Tuning

No ihan samoja oon leikkinyt, paitsi että pyssyt ei ollut vaan muovisia, vaan sellaisia joissa oli nallia.

Siis sellaista pinkkiä nauhaa jossa oli pyöreitä paukkuja, ne sai muuten kynnelläkin paukautettua. Oli usein kynsi kellertävänä, mutta siitä lähti sellainen mukava rikin (?) haju.

Nalleilla leikin paljon, pidin niille olympialaisia. Semmonen "Iso-Nalle" oli hirmu hyvä kuulantyöntäjä :)

Muovisia sotilaita mulla oli aimo läjä, samoin muovisia maatalon elukoita ja inkkareita ja länkkäreitä komeilla ratsuilla.

Sellanen rautanen 10-senttinen tykkikin oli, jolla pysty ampumaan sellasia muovisia erivärisiä nappuloita. Ne nappulat oli kyllä tarkotettu johonkin kuvioiden tekemiseen eli niitä pisteltiin sellaseen valkoiseen reikäseen muovialustaan (tylsää). Sit vuorotellen ammuttiin sillä tykillä toisten linnoittautuneita sotilaita kumoon.

Barbit ja nuket oli kyllä koskemattomina mun nurkissa, joiltain barbeilta olin pikku hampaillani nakertanut rintavarustuksen muussiiksi...sen verran olin jo silloinkin rinnoista kiinnotunut vai mitä lie tarkoittanut... :)

..mielikuvitusleikkejä, joissa itse "näyttelin" kaikkia osapuolia.

Leluilla en niinkään muista leikkineeni, niitä ei kyllä ollutkaan..:D

Olin sellainen niityillä harhaileva lapsukainen, joka höpötteli juttuja itsekseen ja lauloi.

Juu-u, lauloin erittäin paljon. Minustahan piti tulla laulaja..;)

Ihan pienenä, ennen kouluikää kiipeilin puissa ja olin kova tekemään majoja metsiköihin ja kallioille. Yhden mustalaispojan kanssa mentiin aina bussipysäkille laulamaan ja rahoilla ostettiin nallekarkkeja. Loput ajat kuuntelin aikuisten juttuja korvat höröllään.

Kouluikäisenä muistan eläneeni fillarin selässä. Ja kirkkistä on leikitty eräskin iltapimeä. Sitten jossain vaiheessa rupesin vain itsekseni lueskelemaan ja kirjoittelemaan tarinoita.

Aika lailla kaikkea on tullut leikittyä lapsena.. Läpi on käyty niin barbileikit kuin rosvot ja poliisitkin.

Eniten kuitenkin ja suurimman osan aikaa leikin mieluummin roolileikkejä tai keksin meidän pihan lapsille uusia leikkejä ja pelejä.
(mikä oli tarpeen kaupungissa, kun piha on pelkkä betonineliö, parkkipaikka ja kuivausteline)
Leluilla ei siis niin väliä, mutta kaikenlaista roolirekvisiittaa meillä oli (vaatteita, lakanoita ja naamiaisasuja) kaksi isoa matkalaukullista.

Sotaa en suostunut leikkimää, se oli ainoa, sillä olin pasifistiksi oppinut jo pienestä..
Olihan noita pyssyleikkejä silti aina, varsinkin kun melkein enemmän leikin poikien, kuin tyttöjen kanssa...

ja kyllähän sitä tuli muutaman kerran annettua pihan pikkupojille vesitykillä kunnon opetus kun eivät lakanneet kiusaamasta pikkuveljeä ;)

Muistan sellaisia juttuja kuin neppikset, räpättimet (pyörissä), ritsat, jouskarit, henkarista irrotettavat pihlajanmarjapyssyt, lumipallon heittelyt (kuka pisimmälle, kuka korkeimmalle etc.), majat (puussa, lumesta, vilteistä) lätkämailan, hokkarit yms. Rullalautailu loppui kun yksi nilkka meni. Sellaista pitkäsatulaista pyörää mulla ei olut, mistä olin pojille kovin katkera. Samoihin aikoihin taisivat nukketytöt jo opetella meikkaamaan. Mä en sitä tainnut oppia, mutta eivätpä nekään koskaan heittämään palloa ;-)

Leikin lapsena nukeilla ja nallekarhuilla.
Soitin pianoa ja luin kirjoja.
Jos meitä oli ryhmä lapsia, leikittiin kotia ja hippaa, joskus kirkkistä ja sitä pallopeliä, missä heitettiin keinussa istuvaa pallolla.
En osannut koskaan piirtää, joten en ole ikinä vapaaehtoisesti piirtänyt mitään.
Kirjoitin päiväkirjaa kyllä.

Seurasta riippuen mitä milloinkin. Pikkusiskon ja naapurin tyttöjen kanssa perinteisesti nukeilla. Poikia jos oli porukassa, niin yksi suosituimmista oli rosvoa ja poliisia, ja kymmenen tikkua laudalla, ellei sitten pelattu jalkapalloa tai pesäpalloa. Puissa kiipeily oli tosi kiva harrastus.
Tosin jos valita sai, niin useimmiten hakeuduin niihin "poikien leikkeihin".

Mä viihdyin metsässä. Olin ahkera majojen rakentaja. Muistan hyvin pettymyksen kun eräskin hieno majani oli rikottu. Myös pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa poliisi ja roisto leikit, sekä tuikkis. Tuikkis oli jonkinlainen taskulampuilla leikittävä hippapeli. Sitten tykkäsin järjestää muille kilpailuja, joissa itse toimin ajanottajana jne. Hommasin palkintojakin kisoihin. Aikaani vietin myös kylän koiria ulkoiluttaessa. Pimpottelin myös ihmisten ovikelloja ja halusin tutustua ihmisiin. Erityisesti viihdyin vanhuksilla kylässä. He osasivatkin varata minua varten aina karamelliä. En vierastanut ketään. Olin reipas ja kuulemma oikea auringon paiste.
Toki kaikki kauniskin on aina viehättänyt. Barbit, ponyt ja sellaset. Keräilin myös kaikkea. Mm. Erilaisia kiviä, nappeja, kiiltokuvia, tarroja, postimerkkejä, perhosia...
Uimisesta olen tykännyt lapsesta asti. Olin, ja olen oikea vesipeto.
Oli ne ihania aikoja...