Vanhempien opetukset

Eipä ole.
Olin nuorena jo tarpeeksi viisas.
Olen pahoillani että kaikki lapset eivät olleet.

H.

Isä sanoi/neuvoi: Pane aina kuin sinulle tulee siihen mahdollisuus.

Faija sano et älä ota juoppoa miestä mutta kaikki neon juoppoja olleet ja niin minäkin.

Ei nyt tähän hätään tule mieleen mitään opetusta.
No jos sitä ei lasketa, että isäni suorastaan "vihasi" Jos-sanaa.
Jos joku asia meni mönkään, niin ei voinut alkaa jossittelemaan, että "Jos olis mennyt niin, niin sitten tääkin asia olis onnistunut".
Hän usein sanoi myös, että jos on tyhmä pää, niin kärsii koko kroppa.
Tartti kovasti ensteks ajatella, ennenkuin jotakin teki.

Ehkä noi hänen "opetukset" olivat ihan hyviäkin.
Kovasti aattelen asioita ja vasta ajattelujen jälkeen alan toimimaan.

Näillä eväillä olen sitten päässyt Näin pitkälle :)

Meijän äiti sanoi että jos ei mitää muuta ole niin kunniastas pidä kii:)

Juu, se vanha perinteinen karjalaisohje; vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessas.
Kyllä on monta askelta säästynyt, kun tuota olen noudattanut.

Rikkaasta miehestä ei puhuttu mitään, hyvä niin, rakas on aina parempi kuin rikas.

Älä ota juoppoa miestä.

Oliko Isä ?

´´Kysyen kylän löytää .´´ ´´ Ei se ota, jos ei annakaan.´´
´´Minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää.´´
Nämä oli äiten viisauksia.

Isän neuvo:

Laita kumi kepinpäähän,Isä ei laittanut.

Äiti: Ei Luoja laiskoja elätä.

Isä: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee pääsee vähemmällä.

Olin istuttamassa isän kanssa Metsähallituksen mailla puuntaimia. Kun isä sitten ojensi tilinauhan, raha meni jo omalle tililleni, että muista: Raha on työläs hankkia, mutta helppo kuluttaa. Joskushan myös sanoi, että ihminen ei rikastu suurilla tuloilla vaan pienillä menoilla.

Äitini sanoi erään kerran kun maanittelin lupaa lähteä sisareni kanssa hieman perjantai-illan rientoihin. Elelkää sitten niin, ettei nyytty kainalossa tarvitse koskaan kotiin tulla.
Taisi muistella omaa nuoruuttaan ja olihan eräälle kylän tytölle vastikään käynyt niin.

Osa ei tainnut ymmärtää lukemaansa.
Kerrotaan sananlaskuja eikä ohjeita.

Kyllähän sitä monenlaista elämänohjetta sai kotona, mutta kaikkein useimmin toistettu ja parhaiten mieleen jäänyt aina isästä erotessa oli: "pärjäilehhä!", mikä sitten myöhemmin muuttui monikkomuotoon: "pärjäilkeehä!" Sitä olen yrittänyt noudattaa ja on tässä pärjäiltykin tänne asti.

Älä hosu rauhallisesti
mutta mä olen semoinen hätähousu, en millään viitsi katsoa venymistä, tai kämmentämistä, vaan käyn tekemässä itse.
kai vanhemmat puhui omasta kokemuksesta

Tässä muutamia ajatuksia, joihin uskon itsekin:

Ihminen oppii ihan mitä vaan, jos oikeasti haluaa.

Itse tehty on usein parempi kuin valmiina ostettu.

Aivoja ei kannata koskaan jättää narikkaan.

Jokainen tarvitsee ainakin joskus myös toista ihmistä.

Kunnioita kaikkea elävää ja käyttäydy kohteliaasti kaikkia ihmisiä kohtaan.

Vanhemmilta opitut hyvät tavat ja käyttäytymisetiketti ovat helpottaneet elämää myös maailmalla liikkuessa ja vaikuttaneet ihan varmasti useita kertoja omaan urakehitykseeni.

Myös itsestään täytyy pitää huolta, jotta pystyy huolehtimaan velvollisuuksistaan ja muista ihmisistä.

Rakasta ja kunnioita Elämää!

"
Ihminen oppii ihan mitä vaan, jos oikeasti haluaa."

Uskooko kukaan tuota? minä en usko.

"Oppi ei ojaan kaada "

" ole rehellinen kaikessa "

"kymmenen käskyä on paras elämän polku"

" työ on paras ilomme, joka ei petä koskaan "

" politiikkaan ei saa sekaantua "
neuvo johtu suomen sisällisodan jälki mainingeista

En osaa oikein sanoa olenko oppinut mitään hyödyllistä omilta vanhemmiltani. Isä opetti että elä silleen että sinun ei tarvi koskaan pyytää ketään miestä menemään naimisiin kanssasi. Mitähän se sillä oikein tarkoitti?
Äiti opetti ettämaito kiehuu hellalle tarvii ripottaa suolaa hellalle. Joo.

Ihan oikeesti, totakai me opittiin paljonkin vanhemmiltamme mitä tulee käyttäytymiseen ja moraaliin,elämään senaikaisen yhteiskunnan säänöillä. Hyviä periluterilaisia elämänohjeita, kuten rehellisyys perii maan.

Valitettavasti vain näemme esimerkkejä miten maailmassa pärjää kaikkein parhaiten ne jotka eivät elä vanhempiensa ohjeiden mukaan.

Isäni ei sietänyt tulevaa miestäni. Hän näki ja tiesi pidemmälle. Oppiessani tuntemaan mieheni, en enää sietänyt häntä itsekään. Olisinpa vain uskonut isääni!