Koira ei luota

Minkä rotuinen koira? Ja oletko tyttö vai poika, mikä on oma ikäsi?
kiitos kun kerroit tarinasi. En esitä kaikkitietävää.

Ystävä hyvä, tuo johtuu siitä että yrität liikaa ja olet unohtanut tärkeimmän. Eli sen että sinun tulisi olla koirallesi tuki ja turva, siis ihminen jota kannattaa seurata vaikka maailman ääriin. Pidä siis hetki taukoa koiran huomioimisessa, käskytyksessä, älä seuraa sitä katseellasikaan vaan ole kuin se olisi ilmaa. Annat vain ruokaa ja vettä sekä käyt lenkeillä sen kanssa. Älä silti ärähtele sille tai vihaa sitä vaan anna koiran tuntea että se on sinulle näkymätön. Sitten muutaman viikon kuluttua pyydät sitä luoksesi, annat rapsutuksen kaksi, persiille, ja alat pikkuhiljaa normalisoida teidän yhteistä elämäänne. Alat opettaa sille uusia käskyjä ja temppuja, Ja muista ettet taas ala seurata ja vaatia ja kadehtia koiran valintoja. Niihin et voi vaikuttaa muulla kuin oman käytöksesi muuttumisella.

Seropihan tuo on ja itse oon jo kyllä rippikoulun käynyt ♀, sen tarkemmin en paljasta ikääni. :)

Aloitin juuri tuon huomioimattomuuden, vanhemmat nalkuttaa nyt kun en kuulemma enää välitä koirasta :/ Mutta aion jatkaa tätä kyllä, olisi mahtavaa saada tuloksia.

No itse sain koiran 12v omilla rahoillani ja sama tilanne perhe ei hoitanut koiraa ollenkaan äiti kyllä ruokki joskus ja jos ihan pakko niin vei pissille jos en ollut kotona.

Mutta koira oli hyvin kiintynyt minuun sillä lenkkeileimme paljon..mutta kun jouduin olemaan poissa kotoa enemmän niin kiintymysuhde muuttui ja kiintyi äitiini joka alkoi hoitamaan koiraa kun en voinut opiskelupaikkaan ottaa paukkuarkuuden takia ja stressasi liikaa. Äitiäni sitten rakasti ja minua totteli :)

Minulle koira oli rakas kaikesta huolimatta..

Millainen arki teillä on ja millainen luonne koiralla ja sinulla..Toisaalta on hyvä että on noin kiintynyt vanhempiisi sillä sinulle voi tulla samanlainen tilanne vastaan kuin minulla että koiraa ei voikaan ottaa mukaan.

Leikitätkö koiraa paljon silitätkö? Miten komennat käytätkö pehmeää koulutusta ? Vaaditko koiralta liikaa ja mitä harrastat?

Ei koira aina näytä kiintymistä kuten ihminen. Minäkin joskus menen koiran viereen päivänokosille ja se nousee ylös ja siirtyy toiselle puolelle huonetta. Silti tiedän, että se kaipaa minua ollessani poissa.

Herrassa on sakua, huskya, novascotiannoutajaa ja landseeria :)

Leikitän koiraa, silitten ja rapsuttelen paljon, ja koulutus on sellanen... Ei ihan nyhverö, rajat on kyllä tiukat (esim. pöydälle ei hypitä), mutta en kuitenkaan hakkaa koiraa jos se tekee jotain väärin, vaan torun ja saatan hiukan napsauttaa kuonolle (kevyesti!).

Valitettavasyi menee noin. Olette lauma ja koira tietää että vanhempasi ovat lauman johtajia. Ovatkin kunnes muutat kotoa. Lauman johtajat/johtaja tuo laumalle turvaa ja niitä kuuluu siis seurata. Yritä saada koira tuntemaan itsensä turvalliseksi sinun kanssa.
Tee vaikka joku temppu mitä koira pelkää, esim rappusissa kävely. Rohkaise sitä kehumalla ja kun koira tulee rappusia alas niin huomaa että sinä tiedät ja sinuun voi luottaa.

Tällaisissa asioissa se koiran laumaviettisyys näkyy, sanoivat jotkut tutkijat mitä hyvänsä. Koira laumassaan "palvoo" johtajaa, eli vanhempia, ei alaikäistä omistajaa. Koira ei tiedä olevansa sinun omaisuuttasi, se on perheen koira ja hakeutuu laumanjohtajan suosioon.

Mitä voisi tehdä?

-Ehdottomasti vanhempiesi tulisi estää koiran pääsy makuuhuoneeseensa, ja tukea sellaista, että koira viettäisi aikaa sinun kanssasi. Minusta aika sydämetöntä heiltä, etteivät tue sinua.

-älä turhaan vihoittele koirallesi siitä, että se ei kiinny sinuun. Se toimii ihan luonnollisesti, koiran tavalla.

-jahka pääset koirinesi muuttamaan omaan kotiin, tilanne muuttuu. Kyllä koirasi varmasti pitää sinusta, kysymys on teidän perheen hierarkiasta tällä hetkellä.

vain kestää oman aikansa, meinaan se kiintyminen. Omista koiristani vasta nyt tuo nuorempi, melkein 2 v. uros on pari viime kk osoittanut syvempää kiintymystä. Kaikella ja kaikki vie aikansa. Kun nuori pentu tuli taloon, niin olin hieman ihmeissäni, koska se ei oikeestaan missään vaiheessa ensimmäisen vuoden aikana ollut niin kiintyvä kuin ehkä odotin. Sitten oli tuota murkkuikää, jolloin kaikki meni kuuroille korville tai ehkä ei sittenkään, koska nyt on ruvennut kuuntelemaan mitä sanon. Omaan ns. pehmeän koulutustavan tai sanon sitä lähinnä ohjaukseksi ja palkitaan toisiamme. Eli kun koira tekee asian oikein, saa se palkinnoksi pallon tai namin. Ja minä saan hyvän olon tunteen, kun olen osanut ohjeistaa koiraa oikein. Nyt tuo nasikka haluaa tulla syliin aamulla ja illalla. Ei pitkäksi aikaa, mutta halattavaksi. Ihan en jaksa kanniskella, mutta aamulla kun tulee luokse, niin nostan syliin ja katsotaan, että hui kun on iso kita ja koira oikeesti haukottelee joka kerta kun sanon iso kita. Samoin ulkoa sisälle tulo hoituu pyynnöllä nyt ja moni muu asia, esim. sivulle tulo. Tosin riittää minulle kun sanon TÄNNE ja tulee. En vaadi sivulle tuloa, mutta kun vanhempi taitaa monet peruskäskyt paremmin, niin pakkohan se on toisenkin tehdä.

Kiintymyskin tulee aikanaan, mutta sinulla onkin jännä sekoitus, jossa pitäisi osata hieman lukea, että mikä sieltä tulee kaikkein eniten. Lisäksi onko leikattu vai leikkaamaton merkitsee paljon käytökseen. Silti tuohan on ihan ipana vielä, mutta ne hormoonit ehkä hyrrää myös? En itse kumminkaan käskytä koiriani kamalasti tai ei tarvitse, sillä kaikki aikanaan. Sitten kun koira osaa perustottelevaisuuden, niin niitä vahvistamalla ajoittain pääsee jo pitkälle. Kysymys on tietty myös siitä, että mitä haluat koiraltasi, siis muuta kuin osoitettua kiintymystä. Onko katsekontaktia saatu jo aikaan. Sen itse yleensä opetan ekaksi. Ei oo vaikeeta. Ja höpötän lenkeillä väillä paljonkin koirilleni ja ne kyllä kuuntelevat ja toinen jopa vastailee. Siis ei vuoden vanhasta voi vielä päätellä. Odota rauhassa. Tässä eräs sukulainenkin kysyi, että minkä vuoksi heidän 4 kk vanha koira ei ole vielä täysin sisäsiisti? Tuntui oikeesti surkuhupaisalta ja sanoinkin, että ota matot pois vuodeksi ja kauhistus oli ihan hirveä. Oletettiin, että se osaa kaiken, kun sille sanotaan. Ei edes ymmärretty sitä, että ei se koira puhetta ymmärrä ja sille pitää näyttää mitä siltä halutaan. Vanhempaan koiraani aloin olla käytöksen suhteen tyytyväinen kun se oli siinä 3 vuotias. Ehkäpä tämän jukuripään kanssa pääsen tyytyväistasoon sitten vuoden kuluttua. Ne ovat kumminkin hyvin erilaisia. Toinen oppii oikeesti ihan mallia näyttämällä parissa minuutissa asioita ja toiselle väänän ns. rautalangasta. Rakasta koiraasi, mutta muista että koirat eivät välttämättä tykkää halailusta jne. Sinun pitää siis ansaita koirasi kiintymys, ei se itsestään tule.

Koira ei kunnioita sitä joka lappaa nameja ja ruokaa sen eteen.Se kyllä huomaa aina kuka on porukassa se joka sanoo viimeisen sanan asioihin eli vahvin henkilö perheessä jolla auktoriteettia eniten.Koira huomaa kaiken vaikka kukaan ei puhuisi ikinä mitään sillä se seuraa 100% laumansa eleitä valveilla ollessaan.
Tietenkin jos lauma on sekaisin ja tapellaan ja muuta silloin se yrittää johtajaksi rauhoittaakseen koko lauman ja sitten onkin oksat pois.
Joka perheessä on pomo ja se on varma.Joko mies tai nainen joka määrää kaapin paikan loppupelissä.Ei ole perhettä jossa kummatkin on niin tasavertaisia toisilleen edes olemassa.

mutta on se kumma juttu meillä noitten koirien kanssa sitten, kun tottelevat emäntää paremmin. Minä en ole todellakaan perheen pää, vaan tasavertainen kumppani mieheni kanssa. Koirat kyllä tottelevat miestäni, kun ovat keskenään lenkillä, mutta jos olemme yhdessä, niin kyllä se katse minuun kääntyy. Kotona ollessa komentaa kumpikin jos on tarvis. Tosin pelkkä puhe ja äänen paino ratkaisevat meillä. Tähän päivään asti kumpikaan ei ole esim. murissut toisilleen kertaakaan. Okei, vasta pari vuotta yhteiseloa, katsotaan kuin käy. Molemmat leikattuja tasapainoisia otuksia. Vanhempi ollut aina helppo ja erittäin ystävällinen ja tää junnu on semmoinen rämäpää, mutta kunnioittaa vanhempaa. En sitten tiedä onko pahasta kun esim. leikkivät, niin eivät koskaan pure tai murise. Äänettömästi näyttelevät kyllä purukalustoaan, mutta eivät satuta toisiaan. Jahtaavat pihalla toisiaan ja silloin kyllä ääntä lähtee. Toki teen töitä kotona ja olen niiden seurassa paljon ja olen saanut seurata ja tutustua kunnolla lemmikkeihini. Ja tulipa tässä kirjoitellessa mieleeni lapsuudesta, että minullahan oli rakas koirani (spk), joka oli minun, vaikka olin vasta 12 v. Ja olikin varmaan maailman kiltein saksan paimenkoira. Ei tehnyt pahaa kellekkään ja elikin melkein 10 vuotiaaksi asti. Mutta siitä onkin jo 40 vuotta aikaa ja silloin koirat, siis lähestulkoon kaikki olivat ystävällisiä koiruuksia. Jo silloin jutustelin paljon koiralleni ja myös muille eläimille. Ja nameja tai palloja jakelin siihenkin aikaan ja hyvin meni. Elekielellä mentiin ja mennään edelleen aika pitkälti ja myös vastavuoroisesti palkitsemme toisiamme,

Koiria minulla on ollut myös pari muuta ennen nykyisiä ja eri rotuisia ja sekarotuisia ja kaikki ovat olleet sosiaallisia ja kilttejä myös lajitovereilleen. Itse uskon siihen, että kun pentu tulee taloon ja heti aloitetaan se läpi elämän kestävä vuorovaikutus niin homma hoituu aika kivasti. Lähdenkin nyt tästä lenkille höpöttämään koirilleni ihan niitä näitä ja samalla kolmasosa lenkistä tullaan sivulle jne. JA SITTEN LEIKITÄÄN PIHALLA. eikä oo tarvis pomotella.

Ei se koira tottele ''perheen päätä'', jos perheen pää ei sen eteen mitään tee. Meille tuli vuoden ikäinen bokseri, jonka kanssa oli rodunkin vuoksi alkuun vaikeuksia. Ne kun kiintyvät omistajaansa vahvasti ja yhtäkkiä omistaja vaihtuikin. Oltiin kuitenkin tuttuja. Alku oli yhtä helvettiä kaikilla. Tähän väliin kerron, että asun vielä kotona äidin ja isän kanssa, mutta olen täysi-ikäinen. En alkuun jaksanut huolehtia koirasta kummemmin, koska se oli yhtä helvettiä, tein mitä oli pakko. En siis ollut itse koiraa pyytänyt tms. että olisin mitään väärin tehnyt :D No kuitenkin jossain vaiheessa aloinkin innostua koiran kouluttamisesta ja aloin ahkerasti käymään sen kanssa tokossa ja pitkillä lenkeillä, vaikka kaikki oli alkuun tuskaista. Nyt koira on 3v. minuun kiintynyt, tottelee minua parhaiten ja kaikin puolin mahtava otus. Tulee muuten mukaani kun kohta on muutto edessä.