Koira ei luovuta

Murkkuikä jatkuu koiralla noin kolmeen ikävuoteen saakka. Silloin astuu kypsä aikuisuus kuvioihin mukaan. Se saattaa tapahtua sitten yhtäkkiä ja yllättäen. Huomaat vain yhtäkkiä että hetkinen, mitään showta ei ole tapahtunut koko päivänä, kuin vieras koira olisi muuttanut teille.

Tuo luusta murahtelu muuten kannattaa kyllä hoitaa pois. Itse tein sen pitämällä sitä itse kädessä josta koira järsi sitä. Oli hyvää vierihoitoa koissulle ja yhäkin haluaa usein että pidän sitä että hän saa järsiä siinä.

Ota rennosti, huumorilla ja pidä pääsi kylmänä, äläkä turhaan lähde rekun reuhaamisiin reagoimaan. Kyllä ne talon tavat ajan kanssa mieleen painuu.

Pidä tiukimmin kiinni niistä käskytyksistä jotka koiran oman turvallisuuden kannalta ovat ensiarvoisen tärkeitä. Mukaanlukien tietysti läheisesi ja muut ihmiset sekä heidän turvallisuustarpeensa.

Olen yrittänyt sitä, että pidän luusta kiinni kun koira syö.
Koira syö kuitenkin vain hetken ja sitten se vetäytyy pois ja murahtaa mennessään.
Palaa kohta taas syömään luuta, mutta sama toistuu hetken päästä.

Kun meille tulee vieraita niin koira odottaa nätisti lupaa minulta, eikä tervehdi heitä ennen sitä.
Hyppimisen kanssa vielä tehdään töitä.

Välillä kieltämättä vähän harmittaa ja turhauttaa koirani käytös.
Tuntuu että asioita on toistettu satoja kertoja ja silti muutosta parempaan ei näy...

Yltiöpositiivisen namikouluttamisen lopputulos? Koira ei ole vakuuttunut johtajuudestasi, koska käyttäytyy tuolla tavalla. Murkkuiässähän se uhmakkuus nostaa päätään, ja mikäli koira havaitsee johtajuudessa puutteita, se reagoi.

Tuossa nyt vaadittais korjausliike, jolla korostaisit johtajuuttasi koiralle.
Jos miun koira tuollalailla ärhentelisi, lopettaisin sekä leikkimisen sen kanssa, että namipalkkaamisen yhtään mistään, sekä pitäisin muunkin huomion minimissään.
Rajoittaisin kotona sen olemista, esim. ei keittiöön tai sohvalle tai sängylle. Käyttäisin paljon pois! -käskyä.

Tällaisesta koiran ego pienenee, ja uhittelu loppuu. Käytöksen korjautuessa palauttaisin pikkuhiljaa joitakin asioita takaisin.
Mulla on ollut useita koiria, eivätkä edes murkkuikäisinä silmille hypi, koska johtajuus on kunnossa.

Kiitos vinkistä!
Yritän lopettaa leikkimistä ja nameilla kouluttamista.
Välillä vaan tuntuu, että koiralla on niin tuhottoman paljon sitä energiaa ettei pelkät lenkit riitä ollenkaan.
Voisin kuvitella että jos jättäisin koiran kanssa leikkimisen ja kouluttamisen niin se varmaan hyppisi seinille!!!:)
Mutta pitää kokeilla.

Pakko kertoa tähän väliin omasta koirastani, tosin jo nykyään vanha sellainen.
Eli kun murrosikä alkoi niin huomasin, että koira yritti jatkuvasti päässä sinne pomon paikalla, viisas kun oli.
No vähensin huomioimisen ihan minimiin ja näin ollen koira käyttäytyi hyvin ja paikkansa tietävästi.
Sillontällöin yritin lisätä huomiota juuri leikkimällä tai namikoulutusta.
En tiedä näkikö koira tämän juuri heikkoutena ja tilaisuutena taas yrittää johtajan paikkaa, mutta päsmäröinti ja komentelu alkoi heti.
Kyllä inhotti huomata, että minulla on sellainen koira tapaus jolle ei voi vaan yksinkertaisesti paljoa huomiota antaa.
Nyt olen jo tottunut koiraani ja siihen miten sen kanssa pitää olla, kaikki ihmisetkin ovat erilaisia niin myös koirat ja aina vaan kohdalle ei satu juuri sellainen koira jota toivoisi.

Jos koira päivittäin uhmaa omistajaansa, ei sille ole tehty selväksi kuka määrää. Joidenkin rotuisten koirien kanssa saa tehdä ylläpitotöitä koulutuksessa seniori-ikään asti, jotta koira pysyy hallinnassa.

Alkajaisiksi kannattaisi tuplata päivittäinen lenkitys ja treenaus. Nuori koira ei voi keskittyä ohjaukseen ennenkuin se ylimääräinen energia on purettu. Rauhallisempia töitä ovat mm. jäljestys ja tokoilu, jossa voi vaatia koiralta rauhoittumista ja keskittymistä, kuin että leikittää ja innostaa koiraa lisää. Ei se koira siitä rikki mene jos sen muutaman kerran vie päivävaelluksella ja väsyttää, ihan normiulkoilua.

Mikä on pitkä lenkki: meillä pitkäksi sanotaan kun mennään lähes 10km tai yli. 5km on normilenkki.

Vitikon paarustajaa komppaan. Ei ihan kuulosta siltä, että koira oikeasti kunnioittaa sinua. Eikä myöskään luota. Oletkohan tehnyt loppujen lopuksi asioista jopa liian vaikeita.

Erinomaisen tehokas tapa kunnioituksen lisäämiseen on ruoan käyttö. KOkeileppas esimerkiksi kuukauden ajan sitä, että koira ei saa ikinä ruokaa kupista, vaan kädestäsi. Alussa annat sille pienen ansaitsemisen jälkeen (esim.) istu. Tai sitten ei tartte vaatia muuta kuin sitä, että koira syö rauhallisesti eikä vaadi ruokaansa. Tuossa menetelmässä tulee kuin itsestään myös luopumiskoulutusta. Ja ruoka-aikoina pystyy opettelemaan myös monia muita asioita, meillä esimerkiksi opittiin samalla oikeaa ja vasenta, ophjauksen kuuntelua, laitoin esimerkiksi ruokaa lattialle kolme kasaa, ja koira sai syödä ne lupaamassani järjestyksessä. Kolmella kasalla sai sen oppimaan suoraan, vasen ja oikea. Joille on todellakin käyttöä koko loppuelämän ajan.

Sitten, palautat koiran paikalle, pois sängystä, sohvilta ym. koirilla tuppaa uho lisääntymään kun pääsevät korkeammalle. Ihan eleettömästi vaan, jos koira pyrkii viereesi, niin napautat sormia ja vaait sen poistumaan. Älä jää katsomaan sikailua. Käännä koiralle selkäsi ja poistu paikalta. Jollain lailla olet antanut koiralle huomiota sinun komentamisestasi haukkumalla. Ihan takuulla. Ei se muuten sitä enää jaksaisi tehdä. Huomiota se on negatiivinenkin. Mutta kun kitket tuota komentamistasi pois,niin muista se kääntöpuoli. Sinun pitää muistaa palkita koiraa siitä, kun se käyttäytyy siten kuin haluaisit. Tämä jää tosi monilta tekemättä. Mutta on koiralle reilua kiittää siitä asiasta, johon haluat sitä ohjata. Jos haluat, että se on sisällä rauhallinen, niin palkitse koiraa rauhallisuudesta! Riehumisesta poistu paikalta hermostumatta. Poistuminen on oikeasti aika selkeä viesti koiralle. Ja useimmiten erittäin tehokas. Väittäisin tehokkaammaksi näissä tilanteissa kuin sen, että koira poistetaan. Siinä ihminen tekee päätöksen, että minä en tuota katso. KOira jää miettimään, että mitäs ihmettä, en halunnut että tuo poistuu. Se ei saa palkkiotaan. Edes sitä negatiivista huomiota, ja omistajan hermotkaan ei kiristy.

Ja mitä tulee liikuntaan, niin oikeasti, paljon ja monipuolista. Minä esimerkiksi saatan juosta koiran kanssa treeneihin. Matkaa saattaa olla kymmenen kilometriäkin. Mutta nuoren ja aktiivisen kanssa olen vaan huomannut, että koira on vasta enimmän energian purkamisen jälkeen parhaassa mielentilassa silloin, ja malttaa keskittyä asiaan. Mikä on monipuolista? Itse järjestän ihan sellaista,missä koira joutuu ponnistelemaan voimiensakkin kanssa. Sitten on ihan nuuskuttelua- Sitten joskus vaan juostaan (fillari apuna). Joskus koira vetää (canicross). Maastossa koira etsii joskus esineitä, pudottelen niitä jo esimerkiksi edellisenä päivänä sinne valmiiksi. Tavallaan helpompi tapa, kuin erikseen jälkeä lähteä tekemään, mutta ajaa saman asian. Toki myös teen jälkiäkin. KOirat etsivät lapsia, eli piiloleikkejä harrastetaan, meillä on sellaiseen mahdollisuus. Kesällä paljon uintia, ja siihen liittyen ohjattuja harjoituksia myös. Ei aina, mutta välillä.

Pääpaino ei ole tottisten treenauksissa. Uusia asioita menee kaaliin hyvin vähälläkin, joten treeneissä vaikka käynkin monta kertaa viikossa, niin aina ei varsinaisesti treenata uusia juttuja. Kotona teen ensin sisätiloissa naksutellen asian selväksi, ja sitten treenikentällä niitä jo yhdistellään, ja ollaan jo häiriötreeni vaiheessa. Aivojen käyttö uuvuttaa koiraa hyvin. Mutta se ei vaadi varsinaisesti aikaa päivittäin hirveästi, enkä lue noita varsinaisesti aktiviteetteihinkaan.

Näillä keinoin meillä on menty ja tullaan menemään. Koira vuorollaan tekee mitä pyydetään, ja muut eivät saa sekaantua. Ne tietävät, että niidenkin vuoro tulee. Ulkotreeneissä saatan jättää vaan odottamaan, kun teen toisen kanssa. Pitkälle edistyneet paikkamakuulle, muta silloin on odottelua harjoiteltu jo kauan esimerkiksi häkin avulla. Nämä koirat, joilla on tätä käytetty, eivät ole tehneet tuhoja. Dominanssia on joillakin kitketty suunnitelmallisemmin, koiran mukaan. Toisilla yksilöillä sitä piisaa. Ja temppujen opettelu, vaikka se koiralle mieluisaa onkin, niin ei ole ensisijaisen tärkeää. Vaan aina ensin rakennetaan mielentila asiat kuntoon. Koska vain oikeassa mielentilassa koira pystyy edistymään, ja tekemisen ja oppimisen ilo tulee.