aloituksen perusteella. Sanoit ihan viisaasti että äiti on kuitenkin lapsensa paras asiantuntija.

Tuon ikäisellä ei vielä diagnosoida kaikkia neurologisia poikkeauuksia. Ne tehdään yleensä lähempänä kouluikää, tai vasta kouluiässä. Jos laitat lapsesi päivähoitoon, vie hänet sinne "normaalina" lapsena, eli älä kerro heti aluksi epäilyjäsi. Jäs lapsellasi on jotai poikkeavia piirteitä, ne tulevat kyllä päiväkodissa esiin. Siinä vaiheessa jos/kun hoitajat ottavat niitä puheeksi, kerrot jos olet kotona huomannut saman, tai jos ilmenee jotain, mihin et ole kiinnittänyt huomiota, kannattaa sanoa, että se oli uutta sinulle.

Jos kerrot kaikki havaintosi hoitajille heti lähdössä, heille saattaa tulla kuva, että asia on jo hoidossa, eivätkä sitten puutu siihen mitenkään. Eli kannattaa antaa heidän tehdä havaintojaan, ja itse vaan kysellä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä.

Toispuoleisuus
Myöhäinen liikkuminen

Nämä kaksi listaamasi asiaa voivat johtua vauvan "hoidosta". Toispuoleinen lapsesta tulee, jos äiti osaa esim pitää lasta sylissä vain aina samoin päin. Myöhäinen liikkuminen voi johtua siitä, että lapsi ei ole saanut treenata liikkumista tarpeeksi pikkuisesta asti lattialla, vaan hän on ollut esim. liian pitkiä aikoja sitterissä.

Raivokohtaukset

Voivat liittyä lapsen persoonaan tai voivat olla kasvatuksen tulosta.

Toivottavasti pystyt kohtelemaan lastasi "normaalina lapsena" - kaikesta huolimatta.