Elämä kaatuu niskaan

Olen 15-vuotias tyttö. Vaikkei masennusta ole diagnosoitu, olen melko varma, että sairastan sitä.

Isän puolelta molemmat isovanhemmat kuolleet, mummin kuolema (1 v sitten) todennäköisesti aloitti tämän sopan. Mielessä ei nykyään ole muuta kuin kuolemaa, kipua, kaipuuta, olo on aivan toivoton. Itken lähespäivittäin, joka ilta tulee tyhjä, epötoivoinen olo. En jaksa tehdä tai kuunnella mitään, tai ketään. Vanhemmille en osaa kertoa, enkä sitä aio tehdä. Monille muille se voi olla helppoa vaan möläyttää se suustaan, mutta minun ei ! Psykiatrille (tai mikä onkaan) en voi ilmoittaa tulevani, ei rahaa, jne. Pelkään myös sosiaalisia tilanteita, muutaman kerran tullut paniikkihäiriökin sen takia ..

Juuri tänään myös kaverini koira päästettiin taivaisiin. Luulisi kaveriani enemmän sattuvan, mutta minulla kaipuu ja kipu on sietämätöntä. Olisin sen maanantaina voinut hyvästellä, mutta en mennytkään.... en sitä näe enää koskaan. Nuku hyvin, Viivuska :'( ♥

Elämä on kurjaa. Monet kerrat olen päättänyt kääntää uuden sivun elämässäni, mutta olen kykenemätön tekemään mitään ...
285
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Voi voi, ei ole minun ongelmani.
Mene muualle ruikuttamaan.

Äänestä

Jos haluut tuu juttelee mulle kik henka_95
Itellä kuoli 2 isovanhempaa ennen viime kesää faija yritti itse murhaa, mua on kiusattu aattelin useesti itsemurhaa porukat eros kauan sitte, tuntuu ettei kukaa vielkää välitä musta, ain oon ollu tosi alone....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


15vmasentunut kirjoitti:

Olen 15-vuotias tyttö. Vaikkei masennusta ole diagnosoitu, olen melko varma, että sairastan sitä.

Isän puolelta molemmat isovanhemmat kuolleet, mummin kuolema (1 v sitten) todennäköisesti aloitti tämän sopan. Mielessä ei nykyään ole muuta kuin kuolemaa, kipua, kaipuuta, olo on aivan toivoton. Itken lähespäivittäin, joka ilta tulee tyhjä, epötoivoinen olo. En jaksa tehdä tai kuunnella mitään, tai ketään. Vanhemmille en osaa kertoa, enkä sitä aio tehdä. Monille muille se voi olla helppoa vaan möläyttää se suustaan, mutta minun ei ! Psykiatrille (tai mikä onkaan) en voi ilmoittaa tulevani, ei rahaa, jne. Pelkään myös sosiaalisia tilanteita, muutaman kerran tullut paniikkihäiriökin sen takia ..

Juuri tänään myös kaverini koira päästettiin taivaisiin. Luulisi kaveriani enemmän sattuvan, mutta minulla kaipuu ja kipu on sietämätöntä. Olisin sen maanantaina voinut hyvästellä, mutta en mennytkään.... en sitä näe enää koskaan. Nuku hyvin, Viivuska :'( ♥

Elämä on kurjaa. Monet kerrat olen päättänyt kääntää uuden sivun elämässäni, mutta olen kykenemätön tekemään mitään ...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu