Kuinka lopettaa masentuneisuus?

Kaikki tekee mokia, ei niitä kannata jäädä märehtimään. 'Antaa paskojen olla, ei ne tonkimalla parane' sanoi aurinkokuningas Juhani Tamminen. Eikä muutenkaan kannata ottaa elämää liian vakavasti. Koettaa löytää asioita jotka tuottavat mielihyvää itselle. Mennä porukoihin joissa on hyvä meininki. Selkärankaa pystyy esim. liikunnalla kehittämään. Kuntosaliharjoittelu taitaa olla parhaasta päästä.

Jos tuo viina on erikoisesti ollut se kompastukivi, niin sulje korkki lopulllisesti. Viina vain ei sovi kaikille. Yritä keksiä jokin muu juttu, millä rentoudut ja purat paineitas. Ei tarvitse selitellä kenellekään, jos ei juo,

Et voi muuttaa menneisyyttä, voit ainoastaan oppia virheistäsi. Älä katso taaksesi, vaan eteenpäin. Luovu alkoholista kokonaan jos et pysty juomaan kohtuudella. Jos antaudut alkoholin orjaksi, elämäsi menee hukkaan.
Ehkä et usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta voin sanoa että jos et pääse viinasta irti tämän elämän aikana, tulet katumaan sitä katkerasti. En nyt puhu mistään helvettiin menemisestä (koska sellaista ei ole muualla kuin maan päällä), mutta sittenpähän näet mitä tarkoitan.

Paljon voimia ja valoa elämääsi!

Pam pam pam pam diapam

Olin nuorena todella sekaisin, vei 5-10 vuotta tasata olo ja ruveta "normaaliksi". Tähän auttoi huomattavasti ulkomaille lähtö ja työnteko, sekä lopulta perheen perustaminen - kaikki vieraalla kielellä. En ehtinyt murehtia tai napsia lääkkeitä ja nykypäivänä 20 vuotta myöhemmin elämä näyttää aivan toisenlaiselta. Olen aina ollut kova tutkiskelemaan itseäni, sekin auttoi vaikka nuorena vei aika syvälle pohjamutiin.

mä oon ollu masentunu sellaset alle kymmenen vuotta silleen ihan rankasti, että halusin kuolla joka päivä... yritin perustella itselleni miksi en tekisi sitä, mutta mikään ei auttanut. Vaikka kuinka ajatteli sitä että perhe välittää, ja on vielä asioita kokematta. Sitten lähdin Nepaliin, ja yhtäkkiä kaikki vaan muuttui. Takaisin tuli eri ihminen... en siis osaa neuvoa juuri mitenkään muuten, kuin että jaksa siihen hetkeen asti. Kyllä sullekkin vieä tulee sellainen!

voi kuule. tulet viellä tunaroimaan useasti sekä rankasti elämäs aikana. tärkeintä on et ei toista tunarointejaan "heh heh. :D sä nuoruuteis erheit viel maksaa saat kun jo vanhuutes virheet sä teet." Se on elämää.. hyväksy tai sopeudu.

Olen paljon onnellisempi nykyään, että en yhtään kaipaa onnettomia nuoruuteni vuosia. Selvisin masennuksesta ja se oli prosessi, joka kesti vuosia. Aikuistuminen tapahtui kolmekymppisenä, että silloin tajusin, mitä ihmiset ovat ja mitä he eivät ole. Olin aikamoisessa pyörityksessä ja masennus nosti monta kertaa päätään.

Parikymppisen masennus johtui monesta tekijästä. Söin yksipuolisesti, joka johtui siitä, että minulla ei ollut rahaa, kun olin köyhä opiskelija. Ei ollut varaa ostaa nättejä vaatteita ja se vaikuttaa nuoren ihmisen itsetuntoon. Liikuin liian yksipuolisesti. Olisi kannattanut mennä kuntosalille ja lopettaa taidekursseilla juokseminen. Alkoholinkäyttö oli yksi ongelma, jota en osannut käsitellä. Se oli perheen ongelma ja sairaus, joka vaikutti meihin kaikkiin ja en ymmärtänyt kuinka vakavasta asiasta on kysymys.

Jos tästä jotain on apua, niin mene kuntosalille ja hanki duuni, mistä tulee rahaa. Syö terveellisesti ja monipuolisesti. Vältä liiallista alkoholinkäyttöä tai lopeta se kokonaan. Mieti, miksi voit niin pahoin. Listaa ongelmat paperille. Sitten tee toimintasuunnitelma, mitä jotain parempaa voit tehdä, jotta olosi helpottuu. Toimi systemaattisesti toimiuntasuunnitelman mukaisesti.

Tarvitset ehkä ammattiauttajan apua, mistä henkinen ahdistus johtuu. Voit hänen kanssaan työstää ja keskustella esim. häpeän tai vihan tunteesta. Huomaat pian, että kaikki vika ei todellakaan johdu sinusta, mitä masentunut usein tekee, että syyttää itseään.

Nuorena on vielä aika "riippuvainen" kavereiden ja muiden ihmisten mielipiteistä. Jos ystävät menevät viihteelle (varmasti aika moni nuori), itsekkin ottaa viinaa, vaikka ei siitä niin välitä. Yritä etsiä oma tapasi elää. Ulkomailla asuminen vähän aikaa saattaa auttaa näkemään asioita oikeassa valossa. Se voi auttaa myös itsenäistymään oikella tavalla ja antaa rohkeutta elää itsensä näköistä elämää.

Unta, vettä, hedelmäsokeria ja -kuitua, happea, luontoa, urheilua, hyviä ihmissuhteita, elämänjännitystä, mielenkiintoisia asioita.

Tutustu mindfulness-menetelmiin, eli tietoisuustaitoihin, jos oikeasti haluat muuttaa ajatteluasi ja sitä myötä vointiasi.

Minusta masennus johtaa useinmiten juurensa tasaisen tappavasta tylsyydestä ja vääristä virikkeistä sekä epäoikeuden mukaisuudessa nyky-yhteiskunnassa jota
monet hyvätuloiset eivät edes oivalla ennen kun sairastuvat itse.
Kaikki saa alkunsa jo aivopesu koulutuksessa saaden aikaan järjettömän kulutuksen hyödyttömyydessään olemattomilla.
Köyhyys= huono palkka johtaa helposti epäonnistumisiin ja vaikeusiin nyky elämässä mutta niin myös liikaa omilla aivoilla ajattelu mielettömyyden keskellä jos ei muka ole varaa semmoseen.
Oikeat virikkeet ovat osa oikeaa eikä teeskenneltyä onnellista elämää vaikeuksienkin seassa.
Osallahan ei edes ole mitään oikeita vaikeuksia niin miten muka sitten voisi olla oikeita ilonaiheita.
Joten keksippäs jotain aivan uutta virikettä itselles ja lopeta muitten perässä pelleily.
Eräillä jotka niin väittävät ei oikeasti ole mitään vastuuta ainakaan muista edes omistaan katsoppas
vaikkapa Suomalaisia nyky poliitikkoja.
Ei hyvin pääty nykymeno.

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Se on selvää , että masis ei lähde kotona kiikkustuolissa istuen. Toisten ihmisten kanssa kun toimii ja tekee , unohtaa itsensä. Vaikea masennus on kurja, ammatti ihmisen apu silloin tarpeen. Tuossa ylempänä joku "lääketieteen ammattilainen" kehotti tekemään itsemurhan. Täällä on meitä moneen junaa, minkä kiven alta on tuollainen nilviäinen pusertanut itsensä ihmisten ilmoille..? Kun ymmärtäis mennä sinne kiven alle takaisin, mistä tulikin.

Ala harrastamaan liikuntaa esim. kävelyä ,siinä on hyvä ratkoa ongelmia
ja unohtaa ikäänkuin ikävät asiat ,Anna itsellesi ja ikäville ihmisille joka päivä
anteeksi ( Jos olet loukannut tai sinua on loukattu) vain näin jaksat jatkaa
elämääsi nousujohteisesti.Jätä pois kaikki raskas ruoka kuten liha ja syö
kasvis-ja kalaruokia älä käytä alkoholia ,se vain pahentaa mieltäsi.
Vietä säännöllistä elämää ja nauti ystävistä ,perheestä ,suvusta.
Aurinkoista toukokuuta sinulle!

"Vietä säännöllistä elämää ja nauti ystävistä ,perheestä ,suvusta"
no tuota täällä ihminen joka vietti yksi vapun, ketään ystäviä ei ollut menossa, eikä viistisnyt mukaan tyrkyttää.
Mä elän elämää jossa mut on unohdettu. joo ja ystäviä on kysytty, mutta ne suhteet vaan katkeaa tai itse saa olla se aina joka kysyy jonnekin. sellanen tuntuu pahalta, eikä sitä kauaa jaksa kysyä itsekään.
Pari´suhdetta ei ole , rahaa ei ole, kunnon ystäviä ei ole.
mitenhän tässä nyt piristytään ??? tyyliin joku käynti kirjastossa ei auta.
ja suku ei pidä yhteyttä . (äläkä käske pitämään itse-tehty jo sekin!)

Jos on päässyt tai hakee eläkettä jonkin sairauden tähden niin Kela ja Eläkeyhtiöt toivovat sinun tappavan itsesi ,olet turhaa menoa heille.Sillain ainakin pääsee irti kaikesta ,suosittelen.

joo hyvä vitsi:)

Nimenomaan kuntoilu esim.lenkkely auttaa ja tukee normaaliiin alakuloisuuteen sekä lievään masennukseen. Saat luontaisia endorfiinejä käyttöön, liikunnan oltava säännöllistä. Tämä on ihan todistettu juttu...terapiakin varmaan ehkä hyväksi, mutta haittapuolena on asioissa vellominen, eikä eteenpäin tahdo päästä.

Poppas-vippas konsteja ei ole. JOs masis sairauden luokkaa, se sellaisenaan hoidettava. Terpiaa ja mahd. lääkkeitä.

Ja ympäristön tuki on myös tarpeen. Tärkeintä kuites et löytyy ystäviä ja muita läheisiä siinä lähellä.

Mut tuon muun lähiympäristön roolia painoittaisin myös. ei saatais olla liian sokeita toisten kärsimykselle - Itse aikanaan olen auttanut niin paljon muita, et odotan nyt itselleni myös jotain -

Luonnosta saa voimaa ja ala puutarha harrastajaksi jos vain suinkin mahdollista.

Vanha kiinalainen sanalaskukin sanoo että jos haluat olla onnellinen niin perusta puutarha.

Minä harrastan kompostointia vaikka se ei paljoakaan vaikuta ilmasto ongelmiin niin harrastan kuitenkin. Naapuri kauhistui niitä isoja härkäpäitä kompostissa ja minä sanoin että ne kuuluu sinne. Ne tekevät työt siellä niin ei itse tarvítse kääntää ja vääntää sitä moskaa. Minä annan komposti olla ihan rauhassa vuosikausia ja joskus tyhjennän alaluukun kautta ja ne ihanat valkoiset härkäpäät laitan takaisin sinne työskentelemään.

19 vuotias on vielä lapsi, mieleltään. Sanotaan että 40-50 nen lienee jo aikuistunut.

Kuinka lopettaa syöpä?

Syövästä pääsee eroon sytostaateilla ja sädehoidolla. Rankkaa oli mutta siitä selvisi.

Jokainen asia pitää käsitellä eli joka jutulla pitää olla loppu. Siten voi jatkaa eteenpäin. Jos et työstä tapahtuneita asioita, ne jäävät roikkumaan ja kohta huomaat, että selässäsi on iso kasa solmuja, jotka estävät eteenpäin menemistä. Olet iässä jossa etsitään sitä "mun tapaa elää ja ajatella". Ihminen tekee virheitä. Niistä joko otetaan opiksi ja mennään eteenpäin. Tai sitten toistetaan samoja virheitä niin, että ne alkaa määrätä elämän suunnan. Hyvä esimerkki on juominen. Alkoholi poistaa estoja ja silloin teet kaikkea sellaista, mitä et tekisi kontrollin ollessa päällä. Siihen jää koukkuun niinkuin huumeisiin ja kohta huomaat sen määräävän kaikkea toimintaasi. Valut pikkuhiljaa alaspäin aina vaan syvemmälle. Raamatussa sanotaan (en ole uskovainen) että ensin pitää rakastaa itseään pystyäkseen rakastamaan muita. Eli kehitellään se henkinen selkäranka ja pidetään itsestä huolta. Sosiaalisuus on hyväksi, mutta toisista ihmisistä ei pidä olla riippuvainen. HUOM! Olen keski-ikäinen nainen ja ollut naimisissa 33v. Mulla oli hyvä lapsuus ja vanhemmat antoivat mun aika nuoresta ottaa vastuun omista valinnoista esim. onko läksyt tehty. Itse sai sitten ottaa luokassa opettajan haukut vastaan jos oli tehtävät tekemättä. Olen nuoresta asti tehnyt kokopäivätyötä ja kustantanut omat menoni. Henkinen selkäranka? Voisit miettiä omia arvojasi. Mikä on sinulle tärkeää ja miksi. Omia mielipiteitä? Mieti miksi joku asia on sinulle tärkeä ja perustele se. Kiinalainen sanonta: Elämä on liian lyhyt siihen, että tekisit kaikki virheet itse. Ota siis oppi toisten virheistä." Itse luin ikäisenäsi jonkun verran elämänkertoja erilaisista ihmisistä erilaisista taustoista, jotkut tunnettuja kuten Marie Curien elämä tyttärensä kertomana.

Heipä hei!
olen purkanut vanhoja viestejä sähköpostistani ja todennut, että olen ollut todella syvällä masennuksen suossa, siksipä tämä päivä tuntuu ihmeellisen ihanalta.....eli tarinan opetus olisi: Anna arpisten haavojen olla, niitä rikki et repiä saa, anna muistojen katkerain kuolla, niitä henkiin ei uudelleen saa! . Onneksi!
ELÄMÄ ON TAISTELUA KEHDOSTA HAUTAAN! - kuten jo isoisomummuni aikoinaan totesi ja teki siitä taulun....Mutta siltikin, on tärkeää ottaa jokainen päivä vastaan uutena lahjana, eikä märehtiä turhaan menneitä, koska niillehän ei mitään voi.
Jos on anteeksiannettavia asioita, anna anteeksi.....jos on asioita, joiden kulkuun et voi vaikuttaa, älä murehdi niitä.....olen sen aivan konkreettisesti todennut tämän päivän kuluessa.
Jos tarvitset apua voittaaksesi vaikeutesi, hae sitä reippaasti ja rehellisyydellä, muuten ei voi löytää tietä "normaaliin" tai edes kohtuulliseen arkipäivään. Elämä ei ole jokapäiväistä juhlaa, mutta juhlatkin huomaa, kunhan antaa elämän kantaa!!!
Oikein Hyvää Kevään jatkoa kaikille!
Itse odotan pyöräily-lämpimiä kelejä :) Fillarointi on minulle elämän suola, varsinkin nyt kun silmälääkäri eväsi autolla ajon......mutta siihenkin lienee liittyvän jokin asia, jonka merkitystä en ole vielä ymmärtänyt, vaikkakin.....en näe kunnolla liikennemerkkejä ja vastaantulevia autoja on triplasti enemmän kuin oikeasti.....
Olen onneksi pikkuhiljaa sopeutumassa tilanteeseen ja mitäpä muuta tässä voisi tehdä:)
Onneksi pyöräily vielä sallittua ilman tutkintoa ;))

Kuka sanoi että elämä on reilua?

Tervetuloa aikuisuuteen! Sinusta ei ikinä tule ihanteidesi kaltaista. Mennyt tulee olemaan osa itseästi myös tulevaisuudessa. Syitä on monta: ensinnäkään kaikkeen haluamaansa ei pysty. Toiseksi, ihminen muuttuu hitaasti, ja ennen kuin on saavuttanut jonkin ihanteensa, koko tavoite on muuttunut tai osoittautunut tyhjäksi. Kolmanneks: elämä ei ole kokonaan hallittavissa. Jotkut uskovat Jumalaan, toiset sattumaan ja kolmannet syiden ja seurausten suhteisiin – vaikka yhdestä syystä arkisessa elämässä voi koitua erilaisia seurauksia. Elämän hallitsemattomuudesta johtuu, että kaikenlaista yllättävää sattuu. Tai sitten syyn ja seurauksen suhde on päinvastainen. Siitä huolimatta tulevaisuuteen voi vaikuttaa, ainakin jos uskoo jonkinlaisen radikaalin vapaan tahdon olevan olemassa.

Jos sinulla on sairaudeksi luokiteltava masennus, hanki apua. Yleensä ihmiset sinnittelevät omin voimin liian kauan ja kuntoutumisesta tulee pitkä ja tuskallinen. Älä kuitenkaan anna lääkärin tai terapeutin viedä sinua miten sattuu. Jos heidän ehdotuksensa tai väitteensä ovat sinusta täysin tuulesta temmattuja, ne todennäköisesti myös ovat.

Elämästäsi on suunnilleen neljännes takana. Loppuelämäsi tulee tuntumaan suunnilleen yhtä pitkältä kuin tähänastiset vuotesi, koska ajan kuluminen tuntuu nopeutuvat vuosien mittaan. Älä pelästy, olet yhä nuori ja sinulla on valtavasti asioita edessäsi. Halusin vain muistuttaa elämän kalleudesta. Ehkä myös haluan sanoa, että myös masennus on osa elämän arvokkuutta. Kun se painaa, ei tunnu hyvältä. Mutta murheen ajatkaan eivät ole hukkaan mennyttä elämää, vaan arvokasta kokemusta.

Et saa menneitä pois itsestäsi. Tyhjää pöytää ei ole. Mielesi ei ollut syntyessäsi tyhjä taulu, vaan siellä oli jo joitakin valmiuksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millainen nuori nainen nyt olit. Esimerkiksi osa lahjakkuuksista lienee perinnöllisiä, ja ne vaikuttavat elämääsi konkreettisesti ilman että tavoittelet mitään päämääriä ankarasti.

Ihmiset tukeutuvat toisiinsa. Yksin täällä ei pärjää kukaan. Omia ansioitaan korostavat erehtyvät tai jättävät muilta saamansa avun ja tuen kylmästi huomiotta. Sinun iässäsi monilla näyttää olevan tarve korostaa aikuisuuttaan, mikä näyttää jo muutamaa vuotta vanhemman silmissä lapselliselta. Mutta jotakin tarvetta se aikuisuuden näytteleminen täyttää. Oma, ammoinen tyttöystävä mainosti suureen ääneen tulevansa toimeen omillaan. Ikää oli 17 vuotta ja vanhemmat maksoivat vain ruoan, vaatteet, asumisen, koulukirjat jne... Jos haluat olla aikuinen ja arvelet aikuisuuden ilmenevän vaikka siinä, ettei lähde pulkkamäkeen, älä mene. Mielesi todennäköisesti muuttuu joskus, mutta se ei ole tämän hetken murhe.

Kukaan ei myöskään ole pinnallinen. Tarve olla samanlainen tai toteuttaa yleisiksi luulemiaan arvoja on tarvetta kuulua joukkoon ja sijoittua siinä turvallisesti. Pinnallisuudeksi kutsuttu ilmiö siis perustuu syvälliseen tarpeeseen.

Elämässä pakkaa ryvettymään ja sen seurauksena kantamaan syyllisyyksiä eri asioista. Se on pahuksen vaikea hyväksyä. Ajan mittaan yleensä saa itselleen ja toisille annettua anteeksi, vaikka tehtyä ei saakaan tekemättömäksi. Sillä ajalla yleensä ehtii jo hölmöillä jollakin toisella tavalla. Täydellisyyttä ei vain taida olla. Mutta ehkä oman keskeneräisyyden hyväksyminen auttaa olemaan suopea toisia kohtaan. Ainakin se opettaa olemaan syyttämättä muita suhtautumaan itseensä suopeasti. Toivotan uudelleen tervetulleeksi aikuisuuteen. Kaikki ikäisesi eivät vielä ole kypsiä pohtimaan omia vaikuttimiaan tai tekojensa seurauksia. Tekisi mieleni sanoa, että hölmöile vastakin, mutta älä enää samalla tavalla kuin ennen. Harva kai täällä mitään helpolla oppii, viisastuminen taitaa tapahtua oman kantapään kautta.

Heii!

Et kerro viestissäsi oletko opiskelija tai käytkö töissä tai mikä on tässä mielessä elämäntilanteesi. Asutko yksin vai vanhempiesi luona?
Itse olin todella tympääntynyt ja ahdistunut elämääni 19-vuotiaana asuttuani samalla paikkakunnalla kaikki nuo vuodet. Kavereita oli, mutta maisemanvaihosta ja uusia ihmisiä kaipasin kipeästi. Ja minullakin muutamia törttöilyjä kaikkien samojen naamojen kanssa, ahdistikin välillä todella paljon se oravanpyörä joka siellä pyöri. Tuntui ettei tulevaisuudessa ole oikein mitään hyvää.

Sitten otin ja lähdin kansanopistoon monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan kokonaiseksi vuodeksi. Heittäydyin tuntemattomaan. Elämäni meni aivan uusiksi ja sain paljon uusia kavereita ja löysin itselleni oikean alan. Koen elämänlaatuni ja mielenterveyteni parantuneen huomattavasti tämän myötä. Kauempana vanhoista ympyröistä oli myös pakko ottaa vieraan ympäristön keskellä vastuu itsestään ja tekemisistään. Hyvin opettavaista. Nyt opiskelen samaa alaa korkeakoulussa, olen ikään kuin "löytänyt paikkani." Kotipaikkakunnalla on välillä ihanaa käydä moikkaamassa vanhoja ympyröitä mutta olen todella iloinen että vuosia sitten lähdin sieltä. Nykyään pystyn myös näkemään vuosien takaiset törttöilyni ja ahdistukseni uudessa valossa. Välimatka kyseiseen kaupunkiin ja aika on tehnyt tehtävänsä.

Omalla kohdallani kävi noin, mutta toisenlaisiakin tarinoita on. Ehkä tärkeintä on kysyä itseltään mitä juuri minä haluan elämälläni tehdä ja mikä on minulle tärkeää. Ja pyrkiä päämääriä kohti. Jotkut ovat myös lähteneet yksin ulkomaille lyhyemmäksi tai pidemmäksikin aikaa (esim. au pairiksi). Matkustamalla ainakin on pakko opetella sitä vastuunkantoa ja oppii itsestään hyvinkin erilaisia asioita. Muutokset voivat olla toki myös hyvin pieniä, ei välttämättä tarvi niistä tutuista ympyröistä lähteä pois (: Kannattaa muistaa että vaihtoehtoja on yllin kyllin, kunhan vaan niistä ottaa selvää. Etenkin sinunikäiselläsi ihmisellä mahdollisuuksia on rajattomasti, kunhan vain tiedostat ne.

Toivotan paljon tsemppiä ja jaksamista ajatustesi ja tunteidesi kanssa! Kyllä se "valo sieltä tunnelin päästä" vielä löytyy (:

Kulje eteenpäin, älä analysoi liikaa kaikkea, mitä sattuu ja on sattunut? Elämässä pitääkin mokata, varsinkin kun on nuori (terv. elämänsä nuorena "mokannut"). Ehkä on hyvä vaan seurata sitä, mikä on oikein, yrittää selvittää, mitä se on...

Eikä kannata ikinä luovuttaa kaikkein levottomimmista unelmista.

Päätät vaan, että lopetat. Niknaks.

JEESUKSEN NIMESSÄ OLE PARANTUNUT NYT! BE HEALED IN JESUS NAME! DEPRESSION GO IN MIGHTY NAME OF JESUS NOW!!! ICOMMAND YOU TO LEAVE FROM THIS CHILD OF GOD!COME OUT NOW!!!
AMEN!

Oliskohan jo aika alkaa rakastamaan itseään, eikä syyttelemään joistakin menneisyyden hasardeista? Meillä jokaisellahan niitä on ollut ja aina ratkaisumme eivät ole olleet oikeita. Turha sitä on ruoskia itseään sellaisilla asioilla, joille emme enää mitään mahda ja tokkopa nuo terapiatädeiltäkään apua saa. Jotenkin tuntuu hullulta, että noiden terapiatätien kanssa pitäisi noita vanhoja hasardeja penkoa ja perata, itseni suhteen ei taatusti toimisi.

Hyvät luotettavat ystävät ovan kaiken aa ja oo. Pitäisi ehdottomasti valita sellaisia ystäviä ympärilleen, joille voi avautua ja jotka eivät syyllistä ja joiden kanssa voi perata jopa menneisyyttä. Pillerit on jätettävä vaikkapa väkisin, mutta niistä ei kyllä heti pääse irti, elimistö on jäänyt nalkkiin ja vaatii pitkän aikaa niitä pillereitä. Pitää vain ottaa itsestään niskasta kiinni ja olla luja, niin seuraavasta päivästä voi tulla jo paremp, pilleritön ja terapiatäditön.

Liikunta on myös parasta lääkettä ja kehon rasittaminen. Itseään rasittamalla ei enää jaksa murehtia ja märehtiä vanhoja, vaan kaipaa oikeasti lepoa. Yleensä se unikin on hakusessa, mutta jumppaamalla vaikkapa sängyssä itsensä uuvuksiin, niin kyllä se uni sieltä lopulta ulee.Jos uni ei tule, oivallinen keino on tehdän sängyssä kaikenlaisia jumppaliikkeitä selällään, kylkimakuulla ja sitä rataa roppaa kiertämällä ja nostamalla jalkoja 10-20 cm ja pitäen niitä ylhäällä 30 sekunttia ja enemmänkin, jos pystyy. Tämä on hyvä unilääke ja toimii, kunhan vain sitten väkipakolla siirtää ajatukset sellaisiin elämän tapahtumiin, että ei mitenkään päässyt lepäämään, vaikka väsytti niin kamalasti. Oman elimistö hakee"kovalevyltä" tuon tapahtuman ja uni maittaa. OPETELKAAPAS! Ropan rasittaminen on se ykkösjuttu, niin joutavanpäiväiset asiat eivät mahdu ajatuksiin.

Uskokaa tai älkää, näillä terapioilla ilman pillereitä sitä on pärjätty yli 70-vuotiaaksi ja elämä maittaa.

selvä' trolli

"Vinkkejä, kuinka eteenpäin koska elämä edessä?"

*köh köh*

Joissain tapauksissa voi olla hyvä muuttaa muualle ja aloittaa alusta uudestaan.
Jossain hyvinkaukana entisestä. Peloista huolimatta. Unohtaa entinen mutta muistaa millaista se oli.
Mutta tämä edellyttää usein siltojenpolttamista takanaan ja uusien ehkäpä tuntemattomien teiden kulkemista.
On mahdollista jotta löytää itsensä entistäkin huonommasta jamasta mutta myös se
että, uusi ja ennenkokematon onkin paras mahdollisuus ikinä elämässä. Ja parasta mitä on kokenut.
Vaatii vaan rohkeutta mutta myös muutosta.

19v ja kaiken kokenut ja nähnyt!

Niinpä niin!

Luin jokaisen viestin ajatuksella.

En tiedä, kestänkö sitä ajatusta että olen tullut tänne ottamaan vastuun elämästäni sekä sen ympärillä pyörivistä tärkeistä ja merkityksellisistä asioista. En tiedä kantaako se kovinkaan pitkälle, mutta olen valmis yrittämään kovemmin koska kukapa meistä uskoisi itseensä niin että olisi täysin varma että kaikki menisivät täydellisesti.

En kestä olla yksinäisyydessä. Aluksi halusin tätä ja jätin pois aktiivisia ihmissuhteita koska nautein tästä. Tajusin, että onnellisuus ei lähtenyt kokonaisuudessaan siitä että olin nuorempi, kauniimpi ja terveempi: Se lähti ihmisistä ympärilläni. Tunsin itseni koska olin vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Nyt ympärilleni on tullut kylmä usva ja jokainen ketä sen läpäisee, tuntee sen sekä pidättäytyy astumasta pidemmälle. -Never seem to have a reason to let you in again.- Sellainen ihmissuhde ketä tuhosi ja terrorisoi, rikkoi peilin johon tänä päivänä katson. Olen kuitenkin nousemassa.

Itse olen ollut masentunut yli kymmenen vuotta. Teini-ikä oli pahinta. Olen nyt 26-vuotias nainen. Enää en tahdo edes ajatella sanaa masennus, vaikka se tuolla taustalla jollain tavalla aina pyöriikin. En tahdo syödä lääkkeitä, en tahdo käydä terapiassa. Tahdon käydä töissä, säännöllisen unirytmin, syödä terveellisesti ja kuntoilla riittävästä. Biletys ei enää kiinnosta vaan ihan normaali arki ja luonnollinen elämä, jos näin voi sanoa.

Ammattikorkeassa ryyppäsin pari kertaa viikossa. Aina oli pää sekaisin. Yhden vuoden polttelin kannabista ja siitä seurasi paniikkikohtauksia ja ahdistuneisuutta. Onneksi sain sen lopetettua. Meni ainakin viisi vuotta sen jälkeen ennen kuin pääsin niistä ahdistavista ajatuksista ja tuntemuksista täysin eroon, joita sen yhteydessä syntyi.

Nykyään tuntuu vaikealta juoda tippaakaan viinaa, koska tiedän pienenkin määrän aiheuttavan jälkikäteen parin päivän masennuksen. Se vaan jotenkin menee niin. Lisäksi elimistökin alkaa jo kiukuttelemaan pienestä määrästä. Vatsa kipeytyy ja tietty unirytmi menee sekaisin, iho tulee huonoksi.. Hyi hyi.
Sitä vaan alkaa vanhemmiten tulemaan koko ajan mukavuuden haluisemmaksi ja karsimaan niitä asioita, jotka tekevät olostani huonon.
Yksi hyvä puoli tuossa kannabiksen polttelussa oli se, että opin kieltämään itseltäni sellaisia asioita, jotka hetkellisesti saattavat tuntua hyviltä, mutta pitemmän päälle vain tuhoavat. Se vaan ei ole niin yksinkertaista aina tehdä itselleen hyvää. Täytyy ajatella pitemmällä tähtäimellä asioita. Nuorten mieli vaan ei mene niin. Nuorien täytyy ottaa riskejä ja saada hetkellistä iloa. Vaikea katsoa tulevaan. Itse 24-25 vuotiaana aloin vasta ajattelemaan enemmän tulevaa.

Voin sanoa olevani paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni näin. Kaikella on aikansa. Ehkä tämä kokemus kasvatti minua ihmisenä kuitenkin. Tai ainakin se kannattaa sillä asenteella ajatella. Nyt kun tietää mitä ei todellakaan kannata tehdä, on helpompi olla tekemättä niitä :)

Silti tuo masennus on jonkinlainen elämäntapa, aivojen kemiaa.. ei sille mitään voi. Murhetiminen kannattaa lopettaa. Suurin osa ongelmista on sellaisia, ettei niitä miettimällä voi ratkaista, vaan tekemällä, elämällä, kasvamalla.
Itselleni tulee säännöllisin väliajoin olotiloja, joissa seinät kaatuvat päälle ja ei näe minkäälaista valoa tulevassa. Silloin yritän miettiä niitä hetkiä, kun on ollut hyvä mieli ja kuinka olen silloin nähnyt tämän maailman. Koitan uskoa siihen vaikka siltä ei tunnukkaan.
Nyt olen määrätietoisesti yrittänyt olla murehtimatta ja ajattelematta koko pahaa oloa. Se on vähän niinkuin paniikkikohtaus; Et voi estää sen tulemista ja jos yrität estellä, se vaan muuttuu pahemmaksi. On vain odotettava, että se menee ohi. Näin on myös oman masennukseni kanssa.

Nyt niitä hyviä päiviä on vihdoin alkanut olemaan enemmän ja enemmän. Ja olen jopa saanut tuntemuksia sellaisesta ajatuksesta, että se hyvä olo olisi se normaali olotila ja se paha olo on vain epänormaalia ja ohimenevää. Se on suuri askel mielestäni. Vain pelkkä ajatuskin jo siitä.
Työssäni olen saanut hirveästi tukea ihmisiltä. Se on yksi tärkeä asia tässä paranemisessa. Mutta tukea on joka puolella maailmaa. Se vain täytyy osata ottaa vastaan. Osata nauttia toisten hymyistä, ottaa ne kiitollisina vastaan ja olla hyvän mielen kannattaja, vaikka ei siihen pystyisikään niin kovin usein itse. Ihmisissä on vielä hyvyyttä ja rakkautta.

Ei ole selkeitä ohjeita pelastua masennuksesta, ei ole tiettyjä tekoja. Täytyy vaan koittaa elää siinä sivussa ja odottaa sen menevän pois. Vähän niinkuin hyvät teot.. Kun olet hyvä muille, saatat saada muilta hyvää takaisin, mutta se ei ole vaatimus eikä mikään itsestäänselvyys. Kerää hyviä asioita pankkiin, niin se tuottaa lopulta tulosta. Se ei tapahdu hetkessä ja monta romahdusta tulee vielä, joista haavoitut.

Niin moni vahva ihminen, ei olisi vahva, ilman ikäviä kokemuksia.

Raastavaa epärealismia kaikki kuitenkin. Tiedän minulla olevan lahjoja. Tiedän myös ketä olen, ja etteivät muut sitä tiedä tai voi sanoa. Mutta kysymys onkin siitä että kuinka seison jaloillani ja kannan sen kaiken itseni, minuuteni sisälläni ja ulkoisestikin niin että olisin vakuuttunut olevani olemassaoloni arvoinen. Koska en tiedä, miten heijastan itsestäni ympäristöön tuntemuksia sekä mielialoja että aatteita. Olen kadonnut mutta täällä. En ymmärrä mikä pidättelee minua sekä saa sieluni vetäytymään ja lyömään luukun kiinni. Suomeksi sanottuna: Syytän itseäni menneisyydestäni uudelleen. Vaikka olen tiedostanut että dramaattisemmat asiat ovat olleet vaikuttamattomissani, kuitenkin ihmissuhteen väärinkäyttävyyden jälkeen kaikki se on yhdistynyt ja en näe selkeästi.

On päiviä, jolloin tunnen itseni elinvoimaiseksi ja on päiviä jolloin en astu ovesta ulos.

En tiedä, oma elämäni on ollut masennusta ja ahdistusta jo viimeiset 8 vuotta ja mikään ei ole muuttunut, päinvastoin. Tuntuu että vaikeammaksi vain menee ja ikäriisiäkin puskee jo päälle.

ainakin jos juo paljon alkoholia, siitä tulee ahdistusta ja masennustakin

Itse aloittaisin masennuksen torjunnan tällä.
Sanoisin irti kaikki ihmissuhteet,
joista minulle ei tule oikein hyvä fiilis.
En edes ajattelisi näitä ihmisiä enään koskaan.
Ja olisin siinä erittäin tarkka.
Hankkisin rehellisiä ja reippaita ystäviä,
jotka oikeasti välittävät lähimmäisestään.
Itse pidän uskovaisista,
koska heistä nyt jotenkin tietää
mitä heidän sisimmässään oikeesti
liikkuu.
Joillakin uskovilla on omatunto ja
he eivät ainakaan tahallaan tee pahaa.
Pahathan tekevät pahaa
luullen olevansa oikeassa ja
toimivansa hyvään johtaen. :)

Ota ennen nukkumaan menoa mukava asento ja masturboi se mielen
ja kehon raukeaksi ja olo tuntuu taas paremmalta...

Endorfiinit sekä tunnelukot ovat kaksi eri asiaa, että mene perversioimaan muualle kiitos.

Vastaus tuohon uskovaisten kanssa hengailuun.. Mitä helvettiä.. ?

NO FUCKING HOPE FOR HUMAN RACE?

Tiedän että minun ongelmani on minussa itsessäni, sisälläni ja en saa sitä lusikoitua ulos. Teen mitä vittua tahansa, siellä se on. Se on minun käsitykseni menneisyydestä sekä viimeisestä ihmissuhteesta ketä väritti kankaani paskalla. Se joka antoi minulle minun kankaani ja tyydyin siihen koska kuvittelin löytäneeni vihdoin jotakin merkityksellistä.

Asia on vakava ja minun pitäisi tanssia muiden joukossa kuin olisin vitun ehjäkin. Kaikki ei johdu tästä, vaan rankasta muusta menneisyydestä. Olen tanssinut haavoittuneena kotonani, eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella, rippikoulussa, ammattikoulussa sekä tällä hetkellä. Just right now I want to say FUCK THAT.

Joo, anteeksi mutta kerroin sen suoraan. Jos nyt kuitenkin täältä ymmärrystä saisi eikä sääliä.

Itse kärsinyt masennuksests 10 vuotta,siihen liittyy paha sos.tilanteiden pelko.En tiedä et nnmiten tästä jäksaa taivaltaa eteenpäin kaikkea pelkäään ,mut muutakaan en voi!

Ruokavaliosta ollut ainakin itselle valtavaa tukea, eniten: mäkikuisma, kaakaopapu (hunaja), mehiläisten siitepöly, cashew pähkinät, ashwagandha (ja miksei muitakin gingseng-maca tyylisiä myöskin vois kokeilla). Pienellä opettelulla saa herkkuja aikaan monista näistä, ja netistä kun tilaa ison määrän niin tulee halvaksikin, kun on niin tiivistä ravintoa.
Ja sitten unirytmi kuntoon, tukien yhdessä liikunnan ja ruokavalion kanssa toisiaan. Aamulla pesut ja sitruunamehua ja tarpeeksi (lämmintä) nestettä. Siinä on tehokkaimmat vinkit, joilla on päässyt masennuksesta eroon ja aika paljon sinne iloon ja optimismiin asti.

Unirytmi on kunnossa, syön terveellisesti.. Joidenkin mukaan yltiöpäisenkin. Syön toki myös tarpeeksi sekä joskus enemmänkin.

Huomasin juuri syödessäni ruokaani, kuten muutaman kerran olen huomannut, että haluan itkeä koska syön sen aterian. Ruoka pitää minut elossa ja minulla ei ole mitään minkä puolesta eläisin. Se ajatus saa minut ahdistumaan sekä kyyneleet tippuvat nytkin syliini.

Hei,

Lopeta tupakka, alkoholi ja kahvi sekä muut neurostimulaattorien käyttö. Nämä aiheuttavat ahdistusta, paniikkia ja masennusta. Kts. Caffeine Blues amazon.com kirjoista lisää jos et minua usko.

Usko myös Jumalaan, niin Sinä pelastut.

Veli

kun tän katsoo kokonaan, niin ainakin hymyilee hetken.

http://www.youtube.com/watch?v=Z4Y4keqTV6w

Aloittaja on siis katkera. Elämä ei mennyt niinkuin olisi pitänyt. Olet pettynyt siihen tiettyyn ihmiseen ja koko maailmaan. Nuo on pahoja juttuja. Rankkoja tunteita. Niitä ei kukaan susta puhu pois. Ainakaan täällä keskustelupalstalla.
Jonkun tarvitsee auttaa sua. Lähimmäinen, ystävä.. joku.
Saat kiukutella niin kauan kuin haluat ja niin kauan kuin tarvitsee. Mutta jos uppoudut siihen lopun ikääsi, susta tulee vanha kyyninen akka.
Älä syytä itseäsi niin rankasti. Sinäkin olet ihminen meidän muiden joukossa. Ihminen joka ei aina osaa tehdä kaikkea.
Maailma ei ole pelkästään paha. Sun olosi on paha.
Mitä sä tahdot? Juuri nyt, tällä hetkellä? Pois sen pahan olon? Pois tästä hetkestä?
PAras keino on nähdä ihmisiä ja olla hetken aikaa kauempana niistä ongelmista, vaikka tuntuukin tosi pahalta lähteä ja aloittaa. Kun tekisi mieli joko nukkua tai tappaa itsensä.
Henkisesti sä olet kuollut. Tuo tietty ajanjakso on tappanut sut. Mutta vaikka kuinka pahassa jamassa olisit nyt, se menee ohi. Koska kaikki loppuu aikanaan. Tulee uusia aikakausia, uusia suuntauksia, uusia ajatuksia. Nyt sut pitäisi haudata, mutta et suostu menemään arkkuusi. Tahdot korjata sen vanhan ja elää siinä. Se nyt ei vaan enää onnistu. Täytyy aloittaa alusta. Se on rakaa ja viiltävää. Mutta sitä ei voi kukaan sulle kauniisti sanoa tai niitä pahoja tunteita viedä pois. Ne täytyy kärsiä ja lopulta ne jää kauas. Niin, että joskus olet jo unohtanut ne, mutta kun joku muistuttaa niistä, selässä menee kylmiä väreitä ja katkeruus pilkistää silmistä, mutta se on mennyttä elämää, eikä sillä ole väliä enää, vaikka se koskettaa.

AP:lle Muista ulkoilla niin paljon kuin mahdollista,syö terveellisesti,eli ei liikaa makeaa.
Ajattele positiivisesti,sinulla on elämä vielä edessäpäin.
Jos mahdollista ulkoile rannalla tai ,metsässä tai puistossa missä on rauhallista omaan ajatteluun.
Älä kanna menneitä taakkoja,elä päivä kerrallaan ja nauti elämästä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja aurinkoista kevättä ja kesää!

Raha-asiat kuntoo netistä:)

Markkinoiden johtava ja luotettava Neobux tuo pientä lisätuloa arkeen. Alussa rahan saanti on hidasta mutta kun saat vuokrattua referaatteja se nopeutuu ja voit saada kymmeniä euroja kuussa:)

Linkki Rekisteröitymiseen: http://www.neobux.com/?r=EliasKetoja

Jokaisella on varmasti omat tapansa parannella itseään.. Voitin oman masennuksen kuitenkin sillä perinteisimmällä. Eli liikunnalla. En ole koskaan ollut aktiivinen ja ajatus jonnekkin salille menemisestä oli niin jotain muuta kuin olen. Kävin toki välillä kävelyllä, mutta siitä oli helppo milloin minkäkin sään varjolla luistella. Ja tällä kropalla vähän hävettikin mennä kenenkään eteen. Sitten vain jotain naksahti päässä ja ajattelin, että voisin kokeilla. Se fiilis itsensä voittamisesta antoi puhtia. Löytyi jokin harrastus. Kun olen hikoillut kunnolla olen litimärästä ponnaristani todella ylpeä. Olen siis löytänyt itselleni jonkin tarkoituksen. Tuottaa itselle säännöllisesti hyvä olo.
Välillä on vieläkin päiviä kun ei meinaa millään jaksaa arkea vaan olisi helppo käpertyä piiloon peiton alle. Sitten tuleekin jostain ihan kummasta se pieni näkymätön tossu joka potkii persiille.Olen paljon paljon iloisempikin kuin pari vuotta sitten. Jostain syystä tuo laihuus ja kauneus ei vain ole saavuttunut, mutta väliäkö sen jos on olo parempi.
Välillä on ihan sopivaa myös vähän hemmotellakkin itseään. Tehdä sellaista mistä tykkää. Ostaa jotain kivaa. Tai vaikka pötkötellä päivä ja lukea kirja. Luin muuten vappuna ensimmäisen varmaan vuosiin. En ole pystynyt aiemmin keskittymään.
Ja sekin on totta, että kun vaan alkaa kaivaa positiivisia ajatuksia kaikesta. Vaikka aika vaiketa se välillä on jos negatiiviset asiat vaan tulee vaikkei haluiskaan. Mutta kerran me täällä ollaan. Lakataan murehtimasta liikaa, avataan silmät ja aletaan tutkia, mitä elämä haluaa meille antaa. Mutta annetaan itselle aikaa. Mikään kun ei tapahdu hetkessä.

Hanki mukava koira,jonka kanssa lenkille,tulee liikuntaa,josta on apua fyysisen kunnon parantajana ja koira on pyyteetön kaveri joka tilanteessa.Voisit harrastaa vaikka kalastusta ja metsästystä tai muuten luonnossa olemista,erilaisia asioita,vaikka vain samoilua.Riittävä nukkuminen tai vaikka päikkärit tarvittaissa.Alko kannattaa jättää mahdollisemman vähiin.Monipuolinen ruokavalio ja mahdollisesti vitamiinilisät.Savusauna on hyvä ressin purkaja jos on sellaiseen mahdollisuus ja itsekullekin erilaisiin mukaviin asioihin.Aika parantaa haavat ja kannattaa jättää taakseen huonot asit ja kokemukset jos suinkin on mahdollista.

http://www.youtube.com/watch?v=yuH1XDtN4rE

Itse lopettaisin masentuneisuuden harrastamalla paljon seksia eri ihmisten kanssa. Silla tavoin tutustuu kovin tasapainoisiin ja hauskoihin ihmisiin ja valttaa taysin tormaamasta narsistisiin sosiopaatteihin.

Omasta sairaudestaan voi kertoa monella tavalla.

Työntäkää haulikko perseeseenne ja laukaiskaa. Loppuu "masennus" ja paskahousuilu. Vittu mitä nössöjä nää nykyajan pasksaperseet on.

Henkisesti postraumaattinen stressi on lapsuus/nuoruusajoilta vaihtunut flegmatiaksi jollain tasoa. Eli oireilen myös fyysisesti. Selittämätön olo aamuisin/päivän mittaan, eli päätä särkee ja erilaisia kipuja sekä krapulan tuntuisia oireita ilman alkoholia. Sellaista epäselvyyttä tajunnassa sekä paikat ihan jumissa, näläntunnetta ilman nälkää. Joskus en jaksa edes nousta ylös jos istun. Lenkin tein viimeksi noin yli viikko sitten ja ei ole tapaista minulle. Teen yleensä vähintään joka toinen päivä. Olen myös siirtynyt punaisesta tupakasta vihreään, en tiedä vaikuttaako sitten onko tuolla 9mg hiilimonoksidipitoisuudella osansa asiaan. Pääasia kuitenkin että nikotiinia on vain 0,5mg koska olen pikkuhiljaa lopettamassa.

Voit helposti lopettaa masentuneisuuden. Osta meno-lentolippu Intiaan. Älä ota yhtään rahaa mukaan. Yritä sitten pärjätä kadulla ilman rahaa, niin kuin muutkin. Tee töitä tai kerjää rahat paluulippuun sekä syömiseen. Siinä eloonjäämistaistelussa ei jää aikaa masentumiseen. Olet aika nopeasti parantunut höpön höpöstä.

Ei voi kun nauraa näiden valopäiden jutuille. Jos kunnon masennus iskee, sitä ei pääse edes sängystä ylös ilman apua. Itse olin fyysisesti huippukunnossa, mutta pitkäaikaisen työstressin takia masennus/ahdistus hiipi liiveihin pikkuhiljaa. Ensin en tiennyt mistä on kyse vaan jatkoin samaan malliin, kunnes voimat lähti totaalisesti. Vuosi on nyt mennyt ja oon päässyt työkykyiseksi elämänmuutosten ansiosta, mutta lääkehoitoakin on tarvittu vaikka aluksi koetin rimpuilla lääkkeitä vastaan. Syyt on ensin selvitettävä ja ruvettava sen jälkeen toimiin. Liikunta, ruokavalio, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, turha kiire pois, etsiä harrastuksia mistä saa mielihyvää, riittävä yöuni. Nämä nyt ainakin pitää ottaa mukaan.

http://kemikaalivanat.wordpress.com/about

Voi vitun piripäät, te ketkä kokeilette saada ihmistä alas joka on jo kokenut kaiken paskan, te olette sairaita sekä häikäilemättömiä, Säälittäviä ihmisraunioita.

Olen enemmän kunnossa kuin te ja teidän psykoottinen päävikanne.

Kiitos teille vahvoille sekä aidoille aikuisille ihmisille ketkä kommentoitte minun viestiketjuuni & omistatte vielä sydämen ettekä ole vitun kyynikkoja! God Bless your ass! ♥

mut pelasti Rivatril 2mg 3 x Vrk.

muuten oisin jo tappanu itteni mut ku rauhottavis koko aja ni en oo enkä aijo tappaa itteeni