Väitöskirja lääkisopintojen aikana?

En vaan ymmärrä että mitä järkeä. Väikkäri on ihan hemmetin moisen työn takana ja jos kerran lääkärin työ on se mitä haluat loppuikäsi tehdä (ja jos ei ole, niin miksi olet lääkiksessä?) niin se, että sulla on tohtorintutkinto joltain ERI alalta ei juuri auta mitenkään lääkärin pätevyyden osoittamiseen, jolloin se on työhaastattelussa vaan yksi ylimääräinen rivi CV:ssäsi, joka ei välttämättä sitä työtä tuo, onhan se pääasia edelleen se lääketieteen lisensiaatin tutkinto ja lääkärin pätevyys.

Enhän mä tuossa viestissäni sanonut että haluan tehdä väitöskirjan eri alalta??? Vaan lääketieteen alalta tietenkin. Ajattelin vain lähinnä sitä että jos haluaa väitöskirjan tehdä niin voisihan sen aloittaa jo opiskelujen aikana? Ja jos haluaa esimerkiksi erikoistua neurologiaan, niin silloin voisi aika hyvin erottua hakijoiden joukosta jos olisi tehnyt väikkärin neurologialla. Ja ei, lääkärin työ ei ole se mitä haluan vain ja ainoastaan tehdä loppuikäni, vaan lääketieteellinen tutkimus kiinnostaa myös.

Kannattaa, jos löytyy tutkimusryhmä jossa asiat sujuu. Muutoin väärällä porukalla väikkärin teko on niin perseestä, että ei kannata. Kannattaa katsella porukkaa, jossa ohjaajat eivät ole kokopäiväisiä lääkäreitä, jotta kerkeävät edes vähäisen ohjata. Lisäksi toisen ohjaajan olisi hyvä olla nuorempi tutkija, jolla on painetta julkaista artikkeleita, jotta projektit etenevät. Itse prosessi on aika paljon pään hakkaamista seinään eri asioiden kanssa ja odottamista, kun artikkelit odottavat ohjaajan pöydällä tarkastamista.

Ennemminkin kannattaa miettiä siis haluaako tehdä tutkimusta eikä haluaako väikkärin. Jos haluaa tehdä tutkimusta, väikkäri tulee siinä sivussa neljännen julkaisun kohdalla. Muutoin se itsensä takia on todella turhaa. Tutkijalinjalta ei hirveästi tukea väikkärin tekoon saa, mutta ainakin saa teoriaopinnot suoritettua.

Kiitos vastauksesta! Oletko itse tehnyt siis väikkäriä opintojen ohessa tai tiedätkö ihmisiä jotka ovat tehneet? Osaatko kertoa jotain lisää? :)

valmistun tohtoriksi lähiaikoina. Jokainen väikkäri on vähän erilainen, koska se koostuu omista projekteistaan ja siten työmäärät voivat olla hyvin erilaisia. Ei kannata kuitenkaan mennä siitä missä aita on matalin. Väikkäri tutkimusryhmissä on mielestäni suositeltavaa niin saa nimiä useampiin julkaisuihin paljon helpommin, jos miettii tutkimusuraa pidemmällä aikavälillä. Useampi tutkimusprojekti samaan aikaan on fiksua, koska osa kusee aina. Syitä voi olla huono yhteistyö, huonot tulokset tai huono toteutus projektissa ja siten vaikeus julkaista tutkimuksia. Lisäksi osa projekteista on aina pitkiä aikoja jäissä ja silloin voi työstää muita juttuja. Työtunteja ei tule laskettua ja kannattaa varautua, ettei saa mitään rahallista korvausta. Kaikki apurahat ovat sitten plussaa, mutta niitä kannattaa hakea heti alusta asti. Esim. duodecim jakaa aika hyvin kandeille. Kannattaa perehtyä laajasti oman projektinsa ja sen erikoisalojen kirjallisuuteen sekä kliiniseen että teoriaan. Silloin saa hankittua itselleen, jonkin alan jossa on "ekspertti". Tilastotiedettä kannattaa opetella kiukulla, se palkitsee kyllä itsensä. Vaikeinta on löytää tauti, elin tai erikoisala, joihin on intohimoa ja kiinnostusta. Muista, että tutkimusta esim. syöpätaudeista voi tehdä patologialla, vaikka haluaisi isona olla käytännön syöpälääkäri. Tai vastaavasti tutkimusta on monesti fiksumpi tehdä vaikkapa sisätaudeilla, vaikka rupeaisikin kirurgiksi.

vähän ajatusvirtaa, toivottavasti oli jotain hyötyä

Opintojen ja väikkärin yhdistäminen on yleensä iso haaste. Minulla on kokemusta tutkimustyöstä, aloitin jo preklinikassa. Olin mukana tutkimusryhmässä, jossa vähän kaikki epäonnistui erinäisistä syistä johtuen. Ei tullut väikkäriä, mutta tykkäsin tutkimustyöstä ja saihan sillä vähän voita leivän päälle. Lisäksi aihe oli todella kiinnostava, pääsin näkemään ja kokemaan paljon sellaista, mitä muut eivät.

Väikkäriin ei siis kannata tähdätä, vaan pitää kysyä itseltään, pitäisitkö tutkimustyöstä? Oletko älyllisesti riittävän utelias, jotta jaksat tutkimuksen tylsät ja työläät vaiheet (90% ajasta)? Oletko soveltavaa (tutkija)tyyppiä vai ulkoapänttääjä? Tyypillisesti syventävät opinnot ovat ensimmäinen kosketus tutkimustyöhön, joten niistä kannattaa aloittaa.

Kannattaa aloittaa jo ajoissa. Itse teen väitöskirjaa eri alalla ja aloitin tekemään sitä vasta maisteriopintojen jälkeen. Meille ei kerrottu edes mahdollisuudesta, että sitä voisi tehdä opintojen aikana. Tiedän ainakin 4 henkilöä lääkiksen alkuvaiheilta, jotka tekevät samassa ryhmässä väitöskirjaa. He tekevät sitä milloin ennättävät. Tosiaan väitöskirjan tekeminen ja tutkiminen vie aikaa ja vaatii työtä, mutta aikaa kuluu myös eri asioiden odotteluun (aineiston kerääminen / hankkiminen, ohjaajien kommentointi, julkaisuprosessit ...). Jos haluat olla tehokas, aloita mahdollisimman pian. Itse saa yleensä - rippuen tosin tutkimuksesta - kuitenkin määrätä tahdin, missä ajassa tekee työtänsä.

Enpä olisi arvannut että täältä voi saada näin hyviä ja fiksuja vastauksia! Kiitos kiitos kiitos paljon!!!! Olisiko jollakin vielä jotain kerrottavaa aiheesta??? :)

Väitöskirjan tekemiseen ei aina tarvita isoa projektiryhmää. Myös yhteistyö jonkun yliopiston proffan kanssa toimii, jos aihe on selkeä ja aineistonkeruu yksinkertainen. Esimerkiksi potilastietoja tutkimalla ja niistä jonkun käppyrän tekeminen ei vaadi kuin potilastietojen selailua ja tietojen kirjaamista koneelle. Lopuksi niistä tehdään johtopäätökset, esim että "trampoliinit ovat lisänneet murtumia" yms. Jos luet lääkärilehteä niin siellä on aika yksinkertaisiakin väitöskirjoja tehty pelkkien potilastietojen perusteella. Väitöskirjaa voi tehdä opintojen ohella, mutta kyllä se aikaa vie. Kaikki tämä aika on pois illoista ja mahdollisista kesätöistä. Jos siis haluat vain nopeasti tohtorin hatun, niin tuo on varmaan nopein ja kivuttomin tie, mutta jos meinaat tehdä tutkimuksia laboratoriossa ja eläinkokeita voi aikaa mennä useita vuosia, eikä lopuksi tule edes valmista..

Apurahoja tosin tutkimukseen voi hakea eri säätiöiltä. Apurahojen kanssa kannattaa huomioida niiden vaikutus veroihin ja kelan opintotukirajoihin.

Meillä monikin aloitti väitöskirjan tekemisen ensimmäisenä lukuvuotenaan (minä mukaanlukien). Osa suostui väitöskirjan tekemiseen jo heti alustalähtien, itse ilmoitin suorittavani syventävän tutkielman ensin ja katsovani asiaa sen jälkeen.

Työtä se vaatii ja joskus turhauttaa, kun opintojen ohella väitöskirjaan paneutuminen jää niin heikoille. Loma-ajat sitten uhrautuvatkin väitöskirjaan, joten siihen kannattaa varautua. Itse olen ensisijaisesti suorittamassa yleislääkärin tutkintoa, joten ensisijainen panostus tapahtuu opintoihin ja väitöskirja kulkee projektina rinnalla. Jonkinlaista suunnitelmaa ajankäytöstä ehkä kannattaisi tehdä, että edes jotain tulisi tehtyä asian eteen viikoittain. Useamman viikon tauko aiheuttaa sen, että seuraavalla kerran kun tutkimukseen palaat, niin pitää palautella mieleen, että mitäs sitä olikaan tekemässä.

Väitöskirjan saaminen valmiiksi opintojen ohessa riippuu osittain siitä kuinka ahkera olet, mutta myös projektista jossa työskentelet. Oma tutkimukseni on rekisteritutkimus, joten aineisto on kerättynä jo valmiina. Näin ollen varsinainen tutkimus on lähinnä aineiston analysointia ja sieltä ilmiöiden tutkimista. On siis mahdollista, että väittelen jo ennen valmistumistani (ohjaajan toive, ei minun). Itse olen ajatellut, että en ota stressiä sen kirjan suhteen, vaan väittelen viimeistään vuoden jälkeen valmistumisestani.

Aihe kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan, mutta ei kannata stressata jos et nyt sitten erikoistuisikaan sille alalle, jonne väitöskirjan teet. Kyllähän ne tohtoriopinnot ovat siirrettävissä toisellekin alalle ja tiedän useitakin tapauksia, että väitöskirja on tehty esim. solubiologialle ja myöhemmin siirrytty sitten jonnekin kliiniselle alalle.

http://www.uskonnonvapaus.fi/2005/valtionapu.html

Jehovan Todistajat saanevat valtionapua vaikka eivät suorita armeijaa eikä verovapaita n.5-10milj, vuosittaisia lahjoituksia käytetä kotimaan palvelujen tai
opistojen ylläpitoon. Lisäksi he kieltävät korkeakoulutuksen nuoriltaan jos edes
jaksaisivat sitä suorittaa raskaiden aikataulujen alla.
Lahko jättävä nuori voidaan erirstää perheestää ja kiusaamisen tarkoitus onkin
aina kiristää ihminen takaisin pelastukseen.
Lahkon omistamat yritykset yleensä eväävät palvelun poliittisiulta toimijoilta,
muilta uskonnoilta jne. Näitä he pitävät pahoina jotka tuhoutuvat.

Terve

Kättärillä oli ainakin yks miesgyne joka oli dosentti(sairaslomatodistuksen sv-leimassa) ja ei kait sillä miehellä ollu paljon ikää päälle 30 v, aikaa pari vuotta sitten.
Sukunimi alkoi A.lla, terkkuja vaan em henkilölle erittäin onnelliselta äipältä vaikka silloin ikävissä merkeissä liikkeellä.

Olisipa joku neuvonut minuakin opiskelijana tekemään väikkäriä. Ei ollut neuvojia ja kaverit/puolitutut ajattelivat omaa etuaan, kun pelottelivat. Tiesivät kuviot, minulle kaikki ihan uutta. Voi kun Te väikkäriin pyytäneet olisitte vielä kannustaneet ja kertoneet lisää. En minä tiennyt akateemisesta elämästä ja opinnoista mitään.

Olen loppuvaiheen opiskelija ja olen saanut yhden artikkelin julkaistua, väikkärihän periaatteessa on vain sarja julkaisuja, eli jos löydät sopivan mentorin tai ryhmän jonka alaisuudessa saat julkaisuja niin väikkäri tulee jossain vaiheessa kuin itsestään. Kannattaa valita sopiva ohjaaja. Mielenkiinnon kohteet vaihtuvat joten ei kannata stressata että onko se tutkimus juuri tulevalta erikoisalalta, väikkäristä on todellakin hyötyä työllistymisessä viimeistään siinä vaiheessa kun valmistuu erikoislääkäriksi (yliopistosairaalat, keskussairaalat)

Hei,
Eksyin tälle palstalle jollain ihmeen kaupalla ja oli pakko kirjoittaa.
Olen myös kohta valmis (3kk harjoittelua jäljellä) hammaslääkäri ja olen julkaissut jo 2 artikkelia ja kolmas on lähdössä lehteen tämän kuun lopussa. Pidän juuri nyt taukoa hammaslääkäriopintojen syventäväsä harjoittelusta ja olen yliopistolla töissä kirjoittamassa väitöskirjani koontiosaa ja tavoitteena (ohjaajan tavoite) olisi väitellä jo ennen kesää eli valmistun suunnilleen yhtä aikaa hammaslääkäriksi ja tohtoriksi. Aloitin hammaslääkäriopintoihin kuuluvan syventävän opinnäytetyön teon 2. opiskeluvuonna ja olen tehnyt kaikki laboratorioanalyysit itse toisen ja kolmannen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä kun en ole vielä tuolloin päässyt tekemään hammaslääkärin töitä joten laboratoriotyöt kävivät kesätöistä sillä sain niiden tekemisestä palkkaa. Kolmannen artikkelin laboratoriotyöt ja artikkelien kirjoituksen olen taas tehnyt ihan opintojen ohella aina kun on ollut aikaa, mutta en koe että olisin jäänyt mistään opintojen riennoista paitsi tämän takia. Haluan painottaa, että tärkeintä koko projektissa on hyvät ohjaajat, jotka vievät asioita eteenpäin. Esimerkiksi minä en koskaan unelmoinut olevani tohtori vaan kaikki lähti ensin syventävästä työstä ja hetken ohjaajan tahtoa vastaan taisteltuani tajusinkin, että tämä tutkiminenhan on oikeasti mukavaa. Lisäksi projektin etenemiseen on vaikuttanut se, että kurssiltani ainakin 4 muuta on myös tehnyt väitöskirjaansa opintojen aikana mikä on meidän yliopistossamme harvinaista. Väitöskirjaprojekti on kuin vuoristorata; tosi monina hetkinä työ tuntuu karsealta, mutta niinä hetkinä kun artikkeli julkaistaan tai saat vaihtelevamman työn kuin pelkästään kliinisen työn tai pääset osallistumaan kongresseihin jotka kustannetaan apurahoin, fiilis on aivan mahtava. Esimerkiksi minä olen hammaslääkäriopintojen aikana käynyt kolmessa kongressissa, yhdessä posterikilpailussa ja kerran tutustumassa ulkomaisen hammaslääkiksen toimintaan. Itse en vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä ISONA ja mitä minä tohtorintutkinnolla oikeastaan hyödyn, mutta väitöskirjaprojektini kuluessa ja hammaslääkäriopintojen päättyessä olen ymmärtänyt sen että on parempi olla runsaasti vaihtoehtoja, jotta voi ehkä lopulta muokata itselleen mieluisen työn. Sen tiedän, että valmis tai kirjoitusvaiheessa oleva väitöskirja tai julkaistut artikkelit auttavat erikoistumispaikkaa hakiessa ja mm siinä jos haluat mahdollisesti tehdä kliinisen työn lisäksi myös tutkimus/opetus tai hallinnon töitä. Enkä kadu mitään vaikka olisin päässyt helpommalla jättämällä projektin vain niihin syventäviin opintoihin; kun on riittävän pitkällä ei enää kannata kääntyä takaisin.