Voiko ihminen itse tietää olevansa psykoosissa?

ktwzbjf

Psyykosin aikana tai jälkeenpäin.

28

951

Vastaukset

  • Harvoin tai ei ollenkaan sen aikana ainakaan. Usein monet jotka ovat kokeneet psykoosin ovat myöntäneet jälkeenpäin että vasta myöhemmin ovat ymmärtäneet miten pahasti ovat olleet sekaisin.

  • Voi. Tiedän nytkin olevani psykoosissa psykiatrien mielestä, jos kerron ajatuksiani. Olen kyllä pohjiltaan liian itsetietoinen tilastani.

    Konsensustodellisuus on valhe, totuus on tarua ihmeellisempää.

  • Saattaa tietää, että näkee tai kuulee harhoja, huomaa joidenkin ajatustensa olevan harhaisia, mutta ei silti usko olevansa psykoosissa, koska luulee hallitsevansa itsensä. Joku voi olla uppoutunut psykoottisiin ajatuksiinsa ilman kovin kummallisia tekoja, mutta aina tulee joitakin hölmöilyyn johtavia "läpilyöntejä", joita psykoosissa oleva ihminen tuskin itse tunnistaa.

  • Omalla kohdalla menny niin että silloin kun oon ollu psykoosissa niin en oo tajunnu sitä tai ainakaan siinä vaiheessa kun on sairaalassa ollu. On ollu sairaudentunnoton tai sitten se on vaan ollu sitä ettei oo tienny mistä on kyse mutta tajunnu jollain tasolla että jotain on pielessä. Psykoosien jälkeen taas tajunnu miten eli ihan muussa maailmassa ja kuinka todellisuudentaju oli hämärtyny pahasti. En siihen tunteeseen/olotilaan edes päässy niin hyvin enää kiinni. Sitten taas jos on psykoosioireita, psykooottisuutta mutta ei niin 'päällä' se sairaus niin ymmärrän kyllä että jotkut asiat on harhaa.

    Vaikea sanoa.. Sairaalassa kyllä tavannu potilaita jotka on sanoneet että on skitsofrenian takia/on psykoosissa. On voivotelleet oloa ja kuinka sairaita on. En sitten tiedä, riippuuko tosiaan ihmisestä ja elämäntilanteesta tai muusta.

  • en psykoosin aikana ymmärtänyt itse olevani niin pahassa jamassa,aavistin kyllä että jotain on tapahtumassa.jälkeenpäin muistan selvästi mitä olin ajatellut ja luullut, niin tiesin että se oli selvästi psykoosia.

  • En tajunnut psykoosin aikana olevani psykoosissa. Nyt jälkeenpäin on ollut psykoosioireita ja olen tajunnut, että ne ovat harhaa, mutta ajatukset muuttuvat sellaisiksi, että kaikki ihmiset tahtovat pahaa ja ovat pahoja ja siitä on vaikea päästä irti todellisuuteen.

    • Kaikki ihmiset ovat oikeasti pahoja. Lumppu-lutkia sun muita...


    • kfoeå kirjoitti:

      Kaikki ihmiset ovat oikeasti pahoja. Lumppu-lutkia sun muita...

      Totta


  • Psykoosin aikana - ei. Psykoosi on tila jossa realiteettitaju oikeasti on hämärtynyt ja ihminen alkanut elämään harhamaailmaansa todeksi. Ymmärrys siitä että "Tämä ei ole tavallista" voi olla olemassa, mutta "epätavallinen" ei häiritse mieltä niin että sitä kritisoitaisiin tarpeeksi että kritiikki voittaisi harhat.

    Juuri tämä toimivan itsekritiikin puute on tavallaan psykoosin määrittelevä piirre, mielen portit ovat auki ja kaikki mikä tulee esiin tulee "todeksi" mielelle.

    Ihmiset jotka "Pelkäävät tulevansa hulluksi" ovat vielä psykoosin kannalta terveellä puolella ja hälytyskellot soivat ja ohjaavat osaltaan toimintaa vaikka ajatusten juna meneekin omaa rataansa. Järjen ääni on yhä läsnä vaikkakin osittain estynyt eikä välttämättä voi vaikuttaa ehdottomasti.

    Psykoosin jälkeen on taas mahdollista harrastaa toimivaa itsekritiikkiä ja havaita tilan luonne. itse muistan psykoosini osittain erittäin hyvin, mielenliikkeet ja tuntemukset ja "henkisen olomuodon". Joten siis jälkikäteen on mahdollista ja tervettäkin tajuta psykoosinsa olemus, ainakin itselleni se on auennut täydellisesti.

    Toisaalta psykoosin aikaisiin tapahtumiin on mahdotontakin suhtautua "täsmälliseesti". itselläni osa psykoosijaksosta ei ole esim. ajan, aistimusten tai tapahtumien kannalta selvää - vaan mieleni on kutonut oman versionsa jossa ajat, paikat ja aistimukset ovat sekaisin. Esim. muistan kävelleeni kaupungillaja haistaneeni desifiointiaineen hajun, vaikka tuo haju onkin sairaalaan kuuluva aistimus ja kaupungilla kävely oli ennen sairaalaan joutumista. Siis havaintoihinsa ja muistiinsa ei voi luottaa, sensijaan psykoosin kokonaisvaltaisuuden voi hahmottaa täydellisesti jälkikäteen.

    Itse olen pystynyt päättämään hetken jota ennen voin luottaa muistikuviini sekä hetken jonka jälkeen pystyn luottamaan muistikuviini ja ajatuksiini. Noiden hetkien väliin sijoittuu minun psykoosini ja sen aikasiiin tapahtumiin ja muistikuviin ja niiden merkityksiin ja tulkintoihin suhtaudun aina varauksella.

    • Olipas taas sellaista psychobabblea, että kivet pois. Suosittelen kaikille mielummin sekulaarista lähestymistapaa hädän ja sekavuuden kuvaamiseen.


    • "Esim. muistan kävelleeni kaupungillaja haistaneeni desifiointiaineen hajun, vaikka tuo haju onkin sairaalaan kuuluva aistimus ja kaupungilla kävely oli ennen sairaalaan joutumista. "Korkki kiinni, ei elämä ole pelkkää kkontentia ja sen hakua kkonamies.

      Oletko TampereenTero by the way??


    • Kyse ei ole välttämättä psykoosissa mistään itsekritiikin puutteesta vaan puhtaasti siitä, että ihminen on niin voimakkaiden ajatusten ja tarinoiden vietävissä, että ne aktivoivat hallitsemattomasti stressinsäätelyjärjestelmää ja siihen liittyviä lamaantumiseen, pakenemiseen ja hyökkäämiseen liittyviä reaktioita. Ihminen ei tuota tietoisesti läheskään kaikkea tulkintaansa todellisuudesta, vaan suurin osa muodostuu alitajunnassa tai aktiivisen tietoisuuden tuolla puolen. Et voi vain päättää, että näet psykoosissa nuken kasvoissa paholaisen hengen, koska tuo tulkinta ei ole tietoisen kontrollin alaisuudessa. Se ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi normaaliakin tietoisuutta ympäristöstään. Kyse on usein samanlaisesta ilmöstä, joka ilmenee unihalvauksen yhteydessä. Voimakas tunne siitä, että joku kuristaa sinua voi yhdistyä oivallukseen, että makaat omalla mukavalla vuoteellasi yksin ja kello on puoli kuusi aamusta, ja että kohta on aika mennä töihin. Tämän kaksijakoisuuden johdosta monet psykoosit usein kroonistuvatkin, koska ihminen tietää niiden laadullisen eron suhteessa normaaliin elämismaailmaan, eikä uskalla kertoa niistä kenellekään. Etenkään, kun tietää oikein hyvin, että tämän kaltaiset tilat ovat hyvin stigmatisoituja kulttuurissamme ja täten tuottavat voimakkaan uhan ihmisen identiteetille ja sosiaaliselle toimintakyvylle.


  • Aiemmista kokemuksistasi voit koostaa "baseline" ajattelumallin: jos nimesi, henkilöllisyytesi tai asemasi yhteiskunnassa muuttuu ilman että kukaan muu on siitä tietoinen, kannattaa istua hetkeksi miettimään. Samat sanat myös mikäli koet olevasi jotain muuta kuin miksi olet syntynyt: ihminen.

    Oma käytöksesi: Vahingoittaako se muita? Onko käytöksesi omiaan tuhoamaan toisen ihmisen elämän tunnetasolla, taloudellisesti tai vahingoittamaan tämän terveyttä tai asemaa yhteiskunnassa? Elätkö parisuhteessa joka perustuu johonkin muuhun kuin välittämiseen ja rakkaudentunteeseen? Raha?

  • Voi.

  • Vaikka olen kokenut psykoosin ja ollut vaikka mitä harhajuttuja silloin mitä en enää ajattele niin, en ymmärrä syyntakeettomuus-pykälää väkivaltarikoksissa psykoottisten kohdalla. Ei olisi tullut mieleenkään vahingoittaa muita vaan minun arvomaailmani oli muuttumaton.
    Ja kyllä, jälkikäteen voi huomata olleensa sekaisin. Muistelen aikaa kuin olisin ollut jonkinlaisessa kännissä ja käyttäytynyt itselleni ei normaalilla tavalla. Olinkin hyvin monilla lääkkeillä tuolloin millä oli oma vaikutuksensa sekavuuteen.

    • Mä olin pitkään pakkohoidossa syyntakeettomana rikoksen takia. Väittivät mulle jatkuvasti että rikos jonka tein johtui sairaudesta ( psykoosia kai tarkoittivat ). Itse olin ja olen edelleen eri mieltä asiasta. Onhan se ristiriitaista kun olen sairastanut/saanut diagnoosin jo 90-luvun alussa enkä ole tähän päivään mennessä mitään pahaa tehnyt ennen sitä yhtä rikosta tai sen jälkeenkään. Luulisin että jos olisi sairaudesta johtunut niin olisi kait useamminkin sattunut jotain vakavaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mä olin pitkään pakkohoidossa syyntakeettomana rikoksen takia. Väittivät mulle jatkuvasti että rikos jonka tein johtui sairaudesta ( psykoosia kai tarkoittivat ). Itse olin ja olen edelleen eri mieltä asiasta. Onhan se ristiriitaista kun olen sairastanut/saanut diagnoosin jo 90-luvun alussa enkä ole tähän päivään mennessä mitään pahaa tehnyt ennen sitä yhtä rikosta tai sen jälkeenkään. Luulisin että jos olisi sairaudesta johtunut niin olisi kait useamminkin sattunut jotain vakavaa.

      Haluatko kertoa, mistä ajattelet rikoksesi johtuneen, oliko se joku tietoinen teko tms.? kun et ollut syyntakeeton omasta mielestäsi? En tuomitse enkä syytä, enkä väitä sua sairaaksi tms, kiinnostaa vaan miten näet asian. Ja jos viitsit kertoa vielä, niin minkätyyppinen rikos?
      - Näistä asioista hasrva uskaltaa puhua avoimesti. Ehkä ymmärrys voisi kuitenkin lisääntyä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mä olin pitkään pakkohoidossa syyntakeettomana rikoksen takia. Väittivät mulle jatkuvasti että rikos jonka tein johtui sairaudesta ( psykoosia kai tarkoittivat ). Itse olin ja olen edelleen eri mieltä asiasta. Onhan se ristiriitaista kun olen sairastanut/saanut diagnoosin jo 90-luvun alussa enkä ole tähän päivään mennessä mitään pahaa tehnyt ennen sitä yhtä rikosta tai sen jälkeenkään. Luulisin että jos olisi sairaudesta johtunut niin olisi kait useamminkin sattunut jotain vakavaa.

      Syyntakeettomuus psykiatrisessa mielessä on aina tekosyy. Ihminen voi olla aidosti syyntakeeton vain, jos hänet on huumattu, hänellä on vakava päävamma tai hän sairastaa jotakin kognitioon merkittävästi vaikuttavaa sairautta, kuten vaikkapa Alzheimerin tautia. Psykiatriset sairaudet ovat kielikuvallisia sairauksia, eivät oikeita, kirjaimellisia sairauksia. Psykiatriset sairaudet eivät siten aiheuta mitään. Valtio, psykiatrian kautta, käyttää psykiatrista syyntakeettomuutta (jotai ei siis ole) tekosyynä vangita ihmisiä pidempään tai toisaalta vapauttaa aikaisemmin kuin kuuluu. Useimmiten kuitenkin syytetyn tappioksi tuomiota pidentämällä laissa määrätystä. Pakkohoito on vain kiertoilmaus rangaistustoimenpiteelle. Olet höpsö, jos kuvittelit, että olit laitoksessa hoidettava. Ei ole mitään hoidettavaa. Vain rangaistavaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Haluatko kertoa, mistä ajattelet rikoksesi johtuneen, oliko se joku tietoinen teko tms.? kun et ollut syyntakeeton omasta mielestäsi? En tuomitse enkä syytä, enkä väitä sua sairaaksi tms, kiinnostaa vaan miten näet asian. Ja jos viitsit kertoa vielä, niin minkätyyppinen rikos?
      - Näistä asioista hasrva uskaltaa puhua avoimesti. Ehkä ymmärrys voisi kuitenkin lisääntyä.

      Tarkoitin sitä että en omasta mielestäni ollut syyntakeeton sairauden takia, olin ryypännyt pitkään ja nauttinut erilaisia lääkkeitä, oletan että äkkipikaistuksissa tekemäni törkeä pahoinpitely saattoi johtua aineiden aiheuttamasta sekavuudesta.
      Muistan kyllä mitä tapahtui ja jälkeenpäin mietin että miten olen voinut toimia sillä tavalla. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen ikinä satuttanut ketään fyysisesti.
      Eli teko ei ollut tietoinen siinä mielessä että olisin sitä jollain tavalla suunnitellut. Siinä mielessä oli tietoinen että tapahtumahetkellä kyllä tiedostin mitä tein.
      Kaduttaa kyllä lopun elämää, siitä en pääse mihinkään. Mutta asian kanssa on vain elettävä. Onneksi ei sentään ruumiita tullut, sitä en olisi henkisesti kestänyt.
      Ja kyllä mä siitä aika avoimesti tutuille puhun, ei ole joka tilanteessa tarpeen salata.
      Ja kun tulee uusia ihmissuhteita jotka muuttuvat enemmän läheisiksi, tarkoitan nyt sekä miehiä että naisia, kavereina, niin kerron kyllä menneisyydestäni. Koen sen tarpeelliseksi kun en halua että se tulee ilmi jossain myöhemmässä vaiheessa mutkien kautta.
      Tietty sama juttu jos alkaa välit lämmetä vastakkaisen sukupuolen kanssa.
      Ihmiset saavat itse päättää miten suhtautuvat minuun ja miten toimivat.
      Onneksi ei ole mennyt ainakaan tähän mennessä yksikään ihmissuhde pieleen sen takia.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Syyntakeettomuus psykiatrisessa mielessä on aina tekosyy. Ihminen voi olla aidosti syyntakeeton vain, jos hänet on huumattu, hänellä on vakava päävamma tai hän sairastaa jotakin kognitioon merkittävästi vaikuttavaa sairautta, kuten vaikkapa Alzheimerin tautia. Psykiatriset sairaudet ovat kielikuvallisia sairauksia, eivät oikeita, kirjaimellisia sairauksia. Psykiatriset sairaudet eivät siten aiheuta mitään. Valtio, psykiatrian kautta, käyttää psykiatrista syyntakeettomuutta (jotai ei siis ole) tekosyynä vangita ihmisiä pidempään tai toisaalta vapauttaa aikaisemmin kuin kuuluu. Useimmiten kuitenkin syytetyn tappioksi tuomiota pidentämällä laissa määrätystä. Pakkohoito on vain kiertoilmaus rangaistustoimenpiteelle. Olet höpsö, jos kuvittelit, että olit laitoksessa hoidettava. Ei ole mitään hoidettavaa. Vain rangaistavaa.

      Tähän voisin vastata että minulle rangaistusaika toimi hoitona. Alkuun olin kyllä kaikkea vastaan, olihan se niin uusi tilanne. Ja vielä ykskaks jouduin olla ilman päihteitä, jo sinänsä hankala tilanne siinä suhteessa.
      Ajan myötä kuitenkin päätin että jos haluan jotain muutosta elämässäni niin silloin siihen oli oikea, ja ehkä ainoa tilaisuus. Niinpä panostin omaan itseeni ja toipumiseeni.
      Onhan näitä juttuja varmaan vaikea käsittää näiin ventovieraan kirjoittamana mutta entinen elämäni oli jo niin hurjaa että jos tuo ei olisi pysäyttänyt minua niin en olisi enää olemassa.
      Eli loppujen lopuksi en kokenut pakkohoitoaikaa rangaistukseksi. Ja voin vielä kertoa että valtion psykiatrinen sairaala on hoidolliselta tasoltaan aivan eri luokkaa kuin kunnalliset sairaalat. Pelkästään sekin jo vaikuttaa asiaan kun se laitos on tavallaan ihmisen koti paljon pidemmän aikaa kuin mitä käydään kunnallisissa hakemassa " lääkehoitoa ".
      Minun kohdallani se oli parempi vaihtoehto kuin vankila, näin olen ajatellut.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tähän voisin vastata että minulle rangaistusaika toimi hoitona. Alkuun olin kyllä kaikkea vastaan, olihan se niin uusi tilanne. Ja vielä ykskaks jouduin olla ilman päihteitä, jo sinänsä hankala tilanne siinä suhteessa.
      Ajan myötä kuitenkin päätin että jos haluan jotain muutosta elämässäni niin silloin siihen oli oikea, ja ehkä ainoa tilaisuus. Niinpä panostin omaan itseeni ja toipumiseeni.
      Onhan näitä juttuja varmaan vaikea käsittää näiin ventovieraan kirjoittamana mutta entinen elämäni oli jo niin hurjaa että jos tuo ei olisi pysäyttänyt minua niin en olisi enää olemassa.
      Eli loppujen lopuksi en kokenut pakkohoitoaikaa rangaistukseksi. Ja voin vielä kertoa että valtion psykiatrinen sairaala on hoidolliselta tasoltaan aivan eri luokkaa kuin kunnalliset sairaalat. Pelkästään sekin jo vaikuttaa asiaan kun se laitos on tavallaan ihmisen koti paljon pidemmän aikaa kuin mitä käydään kunnallisissa hakemassa " lääkehoitoa ".
      Minun kohdallani se oli parempi vaihtoehto kuin vankila, näin olen ajatellut.

      Tärkeintä on, että toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Sillä ei ole merkitystä millaisena kukin tilanteen ja tapahtumat kokee. Jos olet ollut tyytyväinen niin sehän on hyvä kuulla, mutta sinutkin on laitokseen pakotettu eikä sellaista tule sallia ei sinun eikä kenenkään muun kohdalla.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tärkeintä on, että toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Sillä ei ole merkitystä millaisena kukin tilanteen ja tapahtumat kokee. Jos olet ollut tyytyväinen niin sehän on hyvä kuulla, mutta sinutkin on laitokseen pakotettu eikä sellaista tule sallia ei sinun eikä kenenkään muun kohdalla.

      Minkä vuoksi sinut on pakotettu laitokseen?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tärkeintä on, että toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Sillä ei ole merkitystä millaisena kukin tilanteen ja tapahtumat kokee. Jos olet ollut tyytyväinen niin sehän on hyvä kuulla, mutta sinutkin on laitokseen pakotettu eikä sellaista tule sallia ei sinun eikä kenenkään muun kohdalla.

      Pakotettiin tietysti laitokseen ja sairaalakeikka tuli, vaihtoehtoisesti olisi ollut vankila mutta mielentilan takia laittoivat sairaalaan.
      Alkuun en todellakaan sallinut tilannetta, en halunnut hyväksyä että olen " kiinni ". Mutta kun en muuta siinä vaiheessa voinut niin tilanteeseen piti tottua. Oleminen helpottuu kun hyväksyy asian. Eikä mikään ole ikuista. Tulipahan sekin koettua, mutta oppi sen että yksi kerta riittää.


  • Tajuaako psykoosissa oleva tai ymmärtääkö millään tavalla uskollisuutta kumppaniaan kohtaan? Minun puoliso oli psykoosissa (ei-suomessa), mietin onko pettänyt minua?? Oli aivan sekaisin, vannoo olleensa uskollinen, itse epäilen :( Onko siinä tilassa s e x mielessä??

  • Psykoosi on niin epämääräinen tila, että se voi viitata oikeastaan mihin vain. Ainoa mikä psykoosissa olevia yhdistää on se, että heidän kokemuksensa ei ole jaetun todellisuuden piirissä. Psykoosi on aina vuorovaikutuksessa ympäröivään yhteiskuntaan, sen normeihin ja uskomuksiin siitä, mikä on totta ja mikä ei. Esimerkiksi alkuperäiskansan shamaani saattaa hämmentyä huomatessan, että miksi kaikki lahjakkaat poppamiehet on lukittu mielisairaalaan ja tainnutettu psykoaktiivisilla aineilla debiileiksi? Hän olisi itse kouluttanut näistä herkistä yksilöistä seuraajansa, jos he olisivat kasvaneet hänen yhteisössään. Monien alkuperäiskulttuurien mukaan psykoosi ei ole suinkaan etääntymistä todellisuudesta, vaan sen tavoittamista.

    http://themindunleashed.com/2014/08/shaman-sees-mental-hospital.html

    Psykoottisiin tiloihin luetaan hyvin monenkirjavia ilmiöitä. On näköhallusinaatioita, kuuloharhoja, kokemuksia ajatusten siirrosta ja telepaattisesta yhteydestä ja paranoidisia uskomuksia. On aisti-illuusioita, jotka joskus sotketaan hallusinaatioihin. Jos kaikkia näitä ilmiöitä tutkitaan väestötasolla huomataan, että suurimmalla osalla ihmisistä on ollut tällaisia kokemuksia. Esimerkiksi on eri asia nähdä täysin todentuntuisia näköhallusinaatioita kuin uskoa, että ohikulkeva mies on salainen agentti, joka vainoaa häntä. Esimerkiksi matemaatikko John Nash on kuvannut psykoosiaan niin, että hän tavallaan tiedosti samaan aikaan, että oli mielisairaalassa ja tiesi, miksi oli mielisairaalassa, mutta silti uskoi alitajunnastaan kumpuavaa "dekkaria", joka antoi aivan erilaisen juonen tapahtumien kululle. Ihmisellä voi siis samaan aikaan olla kaksi eri tulkintaa maailmasta ja sen tapahtumista ja on aika pienestä kiinni, kumpaan hän uskoo.

    Myös uskomukset voidaan tulkita psykoosiksi, jos poikkeavat yleisestä konsensuksesta. Joku voi esimerkiksi tulkita psykoosinsa spirituaalisiksi elämyksiksi, jolloin psykiatri saattaa tulkita, että henkilö on sairaudentunnoton, vaikka hän ei olisikaan enää psykoosissa. Pelkästään hänen kokemusperäinen uskomuksensa tekee hänestä näin ollen psykoottisen lääkärin silmissä, vaikka hän kyllä ymmärtää, että kokemus ei ole niin sanotusti normaali. Koska hän ei tulkitse ongelmiaan kuten psykiatri, hän on tämän silmissä kroonisesti psykoottinen.

    • Itse sanoin psykiatrille että epäilen saaneeni pahoja vaurioita psyykenlääkkeistä minkä hän oli kirjoittanut papereihini harhaluulona. Jos et ole kanssani ja egoni ja koulutukseni kanssa samaa mieltä = sinulla on deluusioita. Sellaisia psykiatrit ovat.


  • Kyllä voi tietää. Itse olin äänien vietävissä 3-4 päivää ja rupesin ajattelemaan että tämä ei ole normaalia enää. Olin jo joskus aiemmin lukenut kyseisestä asiasta ja muistakin mielensairaus jutuista ja hälytys kellot soi. Eikun rivi lääkärille ja tunnin uskottelun jälkeen hoitoon hullujen huoneelle. Lääkäri ois passittanut ensin nukkumaan kotia, mutta tuli onneksi järkiinsä kuten minäkin 1,5 kk hoidon jälkeen, tietysti nönnöjen avittamana. Näin 15v. jälkeen voi sanoa että olipa kokemus sekin.

    • Juuri näin. Se ei ole ihan yksiselityeistä että todellisuuden taju menee. Mulla on ollu joka kerta ihan pini todellisuuden siemen ja oon tajunnu et kaikki ei oo kunnossa.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.