Huolet syö minut

Olet luuseri.

Sinuna lähtisin liikkeelle siitä, että tuo suhde tyttöystäväsi kanssa ei toimi. Keskustele hänen kanssaan siitä, että et halua noin intensiivistä suhdetta. Jos päädyt katkaisemaan suhteen, se on todennäköisesti tyttöystävällesi kova paikka, mutta toisaalta tarjoat hänelle kasvun mahdollisuuden. Hänellekään ei ole hyväksi elää noin kiinni toisessa ihmisessä. Olin itse tuollainen tyttöystävä aikoinaan, joten tiedän mistä puhun.

Elämässäsi ei ole mitään mahdottoman rankkaa tällä hetkellä (suuria velkoja, vakavaa sairautta tms.), joten selviät kyllä kaikesta kunnialla. Sinun kannattaa koettaa hengähtää hiukan ja muistaa myös se, että pärjääminen riittää. Koko ajan ei tarvitse olla hankkimassa suuria saavutuksia. Tuossa iässä suurin osa ihmisistä joutuu elämään kädestä suuhun, sinulla on runsaasti aikaa toteuttaa haaveitasi myöhemmin. On myös toisaalta hyväkin, että on tavoitteita ja unelmia, jotka vievät eteenpäin.

Olet jotenkin omassa päässäsi saanut asiat kasvamaan mahdottomiin mittasuhteisiin - olisiko sinulla joku jolle jutella tuosta tunteesta? Voisiko sinua ahdistaa taustalla jokin ihan muu, joka saa kaiken näyttämään toivottomalta?

Aina kun tuntuu, ettet selviydy, hengitä muutama kerta rauhallisesti vatsaan asti ja rentouta vatsa ja hartiat. Älä vaadi itseltäsi liikoja, sinulla on oikeus vain olla ja hengähtää, kun siltä tuntuu. Toivottavasti asiasi kääntyvät pian paremmalle tolalle!

Olet todella esimerkillinen nuori!! Haluat opiskella kunnon ammatin. Käyt töissä ja kaikin puolin otat vastuun elämästäsi. Älä ole niin ankara itsellesi! Olisiko hyvä välillä katsoa itseään peiliin ja antaa itselleen sitä hyvää palautetta. Riität juuri sellaisena kuin sinä olet :)

Tyttöystäväsi on jarru elämässäsi. Hän on kuin musta-aukko, joka vie kaiken voiman sinusta. Parisuhteen pitäisi olla se voimavara elämässä. Hyvä kumppani kannustaa, tukee ja antaa sinulle voimaa. Hyvä kumppani haluaa sinulle vain parasta. Hän ei estä sinua etenemästä ja ei myöskään takerru epätoivoisesti. Tyttöystäväsi on läheisriippuvainen. Sinä olet hänelle koko elämä. Se ei ole hyväksi teille kummallekaan. Jos haluat jatkaa hänen kanssaan, niin tee hänelle omat rajat selväksi.. ota se tila ja aika jonka tarvitset. Jos hän ei sitä pysty sinulle antamaan, niin teet kummallekin teille palveluksen, kun katkaiset suhteen.

Sinun olisi hyvä opetella rentoutumaan ja ottamaan elämä lunkimmin. Kaikki tulee järjestymään, asia kerrallaan. Tällä hetkellä tuo kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta, mutta se on oikeasti lyhyt aika. Kai voit käyttää rahaa johonkin mikä ilahduttaa sinua. Ehkä vanhempasi ja isovanhemmat haluavat hiukan auttaa sinua antamalla silloin tällöin rahaa. He ovat varmasti iloisia ja ylpeitä, kun olet noin ahkera ja aikaansaava.. ja haluavat tukea sinua sinun pyrkimyksissäsi.

Ehkä sinua lohduttaa se, että monet asiat helpottuu ikää myöten. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, elämänhallinta paranee ja monet asiat sujuvat helpommin. Vanhempana sitä ei tule otettua stressiä samalla tavalla kuin nuorena. Itse koen muuttuneeni ikää myöten itsevarmemmaksi ja elämä tuntuu kaikin puolin paremmalta ja rennommalta kuin nuorena.

Hei 19v murehtija

Oletkin jo saanut hyviä vastauksia.
Itse haluaisin vielä lisätä, että ikäsi on myös sellainen vaihe, jossa aikuisuutta vasta pitäisi alkaa ottaa haltuun, mutta vielä kuitenkin olla 'nuori'. Vaikuttaa siltä, että seurusteluun sitoutuminen ei ole tässä elämänvaiheessa vielä ajankohtaista. Se ei tarkoita missään nimessä sitä, että et olisi kykenevä antoisaan parisuhteeseen myöhemmin. Ripustautuminen ja riippuvuus tosin eivät koskaan ole terveen parisuhteen elementtejä kuvailemassasi määrin.

Opiskelu- ja työsuunnitelmat kertovat myös siitä, että pyrit mielekkään elämän löytämiseen, mutta olet siinäkin vielä 'kynnyksellä'. Rohkaisisin sinua ajattelemaan, että olet vielä elämän alussa ja MITÄÄN (opiskelu, työ, asunto jne) ei tarvitse vielä lyödä lukkoon. Rentoutumista ja vaatimisen lopettamista minäkin sinulle suosittelisin. Sinulla on nyt aikaa hengailla, kokeilla, maistella maailmaa, miettiä mikä ala kiinnostaa, sinun ei tarvitse vaatia vielä itseltäsi valmiita vastauksia kaikkeen.

Voisit ehkä hyötyä keskusteluavusta, saisit tuuletettua tuntemuksiasi ja otettua etäisyyttä omiin ajatuksiisi ammattilaisen kanssa. Paikkakunnallasi saattaa olla hyviä palveluita nuorten aikuisten keskusteluavun hakemiseen, minun on tässä vaikea neuvoa, mutta esimerkiksi seurakuntasi diakoniatyöntekijältä/mahdolliselta nuorten aikuisten papilta voit vaikka kysyä myös keskustelumahdollisutta.

Anna itsellesi tilaa olla, tuulettaa ajatuksiasi, lupaa olla epävarma ja keskeneräinen ja myös lupaa epäonnistua ja tehdä virheitä. Perfektionismi on kahle, huolettomuus voisi olla se tila, jota kohti pyrkiä. Keskusteluavun kanssa voi myös pohtia sitä, mistä ne 'itsensä lyömisen' vaatimukset ovat tulleet, ja miten niiltä voisi tukkia suun.

Valoisaa elämää toivottaen
diakoni Meiju

T