Mistä ihmeestä jatkuvat kuoleman ja elämänloppumisen ajatukset johtuvat? Aina kun tuntuu, että jaksan vähän paremmin enkä ole niin maassa, tajuntaani iskee se totuus, että elämäni päättyy ennen pitkää eikä missään ole sen vuoksi mitään järkeä. Onko niin, että kun tämä ajattelu on kerran mielen vallannut, sitä ei enää pois pyyhitä? Tällä palstalla joku joskus kirjoitti, että kokee muuten jo toipuneensa, mutta jatkuvista kuolemanajatuksistaan ei ole päässyt eroon.
Saatan esimerkiksi kesken toisen ihmisen kanssa juttelemisen viedä ajatuksissani käteni niskaani ja tuntea kaularangan, jolloin ajatus sisälläni olevasta luurangosta saa minut ajattelemaan kuolemaa ja helvetillinen ahdistus iskee. En sinänsä koe edes pelkääväni itse kuolemaa, mutta pelkään tolkuttomasti sitä, kuinka lähtö täältä joskus tapahtuu, onko se kivulias ja joudunko olemaan toisten ihmisten armoilla.
Tuntuu, että mielekkyys kaikesta on kadonnut nimenomaan sen vuoksi, että kaikki kuitenkin loppuu joskus. Kaikki tuntuu turhalta ja ahdistavalta ja jos täältä kerran joskus on kuitenkin lähdettävä, en ymmärrä, miksei se yhtä hyvin voisi tapahtua heti.
Olen ollut masennuksen ja ahdistuksen vuoksi hoidossa jo vuosikausia, joten en kaipaa hoitoonohjausvastauksia, vaan vertaistukea. Koetteko samanlaista ja oletteko jotenkin onnistuneet vähentämään senkaltaisia ajatuksia?
Kuolemanajatukset
3
103
Vastaukset
- elämä on vakava asia
Voi olla että et voi tätä itsellesi omaksua, mutta jokainen voi kertoa vain omasta kokemuksestaan. On siinä jotain perää, että kun jokin asia pyörii paljon päässä niin syntyy jonkinalinen muistijälki aivoihin ja ikään kuin levy päälle.
Jos uskoisin, että ihmisen elämä loppuu viimeiseen hengenvetoon tai heti sen jälkeen ja mitään ei ole kuoleman jälkeen, niin varmaan ajattelisin samoin? Kannattaako tätä enää jatkaa? Eikö olisi sama kuolla vaikka heti?
Asai ei kuitenkaan ole noin: olen siitä täysin vakuuttunut. Oikeastaan fyysinen kuolema onkin vasta ovi Elämään. Ihminen on ikuinen olento ja tällä ajallisella on myös tärkeä merkitys ja osa jo tuota suunnitelmaa.
Rakas elämää ja kuolemaa pohtiva! Kunpa sinäkin löytäisit elämän ja sen myötä sen tarkoituksen olemassaolollesi löytämällä uskon ja yhteyden Isään Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Yritän muistaa sinua rukousin, että jos et nyt jaksa uskoa niin saisit voimaa mennä eteenpäin ja vapautuisit tuosta kuolemapakkomielteeltäs. - ne lääkkeet
Alkuperäiselle tiedoksi, että juuri se hoito ja ennenkaikkea ne syömäsi lääkkeet pitävät sinussa yllä kuoleman ajatuksia. Kehosi on lamaantunut vuosien myötä ja voimat vähenevät kun elimistö ei jaksa taistella kemiallista myrkkyä vastaan. Se pyrkii jo kuoleman lepoon.
Mitähän mahtaa olla sellainen "hoito" jota tarvitaan vuosikausia eikä parannusta silti tule? Taidetaan hoitaa niitä lääkkeiden sivuvaikutuksia, ei missään tapauksessa enää sitä alkuperäistä sairautta jonka vuoksi alunperin menit lääkärille.
Kumpa sisäistäisit tämän totuuden!- Aloittaja_
Olen osittain samaa mieltä enkä syö enää mitään lääkkeitä. Tosin en usko, että ne liittyvät kuolemanajatuksiin, koska ne alkoivat jo ennen ensimmäistäkään lääkettä tai terapiaa. Ikään kuin välähdyksen omaisina ajatuksina siitä, että mitään uutta ei kannata aloittaa, koska kuolen kuitenkin. Olin silloin vähän yli kaksikymppinen ja siitä on nyt 15 vuotta.
Lääkkeiden haitoista olen sinänsä samaa mieltä, että luulen niiden muutoin sekoittaneen aivojeni toimintaa aika perusteellisesti. En kiinnostu mistään, en kykene nauttimaan mistään, muisti reistaa, sairastuin ahdistuneisuushäiriöön ja uupumukseen ja mitä kaikkea vielä. Alun perin kärsin lähinnä jännittyneisyydestä ja stressaantuneisuudesta ja tyhmyyttäni hakeuduin "ajoissa hoitoon". Tokihan noiden kaikkien oireiden voi sanoa liittyvän masennukseen, mutta oma näppituntuma sanoo, että niin ei ole. Huonoimpaan kuntoon menin Anafranilin lopetuksen jälkeen. Menetin jotenkin kiinnostukseni kaikkeen ja sain myös epämääräisiä fyysisiä oireita, kuten vatsavaivoja (liittyvät serotoniinin tuotantoon nekin).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664613Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251774
- 121508
- 271443
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51308- 101227
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014