vaikea saada kavereita veneilemään.

"Nykyiset kaverit eivät vaan lähde mukaan vesille, kiire? "

Moottoriveneily on tylsää, ehlä kaverit tietävät sen. Vauhdikkaan ja hauskasti purjehvian veneen kyytiin saattaisivat tullakin.

http://www.beneteau.com/Sailing-Yachts/First/First-30
http://seacart26.com/

Mulla taas on se ongelma että olen niin pirun komea ja kovapalkkainen menestyjä. Eikä siksi kukaan tule veneeseeni kaffelle.

Tuntuu tosi ikävältä.

Mä taas köyhä renttu jolla pieni vanha kuidutettu vene ja kavereita olis tulossa niin paljon et raukat tappelevat laiturilla että ketä pääsee kyytiin.

Joo, uskon sen. Voin jo kuvitella minkänäköinen olet tukassasi, minkälaiset housut, kengät ja pusero sinulla on päälläsi. Siihen kun lisätään käytös joka on ylimielinen ja juppimainen itseään korostava ja lesottava. Ei tarvitse sellaisen ihmetellä. Toki tiedän ettet oikeasti ole sellainen vaan provoilet.

Itse pörrään avoveneellä helsingin ja porvoon välillä, suuntaan eri saariin seikkailemaan. Yksin monesti, kun on samalla tapaa veneilyseurasta pulaa. Toiset ovat niin city ihmisiä, että on selvästi jokin pelko vesille tai uusiin paikkoihin.

Olen kyllä ihan seurallinen ihminen mutta minusta on aika kiva ajella yksin. Meri ja meriluonto on erinomainen seuralainen. Totta kyllä että purkkarilla saa ehkä ajan kulumaan paremmin mutta en näe mitään syytä miksei moottorillakin olis kiva cruisailla. Kohtuullinen kalastus kotitarpeeksi on kiva lisäaskare. Totta kyllä että yksin ei ole ihan yhtä turvallista.

Ja sekin on totta että tuosa 30-50 välillä kaverit eivät aina ehdi puuhailemaan. Kannattaa säilyttää vanhat kaverit ja tehdä niiden kanssa jotain muuta kuin veneillä, ja hankkia veneilijöistä uusia kaippareita.

Ite oon 33v ja aika vähän sitä nykyään tulee lähdettyä kaverien kanssa veneelle. Pari kolme kertaa kesässä poikaporukan tai tuttuva pariskunnan kanssa tulee käytyä. Lapsiakaan ei vielä ole, kun rouva on sen verran nuorempi, että valmistuu vasta opinnoistaan, joten pääsääntöisesti se veneily on rouvan kanssa kaksistaan retkeilyä.
Tuossa reilu 10-15v sitten, kun oli n. 20 vuotias ja ensimmäisellä omalla pienellä ukin vanhalla ht-veneellä ajelin, niin aika paljon enemmän tuli kaverien kanssa kesäisin veneellä käytyä kalassa, jossain saarissa ryypiskelemässä jne, mutta eiköhän tää oo aika normi kehitystä. En nyt muutenkaan ihan yhtä paljon enää vietä aikaa kaverien kanssa. Ja kuten joku edellä totesi, niin ite kyllä nautin toisinaan ihan yksinkin veneilystä.

Merikarhusatamien saunasta saat aina sateenkaarivärien mukaista seuraa !

Onko varma kanssa? Pitääpä liittyä porukkaan.

Jos nyt edes yhden asiallisenkin vastauksen yrittäisi rustata...

En tiedä miksi ihmiset eivät tykkää lähteä. Ehkä he kokevat, että veneily ei ole riittävän turvallista. Tai ehkä he eivät luota sinun arviointikykyyn veneen päällikkönä. Tai sitten he mieltävät tilat liian ahtaiksi pidempiä oleskeluita ajatellen. Yksinkertaisin selitys on tietty se, että veneily ei ole heistä yhtä kivaa kuin sinusta. Veneily kun on matkustajille helposti melko passiivista touhua.

Mutta et varmasti ole yksin 'ongelmasi' kanssa. Mielestäni tämä aihe ansaitsisi huomattavasti tasokkaampaa keskustelua kuin yllä nähty.

Omien havaintojen mukaan useimmat veneilijät ovat hyvin innostuneita liikkumaan vesillä. Itse liki 100 päivää vuodessa merellä. Mutta suurin osa ihmisistä on maakrapuja, jotka eivät viihdy veneessä ja muutenkin harrastus on EVVK epämukavaa puuhaa kaupunkia alkeellisemmissa oloissa. Erittäin harvassa on ne naiset, jotka viihtyvät merellä. Keski-ikäisten naisten "kenttäkelpoisuus" on muutenkin heikko jos eivät ole nuorena olleet partiossa tms.

Mitä nopeammin opit viihtymään vesillä yksin, sen parempi sinulle. Yksin pitää toki valita rantautumispaikat tarkemmin olosuhteet huomioiden, päivämatkat lyhempiä, turvallisuus muutenkin maksimoida (ethän halua nyrjäyttää nilkkaa rantakalliolla kun olet yksin jossain saaressa jne). Yksin voi myös tuntua tylsätä, mutta siihenkin tottuu ja pitää oppia nauttimaan "erakkona" olemisesta venereissuilla. Minulla on tuo henkinen totuttelupuoli menossa, ja mielestäni siinä on veneen käsittelyyn verrattuna paljon suurempi totutteleminen, Ainakin jos on vesillä vaikka viikon.

"Oma seura, paras seura". Aikataulusi ei ole muiden menemisistä kiinni, kukaan toinen ei marise ruokalistasta, voit lähteä aamulla aikaisin tai myöhään, ihan miten huvittaa.

Normaali keski-ikäinen, perheellinen 30-50 vuotias ei juuri kavereiporukoissa hiihtele. Tunnen toki näitä kaveririippuvaisia, omassa tuttavapiirissäni on näitä ikisinkkuja, joilla ei muuta ole. Lisäksi pari sekavaa hörhöä ja yksi homo. Näille kaverit tulee ensin, mutta itselläni ne molemmat frendit löytyy tuosta elätettävien listoilta.

Tarpeeksi vaan viinaa veneeseen niin kyllä niitä kavereitakin sinne sitten tulee..

Kyllähän se on tämä nyky mailman meno mennyt kiireisimpänäkin suuntaan ja kaikilla on kaikenlaista menoa, joten vaikea on sovitella menoja yhteen. Tuossa iässä saattaa vielä joillakin olla tärkeämpi olla "ihmisten ilmoilla" kuin merellä. Oma ajoittainen veneilyseuran puute on ainakin toistaiseksi hallinnassa innokkaan jälkikasvun muodossa, joskin siihen tulee varmaan muutosta murrosiän koittaessa. Tämä nyt on sitten sellainen vähän pitkän juoksun keino hoitaa asia.

Vuosia sitten halusin mennä Tallinnaan, eikä ollut tuttuja käytettävissä. Sain mukavan sille reissulle gastin muistaakseni sfnetin kautta. Ei ole poissuljettu keino sekään.

Olen kiinnittänyt myös huomion yksin purjehtiviin miehiin. On käynyt mielessä, että vene ja veneily on jäljelle jäänyt juttu. Kavereita ei ole ja sitten panostetaan harrastukseen. Vierasvenesatamista sitten saadaan mitä saadaan lisäksi. Ikävä juttu toisaalta, mutta mikä osa siitä on puhdasta valintaa jää arvoitukseksi.

Yhteenveto on kiireisiä city ihmisiä jotka pelkäävät alkeellisia oloja ja luontoa:). Kohra alkaa loma ja lähden yksin liikenteeseen opettelemaan vähän erakkoveneilyä. Satamissa värman löytyy juttuseuraakin. Ihan mukava kuulla ett on muitakin joilla on Sama "ongelma". Hyvää veneilykesää vastaajille, paitsi trollaajille paljon hyttysiä. Hheh

Terve venepoika! Ja onnittelut, sulla on ollut mahdollista valita hieno harrastus

"Ongelmasi" on kovin tuttu mullekin, olen miettinyt sitä usein. Että mistä se johtuu, ettei kaverit tunnu innostuneelta. Olen siihen kyllä tottunut vuosien varrella. Tuntuu, että itse pitää ainakin niellä ylpeys ja rohkeasti ehdottaa reissuja, vaikka sähköpostilla. Laittaa tarpeeksi seikkaperäisen ajatuksen, ettei niiden tarvi funtsia asioita joita eivät välttämättä tiedä. Kyllä ne kuitenkin haluaa lähteä.

Oletko jossain veneseurassa? Sitä kautta saa helposti uusia "kontakteja", voi kysellä ja ehdotella. Joku kokeneempi voisi lähteä vähän niinku luotsiksi. Se hivelee kummasti vanhaa kipparia, voin kertoa

Ja jollei niitä vanhoja kavereita millään saa lähtemään, ne eivät sitten vaan pidä veneilystä/ tai pelkäävät ehkä merta?... Voihan täälläkin kysellä asiallisesti seuraa, kyllä asia ymmärretään. Voisin itsekin lähteä, mutta..öö.. olen turkulainen :(

Näyttää siltä purjeveneilijät risteilevät moottorilla eli harraatavat keskimoottori veneilyä, koska purjehtiminen on kivaa mut tosi työlästä puuhaa silloin kun tuulet vastaisia ta hankalia tuulen suunnanvaihtueassa nopeaati.
Moottori vetää tasaisesti voi ruorin takaa nuokkuu kivasti laiskasti.
Kaverit eivät useikaan viihdy gastina jollei ole tota merihullutta joka veneilijöitä innoittaa.

Fiksummat kaverisi tietävät, että ihmisuhreilla mitaten huviveneily on sata kertaa vaarallisempaa, kuin metsästys.

Suurin osa nykyihmisistä on veteliä paskoja joita ei kiinnosta muu kuin maata sohvalla tv:tä katsellen tai istua baarissa lipomassa kaljaa.

Ihan hyvä että pysyvätkin siellä.

kukaan taas ei jaksa tulla kastumaan ja palelemaan purkkariini, on kuulemma liian työlästä ja hidasta menoa!! ihmeen vinosssakin pitää kulkea

Tilanteesi on vähän niinkuin myyjällä, jolta asiakkaat eivät osta tavaroita.
Myyjän ei kannata ajatella, että asiakkaat ovat tyhmiä kun eivät osta, vaan miettiä mikä saisi asiakkaat ostamaan.
Ihan samalla tavoin sinun kannattaa ajatella, että mikä tekisi veneilystä huokuttelevaa kavereillesi ja mikä kumoaisi ne syyt, miksi he nyt eivät pääse tai halua tulla.

- Kaikkien tärkeintä on, että kaverillasi on hauskaa kun hän on mukanasi veneilemässä: Ajattele homma niin, että sinä teet palveluksen kaverille, kun tarjoat hänelle elämyksen merellä. Kaverin ehdoilla. Ei toisin päin.
-Onko niin, ettei kavereilla ole aikaa lähteä moneksi päiväksi veneilemään? Ehdota heille parin tunnin veneilyä kotirannasta mikä tahansa ilta.
-Eikö kavereita varsinaisesti kiinnosta veneily? Hurauttakaa veneellä suhtkoht lähellä olevaan ranta/saarikapakkaan ja ottakaa terassilla bisseä. Eli veneily ei olekaan se pääasia, tai ainakin tarjoat ensisijaisesti terassikeikkaa.
-Onko moottoriveneily kavereista vähän tylsää hommaa? Laita heidät ohjaamaan venettä, niin saavat itse osallistua ja mielekästä tekemistä. Itse voit silloin rauhassa keskittyä navigointiin tai vaikka maisemien katselemiseen. Jos kaveri on innokas, niin voit neuvoa hänelle navigoinnin perusteita.
-Eikö kaverin vaimo päästä kavereita? Lähteekää terassi-veneretkelle pariskuntana, oman ja kaverin vaimo mukaan.
- Eikö kavereita kiinnosta kylmässä, märässa ja tuulessa paleleminen? Sana että homma tehdään säävarauksella: jos sovittuun päivään sattuu huono ilma, niin veneretki jää väliin ja vaihtuu maissa oluen ottamiseen.

Ja pikkuhiljaa näistä lyhyistä retkistä voi osa kavereista innostua lähtemään pitemmällekin retkelle mukaan. Ja osa ei koskaan tule tykkäämään veneilystä, sekin kannattaa hyväksyä.

Helppoa kuin heinänteko! Reippaasti juomia mukaan. Extrana pari virolaista naista ja hyvin soivat stereot,siinä matka taittuu mukavasti.

Sitten vielä hyväksikoettu juttu; älä ota mukaan vettä,mehua tai yleensäkään mitään alkoholitonta juomista. Eli niinkuin juankosken satakieli aikoinaan lauloi,aamu alkaa A:lla. Siinä on ikimuistoisen veneilyreissun resepti! Nythän kaikki moralistit ja muut velkaveneilijät älähtää,mutta mietippä kahteen kertaan kumpi on hauskempaa,em.viikonloppu vai vaikka seuran saaressa sen pullukan pirttihirmun kanssa,kommodorin valvovan silmän alla?

Veneilevänä eläkeläisenä tunnen syyllisyyttä että minä ja kaltaiseni tekevät vierasvenesatamat sinulle vastenmielisiksi. Yritän vastaisuudessa olla huomaamaton etten pilaa tunnelmaa.

Kyllä se taitaa olla niin että nykymiehet on tossun alla ja vaimot pirttihirmuja. Sanotaan ettei saa lupaa lähteä. Niinkuin aikuinen lupaa tarvitsisi.

Ei niitä vaan kiinnosta. Hanki lisää kavereita. Mun kaverit on olleet kohtuu paljon reissussa mukana, lisäksi olen töistä käskenyt porukkaa mukaan. Töissä on jotain Intian maalaiskylistä lähtisin olevaa porukkaa, jotka on ekan kerran nähneet meren vasta Suomessa, niille veneily on elämys, jota juhlistetaan pitämällä näköpuheluyhteys auki kotimaahan. Yksikin kaveri kysyi purjeet nostettuani, "mihin tätä kangasta tarvitaan?" ja taputti purjetta. Lisäksi kannattaa tehdä lapsia, niin ne saa pakotettua mukaan etenkin parivuotiaina ja siitä ylöspäin.

Jo on ketju, paremmin sopisi johonkin pellen ihmissuhde palstalle.

Aina voi sitten lähteä kokeilemaan, miltä oikea merellä olo tuntuu.
Etsin huumorintajuisia gasteja purjehtimaan kanssani. Sukupuolella ei ole merkitystä. Jos ujous iskee, on 4 erillistä kajuuttaa ja pari kylppäriä käytettävissä. Muutenkin ihan kivat oltavat Suomessa valmistetussa veneessä...

Jos ei löydy kavereita, niin yksin sitten.
Ja jos yksin, niin vene saisi olla sopivan kokoinen, eli tarpeeksi pieni.
Ja jos pieni, niin reissualueet ja oheisharrastukset sen mukaan.

No problem.

70 luvulla isin kanssa,80 luvulla skaiffojen kanssa,90 luvulla tulevan vaimon kanssa,2000 luvulla vaimon ja lasten kanssa, 2010 luvulla taas vaimon kanssa,kavereita on aina ollut

Koira on ihmisen paras kaveri, se lähtee aina mukaan ja koira kun seisoo kannella nokka vastatuuleen niin saa ihmiset hymyileen.

Nopealla moottoriveneellä tai jahdilla jos joku Turun saaristossa seikkailee niin luulisi että seuraa löytyy. Jos ei ketään muuta niin vaikka minä