Oletetaan että mies jonka olen juuri jättänyt on narsisti. Haluaisin tietää, että miten oikein syntyy tunnekoukku mistä puhutaan ja mikä minussa parhaillaan tuntuu niin sietämättömältä? Mikä sen tekee että ihmiseen joka kuitenkin loukkaa ja kylmenee ajoittain, jää pahasti koukkuun ja jää kova ikävä? Onko se sitä että hyvät hetket ovat jotenkin ylihyviä vain mistä tämä johtuu? Meneekö tämä pahin tunne kuinka pian ohi jos ei ole ollenkaan tekemisissä miehen kanssa eikä kuule hänen ääntään?
Ei ollut normaali
Irti koukusta?
5
223
Vastaukset
"Haluaisin tietää, että miten oikein syntyy tunnekoukku mistä puhutaan ja mikä minussa parhaillaan tuntuu niin sietämättömältä?"
Noh, tässä jotain missä kyseisestä asiasta tunnekoukku puhutaan, tuos kun googletin sanaa tunnekoukko niin monenlaista "tietoa" löytyy...
Esim.
"Yksi tunteiden torjumisen käytäntö on kiertää ajatuksissa loputtomiin kehää jonkin tunteen esiin nostaman ajatuksen ympärillä. Näin syntyy niin sanottu tunnekoukku eli -loukku."
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/antaisinko-itselleni-anteeksi/
"On mahdollista vapautua tunnekoukkujen orjuudesta ja kehittää käytännön taitoja itsetuntemuksen syventämiseen."
https://www.booky.fi/tuote/dunderfelt_tony/irti_tunnekoukuista_kohti_vapaampaa_elamaa/9789525422177
"TUNNEKOUKKU
Ihastumiseen ja rakastumiseen liittyy aina tietynlainen sokeus kumppanin huonoja puolia kohtaan. Näemme hänessä monia arvostamiamme asioita; hän on hyväsydäminen, luotettava ja kunnioittava, kohtelias ja hyväkäytöksinen. Juuri niitä asioita, joita kumppanissa etsimmekin. Mahdollisia huonoja puolia löytyy jokaisesta, eivätkä ne tunnu rakastumisen huumassa merkittäviltä. Sillä kukapa ei tuntisi suunnatonta mielihyvää ajatuksesta, että on juuri tämän ihmisen sydämen valittu."
http://www.epshp.fi/kersanet/vanhemmuus/pulmat_ja_kriisit/perhevakivalta/vakivallan_syyt/narsismi/parisuhde/ansat
Tuohon viimeiseen liittyen, sinun täytyy jossain vaiheessa vaan hyväksyä asia/ajatus/pettymys siitä ettet ollut ko. ihmisen sydämen valittu...- En voi olla vast.
"sinun täytyy jossain vaiheessa vaan hyväksyä asia/ajatus/pettymys siitä ettet ollut ko. ihmisen sydämen valittu... "
En voi olla vastaamatta tuohon.
En ymmärrä, miten aina vain koen sinun sanasi töykeiksi, kun ilmaiset toisille tuota omaa näkemystäsi asiasta.
Se taidat olla SINÄ, jonka on täytynyt vaan hyväksyä, asia/ajatus... ette ollut jne.
Miksi koet tarvetta ilmaista asian noin? En voi olla vast. kirjoitti:
"sinun täytyy jossain vaiheessa vaan hyväksyä asia/ajatus/pettymys siitä ettet ollut ko. ihmisen sydämen valittu... "
En voi olla vastaamatta tuohon.
En ymmärrä, miten aina vain koen sinun sanasi töykeiksi, kun ilmaiset toisille tuota omaa näkemystäsi asiasta.
Se taidat olla SINÄ, jonka on täytynyt vaan hyväksyä, asia/ajatus... ette ollut jne.
Miksi koet tarvetta ilmaista asian noin?"Se taidat olla SINÄ, jonka on täytynyt vaan hyväksyä, asia/ajatus... ette ollut jne."
Kyllä sanon noin koska se on totuus joka pitää hyväksyä ja surra jos ja kun mies on narsisti...
Minäkin jouduin hyväksymään sen olemassaolevan tosiasia, että puolisoni on alkoholisti/etten ollut hänelle niin tärkeä ja miettimään haluanko/jaksanko/kykenenkö elämään hänelle sen tärkeimmän asian kanssa "loppuelämäni"...
Toinen totuus, joka myös pitää hyväksyä on se, ettei ole mitään mahdollisuutta muuttaa toista ihmistä jos ja kun hän itse ei koe siihen tarvetta...
Tiedän, kuullostaa töykeältä, mutta ajan kanssa tosiasioiden hyväksyminen ja oman pettymyksen/omien unelmien/toiveiden särkymisen sureminen on ainut tie päästä ns. tunnekoukusta irti...
Kuten jo jossain kohtaa totesin, niin minäkin olin se jättäjä, mutta jouduin yhtä lailla suremaan sitä etten ollut niin tärkeä, ettei hän minun vuokseni raitistunut, hautaamaan rakkauden tunteeni, unelmani/toiveeni...
En häpeä tunnustaa, että vaikka itse jätinkin niin koin kuitenkin tavallaan myös itse tulleeni hylätyksi...
Enkä tarkoita, että tuo "tosiasioiden" hyväksyminen tapahtuisi yhdessä yössä, mutta kliseinen lause "aika parantaa haavat "pätee moneen asiaan...
No kaikelle on oma aikansa, toivon mukaan hänkin/kirjoittaja jonka asiaan otan kantaa sitten ajan kanssa pääsee ensin tuon tosiasioden hyväksymisen kautta tuohon suru vaiheeseen ja siitä eteenpäin...
Ja ehdottamasti asiasta kannattaa puhua muuallakin kuin täällä netin keskustelupalstalla kuin myös lukea aiheesta, esim. tuo mainitsemani kirja ym. muuta, nykyään on paljon tarjolla hyvää luettavaa...
Myös tätä Vaknin tekstiä voi lukea...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html- Tuollaiset sanat
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Se taidat olla SINÄ, jonka on täytynyt vaan hyväksyä, asia/ajatus... ette ollut jne."
Kyllä sanon noin koska se on totuus joka pitää hyväksyä ja surra jos ja kun mies on narsisti...
Minäkin jouduin hyväksymään sen olemassaolevan tosiasia, että puolisoni on alkoholisti/etten ollut hänelle niin tärkeä ja miettimään haluanko/jaksanko/kykenenkö elämään hänelle sen tärkeimmän asian kanssa "loppuelämäni"...
Toinen totuus, joka myös pitää hyväksyä on se, ettei ole mitään mahdollisuutta muuttaa toista ihmistä jos ja kun hän itse ei koe siihen tarvetta...
Tiedän, kuullostaa töykeältä, mutta ajan kanssa tosiasioiden hyväksyminen ja oman pettymyksen/omien unelmien/toiveiden särkymisen sureminen on ainut tie päästä ns. tunnekoukusta irti...
Kuten jo jossain kohtaa totesin, niin minäkin olin se jättäjä, mutta jouduin yhtä lailla suremaan sitä etten ollut niin tärkeä, ettei hän minun vuokseni raitistunut, hautaamaan rakkauden tunteeni, unelmani/toiveeni...
En häpeä tunnustaa, että vaikka itse jätinkin niin koin kuitenkin tavallaan myös itse tulleeni hylätyksi...
Enkä tarkoita, että tuo "tosiasioiden" hyväksyminen tapahtuisi yhdessä yössä, mutta kliseinen lause "aika parantaa haavat "pätee moneen asiaan...
No kaikelle on oma aikansa, toivon mukaan hänkin/kirjoittaja jonka asiaan otan kantaa sitten ajan kanssa pääsee ensin tuon tosiasioden hyväksymisen kautta tuohon suru vaiheeseen ja siitä eteenpäin...
Ja ehdottamasti asiasta kannattaa puhua muuallakin kuin täällä netin keskustelupalstalla kuin myös lukea aiheesta, esim. tuo mainitsemani kirja ym. muuta, nykyään on paljon tarjolla hyvää luettavaa...
Myös tätä Vaknin tekstiä voi lukea...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html"Kyllä sanon noin koska se on totuus joka pitää hyväksyä ja surra jos ja kun mies on narsisti..."
Tuollaiset sanat vaikeassa vaiheessa tuntuvat ainakin minun mielestäni töykeiltä. Koetko, että tuossa tilanteessa tarvitaan ulkopuolisilta lisää töykeyttä. Olisin sitä mieltä, että narsistin uhri on päätöksensä tehnyt jo paljon ennen kuin hän löytää tänne palstalle. Todentaminen vain kestää sitten. Töykeys ei välttämättä ole hyvä ratkaisu missään vaiheessa, vaikka totuuden kertominen onkin tärkeää.
Minun mielestäni vain tuollaista kuvatunlaista totuutta ei narsistin kanssa edes ole, eikä oikeastaan alkoholistinkaan kanssa. Alkoholistin sydän on varattu alkoholille ja narsistilla sellaista ei edes ole.
Se kompa sisältyi tuohon. Siksi ei kannata loukata uhreja tarpeettomasti ja ikään kuin aiheuttaa lisää pahaa mieltä. -Siis minusta tuntuu tuolta.
Emmekä me kokeneemmat konkaritkaan ole kenenkään sydämen sakaroissa kiinni, että voisimme sellaisia ilmoituksia jakaa... Muistakaamme nöyryys. -Siis edelleen minun mielestäni.
- Täällä kirjoittelee
"Onko se sitä että hyvät hetket ovat jotenkin ylihyviä vain mistä tämä johtuu? "
Täällä kirjoittelee välillä kirjoittelijoita, jotka luultavasti osaavat tätä kysymystä selittää syvällisen teoreettisesti, silti itse koettuna. Mutta tunnekoukkuun olen jäänyt aikoinani ja nyt aivan tänä keväänä vasta olen päässyt niistä jotenkin eroon...
En varsinaisesti tiedä edes, mikä on "tunnekoukku". Kuvittelisin kuitenkin, että se liittyy siihen, että järjellä rationaalisesti ajatellen ei ole mitään syytä edes pitää jostakin henkilöstä ja siitä huolimatta löytää itsensä kerta toisensa jälkeen rakastuneen tunnesyövereistä jotka kohdistuvat tuohon henkilöön.
Voisiko olla niin, että tunnekoukku on myös sellainen, että välillä luulee pääsevänsä eroon ei toivottavista tunteista, mutta matka vapauteen päättyy jonkinlaiseen stoppiin mistä ei enää pääsekään eteenpäin ja siinä sitten räpistelee.
Toivoin löytäväni rakkautta ja se toinen halusi toteuttaa toiveeni, mutta vain pinnallisesti päällisin puolin tietäen, että hänen antamansa läheisyys oli valheellinen.
Toivottavasti ne kertovat, kuinka kauan on aikaa kulunut erosta, jotka ovat jättäneet suhteensa narsistiin samassa vaiheessa kun sinä.
Olen huomannut, että tulee hyviä neuvoja, mutta siitä ajasta mikä toipumiseen menee, ei monikaan ole tainnut kertoa.
Minä tiedän omasta kokemuksestani että se kaipaaminen saa välillä sietämättömiä mittasuhteita. Luulisi, että kuitenkin jostakin vaiheesta ei ole enää muuta suuntaa kuin parempaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt631247- 1071203
Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa146906Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv64873- 75848
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel109712- 58711
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto103672- 43606
- 78601