Vai kaipaatteko edes loppujen lopuksi kaveria? Ehkä ongelmanne ei olekaan yksinäisyys vaan masennus?
En halua loukata, mutta tuntuu, että useat yksinäiset ovat tahallaan yksinäisiä. On uhriuduttu niin syvästi, että siitä on tullut osa identiteettiä, josta on hankala luopua. Uhrien ei tarvitse ottaa itse vastuuta, kun syy on aina muissa. Tavallaan sellainen elämä on helppoa, kun puolestaan sen myötäminen, että on ehkä itse tehnyt virheitä vaatii rohkeutta ja selkärankaa.
Haastan jokaisen yksinäisen nousemaan omille jaloilleen. Älkää odottako, että muut ihmiset muuttaisivat elämänne, muuttakaa se itse! Pystytte siihen!
En halua loukata, mutta tuntuu, että useat yksinäiset ovat tahallaan yksinäisiä. On uhriuduttu niin syvästi, että siitä on tullut osa identiteettiä, josta on hankala luopua. Uhrien ei tarvitse ottaa itse vastuuta, kun syy on aina muissa. Tavallaan sellainen elämä on helppoa, kun puolestaan sen myötäminen, että on ehkä itse tehnyt virheitä vaatii rohkeutta ja selkärankaa.
Haastan jokaisen yksinäisen nousemaan omille jaloilleen. Älkää odottako, että muut ihmiset muuttaisivat elämänne, muuttakaa se itse! Pystytte siihen!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mistä näitä insestitaustaisia nettihörpäke toisten syyllistäjä - minä tiedän
mikä teille on parasta - julistajia riittääkin?
Olen todella yksinäinen ja tuo ei ole totta. Syy minulla on luokassa, joka kiusaa ja "kaverissa", joka ei soita koskaan ja sitten kun soittaa en vastaa. Kiusaamisen takia en luota ihmisiin. En voi katsoa edes silmiin. Se on mahdottomuus. Siksi en saa kavereita ja kyllä haluaisin jonkun luotettavan. Olet siis väärässä.
Ja muuten paskkalehemä, jos mun tietoon tulee jossain vaiheessa
varmuudella et sulla sittisontiais haittaohjelma kylväjä mätä paskhalla
on sormet pelissä noissa mun taloudellisen tilanteen paskhomisissakin,
mä alan todellakin olla sitä mieltä, että jonkun olis parempi käydä
laittamassa sulle nappi ottaan.
Mee hoitoon widun lehemä, ennen kuin on myöhäistä, ettet ole feikki
hahmoines ja toisten ihmisten kotinettilaitteiden haltuun kaappaamisines
paskhomassa lisää myöhemmin muitakin.
Tämä maailma olis todellakin parempi paikka ilman tollaisia
insestitautitausta nettipaskhahörvelö sittiäisiä haittaohjelmineen.
Paha tulee vielä saamaan palkkansa, niin sinäkin.
Ja häivy hel.vettiin mun koneelta kyttäämästä mua.
Noinhan se on. Mutta siinä on vaikeaa ajatella eri tavalla jos muutkin ajattelevat tuolla tavalla.
Totta kohdallani.
Olen sanonut selvästi lähipiirin ihmisille erään rajoitteen, joka saa aikaan jonkin asteista yksinäisyyttä. Se on terveyteen liittyvä asia.
Ja uskallan kyllä myöskin kysyä, että ovatko oikeasti ihmiset hylänneet yksinäisen ihmisen? Pitää muistaa, että jokainen huolehtii ensisijaisesti omista asioistaan ja on kohtuutonta vaatia, että muut tulevat höössäämään minun itseni ympärillä. Ja pitää myös huomioida, että jos esim. minä loukkaan toista ihmistä, niin ei loukattu halua olla kanssani tekemisissä. Syitä on varmaan monia jonkinasteisessakin yksinäisyydessä.
Saa olla toista mieltä!
On hyvä tuoda eri näkökohtia esille yksinäisyysasiassa.
Oman avopuolisoni elämä pyörii täysin hänen itsensä ympärillä, on kotona paikalla muttei läsnä. Ystävät ovat uponneet elämän ruuhkavuosiin, on lapsia, puolisot, työ ja asuntovelallisen idylli..koko paketti. Minulla on/on ollut vuosien masennus, syömishäiriöitä, alkoholismia, huumausaineita ja paska koulutus. Sekä vuokraseinät. Olen kait tylsää seuraa vaikken omista asioistani kitise tai valita, itse kait olen tämän elämän pedannut näin. Koen olevani mukava ja luotettava, olen kiinnostunut ihmisten kuulumisista ja elämästä mutten oikein löydä itselleni sijaa. Kyllä siihenkin turhautuu kun itse ottaa aina yhteyttä ja pyytää/menee kylään eikä koskaan toisinpäin. Itseäni en sääli enkä ole yksinäinen omasta tahdostani.
On monia yksinäisiä, jotka eivät kuitenkaan koe olevansa yksinäisiä. On myös monia, jotka sitä kokevat huolimatta siitä, että ympärillä on paljonkin ihmisiä. Mistäköhän se johtuu? Uskon edelleen vahvasti, että yksinäisyyden tunteen taustalla on ensisijaisesti masennus, joka lamauttaa. Tuntuu, että moni tälläkin palstalla on tosi masentunut. Lähtisivätkö he kotoaan, vaikka joku potentiaalinen ystävä tulisi ovelta asti hakemaan?
Sulle "Yksin oleva 15v" sanoisin, että kai muistat ja tiedostat, ettei yläaste/lukio/amis ole koko maailma. Niiden jälkeen maailma vasta alkaa. Kaikki parhaat tyypit vasta odottaa sua. Moni kokee yksinäisyyttä sun iässä. Se on vähän paha, kun kouluissa ym. ei saa valita mitä tyyppejä ympärillä pyörii. Mutta tulevaisuudessa sulla on mielettömät tsänssit saada oikeita kavereita, joiden kanssa synkkaa - tärkeää on, että pidät mielen tulevaisuudessa, olet luottavainen ja hoidat oman tonttis (koulusi) niin hyvin kuin pystyt. Sit sulla on maailma auki. Sulla ei ole mitään hätää.
Minulla se ainakin on masennus, joka vaikuttaa siten, ettei ihmisten kanssa oikein jaksa olla. Lääkkeiden ansiosta kotona jaksaa vielä puuhailla, mutta sosialisointiin eivät oikein voimat riitä. Olen myös jo valmiiksi introverttiluonne, eli sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa pattereita, ei lataa niitä. Viime aikoina on tuntunut, että lähimpien sukulaistenkaan kanssa ei jaksa pitkään jutella.
Hyvä tsemppiviesti kyllä, ja tosiaan niitä kavereita on mahdollisuus saada paljon muualta kuin koulusta. Esimerkkejä: Internet (hyvin paljon erilaisia mahdollisuuksia) harrastukset (jos on kiinnostusta ja varaa, tiedän ettei aina ole) Joskus saatat ystävystyä vaikka randomisti kaupungilla! en silti suosittele juurikaan baareja, niistä löytyy lähinnä hyvänpäivän tuttuja... Tai yhden illan kavereita.
Haluun viel lisätä et itellä ei ookyl kun muutama sellanen ihminen ketä luokittelen kaveriks, paljon on kyllä tuttuja... Mutta oon oikeesti aika sellanen persoona, että mun on vaikea ystävystyä juuri kenekään kanssa sillain "kunnolla" että oikeasti nauttisin seurasta täysin.
Yksinäiset on niin rasittavaa porukkaa. Aina valittamassa. Tapaamisista tulee kilpailuja siitä että kuka on surkein luuseri ja kuka on toista yksinäisempi. Mielummin viettää aikansa vaikka yksin.
"Tapaamisista tulee kilpailuja siitä että kuka on..."
Tuo on tosiaan se outo piirre, joka monilla on. Tapaamisetkin ovat jotakin ihme kilpailuita siitä että kuka on mitäkin. Ei tuo ole pelkästään yksinäisten ongelma mutta saattaa korostua heillä.
Olen samaa ja erimieltä, samaan aikaan. Siinä mielessä samaa mieltä, että en ymmärrä miksei porukka koita ystävystyä täällä netissä.
Ja siinä mielessä erimieltä, että eise oo aina niin helppoa löytää samanlaisia ihmisiä . eikä yksinäinenkään voi pakottaa itseänsä olemaan kenen tahansa ystävä... Sitä voi meinaan myös tuntea itsensä yksinäiseksi kaverien keskellä, tuttu tunne ainakin mulle.
Minulla on hyvä kaveri, joka valittaa kaikesta mahdollisesta. Mutta voi, kun tulee hänen omasta edustaan kyse esim. rahan muodossa, niin kyllä on suorastaan häikäilemätön oman edun tavoittelija. Tajusinkin jossakin vaiheessa, että hän on tällainen ' verenimijä', joka hyödyntää hyötyä itselleen tällä valittamisella. Muutoin hän on mukava ja valittaminen ei minua sinällään häiritse. Pitää vain olla tarkkana, ettei hän ala käyttämään hyväkseen.
Me ihmiset olemme hyvin erilaisia.