Ateismin tarkoitus

jooseppi2

Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseksi? Onko tarkoituksena pönkittää omaa egoa ylemmyyden tunteella suhteessa niihin joiden todellisuuskäsitykseen sisältyy enemmän mielikuvituksellisia aineksia?

Jos ihminen haluaa aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä niin mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus soveltuu siihen tarkoitukseen eikä mitään tieteellisen maailmankuvan vastaisia käsityksiä ei todellakaan tarvitse omaksua. Toki toiset suuntaukset ovat helpommin lähestyttäviä kuin toiset ja jonkin verran vaivaa pitää nähdä ennen kuin ymmärrystä alkaa syntyä.

143

364

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Näin on.

      Ateismi on ihmisen luontainen tila ja uskovaisena epänormali.

      • jooseppi2

        Mitä tarkoitat ihmisen luontaisella tilalla? Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ?

      • khaosmonaut
        jooseppi2 kirjoitti:

        Mitä tarkoitat ihmisen luontaisella tilalla? Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ?

        Perustarpeiden täyttäminen riittävällä, turvallisella ja kestävällä tavalla, sekä onnellisuuden tavoittelu ja kärsimyksen välttely onnistuu mielestäni parhaiten kun on asiaintilasta mahdollisimman hyvin perillä. Siinä nyt alkuun sulle vähän pohdintaa, että miksikö sitä todellisuutta jotkut haluavat kovasti ymmärtää...

      • deina_skali
        jooseppi2 kirjoitti:

        Mitä tarkoitat ihmisen luontaisella tilalla? Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ?

        "Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ? "

        Mietis hetki kysymystäsi. Mitä luulet tapahtuvan, jos ihmisen "todellisuuskäsitys" ei vastaa todellisuutta? Silloin ihminen tekee päätöksiä, joita ei ole tehty maailman todellinen tila huomioon ottaen. Silloin ihminen tekee todennäköisemmin huonoja ja haitallisia päätöksiä. Kuten esim. kohtelee tätä elämää, kuin se olisi vain välivaihe tai kohtelee muita ihmisiä huonosti, koska uskoo irrationaalisesti heidän olevan alempaa kastia.

      • kummoinen
        deina_skali kirjoitti:

        "Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ? "

        Mietis hetki kysymystäsi. Mitä luulet tapahtuvan, jos ihmisen "todellisuuskäsitys" ei vastaa todellisuutta? Silloin ihminen tekee päätöksiä, joita ei ole tehty maailman todellinen tila huomioon ottaen. Silloin ihminen tekee todennäköisemmin huonoja ja haitallisia päätöksiä. Kuten esim. kohtelee tätä elämää, kuin se olisi vain välivaihe tai kohtelee muita ihmisiä huonosti, koska uskoo irrationaalisesti heidän olevan alempaa kastia.

        "Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ?"

        Tungit käpäläsi väärään paikkaan, kas näin:
        " Mitä luulet tapahtuvan, jos ihmisen "todellisuuskäsitys" ei vastaa todellisuutta?"

        Joko ymmärsit väärin, tai kieroilit.


        Ei atte ketään kaada.

      • jooseppi2
        deina_skali kirjoitti:

        "Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ? "

        Mietis hetki kysymystäsi. Mitä luulet tapahtuvan, jos ihmisen "todellisuuskäsitys" ei vastaa todellisuutta? Silloin ihminen tekee päätöksiä, joita ei ole tehty maailman todellinen tila huomioon ottaen. Silloin ihminen tekee todennäköisemmin huonoja ja haitallisia päätöksiä. Kuten esim. kohtelee tätä elämää, kuin se olisi vain välivaihe tai kohtelee muita ihmisiä huonosti, koska uskoo irrationaalisesti heidän olevan alempaa kastia.

        Riittää pitkälle kun ihmisen todellisuuskäsitys palvelee hänen hengissä säilymistään - materiaalisten tarpeiden täyttämistä.

        Sen sijaan elämänkatsomuksellisissa kysymysten ymmärtämistä ihmisen todellisuuskäsitys ei välttämättä palvele. Esimerkiksi ihminen ei välttämättä ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että hän on vain yksi pieni linkki kehityksen ketjussa.

        Ihminen saattaa nähdä itsensä muita tärkeämpänä tai suorastaan maailman napana, joka on jos ei aina, niin muita useammin oikeassa. Hän saattaa myös esimerkiksi jumittua haalimaan materiaa luullen sen tuovan onnea.

      • Simimerkki
        jooseppi2 kirjoitti:

        Riittää pitkälle kun ihmisen todellisuuskäsitys palvelee hänen hengissä säilymistään - materiaalisten tarpeiden täyttämistä.

        Sen sijaan elämänkatsomuksellisissa kysymysten ymmärtämistä ihmisen todellisuuskäsitys ei välttämättä palvele. Esimerkiksi ihminen ei välttämättä ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että hän on vain yksi pieni linkki kehityksen ketjussa.

        Ihminen saattaa nähdä itsensä muita tärkeämpänä tai suorastaan maailman napana, joka on jos ei aina, niin muita useammin oikeassa. Hän saattaa myös esimerkiksi jumittua haalimaan materiaa luullen sen tuovan onnea.

        ''Sen sijaan elämänkatsomuksellisissa kysymysten ymmärtämistä ihmisen todellisuuskäsitys ei välttämättä palvele. Esimerkiksi ihminen ei välttämättä ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että hän on vain yksi pieni linkki kehityksen ketjussa.''

        Tuota pitäisi jonkun tutkia, ketkä tajuavat paremmin pienuutensa tässä todellisuudessa.

        ''Ihminen saattaa nähdä itsensä muita tärkeämpänä tai suorastaan maailman napana, joka on jos ei aina, niin muita useammin oikeassa.''

        Kuten sellainen ihminen, joka luulee, että universumin on luonut jumala, juuri häntä varten? Sellainen ihminen, joka luulee, että hänellä on suora yhteys jumalaan, ja tämä ihminen tietää tarkalleen, mitä jumala haluaa?

      • deina_skali
        kummoinen kirjoitti:

        "Miksi ihmisen todellisuuskäsityksen pitäisi vastata 'todellisuutta' ?"

        Tungit käpäläsi väärään paikkaan, kas näin:
        " Mitä luulet tapahtuvan, jos ihmisen "todellisuuskäsitys" ei vastaa todellisuutta?"

        Joko ymmärsit väärin, tai kieroilit.


        Ei atte ketään kaada.

        Millä muulla tavalla viestisi voi ymmärtää? Olen pahoillani, en ole ajatustenlukija.

    • x42

      Jooseppiseni, toiset meistä eivät halua valehdella itselleen tai läheisilleen halki elämänsä. Se näes on hyvin raskasta ja psyykkeelle vahingollista

      • jooseppi2

        Eli edellisessä elämässä olet ollut jonkinlainen uskovainen ja ateismi on nyt ikäänkuin vastaisku sille? Tämä on hyvin ymmärrettävä näkökulma. Vähitellen tarve määritellä itsensä kenties heikkenee ja voi tarkastella maailmaa tyhjältä pöydältä.

      • ???
        jooseppi2 kirjoitti:

        Eli edellisessä elämässä olet ollut jonkinlainen uskovainen ja ateismi on nyt ikäänkuin vastaisku sille? Tämä on hyvin ymmärrettävä näkökulma. Vähitellen tarve määritellä itsensä kenties heikkenee ja voi tarkastella maailmaa tyhjältä pöydältä.

        Uskot siis uudelleensyntymään?

      • jooseppi2
        ??? kirjoitti:

        Uskot siis uudelleensyntymään?

        Toki - tai paremminkin tiedän.

      • helsinkijokkeri
        jooseppi2 kirjoitti:

        Toki - tai paremminkin tiedän.

        Mistä Jooseppi2 on mahtanut saada sellaisen tiedon, että synnytään uudelleen?Tämä kiinnostaisi.

      • jooseppi2
        helsinkijokkeri kirjoitti:

        Mistä Jooseppi2 on mahtanut saada sellaisen tiedon, että synnytään uudelleen?Tämä kiinnostaisi.

        Siinä merkityksessä kuin sillä yleensä tarkoitetaan.Ihmisen kaikki solut uusiutuvat seitsemän vuoden välein. Kokemuksemme ja ajattelutapamme muuttuu jatkuvasti. Silloin tällöin joidenkin tapahtumien seurauksena tapamme tarkastella elämää muuttuu merkittävästi.

      • x42
        jooseppi2 kirjoitti:

        Eli edellisessä elämässä olet ollut jonkinlainen uskovainen ja ateismi on nyt ikäänkuin vastaisku sille? Tämä on hyvin ymmärrettävä näkökulma. Vähitellen tarve määritellä itsensä kenties heikkenee ja voi tarkastella maailmaa tyhjältä pöydältä.

        Tietoisuuteni tiedosti ateisminsa siinä kuutisen vuotta sitten. Kyseessä ei ole ollut mitään tietoista valintaa, jonka aikana olisin päämääräisesti ryhtynyt ateistiksi voidakseni vastustaa uskontoja. Tuollainen oletus on absurdi. Tajusin vain, etten pystynyt mielessäni perustelemaan Jumalan olemassaoloa itselleni, enkä löytänyt keinoja havaita jumalallisuutta maailmassa. Samalla opin, että tämän ajatusmaailman nimitys on ateismi. Ei tässä mitään leimallisuutta haeta. Ateistiksi ei ryhdytä. Ihminen vain eräänä päivänä huomaa sisimmässään olevan ateismin.

      • ikiateisti
        jooseppi2 kirjoitti:

        Siinä merkityksessä kuin sillä yleensä tarkoitetaan.Ihmisen kaikki solut uusiutuvat seitsemän vuoden välein. Kokemuksemme ja ajattelutapamme muuttuu jatkuvasti. Silloin tällöin joidenkin tapahtumien seurauksena tapamme tarkastella elämää muuttuu merkittävästi.

        Olet pahasti yksinkertaisempi kuin ensin oletin.

      • helsinkijokkeri
        jooseppi2 kirjoitti:

        Siinä merkityksessä kuin sillä yleensä tarkoitetaan.Ihmisen kaikki solut uusiutuvat seitsemän vuoden välein. Kokemuksemme ja ajattelutapamme muuttuu jatkuvasti. Silloin tällöin joidenkin tapahtumien seurauksena tapamme tarkastella elämää muuttuu merkittävästi.

        Aha. Kun solut uusituvat seitsemän vuoden välein, niin me synnymme uudelleen. Tämä selvä; ei aihetta enempään.

      • jooseppi2
        ikiateisti kirjoitti:

        Olet pahasti yksinkertaisempi kuin ensin oletin.

        Kiitos!

    • kaarne

      "Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi"

      Tarkoitatko, että miksi ihminen haluaa olla ateisti? Vai tarkoitatko nimenomaan jotain määrittelemistä? Epäselvä kysymys.

      En minä nimenoman halua määritellä itseäni ateistiksi, mutta kirjoittelua pitkään seuranneena ja siihen osallistuen, tuo määritelmä tuli ikään kuin välttämättömäksi.
      On helpompi keskustella, kun vastapuoli tietää mikä on lähtökohtani keskustelussa. Toisaalta, itsensä lokeroiminen helposti vaikuttaa siihen, miten minuun suhtaudutaan ja saattaapa se myös vaikuttaa oman ajattelun suuntautumiseen, kun asettaa itsensä johonkin tiettyyn koriin.

      Harrastukseksi en ateismiani tunnista enkä tunnusta, vaan maailmankatsomukselliseksi näkemykseksi, joka luonnollisesti vaikuttaa siihen miten ajattelen ja kirjoitan täällä.


      "Onko tarkoituksena pönkittää omaa egoa ylemmyyden tunteella suhteessa niihin joiden todellisuuskäsitykseen sisältyy enemmän mielikuvituksellisia aineksia?"

      Ei ole.

      "Jos ihminen haluaa aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä niin mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus soveltuu siihen tarkoitukseen eikä mitään tieteellisen maailmankuvan vastaisia käsityksiä ei todellakaan tarvitse omaksua"

      Tämähän ei ole mitenkään ristiriidassa ateismin kanssa, paitsi uskontojen osalta sikäli kuin se edellyttää uskoa jumaliin.
      Ateistit varmaan tutkivat ja omaksuvat paljon ajattelua erilaisista henkisistä suuntauksistakin, mutta on ymmärrettävää, että he eivät omaksu juurikaan teistisiä uskontoja :-)
      Tähän kysymykseen vaikuttaa tietysti paljon se, mitä tarkoitat henkisellä suuntauksella.

      Tässä Areiopagin Vierakynä-palstalta kiinnostava artikkeli ateistisesta henkisyydestä. Itse pidän sitä hyvänä, vaikka en osaa arvioida sen pätevyyttä.

      Lainaus pitkästä artikkelista:

      " Voidaan kuitenkin jo sanoa, ettei mitään yhtenäistä ateistista henkisyyttä ole olemassa – yhtä vähän kuin on olemassa yhtenäistä teististä uskonnollisuuttakaan. Ilmiössä voidaan silti havaita tiettyjä usein toistuvia piirteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi:

      - ateismi – ei uskota jumaliin
      - naturalismi ontologisessa mielessä – todellisuuden katsotaan olevan ei-luotu aineellinen kokonaisuus, eikä ihmisyyteen tai sen piirteisiin, kuten tietoisuuteen tai moraaliin, liity mitään yliluonnollista
      - (luonnon)tieteen mieltäminen parhaaksi menetelmäksi selvittää todellisuuden luonnetta
      - luonnon suuruutta ja luomisvoimaa ylistävä panteismi, jossa universumi, maailma ja elämä koetaan suureksi tai pyhäksi
      - elämän merkityksellisyyteen ja onnellisuuden tavoitteluun liittyvä ajattelu ja/tai harjoitus
      - ykseysajattelu – asioiden katsotaan universumissa liittyvän toisiinsa monimutkaisessa vuorovaikutusten verkostossa
      - oman kokemuksellisuuden korostus ja ulkoisten auktoriteettien puute
      - eklektisyys – erilaisista uskonnollisista, henkisistä ja filosofisista perinteistä poimitaan valikoiden sopivia osia
      - suopeus itämaista henkisyyttä kohtaan (buddhalaisuus, meditaatio, jooga jne.)
      - yhteisöllisyyden kasvattamiseen liittyvät pyrkimykset, joihin voi liittyä esimerkiksi kokoontumisia, puheita ja rituaaleja (vrt. ”ateistien kirkko”)

      Näistä piirteistä oikeastaan vain ateismi ja pääosin myös naturalismi näyttäisivät yhdistävän eri ateistisen henkisyyden muotoja."
      http://www.areiopagi.fi/ateistinen-henkisyys/

      • iksu_tep

        Kirvelevän kuuloista tuo ateistinen henkisyys...henkisyys sinänsä on kai samankaltainen kaikille, kokemuksena. Nimitys vain vaihtelee.

        Lopulta, mun käsitykseni mukaan,on puhuvan mielen vaimentaminen ja aistikokemuksiin keskittymisen tuottama onnen mielentila. Tätä kai sitten nimitetään milloin miksikin: pyhän hengen laskeutumiseksi, valaistumisen joksikin portaaksi, transsiksi....Olen ollut jossain joogaryhmässä joskus, jonne tuli uskovainen vanhempi nainen (ollut ikänsä usa:ssa) ja kysyi, että ei kai täällä hearjoiteta minkään pahan palvontaa.Nähtävästi hänet oli saatu uskomaan, että kokemuksen sanoittaminen jotenkin muuten kuin uskonnollisessa kontekstissa, on paholaisesta. Tai jotain.

      • kaarne
        iksu_tep kirjoitti:

        Kirvelevän kuuloista tuo ateistinen henkisyys...henkisyys sinänsä on kai samankaltainen kaikille, kokemuksena. Nimitys vain vaihtelee.

        Lopulta, mun käsitykseni mukaan,on puhuvan mielen vaimentaminen ja aistikokemuksiin keskittymisen tuottama onnen mielentila. Tätä kai sitten nimitetään milloin miksikin: pyhän hengen laskeutumiseksi, valaistumisen joksikin portaaksi, transsiksi....Olen ollut jossain joogaryhmässä joskus, jonne tuli uskovainen vanhempi nainen (ollut ikänsä usa:ssa) ja kysyi, että ei kai täällä hearjoiteta minkään pahan palvontaa.Nähtävästi hänet oli saatu uskomaan, että kokemuksen sanoittaminen jotenkin muuten kuin uskonnollisessa kontekstissa, on paholaisesta. Tai jotain.

        Miksi se on kirvelevän kuuloista? Itse en kokenut noin.

        Puhuvan mielen vaimentaminen on ikivanha monien henkisten ja uskonnollisten suuntausten metodi. Kristilliset hiljaisuuden retriititkin käsittääkseni ovat yhteydessä samaan perinteeseen?

      • iksu_tep
        kaarne kirjoitti:

        Miksi se on kirvelevän kuuloista? Itse en kokenut noin.

        Puhuvan mielen vaimentaminen on ikivanha monien henkisten ja uskonnollisten suuntausten metodi. Kristilliset hiljaisuuden retriititkin käsittääkseni ovat yhteydessä samaan perinteeseen?

        No sen tähden, että se kuulostaa siltä, niinkuin jotakin erillistä henkisyyttä olisi, joka sisältäisi jotain ateisista.

      • kaarne
        iksu_tep kirjoitti:

        No sen tähden, että se kuulostaa siltä, niinkuin jotakin erillistä henkisyyttä olisi, joka sisältäisi jotain ateisista.

        No, minusta henkisyys, johon ei liity uskoa jumaliin on ateistista henkisyyttä. Ei siitä tarvitse tehdä päätelmää, että olisi olemassa jokin nimenomaan ateismiin sisältyvä henkisyys.

        Henkisyys on, kuten artikkelista saatoit lukea, myös hyvin epämääräinen ja liukuva käsite, joten se on mahdollista ymmärtää hyvin monella tavalla. Siksi kysyin myös aloittajalta, mitä hän tarkoittaa henkisellä suuntauksella.
        Keskustelu asiasta varmaan riippuu juuri siitä,miten kukin tuon liukuvan käsitteen ymmärtää.

      • iksu_tep
        kaarne kirjoitti:

        No, minusta henkisyys, johon ei liity uskoa jumaliin on ateistista henkisyyttä. Ei siitä tarvitse tehdä päätelmää, että olisi olemassa jokin nimenomaan ateismiin sisältyvä henkisyys.

        Henkisyys on, kuten artikkelista saatoit lukea, myös hyvin epämääräinen ja liukuva käsite, joten se on mahdollista ymmärtää hyvin monella tavalla. Siksi kysyin myös aloittajalta, mitä hän tarkoittaa henkisellä suuntauksella.
        Keskustelu asiasta varmaan riippuu juuri siitä,miten kukin tuon liukuvan käsitteen ymmärtää.

        Varmaan niinkuin sanot. Ajattelen kuitenkin niin, että kokemus sinänsä ei ole suhteessa jumalakästyksiin, vain sen selitys.

      • jooseppi2
        kaarne kirjoitti:

        No, minusta henkisyys, johon ei liity uskoa jumaliin on ateistista henkisyyttä. Ei siitä tarvitse tehdä päätelmää, että olisi olemassa jokin nimenomaan ateismiin sisältyvä henkisyys.

        Henkisyys on, kuten artikkelista saatoit lukea, myös hyvin epämääräinen ja liukuva käsite, joten se on mahdollista ymmärtää hyvin monella tavalla. Siksi kysyin myös aloittajalta, mitä hän tarkoittaa henkisellä suuntauksella.
        Keskustelu asiasta varmaan riippuu juuri siitä,miten kukin tuon liukuvan käsitteen ymmärtää.

        Ihmiset ovat uskomattoman kiinnittyneitä käsitykseen siitä, että jumalilla tarkoitettaisiin jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja. Mitä se sitten olisi? Unohtakaa jo nuo fantasiat niin päästään keskustelemaan oikeista asioista.

      • kaarne
        jooseppi2 kirjoitti:

        Ihmiset ovat uskomattoman kiinnittyneitä käsitykseen siitä, että jumalilla tarkoitettaisiin jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja. Mitä se sitten olisi? Unohtakaa jo nuo fantasiat niin päästään keskustelemaan oikeista asioista.

        "Ihmiset ovat uskomattoman kiinnittyneitä käsitykseen siitä, että jumalilla tarkoitettaisiin jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja. "

        Tästä olen samaa mieltä. Siis että ovat uskomattoman kiinnittyneitä tuohon. Olen itse useasti esittänyt erilaista jumalakäsitystä, joka perustuu Jungin arkkityyppiteoriaan. Vastaanotto on ollut vaihteleva, ei täysin tyrmäävä, jos ei kovin innostunutkaan :-) Luulen tämän johtuvan siitä, että tuo ajatusmalli ei ole kovin tuttu.

        Ateismi on kuitenkin suhde teismin jumalkäsitykseen, joka mielestäni tarkoittaa juuri "jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja". Siksi keskustelu varmaan kiertää niiden ympärillä, kun vallitseva uskonto maasamme on teistinen.

      • kaarne
        iksu_tep kirjoitti:

        Varmaan niinkuin sanot. Ajattelen kuitenkin niin, että kokemus sinänsä ei ole suhteessa jumalakästyksiin, vain sen selitys.

        Ajattelen ihan samalla tavalla.

      • kaarne
        kaarne kirjoitti:

        Ajattelen ihan samalla tavalla.

        KOrjaan hiukan äskeistä.

        Se mitä olen auiheesta lukenut, viittaa siihen, että jumalkäsitys kyllä vaikuttaa myös itse kokemukseen: kristilliset saavat kristillisiä kokemuksia, hindut hindulaisia, ateistit "ateistisia". Kokemuksen ja ihmisen maailmankuvan välillä on jonkunlainen suhde, vaikka kokemuksen perusta olisi kaikilla sama.

      • samaa asiaa
        kaarne kirjoitti:

        No, minusta henkisyys, johon ei liity uskoa jumaliin on ateistista henkisyyttä. Ei siitä tarvitse tehdä päätelmää, että olisi olemassa jokin nimenomaan ateismiin sisältyvä henkisyys.

        Henkisyys on, kuten artikkelista saatoit lukea, myös hyvin epämääräinen ja liukuva käsite, joten se on mahdollista ymmärtää hyvin monella tavalla. Siksi kysyin myös aloittajalta, mitä hän tarkoittaa henkisellä suuntauksella.
        Keskustelu asiasta varmaan riippuu juuri siitä,miten kukin tuon liukuvan käsitteen ymmärtää.

        Tuo "ateistinen henkisyys"on myös hengellisyyttä. Nyt halutaan vaan tehdä pesäeroa perinteiseen uskonnolliseen hengellisyyteen. "Ateistisesti henkinen" kyllä ymmärtää perinteistä hengellisyyttä eikä hyökkää uskovia kohtaan kuten tämän palstan ateistit tekevät. Tämän palstan ateistit ovat yliherkkiä kaikelle hengellisyydelle, eli ovat hyvin yksioikoisia ja pelkäävät kaikkea näihin asioihin viittaavaa. "Ateistisesti henkinen" ei tule tänne palstalle kertomaan olevansa ateisti.

      • kaarne
        samaa asiaa kirjoitti:

        Tuo "ateistinen henkisyys"on myös hengellisyyttä. Nyt halutaan vaan tehdä pesäeroa perinteiseen uskonnolliseen hengellisyyteen. "Ateistisesti henkinen" kyllä ymmärtää perinteistä hengellisyyttä eikä hyökkää uskovia kohtaan kuten tämän palstan ateistit tekevät. Tämän palstan ateistit ovat yliherkkiä kaikelle hengellisyydelle, eli ovat hyvin yksioikoisia ja pelkäävät kaikkea näihin asioihin viittaavaa. "Ateistisesti henkinen" ei tule tänne palstalle kertomaan olevansa ateisti.

        Luulen että kyse on pitkälle samasta asiasta. Joku tarve kuitenkin on tehdä ero hengellisyyden ja henkisyyden välille, olen huomannut.

        Osittain se johtunee siitä, että monilla teisteillä, ainakin kristityillä, on kova tarve väittää ateismia uskonnoksi ja asiaan liittyy paljon "käsitekaappauksia", jossa käsitteiden merkitys omitaan itselle. Sen jälkeen niitä on vaikea käyttää muissa yhteyksissä, jos niiden merkitys on esim. kristillistetty.

        "Tämän palstan ateistit ovat yliherkkiä kaikelle hengellisyydelle, eli ovat hyvin yksioikoisia ja pelkäävät kaikkea näihin asioihin viittaavaa."

        Tämä pätee ehkä suureen osaan, mutta ei kaikkiin. Ei kannata yleistää missään kohdassa.

      • jooseppi2
        kaarne kirjoitti:

        "Ihmiset ovat uskomattoman kiinnittyneitä käsitykseen siitä, että jumalilla tarkoitettaisiin jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja. "

        Tästä olen samaa mieltä. Siis että ovat uskomattoman kiinnittyneitä tuohon. Olen itse useasti esittänyt erilaista jumalakäsitystä, joka perustuu Jungin arkkityyppiteoriaan. Vastaanotto on ollut vaihteleva, ei täysin tyrmäävä, jos ei kovin innostunutkaan :-) Luulen tämän johtuvan siitä, että tuo ajatusmalli ei ole kovin tuttu.

        Ateismi on kuitenkin suhde teismin jumalkäsitykseen, joka mielestäni tarkoittaa juuri "jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja". Siksi keskustelu varmaan kiertää niiden ympärillä, kun vallitseva uskonto maasamme on teistinen.

        Oma käsitykseni on sellainen, että minkään fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisen jumalan olemassaolo ei ole koskaan ollut mikään 'vaihtoehto' vaikka ehkä tuollaisen ajatuksen onkin ehkä annettu elää kansan keskuudessa. Käsitteet ateismi ja teismi liittyisivät siis siihen miten olevaisen todellisuuden (luonnon) miellämme.

      • twiikeri
        iksu_tep kirjoitti:

        Kirvelevän kuuloista tuo ateistinen henkisyys...henkisyys sinänsä on kai samankaltainen kaikille, kokemuksena. Nimitys vain vaihtelee.

        Lopulta, mun käsitykseni mukaan,on puhuvan mielen vaimentaminen ja aistikokemuksiin keskittymisen tuottama onnen mielentila. Tätä kai sitten nimitetään milloin miksikin: pyhän hengen laskeutumiseksi, valaistumisen joksikin portaaksi, transsiksi....Olen ollut jossain joogaryhmässä joskus, jonne tuli uskovainen vanhempi nainen (ollut ikänsä usa:ssa) ja kysyi, että ei kai täällä hearjoiteta minkään pahan palvontaa.Nähtävästi hänet oli saatu uskomaan, että kokemuksen sanoittaminen jotenkin muuten kuin uskonnollisessa kontekstissa, on paholaisesta. Tai jotain.

        Transsendenssi on yksi monista asioista, joita uskonnot on yrittänyt itselleen omia väittämällä, että henkisyys ja ylimaalliset tuntemukset ja kokemukset olisi saatavilla vain uskontojen kautta. Varmaan on niin, että uskovat olettaa kaikkien muilla nimillä kutsuttujen transsendenssi-tilojen olevan jotenkin pahan tuotosta, kun tietyssä uskonnossa elänyt näkee asiat yleensä vain oman kirkkokuntansa kapeasta vinkkelistä. Olen itse entisenä uskovana päätynyt huomaamaan, että oli todella paljon asioita, joita uskovana katsoin vain kristillisestä näkökulmasta, historialliset, biologiset ja kulttuurilliset tosiasiat huomioimatta.

      • kaarne
        twiikeri kirjoitti:

        Transsendenssi on yksi monista asioista, joita uskonnot on yrittänyt itselleen omia väittämällä, että henkisyys ja ylimaalliset tuntemukset ja kokemukset olisi saatavilla vain uskontojen kautta. Varmaan on niin, että uskovat olettaa kaikkien muilla nimillä kutsuttujen transsendenssi-tilojen olevan jotenkin pahan tuotosta, kun tietyssä uskonnossa elänyt näkee asiat yleensä vain oman kirkkokuntansa kapeasta vinkkelistä. Olen itse entisenä uskovana päätynyt huomaamaan, että oli todella paljon asioita, joita uskovana katsoin vain kristillisestä näkökulmasta, historialliset, biologiset ja kulttuurilliset tosiasiat huomioimatta.

        "Varmaan on niin, että uskovat olettaa kaikkien muilla nimillä kutsuttujen transsendenssi-tilojen olevan jotenkin pahan tuotosta, kun tietyssä uskonnossa elänyt näkee asiat yleensä vain oman kirkkokuntansa kapeasta vinkkelistä."

        Täällä usein puhutaan uskovista tai uskonnoista, kun tarkoitetaan pelkästään kristittyjä, tai ylimalkaan Lähi-Itäistä monoteismia.
        Siksi mielelläni aina muistutan luonnonuskontojen maailmankuvasta, joissa oman uskonnon oikeutus ei välttämättä kilpaile naapurin kanssa. Niiden rakenteeseen ei kuulu tuollainen dominanssi. (Siksi ne myös tapaavat hävitä monoteistisen lähetystyön saavuttaessa ne.)
        Vaikka nuo monoteistiset uskonnot hallitsevat ihmiskunnan enemmistön mieliä, niin luonnonuskontoja on lukumääräisesti paljon.

      • iksu_tep
        jooseppi2 kirjoitti:

        Oma käsitykseni on sellainen, että minkään fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisen jumalan olemassaolo ei ole koskaan ollut mikään 'vaihtoehto' vaikka ehkä tuollaisen ajatuksen onkin ehkä annettu elää kansan keskuudessa. Käsitteet ateismi ja teismi liittyisivät siis siihen miten olevaisen todellisuuden (luonnon) miellämme.

        Minäkin käsitän henkiset tapahtumat mielessä tapahtuviksi, ei mitään "henkimaailman" tapahtumia. Erilaisia tapoja fokusoitua päänsä sisällä ja jopa ajatella ja kokea ilman sanoja.

      • iksu_tep
        kaarne kirjoitti:

        KOrjaan hiukan äskeistä.

        Se mitä olen auiheesta lukenut, viittaa siihen, että jumalkäsitys kyllä vaikuttaa myös itse kokemukseen: kristilliset saavat kristillisiä kokemuksia, hindut hindulaisia, ateistit "ateistisia". Kokemuksen ja ihmisen maailmankuvan välillä on jonkunlainen suhde, vaikka kokemuksen perusta olisi kaikilla sama.

        Niinhän se on, että uskomukset vaikuttavat myös kokemuksiimme. Erityisesti kun kertaamme ne mielessämme ja annamme asioille nimiä. Symboliset hahmot saavat muodon uskomustemme mukaan. Miten sen nyt sanoisi, ajattelen että unia näämme kuitenkin kaikki.

      • angelus_nigrum
        samaa asiaa kirjoitti:

        Tuo "ateistinen henkisyys"on myös hengellisyyttä. Nyt halutaan vaan tehdä pesäeroa perinteiseen uskonnolliseen hengellisyyteen. "Ateistisesti henkinen" kyllä ymmärtää perinteistä hengellisyyttä eikä hyökkää uskovia kohtaan kuten tämän palstan ateistit tekevät. Tämän palstan ateistit ovat yliherkkiä kaikelle hengellisyydelle, eli ovat hyvin yksioikoisia ja pelkäävät kaikkea näihin asioihin viittaavaa. "Ateistisesti henkinen" ei tule tänne palstalle kertomaan olevansa ateisti.

        "Tuo "ateistinen henkisyys"on myös hengellisyyttä"

        Ei ole, hengellisyyteen lliitty useimmiten jumalkäsitys, henkisyyteen "ihmisyys"


        " "Ateistisesti henkinen" ei tule tänne palstalle kertomaan olevansa ateisti.""

        Olen ateisti ja olen mielestäni henkinen koska pohdin paljon ihmisyyteen liittyviä asioita, hengellinen ihminen taas pohtii uskoon liittyviä asioita. Toki pohdin myös uskoon liiittyviä asioita mutta näkökulman takia se ei tee minusta hengellistä.

      • jooseppi2
        iksu_tep kirjoitti:

        Minäkin käsitän henkiset tapahtumat mielessä tapahtuviksi, ei mitään "henkimaailman" tapahtumia. Erilaisia tapoja fokusoitua päänsä sisällä ja jopa ajatella ja kokea ilman sanoja.

        Tekijänoikeus suojaa henkisen luomistyön tuloksia.

      • samaa asiaa
        angelus_nigrum kirjoitti:

        "Tuo "ateistinen henkisyys"on myös hengellisyyttä"

        Ei ole, hengellisyyteen lliitty useimmiten jumalkäsitys, henkisyyteen "ihmisyys"


        " "Ateistisesti henkinen" ei tule tänne palstalle kertomaan olevansa ateisti.""

        Olen ateisti ja olen mielestäni henkinen koska pohdin paljon ihmisyyteen liittyviä asioita, hengellinen ihminen taas pohtii uskoon liittyviä asioita. Toki pohdin myös uskoon liiittyviä asioita mutta näkökulman takia se ei tee minusta hengellistä.

        Et kuitenkaan varmaan määrittele tuota omaa henkisyyttäsi tämän kaltaiseksi. Uushenkisyys on hengellisyyttä. Tämän palstan ateisteista kyllä moni taitaa edustaa uusateismia.

        http://www.esse.fi/1208-sisainen-viisaus-tekee-kauppansa

      • ???
        samaa asiaa kirjoitti:

        Et kuitenkaan varmaan määrittele tuota omaa henkisyyttäsi tämän kaltaiseksi. Uushenkisyys on hengellisyyttä. Tämän palstan ateisteista kyllä moni taitaa edustaa uusateismia.

        http://www.esse.fi/1208-sisainen-viisaus-tekee-kauppansa

        höpölöpön. Miksi nykyään on niin muodikasta käyttää tuota uus-etuliitettä?

      • iksu_tep
        samaa asiaa kirjoitti:

        Et kuitenkaan varmaan määrittele tuota omaa henkisyyttäsi tämän kaltaiseksi. Uushenkisyys on hengellisyyttä. Tämän palstan ateisteista kyllä moni taitaa edustaa uusateismia.

        http://www.esse.fi/1208-sisainen-viisaus-tekee-kauppansa

        Mä haluan ainakin tiukasti sanoutua irti kaikenmaalmaisista energiahoidoista, ja tunne-elämän ratkaisuissa en kuvittele minkään "näkijän" tietävän hevon huttua, sen sijaan ajattelunsa ja arvojensa tarkastelu suhteessa ongelmiinsa, on mun mielestä asiaa.

      • angelus_nigrum
        samaa asiaa kirjoitti:

        Et kuitenkaan varmaan määrittele tuota omaa henkisyyttäsi tämän kaltaiseksi. Uushenkisyys on hengellisyyttä. Tämän palstan ateisteista kyllä moni taitaa edustaa uusateismia.

        http://www.esse.fi/1208-sisainen-viisaus-tekee-kauppansa

        "Et kuitenkaan varmaan määrittele tuota omaa henkisyyttäsi tämän kaltaiseksi."

        Jos hengellisyyttä tarkoita niin en.


        "Uushenkisyys on hengellisyyttä"

        Jos uushenkisyys on hengellisyyttä niin onko uusateismi uskonnollisuutta?

        Tuollaisten uusien käsitteiden keksiminen on vain alkuperäisen kysymyksen kiertämistä. Uskovat haluavat väkisin tehdä ateisteista uskovia.

        Henkisyys ei ole hengellisyyttä eikä sitä ole yhtään sen enempää "uus" henkisyyskään.

        Wiki sanoon näin: "Henkinen ja hengellinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
        Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin ja kykyä eettisiin kannanottoihin.[2] Hengellinen viittaa lähinnä uskonnolliseen aineettomaan ja siihen suuntautuvaan toimintaan ja ajatteluun."

      • samaa asiaa
        iksu_tep kirjoitti:

        Mä haluan ainakin tiukasti sanoutua irti kaikenmaalmaisista energiahoidoista, ja tunne-elämän ratkaisuissa en kuvittele minkään "näkijän" tietävän hevon huttua, sen sijaan ajattelunsa ja arvojensa tarkastelu suhteessa ongelmiinsa, on mun mielestä asiaa.

        Ateistissa ei virtaa energioita. Ateisti on pelkkä materialistinen köntsä.

      • samaa asiaa
        angelus_nigrum kirjoitti:

        "Et kuitenkaan varmaan määrittele tuota omaa henkisyyttäsi tämän kaltaiseksi."

        Jos hengellisyyttä tarkoita niin en.


        "Uushenkisyys on hengellisyyttä"

        Jos uushenkisyys on hengellisyyttä niin onko uusateismi uskonnollisuutta?

        Tuollaisten uusien käsitteiden keksiminen on vain alkuperäisen kysymyksen kiertämistä. Uskovat haluavat väkisin tehdä ateisteista uskovia.

        Henkisyys ei ole hengellisyyttä eikä sitä ole yhtään sen enempää "uus" henkisyyskään.

        Wiki sanoon näin: "Henkinen ja hengellinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
        Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin ja kykyä eettisiin kannanottoihin.[2] Hengellinen viittaa lähinnä uskonnolliseen aineettomaan ja siihen suuntautuvaan toimintaan ja ajatteluun."

        Uusateismissa on uskonnollisia piirteitä eli siinä olet oikeassa;). Ihmiset kaipaavat hengellisyyttä, kuten jutusta kävi ilmi. Kirkko joutuu nimenomaan muuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin tämän uushenkisyyden myötä. Eli uskovilla ei ole asioiden kanssa tekemistä, eivätkä he ole käännyttämässä ateisteja uskoviksi. Jos olet asperger, niin voi olla vaikeata ymmärtää mitä hengellisyys ilman uskonnollisuutta on.

      • iksu_tep
        samaa asiaa kirjoitti:

        Ateistissa ei virtaa energioita. Ateisti on pelkkä materialistinen köntsä.

        Kyä näin on, ainakin tässä uskonnottomassa :) Energia ei ole mitään maagista tai fiilispohjaista tunnetilaa, ilmassa leijailevaa tarkoitusta.
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Energia

      • iksu_tep
        samaa asiaa kirjoitti:

        Ateistissa ei virtaa energioita. Ateisti on pelkkä materialistinen köntsä.

        Opiskele mitokondriot ja sitruunahappokierto, niin ymmärrät mitä tarkoitan.

      • iksu_tep
        samaa asiaa kirjoitti:

        Ateistissa ei virtaa energioita. Ateisti on pelkkä materialistinen köntsä.

        Tai ehkä jo osaatkin. :) Arvelin, että et, kun sanoit "materialistinen". ennakko-oletuksia näimmä tehtailen.

      • jooseppi2
        samaa asiaa kirjoitti:

        Uusateismissa on uskonnollisia piirteitä eli siinä olet oikeassa;). Ihmiset kaipaavat hengellisyyttä, kuten jutusta kävi ilmi. Kirkko joutuu nimenomaan muuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin tämän uushenkisyyden myötä. Eli uskovilla ei ole asioiden kanssa tekemistä, eivätkä he ole käännyttämässä ateisteja uskoviksi. Jos olet asperger, niin voi olla vaikeata ymmärtää mitä hengellisyys ilman uskonnollisuutta on.

        Eräs käytännöllinen sisääntulokulma henkisyyteen on se, että ihminen rupeaa arvostamaan enemmän pieniä elämän nautintoja havaittuaan, että aineellisen hyvinvoinnin haaliminen ei johda onneen.

      • Ennakkoluulot
        samaa asiaa kirjoitti:

        Uusateismissa on uskonnollisia piirteitä eli siinä olet oikeassa;). Ihmiset kaipaavat hengellisyyttä, kuten jutusta kävi ilmi. Kirkko joutuu nimenomaan muuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin tämän uushenkisyyden myötä. Eli uskovilla ei ole asioiden kanssa tekemistä, eivätkä he ole käännyttämässä ateisteja uskoviksi. Jos olet asperger, niin voi olla vaikeata ymmärtää mitä hengellisyys ilman uskonnollisuutta on.

        Kyselytutkimuksessa harvalla aspergerilla oli vaikeuksia käsittää uskonnollisuutta.

      • angelus_nigrum
        samaa asiaa kirjoitti:

        Uusateismissa on uskonnollisia piirteitä eli siinä olet oikeassa;). Ihmiset kaipaavat hengellisyyttä, kuten jutusta kävi ilmi. Kirkko joutuu nimenomaan muuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin tämän uushenkisyyden myötä. Eli uskovilla ei ole asioiden kanssa tekemistä, eivätkä he ole käännyttämässä ateisteja uskoviksi. Jos olet asperger, niin voi olla vaikeata ymmärtää mitä hengellisyys ilman uskonnollisuutta on.

        "Uusateismissa on uskonnollisia piirteitä eli siinä olet oikeassa;)"

        Mitä ne uusateismin uskonnolliset piirteet ovat?

        Sen takia uskovat niin siitä uusateismista sitten jauhavat.
        Uusateisteja ei ole muualla kuin uskovien mielikuvituksessa. Etuliite "uus" ei tee jumaliin uskomattomuudesta uskontoa.

        "Jos olet asperger, voi olla vaikeata ymmärtää mitä hengellisyys ilman uskonnollisuutta on"

        En tosiaan ymmärrä koska sellaista ei ole, asperger ei vaikuta sanojen määrittelyyn, hengellisyys on uskonnollista tai uskonnollisuuteen verrattavaa mutta se ei vaadi uskoa jumalolentoihin. Ateisti voi siis olla hengellinen ja uskonnollinen kuten vaikka buddhalainen mutta ateismi tai uusateismi ei silti ole uskonto.
        Uusateismi eroaa ateismista ehkä siinä että se on uskontokriittisempää ja syynä varmaan paljolti se että ateismia ei enää useimmissa maissa katsota rikokseksi.

      • angelus_nigrum
        Ennakkoluulot kirjoitti:

        Kyselytutkimuksessa harvalla aspergerilla oli vaikeuksia käsittää uskonnollisuutta.

        Aivan, ja olen sieltä lievimmästä päästä.

        Henkisyys on jokaisella ihmisellä ja hengellisyys uskonnollisillla.

      • samaa asiaa
        angelus_nigrum kirjoitti:

        "Uusateismissa on uskonnollisia piirteitä eli siinä olet oikeassa;)"

        Mitä ne uusateismin uskonnolliset piirteet ovat?

        Sen takia uskovat niin siitä uusateismista sitten jauhavat.
        Uusateisteja ei ole muualla kuin uskovien mielikuvituksessa. Etuliite "uus" ei tee jumaliin uskomattomuudesta uskontoa.

        "Jos olet asperger, voi olla vaikeata ymmärtää mitä hengellisyys ilman uskonnollisuutta on"

        En tosiaan ymmärrä koska sellaista ei ole, asperger ei vaikuta sanojen määrittelyyn, hengellisyys on uskonnollista tai uskonnollisuuteen verrattavaa mutta se ei vaadi uskoa jumalolentoihin. Ateisti voi siis olla hengellinen ja uskonnollinen kuten vaikka buddhalainen mutta ateismi tai uusateismi ei silti ole uskonto.
        Uusateismi eroaa ateismista ehkä siinä että se on uskontokriittisempää ja syynä varmaan paljolti se että ateismia ei enää useimmissa maissa katsota rikokseksi.

        No niin löytyihän se ymmärrys. Aluksi väitit, että uushenkisyys ei ole hengellisyyttä. Haulla "spiritual but not religious" löytyy vaikka mitä. Mutta tällä palstalla ei mikään hengellisyys ole sallittua, se on nähty. Uusateismin uskonnolisuus taitaa tulla sen agressiivisesta "käännyttämis" pyrkimyksestä.

      • EtTarvitseUskontoa
        jooseppi2 kirjoitti:

        Eräs käytännöllinen sisääntulokulma henkisyyteen on se, että ihminen rupeaa arvostamaan enemmän pieniä elämän nautintoja havaittuaan, että aineellisen hyvinvoinnin haaliminen ei johda onneen.

        Niin, mutta et sinä siihen mitään jumala olentoja tarvitse ymmärrät kai senkin tai muuta vastaavaa tilalle minkä vuoksi voisit nauttia pienistä asioista.

      • kris-tit-ty
        kaarne kirjoitti:

        "Ihmiset ovat uskomattoman kiinnittyneitä käsitykseen siitä, että jumalilla tarkoitettaisiin jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja. "

        Tästä olen samaa mieltä. Siis että ovat uskomattoman kiinnittyneitä tuohon. Olen itse useasti esittänyt erilaista jumalakäsitystä, joka perustuu Jungin arkkityyppiteoriaan. Vastaanotto on ollut vaihteleva, ei täysin tyrmäävä, jos ei kovin innostunutkaan :-) Luulen tämän johtuvan siitä, että tuo ajatusmalli ei ole kovin tuttu.

        Ateismi on kuitenkin suhde teismin jumalkäsitykseen, joka mielestäni tarkoittaa juuri "jotain fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia olentoja". Siksi keskustelu varmaan kiertää niiden ympärillä, kun vallitseva uskonto maasamme on teistinen.

        Jungin arkkityyppiteoriaan perustuva jumalakäsitys ei kelpaa, koska siinä ei ole mitään yliluonnollista. Pelkkään luonnolliseen todellisuuteen pitäytyminen on liian latteaa ja ahdasta, siitä kun puuttuu se ulottuvuus, joka yltää luonnollisen tuolle puolen. Siinä ei olisi tilaa hengittää vapaasti.
        Näin tämän itse koen, ja se lienee aika tavallinen kokemistapa, koskapa usko yliluonnolliseen on niin yleistä. Usein nekin uskovat johonkin yliluonnolliseen, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen jumaluuteen.

      • jooseppi2
        iksu_tep kirjoitti:

        Minäkin käsitän henkiset tapahtumat mielessä tapahtuviksi, ei mitään "henkimaailman" tapahtumia. Erilaisia tapoja fokusoitua päänsä sisällä ja jopa ajatella ja kokea ilman sanoja.

        Esimerkiksi transendentaalinen kokemus on 'yliluonnollinen' siinä mielessä, että ylittää normaalin tajunnantilamme.

      • angelus_nigrum
        samaa asiaa kirjoitti:

        No niin löytyihän se ymmärrys. Aluksi väitit, että uushenkisyys ei ole hengellisyyttä. Haulla "spiritual but not religious" löytyy vaikka mitä. Mutta tällä palstalla ei mikään hengellisyys ole sallittua, se on nähty. Uusateismin uskonnolisuus taitaa tulla sen agressiivisesta "käännyttämis" pyrkimyksestä.

        " Aluksi väitit, että uushenkisyys ei ole hengellisyyttä. "

        Sanoinko jossain että uushenkisyys on hengellisyyttä?

        Uushenkisyys on mielestäni terminä väärä, uushengellisyys olisi oikeampi, uushenkisyydellä ei näytä olevan mitään tekemistä henkisyyden kanssa.
        Olen edelleen sitä mieltä että uushenkisyys ei ole hengellisyyttä, moni sivusto tosin väittää toista ja kai se on pakko uskoa, mutta en silti ymmärrä miksi käyttää väärää sanaa vaikka oikea on olemassa.
        En tiedä johtuuko se aspergerista mutta en ymmärrä sanojen tarkoituksen muuttamista, miten sana "uus" tekee henkisyydestä hengellisyyttä?
        Muuttamalla sanojen tarkoituksen saadaan mikä tahansa näyttämään miltä tahansa ja se on järjetöntä, ehkä te "normi" ihmiset näette sanojen "taakse" minä ilmeisesti en. On mahdotonta ymmärtää mitä toinen haluaa sanoa jos tällä on aivan omat merkityksensä sanoille.

        Ilmeisesti pitäisi aina jokainen sana tarkistaa mitä sillä oikeasti / nykyään tarkoitetaan tai mitä vastapuoli sillä tarkoittaa eikä luottaa siihen mikä sen alkuperäinen tarkoitus oli ja miten sen itse ymmärtää.


        Hengellisyys sisältää yliluonnollisen aspektin, henkisyys ei ja näköjään uushenkisyys on uuden ajan hengelisyyttä, jota kutsutaan myös nimellä New Age, ei siis henkisyyttä.


        "Mutta tällä palstalla ei mikään hengellisyys ole sallittua"

        Hengellisyydestä puhuminen on ok niiltä osin kuin se liittyy ateismiin, jos julistetaan hengellisyyttä se ei enää liity ateismiin. sille on omat palstansa.


        "Uusateismin uskonnolisuus taitaa tulla sen agressiivisesta "käännyttämis" pyrkimyksestä."

        Uusateismina pidetään ehkä lähinnä aktiivista ateismia, mutta aktiivisuus ei tee sitä uskonnollista, siltä puuttuu kaikki uskontojen ominaisuudet. Aktiivisuus tai aggressiivisuus on tiettyjen ateistien ominaisuus ei ateismin (tai uusateismin).
        Ateismi tai uusateismi ei käske käännyttää, se on kyseistä toimintaa harjoittavan ateistin henkilökohtainen päätös jota ei voi perustella ateismilla.

        Monet uskovat kuvittelevat että ateismi on syy siihen että joku ei usko jumaliin. Heillä on uskonto johon he perustavat maailmankuvansa ja kuvittelevat että ateisteille ateismi on vastaava oppi johon nämä perustavat oman maailmankuvansa, eivätkä tajua että ateismi on seuraus tietystä maailmankuvasta eikä sen syy.

      • kaarne
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Jungin arkkityyppiteoriaan perustuva jumalakäsitys ei kelpaa, koska siinä ei ole mitään yliluonnollista. Pelkkään luonnolliseen todellisuuteen pitäytyminen on liian latteaa ja ahdasta, siitä kun puuttuu se ulottuvuus, joka yltää luonnollisen tuolle puolen. Siinä ei olisi tilaa hengittää vapaasti.
        Näin tämän itse koen, ja se lienee aika tavallinen kokemistapa, koskapa usko yliluonnolliseen on niin yleistä. Usein nekin uskovat johonkin yliluonnolliseen, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen jumaluuteen.

        Kiinnostava näkökulma: sellainen jumala ei kelpaa, jossa ei ole mitään yliluonnollista. Kukaan ei ole palstalla tainnut tarkastella asiaa tuosta näkökulmasta.

        Mutta ok!! Meillä on siis erilaisia jumala-konsepteja. Mutta vain ne kelpaavat, joissa on jotain yliluonnollista. Vaan mistä me tiedämme, missä jumalassa on yliluonnollinen elementti ja missä ei?

        Miten tämä ajatus jatkuu? Vain niin kauan kuin jumalaa ei voi todistaa empiirisesti, se on jumala?

        Ja onko niin, että itse yliluonnollisuus on oikeastaan tärkeämpää, kuin tietyn nimenomaisen jumalan olemassaolo?

      • kris-tit-ty
        kaarne kirjoitti:

        Kiinnostava näkökulma: sellainen jumala ei kelpaa, jossa ei ole mitään yliluonnollista. Kukaan ei ole palstalla tainnut tarkastella asiaa tuosta näkökulmasta.

        Mutta ok!! Meillä on siis erilaisia jumala-konsepteja. Mutta vain ne kelpaavat, joissa on jotain yliluonnollista. Vaan mistä me tiedämme, missä jumalassa on yliluonnollinen elementti ja missä ei?

        Miten tämä ajatus jatkuu? Vain niin kauan kuin jumalaa ei voi todistaa empiirisesti, se on jumala?

        Ja onko niin, että itse yliluonnollisuus on oikeastaan tärkeämpää, kuin tietyn nimenomaisen jumalan olemassaolo?

        Katsoin asiaa kokemuksellisesta näkökulmasta, ja menin siinä vähän sivupolulle. "Viralliset" määritelmät jumaluudesta ja jumalista ovat toinen asia.

        " Vaan mistä me tiedämme, missä jumalassa on yliluonnollinen elementti ja missä ei?"

        Eihän sitä kukaan voi tietää. Kyse on uskosta. Jos ihmiset uskovat jumalansa yliluonnolliseksi tai että siinä on yliluonnollinen elementti, se on silloin heille sitä.
        Minulla ei ole tässä kyse mahdollisesta objektiivisesta todellisuudesta, vaan ihmismielestä, siitä, että se tarvitsee useimmiten uskonsa yliluonnolliseen.

        "Miten tämä ajatus jatkuu? Vain niin kauan kuin jumalaa ei voi todistaa empiirisesti, se on jumala?"

        Niin kauan se on yliluonnollinen jumala tai jumala, jossa on jotakin yliluonnollista. Jumalana voidaan pitää myös täysin luonnollisia kohteita, jos niihin suhtaudutaan jotenkin uskonnollisesti. Harvoin asianomaiset kutsuvat niitä kuitenkaan jumaliksi eivätkä muutkaan muuten kuin kuvaannollisessa merkityksessä.

        "Ja onko niin, että itse yliluonnollisuus on oikeastaan tärkeämpää, kuin tietyn nimenomaisen jumalan olemassaolo?"
        Ei tietenkään niille, jotka uskovat jumalaansa tai jumaliinsa, tai mistä minä tietäisin, joillekin voi ollakin.
        Jos yliluonnolliseen jumalaan uskovan jumalasta riisutaan pois yliluonnollisuus, se ei ole hänelle enää jumala, ellei hänen koko maailmankatsomuksensa muutu.

        Täysin luonnollisia jumalia ei yleensä pidetä jumalina, koska niistää puuttuu se jumaluuden tärkein ulottuvuus, yliluonnollisuus. Ne ovat "vain maallista".

      • kaarne
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Katsoin asiaa kokemuksellisesta näkökulmasta, ja menin siinä vähän sivupolulle. "Viralliset" määritelmät jumaluudesta ja jumalista ovat toinen asia.

        " Vaan mistä me tiedämme, missä jumalassa on yliluonnollinen elementti ja missä ei?"

        Eihän sitä kukaan voi tietää. Kyse on uskosta. Jos ihmiset uskovat jumalansa yliluonnolliseksi tai että siinä on yliluonnollinen elementti, se on silloin heille sitä.
        Minulla ei ole tässä kyse mahdollisesta objektiivisesta todellisuudesta, vaan ihmismielestä, siitä, että se tarvitsee useimmiten uskonsa yliluonnolliseen.

        "Miten tämä ajatus jatkuu? Vain niin kauan kuin jumalaa ei voi todistaa empiirisesti, se on jumala?"

        Niin kauan se on yliluonnollinen jumala tai jumala, jossa on jotakin yliluonnollista. Jumalana voidaan pitää myös täysin luonnollisia kohteita, jos niihin suhtaudutaan jotenkin uskonnollisesti. Harvoin asianomaiset kutsuvat niitä kuitenkaan jumaliksi eivätkä muutkaan muuten kuin kuvaannollisessa merkityksessä.

        "Ja onko niin, että itse yliluonnollisuus on oikeastaan tärkeämpää, kuin tietyn nimenomaisen jumalan olemassaolo?"
        Ei tietenkään niille, jotka uskovat jumalaansa tai jumaliinsa, tai mistä minä tietäisin, joillekin voi ollakin.
        Jos yliluonnolliseen jumalaan uskovan jumalasta riisutaan pois yliluonnollisuus, se ei ole hänelle enää jumala, ellei hänen koko maailmankatsomuksensa muutu.

        Täysin luonnollisia jumalia ei yleensä pidetä jumalina, koska niistää puuttuu se jumaluuden tärkein ulottuvuus, yliluonnollisuus. Ne ovat "vain maallista".

        Kiinnostavia näköaloja. En ole koskaan ennen ajatellut asiaa juuri tästä näkökulmasta.
        En tiedä, miten suhtautua, joten märehdin asiaa tovin :-)

      • iksu_tep
        jooseppi2 kirjoitti:

        Esimerkiksi transendentaalinen kokemus on 'yliluonnollinen' siinä mielessä, että ylittää normaalin tajunnantilamme.

        Kans että miten tuon sanan "yliluonnollinen" käsittää....On luonnollista, että tajunnatilassamme voi tapahtua erilaisia muutoksia.

      • helsinkijokkeri
        kaarne kirjoitti:

        Kiinnostavia näköaloja. En ole koskaan ennen ajatellut asiaa juuri tästä näkökulmasta.
        En tiedä, miten suhtautua, joten märehdin asiaa tovin :-)

        Jotenkin käsitin niin, että jumalat ovat pään sisäisiä juttuja, ja siksi voivat olla vaikka kuinka yliluonnollisia. Siis miten kukin haluaa jumalansa ajatella.

      • kris-tit-ty
        helsinkijokkeri kirjoitti:

        Jotenkin käsitin niin, että jumalat ovat pään sisäisiä juttuja, ja siksi voivat olla vaikka kuinka yliluonnollisia. Siis miten kukin haluaa jumalansa ajatella.

        Noin, paitsi että itse uskon tuon johtuvan Jumalan ihmisiin luomasta jumalakaipuusta.

        Tietoa näistä asioista ei ole kenelläkään. Nämä ovat uskonasioita, uskoi sitten yliluonnolliseen jumaluuteen tai ei.

      • näin ajattelen
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Noin, paitsi että itse uskon tuon johtuvan Jumalan ihmisiin luomasta jumalakaipuusta.

        Tietoa näistä asioista ei ole kenelläkään. Nämä ovat uskonasioita, uskoi sitten yliluonnolliseen jumaluuteen tai ei.

        Tuo jumalakaipuu on kaipuuta luojayhteyteeen. Eli olemme syntyneet tänne jonkin käsittämättömän mekanismin kautta (meidät on luotu). Meillä on kaipuu tuonne luojan luo, eli omille alkulähteille. Ikään kuin olisi ikävä vanhempaansa, mutta vielä syvemmässä mielessä. Sieltä löytyy rauha ja turvallinen olo.

        Ihmisessä on tämä kaipuu jonnekin, josta voi laulaa: " Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa....". Sitä voi koko ikänsä levottomana etsiä uusia maita ja mantuja kuitenkaan löytämättä etsimäänsä, koska koti löytyy omasta sisimmästä ja luojayhteydestä.

      • angelus_nigrum
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Noin, paitsi että itse uskon tuon johtuvan Jumalan ihmisiin luomasta jumalakaipuusta.

        Tietoa näistä asioista ei ole kenelläkään. Nämä ovat uskonasioita, uskoi sitten yliluonnolliseen jumaluuteen tai ei.

        kris-tit-ty,

        Taidat olla ensimmäinen uskova jolla ei ole tietoa ko. asioista, vaan rehellisesti sanot että kyse on uskosta. Kukaan ei todellakaan tiedä onko jumalia olemassa vai ei. Vaikka itse en usko jumaiia olevan en voi sanoa varmasti ettei niitä ole, universumissa on aukkoja jossa jumaluudet voivat piileksiä.
        Uskoisin että monet, elleivät peräti useimmat ateistit ovat samoilla linjoilla kirjoitustesi kanssa.

        Itse olen ajatellut tuon jumalkaipuun johtuvan siitä että ihmiset kaipaavat lapsuuttaan ja sitä kun vanhemmat huolehtivat lapsen kaikista tarpeista ja turvallisuudesta lähes jumalallisina olentoina (lapsen mielestä).
        Lapsella jonka tarpeista vanhemmat eivät ole huolehtineet saattaa olla korostunut tarve vanhempana korvata puutteet äärimäisyyteen menevällä jumalkaipuulla tai sitten kieltämällä jumalan (vanhemmat) kokonaan.
        En tiedä ovatko ihmiset joilla on jumalkaipuuta liian aikasin "vieroitettuja" ja ne joilla tuota kaipuuta ei ole, oikeaan aikaan "vieroitettuja", joskus se tuntuu siltä.

        Ateistit ovat usein itsenäisempiä kuin teistit, tai näin ainakin näen sen kun uskovat usein puhuvat kuinka jumala on huolehtimassa heistä ja muutenkin uskovat tuntuvat usein olevan enemmän riippuvaisia auktoriteeteistä eivätkä helpolla kyseenalaista näitä. Uskoakseni uskovat ovat myös yhteisöllisempiä kuin ateistit mikä antaa ihmiselle turvallisuuden tunteen, en tarkoita tällä sitä että ateistit kokisivat turvattomuutta, me saamme sen ehkä enemmän itsestämme ja pienestä lähipiiristä.

        Kun muistelen omaa "uskovaisuuttani" uskoisin sen olleen hyvinkin samanlaista kuin sinulla. Minulla noiden asioiden syvempi pohtiminen johti ateismiin.

      • helsinkijokkeri
        angelus_nigrum kirjoitti:

        kris-tit-ty,

        Taidat olla ensimmäinen uskova jolla ei ole tietoa ko. asioista, vaan rehellisesti sanot että kyse on uskosta. Kukaan ei todellakaan tiedä onko jumalia olemassa vai ei. Vaikka itse en usko jumaiia olevan en voi sanoa varmasti ettei niitä ole, universumissa on aukkoja jossa jumaluudet voivat piileksiä.
        Uskoisin että monet, elleivät peräti useimmat ateistit ovat samoilla linjoilla kirjoitustesi kanssa.

        Itse olen ajatellut tuon jumalkaipuun johtuvan siitä että ihmiset kaipaavat lapsuuttaan ja sitä kun vanhemmat huolehtivat lapsen kaikista tarpeista ja turvallisuudesta lähes jumalallisina olentoina (lapsen mielestä).
        Lapsella jonka tarpeista vanhemmat eivät ole huolehtineet saattaa olla korostunut tarve vanhempana korvata puutteet äärimäisyyteen menevällä jumalkaipuulla tai sitten kieltämällä jumalan (vanhemmat) kokonaan.
        En tiedä ovatko ihmiset joilla on jumalkaipuuta liian aikasin "vieroitettuja" ja ne joilla tuota kaipuuta ei ole, oikeaan aikaan "vieroitettuja", joskus se tuntuu siltä.

        Ateistit ovat usein itsenäisempiä kuin teistit, tai näin ainakin näen sen kun uskovat usein puhuvat kuinka jumala on huolehtimassa heistä ja muutenkin uskovat tuntuvat usein olevan enemmän riippuvaisia auktoriteeteistä eivätkä helpolla kyseenalaista näitä. Uskoakseni uskovat ovat myös yhteisöllisempiä kuin ateistit mikä antaa ihmiselle turvallisuuden tunteen, en tarkoita tällä sitä että ateistit kokisivat turvattomuutta, me saamme sen ehkä enemmän itsestämme ja pienestä lähipiiristä.

        Kun muistelen omaa "uskovaisuuttani" uskoisin sen olleen hyvinkin samanlaista kuin sinulla. Minulla noiden asioiden syvempi pohtiminen johti ateismiin.

        "Julmalkaipuuta" en tunnista omakseni, en ole koskaan ajatellut niin. Mutta lukuisat jumalat ja uskonnot todistavat sen, että se kaikki on mielikuvitusta, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

        Mutta totta sekin, että ateistit ovat aika yksin, ja uskovat kokoontuvat suuriinkin tapaamisiin. Näin oli minullakin: ateistina ei porukkaa ole ympärillä.

      • kris-tit-ty
        näin ajattelen kirjoitti:

        Tuo jumalakaipuu on kaipuuta luojayhteyteeen. Eli olemme syntyneet tänne jonkin käsittämättömän mekanismin kautta (meidät on luotu). Meillä on kaipuu tuonne luojan luo, eli omille alkulähteille. Ikään kuin olisi ikävä vanhempaansa, mutta vielä syvemmässä mielessä. Sieltä löytyy rauha ja turvallinen olo.

        Ihmisessä on tämä kaipuu jonnekin, josta voi laulaa: " Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa....". Sitä voi koko ikänsä levottomana etsiä uusia maita ja mantuja kuitenkaan löytämättä etsimäänsä, koska koti löytyy omasta sisimmästä ja luojayhteydestä.

        Ajattelen tuosta suunnilleen samoin kuin sinä. Ihmisessä on kaipaus takaisin paratiisiin. Tietoisuuden kehittyminen ja usein raaka todellisuus ovat repäisseet hänet sieltä ulos. Luojayhteys on mennyt poikki. Paratiisiolotilaan ei voi palata, koska tietää liikaa, mutta kaipaus on olemassa.
        Tuohon uskonnot ja monet muut katsomustavat tarjoavat ratkaisujaan. Kristinuskon ratkaisu on se, että paratiisiin et täällä maailmassa pääse, mutta saat paratiisin eli jumalayhteyden sisimpääsi, jos hyväksyt sen tosiasian että sinä itse hylkäsit paratiisin ja lähdit heikkouttasi omille teillesi, mutta tuo ja kaikki myöhempikin on jo kuitattu. (Tässä näen, miten ateistien niskakarvat nousevat pystyyn. Kyllä vain, se on lapsen kokemus, että hän on itse syypää onnettomuuteensa, siis vaikka kukaan ei olisi syyllistänyt häntä mitenkään, ja siitä jää mielen pohjalle syyllisyys, jonka päälle kertyy jatkuvasti muuta syyllisyyttä. Syyllisyydentunne katkaisee ja estää jumalayhteyden. Siihen ei auta järjen puhe eikä muutkaan tavat työntää päätään pensaaseen.)
        Kristinuskon tarjoama tie toimii. Monet muutkin tiet saattavat toimia, mutta sitä en tiedä, kun en tunne niitä.

      • kris-tit-ty
        angelus_nigrum kirjoitti:

        kris-tit-ty,

        Taidat olla ensimmäinen uskova jolla ei ole tietoa ko. asioista, vaan rehellisesti sanot että kyse on uskosta. Kukaan ei todellakaan tiedä onko jumalia olemassa vai ei. Vaikka itse en usko jumaiia olevan en voi sanoa varmasti ettei niitä ole, universumissa on aukkoja jossa jumaluudet voivat piileksiä.
        Uskoisin että monet, elleivät peräti useimmat ateistit ovat samoilla linjoilla kirjoitustesi kanssa.

        Itse olen ajatellut tuon jumalkaipuun johtuvan siitä että ihmiset kaipaavat lapsuuttaan ja sitä kun vanhemmat huolehtivat lapsen kaikista tarpeista ja turvallisuudesta lähes jumalallisina olentoina (lapsen mielestä).
        Lapsella jonka tarpeista vanhemmat eivät ole huolehtineet saattaa olla korostunut tarve vanhempana korvata puutteet äärimäisyyteen menevällä jumalkaipuulla tai sitten kieltämällä jumalan (vanhemmat) kokonaan.
        En tiedä ovatko ihmiset joilla on jumalkaipuuta liian aikasin "vieroitettuja" ja ne joilla tuota kaipuuta ei ole, oikeaan aikaan "vieroitettuja", joskus se tuntuu siltä.

        Ateistit ovat usein itsenäisempiä kuin teistit, tai näin ainakin näen sen kun uskovat usein puhuvat kuinka jumala on huolehtimassa heistä ja muutenkin uskovat tuntuvat usein olevan enemmän riippuvaisia auktoriteeteistä eivätkä helpolla kyseenalaista näitä. Uskoakseni uskovat ovat myös yhteisöllisempiä kuin ateistit mikä antaa ihmiselle turvallisuuden tunteen, en tarkoita tällä sitä että ateistit kokisivat turvattomuutta, me saamme sen ehkä enemmän itsestämme ja pienestä lähipiiristä.

        Kun muistelen omaa "uskovaisuuttani" uskoisin sen olleen hyvinkin samanlaista kuin sinulla. Minulla noiden asioiden syvempi pohtiminen johti ateismiin.

        Minkähänlaisia kristittyjä lienet tavannut? Itselläni on karkeasti otettuna sellainen kokemus, että Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat kristityt "uskovat tietävänsä" ja muut "tietävät uskovansa". Siis karkeasti otettuna.

        Tuossa yläpuolella nimimerkki "näin ajattelen" ja minä kirjoitimme, miten ymmärrämme jumalkaipuun.
        Kyllä minusta jokainen normaalisti kehittyvä ihminen joutuu ulos paratiisistaan eli omilta alkulähteiltään jo lapsena, ja hän joutuu kohtaamaan sen asian. Hänen ympäristönsä voi olla sellainen, että se tukee häntä siinä, ja hän löytää paratiisin sisimmästään ja sopeutuu elämään "maailmassa". Joillakin tuo tapahtuu myöhemmin, jotkut etsivät ja kaipaavat koko ikänsä.

        Itsenäisyydestä jos puhutaan, niin itselleni taas on tullut sellainen kuva, että niin sanotut änkyräateistit ja änkyräuskovat ovat usein varsin epäitsenäisiä. He takertuvat siihen muilta saamaansa oppiin auktoriteettinaan. Mutta tällaisia asioita on paha mennä yleistämään. Erilaisia persoonallisuuksia riittää joka joukkoon.

        Liiallinen riippumattomuutensa korostaminen kertoo sekin epäitsenäisyydestä. Siinä ihminen kieltää normaaleja tarpeitaan, kun pelkää joutuvansa sairaaseen riippuvuussuhteeseen, koska ei omaa tarvittavaa vastustuskykyä.

      • kris-tit-ty
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Minkähänlaisia kristittyjä lienet tavannut? Itselläni on karkeasti otettuna sellainen kokemus, että Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat kristityt "uskovat tietävänsä" ja muut "tietävät uskovansa". Siis karkeasti otettuna.

        Tuossa yläpuolella nimimerkki "näin ajattelen" ja minä kirjoitimme, miten ymmärrämme jumalkaipuun.
        Kyllä minusta jokainen normaalisti kehittyvä ihminen joutuu ulos paratiisistaan eli omilta alkulähteiltään jo lapsena, ja hän joutuu kohtaamaan sen asian. Hänen ympäristönsä voi olla sellainen, että se tukee häntä siinä, ja hän löytää paratiisin sisimmästään ja sopeutuu elämään "maailmassa". Joillakin tuo tapahtuu myöhemmin, jotkut etsivät ja kaipaavat koko ikänsä.

        Itsenäisyydestä jos puhutaan, niin itselleni taas on tullut sellainen kuva, että niin sanotut änkyräateistit ja änkyräuskovat ovat usein varsin epäitsenäisiä. He takertuvat siihen muilta saamaansa oppiin auktoriteettinaan. Mutta tällaisia asioita on paha mennä yleistämään. Erilaisia persoonallisuuksia riittää joka joukkoon.

        Liiallinen riippumattomuutensa korostaminen kertoo sekin epäitsenäisyydestä. Siinä ihminen kieltää normaaleja tarpeitaan, kun pelkää joutuvansa sairaaseen riippuvuussuhteeseen, koska ei omaa tarvittavaa vastustuskykyä.

        Tämä oli angelus_nigrumille.

      • angelus_nigrum
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Ajattelen tuosta suunnilleen samoin kuin sinä. Ihmisessä on kaipaus takaisin paratiisiin. Tietoisuuden kehittyminen ja usein raaka todellisuus ovat repäisseet hänet sieltä ulos. Luojayhteys on mennyt poikki. Paratiisiolotilaan ei voi palata, koska tietää liikaa, mutta kaipaus on olemassa.
        Tuohon uskonnot ja monet muut katsomustavat tarjoavat ratkaisujaan. Kristinuskon ratkaisu on se, että paratiisiin et täällä maailmassa pääse, mutta saat paratiisin eli jumalayhteyden sisimpääsi, jos hyväksyt sen tosiasian että sinä itse hylkäsit paratiisin ja lähdit heikkouttasi omille teillesi, mutta tuo ja kaikki myöhempikin on jo kuitattu. (Tässä näen, miten ateistien niskakarvat nousevat pystyyn. Kyllä vain, se on lapsen kokemus, että hän on itse syypää onnettomuuteensa, siis vaikka kukaan ei olisi syyllistänyt häntä mitenkään, ja siitä jää mielen pohjalle syyllisyys, jonka päälle kertyy jatkuvasti muuta syyllisyyttä. Syyllisyydentunne katkaisee ja estää jumalayhteyden. Siihen ei auta järjen puhe eikä muutkaan tavat työntää päätään pensaaseen.)
        Kristinuskon tarjoama tie toimii. Monet muutkin tiet saattavat toimia, mutta sitä en tiedä, kun en tunne niitä.

        " Ihmisessä on kaipaus takaisin paratiisiin"

        Ja tuo paratiisi on huoleton ja turvallinen lapsuus josta ehkä liian aikaisin joutui luopumaan, lapsuuden olotilaan ei voi palata koska "lapsen mieltä" ei enää ole.
        Siksi raamatussakin sanotaan että lapsen mielisten on taivasten valtakunta tjsp.
        Taivas on paluuta lapsuuteen, sen huolettomuuteen ja viattomuuteen.
        Lapsuus oli entisaikoina hyvin lyhyt ja kaipaus palata siihen oli niin suuri että joku keksi paratiisin / taivaan helpottamaan sitä kaipausta.


        "Kyllä vain, se on lapsen kokemus, että hän on itse syypää onnettomuuteensa, siis vaikka kukaan ei olisi syyllistänyt häntä mitenkään, ja siitä jää mielen pohjalle syyllisyys, jonka päälle kertyy jatkuvasti muuta syyllisyyttä. Syyllisyydentunne katkaisee ja estää jumalayhteyden"

        Tuollainen kokemus ehkä lisää kaipuuta palata takaisin kokemusta edeltäneeseen huolettomaan aikaan. Kenties tuo syyllisyyden tunto jää joillakin niin hallitsevaksi että heille ainoa keino hallita sitä tunnetta on uskoa että on olemassa "isä" joka hoivaa ja pyyhkii syyllisyydentunteen pois ts. jumala antaa synnit anteeksi ja päästää paratiisiin.

        Miksi niin useat kristityt sanovat olevansa huonoja ja syntisiä, siksikö että syyllisyys kalvaa heitä, Itseasiassa tuo syyllisyydentunto voi olla juuri se mikä saa aikaan "jumalyhteyden" eikä suinkaan katkaise sitä. Monet uskovat suorastaan piehtaroivat syyllisyydentunteissaan ja heillä on usein hyvinkin vahva "jumalyhteys"
        En tiedä miten muilla ateisteilla, onko heillä jäänyt lapsuudesta syyllisyydentunteita, voin vain omalta kohdaltani sanoa ei. Yksi syy ateismiini ehkä oli se että en ymmärtänyt miksi minun olisi pitänyt tuntea itseni syntiseksi / syylliseksi kun tiesin etten ollut tehnyt mitään "syntiä".
        Kristinuskoon kuuluu tuntea itsensä syntiseksi ja uskoa että vain armo voi pelastaa, eli isä joka pyyhkii kyyneleet lapsen silmistä ja sanoo että kaikki on hyvin.


        "Monet muutkin tiet saattavat toimia, mutta sitä en tiedä, kun en tunne niitä"

        Kristinusko luultavasti toimii useimpien kohdalla, kun taas ateismilla ei ole mitään tarjota syyllisyydentunteita helpottamaan, ateisteilla on ehkä muita keinoja tai sitten he ovat siinä suhteessa onnellisessa asemassa että vanhemmat ovat kyenneet poistamaan lapsen syyllisyydentunteen.

      • kris-tit-ty
        angelus_nigrum kirjoitti:

        " Ihmisessä on kaipaus takaisin paratiisiin"

        Ja tuo paratiisi on huoleton ja turvallinen lapsuus josta ehkä liian aikaisin joutui luopumaan, lapsuuden olotilaan ei voi palata koska "lapsen mieltä" ei enää ole.
        Siksi raamatussakin sanotaan että lapsen mielisten on taivasten valtakunta tjsp.
        Taivas on paluuta lapsuuteen, sen huolettomuuteen ja viattomuuteen.
        Lapsuus oli entisaikoina hyvin lyhyt ja kaipaus palata siihen oli niin suuri että joku keksi paratiisin / taivaan helpottamaan sitä kaipausta.


        "Kyllä vain, se on lapsen kokemus, että hän on itse syypää onnettomuuteensa, siis vaikka kukaan ei olisi syyllistänyt häntä mitenkään, ja siitä jää mielen pohjalle syyllisyys, jonka päälle kertyy jatkuvasti muuta syyllisyyttä. Syyllisyydentunne katkaisee ja estää jumalayhteyden"

        Tuollainen kokemus ehkä lisää kaipuuta palata takaisin kokemusta edeltäneeseen huolettomaan aikaan. Kenties tuo syyllisyyden tunto jää joillakin niin hallitsevaksi että heille ainoa keino hallita sitä tunnetta on uskoa että on olemassa "isä" joka hoivaa ja pyyhkii syyllisyydentunteen pois ts. jumala antaa synnit anteeksi ja päästää paratiisiin.

        Miksi niin useat kristityt sanovat olevansa huonoja ja syntisiä, siksikö että syyllisyys kalvaa heitä, Itseasiassa tuo syyllisyydentunto voi olla juuri se mikä saa aikaan "jumalyhteyden" eikä suinkaan katkaise sitä. Monet uskovat suorastaan piehtaroivat syyllisyydentunteissaan ja heillä on usein hyvinkin vahva "jumalyhteys"
        En tiedä miten muilla ateisteilla, onko heillä jäänyt lapsuudesta syyllisyydentunteita, voin vain omalta kohdaltani sanoa ei. Yksi syy ateismiini ehkä oli se että en ymmärtänyt miksi minun olisi pitänyt tuntea itseni syntiseksi / syylliseksi kun tiesin etten ollut tehnyt mitään "syntiä".
        Kristinuskoon kuuluu tuntea itsensä syntiseksi ja uskoa että vain armo voi pelastaa, eli isä joka pyyhkii kyyneleet lapsen silmistä ja sanoo että kaikki on hyvin.


        "Monet muutkin tiet saattavat toimia, mutta sitä en tiedä, kun en tunne niitä"

        Kristinusko luultavasti toimii useimpien kohdalla, kun taas ateismilla ei ole mitään tarjota syyllisyydentunteita helpottamaan, ateisteilla on ehkä muita keinoja tai sitten he ovat siinä suhteessa onnellisessa asemassa että vanhemmat ovat kyenneet poistamaan lapsen syyllisyydentunteen.

        Huoleton lapsuus on myytti. Lapsilla on esimerkiksi monenlaisia pelkoja. Aikuisen usein raskaan vastuulliseen elämään verrattuna se nähdään kultaisen huolettomana aikana. Tai siis nähtiin. Nykyään lapset joutuvat usein jo vauvoina mukaan samaan rumbaan kiireisine elämänrytmeineen, ylisuurine päiväkotiryhmineen jne.

        Lapsen paratiisiaika ei kestä kovin kauaa onnellisissakaan olosuhteissa, koska hän syö kasvaessaan väistämättä tiedon puusta.

        On suurta itsepetosta kuvitella, ettei itsellä ole syyllisyydentunteita. Kaikilla ihmisillä on, se kuuluu ihmisyyteen ja tulee siitä, että ihminen ymmärtää voivansa vaikuttaa asioihin. Hän tietää intuitiivisesti, että on "korkeampi hyvä", jonka edellyttämiä mittoja hän ei pysty täyttämään, ja sitten hän yrittää täyttää niitä suorittamalla tai projisoi syyllisyytensä "noihin pahoihin". Jälkimmäinen tapa näyttää olevan ainakin nettipalstojen perusteella ateisteille tyypillinen tapa tuntea itsensä puhtoiseksi. ;) Tuo näkyy myös aatteissa. Uskonnoissa keskitytään yleensä "ansaitsemaan autuutta" ja sosialismissa suunnataan kollektiivinen viha "noihin pahoihin".
        Mitä kehittyneemmästä kulttuurista on kyse, sitä enemmän siinä on syyllisyydentunnetta, koska sitä enemmän siinä on vastuuntunnetta (muuten se ei olisi kehittynyt kulttuuri). Vastuu ja syyllisyys ovat siamilaiset kaksoset.
        Myös luonnonkansojen ihmisillä on syyllisyydentunteita. Hekään eivät ole enää viattomia. Kyky tuntea syyllisyyttä tulee sieltä jostain ihmisyyden alkuhämäristä.

        Mistähän ihmisille tulee usein tuollainen käsitys, että jos kristityt sanovat olevansa huonoja ja syntisiä, se on merkki siitä, että heitä kalvaa syyllisyydentunne? Asiahan on juuri päinvastoin. Voi todeta rauhassa olevansa huono ja syntinen, koska sellaisenaan on armahdettu. Niin ei uskalla todeta ihminen, jolle ei ole lääkettä huonouteensa ja syntisyyteensä.

      • adf
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Ajattelen tuosta suunnilleen samoin kuin sinä. Ihmisessä on kaipaus takaisin paratiisiin. Tietoisuuden kehittyminen ja usein raaka todellisuus ovat repäisseet hänet sieltä ulos. Luojayhteys on mennyt poikki. Paratiisiolotilaan ei voi palata, koska tietää liikaa, mutta kaipaus on olemassa.
        Tuohon uskonnot ja monet muut katsomustavat tarjoavat ratkaisujaan. Kristinuskon ratkaisu on se, että paratiisiin et täällä maailmassa pääse, mutta saat paratiisin eli jumalayhteyden sisimpääsi, jos hyväksyt sen tosiasian että sinä itse hylkäsit paratiisin ja lähdit heikkouttasi omille teillesi, mutta tuo ja kaikki myöhempikin on jo kuitattu. (Tässä näen, miten ateistien niskakarvat nousevat pystyyn. Kyllä vain, se on lapsen kokemus, että hän on itse syypää onnettomuuteensa, siis vaikka kukaan ei olisi syyllistänyt häntä mitenkään, ja siitä jää mielen pohjalle syyllisyys, jonka päälle kertyy jatkuvasti muuta syyllisyyttä. Syyllisyydentunne katkaisee ja estää jumalayhteyden. Siihen ei auta järjen puhe eikä muutkaan tavat työntää päätään pensaaseen.)
        Kristinuskon tarjoama tie toimii. Monet muutkin tiet saattavat toimia, mutta sitä en tiedä, kun en tunne niitä.

        Minulla ei ainakaan ole mitään sisäänrakennettua kaipuuta Jumalaa tai jumalyhteyttä kohtaan. Jo lapsena sitä tajusi että kun lukee vähän raamattua huomaa etteivät ne uskiksetkaan sitä ole lukeneet tai ymmärtäneet. Jotain oikeudenmukaista ja järkevämpää yhteiskuntaa sitä kaipaisi. Siinä kaikki.

      • angelus_nigrum
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Huoleton lapsuus on myytti. Lapsilla on esimerkiksi monenlaisia pelkoja. Aikuisen usein raskaan vastuulliseen elämään verrattuna se nähdään kultaisen huolettomana aikana. Tai siis nähtiin. Nykyään lapset joutuvat usein jo vauvoina mukaan samaan rumbaan kiireisine elämänrytmeineen, ylisuurine päiväkotiryhmineen jne.

        Lapsen paratiisiaika ei kestä kovin kauaa onnellisissakaan olosuhteissa, koska hän syö kasvaessaan väistämättä tiedon puusta.

        On suurta itsepetosta kuvitella, ettei itsellä ole syyllisyydentunteita. Kaikilla ihmisillä on, se kuuluu ihmisyyteen ja tulee siitä, että ihminen ymmärtää voivansa vaikuttaa asioihin. Hän tietää intuitiivisesti, että on "korkeampi hyvä", jonka edellyttämiä mittoja hän ei pysty täyttämään, ja sitten hän yrittää täyttää niitä suorittamalla tai projisoi syyllisyytensä "noihin pahoihin". Jälkimmäinen tapa näyttää olevan ainakin nettipalstojen perusteella ateisteille tyypillinen tapa tuntea itsensä puhtoiseksi. ;) Tuo näkyy myös aatteissa. Uskonnoissa keskitytään yleensä "ansaitsemaan autuutta" ja sosialismissa suunnataan kollektiivinen viha "noihin pahoihin".
        Mitä kehittyneemmästä kulttuurista on kyse, sitä enemmän siinä on syyllisyydentunnetta, koska sitä enemmän siinä on vastuuntunnetta (muuten se ei olisi kehittynyt kulttuuri). Vastuu ja syyllisyys ovat siamilaiset kaksoset.
        Myös luonnonkansojen ihmisillä on syyllisyydentunteita. Hekään eivät ole enää viattomia. Kyky tuntea syyllisyyttä tulee sieltä jostain ihmisyyden alkuhämäristä.

        Mistähän ihmisille tulee usein tuollainen käsitys, että jos kristityt sanovat olevansa huonoja ja syntisiä, se on merkki siitä, että heitä kalvaa syyllisyydentunne? Asiahan on juuri päinvastoin. Voi todeta rauhassa olevansa huono ja syntinen, koska sellaisenaan on armahdettu. Niin ei uskalla todeta ihminen, jolle ei ole lääkettä huonouteensa ja syntisyyteensä.

        "Huoleton lapsuus on myytti. Lapsilla on esimerkiksi monenlaisia pelkoja. Aikuisen usein raskaan vastuulliseen elämään verrattuna se nähdään kultaisen huolettomana aikana"

        Toki on pelkoja ym. mutta uskoakseni useimmat aikuiset pitävät lapsuuttaan aikusuutta huolettomampana ja kyse onkin siitä lapsuuden mielikuvasta eikä todellisuudesta. Tiedän että lapsuudessani on ollut murheitä jos joitakin mutta silti näen sen paljon huolettomampana kuin nykyisen elämäni, aika kiillottaa muistikuvat.


        "On suurta itsepetosta kuvitella, ettei itsellä ole syyllisyydentunteita"

        On syyllisyydentunteita joita pystyt käsittelemään ja syyllisyydentunteita joita et, ne joita pystyt käsittelemään eivät ole ongelma mutta ne mitä et, ne kalvavat mieltäsi jatkuvasti. Tottakai minullakin on syyllisyydentunteita mutta en jätä niitä käsittelemättä koska muuten ne jäävät vaivaaman mieltä ja moninkertaistuvat.
        Jos olen loukannut jotakuta ja koen syyllisyydentunteita selvitän asian hänen kanssaan enkä luota siihen että on jokin entiteetti joka kuoltuani antaa kaiken anteeksi.
        Asioiden käsittelemättä jättäminen saattaa johtaa siihen että et pysty niitä enää itse korjaamaan vaan ainoaksi mahdollisuudeksi jää toivoa että on jokin jumala joka antaa kaiken anteeksi. Mitä muutakaan on se että pidätte itseänne huonoina ja syntisinä kuin se että koette asioiden korjaamisen mahdottomana muuten kuin jumalan avulla.

        " Hän tietää intuitiivisesti, että on "korkeampi hyvä", jonka edellyttämiä mittoja hän ei pysty täyttämään"

        Minulla ei ole "intuitiivisesti" tai mitenkään muutenkaan mitään tietoa mistään "korkemmasta hyvyydestä"
        Minä käytän joko yhteisesti sovittuja mittoja tai asetan sellaiset itse itselleni, ne ovat ainoat mahdollisuudet mitä meillä on.


        "Vastuu ja syyllisyys ovat siamilaiset kaksoset."

        Aivan ja minä kannan vastuuni itse enkä ulkoista sitä Jeesukselle.


        "Mistähän ihmisille tulee usein tuollainen käsitys, että jos kristityt sanovat olevansa huonoja ja syntisiä, se on merkki siitä, että heitä kalvaa syyllisyydentunne? Asiahan on juuri päinvastoin. Voi todeta rauhassa olevansa huono ja syntinen, koska sellaisenaan on armahdettu. Niin ei uskalla todeta ihminen, jolle ei ole lääkettä huonouteensa ja syntisyyteensä."

        Oletko ihan tosissasi? Toteatte rauhassa että olette huonoja ja syntisiä mutta teillä ei ole syyllisyydentunnetta, tuo kuulostaa siltä että teillä ei ole empatiakykyä tai olette peräti psykopaatteja. Minut syyllisyydentunto saa tuntemaan itseni huonoksi ja "syntiseksi" ja siksi hoidan asian mahdollisuuksien mukaan pois "päiväjärjestyksestä" jotta se ei jäisi kalvamaan mieltä, ilmeisesti te uskovat ette niin tee.

        On ilmeisesti hyvinkin totta että voitte todeta rauhassa olevanne huonoja ja syntisiä koska kuvittelette että teidän ei tarvitse kantaa vastuuta sillä onhan jumala armahtanut teidät sellaisenaan. Minusta tuo on vastuun pakoilemista.

        Kristinuskon mukaan ihminen on syntinen ja huono vaikka ei olisi koskaan tehnyt mitään pahaa. Minä olen "huono ja syntinen" niiltä osin kun olen tehnyt jotain pahaa, Minä voin mahdollisesti korjata tekemäni pahan jolloin olen taas siltä osin "parantunut" Kristityille teoilla ei ole merkitystä koska vain jumalan armo pelastaa ja se usein näkyy kristittyjen teoissa.
        Minulle ne taas merkitsevät erittäin paljon sillä siitä riippuu sekä oma että muiden mielenrauha.

        Uskallan todeta että saatan olla silloin tällöin "huono ja syntinen" ihminen, mutta en todellakaan ole sitä pysyvästi kuten kristityt kuvittelevat. Se että olen tehnyt pahan teon ja oppinut olemaan tekemättä sitä enää ei tee minusta kokonaan pahaa.
        Minun lääkkeeni huonouteen ja "syntisyyteen" on se että käsittelen ne täällä ja nyt.


        Toivottavasti vain ymmärsin kirjoituksesi väärin koska siitä sai kuvan että uskovat olisivat psykopaatteja.

      • kris-tit-ty
        angelus_nigrum kirjoitti:

        "Huoleton lapsuus on myytti. Lapsilla on esimerkiksi monenlaisia pelkoja. Aikuisen usein raskaan vastuulliseen elämään verrattuna se nähdään kultaisen huolettomana aikana"

        Toki on pelkoja ym. mutta uskoakseni useimmat aikuiset pitävät lapsuuttaan aikusuutta huolettomampana ja kyse onkin siitä lapsuuden mielikuvasta eikä todellisuudesta. Tiedän että lapsuudessani on ollut murheitä jos joitakin mutta silti näen sen paljon huolettomampana kuin nykyisen elämäni, aika kiillottaa muistikuvat.


        "On suurta itsepetosta kuvitella, ettei itsellä ole syyllisyydentunteita"

        On syyllisyydentunteita joita pystyt käsittelemään ja syyllisyydentunteita joita et, ne joita pystyt käsittelemään eivät ole ongelma mutta ne mitä et, ne kalvavat mieltäsi jatkuvasti. Tottakai minullakin on syyllisyydentunteita mutta en jätä niitä käsittelemättä koska muuten ne jäävät vaivaaman mieltä ja moninkertaistuvat.
        Jos olen loukannut jotakuta ja koen syyllisyydentunteita selvitän asian hänen kanssaan enkä luota siihen että on jokin entiteetti joka kuoltuani antaa kaiken anteeksi.
        Asioiden käsittelemättä jättäminen saattaa johtaa siihen että et pysty niitä enää itse korjaamaan vaan ainoaksi mahdollisuudeksi jää toivoa että on jokin jumala joka antaa kaiken anteeksi. Mitä muutakaan on se että pidätte itseänne huonoina ja syntisinä kuin se että koette asioiden korjaamisen mahdottomana muuten kuin jumalan avulla.

        " Hän tietää intuitiivisesti, että on "korkeampi hyvä", jonka edellyttämiä mittoja hän ei pysty täyttämään"

        Minulla ei ole "intuitiivisesti" tai mitenkään muutenkaan mitään tietoa mistään "korkemmasta hyvyydestä"
        Minä käytän joko yhteisesti sovittuja mittoja tai asetan sellaiset itse itselleni, ne ovat ainoat mahdollisuudet mitä meillä on.


        "Vastuu ja syyllisyys ovat siamilaiset kaksoset."

        Aivan ja minä kannan vastuuni itse enkä ulkoista sitä Jeesukselle.


        "Mistähän ihmisille tulee usein tuollainen käsitys, että jos kristityt sanovat olevansa huonoja ja syntisiä, se on merkki siitä, että heitä kalvaa syyllisyydentunne? Asiahan on juuri päinvastoin. Voi todeta rauhassa olevansa huono ja syntinen, koska sellaisenaan on armahdettu. Niin ei uskalla todeta ihminen, jolle ei ole lääkettä huonouteensa ja syntisyyteensä."

        Oletko ihan tosissasi? Toteatte rauhassa että olette huonoja ja syntisiä mutta teillä ei ole syyllisyydentunnetta, tuo kuulostaa siltä että teillä ei ole empatiakykyä tai olette peräti psykopaatteja. Minut syyllisyydentunto saa tuntemaan itseni huonoksi ja "syntiseksi" ja siksi hoidan asian mahdollisuuksien mukaan pois "päiväjärjestyksestä" jotta se ei jäisi kalvamaan mieltä, ilmeisesti te uskovat ette niin tee.

        On ilmeisesti hyvinkin totta että voitte todeta rauhassa olevanne huonoja ja syntisiä koska kuvittelette että teidän ei tarvitse kantaa vastuuta sillä onhan jumala armahtanut teidät sellaisenaan. Minusta tuo on vastuun pakoilemista.

        Kristinuskon mukaan ihminen on syntinen ja huono vaikka ei olisi koskaan tehnyt mitään pahaa. Minä olen "huono ja syntinen" niiltä osin kun olen tehnyt jotain pahaa, Minä voin mahdollisesti korjata tekemäni pahan jolloin olen taas siltä osin "parantunut" Kristityille teoilla ei ole merkitystä koska vain jumalan armo pelastaa ja se usein näkyy kristittyjen teoissa.
        Minulle ne taas merkitsevät erittäin paljon sillä siitä riippuu sekä oma että muiden mielenrauha.

        Uskallan todeta että saatan olla silloin tällöin "huono ja syntinen" ihminen, mutta en todellakaan ole sitä pysyvästi kuten kristityt kuvittelevat. Se että olen tehnyt pahan teon ja oppinut olemaan tekemättä sitä enää ei tee minusta kokonaan pahaa.
        Minun lääkkeeni huonouteen ja "syntisyyteen" on se että käsittelen ne täällä ja nyt.


        Toivottavasti vain ymmärsin kirjoituksesi väärin koska siitä sai kuvan että uskovat olisivat psykopaatteja.

        Kovin pitkä on viestisi, ja vastaan siihen jotain niukemmin.

        Sinä puhut lapsuuden "paratiisista" aikuisten mielikuvana, ja se on ihan eri asia kuin se, mistä "näin ajattelen" ja minä puhuimme. Hän meni käsittääkseni vielä syvemmille alkulähteille kuin minä. En tiedä, onko hän kristitty, mutta itse katson asiaa kristinuskon kontekstissa.
        Me puhuimme siitä, mikä on lapsen (ja myöhemmin aikuisen) oma sisäinen kokemus, eikä siitä, millaisena aikuiset lapsuutensa näkevät, kun ovat yleensä unohtaneet ratkaisevat peruskokemuksensa.

        On suurta itsepetosta kuvitella, että pystyy käsittelemään kaikki olennaiset syyllisyydentunteensa. Siinä täytyy huiputtaa itseään niin että korvat heiluu. Syyllisyydentunteiksi sopii myöntää silloin vain ne, jotka pystyy käsittelemään "pois päiväjärjestyksestä", sellaiset pikkujutut esimerkiksi, että on loukannut jotakuta, jonka asian voi hoitaa anteeksipyynnöllä, ynnä muuta vastaavaa.

        Tuossa lakaistaan todelliset suuremmat syyllisyydentunteet maton alle, josta jää koko olemukseen syyllisyyden taakka. Se katkaisee yhteyden omaan sisimpään, se on tietoisen minän ja sisimmän välissä esteenä, ja ihmisen täytyy kehittää itselleen valheminä. Sitten hän julistaa itselleen ja muille, että minä olen sellainen ja tällainen ja asennoidun niin ja näin, ja siinä on kuulijalle jotakin kiusallisen pinnallista.

        Pahinta tuossa itsepetoksessa on se, että siinä kielletään elämän ja todellisuuden syvyys ja arvo. Se täytyy nähdä niin latteana ja vähäarvoisena, että isoja ja korvaamattomia rikkomuksia sitä vastaan ei voi olla olemassakaan, vaan on vain pikkusyyllisyyksiä, joista selviää omin neuvoin. Sitä "korkeampaa hyvää" ei tunnusteta, koska se osoittaa oman auttamattoman vajavaisuuden ja syyllisyyden verrattuna itseensä. Sitä "korkeampaa hyvää" sanotaan myös Rakkaudeksi.

        Kristinusko on realismia. Se tunnustaa ihmisen vajavuuden ja heikkouden suhteessa siihen, minkä hän tietää sisimmässään todelliseksi hyväksi ja oikeaksi.
        Kaipa on niin, että tuota auttamatonta huonouttaan ei uskalla nähdä, jos ei luota siihen, että se on jo kuitattu. Jos luottaa, siitä syntyy kiitollisuus ja halu pyrkiä elämään sen hyvän mukaan, vaikka tietää pystyvänsä siihen vain vajavaisesti.

      • kris-tit-ty
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Kovin pitkä on viestisi, ja vastaan siihen jotain niukemmin.

        Sinä puhut lapsuuden "paratiisista" aikuisten mielikuvana, ja se on ihan eri asia kuin se, mistä "näin ajattelen" ja minä puhuimme. Hän meni käsittääkseni vielä syvemmille alkulähteille kuin minä. En tiedä, onko hän kristitty, mutta itse katson asiaa kristinuskon kontekstissa.
        Me puhuimme siitä, mikä on lapsen (ja myöhemmin aikuisen) oma sisäinen kokemus, eikä siitä, millaisena aikuiset lapsuutensa näkevät, kun ovat yleensä unohtaneet ratkaisevat peruskokemuksensa.

        On suurta itsepetosta kuvitella, että pystyy käsittelemään kaikki olennaiset syyllisyydentunteensa. Siinä täytyy huiputtaa itseään niin että korvat heiluu. Syyllisyydentunteiksi sopii myöntää silloin vain ne, jotka pystyy käsittelemään "pois päiväjärjestyksestä", sellaiset pikkujutut esimerkiksi, että on loukannut jotakuta, jonka asian voi hoitaa anteeksipyynnöllä, ynnä muuta vastaavaa.

        Tuossa lakaistaan todelliset suuremmat syyllisyydentunteet maton alle, josta jää koko olemukseen syyllisyyden taakka. Se katkaisee yhteyden omaan sisimpään, se on tietoisen minän ja sisimmän välissä esteenä, ja ihmisen täytyy kehittää itselleen valheminä. Sitten hän julistaa itselleen ja muille, että minä olen sellainen ja tällainen ja asennoidun niin ja näin, ja siinä on kuulijalle jotakin kiusallisen pinnallista.

        Pahinta tuossa itsepetoksessa on se, että siinä kielletään elämän ja todellisuuden syvyys ja arvo. Se täytyy nähdä niin latteana ja vähäarvoisena, että isoja ja korvaamattomia rikkomuksia sitä vastaan ei voi olla olemassakaan, vaan on vain pikkusyyllisyyksiä, joista selviää omin neuvoin. Sitä "korkeampaa hyvää" ei tunnusteta, koska se osoittaa oman auttamattoman vajavaisuuden ja syyllisyyden verrattuna itseensä. Sitä "korkeampaa hyvää" sanotaan myös Rakkaudeksi.

        Kristinusko on realismia. Se tunnustaa ihmisen vajavuuden ja heikkouden suhteessa siihen, minkä hän tietää sisimmässään todelliseksi hyväksi ja oikeaksi.
        Kaipa on niin, että tuota auttamatonta huonouttaan ei uskalla nähdä, jos ei luota siihen, että se on jo kuitattu. Jos luottaa, siitä syntyy kiitollisuus ja halu pyrkiä elämään sen hyvän mukaan, vaikka tietää pystyvänsä siihen vain vajavaisesti.

        Selvennykseksi lisään vielä, että jos kristitty ymmärtää tehneensä jotakin väärää ja tietää voivansa korjata asiaa siten kuin pystyy, totta kai hänen täytyy tehdä niin. Muuten hän "käyttää väärin evankeliumia", ja se erottaa häntä jumalayhteydestä. Usko ajaa häntä korjaamaan jälkiään siten kuin voi.

      • angelus_nigrum
        kris-tit-ty kirjoitti:

        Selvennykseksi lisään vielä, että jos kristitty ymmärtää tehneensä jotakin väärää ja tietää voivansa korjata asiaa siten kuin pystyy, totta kai hänen täytyy tehdä niin. Muuten hän "käyttää väärin evankeliumia", ja se erottaa häntä jumalayhteydestä. Usko ajaa häntä korjaamaan jälkiään siten kuin voi.

        "Sinä puhut lapsuuden "paratiisista" aikuisten mielikuvana, ja se on ihan eri asia kuin se, mistä "näin ajattelen" ja minä puhuimme"

        Aikuisen mielikuva on ainoa millä on merkitystä siinä mitä tulee paratiisinkaipuuseen.
        Minulla ei ainakaan ole mitään keinoa tietää mikä oli oma sisäinen kokemukseni lapsena, minulla on vain mielikuvia enkä voi olla varma siitä mikä on totta ja mikä ei. En usko että lapsuuteni on ollut sen parempi kuin useimmilla mutta mitään sellaista negatiivista ei ole jäänyt mitä en olisi silloin tai nyt pystyinyt käsittelemään.


        "Tuossa lakaistaan todelliset suuremmat syyllisyydentunteet maton alle, josta jää koko olemukseen syyllisyyden taakka"

        Mistä niitä suurempia syyllisyydentunteita tulee, ovatko ne kenties kristinuskon oppeihin liittyviä?
        Minulle ei tule mieleen mitään syyllisyydentunteita jotka voisivat johtua jostain muusta kuin siitä mitä olen toisille tehnyt, jumalia taas ei ole joten jumalia en ole voinut loukata. Siitä mitä muut ovat minulle tehneet en koe syyllisyyttä, sitäkö tarkoitat suuremmilla syyllisyydentunteilla, kuten vaikkapa hyväksikäyttöä jossa lapsi saattaa kuvitella olevansa itse syypää?


        "Pahinta tuossa itsepetoksessa on se, että siinä kielletään elämän ja todellisuuden syvyys ja arvo..."

        Itse en näe elämää ja todellisuuden "syvyyttä ja arvoa" lainkaan latteana tai vähäarvoisena, elämällä ja todellisuudella on minulle hyvinkin suurim merkitys. Minulla ei ole mitään isoja ja korvaamattomia rikkomuksia sitä vastaan, uskovaisena toki oli, mutta kun tajusin ettei mitään jumalia ole ne menettivät merkityksensä.
        Kristinuskon peruspilareihin kuuluu niin suuri syyllliyydentunne että vain jumala voi armollaan sen korjata. Ehkä kristityt kuvittelevat että kaikilla on samanlainen syyllisyydentunne. Onhan epäusko jumalaa kohtaan uskovien mielestä pahin rikkomus ja ehkä he kuvittelevat että ateistit tuntevat siitä syyllisyyttä ja siksi "kieltävät" jumalan.

        Tarkoitat "korkeamman hyvyyden" tunnustamisella jumalan tunnustamista, teillehän jumala ja rakkaus on sama.
        Minulle rakkaus on erittäin tärkeä tunne, ei mikään "korkeampi hyvyys", eikä varsinkaan Aabrahamin jumala.


        "Kristinusko on realismia. Se tunnustaa ihmisen vajavuuden ja heikkouden suhteessa siihen, minkä hän tietää sisimmässään todelliseksi hyväksi ja oikeaksi."

        Jokaisella ihmisella on vajavuuksia ja heikkouksia ja se on meistä itsestämme kiinni miten niihin suhtaudumme, Se minkä "tiedän" sisimmässäni "todelliseksi" hyväksi ja oikeaksi ohjaa käytöstäni ei vajavuudet tai heikkoudet.
        Auttamaton huonous on kristinuskon ihmisiin istuttama ajatus ja se itse tarjoaa siihen parannuskeinon eli jumalan armon.
        Haluni pyrkiä elämään hyvän mukaan ei tarvitse mitään kiitollisuutta ja tiedän että minulla on vajavuuksia ja heikkouksia mutta ne eivät määrittele tai ohjaa minua kuten ne tuntuvat tekevän kristityille. Pyrin mahdollisuuksien mukaan korjaamaan niitä enkä suinkaan odota että jokin jumaluus ne kuittaisi.

        Kristinusko on kaikkea muuta kuin realistinen sillä se pyrkii mitätöimään ihmisten kyvyt ja tekemään jumalasta kaiken hyvän lähteen, ilman mitätöintiä kristinusko menettää tärkeimmän aseensa.


        "Selvennykseksi lisään vielä, että jos kristitty ymmärtää tehneensä jotakin väärää ja tietää voivansa korjata asiaa siten kuin pystyy, totta kai hänen täytyy tehdä niin. Muuten hän "käyttää väärin evankeliumia", ja se erottaa häntä jumalayhteydestä. Usko ajaa häntä korjaamaan jälkiään siten kuin voi."

        Onko tuo kristittyjen mielestä niin poikkeuksellista että siitä pitää mainita?
        Korjaatteko asian vain siksi että muuten se erottaa teidät jumalayhteydestä ettekä siksi että se olisi oikea teko? Kuulostaa hyvin itsekkäältä ja siitä saa taas kerran sen käsityksen että uskovilta puuttuu empatiakyky.

      • kris-tit-ty
        angelus_nigrum kirjoitti:

        "Sinä puhut lapsuuden "paratiisista" aikuisten mielikuvana, ja se on ihan eri asia kuin se, mistä "näin ajattelen" ja minä puhuimme"

        Aikuisen mielikuva on ainoa millä on merkitystä siinä mitä tulee paratiisinkaipuuseen.
        Minulla ei ainakaan ole mitään keinoa tietää mikä oli oma sisäinen kokemukseni lapsena, minulla on vain mielikuvia enkä voi olla varma siitä mikä on totta ja mikä ei. En usko että lapsuuteni on ollut sen parempi kuin useimmilla mutta mitään sellaista negatiivista ei ole jäänyt mitä en olisi silloin tai nyt pystyinyt käsittelemään.


        "Tuossa lakaistaan todelliset suuremmat syyllisyydentunteet maton alle, josta jää koko olemukseen syyllisyyden taakka"

        Mistä niitä suurempia syyllisyydentunteita tulee, ovatko ne kenties kristinuskon oppeihin liittyviä?
        Minulle ei tule mieleen mitään syyllisyydentunteita jotka voisivat johtua jostain muusta kuin siitä mitä olen toisille tehnyt, jumalia taas ei ole joten jumalia en ole voinut loukata. Siitä mitä muut ovat minulle tehneet en koe syyllisyyttä, sitäkö tarkoitat suuremmilla syyllisyydentunteilla, kuten vaikkapa hyväksikäyttöä jossa lapsi saattaa kuvitella olevansa itse syypää?


        "Pahinta tuossa itsepetoksessa on se, että siinä kielletään elämän ja todellisuuden syvyys ja arvo..."

        Itse en näe elämää ja todellisuuden "syvyyttä ja arvoa" lainkaan latteana tai vähäarvoisena, elämällä ja todellisuudella on minulle hyvinkin suurim merkitys. Minulla ei ole mitään isoja ja korvaamattomia rikkomuksia sitä vastaan, uskovaisena toki oli, mutta kun tajusin ettei mitään jumalia ole ne menettivät merkityksensä.
        Kristinuskon peruspilareihin kuuluu niin suuri syyllliyydentunne että vain jumala voi armollaan sen korjata. Ehkä kristityt kuvittelevat että kaikilla on samanlainen syyllisyydentunne. Onhan epäusko jumalaa kohtaan uskovien mielestä pahin rikkomus ja ehkä he kuvittelevat että ateistit tuntevat siitä syyllisyyttä ja siksi "kieltävät" jumalan.

        Tarkoitat "korkeamman hyvyyden" tunnustamisella jumalan tunnustamista, teillehän jumala ja rakkaus on sama.
        Minulle rakkaus on erittäin tärkeä tunne, ei mikään "korkeampi hyvyys", eikä varsinkaan Aabrahamin jumala.


        "Kristinusko on realismia. Se tunnustaa ihmisen vajavuuden ja heikkouden suhteessa siihen, minkä hän tietää sisimmässään todelliseksi hyväksi ja oikeaksi."

        Jokaisella ihmisella on vajavuuksia ja heikkouksia ja se on meistä itsestämme kiinni miten niihin suhtaudumme, Se minkä "tiedän" sisimmässäni "todelliseksi" hyväksi ja oikeaksi ohjaa käytöstäni ei vajavuudet tai heikkoudet.
        Auttamaton huonous on kristinuskon ihmisiin istuttama ajatus ja se itse tarjoaa siihen parannuskeinon eli jumalan armon.
        Haluni pyrkiä elämään hyvän mukaan ei tarvitse mitään kiitollisuutta ja tiedän että minulla on vajavuuksia ja heikkouksia mutta ne eivät määrittele tai ohjaa minua kuten ne tuntuvat tekevän kristityille. Pyrin mahdollisuuksien mukaan korjaamaan niitä enkä suinkaan odota että jokin jumaluus ne kuittaisi.

        Kristinusko on kaikkea muuta kuin realistinen sillä se pyrkii mitätöimään ihmisten kyvyt ja tekemään jumalasta kaiken hyvän lähteen, ilman mitätöintiä kristinusko menettää tärkeimmän aseensa.


        "Selvennykseksi lisään vielä, että jos kristitty ymmärtää tehneensä jotakin väärää ja tietää voivansa korjata asiaa siten kuin pystyy, totta kai hänen täytyy tehdä niin. Muuten hän "käyttää väärin evankeliumia", ja se erottaa häntä jumalayhteydestä. Usko ajaa häntä korjaamaan jälkiään siten kuin voi."

        Onko tuo kristittyjen mielestä niin poikkeuksellista että siitä pitää mainita?
        Korjaatteko asian vain siksi että muuten se erottaa teidät jumalayhteydestä ettekä siksi että se olisi oikea teko? Kuulostaa hyvin itsekkäältä ja siitä saa taas kerran sen käsityksen että uskovilta puuttuu empatiakyky.

        Soon kato sillä lailla, että jos tulet Rakkauden koskettamaksi, sinulle ei riitä enää oma mittatikkusi, niin kuin nyt väität sen riittävän. Se kosketus räväyttää eteesi ihan toisenlaiset näköalat. Sinä itse kutistut, ja alat nähdä ympärillesi. Mutta ei siitä tämän enempää.

        "Onko tuo kristittyjen mielestä niin poikkeuksellista että siitä pitää mainita?"

        Höh. Se oli vastausta omaan viestiisi. Päätä nyt, mitä ajattelet, äläkä kiepsauta ympäri sanomisiasi. ;)

        "Korjaatteko asian vain siksi että muuten se erottaa teidät jumalayhteydestä ettekä siksi että se olisi oikea teko?"

        Jos olisit lukenut ajatuksella viestini, et kysyisi tuota. Mietipä uudelleen.

        Eiköhän tämä keskustelu ollut tässä. Se alkaa mennä jo saman jankkaukseksi. Hyvää kesää!

    • pinkkisokeri

      Yleensä suomalainen ateisti on kristiuskosta eronnut yksinäinen mies.

      Mies, joka haluaa esiintyä älykkäämpänä, kunnes menee varsinaiseen älykkyysosamäärätestiin.

      Suosittelen kaikille 'ateisteille' Mensan järjestämää valvottua älykkyysosamäärätestiä. :-)

      2/100 saa riittävän tuloksen liittyäkseen älykköjen klubiin. Olisi kiva kuulla täällä miten ateistit testeissä pärjäävät kun olettavat olevansa uskovien yläpuolella, vaikka evoluutioteorian mukaan paremmin selviytyisivät ne jotka pystyvät monenlaiseen ajatteluun.

      Jos et ole oikeasti älykäs, miksi haukkuisit uskovaisia taikauskoisiksi? Mikä todistaa juuri sinun olevan oikeassa?

      • khaosmonaut

        Kuulemma on tutkittu, että normaalia älykkäämmät eivät näytä menestyvän keskimääräistä paremmin. Uskovaisia on ihan syytä haukkua taikauskoisiksi kunnes he todistavat uskonsa kohteen tieteellisesti.

      • jooseppi2

        Älykkyys on täysin yliarvostettua ja Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

      • Mensa ja maine...

        ...kiitos ei.

        Kukaan ateisti ei perusteettomasti väitä, että ateistien on todettu olevan teistejä älykkäämpiä - tämä tulos on saatu tieteellisissä tutkimuksissa. Ja vain tyhmä ei ymmärrä että tutkimustulokset ovat suuntaa antavia eivätkä ikinä yleisty koko ihmisryhmään. Ateistit ovat tällä palstalla myös spekuloineet, että alempi keskimäärin älykkyysosamäärä uskovien ryhmässä saattaa johtua ympäristön vaikutuksesta, eikä perimästä. Tämä ajatus on ihan perusteltukin, koska ajattelu näyttää olevan mm. kristittyjen piirissään kielletty. Järjenkäytön syntisyydestä kuulee uskovilta tälläkin palstalla jatkuvasti.

      • Kyllästynyt

        Mielenkiinnosta; laitatko tarkemmin tilastotiedot, joita sinulla selvästi ateisteista on, kun pystyt kertomaan, millainen suomalainen ateisti yleensä on.

      • ikiateisti
        jooseppi2 kirjoitti:

        Älykkyys on täysin yliarvostettua ja Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

        jooseppi2

        >>>Älykkyys on täysin yliarvostettua>Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

      • Enclave

        Taisin aikonani käydä kanssasi keskustelun tästä aiheesta, muttet ilmeisesti ole sisäistänyt faktoja, joita sinulle annoin.

        Älykkyys ja älykkyysosamäärä ovat kaksi (2) eri asiaa. Älykkyysosamäärään kuuluu vain tiettyjä älykkyyden osia. Älykkyys taas puolestaan on kaikkien yhteen laskettu summa.

        Mensa ei mittaa esim, luovuutta tai musikaalisuutta, jotka ovat myös osa älykkyyttä. Voisin näin luovanan ihmisenä väittää, että mensan testeissä on useampi, kuin yksi oikea vastaus. Siinä missä se minua "fiksumpi" ihminen näkee loogisesti oikean vastauksen ja valitsee sen, niin minun mielessäni se on vain yksi vaihtoehto.

        Luova mieli analysoi kaiken, mitä ihminen näkee. Sinun teksiti on niin selvää, ennalta-arvattavaa ja kaavamaista, että perimmäinen motiivisi kirjoittaa tänne palstalle näkyy kilometrien päähän.

      • jooseppi2
        Enclave kirjoitti:

        Taisin aikonani käydä kanssasi keskustelun tästä aiheesta, muttet ilmeisesti ole sisäistänyt faktoja, joita sinulle annoin.

        Älykkyys ja älykkyysosamäärä ovat kaksi (2) eri asiaa. Älykkyysosamäärään kuuluu vain tiettyjä älykkyyden osia. Älykkyys taas puolestaan on kaikkien yhteen laskettu summa.

        Mensa ei mittaa esim, luovuutta tai musikaalisuutta, jotka ovat myös osa älykkyyttä. Voisin näin luovanan ihmisenä väittää, että mensan testeissä on useampi, kuin yksi oikea vastaus. Siinä missä se minua "fiksumpi" ihminen näkee loogisesti oikean vastauksen ja valitsee sen, niin minun mielessäni se on vain yksi vaihtoehto.

        Luova mieli analysoi kaiken, mitä ihminen näkee. Sinun teksiti on niin selvää, ennalta-arvattavaa ja kaavamaista, että perimmäinen motiivisi kirjoittaa tänne palstalle näkyy kilometrien päähän.

        "The true sign of intelligence is not knowledge but imagination."
        The difference between stupidity and genius is that genius has its limits."

        A. E.

      • Älykkyyden lajit
        ikiateisti kirjoitti:

        jooseppi2

        >>>Älykkyys on täysin yliarvostettua>Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

        ">>>Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

      • ikiateisti
        Mensa ja maine... kirjoitti:

        ...kiitos ei.

        Kukaan ateisti ei perusteettomasti väitä, että ateistien on todettu olevan teistejä älykkäämpiä - tämä tulos on saatu tieteellisissä tutkimuksissa. Ja vain tyhmä ei ymmärrä että tutkimustulokset ovat suuntaa antavia eivätkä ikinä yleisty koko ihmisryhmään. Ateistit ovat tällä palstalla myös spekuloineet, että alempi keskimäärin älykkyysosamäärä uskovien ryhmässä saattaa johtua ympäristön vaikutuksesta, eikä perimästä. Tämä ajatus on ihan perusteltukin, koska ajattelu näyttää olevan mm. kristittyjen piirissään kielletty. Järjenkäytön syntisyydestä kuulee uskovilta tälläkin palstalla jatkuvasti.

        >>>Ateistit ovat tällä palstalla myös spekuloineet, että alempi keskimäärin älykkyysosamäärä uskovien ryhmässä saattaa johtua ympäristön vaikutuksesta, eikä perimästä

      • puusepp
        jooseppi2 kirjoitti:

        "The true sign of intelligence is not knowledge but imagination."
        The difference between stupidity and genius is that genius has its limits."

        A. E.

        "I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own — a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."

        A.E.

      • angelus_nigrum

        "Yleensä suomalainen ateisti on kristiuskosta eronnut yksinäinen mies."

        Paremmin nuo väitteesi sopivat uskoviin ( moni uudestisyntynyt tosikristitty on eronnut ev.lut. kirkosta).


        Olen kirkosta eronnut naimisissa (25.v) oleva mies.

        Olen mies joka piti itseään keskimääräistä tyhmempänä kunnes meni testiin ( 10v. sitten)

        ÄO. ylitti kevyesti mensan rajan, mitään kiinnostusta ei älykköjen klubiin silti ole sillä ÄO ei kuitenkaan kerro ihmisestä kuin pienen osan. En korkeasta ÄO:sta huolimatta menestynyt koulussa mitenkään erikoisen hyvin saati työelämässä, tosin en myöskään pidä ko. menestyksiä minkäänlaisena mittarina.

        Olen toki monella alueella hyvin lahjakas mutta ne eivät välttämättä kaikki ole niitä mitä tarvittaisiin nykyisessä elämänmenossa / työelämässä (rutiinityöt eivät sovi lainkaan ja siksi tällä hetkellä työkyvyttömänä).
        Työpaikkoja joissa pystyisin hyödyntämään potentiaaliani on hyvin harvassa ja nekin vaativat hyvin korkean koulutuksen mitä minulla ei ole.

        Taikauskoiseksi kutsuminen ei välttämättä ole haukkumista, sillä useimmiten pyritään osoittamaan että toinen uskoo asioihin joiden oikeellisuudesta ei ole minkäänlaisia todisteita. Useimmat tietämäni uskovat uskovat että taikatemput ovat oikeaa taikuutta mitä taas tietämäni ateistit eivät tee.

        Olemassaolevat todisteet ovat ateistien puolella mutta ei se silti välttämättä tarkoita että olisimme lopulta oikeassa. Ehkä se aukkojen jumala voi joskus sieltä piilopaikastaan tulla esiin, mutta niin kauan kun uskovilla ei ole esittää mitään luotettavia todisteita pidän uskovia taikauskoisina.

      • angelus_nigrum
        Älykkyyden lajit kirjoitti:

        ">>>Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

        " joten aspergerin syndroomaisetkin voivat hyvin läpäistä sen. Eli korkeat pojot mensan testissä eivät takaa sitä että henkilö osaisi toimia järkevästi normaalielämän vaatimissa tilanteissa."

        Aivan, itse omaan asperger piirteitä ja normaalielämässä on joskus vaikeuksia eikä korkea ÄO siinä paljoa auta.
        Usein miettinyt sitä että ehkä vähemmän älykkäänä elämä olisi helpompaa. Ei sanonta "tieto lisää tuskaa" aivan tyhjästä ole vedetty.

      • angelus_nigrum
        Enclave kirjoitti:

        Taisin aikonani käydä kanssasi keskustelun tästä aiheesta, muttet ilmeisesti ole sisäistänyt faktoja, joita sinulle annoin.

        Älykkyys ja älykkyysosamäärä ovat kaksi (2) eri asiaa. Älykkyysosamäärään kuuluu vain tiettyjä älykkyyden osia. Älykkyys taas puolestaan on kaikkien yhteen laskettu summa.

        Mensa ei mittaa esim, luovuutta tai musikaalisuutta, jotka ovat myös osa älykkyyttä. Voisin näin luovanan ihmisenä väittää, että mensan testeissä on useampi, kuin yksi oikea vastaus. Siinä missä se minua "fiksumpi" ihminen näkee loogisesti oikean vastauksen ja valitsee sen, niin minun mielessäni se on vain yksi vaihtoehto.

        Luova mieli analysoi kaiken, mitä ihminen näkee. Sinun teksiti on niin selvää, ennalta-arvattavaa ja kaavamaista, että perimmäinen motiivisi kirjoittaa tänne palstalle näkyy kilometrien päähän.

        " Mensa ei mittaa esim, luovuutta tai musikaalisuutta, jotka ovat myös osa älykkyyttä. Voisin näin luovanan ihmisenä väittää, että mensan testeissä on useampi, kuin yksi oikea vastaus. Siinä missä se minua "fiksumpi" ihminen näkee loogisesti oikean vastauksen ja valitsee sen, niin minun mielessäni se on vain yksi vaihtoehto. "

        Itsekin arvostan enemmän luovuutta sillä se kertoo enemmän siitä että ihminen on hyvä esim. ratkomaan ongelmia koska kykenee ajattelemaan monelta eri kantilta.
        Moni voi menestyä esim.koulussa erittäin hyvin pelkästään hyvällä muistilla mutta heti kun tulee vastaan tehtävä jossa vaaditaan luovuutta nousee seinä pystyyn.
        Mensan testit testaavat vain loogista päättelykykyä ja itse pidin enemmän testeistä joissa testattiin ongelmanratkomiskykyä, luovuutta ym. Sain elämääni aivan uuden näkökulman niiden ansiosta.

      • jooseppi2
        Älykkyyden lajit kirjoitti:

        ">>>Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

        Eikä se myöskään mittaa minkään sortin luovuutta tai kekseliäisyyttä. Paremminkin logiikkaan sidottua kapeakatseisuutta. Esimerkiksi liiasta luovuudesta tai vaihtoehtojen näkemisestä on testissä ainoastaan haittaa.

      • 9+12

        ''vaikka evoluutioteorian mukaan paremmin selviytyisivät ne jotka pystyvät monenlaiseen ajatteluun.''

        Monenlaiseen ajatteluun? Miksi ateisti ei pystyisi monenlaiseen ajatteluun?

        ''Jos et ole oikeasti älykäs, miksi haukkuisit uskovaisia taikauskoisiksi? ''

        Miten älykkyys, tai sen puute, vaikuttaisivat taikauskon määritelmään? Väitätkö muuten, että älykäs ei voi olla taikauskoinen?

        ''Mikä todistaa juuri sinun olevan oikeassa?''

        Taikausko on määritelty>useimmat uskonnot sopivat määritelmään>uskovat ovat taikauskoisia.

        Taikausko ei vaadi uskontoa.

      • helsinkijokkeri
        ikiateisti kirjoitti:

        jooseppi2

        >>>Älykkyys on täysin yliarvostettua>Mensan egonpönkitystestin läpäiseminen ei ole mikään meriitti ;)

        Käsittääkseni jumaliin uskominen ei vaadi lainkaan ajattelua eikä älyä. Sen sijaan ateistin on ollut pakko ajatella ja järkeillä tässä asiassa, joten yleisellä tasolla ateistit ovat järkevämpiä. Lisäksi tunnen monia tyhmän oloisia uskovia, joten pidän asiaa selvänä.

      • Kallon mittaaja
        ikiateisti kirjoitti:

        >>>Ateistit ovat tällä palstalla myös spekuloineet, että alempi keskimäärin älykkyysosamäärä uskovien ryhmässä saattaa johtua ympäristön vaikutuksesta, eikä perimästä

        Voisiko samalla mallilla selittää myös mustien ja valkoisten välisen tilastollisen eron ÄO:ssa? Ihan vain mielenkiinnosta ajattelin kysyä.

      • Thronos
        Kallon mittaaja kirjoitti:

        Voisiko samalla mallilla selittää myös mustien ja valkoisten välisen tilastollisen eron ÄO:ssa? Ihan vain mielenkiinnosta ajattelin kysyä.

        Voisitko selventää miten ihonväriin ryhdytään - tai miten sitä vaihdetaan?

    • exhellari86

      "Mikä todistaa juuri sinun olevan oikeassa?"

      Ei varmaan mikään. Jos voit todistaa päänupissasi loistavan kirkkaamman valon kuin mitä itselläni on, alan seurata sitä.

      Oma käännekohtani oli siinä, kun asetin uskonnollisen tiedon samalle viivalle kuin kaiken muunkin tiedon, antamatta mitään tasoituspisteitä ("Pyhän Hengen ääni", "Jumala on meitä korkeampi", "Asia aukeaa siten että uskot ensin, sitten saat tietää").

      Uskonnolla on toki alueita, joihin on vaikea päästä käsiksi naturalistislla menetelmillä, ne kun ovat subjektiivisia kokemuksia. Sellaisia ovat juuri ei-mitattavat asiat kuten uskoontulo ja Pyhän Hengen vaikutus. Niihin voi uskoa tai olla uskomatta. On kuitenkin alueita, jotka koskettavat sekä hengellistä että maallista regimenttiä ja niillä voidaan hyvinkin luotettavasti mitata Raamatun totuusarvoa. Sama koskee monia muitakin uskontoja ja uskomuksia.

      Raamatussa kerrotaan monista ihmeistä, jotka voidaan osoittaa perättömiksi. Jos tapaat ihmisen, joka ensimmäisellä tapaamisellä kertoo asioita, joita terve järkesi osoittaa valheiksi, uskotko häntä täysin enää koskaan? Raamattu kertoo asioita, jotka voidaan hyvin yksinkertaisesti osoittaa perättömiksi. Lisäksi voidaan osoittaa, että monet näistä kertomuksista ovat kopioita vanhemmista kulttuureista.

      En tavoitellut tuloa ateistiksi. En vain eräänä päivänä napsauttanut sormiani sanoen "kokeilenpa päivän tai pari miltä tuntuu olla ateisti". Se oli pitkä prosessi jonka eräässä vaiheessa olen nyt.

      Esittele, uskova, minulle järkeenkäyviä syitä miksi minun pitäisi uskoa sanomasi. Muista, että olen ollut fundamentalistiuskova aikanani. Osan ulkoa kaikki raamatunlauseet joihin ehkä mielelläsi viittaisit. Olisitko niin ystävällinen etkä kiusaisi minua ja muita pitkilä raamatunlauselainausrimpsuilla?

      • pinkkisokeri

        "Mikä todistaa juuri sinun olevan oikeassa?"

        >Ei varmaan mikään. Jos voit todistaa päänupissasi loistavan kirkkaamman valon kuin mitä itselläni on, alan seurata sitä.

        Viestisi oli sellainen, mitä toivoin täällä näkeväni. Olet ollut uskova, mutta et usko enää. Minulla ei ole mitään lisättävää viestiisi, perustelit hyvin oman valintasi ja olet yksilö massan seassa. Usko pois, jos olit oikeasti fundamentalistiuskova joskus niin olet nähnyt ja kokenut paljon enemmän Jumalan uskomiseen liittyvää elämää kuin suurin osa itseään täällä ateistiksi väittävistä.

        Väärin oli kuitenkin luulla minua uskovaksi. En kommentoi omaa uskontokuntaani, jos sellaista on. Saatan kuitenkin esittää viesteissäni Jumalan tai Luojan olemassaolon mahdollisuuksia teorioilla ja spekuloinnilla. :-)

      • angelus_nigrum
        pinkkisokeri kirjoitti:

        "Mikä todistaa juuri sinun olevan oikeassa?"

        >Ei varmaan mikään. Jos voit todistaa päänupissasi loistavan kirkkaamman valon kuin mitä itselläni on, alan seurata sitä.

        Viestisi oli sellainen, mitä toivoin täällä näkeväni. Olet ollut uskova, mutta et usko enää. Minulla ei ole mitään lisättävää viestiisi, perustelit hyvin oman valintasi ja olet yksilö massan seassa. Usko pois, jos olit oikeasti fundamentalistiuskova joskus niin olet nähnyt ja kokenut paljon enemmän Jumalan uskomiseen liittyvää elämää kuin suurin osa itseään täällä ateistiksi väittävistä.

        Väärin oli kuitenkin luulla minua uskovaksi. En kommentoi omaa uskontokuntaani, jos sellaista on. Saatan kuitenkin esittää viesteissäni Jumalan tai Luojan olemassaolon mahdollisuuksia teorioilla ja spekuloinnilla. :-)

        "Usko pois, jos olit oikeasti fundamentalistiuskova joskus niin olet nähnyt ja kokenut paljon enemmän Jumalan uskomiseen liittyvää elämää kuin suurin osa itseään täällä ateistiksi väittävistä."

        Itse en ollut fundamentalisti mutta silti teini-ikäisenä suunnittelin papin uraa koska se tuntui olevan lähellä "sydäntä" (tajusin myöhemmin että kyse ehkä olikin humanismista tai halusta auttaa muita tjsp.).
        Olin ehkä perus ev.lut. uskova enkä nuoresta iästä johtuen ollut perehtynyt kiristinuskoon riittävästi ja papin ura mielessä aloin tutkimaan kristinuskoa syvemmin. Uskoin jumalaan ja Jeesukseen tuossa vaiheessa ihan tosissani.
        Tuo tutkiminen johti lopulta siihen että vuosia myöhemmin tajusin olevani ateisti.
        Todennäköisesti olisin tuosta huolimatta jossain vaiheessa tajunnut että usko ei ole minun juttuni. Skeptinen luonteeni olisi pistänyt jossain vaiheessa kyseenalaistamaan uskoni. Fundamentalistiuskovaksi minusta ei olisi koskaan ollut ja se on edelleen asia jota en käsitä.

      • exhellari86
        pinkkisokeri kirjoitti:

        "Mikä todistaa juuri sinun olevan oikeassa?"

        >Ei varmaan mikään. Jos voit todistaa päänupissasi loistavan kirkkaamman valon kuin mitä itselläni on, alan seurata sitä.

        Viestisi oli sellainen, mitä toivoin täällä näkeväni. Olet ollut uskova, mutta et usko enää. Minulla ei ole mitään lisättävää viestiisi, perustelit hyvin oman valintasi ja olet yksilö massan seassa. Usko pois, jos olit oikeasti fundamentalistiuskova joskus niin olet nähnyt ja kokenut paljon enemmän Jumalan uskomiseen liittyvää elämää kuin suurin osa itseään täällä ateistiksi väittävistä.

        Väärin oli kuitenkin luulla minua uskovaksi. En kommentoi omaa uskontokuntaani, jos sellaista on. Saatan kuitenkin esittää viesteissäni Jumalan tai Luojan olemassaolon mahdollisuuksia teorioilla ja spekuloinnilla. :-)

        "Usko pois, jos olit oikeasti fundamentalistiuskova joskus niin olet nähnyt ja kokenut paljon enemmän Jumalan uskomiseen liittyvää elämää kuin suurin osa itseään täällä ateistiksi väittävistä."

        Kävin helluntailaisten kaikki riitit läpi. 13-vuotiaana olin jo teetupailtojen aktiivi, puhunut herätyskokouksissa, puhunut kielillä ja kastettu. Homo olin tiedostanut olevani viimeistään siinä vaiheessa, ja tämä tietysti aiheutti ristiriitoja ja painetta selvittää asiaa tarkemmin. Ahdistus oli suunnaton. Pyynnöistäni ja huudoistani minkään sortin jumala ei tullut avukseni (no, olin ymmärtänyt pyytää vain kristittyjen jumalaa).

        Rippileirillä, jonne vanhempani minut työnsivät helluntailaistaustastani huolimatta, tapasin sitten suuren rakkauteni, jonka kanssa nyt jaan elämäni. Olisko tässä ollut jokin jumalallinen siunaus?

        Eheytymiseni homoksi tapahtui suurelta osin 15-20-vuotiaana.

        Olen onnellinen.

    • kekek-kekek

      Ei se mikään harrastus ole. Ehkä se on vain sitä että kiinnostaa kaikenlainen pöhköys, ja sellaiselle nauraminen. Eli uskonnot, UFOt ja muukin huuhaa.

      • jooseppi2

        Pisteet rehellisyydestä tarkastella omia intentioita.

      • ???
        jooseppi2 kirjoitti:

        Pisteet rehellisyydestä tarkastella omia intentioita.

        Oko mielestäsi kovin fiksua käyttää tuollaista sanaa? Eikö sinulle suomen kieli kelpaa?

    • ikiateisti

      jooseppi2

      >>>Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi> ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseksi?>Onko tarkoituksena pönkittää omaa egoa ylemmyyden tunteella suhteessa niihin joiden todellisuuskäsitykseen sisältyy enemmän mielikuvituksellisia aineksia?>Jos ihminen haluaa aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä niin mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus soveltuu siihen tarkoitukseen>jonkin verran vaivaa pitää nähdä ennen kuin ymmärrystä alkaa syntyä

      • pinkkisokeri

        >Ketä aihe kiinnostaa, niin tässä linkki bonsaipuun kasvattajien sivulle:
        http://www.bonsaifi.net/keskustelu/viewtopic.php?id=684

        Onko ateismin tarkoitus tuputtaa turhaakin turhempia ajankulutusmuotoja 50-luvun ovikaupustelijoiden tapaan?

        *ojentaa vuoden ateisti-palkinnon* Ole hyvä! :-D

      • jooseppi2

        "Mitähän nuo tarkoittamasi "syvemmät merkitykset" mahtaisivat olla ja toiseksi, miksi jonkun mahdollisen pohdiskelijan pitäisi turvautua johonkin toisten ihmisten keksimään malliin."

        Tähän on kovin vaikea vastata lyhyesti. Sanoisinko laaja-alaisempia ja intuitiivisempia käsityksiä siitä mitä puolia todellisuus on rakentunut. Toki tärkeintä on mietiskellä asioita itsenäisesti, mutta lähes välttämätöntä on hakea aineksia maailmankuvan rakentamiseen jostain ulkopuolisista lähteistä ja mielellään useammasta niin fiksaannu liiaksi yhden järjestelmän muottiin. Eihän tieteekään tuloksia rakenneta tyhjän päälle.

        "Tarkoitatko että jotkin mysteerimaailman ovet aukeaa ja ihmisen tietoisuus pääsee uusille, korkeammille tasoille, kunhan vaikkapa mietiskelee joogaa, tutkii scientologiaa, raamattua tai koraania tarpeeksi sinnikkäästi."

        No esimerkiksi näin voisi muotoilla.

      • 17+16
        pinkkisokeri kirjoitti:

        >Ketä aihe kiinnostaa, niin tässä linkki bonsaipuun kasvattajien sivulle:
        http://www.bonsaifi.net/keskustelu/viewtopic.php?id=684

        Onko ateismin tarkoitus tuputtaa turhaakin turhempia ajankulutusmuotoja 50-luvun ovikaupustelijoiden tapaan?

        *ojentaa vuoden ateisti-palkinnon* Ole hyvä! :-D

        Tsirp. Jälleen kerran, et ole mensan jäsen. Et täällä näyttämäsi järjenkäytön puutteen nimissä voi olla. Joutuisi yhdistys häpeään.

      • töttörööt vaan
        17+16 kirjoitti:

        Tsirp. Jälleen kerran, et ole mensan jäsen. Et täällä näyttämäsi järjenkäytön puutteen nimissä voi olla. Joutuisi yhdistys häpeään.

        Ei mensan maine ole kovin kummoinen.

      • ikiateisti
        töttörööt vaan kirjoitti:

        Ei mensan maine ole kovin kummoinen.

        Minulla ei ole hajuakaan mensan maineesta.
        Yksi BB:n kaveri oli sellainen, pisteet oli 138 ja Tuomas Enbuske on toinen mensan testin läpäissyt, mutta oletan että Tuomas ei osallistu ko juttuihin kuin korkeintaan satunnaisesti.

        Voisin kuvitella että mensassa voisi sen tason ihmiset tavata toisiaan ja jutella henkeviä. Mutta en tiedä.

      • jooseppi2
        ikiateisti kirjoitti:

        Minulla ei ole hajuakaan mensan maineesta.
        Yksi BB:n kaveri oli sellainen, pisteet oli 138 ja Tuomas Enbuske on toinen mensan testin läpäissyt, mutta oletan että Tuomas ei osallistu ko juttuihin kuin korkeintaan satunnaisesti.

        Voisin kuvitella että mensassa voisi sen tason ihmiset tavata toisiaan ja jutella henkeviä. Mutta en tiedä.

        Mensan funktio on toimia sosiaalisena foorumina, jossa voi tavata ihmisiä jotka täyttävät jonkinasteisen älyllisen standardin. Tämä voi olla hyvä syy järjestöön kuulumiselle mikäli ympäristösi ei ole muuten älyllisesti suuntautunut (yliopisto tms.) Mitään 'neroja' siellä tuskin kuitenkaan tapaa.

    • pinkkisokeri

      ikiateisti, kun kerran turhaakin turhempien ajankulutusmuotojen tuputus on täällä sallittu taikauskojen vähentämiseksi, niin saanko esitellä ilmeisesti maailman parhaimman miehille suunnatun teistisistä uskomuksista koituvien aggressioidenpurkuvälineen.

      Olen satavarma, että olet ikuisesti kiitollinen minulle jos tilaat tämän itsellesi ellei se jo löydy kaapistasi...

      http://www.nexusrange.com/product/nexus-revo-2

      • Oletpa jalo

        Pelastit tällä monen synnynnäisesti passiivis-aggressiivisen ja elämäänsä pettyneen ikisinkun ateisti-miehen elämän. Ylistys kanssasi.

      • ikiateisti

        Sulla noita satavarmoja totuuksia riittää. Onko yhtään ainoaa asiaa, mistä et olisi satavarma?
        Vaikkapa se väitteesi, missä väitit, että työelämän ulkopuiolinen ihminen voi jäädä ilman tukirahojaan jos hän ei syö lääkkeitään.

        Silkkaa roskaa ja ositus siitä, että edes vaatimaton skeptisyys ja analyyttinen ajattelu eivät todellakaan ole ns sun juttujas. Sun mensan jäsenyyskin oli vain mielikuvituksesi tuotetta. Mikäli itse oletat olevasi mensan jäsen, niin tarkista asian nykytila omalta hoitajaltasi.
        Jatkossa saat väittää olevasi vaikka Royal Societyn kunniajäsen, sun kaikki uskottavuus on jo mennyt.

      • ?`?
        ikiateisti kirjoitti:

        Sulla noita satavarmoja totuuksia riittää. Onko yhtään ainoaa asiaa, mistä et olisi satavarma?
        Vaikkapa se väitteesi, missä väitit, että työelämän ulkopuiolinen ihminen voi jäädä ilman tukirahojaan jos hän ei syö lääkkeitään.

        Silkkaa roskaa ja ositus siitä, että edes vaatimaton skeptisyys ja analyyttinen ajattelu eivät todellakaan ole ns sun juttujas. Sun mensan jäsenyyskin oli vain mielikuvituksesi tuotetta. Mikäli itse oletat olevasi mensan jäsen, niin tarkista asian nykytila omalta hoitajaltasi.
        Jatkossa saat väittää olevasi vaikka Royal Societyn kunniajäsen, sun kaikki uskottavuus on jo mennyt.

        "Vaikkapa se väitteesi, missä väitit, että työelämän ulkopuiolinen ihminen voi jäädä ilman tukirahojaan jos hän ei syö lääkkeitään."

        Ihanko totta tuo on noin väittänyt?

      • ikiateisti
        ?`? kirjoitti:

        "Vaikkapa se väitteesi, missä väitit, että työelämän ulkopuiolinen ihminen voi jäädä ilman tukirahojaan jos hän ei syö lääkkeitään."

        Ihanko totta tuo on noin väittänyt?

        >>>Ihanko totta tuo on noin väittänyt?

      • ?`?
        ikiateisti kirjoitti:

        >>>Ihanko totta tuo on noin väittänyt?

        Tuo linkki vei orgasmi-palstalle? :D

      • Se on
        ?`? kirjoitti:

        Tuo linkki vei orgasmi-palstalle? :D

        Uskisten menomesta.

    • hassu juttu

      "Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseksi?"

      Jumalakin on ateisti. Joka päivä hän kieltää itsensä kadoksiin.
      Hän on ottanut sen vieläpä jonkinlaiseksi harrastuksekseen.

    • Nasse..

      Ajattelehan lääkäriä, omistautuu terveyden vaalimiselle vaikka ei välttämättä ole itse sairas. Siksi.

      • ikiateisti

        Hyvin tiivistetty.

        Uskovat saattaa tosin tulkita tuon niin, että ateistit kokisivat olevansa lääkäreitä ja uskovat sairaita. Itse en tosin koe niin.

    • angelus_nigrum

      "Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseks"

      Ei kyse ole mistään halusta, jos ei usko niin ei usko, ei se ole mikään valintakysymys.
      Onko uskonto harrastus, miten sen puute voi olla harrastus?
      Enemmän uskovat pitävät uskostaan ääntä kuin ateistit uskomattomuudestaan.

      Ylemmyyden tunteen suhteen taitavat uskovat olla edellä, vai eivätkö he pidä itseään jumalan kuvana jne. ateistien käsitys itsestään on paljon maanläheisempi.
      Onhan moni uskova sanonut että he eivät voisi kuvitella elämäänsä merkityksellisenä jos olisivat vain "eläimiä".
      Olemme realistisempia, emme niinkään ylemmyydentuntoisempia.

      Mikä on elämää syvempi merkitys? Ainoa merkitys on itse elämällä, muuta meillä ei ole.
      Uskonnoista hakevat merkitystä ne jotka pelkäävät itse elämää, miksi muuten turvauduttaisiin jumalien kuviteltuun apuun ja huolenpitoon ja kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään.
      Mikään ei estä ateistia olemasta henkisesti suuntautunut, onhan sitä olemassa ateistisia uskontoja, ei siihen tarvita jumalia.

      Ikävä kyllä moni hylkää tieteellisen maailmankuvan koska se on vastoin heidän uskontoaan.

      • jooseppi2

        "Mikä on elämää syvempi merkitys? Ainoa merkitys on itse elämällä, muuta meillä ei ole."

        Totta, mutta mikä on elämämme merkitys? Monen mielestä se on syöminen, seksin harrastaminen tai tiedon/rahan/vallan kerääminen. Siinäkö kaikki?

        "Uskonnoista hakevat merkitystä ne jotka pelkäävät itse elämää, miksi muuten turvauduttaisiin jumalien kuviteltuun apuun ja huolenpitoon ja kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään. Mikään ei estä ateistia olemasta henkisesti suuntautunut, onhan sitä olemassa ateistisia uskontoja, ei siihen tarvita jumalia."

        Joidenkin uskontojen kohdalla voi olla noinkin, mutta lähinnä kysymys on kristinuskon kautta vallalle tulleesta väärinkäsityksestä. "Uskonto" on jo sananakin on harhaanjohtava (vertaa "religion"). Kysymys ei ole uskosta siinä mielessä, että pitäisi hyväksyä jotain tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä.

      • ....-
        jooseppi2 kirjoitti:

        "Mikä on elämää syvempi merkitys? Ainoa merkitys on itse elämällä, muuta meillä ei ole."

        Totta, mutta mikä on elämämme merkitys? Monen mielestä se on syöminen, seksin harrastaminen tai tiedon/rahan/vallan kerääminen. Siinäkö kaikki?

        "Uskonnoista hakevat merkitystä ne jotka pelkäävät itse elämää, miksi muuten turvauduttaisiin jumalien kuviteltuun apuun ja huolenpitoon ja kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään. Mikään ei estä ateistia olemasta henkisesti suuntautunut, onhan sitä olemassa ateistisia uskontoja, ei siihen tarvita jumalia."

        Joidenkin uskontojen kohdalla voi olla noinkin, mutta lähinnä kysymys on kristinuskon kautta vallalle tulleesta väärinkäsityksestä. "Uskonto" on jo sananakin on harhaanjohtava (vertaa "religion"). Kysymys ei ole uskosta siinä mielessä, että pitäisi hyväksyä jotain tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä.

        Ikävä juttu, jos et ole merkitystä elämällesi löytänyt. Sinä itse teet päätökset elämäsi suhteen, ei sitä kukaan puolestasi tee.

        Ainoa elämäsi ja sinä tuhlaat sen siihen, että mietit mikä merkitys elämälläsi on. Surkeaa.

      • angelus_nigrum
        jooseppi2 kirjoitti:

        "Mikä on elämää syvempi merkitys? Ainoa merkitys on itse elämällä, muuta meillä ei ole."

        Totta, mutta mikä on elämämme merkitys? Monen mielestä se on syöminen, seksin harrastaminen tai tiedon/rahan/vallan kerääminen. Siinäkö kaikki?

        "Uskonnoista hakevat merkitystä ne jotka pelkäävät itse elämää, miksi muuten turvauduttaisiin jumalien kuviteltuun apuun ja huolenpitoon ja kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään. Mikään ei estä ateistia olemasta henkisesti suuntautunut, onhan sitä olemassa ateistisia uskontoja, ei siihen tarvita jumalia."

        Joidenkin uskontojen kohdalla voi olla noinkin, mutta lähinnä kysymys on kristinuskon kautta vallalle tulleesta väärinkäsityksestä. "Uskonto" on jo sananakin on harhaanjohtava (vertaa "religion"). Kysymys ei ole uskosta siinä mielessä, että pitäisi hyväksyä jotain tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä.

        "Totta, mutta mikä on elämämme merkitys? Monen mielestä se on syöminen, seksin harrastaminen tai tiedon/rahan/vallan kerääminen. Siinäkö kaikki?"

        Joillekin ehkä nuo ovat elämän merkitys joillekin taas jotkut muut asia, emmeköhän me itse määrittele mikä on elämämme tarkoitus. Tietysti jos katsotaan puhtaasti elämän kannalta niin se on lisääntyminen. Itse en ole tuota toteuttanut vaan olen omasta päätöksestä lapseton.
        Minulla elämän merkitys vaihtelee elämäntilanteen mukaan. mitään yhtä ja ainoaa oikeaa merkitystä ei ole.


        "Joidenkin uskontojen kohdalla voi olla noinkin, mutta lähinnä kysymys on kristinuskon kautta vallalle tulleesta väärinkäsityksestä"

        Varsinkin monoteististen uskontojen kohdalla. Mikä on tuo "kristinuskon kautta vallalle tullut väärinkäsitys"?

        Kysymys on uskosta juuri siinä mielessä että pitäisi hyväksyä tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä.
        Monet uskovat ovat ristiriidassa (joidenkin mielestä) uskontonsa kanssa koska hyväksyvät tiettyjä tieteellisiä väitteitä mutta silti kokevat uskonsa olevan oikea.

      • jooseppi2
        angelus_nigrum kirjoitti:

        "Totta, mutta mikä on elämämme merkitys? Monen mielestä se on syöminen, seksin harrastaminen tai tiedon/rahan/vallan kerääminen. Siinäkö kaikki?"

        Joillekin ehkä nuo ovat elämän merkitys joillekin taas jotkut muut asia, emmeköhän me itse määrittele mikä on elämämme tarkoitus. Tietysti jos katsotaan puhtaasti elämän kannalta niin se on lisääntyminen. Itse en ole tuota toteuttanut vaan olen omasta päätöksestä lapseton.
        Minulla elämän merkitys vaihtelee elämäntilanteen mukaan. mitään yhtä ja ainoaa oikeaa merkitystä ei ole.


        "Joidenkin uskontojen kohdalla voi olla noinkin, mutta lähinnä kysymys on kristinuskon kautta vallalle tulleesta väärinkäsityksestä"

        Varsinkin monoteististen uskontojen kohdalla. Mikä on tuo "kristinuskon kautta vallalle tullut väärinkäsitys"?

        Kysymys on uskosta juuri siinä mielessä että pitäisi hyväksyä tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä.
        Monet uskovat ovat ristiriidassa (joidenkin mielestä) uskontonsa kanssa koska hyväksyvät tiettyjä tieteellisiä väitteitä mutta silti kokevat uskonsa olevan oikea.

        "Joillekin ehkä nuo ovat elämän merkitys joillekin taas jotkut muut asia, emmeköhän me itse määrittele mikä on elämämme tarkoitus. Tietysti jos katsotaan puhtaasti elämän kannalta niin se on lisääntyminen. Itse en ole tuota toteuttanut vaan olen omasta päätöksestä lapseton.
        Minulla elämän merkitys vaihtelee elämäntilanteen mukaan. mitään yhtä ja ainoaa oikeaa merkitystä ei ole."

        Joka tapauksessa jos asiaa pohtii enemmän niin siihen löytyy aivan uutta syvyyttä.

        "Varsinkin monoteististen uskontojen kohdalla. Mikä on tuo kristinuskon kautta vallalle tullut väärinkäsitys?"

        Väärinkäsitys on se, että pitäisi omaksua jotain tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei ymmärretä pyhien kirjoitusten symbolista luonnetta. Piste.

      • angelus_nigrum
        jooseppi2 kirjoitti:

        "Joillekin ehkä nuo ovat elämän merkitys joillekin taas jotkut muut asia, emmeköhän me itse määrittele mikä on elämämme tarkoitus. Tietysti jos katsotaan puhtaasti elämän kannalta niin se on lisääntyminen. Itse en ole tuota toteuttanut vaan olen omasta päätöksestä lapseton.
        Minulla elämän merkitys vaihtelee elämäntilanteen mukaan. mitään yhtä ja ainoaa oikeaa merkitystä ei ole."

        Joka tapauksessa jos asiaa pohtii enemmän niin siihen löytyy aivan uutta syvyyttä.

        "Varsinkin monoteististen uskontojen kohdalla. Mikä on tuo kristinuskon kautta vallalle tullut väärinkäsitys?"

        Väärinkäsitys on se, että pitäisi omaksua jotain tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei ymmärretä pyhien kirjoitusten symbolista luonnetta. Piste.

        "Joka tapauksessa jos asiaa pohtii enemmän niin siihen löytyy aivan uutta syvyyttä"

        Näin on lähes joka asiassa.


        "Väärinkäsitys on se, että pitäisi omaksua jotain tieteellisen maailmankuvan vastaisia väitteitä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei ymmärretä pyhien kirjoitusten symbolista luonnetta. Piste."

        Luulenpa että monet uskovat ymmärtävät sen, siksi kristinuskosta on niin monia eri tulkintoja. Myös ateistit ymmärtävät sen ja ainakin minua ihmetyttää se että mitä raamatun mm. lukuisilla julmuuksilla on haluttu symbolisoida, varsinkin jos tarkoitus on ollut kuvata jumalaa hyvänä. Juutalaisille Jahve, Sebaot jne. on ollut hyvinkin sotaisa ja väkivaltainen jumala ja se on tuotu esille läpi koko vanhan testamentin ja vasta kristityt ovat ut:n myötä tuoneet esiin uuden hyvän ja rakastavan isä-jumalan, tosin helvetiti-tulkinnan mukana tuli jotain vanhasta vt:n jumalasta.

        Koska en pidä raamatun tarinoita totena ne joko symbolisoivat jotain tai ovat vain leirinuotiotarinoita ( tosin nekin voivat olla symbolisia).
        Symboliset kirjoitukset ovat siitä huonoja että jos emme tarkkaan tunne niiden taustoja emme osaa tulkita niitä oikein.
        Kukaan ei nykypäivänä tiedä mitä raamatun kirjoitusten takana oikesti on ollut ja mielestäni ei ole ainoatakaan perustetta uskoa että niiden kirjaimellisen tulkinnan takana olisi mitään oikeasti tapahtunutta.

    • kyllästynyt

      Eiköhän ne ole ne ole juuri niitä jotka käyttävät uskoansa egonsa pönkittämiseen (koska tehän muka tiedätte absoluuttisen totuuden ja muut ovat vain väärässä). Jos uskovainen ei halua pönkittää egoaan niin toinen on se että yritetään korvata/oikasta elämän hankaluudet peittämällä ne ihanoiden tarinoiden alle (hyvä esimerkki ex alkoholistit jotka on kääntynyt uskoon).

      Itse olen positivistisen naturalismin kannattaja ja ehkä hieman ateistikin. Minun mielestä ateistit ovat yllensä ateisteja ilman että se olisi haarrastus ja ne ateistit jotka ns "harrastavat" ateismia (kuullostaapa hölmöltä) ovat vain kyllästyneet tuohon uskovaisten todellisuuden vääristämiseen silmien ummistamiselle.

      Uskonnot on joskus hyödyttänyt ihmiskuntaa esim. auttanut kansakuntia yhdistymään... nykyään uskonnot voisivat o jäädä historian kirjoihin.

    • fem.

      Olen nainen, suomalainen, ateisti, kirjallisuuden harrastaja, vasemmistolainen, humanisti, feministi. Mikään näistä ei yksinään määrittele minua. Mitään en kuitenkaan näistä voi pois jättää, jos itseni pitää määritellä.

    • Kyllästynyt

      Minä en nyt vain usko niihin teidän jumaliinne. Jos se mielestäsi pönkittää egoani, niin mietin vain, millaiseksi oman jumalasi mahdatkaan kokea.

      Elämän ja merkitysten pohtiminen ei ole sidoksissa teismiin tai ateismiin. Emmeköhän me kaikki tee omat pohdintamme. Jotkut enemmän sidoksissa suuntauksiin, toiset enemmän vapaasti, mutta pohdimme kuitenkin.

    • deina_skali

      "Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseksi?"

      Haluan määritellä itseni ateistiksi, koska olen ateisti. Harrastusta en ole epäuskosta jumaliin saanut, enkä tiedä miten siitä edes voisi saada.

      Ateismi on siis edelleenkin epäuskoa jumaliin, ateisti ei siis ole sama asia kuin rationalisti, materialisti tai skeptikko. Tai edes antiteisti.

      "Jos ihminen haluaa aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä niin mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus soveltuu siihen tarkoitukseen eikä mitään tieteellisen maailmankuvan vastaisia käsityksiä ei todellakaan tarvitse omaksua."

      Jos haluaa AIDOSTI ymmärtää elämän syvempiä merkityksiä, niin pitäisi ensisijaisesti olla kiinnostunut siitä mikä todellisuudessa on elämän syvempi merkitys ja ottaa huomioon, ettei sellaista välttämättä edes ole.
      Jos nämä kohdat eivät täyty, niin et sinä aidosti halua ymmärtää yhtikäs mitään.

    • ertert

      "Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseksi?"

      Koska se on totta ja se ei ole mikään harrastus.

      "Onko tarkoituksena pönkittää omaa egoa ylemmyyden tunteella suhteessa niihin joiden todellisuuskäsitykseen sisältyy enemmän mielikuvituksellisia aineksia?
      "

      Ei.

      "Jos ihminen haluaa aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä niin mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus soveltuu siihen tarkoitukseen eikä mitään tieteellisen maailmankuvan vastaisia käsityksiä ei todellakaan tarvitse omaksua."

      Miksi kannattaisi aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä, jos niillä ei ole totuusarvoa?

      • jooseppi2

        Toki niillä on huomattava totuusarvo (riippuen tietysti mistä lähteestä puhutaan)... Huomaan muuten, että alkuperäisessä viestissä oli kirjoitusvirhe: Tarkoitus oli olla elämän syvempi merkitys eikä "elämää syvempi merkitys".

      • ertert
        jooseppi2 kirjoitti:

        Toki niillä on huomattava totuusarvo (riippuen tietysti mistä lähteestä puhutaan)... Huomaan muuten, että alkuperäisessä viestissä oli kirjoitusvirhe: Tarkoitus oli olla elämän syvempi merkitys eikä "elämää syvempi merkitys".

        "Toki niillä on huomattava totuusarvo (riippuen tietysti mistä lähteestä puhutaan)... "

        Voisitko sitten luetella ne totuudet? Enkä tarkoita nyt uskomuksiasi vaan ihan havainnoitavia totuuksia.

        "Huomaan muuten, että alkuperäisessä viestissä oli kirjoitusvirhe: Tarkoitus oli olla elämän syvempi merkitys eikä "elämää syvempi merkitys". "

        Tuo on täysin epäoleellista sen totuusarvon suhteen, mutta olen huomioinut korjauksen ja arvasin jo tarkoituksesi etukäteen.

      • jooseppi2
        ertert kirjoitti:

        "Toki niillä on huomattava totuusarvo (riippuen tietysti mistä lähteestä puhutaan)... "

        Voisitko sitten luetella ne totuudet? Enkä tarkoita nyt uskomuksiasi vaan ihan havainnoitavia totuuksia.

        "Huomaan muuten, että alkuperäisessä viestissä oli kirjoitusvirhe: Tarkoitus oli olla elämän syvempi merkitys eikä "elämää syvempi merkitys". "

        Tuo on täysin epäoleellista sen totuusarvon suhteen, mutta olen huomioinut korjauksen ja arvasin jo tarkoituksesi etukäteen.

        "Voisitko sitten luetella ne totuudet? Enkä tarkoita nyt uskomuksiasi vaan ihan havainnoitavia totuuksia."

        Voisin yrittää luetella jotain, mutta en vaivaudu... Noiden asioiden omaksuminen vaatii hieman aitoa vaivaa kunnes ne alkavat hahmottua. Toiset kuitenkin jumittuvat mieluummin lokaaliin maksimikohtaan kun ovat niin varmoja sen hetkisestä maailmankäsityksestään johon asiat eivät näytä heti uppoavan.

        Oletatko, että kaikki todet väittämät on yksinkertaisesti "lueteltavissa" ? Myös yksinkertaisiksi lauseiksi suppenemattomat väittämät voivat olla enemmän tai vähemmän tosia. Totuus on paremminkin liukuma kuin dikotomia. Taulu voi olla kaunis, vaikka ei osattaisikaan tyhjentävästi määritellä mitä kauneus on. Sitä paitsi kuten Gödel todisti epätäydellisyys lauseellaan, jokainen aksiomaattinen järjestelmä sisältää tosia väitteitä, joita ei voida todistaa.

      • ertert
        jooseppi2 kirjoitti:

        "Voisitko sitten luetella ne totuudet? Enkä tarkoita nyt uskomuksiasi vaan ihan havainnoitavia totuuksia."

        Voisin yrittää luetella jotain, mutta en vaivaudu... Noiden asioiden omaksuminen vaatii hieman aitoa vaivaa kunnes ne alkavat hahmottua. Toiset kuitenkin jumittuvat mieluummin lokaaliin maksimikohtaan kun ovat niin varmoja sen hetkisestä maailmankäsityksestään johon asiat eivät näytä heti uppoavan.

        Oletatko, että kaikki todet väittämät on yksinkertaisesti "lueteltavissa" ? Myös yksinkertaisiksi lauseiksi suppenemattomat väittämät voivat olla enemmän tai vähemmän tosia. Totuus on paremminkin liukuma kuin dikotomia. Taulu voi olla kaunis, vaikka ei osattaisikaan tyhjentävästi määritellä mitä kauneus on. Sitä paitsi kuten Gödel todisti epätäydellisyys lauseellaan, jokainen aksiomaattinen järjestelmä sisältää tosia väitteitä, joita ei voida todistaa.

        "Voisin yrittää luetella jotain, mutta en vaivaudu..."

        No niin, juttelit hölynpölyä ja nyt pakenet, kun huijausyrityksesi epäonnistui.

        "Noiden asioiden omaksuminen vaatii hieman aitoa vaivaa kunnes ne alkavat hahmottua."

        Toisin sanoen, pitää aivopestä itsensä, että löytää "totuuden". Kun siis oikein yrittää jotain uskoa ja lopulta sen saavuttaa, on kyse ainoastaan itsensä huijaamisesta.

        Miksi kukaan haluaisi huijata itseään "ymmärtääkseen" huuhaata?

        "Toiset kuitenkin jumittuvat mieluummin lokaaliin maksimikohtaan kun ovat niin varmoja sen hetkisestä maailmankäsityksestään johon asiat eivät näytä heti uppoavan."

        Se, että uskomuksesi vaihtuvat toisiin, ei tee niistä yhtään sen parempia. Ei kaikkea tarvitse uskoa vuorotellen ymmärtääkseen, että niillä ei ole totuusarvoa.

        "Oletatko, että kaikki todet väittämät on yksinkertaisesti "lueteltavissa" ?"

        En oleta. En myöskään oleta, että horinasi ja kehoituksesi olisivat mitenkään kannatettavia vaikka sinä kovasti niitä markkinoit.

      • jooseppi2
        ertert kirjoitti:

        "Voisin yrittää luetella jotain, mutta en vaivaudu..."

        No niin, juttelit hölynpölyä ja nyt pakenet, kun huijausyrityksesi epäonnistui.

        "Noiden asioiden omaksuminen vaatii hieman aitoa vaivaa kunnes ne alkavat hahmottua."

        Toisin sanoen, pitää aivopestä itsensä, että löytää "totuuden". Kun siis oikein yrittää jotain uskoa ja lopulta sen saavuttaa, on kyse ainoastaan itsensä huijaamisesta.

        Miksi kukaan haluaisi huijata itseään "ymmärtääkseen" huuhaata?

        "Toiset kuitenkin jumittuvat mieluummin lokaaliin maksimikohtaan kun ovat niin varmoja sen hetkisestä maailmankäsityksestään johon asiat eivät näytä heti uppoavan."

        Se, että uskomuksesi vaihtuvat toisiin, ei tee niistä yhtään sen parempia. Ei kaikkea tarvitse uskoa vuorotellen ymmärtääkseen, että niillä ei ole totuusarvoa.

        "Oletatko, että kaikki todet väittämät on yksinkertaisesti "lueteltavissa" ?"

        En oleta. En myöskään oleta, että horinasi ja kehoituksesi olisivat mitenkään kannatettavia vaikka sinä kovasti niitä markkinoit.

        Ei ole pakko uskoa :) Hyvä olisi kuitenkin ensin pyrkiä ymmärtämään keskustelukumppaniaa (kuten monessa elämäntaito-oppaassaan todetaan). Ehkä tyhmemmänkin kaverin ajatuksista voi jäädä jotain käteen.

      • ertert
        jooseppi2 kirjoitti:

        Ei ole pakko uskoa :) Hyvä olisi kuitenkin ensin pyrkiä ymmärtämään keskustelukumppaniaa (kuten monessa elämäntaito-oppaassaan todetaan). Ehkä tyhmemmänkin kaverin ajatuksista voi jäädä jotain käteen.

        "Hyvä olisi kuitenkin ensin pyrkiä ymmärtämään keskustelukumppaniaa"

        Minä kyllä ymmärrän sinua, mutta en kaunistele vastauksiani.

    • Thronos

      jooseppi2, voitko selittää mitä tarkoitat tällä:

      "Jos ihminen haluaa aidosti ymmärtää elämää syvempiä merkityksiä niin mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus soveltuu siihen tarkoitukseen eikä mitään tieteellisen maailmankuvan vastaisia käsityksiä ei todellakaan tarvitse omaksua."

      Miksi mikä tahansa uskonto mielestäsi soveltuu elämän syvempien tarkoitusten ymmärtämiseen?

      Ovatko uskonnot siis samanarvoisia tässä suhteessa?

      Mitä tarkoitat henkisillä suuntauksilla?

      Eikö olekaan niin, että yksi uskonto kertoo miten asiat oikeasti ovat, ja muut uskonnot ovat väärässä?

      Mitä jos ihminen tarkastelee eri uskontoja ulkopuolisena, uskomatta niistä mihinkään, ja saavuttaa näin ymmärrystä "elämän syvemmistä merkityksistä" - nimenomaan siksi että huomaa miten uskonnoissa on paljon yhteistä ja miten ne tuntuvat kumpuavan samoista tarpeista ja peloista?

      Mitä erityistä arvoa on siinä että uskoo mihin tahansa uskontoon - onko niissä kaikissa jotakin samaa erityistä syvempää ymmärrysviisautta? Miksi, voitko selittää kun en ymmärrä?

      • jooseppi2

        Hyviä kysymyksiä!

        "Miksi mikä tahansa uskonto mielestäsi soveltuu elämän syvempien tarkoitusten ymmärtämiseen?"

        Sikäli kun uskonto on syntynyt aidosta pyrkimyksestä ymmärtää elämään ja koota viisautta yhteen siinä varmasti on järkeä.

        "Ovatko uskonnot siis samanarvoisia tässä suhteessa?"

        Varmaankin toisista löytyy syvällisempiä opetuksia kuin toisista, mutta en kyllä osaa mennä lähtökohtaisesti osaa nitä mennä mitenkään arvottamaan.

        Onhan sitten toki olemassa myös joitakin "uskontoja" joiden pääasiallinen tarkoitus on kerätä hyväuskoisten rahat.

        "Mitä tarkoitat henkisillä suuntauksilla?"

        Tarkoitan uskontoja ja aitoa henkisyyttä, joka ei ole sitoutunut mihinkään dogmeihin.

        "Eikö olekaan niin, että yksi uskonto kertoo miten asiat oikeasti ovat, ja muut uskonnot ovat väärässä?"

        Ei todellakaan - ihmisillä on kyllä ollut aina taipumus leiriintyä erilaisten ismien taakse kenties pönkittääkseen omaa turvallisuuden tunnettaan ja voidakseen tuomita muut harhauskoisiksi. Jeesuskin opetti suvaitsevaisuutta, mutta huonosti on tuntunut menevän perile.

        "Mitä erityistä arvoa on siinä että uskoo mihin tahansa uskontoon - onko niissä kaikissa jotakin samaa erityistä syvempää ymmärrysviisautta?"

        Paljon on samaa ja jotain erilaista. Aivan hyvin voi tutkia kaikkia tai vain sitä joka sattuu itselle sopimaan. Kovin paljoa ei varmaan kannata uskoa mihinkään mitä ei ymmärrä.

      • Thronos
        jooseppi2 kirjoitti:

        Hyviä kysymyksiä!

        "Miksi mikä tahansa uskonto mielestäsi soveltuu elämän syvempien tarkoitusten ymmärtämiseen?"

        Sikäli kun uskonto on syntynyt aidosta pyrkimyksestä ymmärtää elämään ja koota viisautta yhteen siinä varmasti on järkeä.

        "Ovatko uskonnot siis samanarvoisia tässä suhteessa?"

        Varmaankin toisista löytyy syvällisempiä opetuksia kuin toisista, mutta en kyllä osaa mennä lähtökohtaisesti osaa nitä mennä mitenkään arvottamaan.

        Onhan sitten toki olemassa myös joitakin "uskontoja" joiden pääasiallinen tarkoitus on kerätä hyväuskoisten rahat.

        "Mitä tarkoitat henkisillä suuntauksilla?"

        Tarkoitan uskontoja ja aitoa henkisyyttä, joka ei ole sitoutunut mihinkään dogmeihin.

        "Eikö olekaan niin, että yksi uskonto kertoo miten asiat oikeasti ovat, ja muut uskonnot ovat väärässä?"

        Ei todellakaan - ihmisillä on kyllä ollut aina taipumus leiriintyä erilaisten ismien taakse kenties pönkittääkseen omaa turvallisuuden tunnettaan ja voidakseen tuomita muut harhauskoisiksi. Jeesuskin opetti suvaitsevaisuutta, mutta huonosti on tuntunut menevän perile.

        "Mitä erityistä arvoa on siinä että uskoo mihin tahansa uskontoon - onko niissä kaikissa jotakin samaa erityistä syvempää ymmärrysviisautta?"

        Paljon on samaa ja jotain erilaista. Aivan hyvin voi tutkia kaikkia tai vain sitä joka sattuu itselle sopimaan. Kovin paljoa ei varmaan kannata uskoa mihinkään mitä ei ymmärrä.

        Thronos:

        "Miksi mikä tahansa uskonto mielestäsi soveltuu elämän syvempien tarkoitusten ymmärtämiseen?"

        jooseppi2:

        "Sikäli kun uskonto on syntynyt aidosta pyrkimyksestä ymmärtää elämään ja koota viisautta yhteen siinä varmasti on järkeä."

        Miksi ei siis aito pyrkimys elämän ymmärtämiseen ja viisauden kokoamiseen ihan ilman uskontoja ole mielestäsi yhtä arvokasta kuin tehdä niin jonkin uskonnon puitteissa? Vai onko?

      • jankkajankka
        Thronos kirjoitti:

        Thronos:

        "Miksi mikä tahansa uskonto mielestäsi soveltuu elämän syvempien tarkoitusten ymmärtämiseen?"

        jooseppi2:

        "Sikäli kun uskonto on syntynyt aidosta pyrkimyksestä ymmärtää elämään ja koota viisautta yhteen siinä varmasti on järkeä."

        Miksi ei siis aito pyrkimys elämän ymmärtämiseen ja viisauden kokoamiseen ihan ilman uskontoja ole mielestäsi yhtä arvokasta kuin tehdä niin jonkin uskonnon puitteissa? Vai onko?

        Mainittiin myös henkinen suuntaus. Elämän ymmärtäminen ja viisauden kokoaminen egon tasolla on hyvin kapeata eikä tyydytä ihmisen syvempiä tarpeita. Tämä palstahan perustuu "egojen kalisteluun" ja on kaikista typerintä mitä olla voi. Jos oikeasti olet kiinnostunut henkisestä kasvusta niin googleta egon lisäksi yliminä tai korkeampi minä.

      • Thronos
        jankkajankka kirjoitti:

        Mainittiin myös henkinen suuntaus. Elämän ymmärtäminen ja viisauden kokoaminen egon tasolla on hyvin kapeata eikä tyydytä ihmisen syvempiä tarpeita. Tämä palstahan perustuu "egojen kalisteluun" ja on kaikista typerintä mitä olla voi. Jos oikeasti olet kiinnostunut henkisestä kasvusta niin googleta egon lisäksi yliminä tai korkeampi minä.

        Jankkajankka, mitä tarkoitat?

        Viestini oli tarkoitettu vastaukseksi tuohon aloitukseen, jossa ainakin minun käsittääkseni annettiin ymmärtää että kirjoittajan mielestä ateistina oleminen jotenkin poissulkee sen että haluaisi "ymmärtää elämän syvempiä merkityksiä".

        Aloittaja esitti suurpiirteisesti että "mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus" soveltuu tällaisten "elämän syvempien merkitysten" pohtimiseen.

        Kirjoittaja vieläpä - mielestäni hieman alentuvasti - opasti että "jonkin verran vaivaa pitää nähdä että ymmärrystä alkaa syntyä"

        Minä halusin tiedustella aloittajalta miksi hän tuntuu ajattelevan että muuten kuin jonkin uskonnon tai henkisen suuntauksen (mitä ne tässä tapauksessa sitten lienevätkään) kautta elämän syvempiä merkityksiä (mitä ne taas tässä tapauksessa sitten lienevätkään) ei voi pohtia.

        Egon tasolla toimimisesta (mitä sinä sillä sitten tarkoitatkaan) en ole puhunut mitään enkä tiedä miksi otat sen tässä jonkinlaisena oletusarvona mukaan, miksi puhut "egojen kalistelusta" ja miksi luulet että en ole yli viisikymmenvuotisen elämäni aikana ottanut selvää monistakin asioista.

        En ole täällä egoani kalisuttamassa. Jos olet lukenut viestejäni niin ehkä huomaat että eniten minä kyselen. Minua kiinnostaa miksi ihmiset uskovat niinkuin uskovat ja yritän ymmärtää.

        Yritän myös kysellä perusteita siihen miksi jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen määräillä omien kuvitelmiensa perusteella miten muiden pitäisi elää käytännön elämäänsä. Jos huomaan että perustelut ovat huonoja ja epäloogisia niin kyselen lisää - viime aikoina olen tehnyt sitä ehkä tavallista enemmän sillä muutama asia erityisesti ärsyttää minua tässä määräilymentaliteetissa joka ulottuu yhteiskunnan tasolle asti.

        En tiedä miksi pitäisi olla mukana jossakin suuntauksessa - miksi ei voi vain tarkkailla, ottaa selvää, pohtia, lukea, miettiä ja ajatella aivan omatoimisesti.

        Sinulla saattaa olla erilaiset "syvemmät tarpeet" kuin minulla joten älä oleta että tiedät mikä minua tyydyttää.

        Olen eri mieltä siitä että tämä palsta olisi "kaikista typerintä mitä olla voi".

        Keskustelu on mielestäni hyvä asia. MIten muuten voisi tietää mitä muut ajattelevat?

        Ottaen huomioon miten vähän yhteiskunnassamme keskustellaan siitä että suuri osa maamme asukkaista ei usko jumalolentoihin ollenkaan, tämä palsta on varmastikin hyödyllinen ja tarpeellinen. Sen osoittaa jo tänne ilmestyvien kirjoitusten suuri määrä - ihmisillä on mielipiteitä ateismista ja jumaluskosta.

        En tiedä mikä minusta on "typerintä mitä olla voi", mutta tuhansia vuosia vanhojen raakuuksien ja mielivaltaisuuksien toistaminen sana sanalta samanlaisina kerran toisensa jälkeen ja niiden ihannoiminen on ainakin siellä typerimmässä kolmanneksessa.

      • jankkajankka
        Thronos kirjoitti:

        Jankkajankka, mitä tarkoitat?

        Viestini oli tarkoitettu vastaukseksi tuohon aloitukseen, jossa ainakin minun käsittääkseni annettiin ymmärtää että kirjoittajan mielestä ateistina oleminen jotenkin poissulkee sen että haluaisi "ymmärtää elämän syvempiä merkityksiä".

        Aloittaja esitti suurpiirteisesti että "mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus" soveltuu tällaisten "elämän syvempien merkitysten" pohtimiseen.

        Kirjoittaja vieläpä - mielestäni hieman alentuvasti - opasti että "jonkin verran vaivaa pitää nähdä että ymmärrystä alkaa syntyä"

        Minä halusin tiedustella aloittajalta miksi hän tuntuu ajattelevan että muuten kuin jonkin uskonnon tai henkisen suuntauksen (mitä ne tässä tapauksessa sitten lienevätkään) kautta elämän syvempiä merkityksiä (mitä ne taas tässä tapauksessa sitten lienevätkään) ei voi pohtia.

        Egon tasolla toimimisesta (mitä sinä sillä sitten tarkoitatkaan) en ole puhunut mitään enkä tiedä miksi otat sen tässä jonkinlaisena oletusarvona mukaan, miksi puhut "egojen kalistelusta" ja miksi luulet että en ole yli viisikymmenvuotisen elämäni aikana ottanut selvää monistakin asioista.

        En ole täällä egoani kalisuttamassa. Jos olet lukenut viestejäni niin ehkä huomaat että eniten minä kyselen. Minua kiinnostaa miksi ihmiset uskovat niinkuin uskovat ja yritän ymmärtää.

        Yritän myös kysellä perusteita siihen miksi jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen määräillä omien kuvitelmiensa perusteella miten muiden pitäisi elää käytännön elämäänsä. Jos huomaan että perustelut ovat huonoja ja epäloogisia niin kyselen lisää - viime aikoina olen tehnyt sitä ehkä tavallista enemmän sillä muutama asia erityisesti ärsyttää minua tässä määräilymentaliteetissa joka ulottuu yhteiskunnan tasolle asti.

        En tiedä miksi pitäisi olla mukana jossakin suuntauksessa - miksi ei voi vain tarkkailla, ottaa selvää, pohtia, lukea, miettiä ja ajatella aivan omatoimisesti.

        Sinulla saattaa olla erilaiset "syvemmät tarpeet" kuin minulla joten älä oleta että tiedät mikä minua tyydyttää.

        Olen eri mieltä siitä että tämä palsta olisi "kaikista typerintä mitä olla voi".

        Keskustelu on mielestäni hyvä asia. MIten muuten voisi tietää mitä muut ajattelevat?

        Ottaen huomioon miten vähän yhteiskunnassamme keskustellaan siitä että suuri osa maamme asukkaista ei usko jumalolentoihin ollenkaan, tämä palsta on varmastikin hyödyllinen ja tarpeellinen. Sen osoittaa jo tänne ilmestyvien kirjoitusten suuri määrä - ihmisillä on mielipiteitä ateismista ja jumaluskosta.

        En tiedä mikä minusta on "typerintä mitä olla voi", mutta tuhansia vuosia vanhojen raakuuksien ja mielivaltaisuuksien toistaminen sana sanalta samanlaisina kerran toisensa jälkeen ja niiden ihannoiminen on ainakin siellä typerimmässä kolmanneksessa.

        Jotta en itse puolestani syyllistyisi "egojen kalisteluun", annan vaan lukuvinkin:).


        http://www.paulbruntondailynote.se/page4.php?setLang=fi

      • jooseppi2
        Thronos kirjoitti:

        Jankkajankka, mitä tarkoitat?

        Viestini oli tarkoitettu vastaukseksi tuohon aloitukseen, jossa ainakin minun käsittääkseni annettiin ymmärtää että kirjoittajan mielestä ateistina oleminen jotenkin poissulkee sen että haluaisi "ymmärtää elämän syvempiä merkityksiä".

        Aloittaja esitti suurpiirteisesti että "mikä tahansa uskonto tai henkinen suuntaus" soveltuu tällaisten "elämän syvempien merkitysten" pohtimiseen.

        Kirjoittaja vieläpä - mielestäni hieman alentuvasti - opasti että "jonkin verran vaivaa pitää nähdä että ymmärrystä alkaa syntyä"

        Minä halusin tiedustella aloittajalta miksi hän tuntuu ajattelevan että muuten kuin jonkin uskonnon tai henkisen suuntauksen (mitä ne tässä tapauksessa sitten lienevätkään) kautta elämän syvempiä merkityksiä (mitä ne taas tässä tapauksessa sitten lienevätkään) ei voi pohtia.

        Egon tasolla toimimisesta (mitä sinä sillä sitten tarkoitatkaan) en ole puhunut mitään enkä tiedä miksi otat sen tässä jonkinlaisena oletusarvona mukaan, miksi puhut "egojen kalistelusta" ja miksi luulet että en ole yli viisikymmenvuotisen elämäni aikana ottanut selvää monistakin asioista.

        En ole täällä egoani kalisuttamassa. Jos olet lukenut viestejäni niin ehkä huomaat että eniten minä kyselen. Minua kiinnostaa miksi ihmiset uskovat niinkuin uskovat ja yritän ymmärtää.

        Yritän myös kysellä perusteita siihen miksi jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen määräillä omien kuvitelmiensa perusteella miten muiden pitäisi elää käytännön elämäänsä. Jos huomaan että perustelut ovat huonoja ja epäloogisia niin kyselen lisää - viime aikoina olen tehnyt sitä ehkä tavallista enemmän sillä muutama asia erityisesti ärsyttää minua tässä määräilymentaliteetissa joka ulottuu yhteiskunnan tasolle asti.

        En tiedä miksi pitäisi olla mukana jossakin suuntauksessa - miksi ei voi vain tarkkailla, ottaa selvää, pohtia, lukea, miettiä ja ajatella aivan omatoimisesti.

        Sinulla saattaa olla erilaiset "syvemmät tarpeet" kuin minulla joten älä oleta että tiedät mikä minua tyydyttää.

        Olen eri mieltä siitä että tämä palsta olisi "kaikista typerintä mitä olla voi".

        Keskustelu on mielestäni hyvä asia. MIten muuten voisi tietää mitä muut ajattelevat?

        Ottaen huomioon miten vähän yhteiskunnassamme keskustellaan siitä että suuri osa maamme asukkaista ei usko jumalolentoihin ollenkaan, tämä palsta on varmastikin hyödyllinen ja tarpeellinen. Sen osoittaa jo tänne ilmestyvien kirjoitusten suuri määrä - ihmisillä on mielipiteitä ateismista ja jumaluskosta.

        En tiedä mikä minusta on "typerintä mitä olla voi", mutta tuhansia vuosia vanhojen raakuuksien ja mielivaltaisuuksien toistaminen sana sanalta samanlaisina kerran toisensa jälkeen ja niiden ihannoiminen on ainakin siellä typerimmässä kolmanneksessa.

        "Miksi ei siis aito pyrkimys elämän ymmärtämiseen ja viisauden kokoamiseen ihan ilman uskontoja ole mielestäsi yhtä arvokasta kuin tehdä niin jonkin uskonnon puitteissa? Vai onko?"

        Ilman muuta on yhtä arvokasta tai arvokkaampaa :) Kuitenkin ehkä jossain vaiheessa joku keksii ruveta nimittämään tietyn ajattelutavan edustajia jollain nimityksellä ja seuraavaksi se ehkä luokitellaan uskonnoksi?

    • Jim Marshall

      "Minkä takia ihminen haluaa määritellä itsensä ateistiksi ja vieläpä ottaa sen jonkinlaiseksi harrastukseksi? Onko tarkoituksena pönkittää omaa egoa ylemmyyden tunteella suhteessa niihin joiden todellisuuskäsitykseen sisältyy enemmän mielikuvituksellisia aineksia?"

      Mielestäni tässäkin ketjussa tulee hyvin esille se miksi uusia viestiketjuja pitää aloittaa:
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/12266052

      Joillain kun on tarve kiillottaa sitä omaa marsua. Jos naapurilla on parempi marsu niin se ei käy päinsä.

      Eihän tämmönen ateismi perustu enää mihinkään teistiseen keskusteluun missä annettaisiin perusteluita siihen miksi jumalat ovat höpsötystä vaan oman marsun nostamiseen pöydälle. Tosin kyllähän sen ymmärtää kun monella on se oma marsu ojassa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään

      Kaikkosen erityis­avustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po
      Maailman menoa
      121
      6030

    2. Halaisin sua mies

      Jos voisin 💗
      Ikävä
      29
      2120

    3. Onkohan meillä kummallakin joku pakkomielle toisiimme

      Vähän luulen että on..
      Ikävä
      177
      1952

    4. Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?

      gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.
      Maailman menoa
      66
      1114

    5. Mitä tämä on

      Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut
      Tunteet
      10
      1113

    6. Hyvää yötä kaivatulleni

      En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä
      Tunteet
      24
      997

    7. Olen valmis

      Kohtaamaan sinut tänä kesänä, jos sellainen sattuma osuu kohdalleni.
      Ikävä
      73
      987

    8. Nyt on konstit vähänä.

      Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,
      Kiuruvesi
      24
      902

    9. Tilinpäätösvaltuusto 27.5

      Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty
      Pyhäjärvi
      42
      897

    10. Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla

      Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I
      Suomussalmi
      12
      765
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt