Epäilen itselläni jonkin tasoista dissosiaatiohäiriötä...pari psykologian alan ammattilaista epäili myös ko. häiriötä mulla, kun vielä kävin terapiassa masennuksen, vakavien syömishäiriöiden ja itsetuhoisen käytöksen vuoksi.
Lääkärit ei koskaan oikein ottaneet kantaa asiaan (yleisellä puolella).
Olen kulkenut terveen papereilla muutaman vuoden, mutta edelleen minua vaivaavat mm. epämääräiset somaattiset oireet (yölliset epileptistyyppiset kouristelut, migreenit ja jatkuva pahoinvointi), hetkellinen ajantajun kadottaminen, ihmisten ja tapahtumien unohtelu ja "leijuminen", outo tyhjyyden tunne. Välillä tuntuu, että tunteet latistuu kokonaan ja välillä taas saan rajuja itku- tai naurukohtauksia. Fyysinen puoli on kaikkien testien mukaan kunnossa.
Onko kellään omakohtaista kokemusta dissosiaatiosta ja siitä, miten olisi mahdollista päästä keskustelemaan asiasta ilman, että tyrmätään heti? Ja minne kannattaa ottaa yhteyttä?
Tämä alkaa olla oikeasti jo normaali elämää häiritsevää. Mulla ei ole nykyään enää edes ystäviä, kun eristäydyn.
Dissosiaatiohäiriö?
22
2377
Vastaukset
- lisätietoa tarvitaan
Minkälaista itsetuhoinen käytös oli?
- ap.
No pelkkiä itsemurhayrityksiäkin on jo aikamoinen määrä.
Lisäksi olen välinpitämätön omasta turvallisuudestani. Olen mm. lähtenyt useasti täysin tuntemattomien ihmisten matkaan tai nauttinut vieraiden ihmisten tarjoamia paukkuja ja huumaavia aineita. Olen harrastanut suojaamatonta seksiä tuntemattomien kanssa.
Minulla on vielä nykyäänkin joitakin lievempiä itsetuhoisia piirteitä/ tapoja.
Liikenteessä olen täysin välinpitämätön. Onneksi en omista autoa.
Tykkään pistellä itseäni terävillä esineillä, en kuitenkaan viiltele enkä tee näkyviä jälkiä.
- dissssooo
Täällä toinen dissosiaatiohäiriöstä kärsivä. Oon ymmärtänyt ettei sitä diagnosoida kauhean helposti ja myös saatetaan sekoittaa muihin sairauksiin. Onko sulla tällä hetkellä mitään hoitokontaktia? Psykologin juttusille kun pääsisit/lääkärille juttelisit jos ne voisivat tehdä psykologiset testit joista selviäisi oikea diagnoosi. Dissosiaatiohäiriöön paras apu olisi terapia, oikeanlainen terapiamuoto. Tietenkin voi jotkut lääkkeet auttaa just masennusoireisiin yms. Niin ja jos sulla ei ole hoitokontaktia niin paikkakuntasi mielenterveystoimistoon yhteyttä..
Kuulostaa kyllä tutulta nuo oireet mitä kuvailet. Suosittelen menemään juttelemaan lääkärille jotta saat apua...- ap.
Joo, ei tosiaan ole enää hoitokontaktia, kun koin ettei silloisesta terapiasta oikein ollut tilanteessani hyötyä. Ainoa neuvo, jota tyrkyttivät, oli että lopetan alkoholin käytön kokonaan. Lopetinkin, mutta oireet ei hävinneet minnekään. Eivät ole ehkä yhtä voimakkaita kuin alkoholin vaikutuksen alaisena.
En oikein tiedä, mikä tähän auttaisi, kun en pysty avautumaan kenellekään...eikä mulla tunnu olevan oikein mitään sanottavaa. En vaan osaa puhua tuntemuksistani ja kokemuksistani. Testeihinkin vastaaminen on aina niin pirun vaikeaa.
Pitänee tosiaan ottaa sinne mielenterveystoimistoon yhteyttä...täällä päin tuntuu vaan, että tunkevat jokaisen jonkun sairaanhoitajan juttusille, joka ei välttämättä ymmärrä näitten asioitten päälle kovin syvällisesti. Ja lääkärit määrää suoraan vaan jotain pillereitä...rauhottavia iltaan ja piristäviä aamuun. Huh. No ehkä tämä tästä.
- psykiatri.
skitsofrenia
- CupOfTea
Alkoholia, jos on käyttänyt runsaammin niin siitä tasoittumiseen voi mennä aikaa pidempäänkin. Ensimmäisenä tietenkin on saatava alkoholi nyt ihan kokonaan pannaan ja tauolle, jotta aivosi ja kehosi pääsevät palautumaan ja paranemaan. Kuinka kauan alkoholin lopettamisesta on? Suosittelisin itse odottelemaan ainakin sen puolivuotta vähintään miten alkoholiton elämä muuttaa aivojesi toimintaa. Joltain asiantuntevalta lääkäriltä voisit saada paremmin tietoa kuinka runsas ja jatkuva alkoholin käyttö vaikuttaa aivotoimintaan ja millaisella aikataululla voisi odottaa parenemista asiaan.
Mitään lääkkeitä jota vedät tällä hetkellä tai oletko vetänyt aikaisemmin, mahdollisesti lähiaikoina? Psyykenlääkkeethän aiheuttavat useille dissosisaatiohäiriön tyyppistä oirehdintaa; tunteet turtuu tai katoaa, tuntuu kuin olisi sisältä tyhjää, yleistä sekavuuden tilaa ja mielialamuutoksia etc. Niistä pysyisin sinuna kaukana.
Terapiaa itsekin suosittelisin missä pääsisit juttelemaan tuntemuksistasi, tai niiden puutteesta, ja rakentamaan jonkun henkilön kanssa elämääsi sopivan kokoisin askelein. Terapiassa on tärkeää, että tulette toimeen keskenänne ja voit luottaa vastapuoleen. Jos ensimmäinen kontakti ei tunnu välittävän tai ymmärtävän sinua mene seuraavalle. Joskus joutuu käymään puolen tusinaan terapeuttia läpi ennen kuin tulee vastaa joku joka välittää. Sinänsä aika surullista, mutta näin asiat ovat. Joskus terapeutit ovat itse huonommassa kunnossa kuin asiakkaansa ja siitähän ei tule tietenkään yhtään mitään silloin.- ap.
Joo. Taisin hieman epäselvästi ilmaista itseäni. Siis en käytä alkoholia kovinkaan usein, mutta silloin kun käytän jossain illanvietossa niin hajoilu on enemmän sääntö kuin poikkeus. En käytä alkoholia kuin satunnaisesti.
Nykyään vielä harvemmin kuin nuorempana.
Lääkkeitä mulla ei enää ole ja entiset tropitkin olivat niin mietoja, että en oikein osaa uskoa sivuvaikutuksiin.
Kai se vaan on yritettävä hankkia taas uusi terapeutti ja toivoa, että se osaa löytää kanssani vastauksia. Olen vaan niin saakelin hankala terapoitava, kun en osaa antaa itsestäni mitään. No, ehkä valheellisen kuvan siitä, että kaikki on hyvin. Hitto vie. - -------
ap. kirjoitti:
Joo. Taisin hieman epäselvästi ilmaista itseäni. Siis en käytä alkoholia kovinkaan usein, mutta silloin kun käytän jossain illanvietossa niin hajoilu on enemmän sääntö kuin poikkeus. En käytä alkoholia kuin satunnaisesti.
Nykyään vielä harvemmin kuin nuorempana.
Lääkkeitä mulla ei enää ole ja entiset tropitkin olivat niin mietoja, että en oikein osaa uskoa sivuvaikutuksiin.
Kai se vaan on yritettävä hankkia taas uusi terapeutti ja toivoa, että se osaa löytää kanssani vastauksia. Olen vaan niin saakelin hankala terapoitava, kun en osaa antaa itsestäni mitään. No, ehkä valheellisen kuvan siitä, että kaikki on hyvin. Hitto vie.Terapia on hieman hankalaa jos sussa on monta persoonaa... Se ei auta et yksi käy terapiassa ja muut mellastaa. Mulla ainakin on eri ikäisiäkin et jotkut hyötyis leikkiterapiasta:-D ja kun jollekin persoonalle sattuu jotain niin eihän se muita liikuta. Pääpersoonakin vaan toteaa tilanteen
- CupOfTea
ap. kirjoitti:
Joo. Taisin hieman epäselvästi ilmaista itseäni. Siis en käytä alkoholia kovinkaan usein, mutta silloin kun käytän jossain illanvietossa niin hajoilu on enemmän sääntö kuin poikkeus. En käytä alkoholia kuin satunnaisesti.
Nykyään vielä harvemmin kuin nuorempana.
Lääkkeitä mulla ei enää ole ja entiset tropitkin olivat niin mietoja, että en oikein osaa uskoa sivuvaikutuksiin.
Kai se vaan on yritettävä hankkia taas uusi terapeutti ja toivoa, että se osaa löytää kanssani vastauksia. Olen vaan niin saakelin hankala terapoitava, kun en osaa antaa itsestäni mitään. No, ehkä valheellisen kuvan siitä, että kaikki on hyvin. Hitto vie.Et ilmeisesti ole tietoinen, että psyykenlääkkeiden haittavaikutukset (tai "sivuvaikutukset") voivat jäädä ihan pysyviksikin. Nyt olisi tärkeä tietää mitä troppeja olet saanut, kuinka kauan käytit ja kauanko lopettamisesta on kulunut, jotta asiaa voi arvioida tarkemmin.
Tietenkin täältä käsin on vaikea tietää tai mitenkään arvioida tilannetta, koska henkilö pitää tunteä lähemmin, jotta luotettavampia johtopäätöksiä pystyy vetämään. Alkoholi ja päihteet kannattaisi varmasti kyllä laittaa hyllylle vähäksi aikaa, siis esim. vuodeksi. Sitä ehtii myöhemminkin. Nyt olisi tärkeintä saada sinut voimaan paremmin, vai mitä.
Terapia on varmasti hyvä aloituspaikka ja pidä huolta, että saat miellyttävän terapeutin. Jos kemiat eivät kohtaa tai et saa niin sanotusti vastakaikua, vaihda. Kannattaa tietenkin muutamia kertoja käydä, että ehditte tutusta hieman ja katsoa miten yhteistyö lähtee käyntiin. - ap.
CupOfTea kirjoitti:
Et ilmeisesti ole tietoinen, että psyykenlääkkeiden haittavaikutukset (tai "sivuvaikutukset") voivat jäädä ihan pysyviksikin. Nyt olisi tärkeä tietää mitä troppeja olet saanut, kuinka kauan käytit ja kauanko lopettamisesta on kulunut, jotta asiaa voi arvioida tarkemmin.
Tietenkin täältä käsin on vaikea tietää tai mitenkään arvioida tilannetta, koska henkilö pitää tunteä lähemmin, jotta luotettavampia johtopäätöksiä pystyy vetämään. Alkoholi ja päihteet kannattaisi varmasti kyllä laittaa hyllylle vähäksi aikaa, siis esim. vuodeksi. Sitä ehtii myöhemminkin. Nyt olisi tärkeintä saada sinut voimaan paremmin, vai mitä.
Terapia on varmasti hyvä aloituspaikka ja pidä huolta, että saat miellyttävän terapeutin. Jos kemiat eivät kohtaa tai et saa niin sanotusti vastakaikua, vaihda. Kannattaa tietenkin muutamia kertoja käydä, että ehditte tutusta hieman ja katsoa miten yhteistyö lähtee käyntiin.Fluoksetiinia käytin melkein 10 vuotta, lopetin noin puoli vuotta sitten. Ei juuri mitään vaikutusta olotilaan, kun en usko, että kyse on pelkästä masennuksesta. Jossain vaiheessa meni joku antipsykoottikin, mutta kun kysyin perustetta lääkkeen käytölle lääkäriltä, niin lopetettiin heti. Ei siis vaikuttanut käytökseeni tai kokemuksiini millään tavalla.
Hämmästyttää vaan, miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin työkykyinen. Siis oikeasti, pärjään tosi hyvin siinä mitä teen. No, muutaman kerran olen ihmetellyt, kun en muista tehneeni jotain, jonka todistettavasti olen tehnyt. Ja tuo fyysinen pahoinvointi on tietenkin vähän ikävää. Mutta muuten sujuu ihan hyvin.
Henkinen vointi onkin sitten ihan muuta. Niin kauan, kun keskityn johonkin, ei ole mitään hätää. Yksin ollessa (eli kaikki ajat työajan ulkopuolella) hajoilen, unohdan asioita, "heräilen" tilanteista. Öisin iskevät pelkotilat ja kouristukset on suoraan helvetistä.
Alkoholia käytän hyvin vähän, mutta ajattelin taas kerran ryhtyä täysin raittiiksi (ei siis edes sitä 4 cl:aa). En kyllä ole huomannut pitkänkään absolutismin vaikuttavan millään järisyttävällä tavalla, mutta pakkohan tässä on kokeilla kaikki keinot.
Huh, mitä vuodatusta. Aion tosiaan tehdä kuten neuvoit...hakeutua terapiaan ja yrittää TAAS KERRAN löytää terapeutin, joka saa kaivettua minusta jotain irti. Ihmettelen vaan, jos joku todellakin pystyy siihen. Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen. - CupOfTea
ap. kirjoitti:
Fluoksetiinia käytin melkein 10 vuotta, lopetin noin puoli vuotta sitten. Ei juuri mitään vaikutusta olotilaan, kun en usko, että kyse on pelkästä masennuksesta. Jossain vaiheessa meni joku antipsykoottikin, mutta kun kysyin perustetta lääkkeen käytölle lääkäriltä, niin lopetettiin heti. Ei siis vaikuttanut käytökseeni tai kokemuksiini millään tavalla.
Hämmästyttää vaan, miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin työkykyinen. Siis oikeasti, pärjään tosi hyvin siinä mitä teen. No, muutaman kerran olen ihmetellyt, kun en muista tehneeni jotain, jonka todistettavasti olen tehnyt. Ja tuo fyysinen pahoinvointi on tietenkin vähän ikävää. Mutta muuten sujuu ihan hyvin.
Henkinen vointi onkin sitten ihan muuta. Niin kauan, kun keskityn johonkin, ei ole mitään hätää. Yksin ollessa (eli kaikki ajat työajan ulkopuolella) hajoilen, unohdan asioita, "heräilen" tilanteista. Öisin iskevät pelkotilat ja kouristukset on suoraan helvetistä.
Alkoholia käytän hyvin vähän, mutta ajattelin taas kerran ryhtyä täysin raittiiksi (ei siis edes sitä 4 cl:aa). En kyllä ole huomannut pitkänkään absolutismin vaikuttavan millään järisyttävällä tavalla, mutta pakkohan tässä on kokeilla kaikki keinot.
Huh, mitä vuodatusta. Aion tosiaan tehdä kuten neuvoit...hakeutua terapiaan ja yrittää TAAS KERRAN löytää terapeutin, joka saa kaivettua minusta jotain irti. Ihmettelen vaan, jos joku todellakin pystyy siihen. Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen.Moi. Vastaan sinulle tarkemmin myöhemmin, mutta tähän nopeasti totean, että on merkittävä syy epäillä aikaisempaa psyykenlääkekäyttöä syyksi tuntemuksiisi, tai niiden puutteeseen.
- CupOfTea
ap. kirjoitti:
Fluoksetiinia käytin melkein 10 vuotta, lopetin noin puoli vuotta sitten. Ei juuri mitään vaikutusta olotilaan, kun en usko, että kyse on pelkästä masennuksesta. Jossain vaiheessa meni joku antipsykoottikin, mutta kun kysyin perustetta lääkkeen käytölle lääkäriltä, niin lopetettiin heti. Ei siis vaikuttanut käytökseeni tai kokemuksiini millään tavalla.
Hämmästyttää vaan, miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin työkykyinen. Siis oikeasti, pärjään tosi hyvin siinä mitä teen. No, muutaman kerran olen ihmetellyt, kun en muista tehneeni jotain, jonka todistettavasti olen tehnyt. Ja tuo fyysinen pahoinvointi on tietenkin vähän ikävää. Mutta muuten sujuu ihan hyvin.
Henkinen vointi onkin sitten ihan muuta. Niin kauan, kun keskityn johonkin, ei ole mitään hätää. Yksin ollessa (eli kaikki ajat työajan ulkopuolella) hajoilen, unohdan asioita, "heräilen" tilanteista. Öisin iskevät pelkotilat ja kouristukset on suoraan helvetistä.
Alkoholia käytän hyvin vähän, mutta ajattelin taas kerran ryhtyä täysin raittiiksi (ei siis edes sitä 4 cl:aa). En kyllä ole huomannut pitkänkään absolutismin vaikuttavan millään järisyttävällä tavalla, mutta pakkohan tässä on kokeilla kaikki keinot.
Huh, mitä vuodatusta. Aion tosiaan tehdä kuten neuvoit...hakeutua terapiaan ja yrittää TAAS KERRAN löytää terapeutin, joka saa kaivettua minusta jotain irti. Ihmettelen vaan, jos joku todellakin pystyy siihen. Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen.Noin pitkäaikainen SSRI:n käyttö voi hyvin aiheuttaa hyvinkin mittavia muutoksia aivojesi oikeanlaiseen toimintaan. Lopetuksestasi on niin ikään kulunut vasta puoli vuotta, joka on aivan liian lyhyt aika arvioida mikä tilanteesi tai toipumisasteesi lääkevaikutuksista voisi olla. Samoin hetkellisesti käyttämästi neuroleptit aiheuttavat niin ikään tunteiden katoa ja kirjaimellisesti kemiallisesti lobotomoivat sinut.
Vaikea sanoa mikä kokemastasi oireilusta on neuroleptikäytön ja SSRI käytön aiheuttamaa, mutta yksistään jo 10v myrkytys SSRI:llä riittää helposti vahingoittamaan aivosi pahasti. Jotta voisi edes lähteä arvailemaan em. aineiden vaikutuksen suhdetta pitäisi tietää kauan vedit neurolepteja, mitä neuroleptia ja millä annoksella sekä kauanko lopettamisesta on kulunut. En kuitenkaan näe sitä hirveän oleellisena asiana, kun tiedetään jo 10v fluoksetiinikäytöstä.
"epämääräiset somaattiset oireet (yölliset epileptistyyppiset kouristelut, migreenit ja jatkuva pahoinvointi), hetkellinen ajantajun kadottaminen, ihmisten ja tapahtumien unohtelu ja "leijuminen", outo tyhjyyden tunne. Välillä tuntuu, että tunteet latistuu kokonaan ja välillä taas saan rajuja itku- tai naurukohtauksia. Fyysinen puoli on kaikkien testien mukaan kunnossa."
Kaikki ovat tunnettuja vierotusoireita aina kouristuksista, päänsärkyyn, pahoinvointiin, unohteluun (muistiongelmat), tyhjyyden tunne tai "leijuminen" kuten itse sitä olotilaa kuvaat. Tunteiden katoaminen tai latistuminen ovat juuri se vaikutus minkä näistä käyttämistäsi aineista saa. Kadotat yhteyden persoonaasi ja itseesi. Yhtäkkisiä nauru- ja sitten taas itkukohtauksia raportoidaan aivan jatkuvasti, erityisesti vieroituksen alkutaipaleella, jossa yhä olet. Puoli vuotta ei ole vasta kuin alkusuora 10v käytön jälkeen.
Fyysisesti näitä lääkevammoja (aivojen toimintahäriöitä) ei yleensä näekään mistään esimerkiksi verikokeista vaan tarvitaan aina MRI-kuvaus, jolloin lääkkeen aiheuttama aivovaurio voidaan havaita verenvirtauksen vähentymisenä aivojen eri alueilla.
"Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen."
Erittäin tuttu tarina psyykenlääkkeiden käyttäjien suusta kuultuna. Aineiden aiheuttamat aivojen toimintahäiriöt muuttavat tietenkin myös henkilön persoonaa ja omakuvaa mikä saattaa aiheuttaa erilaisia minäkuvan ongelmia ja ristiriitoja. Tunteet ohjaavat persoonaamme niin vahvasti, että vaurioittamalla tai estämällä henkilön tunteiden kokemisen kyky saadaan aikaan tuntuvia ja näkyviä muutoksia henkilön olemukseen sekä käytökseen. Jos et pysty ilmaisemaan itseäsi enää kunnolla tunteettomuutesi vuoksi on täysin luonnollista, että sinuun on vaikea saada yhteyttä ja ihmettelet mikä olet tai mikä sinusta on tullut.
Dissosisaatiohäiriö on psyykkinen ongelma, sinulla epäilen laajempaa aivoperäistä toimintaongelmaa johtuen aikaisemmasta runsaasta psyykenlääkekäytöstäsi. Koska vamma on mitä todennäköisimmin aivoperäinen, ei henkinen ("sielullinen") on vaikea arvioida missä määrin ongelmaa voidaan ratkaisat terapialla. Luonnollisesti terapiaa kannattaa kyllä kokeilla, saada mahdollisimman paljon tukea toipumiseen ja olla kärsinvällinen aivojen kannalta. Aivot pystyvät korjautumaan kyllä ajan kanssa ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta se mihin asti sinun kohdallasi on mahdoton tietää ennalta. Vertaa esimerkiksi liikenneonnettomuudessa vammautuneiden kohdalla voi kestää 5 vuotta tai enemmän saavuttaa toimintakyky, oppia kävelemään, puhumaan jne uudelleen. Aivot ovat niin herkkä elin, että sen kuormittaminen aineilla, joiden vaikutusmekanismia ei edes kokonaisuudessaan tunneta on aina pimeään sohimista ja seuraukset ovat sen mukaiset.
www.beyondmeds.com tarjoaa hyvän tietopankin psyykenlääkevieroitukseen sekä vinkkejä ja vaihtoehtoja tukitoimille. - 19+13
CupOfTea kirjoitti:
Noin pitkäaikainen SSRI:n käyttö voi hyvin aiheuttaa hyvinkin mittavia muutoksia aivojesi oikeanlaiseen toimintaan. Lopetuksestasi on niin ikään kulunut vasta puoli vuotta, joka on aivan liian lyhyt aika arvioida mikä tilanteesi tai toipumisasteesi lääkevaikutuksista voisi olla. Samoin hetkellisesti käyttämästi neuroleptit aiheuttavat niin ikään tunteiden katoa ja kirjaimellisesti kemiallisesti lobotomoivat sinut.
Vaikea sanoa mikä kokemastasi oireilusta on neuroleptikäytön ja SSRI käytön aiheuttamaa, mutta yksistään jo 10v myrkytys SSRI:llä riittää helposti vahingoittamaan aivosi pahasti. Jotta voisi edes lähteä arvailemaan em. aineiden vaikutuksen suhdetta pitäisi tietää kauan vedit neurolepteja, mitä neuroleptia ja millä annoksella sekä kauanko lopettamisesta on kulunut. En kuitenkaan näe sitä hirveän oleellisena asiana, kun tiedetään jo 10v fluoksetiinikäytöstä.
"epämääräiset somaattiset oireet (yölliset epileptistyyppiset kouristelut, migreenit ja jatkuva pahoinvointi), hetkellinen ajantajun kadottaminen, ihmisten ja tapahtumien unohtelu ja "leijuminen", outo tyhjyyden tunne. Välillä tuntuu, että tunteet latistuu kokonaan ja välillä taas saan rajuja itku- tai naurukohtauksia. Fyysinen puoli on kaikkien testien mukaan kunnossa."
Kaikki ovat tunnettuja vierotusoireita aina kouristuksista, päänsärkyyn, pahoinvointiin, unohteluun (muistiongelmat), tyhjyyden tunne tai "leijuminen" kuten itse sitä olotilaa kuvaat. Tunteiden katoaminen tai latistuminen ovat juuri se vaikutus minkä näistä käyttämistäsi aineista saa. Kadotat yhteyden persoonaasi ja itseesi. Yhtäkkisiä nauru- ja sitten taas itkukohtauksia raportoidaan aivan jatkuvasti, erityisesti vieroituksen alkutaipaleella, jossa yhä olet. Puoli vuotta ei ole vasta kuin alkusuora 10v käytön jälkeen.
Fyysisesti näitä lääkevammoja (aivojen toimintahäriöitä) ei yleensä näekään mistään esimerkiksi verikokeista vaan tarvitaan aina MRI-kuvaus, jolloin lääkkeen aiheuttama aivovaurio voidaan havaita verenvirtauksen vähentymisenä aivojen eri alueilla.
"Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen."
Erittäin tuttu tarina psyykenlääkkeiden käyttäjien suusta kuultuna. Aineiden aiheuttamat aivojen toimintahäiriöt muuttavat tietenkin myös henkilön persoonaa ja omakuvaa mikä saattaa aiheuttaa erilaisia minäkuvan ongelmia ja ristiriitoja. Tunteet ohjaavat persoonaamme niin vahvasti, että vaurioittamalla tai estämällä henkilön tunteiden kokemisen kyky saadaan aikaan tuntuvia ja näkyviä muutoksia henkilön olemukseen sekä käytökseen. Jos et pysty ilmaisemaan itseäsi enää kunnolla tunteettomuutesi vuoksi on täysin luonnollista, että sinuun on vaikea saada yhteyttä ja ihmettelet mikä olet tai mikä sinusta on tullut.
Dissosisaatiohäiriö on psyykkinen ongelma, sinulla epäilen laajempaa aivoperäistä toimintaongelmaa johtuen aikaisemmasta runsaasta psyykenlääkekäytöstäsi. Koska vamma on mitä todennäköisimmin aivoperäinen, ei henkinen ("sielullinen") on vaikea arvioida missä määrin ongelmaa voidaan ratkaisat terapialla. Luonnollisesti terapiaa kannattaa kyllä kokeilla, saada mahdollisimman paljon tukea toipumiseen ja olla kärsinvällinen aivojen kannalta. Aivot pystyvät korjautumaan kyllä ajan kanssa ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta se mihin asti sinun kohdallasi on mahdoton tietää ennalta. Vertaa esimerkiksi liikenneonnettomuudessa vammautuneiden kohdalla voi kestää 5 vuotta tai enemmän saavuttaa toimintakyky, oppia kävelemään, puhumaan jne uudelleen. Aivot ovat niin herkkä elin, että sen kuormittaminen aineilla, joiden vaikutusmekanismia ei edes kokonaisuudessaan tunneta on aina pimeään sohimista ja seuraukset ovat sen mukaiset.
www.beyondmeds.com tarjoaa hyvän tietopankin psyykenlääkevieroitukseen sekä vinkkejä ja vaihtoehtoja tukitoimille.Masennuslääkkeet on suurimmaksi osaksi lumetta. Miten muka lumelääke voi vahingoittaa aivoja? Ja aivoissahan se henkinenkin vika on. Siksi niitä aivoja pyritään lääkitsemään. Outoa lähteä erottamaan henkeä aivoista..
- lumevaikutustuhooaivot
19+13 kirjoitti:
Masennuslääkkeet on suurimmaksi osaksi lumetta. Miten muka lumelääke voi vahingoittaa aivoja? Ja aivoissahan se henkinenkin vika on. Siksi niitä aivoja pyritään lääkitsemään. Outoa lähteä erottamaan henkeä aivoista..
On palon kaksoissokkotutkimuksia, joissa psyykenlääkkeet ovat osoittautuneet tehottomiksi verrattuna lumelääkkeeseen.
- CupOfTea
19+13 kirjoitti:
Masennuslääkkeet on suurimmaksi osaksi lumetta. Miten muka lumelääke voi vahingoittaa aivoja? Ja aivoissahan se henkinenkin vika on. Siksi niitä aivoja pyritään lääkitsemään. Outoa lähteä erottamaan henkeä aivoista..
Hei. Olet oikeassa siinä, että niin kutsutut masennuslääkkeet ovat teholtaan lumelääkkeen veroisia, mutta olet tehnyt kuitenkin pienen päättely- tai ymmärrysvirheen liittyen plasebon ja "masennuslääkkeen" haittoihin. "Masennuslääkkeet" ovat kliiniseltä merkittävyydeltään (clinical significance) lumelääkkeen (esim. vaikka sokeripilleri) vastaavia mitä tulee niiden masennusta lievittävään vaikutukseen. Kliinisen merkittävyyden ollessa sama tarkoittaa se sitä, että käytännön praktiikassa (terveyskeskuksessa, mielisairaalassa jne.) on sama annetaanko potilaalle sokeria vai "masennuslääkettä" kun halutaan auttaa masennuksen kanssa. Kuitenkin haittavaiktukset "masennuslääkkeillä", esim. SSRI:llä, ovat aivan eri luokkaa kuin sokeripillerillä!
"Masennuslääkkeet" antavat kyllä hiuskarvan verran paremman vasteen masennukseen plaseboon verrattuna, kun asiaa tutkitaan tilastollisen merkittävyyden (statistical significance) näkökulmasta, mutta kuten aikaisemmin mainittu ero on niin pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä. Ero tilastollisessa merkittävyydessä tehon suhteen tulee siten, että "masennuslääke" toimii niin sanottuna aktiisena plasebona (active placebo). Vaikutus ei johdu itse kemikaalista vaan siitä, että ne aiheuttavat runsaasti haittavaikutuksia, kuten huimausta, pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä jne., jolloin ainetta ottava henkilö kuvittelee aineen tehoavan. Kyseessä on tunnettu psykologinen ilmiö. Ihminen pitää lääkeainetta sitä tehokkaampana mitä tuntuvammat ovat sen haittavaikutukset, vaikka aine ei vaikuttaisi alkuperäiseen ongelmaan mitenkään. Aktiivisen plasebon "tehoa" voidaan kasvattaa, kun käytetään kemikaaleja, jotka aiheuttavat yhä runsaampia ja tuntuvampia haittavaikutuksia.
SSRI-aineiden, joista AP:n fluoksetiini on siis yksi, tiedetään aiheuttavan potentiaalisesti pysyviä aivovaurioita käyttäjilleen. Aivovaurioiden yleisyyttä ei ole koskaan kuitenkaan tilastoitu eikä seurattu, joten tarkkoja lukuja siitä kuinka moni vammautuu pitkäaikaisesti tai pysyvästi, tai selviää vähemmällä ja palautuu, ei ole saatavana. SSRI:den yleisimpiä aivovauriotyyppejä ovat kognitiivisten kykyjen (muisti, keskittyminen, havainnointi, suunnittelu, ajattelu, ongelman ratkaisu jne.) vaurioituminen sekä tunne-elämän katoaminen. Sitä mistä kumpikin em. vaurio aiheutuu ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta on pääteltävissä menettelevällä varmuudella, että vaurioitunut aivoalue on mm. limbinen järjestelmä, joka nykytiedon valussa tiedetään säätelevän tunnekokemuksia ja motivaatiota. Koko vaurioiden laajuutta lienee lähes mahdoton selvittää. Sokeripillerit (tai vehnäpillerit) haittavaikutukset ovat lähinnä lihoaminen, jos paljon niitä syö ja reikiintyvät hampaat sokerin tapauksessa.
Jos olet kiinnostunut "masennuslääkkeiden" ja plasebon tehokkuuden vertailusta, suosittelen lukemaan Irving Kirschin kirjan Emperor's New Drugs (Keisarin uudet lääkkeet). Siinä kaikki aikaisemmin käymäni asiast selittää kyseinen Hullin yliopiston psykologian professori. Saat tietää paljon muutakin mielenterveysmaailman katalista tempuista, ansoista ja todellisuudesta.
Irving Kirsch:n radiohaastattelu:
http://www.youtube.com/watch?v=PtubmyA3BgU
"In this episode I talk with Irving Kirsch, author of The Emperor's New Drugs: Exploding the Antidepressant Myth. In his book, Professor Kirsch challenges the idea that antidepressant are an effective treatment for depression. By looking at the data, Professor Kirsch concludes that antidepressants are no better than placebo." - CupOfTea
CupOfTea kirjoitti:
Hei. Olet oikeassa siinä, että niin kutsutut masennuslääkkeet ovat teholtaan lumelääkkeen veroisia, mutta olet tehnyt kuitenkin pienen päättely- tai ymmärrysvirheen liittyen plasebon ja "masennuslääkkeen" haittoihin. "Masennuslääkkeet" ovat kliiniseltä merkittävyydeltään (clinical significance) lumelääkkeen (esim. vaikka sokeripilleri) vastaavia mitä tulee niiden masennusta lievittävään vaikutukseen. Kliinisen merkittävyyden ollessa sama tarkoittaa se sitä, että käytännön praktiikassa (terveyskeskuksessa, mielisairaalassa jne.) on sama annetaanko potilaalle sokeria vai "masennuslääkettä" kun halutaan auttaa masennuksen kanssa. Kuitenkin haittavaiktukset "masennuslääkkeillä", esim. SSRI:llä, ovat aivan eri luokkaa kuin sokeripillerillä!
"Masennuslääkkeet" antavat kyllä hiuskarvan verran paremman vasteen masennukseen plaseboon verrattuna, kun asiaa tutkitaan tilastollisen merkittävyyden (statistical significance) näkökulmasta, mutta kuten aikaisemmin mainittu ero on niin pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä. Ero tilastollisessa merkittävyydessä tehon suhteen tulee siten, että "masennuslääke" toimii niin sanottuna aktiisena plasebona (active placebo). Vaikutus ei johdu itse kemikaalista vaan siitä, että ne aiheuttavat runsaasti haittavaikutuksia, kuten huimausta, pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä jne., jolloin ainetta ottava henkilö kuvittelee aineen tehoavan. Kyseessä on tunnettu psykologinen ilmiö. Ihminen pitää lääkeainetta sitä tehokkaampana mitä tuntuvammat ovat sen haittavaikutukset, vaikka aine ei vaikuttaisi alkuperäiseen ongelmaan mitenkään. Aktiivisen plasebon "tehoa" voidaan kasvattaa, kun käytetään kemikaaleja, jotka aiheuttavat yhä runsaampia ja tuntuvampia haittavaikutuksia.
SSRI-aineiden, joista AP:n fluoksetiini on siis yksi, tiedetään aiheuttavan potentiaalisesti pysyviä aivovaurioita käyttäjilleen. Aivovaurioiden yleisyyttä ei ole koskaan kuitenkaan tilastoitu eikä seurattu, joten tarkkoja lukuja siitä kuinka moni vammautuu pitkäaikaisesti tai pysyvästi, tai selviää vähemmällä ja palautuu, ei ole saatavana. SSRI:den yleisimpiä aivovauriotyyppejä ovat kognitiivisten kykyjen (muisti, keskittyminen, havainnointi, suunnittelu, ajattelu, ongelman ratkaisu jne.) vaurioituminen sekä tunne-elämän katoaminen. Sitä mistä kumpikin em. vaurio aiheutuu ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta on pääteltävissä menettelevällä varmuudella, että vaurioitunut aivoalue on mm. limbinen järjestelmä, joka nykytiedon valussa tiedetään säätelevän tunnekokemuksia ja motivaatiota. Koko vaurioiden laajuutta lienee lähes mahdoton selvittää. Sokeripillerit (tai vehnäpillerit) haittavaikutukset ovat lähinnä lihoaminen, jos paljon niitä syö ja reikiintyvät hampaat sokerin tapauksessa.
Jos olet kiinnostunut "masennuslääkkeiden" ja plasebon tehokkuuden vertailusta, suosittelen lukemaan Irving Kirschin kirjan Emperor's New Drugs (Keisarin uudet lääkkeet). Siinä kaikki aikaisemmin käymäni asiast selittää kyseinen Hullin yliopiston psykologian professori. Saat tietää paljon muutakin mielenterveysmaailman katalista tempuista, ansoista ja todellisuudesta.
Irving Kirsch:n radiohaastattelu:
http://www.youtube.com/watch?v=PtubmyA3BgU
"In this episode I talk with Irving Kirsch, author of The Emperor's New Drugs: Exploding the Antidepressant Myth. In his book, Professor Kirsch challenges the idea that antidepressant are an effective treatment for depression. By looking at the data, Professor Kirsch concludes that antidepressants are no better than placebo."Vielä toinen hyvä ja tuore artikkeli aiheesta plasebo vs. "masennuslääke" Lontoon yliopiston Joanna Moncrieffin käsittelemänä. Aikaisemmasta postauksestani jäi vielä mainitsematta tunne-elämää latistava vaikutus (huom. sekä negatiiviset että positiiviset tunteet!), minkä moni käyttäjä virheellisesti tulkitsee masennuksen lievittymiseksi.
Why there’s no such thing as an ‘antidepressant’
November 27, 2013
http://joannamoncrieff.com/2013/11/27/why-theres-no-such-thing-as-an-antidepressant/ - ap.
CupOfTea kirjoitti:
Vielä toinen hyvä ja tuore artikkeli aiheesta plasebo vs. "masennuslääke" Lontoon yliopiston Joanna Moncrieffin käsittelemänä. Aikaisemmasta postauksestani jäi vielä mainitsematta tunne-elämää latistava vaikutus (huom. sekä negatiiviset että positiiviset tunteet!), minkä moni käyttäjä virheellisesti tulkitsee masennuksen lievittymiseksi.
Why there’s no such thing as an ‘antidepressant’
November 27, 2013
http://joannamoncrieff.com/2013/11/27/why-theres-no-such-thing-as-an-antidepressant/Kiitos sulle, CupOfTea. Annoit ajateltavaa tältäkin kantilta. En usko, että lääkkeet tekevät suurimmalle osalle ihmisistä hyvää, vaikka joitain oireita helpottavatkin. Varsinkaan pitkään käytettynä. On hyvin mahdollista, että ko. lääkkeet ovat lisänneet/ pahentaneet oireitani.
Ongelmani tuskin on kokonaan lääkkeitten syytä, sillä olen kärsinyt joistain oireistani jo lapsuudesta asti, jolloin minulla ei ollut lääkitystä. Se, että oireet ovat pahentuneet tai niitä on tullut lisää, voi hyvinkin olla seurausta lääkkeistä, ts. provosoivat aivotoimintaa väärään suuntaan. Kuka tietää.
Tuli muuten vielä mieleen. Aivokuvauksissa mulla todettiin vuosia sitten, että hippokampukseni on hidasvolyyminen...en ole saanut kaivettua mistään tietooni, mitä tämä tarkoittaa ja onko sillä jotain merkitystä aivojen toiminnalle? Seurausta lääkityksestä?
- Oma kokemus
"Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen" on hyvä opaskirja dissosiaatiosta kärsivien auttamiseen, ja sitä käyttävät nykyään monet terapeutit T Suomessakin. Lääkkeet auttavat oireisiin, mutta vain terapia poistaa syyn.
- 2,5 v terapiassa jo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö
Itse kärsin dissosiaatiohäiriöistä. Olin samanlainen minusta ei irti saanut mitään... Mietin olenko hullu vai muut hulluja mm. Menin mielenterveystoimistoon sieltä lääkärille ohjattiin ja lopulta keskussairaalan psyk.puolelle lähete jossa alettiin tutkimaan.Valaisen taivalta ... Kommunikaatio oli sitä mielenterveystoimistosta lähtien että kehotti hoitaja kirjoittamaan mitä mietin ja ajattelen. Välillä puhummeki jotaki mutta syvemmälle pääsi lukemalla vihkoa. Tämän kaiken uurastuksen jälkeen sain diagnoosit ja tiedon itsestäni mikä vikana. Nyt kuljen ihanan terapeutin luona jonka kanssa kemiat kohtaa ja hoito jatkuu..- ap.
Mukava kuulla, että olet päässyt osaaviin käsiin. Se luo meille muillekin toivoa :)
- saölsdöa
Se mitä osaan sanoa omasta kokemuksestani on että lapsuuden traumat oli kaiken takana. Oli niin paljon tunnetasolla kestämättömiä kokemuksia että niissä tilanteissa jouduin sulkemaan itseni kaiken ulkopuolelle eli dissosisaatio syntyi yhdeksi tietoisuuden tilaksi.
Se että olen pystynyt muistamaan kaikki varhaislapsuuden traumat on ollut avain pysyvään toipumiseen. Tietoisuus on integroitunut yhdeksi ehyeksi minäksi. Pitkä toipumisen tie takana toivottavasti loistava tulevaisuus edessä:)
Aikuisena kaikista pahimpia tietoisuuden tappajia olivat lääkkeet ja viina. Kumpaakin sai ja saa laillisesti. Niistä ja muista päihteistä kannattaa pysyä erossa. Kannattaa katsoa aina mikä juttu on nousemassa pintaan kun on vahvat tunnetilat päällä, esim. ahdistus, pelko, kauhu jne. Oireet eivät synny itsestään, niihin on aina jokin pohja olemassa. - Jojoko
Hei, toiminnallisten/funktionaalisten neurologisten häiröiden kanssa kamppailevat. Ne kenellä on neurologisia häiriöitä, mutta ei ole löydetty diagnoosia tai on epäselvyyksiä niin suosittelen, että tulisitte ryhmäämme jota olemme perustamassa. Siellä voisimme jakaa näitä ajatuksia ja ideoita lisää. Tarkoituksena olisi perustaa järjestö, mikäli on paljon sellaisia tarvitseville. Pohjoismaiden ryhmämme on Funktionella neurologiska symptom ja löytyy Facesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1007000Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu302731- 332303
- 861987
- 131695
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais81502- 91387
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141361"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla81314Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan321278