Mitä tehdä kun...

Ohi lopullisesti kirjoitti:

Olen voimakkaasti kiintynyt opettajaani. Olen 17 ja hän 33. En voi sanoa olevani ihastunut tai rakastunut häneen, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat jotain paljon enemmän elämääni vaikuttavaa. En edes löydä sellaisia "teinityttö ihastumisen" piirteitä, joita minulla oli joskus kuudennella luokalla toista opettajaamme kohtaan. Tämä, jota kohtaan nyt tunnen jotain tuli kouluumme opettajaksi kahdeksannella luokalla ja jo ensimmäisenä päivänä, kun näin hänet, tunsin jotain outoa. Hän kiinnitti minuun huomiotaan, tuli aina juttelemaan, kyselemään elämästäni ja auttamaan aina, kun en edes osannut odottaa kenenkään apua. Kuukausien kuluessa hän tuntui tajuavan minusta sellaisia asioita, joita en edes itse ollut huomannut ja tietävän minusta enemmän, kuin itse tiedän itsestäni. Meidän välillemme tuli jokin käsittämätön yhteys: Minä pystyin aistimaan aina kun hän oli jossain lähietäisyydellä ja kun paikansin hänet, hän huomasi minut. Hän kertoi minulle aina kaikki tiedotteet ennen muille kertomista ja tuntui tarttuvan kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin, mitä hänelle tuli, esim. Hän oli unohtanut erään tavallisen läksyvihkoni kotiinsa n. Kahden tunnin ajomatkan päähän. Muistutin häntä vihkosta ja hän tarjoutui hakemaan sen kotoaan ja tuomaan minulle paikkakunnalleni. En suostunut ja hän selitti, että ei siitä olisi ollut vaivaa. Nyt yhdeksännellä luokalla, hän pysäytti minut lähes aina käytävällä ja keksi juteltavaa... Viimeisinä päivinä hän näytti siltä, kuin hänellä olisi asiaa. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Viimeisenä päivänä, päättäjäispäivänä, annoin hänelle ruusun ja suklaata. (Ja se suklaa oli tietämättäni hänen lempisuklaataan.) Hänellä nousi kyyneleet, hän halasi ja toisteli hämmentyneenä, että minulleko tällaisia. Myöhemmin hän halasi minua uudestaan, kun törmäsin häneen käytävällä juhlallisuuksien jälkeen. Kakkukahveilla hän katsoi pöytääni usein ja kun lähdin ruokalasta, hän katsoi perääni silmät kosteina. Menetin hänet. En saanut edes selville, mitä tunnen häntä kohtaan. Menetin yöuneni. Nykyään näyttelen päivisin iloista ja iltaisin piilossa muiden katseilta itken. Hänellä on vaimo ja lapsi, ei olisi tullut mitään. Olisin pilannut hänen elämänsä. Silti en voi unohtaa, kun en ole edes saanut tunteistani selvää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä