Alkoholisti pettää kaikkia. Läheisiään, viranomaisia ja itseään. Vähiten itseään. Juo aikansa. Krapulassa, morkkiksessa katuu, kerjää sääliä. Lupaa uudelleen ja uudelleen lopettavansa. ”Kyllä minä nyt olen oppinut, viina ei sovi minulle”. Kunnes kuukauden, ehkä parin päästä taas sopiikin.
Lupaa käydä A-klinikalla, käykin. Valehtelee sielläkin. Saa Antabusta, jonka ottamisesta lupaa huolehtia itse. Ottaa ehkä, mutta kun alkaa valmistella juomista, jättää lääkkeen ottamatta. Valehtelee, ettei A-klinikalla voi valvotusti ottaa Antabusta. Eikä hän oikeastaan sitä tarvitsekaan, kun nyt kyllä tietää.
Ja läheiset uskovat. Kunnes saavat jälleen pettyä. Sitten suututaan, mutta anteeksipyyntöpuhelun jälkeen ollaan taas tukemassa ja yritetään uskoa.
Alkoholi on vain niin hyvää. Yhteiskunta maksaa asumisen ja toimeentulon. Töissä ei kannata käydä. Edes pelko lasten huoltajuuden menetyksestä ei estä juomista. Lastensuojeluakin on helppo vedättää.
Tällaista ihmistä olen seurannut vuosien ajan. Eikä mikään muutu. Silti lähisuku jaksaa uskoa ja toivoa. Ja tukee katuvaa. Ja uskoo bullshittiä: ”Löysin kaapista sinne vahingossa jääneen salmiakkikossun!” Varmaan joo, vahingossa. Juoppo ei unohda juomatonta viinaa kaappiin.
Läheisten rakkaus, usko ja luotto on näköjään loputon.
Itse aikoinaan pahastikin alkoholisoituneena tiedän tasan tarkkaan, miten tämä ihminen ajattelee. Luulee pystyvänsä pitämään rakkaimpansa (viinan itsellään) ja samalla välit kunnossa perheeseensä. Kuvittelee olevansa se fiksuin.
Koska ei ole pohjiaan vielä katsonut, vaikka lähellä on käynyt. Itse ne kerran katsoin. Silti pitää joka aamu tehdä selväksi päässä, että ei ole mitään syytä juoda. En saa alkoholista kuin harmia. Ammatti meni, ajokortti ja avioliitto, sukukin alkoi kartella.
Mielenkiintoinen kesä tulossa. Ei mitään, vaikka tämä läheisen läheinen joisi itsensä hengiltä, mutta kun sairastuttaa koko lähipiirinsä ja sotkee ongelmillaan muidenkin elämän.
En ala neuvomaan. Kun ole vähän jäävi. Pukki kaalimaan vartijana tilanteessa. Mutta olen yrittänyt läheistäni hienovaraisesti varoittaa, että älä nyt selvää kakkapuhetta usko.
Läheiset sairastuvat
86
3173
Vastaukset
- eräs kokemus
Syykö sairastumiseen on vain sen joka on alkoholisoitunut? Hänen siis pitäisi vaikean riippuvuussairautensa lisäksi jaksaa kantaa kaikkien halveksunta, mitätöinti, hylkääminen, koko elämän kestävä he*vetti? Läheiset voisivat mennä itseensä myös joskus. Eivät asiat ole noin yksinkertaisia mitä esität.
- ----------
Just just..
Syy juomiseen löytyy aina jostain muualta, kuin juomarista itsestään.
Niinkö?
Vaikka itsekin olen vanha juoppo, mielestäni juopot eivät tarvitse eivätkä etenkään ansaitse mitään myötätuntoa, vaan kivimuurin eteensä läheistensäkin taholta, niin ehkä alkavat viimein ajattelemaan sitä, millaisen helvetin ovat juomisellaan aiheuttaneet muillekin.
Oma juomishelvetti kaadetaan muidenkin niskaan. - tenua ja sympatiaa
Kyllä läheisten tärkein tehtävä pitäisi olla juomisen mahdollistaminen.
Mielummin rahaa, ruokaa, vaatteita ja kaikenlaisten asioiden hoitoa, kuin moitteita.
Alkoholisteja täytyy ymmärtää, se on kaiken A ja O. - anonymous
---------- kirjoitti:
Just just..
Syy juomiseen löytyy aina jostain muualta, kuin juomarista itsestään.
Niinkö?
Vaikka itsekin olen vanha juoppo, mielestäni juopot eivät tarvitse eivätkä etenkään ansaitse mitään myötätuntoa, vaan kivimuurin eteensä läheistensäkin taholta, niin ehkä alkavat viimein ajattelemaan sitä, millaisen helvetin ovat juomisellaan aiheuttaneet muillekin.
Oma juomishelvetti kaadetaan muidenkin niskaan.Syy juomiseen löytyy aina siitä, joka on alkoholismiin sairastunut? Itse olen saanut parhaan avun alkoholismiini myötätuntoisesta ja empaattisesta suhtautumisesta ympäristön taholta; tämän ansiosta olen pystynyt raitistumaan. Sinun mielipiteesi ei ole se ainut ja oikea, se on vain oma näkemyksesi kokonaisuudesta.
- paskapyykkäri
Mua ihmetyttää kun läheisiä usein syyllistetään. Ja juoppoja taputetaan päähän. Olen elänyt niin kauan alkoholisti vanhempana, sukulaisena ja läheisenä, että en usko alkoholismiin sairautena. Se on itsekkäiden ihmisen salaliitto, joilla oikeuttavat juomisensa.
- =====
Sama kaava aina.
Kun alkoholismi on edennyt tarpeeksi pitkälle vahvaan alkoholiriippuvuuteen, viina ajaa aina ohi vaimon, aviomiehen, lapsien, työn, ja läheisien.
Ei mitään uutta Auringon alla.
Lähipiiri ei yleensä ymmärrä sitä, että juopon holhoaminen ei tuota mitään tulosta, ellei juopolla itsellään ei ole aitoa ja rehellistä pyrkimystä muutokseen.
Tällöin valehtelu, näytteleminen, myötätunnon kerjääminen vain jatkuvat. Kuten juominenkin.- alkoholisti X
Itse en ole koskaan valehdellut, näytellyt, kerjännyt yhtään mitään, vaan ihan rehellisesti myöntänyt homman karanneen käsistä. Tästä huolimatta minua jatkuvasti mitätöidään, haukutaan, poljetaan, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. Eikö ympäristölle riitä mikään? Kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä voidaan vaatia,kuinka kauan vain ja ainoastaan yhtä ihmistä syyllistää? Tällainenko on AA-kerhon periaate?
- =====
alkoholisti X kirjoitti:
Itse en ole koskaan valehdellut, näytellyt, kerjännyt yhtään mitään, vaan ihan rehellisesti myöntänyt homman karanneen käsistä. Tästä huolimatta minua jatkuvasti mitätöidään, haukutaan, poljetaan, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. Eikö ympäristölle riitä mikään? Kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä voidaan vaatia,kuinka kauan vain ja ainoastaan yhtä ihmistä syyllistää? Tällainenko on AA-kerhon periaate?
Olen aika jäävi vastaamaan AA:sta, kun en ole siellä ikinä käynytkään.
Juot siis edelleenkin. Ainakin satunnaisesti, ja karkaa käsistä.
Itse olen juonut vaihtelevasti mutta paljon vuosikymmeniä, usein viikkoja ja kuukausia putkeen, eikä mitään kaljanliruja, vaan aina terävää viinaa.
Kaikki elämän harmit on tullut hankittua viinan voimalla, ja käräjillä olen kärvistellyt riittävästi.
Sinä edustat aika hyvin sellaista juomaria, joka tyypillisesti peilaa omat vaikeutensa ympäristöönsä, ja sotkeutuu kuvitelmiensa vyyhteen, jossa kaikkialla ympäristössä on pahantahtoisuutta, ilkeyttä, panettelua, vähättelyä jne. jne.
Itse olin aivan samanlainen.
Pitkäaikainen liikajuominen muuttaa ihmisen persoonallisuuden ja ajatusmaailman, mutta totisesti ei parempaan suuntaan, ja se tulee taakaksi itselle.
Ota vastuu itsestäsi. Muut eivät sitä tee.
PS. Mielestäni AA pitää jatkuvasti alkoholistin mielessä alkoholin.
Minun katsantoni mukaan juuri se pitää pyyhkiä mielestä pois. - kysyn vaan
===== kirjoitti:
Olen aika jäävi vastaamaan AA:sta, kun en ole siellä ikinä käynytkään.
Juot siis edelleenkin. Ainakin satunnaisesti, ja karkaa käsistä.
Itse olen juonut vaihtelevasti mutta paljon vuosikymmeniä, usein viikkoja ja kuukausia putkeen, eikä mitään kaljanliruja, vaan aina terävää viinaa.
Kaikki elämän harmit on tullut hankittua viinan voimalla, ja käräjillä olen kärvistellyt riittävästi.
Sinä edustat aika hyvin sellaista juomaria, joka tyypillisesti peilaa omat vaikeutensa ympäristöönsä, ja sotkeutuu kuvitelmiensa vyyhteen, jossa kaikkialla ympäristössä on pahantahtoisuutta, ilkeyttä, panettelua, vähättelyä jne. jne.
Itse olin aivan samanlainen.
Pitkäaikainen liikajuominen muuttaa ihmisen persoonallisuuden ja ajatusmaailman, mutta totisesti ei parempaan suuntaan, ja se tulee taakaksi itselle.
Ota vastuu itsestäsi. Muut eivät sitä tee.
PS. Mielestäni AA pitää jatkuvasti alkoholistin mielessä alkoholin.
Minun katsantoni mukaan juuri se pitää pyyhkiä mielestä pois.Eikö päivittäinen juoppopalstalle kirjoittelukin pidä alkoholin jatkuvasti mielessä?
- en kerro ; )
kysyn vaan kirjoitti:
Eikö päivittäinen juoppopalstalle kirjoittelukin pidä alkoholin jatkuvasti mielessä?
Mulle riittänyt itse itselleni,rehellinen myöntäminen.
Mulla ei ole tarvetta edes yrittää unohtaa menneisyyttäni.Pysyypähän pullot näin varmemmin juomatta multa.
Kummastuttanut kovin miksi äskettäin erikoislääkäri ehdotti vahvoja kolmiolääkkeitä kroonisiin kipuihin vaikka koneella lukee mulla alkoholismi diagnoosi.Sen olen itse halunnut säilyttää,turvaksi.
Jäi lääkerepsu antamatta..
Se kuka haluaa unohtaa menneet ongelmat,voi jossakin tapauksessa olla samassa pohjassa ja entäs silloin..
Tuskin ennakointi ja terve itsensä suojelu on koskaan pahasta.Ja kyllä mä mietin myös rakkaitani ja kaikkia mua tukeneitakin. - -?-
en kerro ; ) kirjoitti:
Mulle riittänyt itse itselleni,rehellinen myöntäminen.
Mulla ei ole tarvetta edes yrittää unohtaa menneisyyttäni.Pysyypähän pullot näin varmemmin juomatta multa.
Kummastuttanut kovin miksi äskettäin erikoislääkäri ehdotti vahvoja kolmiolääkkeitä kroonisiin kipuihin vaikka koneella lukee mulla alkoholismi diagnoosi.Sen olen itse halunnut säilyttää,turvaksi.
Jäi lääkerepsu antamatta..
Se kuka haluaa unohtaa menneet ongelmat,voi jossakin tapauksessa olla samassa pohjassa ja entäs silloin..
Tuskin ennakointi ja terve itsensä suojelu on koskaan pahasta.Ja kyllä mä mietin myös rakkaitani ja kaikkia mua tukeneitakin.Oletko ===== ? Jos et, niin miksi tungit väliin mielipiteinesi?
- en kerro ; )
-?- kirjoitti:
Oletko ===== ? Jos et, niin miksi tungit väliin mielipiteinesi?
"-?-" kenelle esitit kysymyksesi?
- -?-
en kerro ; ) kirjoitti:
"-?-" kenelle esitit kysymyksesi?
Sille, jolle osoitin sen. Kenelle muullekaan?
- en kerro ; )
-?- kirjoitti:
Sille, jolle osoitin sen. Kenelle muullekaan?
Sori"-?-"..näin käy kun en ole tarkkana.
- paremmille laitumill
alkoholisti X kirjoitti:
Itse en ole koskaan valehdellut, näytellyt, kerjännyt yhtään mitään, vaan ihan rehellisesti myöntänyt homman karanneen käsistä. Tästä huolimatta minua jatkuvasti mitätöidään, haukutaan, poljetaan, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. Eikö ympäristölle riitä mikään? Kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä voidaan vaatia,kuinka kauan vain ja ainoastaan yhtä ihmistä syyllistää? Tällainenko on AA-kerhon periaate?
Lakkaa käymästä AA-kerhossa, jos sua mitätöidään, haukutaan, poljetaan siellä, vaikka kuinka olet yrittänyt parhaasi.
- en kerro ; )
paremmille laitumill kirjoitti:
Lakkaa käymästä AA-kerhossa, jos sua mitätöidään, haukutaan, poljetaan siellä, vaikka kuinka olet yrittänyt parhaasi.
Se on stanan ikävä fakta että tuossa porukassa on aina joitakin joille pelkkä juomattomuus ei riittäisi.joillakin se todellinen alkoholistin juoppo-ajattelutapa on jäänyt päälle raittiina tai on joku hoitamaton mt-ongelma. Eli ei oikeasti olla katsottu peiliin.
Olin itsekin erään äijän mielestä pelkkä korkintallaaja eli en tiennyt mitään oikeasta juomisesta. Palaverissa kertoi toisten kuullen..no muutaman kerran meinasi multa henki lähteä juodessa ja hän tiesi tästä mutta eihän se tietty ollut mitään verrattuna hänen juoppohulluus kohtauksiin. Annoin suoran palautteen ja sen jälkeen kohtelin häntä kuin ilmaa.
Mukavia ihmisiä palavereissa suurin osa on,silti yksikin alentava kommentti tai pelkkä katse voi olla liikaa jollekin. Tuollaiseen suljettuun tilaan ei ole helppoa mennä kaikkien ja aina.
Jokaista palaverissa kävijää pitää kunnioittaa ja käytöstavat oltava.
Olen kritisoinut aikoinani miksi ei toivoteta asiattomia tyyppejä tervemenneiksi.Sääntörikkomuksia tapahtuu ajoittain ja ne vaikuttavat negatiivisesti ryhmähenkeen ja toipumiseen. - pankin asiakas
en kerro ; ) kirjoitti:
Sori"-?-"..näin käy kun en ole tarkkana.
Vastaus kysymykseesi on AA.
- en hallitse alkohol
===== kirjoitti:
Olen aika jäävi vastaamaan AA:sta, kun en ole siellä ikinä käynytkään.
Juot siis edelleenkin. Ainakin satunnaisesti, ja karkaa käsistä.
Itse olen juonut vaihtelevasti mutta paljon vuosikymmeniä, usein viikkoja ja kuukausia putkeen, eikä mitään kaljanliruja, vaan aina terävää viinaa.
Kaikki elämän harmit on tullut hankittua viinan voimalla, ja käräjillä olen kärvistellyt riittävästi.
Sinä edustat aika hyvin sellaista juomaria, joka tyypillisesti peilaa omat vaikeutensa ympäristöönsä, ja sotkeutuu kuvitelmiensa vyyhteen, jossa kaikkialla ympäristössä on pahantahtoisuutta, ilkeyttä, panettelua, vähättelyä jne. jne.
Itse olin aivan samanlainen.
Pitkäaikainen liikajuominen muuttaa ihmisen persoonallisuuden ja ajatusmaailman, mutta totisesti ei parempaan suuntaan, ja se tulee taakaksi itselle.
Ota vastuu itsestäsi. Muut eivät sitä tee.
PS. Mielestäni AA pitää jatkuvasti alkoholistin mielessä alkoholin.
Minun katsantoni mukaan juuri se pitää pyyhkiä mielestä pois.Kun heräsin, ilman krapulaa, muistin olevani alkoholisti. Alkoholistina minulle ei tänään sovi ottaa alkoholia. Jos en muistaisi sitä, saattaisin luullaa, että hallitsen alkoholin.
- hyvin sanottua
en kerro ; ) kirjoitti:
Se on stanan ikävä fakta että tuossa porukassa on aina joitakin joille pelkkä juomattomuus ei riittäisi.joillakin se todellinen alkoholistin juoppo-ajattelutapa on jäänyt päälle raittiina tai on joku hoitamaton mt-ongelma. Eli ei oikeasti olla katsottu peiliin.
Olin itsekin erään äijän mielestä pelkkä korkintallaaja eli en tiennyt mitään oikeasta juomisesta. Palaverissa kertoi toisten kuullen..no muutaman kerran meinasi multa henki lähteä juodessa ja hän tiesi tästä mutta eihän se tietty ollut mitään verrattuna hänen juoppohulluus kohtauksiin. Annoin suoran palautteen ja sen jälkeen kohtelin häntä kuin ilmaa.
Mukavia ihmisiä palavereissa suurin osa on,silti yksikin alentava kommentti tai pelkkä katse voi olla liikaa jollekin. Tuollaiseen suljettuun tilaan ei ole helppoa mennä kaikkien ja aina.
Jokaista palaverissa kävijää pitää kunnioittaa ja käytöstavat oltava.
Olen kritisoinut aikoinani miksi ei toivoteta asiattomia tyyppejä tervemenneiksi.Sääntörikkomuksia tapahtuu ajoittain ja ne vaikuttavat negatiivisesti ryhmähenkeen ja toipumiseen.Joillekin saattaa nousta päähän raittius. Ja sitten arvioidaan muita eikä ajatella, että juuri lopettanut on hyvin herkässä mielentilassa.
- Pankin asiakas
pankin asiakas kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi on AA.
Anteeksi. Kirjoitin väärälle palstalle, oletin tämän olevan mielisairauspalsta.
- viinanlitkijä34
mä oon kans aika kova tenu toki kausia selvänä kunnes taas juomarihommat karkaa ja sitte ku ryppet itsesäälissä juot vaa lisää.. läheiset pettyneitä kaikki pettyneitä.. ja ite et oo ylpee en oo vieläkää oppinu
- joko heräsit?
Mites aatto meni?
- Tämä ja huomen selvä
Humalaa voi vastata käytävään joka kulkee siinä vierellä, kun alat ottamaan,
menet siinä käytävässä olevasta ovesta sisälle,etenet siinä käytävässä
pää sumeana, hyvissä fiiliksissä, kunnes alkaa selviäminen, taas
vieressä oleva ovi auki ja takaisin "tylsään arkeen"
Mitä hyötyä oli käydä pöhnäkäytävällä päivä pari? Kun se ei ole normaalia
arkea mihin aina pitää kuitenkin palata. Huonon olon ja muuta
moskaa saa sieltä tuliaiseksi. Poikkeus on tietysti rapajuopot jotka
ovat melkein aina siellä pöhnäkäytävällä.
Ovat ns. itsarijuojia.
Viinan himo on petollisimpia pirulaisia mitä olla saattaa, nousuhumala
kiehtoo kultareunuksin, pettäen.
Juopottelu saa aikaan itsensä kolhiintumista, paikkojen hajoamista,
paskamaista oloa, omaisille pelkoa, tuskaa, itsensä munaamista, tekemistä
virkavallan kanssa, rahan menoa, rattijuopumusta, sairastumista, naapurien häirintää,ym.ym.
Tuo alkujuonto alkoholista oli niin osuva, että en ota huomenna viinaa.
En löydä ainuttakaan pätevää syytä ottaa tuota pirullista litkua, joka ei
ole edes hyvää.- jotain kuitenkin
Kännissä saa joskus hyviä ideoita. Pystyy tarkastelemaan pulmaa eri näkökulmasta.
Tietenkin selvinpäin tekee päätöksen, että oliko idea hyvä. Ja niinpaljon ei kannata ottaa, että idea unohtuu. Kaatokännissä ei muutenkaan tuskin saa hyviä ideoita.
- Maarit71
Ymmärrän, että alkoholismi on sairaus. Se on täynnä paskan puhumista, tyhjiä lupauksia, anteeksipyynnöt voi vetää vessanpöntöstä alas. Pari viikkoa menee ehkä hyvin, melkein jo uskoo, että suhde vois korjaantua. Kunnes.. taas mennään. Ei vastata puhelimeen, laitetaan kyllä viestiä :"onko kaikki ok" jonka jälkeen ei taas kuulu mitään. Juuri sen verran ottaa yhteyttä, että ehdin pahoittamaan oman mieleni taas kerran. Vaihtoehtoja ei ole kun yksi: lähteä lätkimään suhteesta. Mutta mihin koira, joka on tottunut maalla elämiseen. Mitä tehdä parille kissalle, jotka tykkäävät olla ulkona? Ja mitä pieni minä, joka on pitänyt taloa kotinaan jo muutaman vuoden? Jos tästä lähden, joudun lähtemään yksin. Rakastan eläimiäni niin paljon, etten pakota niitä elämään kerrostalossa. Joudun luopumaan kaikesta. Ja ainoastaan sen vuoksi, että avomieheni on alkoholisti.
- Sanna70
Maarit71, tunnen hyvin samankaltaisia ajatuksia kanssasi - voimia sinulle! Nytkin taas torstaista lähtien olen ollut koiruuksieni kanssa yksin kotona isännän ollessa "tapaamassa sukulaisiaan". Kotiutuu reissultaan taas ehkä maanantaina aamupäivällä, kun itse olen töissä. Saa näin rauhassa kaljotella krapulaansa lievemmäksi. Hänellä ei kuitenkaan ongelmia ole, ongelmia on vain minulla ja jos hänellä nyt jotain on, niin ne kaikki johtuvat minusta. Viimeksi kuluneen viikon saldo oli reilut 100 kaljatölkkiä, eihän siinä mitään ongelmaa todellakaan ole, ihan normaalia janottamista vaan... :(
- Maarit71
Sanna70 kirjoitti:
Maarit71, tunnen hyvin samankaltaisia ajatuksia kanssasi - voimia sinulle! Nytkin taas torstaista lähtien olen ollut koiruuksieni kanssa yksin kotona isännän ollessa "tapaamassa sukulaisiaan". Kotiutuu reissultaan taas ehkä maanantaina aamupäivällä, kun itse olen töissä. Saa näin rauhassa kaljotella krapulaansa lievemmäksi. Hänellä ei kuitenkaan ongelmia ole, ongelmia on vain minulla ja jos hänellä nyt jotain on, niin ne kaikki johtuvat minusta. Viimeksi kuluneen viikon saldo oli reilut 100 kaljatölkkiä, eihän siinä mitään ongelmaa todellakaan ole, ihan normaalia janottamista vaan... :(
Sanna70, näinhän se on, ongelmia ei ole kun minulla. Mies on juonut tiistaista asti, eilen viimenään teki normaalin häviämistempun. Suhde on hänen mukaansa täysin kunnossa, tottakai. Kaljatölkkien määrää en uskalla edes lähteä arvailemaan, mut jotain kertoo se, että miehen muutama on n 10 tölkkiä.. Juoda pitää niin kauan kun sitä riittää ja kun ei enää omat riitä, hävitään kylille. Takaisin tullaan sitten, kun kunto loppuu, ei todellakaan ennen. Ihan sama laitanko viestiä tai en, mies tulee kun huvittaa. Hänellähän ei ole mitään kiirettä kotiin, minä kun täällä hoitelen lemmikit kuitenkin sillä aikaa. Toivottomalta tuntuu elämä taas, manaan itseäni, miksi helvetissä en vaan hoida koiralle ja kissoille uutta kotia ja muuta pois!?
- Maarit71
Maarit71 kirjoitti:
Sanna70, näinhän se on, ongelmia ei ole kun minulla. Mies on juonut tiistaista asti, eilen viimenään teki normaalin häviämistempun. Suhde on hänen mukaansa täysin kunnossa, tottakai. Kaljatölkkien määrää en uskalla edes lähteä arvailemaan, mut jotain kertoo se, että miehen muutama on n 10 tölkkiä.. Juoda pitää niin kauan kun sitä riittää ja kun ei enää omat riitä, hävitään kylille. Takaisin tullaan sitten, kun kunto loppuu, ei todellakaan ennen. Ihan sama laitanko viestiä tai en, mies tulee kun huvittaa. Hänellähän ei ole mitään kiirettä kotiin, minä kun täällä hoitelen lemmikit kuitenkin sillä aikaa. Toivottomalta tuntuu elämä taas, manaan itseäni, miksi helvetissä en vaan hoida koiralle ja kissoille uutta kotia ja muuta pois!?
Ja tuosta alkoholistin tukemisesta sen verran, että ei se ymmärtäminen, tukeminen ym ym mitään auta! Se on aivan sama, huudanko, itkenkö, säälinkö, neuvonko vai mitä, juoppo juo aina kun haluaa.
- konsultin apua
Maarit71 kirjoitti:
Ja tuosta alkoholistin tukemisesta sen verran, että ei se ymmärtäminen, tukeminen ym ym mitään auta! Se on aivan sama, huudanko, itkenkö, säälinkö, neuvonko vai mitä, juoppo juo aina kun haluaa.
Parasta on antaa hänen olla omana itsenään, ei kannata neuvoa. Hanhen selkään kaadetun veden tapaista on antaa pyytämättä neuvoja.
- Naapuri
Voi naapurin vanha äiti-raukkaa...vähän vajokki ,alkoholisoitunut aikamiespoika asuu äitinsänurkissa,ja ryyppää viikonloppuisin,käy töissä viikot kuitenkin.Illalla alkoi kuulua kauheaa noitumista takapihalta,ja siellähän se naapurin poika oli konttaamassa kohti taka-ovea,ja äitiä hävetti jos joku vaikka näkee...yritti kannustaa noitumalla.Säälittää...Että vanhuksen pitää sietää tuollaista.On kuitenkin se nuorimmainen,oma lapsi,josta pitää huolehtia.Mutta pakkohan sen on pärjätä sitten kun äitistä aika jättää...
- Sanna70
Joo, mitään ei todellakaan auta, vaikka kuinka hyvällä ja kauniisti yrittäisit järkeä puhua. Ja aina ei tietenkään edes jaksa yrittää, kun kuitenkin saa paskaa niskaan. Eli tulee sanottua myös tosi pahasti, mutta kyllä se juoppo aina osaa vielä pahemmin takaisin sanoa... Itse olen lakannut jo yrittämästä, enkä yhtään viestiä tai soittoa peräänsä enää laita. Itsepähän tuhoaa elämänsä. Tässä tilanteessa on alkoholin lisäksi mukana myös psyykelääkkeet ja peliriippuvuus, joten kaiken järjen mukaan saan lunastettua tupamme itselleni, isäntä kun on jo pelannut firmansa rahatkin lähelle konkurssia. Tosin siinä oma budjetti joutuu enemmän kuin tiukoille, mutta kodistani ja koirieni kodista en luovu, kun kyseessä ei nyt kuitenkaan mikään kallis luksustalo ole. Ja tässäkin vanha äiti jaksaa hoivata ja puolustaa 50v poikaansa. Mulla ei ole enää anopillekaan yhtään mitään sanottavaa... :(
- Maarit71
Sanna70, toi on niin tuttua. Ja kaikista pahimmalta kuulostaa, ettei anoppisi ymmärrä. Vaikka kuinka päätän, etten enää energiaa tuhlaa turhaan, tulee valitettavasti välillä pinna täyteen. Silloin huudan sydämen kyllyydestä. Joskus mykkäkoulua monta päivää, järkeä yritän puhua myöskin. Mut ei, tekee miten tahansa, lopputulos on kuitenkin sama. Milloin äijä on pari päivää normaalisti, välillä viikon. Nyt viimeksi oli miltei kaksi (!!) viikkoa ihmisiksi ( otti vaan muutaman oluen päivässä) ja pysyi kotona. Sanoo rakastavansa, ei kuulemma halua, että suhde loppuu. Mut miksi ihmeessä minä jään lopulta aina yksin huolehtimaan kodista, eläimistä.. Olen oravanpyörässä. Elän putkesta putkeen. Enää en osaa nauttia edes miehen selvinpäin olosta, kun odotan ja pelkään vaan seuraavaa ratkeamista. Okei, tiedetään. Olen vastuussa ainoastaan omasta elämästäni. Se on vaan pirun vaikeaa luopua kaikesta. Vaikka elämä on nykyään aika perseestä, tää on kuitenkin mun koti ja pois muuttaminen vaikuttaa niin moneen asiaan. Jos olisin yksin tässä, olisin kenties jo lähtenyt.
- pelossa elävä
Maarit71 kirjoitti:
Sanna70, toi on niin tuttua. Ja kaikista pahimmalta kuulostaa, ettei anoppisi ymmärrä. Vaikka kuinka päätän, etten enää energiaa tuhlaa turhaan, tulee valitettavasti välillä pinna täyteen. Silloin huudan sydämen kyllyydestä. Joskus mykkäkoulua monta päivää, järkeä yritän puhua myöskin. Mut ei, tekee miten tahansa, lopputulos on kuitenkin sama. Milloin äijä on pari päivää normaalisti, välillä viikon. Nyt viimeksi oli miltei kaksi (!!) viikkoa ihmisiksi ( otti vaan muutaman oluen päivässä) ja pysyi kotona. Sanoo rakastavansa, ei kuulemma halua, että suhde loppuu. Mut miksi ihmeessä minä jään lopulta aina yksin huolehtimaan kodista, eläimistä.. Olen oravanpyörässä. Elän putkesta putkeen. Enää en osaa nauttia edes miehen selvinpäin olosta, kun odotan ja pelkään vaan seuraavaa ratkeamista. Okei, tiedetään. Olen vastuussa ainoastaan omasta elämästäni. Se on vaan pirun vaikeaa luopua kaikesta. Vaikka elämä on nykyään aika perseestä, tää on kuitenkin mun koti ja pois muuttaminen vaikuttaa niin moneen asiaan. Jos olisin yksin tässä, olisin kenties jo lähtenyt.
Tosi hyvin kirjoitettu, ihan kuin omasta elämästäni, kiitos Maarit, minullakin on siis kohtalotoveri,
- Yks muija vaan
Tuo on niin tuttua,tytöt!Näitä ukkoraukkoja tuntuu olevan meleko monella naisella huolena ja riesana,mutta siihen eroamiseenkin väsyy,ymmärrän teitä niin ,siskot!Itse yritän olla provosoimatta mitenkään,kuin en huomaisikaan että toinen juo,niin putki katkeaa helpommin nykyisin,ei kai kunto enää kestä juoda pitempään.Meillä kans,anoppi hoivailee mielellään poikaansa ja ymmärtää miksi jeppe juo,ja hakee jopa 40asteen pakkasessa pyörällä viinaa pojalleen,jotta saa tämän viihtymään pitempään vierailulla!
- Maarit71
Kun se auttaisikin, että on provosoimatta. Mutta kun ei. Sama lopputulos, sanoo mitään tai ei. Pari-kolme yötä sitä ollaan kavereiden kanssa juomassa joka tapauksessa. Nykyään pystyn olemaan soittelematta perään ja laittamatta viestiä melkein aina. Mut teen niin tai näin, aina menee. Voi sua, Yks muija vaan, kun vielä äiteekin auttaa miestä juomaan. Ei se tietysti juomista lopettais, että äiti jättäis juomat ostamatta, mutta ei kai siitä kenenkään läheisen pitäisi kuitenkaan helpompaa miehelle tehdä.. Ärsyttää omassakin tapauksessa se, että äijän kaverit ei ymmärrä, mikä helvetti alkaa siitä, että he "hyvää hyvyyttään" miehelle muutaman oluen tarjoaa. Siitähän se aina lähtee, parista oluesta. Enkä edes tiedä kumpi on pahempaa.; se et mies juo kotona vai se että häviää muualle juomaan. Ja kun yleensä äijä juo kotona ensin muutaman päivän ja lähtee vielä sen jälkeen kylille harrastelemaan. Perkele sanon minä. Ei mikään ihanne elämä. Sen nyt onneks olen ymmärtänyt tässä kolmen vuoden aikana, ettei tämä johdu minusta, minun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Se alun itsesyytösten määrä oli vielä kauheampaa. Valvotut yöt, itketyt päivät, syömättä jättämiset. Nykyään sentään pystyn nukkumaan jotenkuten sekä syön suht normaalisti. Oli mies kotona tai "hauskaa pitämässä" . Onneksi on tällainen paikka, missä voi purkaa kanssaihmisten kesken tuntojaan, on hyvä kuitenkin huomata, etten paini tämän saatanallisen asian kanssa yksin. Voimia kaikille kohtalotovereille. Koetetaan jaksaa!
- XtissuX
Maarit71 kirjoitti:
Kun se auttaisikin, että on provosoimatta. Mutta kun ei. Sama lopputulos, sanoo mitään tai ei. Pari-kolme yötä sitä ollaan kavereiden kanssa juomassa joka tapauksessa. Nykyään pystyn olemaan soittelematta perään ja laittamatta viestiä melkein aina. Mut teen niin tai näin, aina menee. Voi sua, Yks muija vaan, kun vielä äiteekin auttaa miestä juomaan. Ei se tietysti juomista lopettais, että äiti jättäis juomat ostamatta, mutta ei kai siitä kenenkään läheisen pitäisi kuitenkaan helpompaa miehelle tehdä.. Ärsyttää omassakin tapauksessa se, että äijän kaverit ei ymmärrä, mikä helvetti alkaa siitä, että he "hyvää hyvyyttään" miehelle muutaman oluen tarjoaa. Siitähän se aina lähtee, parista oluesta. Enkä edes tiedä kumpi on pahempaa.; se et mies juo kotona vai se että häviää muualle juomaan. Ja kun yleensä äijä juo kotona ensin muutaman päivän ja lähtee vielä sen jälkeen kylille harrastelemaan. Perkele sanon minä. Ei mikään ihanne elämä. Sen nyt onneks olen ymmärtänyt tässä kolmen vuoden aikana, ettei tämä johdu minusta, minun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Se alun itsesyytösten määrä oli vielä kauheampaa. Valvotut yöt, itketyt päivät, syömättä jättämiset. Nykyään sentään pystyn nukkumaan jotenkuten sekä syön suht normaalisti. Oli mies kotona tai "hauskaa pitämässä" . Onneksi on tällainen paikka, missä voi purkaa kanssaihmisten kesken tuntojaan, on hyvä kuitenkin huomata, etten paini tämän saatanallisen asian kanssa yksin. Voimia kaikille kohtalotovereille. Koetetaan jaksaa!
Ihme valitusta. Sanot ukollesi heippa ja lähdet kävelemään. Minkä ihmeen takia ämmät on noin heikkoja ja tyhmiä, että katselee tollasta pelleilyä ja vielä vuosia.
- Maarit71
XtissuX kirjoitti:
Ihme valitusta. Sanot ukollesi heippa ja lähdet kävelemään. Minkä ihmeen takia ämmät on noin heikkoja ja tyhmiä, että katselee tollasta pelleilyä ja vielä vuosia.
XtissuX parempi valittaa täällä ku tappaa itsensä. Kuten oon aiemmin todennu, mun lähtö vaikuttaisi toiseenkin ihmiseen, ei ainoastaan minuun. Ja tällä en tarkoita nyt sitäjuoppoa miestä. Monimutkainen tilanne, mitä en tässä voi kokonaan kertoa, että nimettömyys säilyy.
- xTISSUx
Maarit71 kirjoitti:
XtissuX parempi valittaa täällä ku tappaa itsensä. Kuten oon aiemmin todennu, mun lähtö vaikuttaisi toiseenkin ihmiseen, ei ainoastaan minuun. Ja tällä en tarkoita nyt sitäjuoppoa miestä. Monimutkainen tilanne, mitä en tässä voi kokonaan kertoa, että nimettömyys säilyy.
Aika vaikee kuvitella tilannetta missä itse alkaisin funtsimaan itsemurhaa. Ainut olisi jos olis semmoiset kivut ettei vaan kestä, mutta minkään rahan tai ihmis suhteiden takia en koskaan tappaisi itseäni. Enkä varsinkaan minkään juopon takia.
- Maarit71
xTISSUx kirjoitti:
Aika vaikee kuvitella tilannetta missä itse alkaisin funtsimaan itsemurhaa. Ainut olisi jos olis semmoiset kivut ettei vaan kestä, mutta minkään rahan tai ihmis suhteiden takia en koskaan tappaisi itseäni. Enkä varsinkaan minkään juopon takia.
Ehkä heitin hieman liian kärkevästi, lähinnä tässä on henkinen hyvinvointi kyseessä. Täällä kun purkaa itseään, saa paineita hellitettyä hyvin. Ei tarvi psykiatrisen puoleen kääntyä. Minä kun en mitään mielen turruttajia suostu syömään. Parempi jutella täällä nimettömänä, kun tappaa itseään henkisesti yksin asioita pohtimalla.
- Yks muija vaan
Näin on...eikä ne mielenterveystoimistossa voi ymmärtää,kun ei ole omaa kokemusta...ja miks meijän naisten pitäis jotain hiton pillereitä vetää,ukoillahan se ongelma on!Semmosta oon kans huomannu,et miestä alkaa ahistaa,ja ympäristö luo paineita,nytkin kun on juhannus tulossa,ja kaikki ottaa...mutta ku hää ei osaa ottaa niinku muut,vaan siinä menee sitte pitempään,parhaassa tapauksessa joutuu TKn vuodeosastolle katkolle,kun ei pystykkään lopettaa.Ei se nyt päivää kummempi tuo juhannus oo,ei ees koivuja haeta oven eteen niinku ennenmuinoin.Paitsi meillä ne jäis hakematta ukon laiskuuden takia,muille kyllä kulkee talkoissa,omat hommat,vähäisetkin jää tekemättä.
- Maarit71
Ahdistaa ja kaveriporukka painostaa. On naisen tossun alla, luuseri, jos ei paria päivää pysty pois muijan luota olemaan.. Näitä juttuja kuulee miehen suusta silloin tällöin. Onneksi on kesä ja kärpäset, jos lähtisi pitkästä aikaa ihan oman itsensä kanssa mökille. Jättäis muutamaksi päiväksi kaiken tämän taakseen. Heittäisi täysin vapaalle, olisi itsensä kanssa rauhassa.
- en kerro ; )
Maarit71 kirjoitti:
Ahdistaa ja kaveriporukka painostaa. On naisen tossun alla, luuseri, jos ei paria päivää pysty pois muijan luota olemaan.. Näitä juttuja kuulee miehen suusta silloin tällöin. Onneksi on kesä ja kärpäset, jos lähtisi pitkästä aikaa ihan oman itsensä kanssa mökille. Jättäis muutamaksi päiväksi kaiken tämän taakseen. Heittäisi täysin vapaalle, olisi itsensä kanssa rauhassa.
Eikö silti tuollaisen henkilön kanssa eläminen ole elämän hukkaamista,elämättä jättämistä?
Mä lähdin ja en yksin mutta ratkaisu oli siltikin se järkevämpi.Ero ja muutos aiheutti pelkoa,tuskaa ja kipua,niistä selvittiin ajan kanssa.
En kadu lähtöämme eikä kanssani muuttanutkaan ole katunut koska ei parisuhde olisi paremmaksi muuttunut. Edelleen sama elämäntyyli jatkuu hänellä eikä pysty sitoutumaan. - Maarit71
en kerro ; ) kirjoitti:
Eikö silti tuollaisen henkilön kanssa eläminen ole elämän hukkaamista,elämättä jättämistä?
Mä lähdin ja en yksin mutta ratkaisu oli siltikin se järkevämpi.Ero ja muutos aiheutti pelkoa,tuskaa ja kipua,niistä selvittiin ajan kanssa.
En kadu lähtöämme eikä kanssani muuttanutkaan ole katunut koska ei parisuhde olisi paremmaksi muuttunut. Edelleen sama elämäntyyli jatkuu hänellä eikä pysty sitoutumaan.Ehkä niin, mutta kun rakastan. Kaikesta huolimatta. Ja olen luonteeltani niin hemmetin periksiantamaton, että kai sen vuoksi vielä täällä olen. Ja lupaukseni pidän aina. Olen ihmiselle, jonka elämä tässä on myöskin kyseessä, luvannut, että hän pystyisi koko loppuelämänsä asumaan tässä meidän kanssa. Voinko rikkoa lupaukseni vai elänkö omaa elämääni vielä hyvässä lykyssä vuosia tällaisessa suhteessa? Siinäpä on ollut minulla pohdittavaa jo pidemmän aikaa.
- musta pilvi päällä
Asiallinen aloitus ja niin totta.
Mökille pitäisi lähteä nytkin siipan kanssa, mutta ei oikein nappaa.
Mitä sitä Juhannusta pilaamaan suotta.
Yksin sieltä yleensäkin pois on ajeltava kun se juoma on poikkeuksetta rähinäviinaa.
Samapa tuo missä sitä haukkumisen ja riehumisen alkamista odottaa.
Menköön yksin ja toteuttakoon itseään mielin määrin.
Rauhallista Juhannusta kaikille juopoille ja läheisilleen!- konsultin apua
Ihan hyvä ajatus, että juoppo menee yksin toteuttamaan itseään.
- Sanna70
Mun ratkaisu oli juurikin tämä - isäntä sai lähteä yksin sukulaisiinsa viettämään juhannusta, joka kestää ainakin alkuviikkoon. Minä lähden koirien kanssa omien vanhempieni luo, sieltä juhannusraveihin ja maanantaina aamulla työt kutsuvat seiskalta. Lähtiessään isäntä muisti huomauttaa, että saa hävetä mua, kun en tule mukaan, vaikka mutkin on kutsuttu. Niinpä, mutta minä en sellaista monen vrk:n kännisekoilua vapaaehtoisesti suostu enää katselemaan ja pilaamaan siinä samalla omaa juhannustani. Leppoisaa Jussia kaikille - yritetään nauttia Suomen suvesta parhaamme mukaan!
- tee muutos heti
Juoppo mies pitää aina naista syyllisenä kaikkeen, kun taas huomaa olevansa yksin.
- Maarit71
Taitaa olla niin, että äijä ei enää kestä elämää selvinpäin. Tylsäähän normaali elämä monesti on, mut luulisi jossain vaiheessa kyllästyttävän jo ainainen kännikin? No, juhannus on jo voiton puolella, ehkä mieskin kotiutuu taas "hyvävointisena" ja rentoutuneena vuorokauden sisään..
Olenpahan saanut olla juhannuksen hyvässä seurassa kuitenkin, koiruus kun ei tuota alkoholia juo ;) Voimia taasen kerran toivotan kaikille kohtalotovereille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Aurinko paistaa tässä terassilla ihanasti ja aamukahvi maistuu hyvältä. Rauhaisa aamuhetki linnunlaulua kuunnellen - Sanna70
Maarit71 kirjoitti:
Taitaa olla niin, että äijä ei enää kestä elämää selvinpäin. Tylsäähän normaali elämä monesti on, mut luulisi jossain vaiheessa kyllästyttävän jo ainainen kännikin? No, juhannus on jo voiton puolella, ehkä mieskin kotiutuu taas "hyvävointisena" ja rentoutuneena vuorokauden sisään..
Olenpahan saanut olla juhannuksen hyvässä seurassa kuitenkin, koiruus kun ei tuota alkoholia juo ;) Voimia taasen kerran toivotan kaikille kohtalotovereille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Aurinko paistaa tässä terassilla ihanasti ja aamukahvi maistuu hyvältä. Rauhaisa aamuhetki linnunlaulua kuunnellenMaarit71, taas niin samankaltainen tilanne kanssasi - eiköhän meilläkin kotiuduta huomenissa, tosin nyt ei voi olla varma siitäkään, kun öisin tulee jalkapalloa ja veljensä jäivät kesälomilleen. Aina kuitenkin voidaan kuulemma hyvin ja mukavan rentouttavaakin on ollut, vaikka naamansa on turvoksissa kuin jalkapallo ja loiventavaa menee koko ajan.
Allekirjoitan täysin tuon, että he pitävät normaalia arkea tylsänä ja turruttavana ja sitä arki toki useasti on, mutta ei sitä kyllä karkuunkaan pääse. Juomalla kaikki muuttuu ainakin satavarmasti vieläkin harmaammaksi ja tylsemmäksi. Pitäisi osata juurikin nauttia niistä ihan pienen pienistä arjen iloista ja ainakin mulle itselle etenkin luonto on tosi tärkeä. Ja vaikka ne arjen rutiinit toistuvat päivästä toiseen, tuovat ne mukanaan myös sen elämän perusturvallisuuden, johon voi sitten turvata elämänsä - näin minä arjesta ajattelen.
Rapsutuksia koiruudellesi Maarit71 - nuo karvakuonot ovat kyllä aivan korvaamattomia kotiterapeutteja! :) - Maarit71
Sanna70 kirjoitti:
Maarit71, taas niin samankaltainen tilanne kanssasi - eiköhän meilläkin kotiuduta huomenissa, tosin nyt ei voi olla varma siitäkään, kun öisin tulee jalkapalloa ja veljensä jäivät kesälomilleen. Aina kuitenkin voidaan kuulemma hyvin ja mukavan rentouttavaakin on ollut, vaikka naamansa on turvoksissa kuin jalkapallo ja loiventavaa menee koko ajan.
Allekirjoitan täysin tuon, että he pitävät normaalia arkea tylsänä ja turruttavana ja sitä arki toki useasti on, mutta ei sitä kyllä karkuunkaan pääse. Juomalla kaikki muuttuu ainakin satavarmasti vieläkin harmaammaksi ja tylsemmäksi. Pitäisi osata juurikin nauttia niistä ihan pienen pienistä arjen iloista ja ainakin mulle itselle etenkin luonto on tosi tärkeä. Ja vaikka ne arjen rutiinit toistuvat päivästä toiseen, tuovat ne mukanaan myös sen elämän perusturvallisuuden, johon voi sitten turvata elämänsä - näin minä arjesta ajattelen.
Rapsutuksia koiruudellesi Maarit71 - nuo karvakuonot ovat kyllä aivan korvaamattomia kotiterapeutteja! :)Koiruus - tuo ihmisen paras ystävä. Maailman ihanin ja halvin terapeutti. Ilman koiraani olisin varmasti henkisesti täysin paskana. Kun koiran kanssa käy lenkillä metsässä, huolet jää sinne. Haleja Sanna70, on aina ihana vaihtaa kanssasi kuulumisia.
- Sanna70
Maarit71 kirjoitti:
Koiruus - tuo ihmisen paras ystävä. Maailman ihanin ja halvin terapeutti. Ilman koiraani olisin varmasti henkisesti täysin paskana. Kun koiran kanssa käy lenkillä metsässä, huolet jää sinne. Haleja Sanna70, on aina ihana vaihtaa kanssasi kuulumisia.
Kiitos, Maarit71 :)
Jaksamisia taas myös sulle uuteen, alkavaan viikkoon...
- Sanna70
Tuo on kyllä niin totta, että alkoholismi sairastuttaa myös läheiset. Ainakin itselle tämä juhannuksen jälkeinen aika on taas tuntunut hyvin raskaalta. Isäntä kotiutui jussin vietosta maanantaina aamupäivällä ja häipyi taas jo torstaina. Kuulemma ystävän viiskymppiset perjantaina ja äitinsä tarvitsee apua viikonloppuna, kun polvi reistailee. Näitä syitä löytyy aina vaikka ja mitä, mutta taustalla on kuitenkin aina se "one and only". Minä en näitä tarinoita enää usko, mutta yllättävän moni läheisistänsä uskoo... Isäntä viihtyy nykyään yhä enemmän ja enemmän äitinsä hoivissa, kun siellä on juomiselle suotuisa ympäristö, mitä kotona ei ole.
Omasta elämästäni menee ihan rytmi sekaisin. Eipä silti, että minnekään yhdessä olisi voitu enää pitkään aikaa lähteäkään, kun toinen on kuitenkin vain humaltumistarkoituksessa liikkeellä. Kaikki arjen askareet ovat tällä menolla mun hoidettavana - toinen on vaan viihteellä. Ja kun hetkeksi kotiutuu, kaljaa menee vähintään 10 tölkkiä per päivä ja on koko ajan kuin perseeseen ammuttu karhu. Kuvioissa ovat siis mukana myös psyykelääkkeet, mm. Xanor.
Mua huimaa jo sekin, että miten tollanen ihminen voi olla autonsa kanssa liikenteessä, kun kerran kännäilee ihan joka päivä. Mutta miten sen autoilunkin sitten toisaalta estät, kun toinen kerran väittää, ettei hänellä ole mitään ongelmia ja hän ei liikaa juo. Anoppi ei puolestaan varmasti edes epäile poikansa ajokuntoa, kun muutenkin tuntuu kieltävän kaikki tämän ongelmat. Varmasti olisi valmis menemään kyytiinkin. Ja kyllä, minä olen ollut tästä asiasta yhteydessä anoppiin - tuloksetta!
Olen pohtinut nyt paljon etenkin suhteen tunnepuolta ja ei sitä rakkautta enää kyllä taida jäljellä olla. Mutta on iso huoli kuitenkin, kun näkee ihan vierestä, että läheisen ihmisen elämä on täysin syöksykierteessä. Mutta minä en ainakaan keksi, miten voisi auttaa? Jonkinlainen hoitojakso varmaan tarvittaisiin, mutta ei kai sekään auta, jos kyseinen henkilö itse ei halua elämänsä suuntaa muuttaa.
Oma jaksaminen on pakko laittaa etusijalle ja omatuntoni on ainakin puhdas siitä, että olen yrittänyt ihan asiallisesti ja nätistikin keskustella. Toki myös pahasti ja syyttävästi on tullut sanottua, kun itsellekin tulee jatkuvasti paskaa niskaan. Mutta kun sen näkee, että toisen elämälle ei hyvin käy ja mitään ei voi - surullista ja ahdistavaa. Ero tästä väkisinkin tulee ja iso on huoli siitäkin, että miten jatkossa selviää ihan kaikesta ihan yksin... :(- Tissu69.
Mä oon oikee dude sulle. Ota yhteyttä, niin yhdytään.
- Maarit71
Sanna70, voi ei.. Vaikka itse paininkin samaisessa tilanteessa sun kanssa, tuntuu tosi pahalta sun puolesta, Meillä isäntä kotiutui jo sunnuntaina, perjantaina läks taas.. Mutta, ihme ja kumma, tuli heti puolenyön jälkeen kotiin?? En tiedä, mistä nyt ´tuulee, vai onko tässä taas tällä hetkellä se ns suvantovaihe menossa, jolloin yritetään nainenkin ottaa huomioon..? Olen kyllä niin pirusti asiasta jutellut mieheni kanssa, että olisi jo ihme, jos ei yhtään minua tosissaan ottaisi. No, seuraavaa kertaa odotellessa.. :(
Kyllä sä Sanna70 selviät, ei meitä mikään kaada! Ja jos eroon päädyt (minä porskuttelen varmasti perässä), muista, että sä selviät! Nyt jo hoidat kaikki arkipäivän askareet yksin plus vielä otat stressiä miehesi toilailuista.. Kun olet yksin, sun ei tarvi huolehtia miehestäsi, ei ole valvottuja ja itkettyjä öitä, ei pelossa elämistä, koska se repsahdus taas tapahtuu. uskon, että pärjäät paremmin ilman miestä, kun miehesi kanssa.Vaikeaa ero on aina, mutta uskoisin, että aika nopeasti tulee se helpotuksen tunne, kun ei ole tuota miestä enää painolastina.
Ja tuosta auttamisesta; sinä eikä kukaan muukaan pysty auttamaan miestäsi. Täytyy käydä pohjalla, ennenkun sieltä ylöspäin lähtee tulemaan. Jollain se pohja koittaa ennemmin, jollain myöhemmin. Niinkun olet varmasti huomannut (niinkuin minäkin), ei auta itku, ei huuto, ei sopimusten teot, ei hyvänä pitäminen, ei anelu.. Itse olen päättänyt huolehtia omasta jaksamisestani, pyrin siihen, ettei isännän menot ja tekemiset hetkauttaisi minun fiilistäni enää suuntaan eikä toiseen. Mies ei huolehdi minun hyvinvoinnistani, miksi siis minun pitäisi stressiä ottaa hänen voinnistaan? AIkuinen ihminen kuitenkin, ja mun mielestä jokainen aikuinen on vastuussa itsestään.
Jaksamisia, jaksamisia ja jaksamisia, Sanna70! Muista, et ole yksin- Maarit71
Samaa vanhaa laulua.. Taas äijä omissa piireissään, minä talon, koiran, kissojen ym vahtina. Onneksi on kesälomakuukausi, odottelen äijän kotiin ja lähden ystävän luokse. Koska palaan, en tiedä. Ja palaanko enää muun vuoksi, kun muuttoa tekemään? Se varmasti selviää, kun saan etäisyyttä tähän nykyiseen tilanteeseeni. Normaali elämä..?Sitä minä haluan. Ja sitä en tässä suhteessa tule saamaan. Valitettavan usein sitä vaan erehtyy pitämään normaalina, kun elää päivästä toiseen näissä ympyröissä. Putkesta putkeen. Vai voiko hyvällä tahdollakaan sanoa tätä enää edes putkesta putkeen elämisestä, kun mies on viikosta korkeintaan pari päivää juomatta. Vai onko sitäkään? Maksa on mitä ilmeisemmin niin loppu, ettei ainakaan yksi "krapulapäivä" ( jolloin korjailee muutamalla) edes tuo miestäni selvien kirjoihin. Pakko päästä pois tästä oravanpyörästä, että pystyn itse katsomaan selväjärkisesti tätä nykyistä tilannetta. Tuntui, että mulla olisi vielä muutama päivä sitten ollut itselläni suht selvä ote elämään, mutta niin se vaan tuntuu lipeävän käsistäni. Muutama valvottu yö nyt takana, tunnin-kaksi olen ehkä nukkunut kolmen yön aikana.. Miten tämä meneekin niin, että ensin tunnen olevani kaiken kurjuuden yläpuolella, mutta muutama valhe, tyhjä lupaus, pettymyksen tunne.. Se mies, joka minua aikanaan rakasti, naureskelee kännissä sille, kun sanon, etten enää jaksa.. On maailman kuningas, "meillä mitään ongelmia ole.." Ylenkatsoo mun tuskan, "ei oo kun pari kaljaa"..(24päck kylmässä) " en mä mihinkään häviä" ( häviää sen sanottuaan johonkin) "kyllä kulta tästä selvitään" .. Niinkun ollaan tosiaan selvitty. Mukamas.
Ei tästä mihinkään selvitä, ei mies enkä minä. Mies ei sen vuoksi, koska valitettavasti ei viina maailmasta juomalla lopu, ja minä en selviä niin kauan, kun olen näin helvetin hölmö ja idioottina asun täällä.
Onneksi on ystävä kallis, joka on tukenani. Lupasin itselleni, ettei minun tarvitse enää jaksaa. Ettei minun tarvitse pitää itseäni huonona, heikkona ihmisenä, vaikka luovutan. Aiemmin ajattelin monesti, että olen heikko, jos lähden tästä suhteesta, jätän rakkaani..mutta kun meitä on valitettavasti tässä suhteessa kolme. Minä, alkoholi ja mies. Miehen rakkain on alkoholi. Minä olen se kolmas pyörä. Toivotonta on tuulimyllyä vastaan taistella. Surullista mutta totta. Onneksi olkoon kuningas alkoholi, pidä hyvää huolta rakkaastani. Hyvästi.
- kohta sairastun itse
Sukulainen soittaa ja aikoo tappaa itsensä, jos hälle keljuillaan,onko hän tosissaan.
Keljuilua on jos vihjaakin, että ei enää jaksa juovien seuraa. Lopetanko kaiken yhteydenpidon vai pitäskö ymmärtää jopa oman terveyden kustannuksella.
Tätä on tehnyt jo vuosia ja kärsijöitä muitakin, ei katso minkä ikäselle näin sanoo.
Onko tämä joku kiristyskeino, sillä seuraavana päivänä, sanoo, ettei oikeasti tekis mitään.- en kerro ; )
"kohta sairastun itse" Hei.Älkää vastatko tämän henkilön puheluihin. Tai jos vastaatte niin sanotte selkeästi että soittakoon vain selvänä. Kun soittaa selvänä silloin kerrotte sen totuuden mille teistä asia todella tuntuu.
Teidän ei tarvitse ymmärtää ja hyväksyä hänen itsariuhkailuja edes kännissä. Suositelkaa hoitoon menoa.
Teidän ei tarvitse olla hoitajia koska teillä ei ole ammattipätevyyttä eikä edes tarvittavia voimia kun ne hän on jo imenyt.
Alkoholisti on itsekäs sairaalla tavalla kun ei hoida itseään mutta teillä on täysi oikeus olla itsekkäitä terveellä tavalla ja suojella itseänne.
Maarit71, sanna70, teille myös voimia kuten sinulle "sairastun kohta itse". - Maarit71
en kerro ; ) kirjoitti:
"kohta sairastun itse" Hei.Älkää vastatko tämän henkilön puheluihin. Tai jos vastaatte niin sanotte selkeästi että soittakoon vain selvänä. Kun soittaa selvänä silloin kerrotte sen totuuden mille teistä asia todella tuntuu.
Teidän ei tarvitse ymmärtää ja hyväksyä hänen itsariuhkailuja edes kännissä. Suositelkaa hoitoon menoa.
Teidän ei tarvitse olla hoitajia koska teillä ei ole ammattipätevyyttä eikä edes tarvittavia voimia kun ne hän on jo imenyt.
Alkoholisti on itsekäs sairaalla tavalla kun ei hoida itseään mutta teillä on täysi oikeus olla itsekkäitä terveellä tavalla ja suojella itseänne.
Maarit71, sanna70, teille myös voimia kuten sinulle "sairastun kohta itse"."Kohta sairastun itse", olen samaa mieltä kun "en kerro ;)". Itselläni valitettavasti lapsuudesta asti ollut omakohtaisia kokemuksia ihmisestä, joka itsemurhalla uhkailee. Kännissä oleva ihminen, joka tuolla tavalla uhkailee, hakee yleensä ainoastaan huomiota. Ihminen, joka oikeasti aikoo itselleen jotain tehdä, on asiasta hyvin hiljaa. Tällaisenkin henkilön kanssa on parempi keskustella asiasta silloin, kun henkilö on selvinpäin. Itsemurhaa tekevä ihminen harvemmin huutelee "pitkin kyliä" siitä, että aikoo itsensä tappaa.juuri tästä syystä itsemurha tulee läheisille hyvin monesti yllätyksenä. Itse menetin läheisen tällä tavalla. Monta vuotta kännissä uhkasi tappaa itsensä, koskaan sitä ei kuitenkaan tehnyt. Lopulta, vuosien ja taas vuosien jälkeen, tappoi itsensä kaikessa hiljaisuudessa. Ei ollut sillä asialla uhkaillut meitä moneen moneen vuoteen. Kiitos "en kerro ;)". Kyllä täällä eteenpäin porskutellaan, kaikesta huolimatta. Tai juurikin sen takia.
- paljon juonut
Taas täällä palattu lähtöruutuun. Juoppo on alkukesän mokaillut, suututtanut läheiset sen kuuluisan "viimeisen kerran". Jälleen.
Oli itse vihainen, kun hänet meinattiin hylätä. Muutti sitten taktiikaa, kun itsemurhauhkailutkaan eivät purreet. "Olette niin rakkaita, minulla ikävä". Sai taas anteeksi ja ymmärrystä.
Seuraavaa repsahdusta taas odottellaan.. :(- nyhjätään tyhjästä
Milloin luulet seuraavan repasahduksen tulevan? Miten olet varautunut siihen?
- en kerro ; )
"paljon juonut" Kun kerran olette juopon mielestä hänelle niin rakkaita ja hänellä ikävä niin nyt on hänen aikansa alkaa ymmärtää että teille riittää hänen touhunsa. Jos edelleen annatte ymmärrystä ja anteeksiantoa, hän tulee vetelemään naruista vieläkin kovempaa ja te kärsitte.
Tekeekö oikeasti ja terveellä tavalla rakastava ihminen näin kuten hän tekee? Ei.
Mitä hän teissä ikävöi? Sitäkö että pääsee jollakin tavalla tuottamaan teille ahdistusta ja pahaa oloa? Sairasta.
Hän tappaa itsensä jos on tappaakseen ja se on aivan oma raukkamainen valinta silloin.
Mietithän "paljon juonut" mitä hän nyt teille tekee henkisesti koko ajan? Eikö teillä ole mitään ihmisarvoa hänelle?
Vaikka alkoholismi on sairaus, siitä voi silti toipua mutta se on omasta halusta kiinni.
Olen itse raitistunut alkoholisti (4,5v) ja olin täysi ihmishirviö juodessani. Minut oli hyvä jättää yksin silloin kun en halunnut apua vastaanottaa.
En ole hetkeäkään kaivannut entisiä aikoja eikä vanhoja asioita tarvitse anteeksi antaa. Ristini kannan. Uskon siihen että niilläkin asioilla oli tarkoituksensa, ikävä kyllä..
Paljon voimia kaikille alkoholismin solmuihin jotenkin joutuneille. Eihän luovuteta, etsitään edes pienen pieni valon pilkahdus jostakin joka päivälle. Ok? - paljon juonut
en kerro ; ) kirjoitti:
"paljon juonut" Kun kerran olette juopon mielestä hänelle niin rakkaita ja hänellä ikävä niin nyt on hänen aikansa alkaa ymmärtää että teille riittää hänen touhunsa. Jos edelleen annatte ymmärrystä ja anteeksiantoa, hän tulee vetelemään naruista vieläkin kovempaa ja te kärsitte.
Tekeekö oikeasti ja terveellä tavalla rakastava ihminen näin kuten hän tekee? Ei.
Mitä hän teissä ikävöi? Sitäkö että pääsee jollakin tavalla tuottamaan teille ahdistusta ja pahaa oloa? Sairasta.
Hän tappaa itsensä jos on tappaakseen ja se on aivan oma raukkamainen valinta silloin.
Mietithän "paljon juonut" mitä hän nyt teille tekee henkisesti koko ajan? Eikö teillä ole mitään ihmisarvoa hänelle?
Vaikka alkoholismi on sairaus, siitä voi silti toipua mutta se on omasta halusta kiinni.
Olen itse raitistunut alkoholisti (4,5v) ja olin täysi ihmishirviö juodessani. Minut oli hyvä jättää yksin silloin kun en halunnut apua vastaanottaa.
En ole hetkeäkään kaivannut entisiä aikoja eikä vanhoja asioita tarvitse anteeksi antaa. Ristini kannan. Uskon siihen että niilläkin asioilla oli tarkoituksensa, ikävä kyllä..
Paljon voimia kaikille alkoholismin solmuihin jotenkin joutuneille. Eihän luovuteta, etsitään edes pienen pieni valon pilkahdus jostakin joka päivälle. Ok?En tiedä olenko minä tälle juovalle, kohta keski-ikäiselle ikiteinille millään lailla rakas. Kyse on nimittäin vaimoni lapsesta, joka juomisellaan ja sekoiluillaan pitää vanhaa perhettään, sisaruksiaan, eronneita isäänsä ja äitiään lähellään tällä tavalla sairaasti. Olisiko niin, että kiukuttelee vanhemmilleen, kun aikoinaan erosivat? Jos niin, aika sairasta touhua on.
Minä olen, kuten aloituksessa taisin kirjoittaa, juonut aikanaan enemmän kuin tarpeeksi. Ja sillä tavalla kyllä tiedän mitä tämän äitiään "ikävöivän ja rakastavan" persoonan päässä pyörii. Se on rakkaus kylmään ja huurteiseen, tai muuhun millä päänsä sekoittaa. Juoppo ei rakasta läheisiään. Suurin rakas on alkoholi. Muut tulevat kaukana perässä.
Ihan oman perherauhan vuoksi ja säälistä vaimoani kohtaan en ole ihan suoraan sanonut mitä tuosta terroristista ajattelen.
Mutta koko yhdessä olomme ajan tämä aikuinen lapsi on säätänyt ja häirinnyt meidän, kuten isänsä ja tämän uuden vaimon elämää. Mukana sisaruksensa ja muut sukulaiset ja ystävät.
Nykyään on muuttunut vain röyhkeämmäksi. Soittaa äidilleen, että kaikki on kunnossa, muutaman tunnin päässä tulee jostain tietoa, että on ympäri päisään jossain. Eli valehtelee päin naamaa. Sitten päivien päästä kerjää kiitosta siitä, että saikin nyt katkaistua juomisen vaikkapa kolmeen päivään, tms. Äitinsä pitäisi sanoa kylmästi, että hei ei kuule kiinnosta oletko kunnossa vai et, juo tai ole juomatta. oma on elämäsi. Ymmärrän kyllä äidinrakkauden ja että on vaikea olla lapselleen tyly. Mutta kun ei hyvällä niin pahalla. Voisi edes koettaa. Saattaisi pysähdyttää tämän rumban?
Vielä kun tämä ihminen ei halua edes lopettaa, vaan juoda kohtuudella. Mitä ei osaa. Selitys toimintaan on kuulemma perityt geenit, alkoholismi-sairaus, jolle hän ei voi mitään. Siksi häntä pitäisi ymmärtää ja tukea.
'nyhjätään tyhjästä' kysyi koska luulen seuraavan repsahduksen tapahtuvan. Tapahtui pari päivää sitten. Juuri tuon kaikki on kunnossa -sovintopuhelun jälkeen. En yllättynyt. Mitään ei ole kuulunut jatkuuko juominen.
Mutta vaikka emme puhu asiasta aistin vaimoni, juopon äidin käytöksestä, että hän koko ajan huolehtii, miettii ja suree. Eli juopon suunnitelma toimii. Sotkee meidän läheisten elämää. Äitinsä kanssa avioiduttuani minäkin olen kai läheinen. - Pankin asiakas
paljon juonut kirjoitti:
En tiedä olenko minä tälle juovalle, kohta keski-ikäiselle ikiteinille millään lailla rakas. Kyse on nimittäin vaimoni lapsesta, joka juomisellaan ja sekoiluillaan pitää vanhaa perhettään, sisaruksiaan, eronneita isäänsä ja äitiään lähellään tällä tavalla sairaasti. Olisiko niin, että kiukuttelee vanhemmilleen, kun aikoinaan erosivat? Jos niin, aika sairasta touhua on.
Minä olen, kuten aloituksessa taisin kirjoittaa, juonut aikanaan enemmän kuin tarpeeksi. Ja sillä tavalla kyllä tiedän mitä tämän äitiään "ikävöivän ja rakastavan" persoonan päässä pyörii. Se on rakkaus kylmään ja huurteiseen, tai muuhun millä päänsä sekoittaa. Juoppo ei rakasta läheisiään. Suurin rakas on alkoholi. Muut tulevat kaukana perässä.
Ihan oman perherauhan vuoksi ja säälistä vaimoani kohtaan en ole ihan suoraan sanonut mitä tuosta terroristista ajattelen.
Mutta koko yhdessä olomme ajan tämä aikuinen lapsi on säätänyt ja häirinnyt meidän, kuten isänsä ja tämän uuden vaimon elämää. Mukana sisaruksensa ja muut sukulaiset ja ystävät.
Nykyään on muuttunut vain röyhkeämmäksi. Soittaa äidilleen, että kaikki on kunnossa, muutaman tunnin päässä tulee jostain tietoa, että on ympäri päisään jossain. Eli valehtelee päin naamaa. Sitten päivien päästä kerjää kiitosta siitä, että saikin nyt katkaistua juomisen vaikkapa kolmeen päivään, tms. Äitinsä pitäisi sanoa kylmästi, että hei ei kuule kiinnosta oletko kunnossa vai et, juo tai ole juomatta. oma on elämäsi. Ymmärrän kyllä äidinrakkauden ja että on vaikea olla lapselleen tyly. Mutta kun ei hyvällä niin pahalla. Voisi edes koettaa. Saattaisi pysähdyttää tämän rumban?
Vielä kun tämä ihminen ei halua edes lopettaa, vaan juoda kohtuudella. Mitä ei osaa. Selitys toimintaan on kuulemma perityt geenit, alkoholismi-sairaus, jolle hän ei voi mitään. Siksi häntä pitäisi ymmärtää ja tukea.
'nyhjätään tyhjästä' kysyi koska luulen seuraavan repsahduksen tapahtuvan. Tapahtui pari päivää sitten. Juuri tuon kaikki on kunnossa -sovintopuhelun jälkeen. En yllättynyt. Mitään ei ole kuulunut jatkuuko juominen.
Mutta vaikka emme puhu asiasta aistin vaimoni, juopon äidin käytöksestä, että hän koko ajan huolehtii, miettii ja suree. Eli juopon suunnitelma toimii. Sotkee meidän läheisten elämää. Äitinsä kanssa avioiduttuani minäkin olen kai läheinen.Läheistensä alkoholismista kärsiville on Al-Anon toveriseura.
Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea ...
www.al-anon.fi/
Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.
- Camoon!
Kattelin taas vklopun sammunutta ,kuorsaavaa juoppoa,joka oli omien sanojensa mukaan ottanut vain pari kaljaa...nyt riitti,kertakaikkiaan!Pakkasin jo sen kamat,että sitä kertyykin ,köyhällä ihmisellä,tuota tavaraa...nostin kamat terassille,laitoin tekstarin et hahea ne tiistaihin mennessä tai heitön roska-auton kyytiin.Lähden lomalle vähäks aikaa,on hyvä ottaa etäisyyttä nyt.Juurikin nyt.Tarvitsen nyt auringonpaistetta ja myötätuulta,että selviydyn!
- ZAMBOO
Et ole yksin.Näitä kesäleskiä on enemmänkin,muovikassimiehiä on paljon liikkeellä,ja mutkille ajettuja polkupyöriä tien poskissa,joita kesämies on lainaillut kulkiessaan.Kotiin mennään,juodaan pussikaljaa autotallissa,nukutaan kin siellä näin kesäaikaan.Elävät semmosta omaa elämäänsa,omassa symbioosissaan,nämä reppanat.Mukavaa lomaa sinulle,ota kaikki irti,laita puhelin kiinni,ja nauti!
- Sanna70
Hyvin osuvasti taas kirjoitettu, paljon juonut - nämä sanat ovat kuin suoraan mieheni suusta.
"Vielä kun tämä ihminen ei halua edes lopettaa, vaan juoda kohtuudella. Mitä ei osaa. Selitys toimintaan on kuulemma perityt geenit, alkoholismi-sairaus, jolle hän ei voi mitään. Siksi häntä pitäisi ymmärtää ja tukea."
Kyseiset selitykset ovat ainakin mulle kuin punainen vaate, joka herättää pääni sisällä tänä päivänä jo suoranaisen raivon. Kaikki ongelmat - siis ihan kaikki - johtuu juopon mielestä kuitenkin aina kaikesta muusta kuin hänestä itsestään. Minä saan sitten aina kuulla, kuinka itsekäs ihminen olen jne. Kyllä nämä ovat kerrassaan hienoja miehiä...
Kiitoksia taas myötäelämisestä, Maarit71 ja en kerro ;)
Kauniita ja helteisiä kesäpäiviä teille molemmille, kuten kaikille muillekin näiden itsekkäiden tyyppien piinaamille! Pärjäillään... :)- Maarit71
Kyl tää juu on "hauskaa". Kaikki aina joidenkin muiden syytä, kun itsensä. Muut houkuttelee, tarjoaa ym ym, ja jos kyselee , et monta kaljaa on juotu, pari on yleinen vastaus. Miten voi ihminen esim kuuden oluen jälkeen olla siinä kunnossa, että silmät riippuu puoli tangossa ja hölmöilee ihan miten sattuu..? Ja tuota kuutta muka juotua olutta on vedetty viidestä kuuteen tuntiin. Pitääkö olla huolissaan, eikö maksa enää polta?? Kun en ole niitä piilopulloja löytänyt vähään aikaan. Ja jo valmiiksi sanon teille " työnnä löylykauha perseeseen" ym ym. että voitteko mennä johonki muualle kommentoimaan niitä helvetin fiksuja ja asiantuntevia kommentteja..
- en kerro ; )
Maarit71 kirjoitti:
Kyl tää juu on "hauskaa". Kaikki aina joidenkin muiden syytä, kun itsensä. Muut houkuttelee, tarjoaa ym ym, ja jos kyselee , et monta kaljaa on juotu, pari on yleinen vastaus. Miten voi ihminen esim kuuden oluen jälkeen olla siinä kunnossa, että silmät riippuu puoli tangossa ja hölmöilee ihan miten sattuu..? Ja tuota kuutta muka juotua olutta on vedetty viidestä kuuteen tuntiin. Pitääkö olla huolissaan, eikö maksa enää polta?? Kun en ole niitä piilopulloja löytänyt vähään aikaan. Ja jo valmiiksi sanon teille " työnnä löylykauha perseeseen" ym ym. että voitteko mennä johonki muualle kommentoimaan niitä helvetin fiksuja ja asiantuntevia kommentteja..
"Maarit71"Moi.Mäkin käytin aikoinani kaikki valheet loppuun ja turhat lupauksetkin..Joko sitä toistaa valheita tai alkaa tehdä töitä lupausten eteen.
Vain itse voi päättää.
Miten itse aiot jaksaa tilannetta?Sullakin omat toiveet ja tulevaisuus.
- pahoinvoiva
Läheiset ovat sen verran tyhmiä, etteivät osaa syytellä kuin muita, eivät osaa itselleen hakea apua tarvittaessa vaikka alkoholismi-nimisestä sairaudesta kärsisivä henkilö sitä hakisi itselleen. Heille tärkeintä on syyttää yhtä ihmistä ja jatkaa sitä vuosikausia, jolla sattuu olemaan alkoholiongelma. Haukkuvatko syöpäsairaidenkin omaiset sairaudesta kärsiviä? Juu, ei heitä tarvitse hyysätä eikä mitenkään tukea, itsehän ovat oman sairautensa aiheuttanut.
- kokemuksestani
Aivan, jos läheiset ovat saaneet esim. omalla lapsellaan geeniperimänsä johdosta syytöksillään ja väärinkohtelullaan alkoholismin puhkeamaan, voidaanko siitä syyttä vain tätä yhtä ihmistä ja kasata koko taakka hänen harteilleen. Syyttelyhän se onkin se paras hoito/tukimuoto mitä olemassa voi olla ja saa ihmisen toipumaan. Toinen hyvä keino on jättää kokonaan yksin. ??!!!!!
- en kerro ; )
kokemuksestani kirjoitti:
Aivan, jos läheiset ovat saaneet esim. omalla lapsellaan geeniperimänsä johdosta syytöksillään ja väärinkohtelullaan alkoholismin puhkeamaan, voidaanko siitä syyttä vain tätä yhtä ihmistä ja kasata koko taakka hänen harteilleen. Syyttelyhän se onkin se paras hoito/tukimuoto mitä olemassa voi olla ja saa ihmisen toipumaan. Toinen hyvä keino on jättää kokonaan yksin. ??!!!!!
"Kokemuksestani" Moi. Mä tietty kirjoitan vain itsestäni ja omista näkemyksistäni.
Muhun ei auttanut mikään järkipuhe vaan se oma pohja oli itse löydettävä.
Vaikka onkin niitä suvussa olevia alkoholismigeenejä,eivät ne mitenkään päin antaneet oikeutta juomiseen ja huonoon käytökseen. Ihan yhtälailla tuli vietettyä harjakaisia jos mistäkin tekosyystä joten tottakai tuli etsittyä verukkeita vetutuskänneihin.
Kun ei sairastunut hoidata itseään niin onko hänen kanssaan pakko olla tekemisissä ja elää hänen kanssaan? Ei.
Mulle oli varsin oikein nurkkaan ajo ja yhteyden pito vain halutessani selvittää asioitani.
Lähimmäiset todellakin uupuvat alkoholistin sähellyksiin ja katteettomiin lupauksiin.Heillä täysi oikeus lyödä hanskat tiskiin.
Jos alkoholisoitunut huomaa läheisten reaktioit niin miksi hän ei itse tee ongelmalle mitään vaan jatkaa? Reilua? Ei. - Maarit71
en kerro ; ) kirjoitti:
"Kokemuksestani" Moi. Mä tietty kirjoitan vain itsestäni ja omista näkemyksistäni.
Muhun ei auttanut mikään järkipuhe vaan se oma pohja oli itse löydettävä.
Vaikka onkin niitä suvussa olevia alkoholismigeenejä,eivät ne mitenkään päin antaneet oikeutta juomiseen ja huonoon käytökseen. Ihan yhtälailla tuli vietettyä harjakaisia jos mistäkin tekosyystä joten tottakai tuli etsittyä verukkeita vetutuskänneihin.
Kun ei sairastunut hoidata itseään niin onko hänen kanssaan pakko olla tekemisissä ja elää hänen kanssaan? Ei.
Mulle oli varsin oikein nurkkaan ajo ja yhteyden pito vain halutessani selvittää asioitani.
Lähimmäiset todellakin uupuvat alkoholistin sähellyksiin ja katteettomiin lupauksiin.Heillä täysi oikeus lyödä hanskat tiskiin.
Jos alkoholisoitunut huomaa läheisten reaktioit niin miksi hän ei itse tee ongelmalle mitään vaan jatkaa? Reilua? Ei.Vertaus suöpäsairauteen oli kyl mun mielestä jo kovinkin kehno. Syöpäsairaat yleensä hakevat apua, hoitavat itseään, eikä monestikaan ole kyllä itseaiheutettu..? Alkoholisteja on valitettavasti ollut minulla myös lähisuvussa, joten olen joutunut katsomaan heidän eloansa valitettavasti koko ikäni. Missään tapauksessa ei tuo hyysääminen ja ymmärtäminen ole auttanut, miltei päinvastoin. Jos alkoholisti ei apua halua, ylenkatsoo sen, käyttää hyväsydämisyyttä vaan omaksi hyväkseen, miltei halveksuen.. Vieläkö silloin hänen päätänsä pitäisi paijata, ymmärtää, ehkä jopa hakea kaupasta ne olon korjaavat oluet? Ketä muutakaan, kun alkoholistia itseään pitäisi syyttää siitä, että sitä viinaa valuu kurkusta alas jatkuvalla syötöllä?? Ja jos alkoholistia ymmärtää, yrittää auttaa, mutta apu ei kelpaa, mitä muuta voi silloin tehdä, kun poistua takavasemmalle? Ei kenenkään psyyke kestä auttaa ihmistä, joka haluaa hukkua. Alkoholistin auttaminen on useasti yhtä vaikeaa kun jään myyminen eskimoille.
- Sanna70
Juurikin näin, Maarit71! Miksi ymmärtää, paijata tai tarjota apua, kun vastaus on halveksuva ylenkatsominen. Millä oikeudella toinen voi vaatia ainoastaan itselleen ja antaa takaisin pelkkiä loukkauksia - olla ihan täysi k***pää vailla mitään kohtuutta.
Olen tässä kuluneella viikolla taas saanut kuulla noita juopon totuuksia enemmän kuin tarpeeksi ja oikein mukavat kesäloman toivotuksetkin tuli sanoilla "sun lomallas ei oo v****kaan väliä". Ehkei hänelle, mutta mulle itselleni on, kun vuoden ympäri siellä töissä käyn toisin kuin hän, joka pyörittää firmaansa kotoa käsin. Siinä samalla voi sitten mukavasti maistella janojuomaakin. On helppo arvata, miten nuo bisneksensä sujuvat... Kommentit mun työnteosta ovat sitten suunnilleen sellaisia, että vain ja ainoastaan hullut tekevät töitä noin pienellä palkalla jne.
Pelaamalla tehtyä lainaa vaati tässä tovi sitten takaamaan ja kun en suostunut, niin jatkuvalla syötöllä ladellaan nyt kommentteja, että "et sitten auttanut, kun olisin tarvinnut apua - luotto meni". Kuka on niin hullu, että takaisi pelaamalla tehdyn lainan alkoholistille? Ja sitä paitsi tuo pelaaminen johtuu kuulemma vain ja ainoastaan musta, että saan hänet ahdistumaan ja hänen tarvitsee sitten "paeta" pelaamaan. Eli ympäristössä on vika, ei hänessä.
Mutta kun on tosiaan nuo geenit noihin riippuvuuksiin, niin sillä oikeudella saa / voi vaatia sitten ihan mitä vaan - tätäkö joku ihan oikeasti puolustelee? Pitäisi ymmärtää ja auttaa, kun toinen vaan halveksii. Ei kiitos ainakaan mulle! Olen kuitenkin yrittänyt nätistikin puhua lukemattomia kertoja näistä molemmista murheistaan, siis alkoholista ja pelaamisesta.
Ja kyllä - tämä viimeinen vuosi on ollut nyt liikaa. Lunastan tämän tupamme itselleni sillä mitättömällä palkallani ja yritän rakentaa itselleni elämisen arvoisen ja itseni näköisen elämän - toisen sylkykuppina en suostu enää pidempään olemaan. Minä kiitän ja kumarran ja poistun takavasemmalle...
Loistava tämä vertaus "Alkoholistin auttaminen on useasti yhtä vaikeaa kun jään myyminen eskimoille". Niin totta, niin totta... - p....voiva
Ei kannattaisi yleistää. Itse alkoholistina haen jatkuvasti apua ja yritän yritän yritän. Silti minua haukutan haukutaan jätetään yksin, salaillaan asioita, ei kerrota yhteisistä asioista vaan jätetään ulkopuolelle. Tästä vointini huonontuu entisestään, minulla on myös muita sairauksia, jotka eivät ole alkoholin aiheuttamia. Kuinka joku voi olla näin raaka lähimmäiselleen? Tahtoisin elää normaalia elämää, en juoda. Tämä kuitenkin vaatisi tukea tukea tukea, ei hyysäämistä, vaan henkistä tukea läheisimmiltä.
Minulla ei ole perhettä itselläni, niillä joilla on, kannattaa erota, (miksi on edes mennyt koskaan naimisiin alkoholistin kanssa???) sillä asiat ratkeavat jos ei toista ja tämän käytöstä siedä. - Sanna70
p....voiva, silloinhan ollaan jo eri tilanteessa, kun / jos alkoholisti myöntää ongelmansa, hakee apua ja yrittää. Silloin on jo ottanut tosi ison askeleen, kun myöntää, että itsessäkin on vikaa, eikä kaikki johdukaan jostain toisesta tai ympäristöstä. Moni alkoholisti ei vaan myönnä tätä koskaan...
Eikä parisuhde tarkoita, että olisi välttämättä naimisissa - eipäs tosiaan yleistetä... ;)- Maarit71
Aivan. Tukea tosiaan annan, jos ihminen todella haluaa alkoholista eroon. Silloin siitä avusta saattaa olla hyötyäkin.
Parisuhteessa olen minäkin, kuten Sanna70, naimisiin oli aiemmin tarkoitus mennä, jostakin kumman? syystä sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Joku on multa kysynyt, et minkä takia minä aikanaan tuollaisen äijän itselleni sitte otin, kun kerta en siedä hänen ainaista juomistaan. Että olisihan minun pitänyt tuo käsittää jo alussa, että mies juo runsaasti. Mutta mutta.. Tämäpä mies olikin niin fiksu, että alussa piilotteli ongelmaansa, ei koskaan juonut minun seurassani. Ei edes yhtä olutta. Oishan siitä tietysti viisaampi nainen voinut laskea 1 1, et jotain on ehkä pielessä? Seurustelu kuitenki oli alussa (niinkun varmaan monilla muillakin) sellaista, ettei joka päivä nähty. Silloinhan mies pystyi ottamaan olan takaa niinä päivinä, kun oltiin eri paikoissa. Kun sitten tämä ihana mies sai tunteet kunnolla peliin mukaan, tulikin tämä totuus esille. "Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.." Niin pitkään kun pää ja sydän kestää..? Noh, ulkona on miellyttävän lämmin, josko sitä suuntaisi järven rantaan. Yksin.
- Sanna70
Taas niin samaa Maarit71 - meidänkin suhteemme alkoi niin, ettei mies juonut yhtään mitään, ainakaan minun seurassani. Kertoi, että on ollut täysin raitis jo viitisen vuotta ja ettei ota nykyään siksi mitään, kun jo muutamastakin oluesta tulee niin paha olo korkeasta verenpaineesta johtuen. Minä uskoin - ja olin tyytyväinen, kun olin löytänyt raittiin miehen...
Sitten kerran päättikin pitkien saatesanojen (joissa luvattiin vaikka ja mitä, mm. ettei hän koskaan ota niin paljon, että suhteemme siitä kärsisi) kanssa ottaa yhden oluen erään konsertin jälkeen ja siitä se alamäki lähti - hitaasti, mutta varmasti... Tämä tilanne oli toki jo sen verran erikoinen, että epäilykseni viimeinkin heräsivät, mutta silloin oli jo ostettu yhteinen talo jne.Haluaisin viestittää sinulle Sanna70 henkilökohtaisesti.
Uskoisin, mitä olen lukenut, jotkut laittavat aivan typerää kommenttia tänne.
Joten tämä ei ole aivan oikea paikka jutella.
Kuuntele "Neljänsuoraa".
Kirjoita :)
- Drae242
Heitin oman äijäni pihalle muutama kuukausi sitten. Ison työn takana oli, mutta helpotti! Eka oli mykkäkoulua monta vkoa kunnes alkoi itkemään paluuta takaisin. Valkeni että oli mua haukkunut perheelleen ja kavereilleen, että minä olen kaiken syy, hänen juomiseen ja sekoiluun. En ota takaisin! Ei se helppoa ole, mutta kyllä sen arvoista ettei tarvitse enää jännittää ja pelätä.. paskaa vaan kuinka tollanen luuseri saa vielä kaikki uskomaan juttujaan, että mä olen nyt sit paska. Mut ihan sama, ei tarvi olla onneks enää noitten ihmisten kanssa tekemisissä!
- Juopontuntenut
Palstan sontasepot ovat ryypänneet perheensä , tyttöystävänsä, rahansa ja asuvat lopulta toimeentulotuella asuntoloissa tai muissa sontaluukuissa ryystäen kiljua ja sossun tilipäivänä halpakaljaa.
Nämä sontasepot ovat niitä aviomiehiä , isiä, isoveljiä ja mamman poikia, jotka ryypänneet kaiken paitsi henkensä. Pian nämä sontasepot piehtaroivat keltaisin kuolemankielissä sairaalan liinavaatevarastossa ja kellarien käytävillä odottaen vuodepaikkaa omalla osastollaan eli kalmon kylmillä pahnoilla.
Siellä he muistelevat vanhoja hyviä aikoja, kun oli vielä työpaikka ja sai tilipäivänä tulla kännissä kotiin pieksämään vaimojaan ja lapsiaan. Ruikuttavat ja anovat loppuvaiheessa anteeksiantoa ja jospa vaimo vielä toisi piilopullon, että ei tarvitsisi selvin päin heittää veiviä. Säälittävää sakkia kaikki juopot.Näinhän se on! Naulan kantaan! Harmi ku nyky maailma pitää juopottelua jotenkin pyhänä asiana nii näitä sontaseppoja tulee olemaan vielä iät ja ajat
- 6000-päivää
Tällaisten asiantuntijoiden analyysit perustuvat useimmiten yhteen verrokkiin. Alkoholisteilla ei ole muuta yhteistä kuin kyvyttömyys hallita alkoholinkäyttöään.
- tätämieltäoon
Itse ollut pitkän aikaa sitä mieltä, että sairautta nimeltä alkoholismi ei ole . On vain itsekkäitä ihmisiä jotka tällä oikeuttavat juomisensa. Sitä alkoholismia ja paapomista on aivan liikaa, ja useimmiten se läheinen syyllistetään. Jos sillä läheisellä ei ole ongelmaa, niin miksi hänen pitäisi vatuloida päivät pitkät sen pahalta haisevan juopon ongelmia. Ja elin lasisen lapsuuden. Ja lähipiirissä ollut aina näitä ottajia. Kuten pari viimeistä ihmissuhdetta. Sitä kai rakastaa toista, ja haluaa nähdä asiat vaal.punaisten lasien läpi. Niin kauan kun se juoppo vielä hoitaa itsensä. Mutta kun sillä sottapytyllä ei enää haluakaan huolehtia puhtaudesta,ja alkaa olla ruikkiva rakki ei pysy edes nesteet sisällä. Välinpitämättömyyttä muita kohtaan, ja läheisyys loppui kun lähestymistapa alkoi olla karkeaa. Puhumattakaan että keittolevy jää päälle, ja omat unet on kortilla.kun pelätä sai että asunto roihahtaa tuleen tms. Minä väsyin siihen että koti sottainen,ukko sottainen ja mahtavasti univelkaa. Puhumattakaan että toinen koko ajan ihan pihalla. Ja väkivaltaisuus,mikä ei ole hyväksyttävää ikinä.
- AlkoholinLapsi
Mitä kuuluu Sanna70 ja Maarit71? Toivottavasti pääsitte juopoista eroon. Muutos tuntuu usein aluksi pelottavalta, mutta kun sen on uskaltanut tehdä ja hyväksyä, ihmettelee miksei toiminut aiemmin.
Voimia kaikille alkoholistien läheisille! - Nappiparempiko
Hyvä jos joku edes auttaa ja helpottaa.
Mitä pahaa siinä on jos se on Kossu, mikä helpottaa? Pitäiskö olla joku nappi?- Mitä_pahaa_tosiaan
Sitä on hyvä miettiä sairaalassa, kun maksakirroosi on edennyt pitkälle ja viikatemies vilkuttelee. Olisiko kuitenkin pitänyt kokeilla ne lääkärin määrämät lääkkeet ja käydä terapiassa...
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4811155
- 827549
- 755509
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon445494Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella764798Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme334173- 483026
- 362915
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per412505- 402440