Mikä minua vaivaa?

Välität itsestäsi kuitenkin sen verran, että haluat tilanteen paranevan, eikö niin? Hienoa, että kirjoitit tänne.Varaisitko ajan lääkärille ja kerro tilanteestasi. Välitse jo tuttu lääkäri, mikäli mahdollista. Sellainen, jolle uskallat tunteistasi huoletta puhua. Ja jos lääkäri ei tunnu sinua auttavan, etsi uusi lääkäri. Jokainen meistä tarvitsee ihmisen, joka kuuntelee huoliamme edes hetken. Kuulostat yksinäiseltä, uupuneelta ja jopa masentuneelta eikä silloin voi olettaa, että jaksaisi kerätä opintopisteitä. Lääkärintodistuksen avulla voit neuvotella opintotuen maksamisesta huolimatta puuttuvista pisteistä. On tärkeää, ettet joudu kärsimään enää taloudellisista huolista kaiken muun lisäksi.
Voitko kenties puhua vanhemmillesi myös? Voit ehkä sanoa, että olet huolissasi itsestäsi, kun et näe mitään hyvää missään. Ehkä he voivat tulla tueksesi tavalla tai toisella, jos et enää itse jaksa.
Hyvän psykologin juttusilla kannattaa käydä. Kaikkien kanssa ei heti synkkaa, mutta jos ja kun löydät sen sinulle sopivan, voit avata niitä mielesi solmuja.
Voi tuntua vaikealta hakeutua johonkin harrastukseen, mutta sieltä voisi löytyä joku jonka kanssa jutella. Jos et jaksa harrastaa vielä, niin kerää voimia jostain mistä saat edes pientä iloa. Pidätkö luonnosta? Rauhoittaako lenkkeily? Käy katselemassa eläimiä vaikka eläinkaupassa. Kirjaa ylös asioita joista ilahduit. Saatat oppia itsestäsi enemmän. Jonain päivänä asiasi ovat paremmin, ja haluat ehkä toisia samoista asioista kärsiviä. Meitä valuvikaisia on muitakin.

Hei! Luin juttusi ja huomasin heti, että kärsit samantapaisesta ongelmasta kuin itse olen kärsinyt tosin vähän helpottanut jo parin vuoden aikana. Mulle kehittyi armeijasta päästyäni samanlainen "vaiva" ns. tiedostamaton jännitys , joka poiki mahavaivat mukaan ja elämä tuntui helvetiltä välillä. Tuli isona yllärinä, koska olin aina ollut tosi sosiaalinen ja mene mutta kun tuli aika kohdata arjen haasteet jotka elämään kuuluu niin koko mies muuttui. Opiskelu tuntui pahalta , kokoajan jännitin asioita ja uusia ihmisiä. Pelotti mennä ruuhkaseen bussiin ja maha oli aivan kauhea . Loin itselleni kroonisen vatsavaivan. Mutta aiheeseesi liittyen itse olen huomannut että puhuminen on paras lääke. Itse aloin vaan kertomaan vanhemmilleni kaikki asiat mitkä jännitti ja pelotti ja he kuuntelivat ja auttoivat selviämään . Myös asioiden näkeminen eri kannalta on tärkeää ja opiskelu ja lukeminen kannattaa ottaa sillä asenteella , että tämä on tärkeää , mutta ei saa pilata elämääni ja lukea vähemmän kerralla mutta useita kertoja päivässä. Ja kun luin, että sinulla ei ole ollut hetkeen kavereita, tulin kyllä surulliseksi! Itse olen saanut nauttia hyvistä ja uskollisista kavereista ja haluan nykyään tavata uusia ihmisiä ja kavereita ja auttaa ihmisiä huoliensa kanssa. Ja se että ei ole seurustellut elämänsä aikana kertaakaan tuon ikäisenä se ei ole vaarallista, enkä usko että teet mitään väärin! Se paikka ja päivä tulee kyllä vielä kun tapaat jonkun ja alat solmimaan ihmissuhteita.