Hei!
kertokaapas minulle onko suomalaista fantasia/ scifiä niin kuin laajemmassa mittakaavassa olemassakaan. Olen lukenut muutamia ja ne ovat osoittautuneet lähinnä entisen neuvostonaapurin ja hollywoodmaisen jenkki kirjallisuuden heikoiksi plagioiksi. Onhan se kumma ettei tästä maasta lähde kunnon tulevaisuusrällätyksiä kun olemme kerran niin teknokansalaisia. Mikä siinäkin mättää vai tekeekö täällä tiedemiehet tiedettä vain toisilleen? Eivätkö ne uskalla pilata mainettaan luomalla kunnon mielikuvitusinnovaatioita jo olemassa olevan pohjalta?
Suomalaista fantasiaa???
Nomi
15
1287
Vastaukset
- heebo
Minustakin tuntuu, että suomalaiset eivät osaa kirjoittaa hyvää fantasiaa. Ne ovat vain tökeröjä kopioita muista. Ei se nyt niin vaikeaa ole.
- Nomi
Mutta mistähän se johtuu? Onko suomalaisten identiteetti oikeasti kiinni korvessa? Täällä on vähän sellainen meiniki et jos oot tiedemies niin elä pilaa mainettasi hömpällä. Miettii kuitenkin klassikoita, niinkuin Asimovia niin, tuskin sen tieteellinen uskottavuus kärsii siitä et se on kirjoittanut myös aivan loistavaa fiktiivistä tekstiä.
Nää keskustelut täällä on aika suppeita siinä mielessä ihmiset vain kirjoittaa kirjan nimistä ja kirjailijoista, mutta ei mitään miksi joku on hyvä? Ei tee mieli lukea vain jotain kirjaa sen takia et luin netistä et se on hyvä. Makuja kuitenkin on monenlaisia. Tietääkö kukaan jotain saittia jossa ois vähän ihmisten analyysiakin lukemastaan? - mä&mä&mä
no ala sitten itse kirjoittamaan fantasiaa jos se on niin helppoo!!!??!
- Sametti
Taru ja Tarmo Väyrysen kirjat kannattaa katsastaa, ei ihan perusfantasiaa. En suosittele homofoobikoille tai alle 12v.
Myös Mustan Suden aika on hyvä. Muistaaksen se on suomalaisen kirjoittaja. Ei suomeksi ole tehty hirveästi fantasiaa. Anu Holopainen on hyvä kirjailija kanssa..- Onko hyvää settiä ?
Ote osoitteesta http://www.nuorisokirjailijat.fi/holopainenanu-l.shtml
------
Bork katsoi länteen, pohjoiseen ja itään. Epäilys alkoi kaihertaa hänen mieltään. Tähän saakka hän oli kulkenut vaiston varassa, uskoen, että kohtalo auttaisi hänet suorittamaan tämän tehtävän. Katsellessaan rannatonta, avointa jääkenttää hänen oli pakko myöntää, että hän todella saattaisi menettää henkensä yrittäessään löytää Boreaksen lapset ja Dalian.
- Mitä luulet, pitäisikö antaa periksi kun vielä pystymme? Bork kysyi Casparilta.
Koira haukahti terävästi ja katsoi Borkia vaativasti silmiin. Sitten se kohotti suipon kuononsa kohti taivaalle syttyviä tähtiä ja päästi pitkän, aaltoilevan ulinan. Kuin vastaukseksi ääneen kaukaa jäätikön takaa lähti kiemurtelemaan taivaan yli loistavia valorihmoja, jotka ensin välähtelivät epäröivästi, mutta leimahtivat sitten hohtavan punaisiksi ja keltaisiksi hyökyaalloiksi. Ne kiirivät kilpaa horisontista, liehuttaen valopyrstöjään kuin äänettömässä taivaallisessa leikissä. Bork sulki hetkeksi silmänsä, koska hän muisti missä oli nähnyt viimeksi yhtä raivoisat revontulet: henkien maailmassa, Pohjoistuulen vuorella. Tämä oli selvästi merkki joka käski häntä jatkamaan. Bork alkoi ihmetellä, oliko Casparin osuminen hänen tielleen pelkkä sattuma.
- Hyvä on, mutta yön selkään emme lähde, Bork sanoi päättäväisesti.
Caspari tuijotti häntä vaativasti ja ravasi vähän matkaa eteenpäin. Sitten se katsoi uudestaan Borkia olkansa yli ja haukahti. Bork huoahti ja pudisti päätään. Hän katkaisi veitsellään pienen puunvesan ja karsi sen laavukepiksi matkan varalle.
- Mennään sitten, hän myöntyi ja lähti seuraamaan koiraa.
- Sitä pikemmin pääsemme perille, jos nyt koskaan pääsemme.
He lähtivät suoraan kohti pohjoista, ja edestäpäin puhaltava tuuli lennätti jääkiteistä lunta Borkin kasvoille. Hän painoi päänsä ja puski eteenpäin. Casparin kullankarvainen selkä peittyi nopeasti paksuun lumikuoreen, ja eläin näytti joltakin oudolta, valkoiselta toukalta vajotessaan välillä vatsaansa myöten kinoksiin. Bork seurasi parhaansa mukaan tähtien liikettä taivaalla pitääkseen edes jonkinlaisen ajantajun. Jäälohkareiden välissä vinkuva tuuli, pimeys ja lumen narskahtelu vaivuttivat hänet horrokseen, jossa ei ollut aikaa eikä ajatuksia. Koko yön villit revontulet tanssivat taivaalla valaisten heidän kulkuaan.
Kirjasta (Boreaksen Lapset ) - maiden77
Onko hyvää settiä ? kirjoitti:
Ote osoitteesta http://www.nuorisokirjailijat.fi/holopainenanu-l.shtml
------
Bork katsoi länteen, pohjoiseen ja itään. Epäilys alkoi kaihertaa hänen mieltään. Tähän saakka hän oli kulkenut vaiston varassa, uskoen, että kohtalo auttaisi hänet suorittamaan tämän tehtävän. Katsellessaan rannatonta, avointa jääkenttää hänen oli pakko myöntää, että hän todella saattaisi menettää henkensä yrittäessään löytää Boreaksen lapset ja Dalian.
- Mitä luulet, pitäisikö antaa periksi kun vielä pystymme? Bork kysyi Casparilta.
Koira haukahti terävästi ja katsoi Borkia vaativasti silmiin. Sitten se kohotti suipon kuononsa kohti taivaalle syttyviä tähtiä ja päästi pitkän, aaltoilevan ulinan. Kuin vastaukseksi ääneen kaukaa jäätikön takaa lähti kiemurtelemaan taivaan yli loistavia valorihmoja, jotka ensin välähtelivät epäröivästi, mutta leimahtivat sitten hohtavan punaisiksi ja keltaisiksi hyökyaalloiksi. Ne kiirivät kilpaa horisontista, liehuttaen valopyrstöjään kuin äänettömässä taivaallisessa leikissä. Bork sulki hetkeksi silmänsä, koska hän muisti missä oli nähnyt viimeksi yhtä raivoisat revontulet: henkien maailmassa, Pohjoistuulen vuorella. Tämä oli selvästi merkki joka käski häntä jatkamaan. Bork alkoi ihmetellä, oliko Casparin osuminen hänen tielleen pelkkä sattuma.
- Hyvä on, mutta yön selkään emme lähde, Bork sanoi päättäväisesti.
Caspari tuijotti häntä vaativasti ja ravasi vähän matkaa eteenpäin. Sitten se katsoi uudestaan Borkia olkansa yli ja haukahti. Bork huoahti ja pudisti päätään. Hän katkaisi veitsellään pienen puunvesan ja karsi sen laavukepiksi matkan varalle.
- Mennään sitten, hän myöntyi ja lähti seuraamaan koiraa.
- Sitä pikemmin pääsemme perille, jos nyt koskaan pääsemme.
He lähtivät suoraan kohti pohjoista, ja edestäpäin puhaltava tuuli lennätti jääkiteistä lunta Borkin kasvoille. Hän painoi päänsä ja puski eteenpäin. Casparin kullankarvainen selkä peittyi nopeasti paksuun lumikuoreen, ja eläin näytti joltakin oudolta, valkoiselta toukalta vajotessaan välillä vatsaansa myöten kinoksiin. Bork seurasi parhaansa mukaan tähtien liikettä taivaalla pitääkseen edes jonkinlaisen ajantajun. Jäälohkareiden välissä vinkuva tuuli, pimeys ja lumen narskahtelu vaivuttivat hänet horrokseen, jossa ei ollut aikaa eikä ajatuksia. Koko yön villit revontulet tanssivat taivaalla valaisten heidän kulkuaan.
Kirjasta (Boreaksen Lapset )Monet eivät oikeastaan tunne Anu Holopaisen työtä... Hienoa, että joku ottaa asiaa esille...
Kannattaa aloittaa Kristallien valtakunnasta. Helppoa fantasiaa, hahmoihin helppo samaistua, muutenkin hyvää luettavaa. Suosittelen, varsinkin aloittelijoille. - Malla-k
Kirjastosta löysin Siiri Enorannan fantasiakirjan Omenmean vallanhaltija. Ihan uusi kirjailija, tämä on esikoisteos. Olen lukenut vasta puoleen väliin, mutta tosi hyvältä tuntuu.
- Malla-k
Malla-k kirjoitti:
Kirjastosta löysin Siiri Enorannan fantasiakirjan Omenmean vallanhaltija. Ihan uusi kirjailija, tämä on esikoisteos. Olen lukenut vasta puoleen väliin, mutta tosi hyvältä tuntuu.
Enorannan kirja on Finlandia Junior-ehdokkaana!
- ..
Ilkka Auerin sarja Lumen ja Jäänmaa kannattaa lukea, se ei todellakaan ole mitään tavallista fantasiaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Lumen_ja_jään_maa
- on sama
Suomalainen fantasia tosiaan tuntuu olevan hieman kiven alla. Nyt on hirveästi ollut esimerkiksi Kalevalaan liittyviä juttuja, olen nähnyt ainakin parilla kolmelle suomalaisella kirjoittajalla sen kaltaista fantasiaa. Harmi kun ei ole vielä ehtinyt tutustumaan. Totta puhuen karsastan hieman suomalaista fantasiaa, koska en ole onnistunut vielä törmäämään kamalan hyvään sellaiseen; metsästys jatkuu siis.
Hollywood-tyyppiseen suomalaiseen fantasiaan en ole onnistunut vielä törmäämään, onko mitään esimerkkejä?
Itseäni kun taas sen tyyppinen hieman kiinnostaa kun outo lapsi olen. Toisaalta taas ei saa mennä liikaa mässäilemään moisella tai on edessä polttoämpärikamaa.
Itse olen kirjoittamassa kunnon fantasiapläjäystä, mutta saa nähdä milloin mokoma valmistuu sellaiseen kuntoon, että sitä uskaltautuu kustantamoon lähettää esiteltäväksi. Tällä hetkellä neljättä kertaa kirjoittamassa uusiksi niinsanotusti valmiiseen muotoon, mutta sen jälkeen tulee vielä iloinen muokkaamisen ja korjaamisen aikakausi. Ehkä kahden vuoden sisällä jotain on kasassa.- on kirjoittanut
jonkun Aikakirjan, Mikkasten kirjat, Marjatta Savolainen, Ritva Toivola, jne
- vähän fantasiatyyppistä
ovat Johanna Sinisalon kirjat, joita voin suositella. Varsinkin Sankarit ja Ennen päivänlaskua ei voi ovat erittäin hyviä lajityypissään. Samoin esimerkiksi scifi-tyyppinen Maarit Verrosen Karsintavaihe oli hieno kokemus. Nämä kirjailijat eivät kirjoita aivan perinteistä fantasiaa, mutta kannattaa silti lukea. Väyrysten kirjat lastenpuolella ovat tosiaan sitten ihan sitä perinteistä fantasiaa.
Mäkin suosittelen tota Ennen päivänlaskua ei voi. Ei todellakaan ensin tuntunut hyvältä kirjalta mutta loppujen lopuksi pidin paljon vaikka se olikin aivan erilaista fantasiaa mitä olen tottunut lukemaan.
- tulevaisuus hämärän peirossa
Hänen kirjoihinsa on hyvä tutustua.
- R. Latimer
Matti Näsälän Alais. Parhautta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1848505
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264608- 504168
- 593692
- 513166
- 502930
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262636- 382404
Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv382103- 292076