Elämä kaatuu niskaan

Olen 15-vuotias tyttö. Vaikkei masennusta ole diagnosoitu, olen melko varma, että sairastan sitä.

Isän puolelta molemmat isovanhemmat kuolleet, mummin kuolema (1 v sitten) todennäköisesti aloitti tämän sopan. Mielessä ei nykyään ole muuta kuin kuolemaa, kipua, kaipuuta, olo on aivan toivoton. Itken lähespäivittäin, joka ilta tulee tyhjä, epötoivoinen olo. En jaksa tehdä tai kuunnella mitään, tai ketään. Vanhemmille en osaa kertoa, enkä sitä aio tehdä. Monille muille se voi olla helppoa vaan möläyttää se suustaan, mutta minun ei ! Psykiatrille (tai mikä onkaan) en voi ilmoittaa tulevani, ei rahaa, jne. Pelkään myös sosiaalisia tilanteita, muutaman kerran tullut paniikkihäiriökin sen takia ..

Juuri tänään myös kaverini koira päästettiin taivaisiin. Luulisi kaveriani enemmän sattuvan, mutta minulla kaipuu ja kipu on sietämätöntä. Olisin sen maanantaina voinut hyvästellä, mutta en mennytkään.... en sitä näe enää koskaan. Nuku hyvin, Viivuska :'( ♥

Elämä on kurjaa. Monet kerrat olen päättänyt kääntää uuden sivun elämässäni, mutta olen kykenemätön tekemään mitään ...