Kuinka moni vielä ajaa autoa?

Onhan niitä vaikeuksia ajaessa ollut jo nuorempanakin enkä ihmeempää huononemista nytkään tunne näissä ajotapahtumissa. Olkoonkin että lyhyitä tuttuja reittejä ajetaan enimmäkseen.

Kiinnittäisin huomiota noihin väitteisiin kun itse aletaan luulemaan että joku törppöily johtuu iästä, kun jos vähänkin muistaa niin pahimmat vähältäpiti tilanteet oli nuorena.

vielä ajelee, joskus kyllä auto pitkäänkin hallissa ikävissään. Kohta taas, kun matkalle lähiperheen mukana lähden. Matka on tilattu jo aivan alkuvuodesta, tässä pakkaillaan sopivaa vaatetta laukkuun, vain silitetyt puserot tai 'topit' kuten nykyisin sanotaan, ovat vielä hengareilla.
Hyvää jatkoa meille kaikille, aurinkoista kesää, muistetaan nyt nauttia tästä ajasta!

Se että jo 15v sitten luovuin autoilusta perustui järkipäätökseen ei lainkaan ajokykyyn. Parin vuoden harkinnan jälkeen myin autoni ja ajokorttianikaan en uusinut seitsenkymppisenä.
Auton pitäminen on sekä mukavuus- että epämukavuusasia. Sitäpaitsi pidin kovasti autoilusta ja koskaan en väistellyt hankalia paikkoja. Päivittäin käytin siihen asti autoa.
Mukavuutta oli helppo liikkuminen tarvitsematta julkista liikennettä. Tavaroiden kuskaaminen, marjamettässä käynnit ympäristössä nykyistä laajemmalla alueella. Spontaanit tuttavien tapailut ym.
Kuitenkin luovuin tästä kaikesta. Siirryin pyöräilyyn, julkiseen joukkoliikenteeseen ja taksiin, jota tosin olen harvoin tarvinnut. Poika nimittäin auttaa milloin vain kuskausta tarvitsen.

Pyöräily on kohentanut kuntoani, aistin ulkoilman, luonnon näkymät ja tuoksun sekä lintujen laulun ajellessaji joko huvikseni tai asioilla.
Turussa on hienoa pyöräillä mm. Aurajoen rantamia ja keskukseen vieviä kevyen liikenteen väyliä. Ajokortista on iso hyöty liikenteessä, silti varovaisuus on valttia.

Miehille auto ontosi tärkeä ja heidän on vaikea siitä luopua. Paha paikka hyväksyä, ellei enää saa korttiaan uusituksi.
Jos minullakin olisi kortti voimassa, saattaisin nyt auton ostaa.

Juuri tulin kotiin, auton pieni vika korjattiin, eli pakoputken yksi kannatin oli auennut ja resonointi ääni sai käynnistäessäni autoa kaikkien miesten päät kääntymään minua kohti, kun rautakaupan pihalla pyörähdin.
En ole niin kaunis nainen ja halusin saada väärät äänet kuriin.
Nyt toimii taas ja kuljettaa tänäkin vuonna ehkä sellaiset 15 000 - 20 tuhatta km. kuten on tehnyt aiemminkin, enemmänkin matkaa taittui ja taittuisi, mutta alakaa olla tuo menovesi niin kallista.

Nyt pieni kotipreikki ja taas tielle.

" Sitä on käytettävä, kun on vehkeet kunnossa ", sanoi entinen mies akkaansa, minulla ei nyt vaan ole sitä käyttäjää, joten käytän tuota autoa, sekin on kunnossa.

Niin, ei nainen sentään mikään esine ole, jota käytetään,
vaikka olisi kuinka kunnossa!

Tarpeen mukaan. 4 - 6:n viikon välein käytän vaimoni labrassa.
Kotipaikkakunta - Seutula väli 4 - 6 kertaa vuodessa. Julkisten aikatauluista riippuen.

Pitempiä automatkoja emme ole tehneet useampaan vuoteen vaan tarvittaessa varaan auton kentälle, esim. Munchen, Barcelona, Almeria, Budapest ja liikuskelemme sillä lähiympäristössä.
Viikossa ehtii mukavasti kiertelemään esimerkiksi Itävaltaa ja Unkaria.
Mielestäni munchen on hyvä lähtöpaikka.

Jos nykyinen värkki olisi viimeisillään niin en edes harkitsisi uuden hankkimista.

Ajokyky on talessa vielä
mutta kohta pitää kortti uusia, siihen tulee paljon tutkimuia ennenkuin saan tietää saanko vielä kortin,
olisi valtava pettymys jos menetän kortin,

Ei kun lääkärintodistus vain tarvitaan, sekin aika nopsasti tehtiin.

Olen aina nauttinut autoilusta, muistan, kun lähes 50 v.sitten
sain ajokortin, oli kuin olisin saanut siivet selkääni!

Yritän mukautua liikenteeseen, jos joku alinopeutta ajaa,
silloin ohitse. Muuten rauhallisesti ajelen.

Jotkut ikäriautoilijat kyllä pelottavat.

uten aina! Minusta lääkärintarkastus ja psykiatrin lausunto ainakin pitäisi vaatia.
Lisäksi näkö silmälääkärilläkäynnillä todistuttaa.

Jos omalla kaistalla äkkiä tulee joku hölmö huuhaa vastaan, niin minkäs teet!

Minulla on voimassa oleva ajokortti.Uusin sen pari vuotta sitten kun täytin 70. Kysymykseen ajanko autoa, on vastattava, että en. Särjin entisen auton kytkimen vuosi sitten ja vaihdoimme auton automaattivaihteiseen, jota en halua ajaa, sillä pelkään, että se menee mihin sattuu kun ei ole vanhaa tuttua vaihdetta ja kytkintä.
Vävy sanoi, että sitä et saa rikki jos et aja kolaria. Siinäpä se!

Turhaan sitä pelkäät, Anlis-hyvä, aivan helppoa,
paljon helpompaa kuin vaihteiden valinta ajaessa.
Auto vaihtaa puolestasi! Sinä saat keskittyä muuhun,
liikenteen täysaikaiseen seuraamiseen, sehän on kuin kaleidoskooppi, tilanne vaihtuu koko ajan.
Peruutustutka ja parkkeeraus ovat myöskin hyvät
olemassa, nehän ovat apukeinoja, kuten automaattivaihdekin.
Minä pakkailen ja järjestelen tässä pikku hiljaa,
haluan kaikki kondikseen siihen mennessä, kun
lähiperhe ajaa parin päivän kuluttua pihaan.
Nyt en ole itse puikoissa.

Pitemmillä reissuilla ajamme mieheni kanssa noin puolet
kumpikin.
Kiva on vieressä istua, voi maisemiakin ihailla,
en silti pyydä miestäni katsomaan kun ajaa!

Hirvet ovat yksi vaiva noilla maanteillä, niin paljon tulee hirvikolaria,
myöskin peuroista on riesaa.
Enempi pitäisi antaa kaatolupia, vielä kun noissa hirvissä asustaa se hirvikärpänen! Se kamala ötökkä, joka tarraa kiinni
metsässä. Ei puolukankaan poiminta enää kiinnosta tuon vuoksi.

Paljon ajetaan, muorin työautokin on automaatti, ja kesäauto/harrastejenkki myös autom. oma käyttöauto on manuaali mutta jos vielä sen vaihdan niin automaattiin.

Automaatin sanotaan kuluttavan enemmän bensaa, tiedä häntä, senverran mukavampi automaatilla on ajaa ettei kulutuksen pientä eroa kannata miettiä.
Raskas kaasujalka suurin kuluttaja on.

Taannoin joku pappa osti ensimmäisen automaatti-auton hesalaisesta autoliikkeesta, liike oli katutason alapuolella. Paappa ajoi kadulle johtavaan luiskaan ja liikkeen ovi suljettiin, paappa jostain syystä pysähtyi luiskaan......painoi jarrua...otti mäkilähdön...survaisi kaasua........ja tuli läpi ovien takaisin halliin....oli laittanut pakin päälle.

Pikku harjoittelu on paikallaan ja vasen jalka, jos on olemassa, kannattaa unohtaa, kun automaatilla ajaa:)

Moni ajaa

Miksei ajaisi, onko tuo nyt joku kehumisen tai ihmettelyn aihe ?

Autoa voi ajaa niinkauan kun ei ole liikenteen tukkona heiltä pitäsi ottaa kortti pois.

50 vuotta olen ajanut lähes kaikissa euroopan maissa, koskaan ei ole mitään sattunut ja yli 40 vuotta paljon kovemmassa liikenteessä kuin Suomessa.

Ajan vasta vuosi sitten uusin kortin sain sen 5 vuodeksi.

Oli kaveri jolla omakin auto.

Joskus hän oli minua auttamassa mökillä ja paluumatkat hän nukkui autossa.
Otti päähän joskus kun väsyneenä yritin puhelaveria pysyäkseni virkeämpänä, hän kuorsasi vieressä. Vastasi puhelimeen kun joku soitti; Olen tässä ajelemassa, vaikka taatusti ei ajanut, mutta unohti mainita olevansa minun kanssani, minähän olinkin ilmaa.
Nyt on helppoa kun ajelen automaatilla ja tiedän jo reissuun lähtiessäni ettei kukaan kuorsaa vieressäni. Tiedän kun väsy iskee, että siihen on ainoa keinoa, levätä hetki, nukkua vaikka aamuun, ettei väsyneenä ajele. Opettelen lähtemään reissuun aikaisemmin illalla, kyllä mökki paikallaan pysyy useammankin yö tunnin.
Mieheni kanssa liikkuessa ajoimme puoliksi, tai minäkin vetelin Matkaajaa pitkät matkat kun hän istui vieressä tai lasten kansa takapenkillä, silloin -60 ja -70 luvuilla.

Yksin liikun ja nautin kun kukaan ei kuorsaa, eikä rutise vieressä.

juuu,

meillä miehen kanssa oli niin että minä aina ajoin kaikki matkat, mies istui vänkärin paukalla, oli hänelläki kortti, mutta hän oli toiminnoissaan hitaampi joten mun kaasujalka oli se joka pinoi vauhtia,
hän oli loistava vänkäri, hän näki hirvet jo kaukaa ehti huudahtaa, ennenkuin minä niitä huomasin, joten yhteistyö sujui erittäin hyvin,
suuri ikävä on rakasta vänkäriä,
oli ihania reissuja pitkinsuomea, päästä päähän,
joskus yövyttiinki autossa,
siitä oliski hauska juttu,
kas kun aamu valkeni noin klo 4-5 , tuli mieslauma järvenrannelle pyssyt selässä,
oli alkanu sorsan metsästys, huhu
niillä oliki ihmettelemistä, mitähän mahtoivat luulla kun nuorehko pariskunta viettää yötään autossa hehehheheee,
paljon matkusteltiin myös ulkomailla,
sitten tuli sairaus joka vei pikkuhijaa puolisoni pois,
jäi vain ikuinen ikävä,
silloin tällöin vieläki kyyneleet tulvii ja ikävä iskee,
kaupareissullaki näkee pariskuntia, voi kun käy katteeksi, ei oikeesti käy, mutta ikävä iskee kun ei ole enää omaa puolisoa
luoja kutsui hänet paremmille laidunmaille, siellä hän tansii ikusessa ilossa ja odottelee tänne jääneitä omaisiaan,

Kauniisti kirjoitit, kosketit sieluuni.

Tänään viimeksi ajoin. Kortti ollut vuodesta -62. C:n annoin pois ettei tarvi yhtenään olla lääkärintodistusta maksamassa. Auto täyttää elokuussa 25 v. Manuaali, vaikka automaattivaihteiston asentajan kurssin Hernesaaressa kävin joskus 1960-luvun puolivälissä. Jospa tuo auto kestäisi sen aikaa kuin kuskikin?

Ajelin siellä helsingissä kuukausi sitten, ystävääni palvelukodissa katsomassa Töölössä.

Onneksi kaikki ok.

Uskoa itseensä ja tulevaisuuteen.

Eräs sukulaispariskunta osti 2-vuotta sitten uuden sitikan. Onkohan C4?. Onko sellaista?
Vuosi sitten rouva jäi leskeksi ja ajelee nyt vähät ajonsa 80-vuotisena 2-vuotta sitten ostamallaan menopelillä.
Asuu pikkukaupungin ydinkeskustassa. Kaksi markettia on 200m:n säteellä yms.

Kyllä siitäkin ajasta, 50 vuotta autolla-ajosta, romaanin sais krjotettuu. Samana päivänä, kun täytin 18 vuotta, sain kortin, sehän oli helppoa ja voi sanoa ihan ilmaista, isä opetti, mitä lie inssi sitten maksanut. Hengissähän tuosta näköjään selvisi, vaikka luonteeni mukaista oli ajoni. Ajotaitokin on ilmeisesti verissä, synnynnäistä, meidän perheen naiset olemme kaikki autonaisia.
Heti seuraavana päivänä kortista oli Savonlinnaan meno, siellä serkkuni kanssa lähdettiin kaks poikaa kyydissä ajelemaan Punkaharjulle. Pitihän sitä uhota, miten ajetaan. Vieläkin muistan sen läheltä-piti tilanteen, kun 90asteen mutkassa ajoin täysillä, mutta auto pysyi tiellä, tuollaiset tuntuu ihan joltain ihmevarjelulta.

Ei meillä ollut koskaan uutta autoa, miehessäni oli senverran mekaanikkoa, että pärjättiin. Kerran lähettiin porukalla 60-luvulla Helsingistä maalle, minä tietysti kuskina, useimmiten oli niin ,meni jarrut yhessä alamäessä Töölön seutuvilla. Liikennettä oli vähän lauantai-iltapäivänä, joten ikkunasta huutelemalla ja käsin viittomalla selvitettiin sekin tilanne.

No, viimeinen autoni olikin täällä Tampereella 26 vuotta vanha pikku Volvo, siitäkin oon joskus kertonut, miten sille kävi. Ja olikin jo aika jättää autot, ensinnäkin liikunta väheni sen vuoksi, ja ylellisyyttä on minusta auto yksinäisellä ihmisellä, kyllä minulle tiukkaa olis tehnyt auton pito. Eri juttu, jos asuisin jossain korvessa, silloin sen ymmärtäisi. Hyvin olen pärjännyt ilman autoa...ja juuri siksi.

Ei auton omistaminen ole halpaa huvia. Vakuutukset maksavat ja polttoainettakin tarvitaan jos liikkua aikoo. Halpa ei ole auto, ei, ainakaan hyviä ei saa halvalla.

Jos olisin ihan vain lähitienooseen sidoksissa, harrastusten ja muun suhteen, enpä autoa tarvitsisi, kauppaan matkaa kilometri, ja bussilla pääsee jos kaupunkeihin haluaa.
On menoja ja tekemisiä kuitenkin sen verran, että on tavallaan päästävä liikkumaan mihin aikaan tahansa, siksi on auto pihalla valmiina lähtemään kun istun penkille ja kaasuttelen menemään.

Luojan kiitos on ollut varjelus aina mukana, ei ole kolareita eikä kolhuja matkan varrella sattunut, sakkojakaan ei yhtään, vuosikymmenien ajelun aikana.
Parhaina vuosinani ajelin 40 000 km vuodessa, nyt se jää tuonne 20 000 km paikkeille, mikäli nämä kuluneiden kuukausien ajokilometrit ovat pohjana tuleville ja onhan noita ajoja, omia ja porukan kyyditsijänä.
Viikon lopulla taas reissuun, pari tyttöä mukaan ja menoksi.