Olen eroamassa ja pahasti näyttää siltä, että sopueroa ei tästä synny. Nyt on harkinta-aika menossa ja ajattelin jo tässä vaiheessa tehdä tulevalle exälle sopimusesityksen lasten asumisesta, huoltajuudesta, tapaamisista ja elatusmaksuista - omaisuuden osituksesta meidän tapauksessamme tuskin tulee ongelmaa. Toivon tietysti, että olisi mahdollista hioa sopimuksesta sellainen jotenkuten molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, ettei tarvitsisi käräjäoikeuteen asti mennä asiaa selvittämään. Se kun kaiken kuulemani perusteella lienee se epämiellyttävin ja lastenkin kannalta ikävin tie.
Rahaa säästääkseni haluaisin tehdä sopimusesityksen itse ja vain tarkistuttaa sen tutulla juristilla - nyt kun vielä optimistisesti toivon että juristin apuun ei enempää tarvitsisi turvautua. Ninpä kysynkin, olisiko kenelläkään tämäntyyppistä sopimuspohjaa malliksi - tietysti anonyyminä. Siis hyvin karkeakin luonnos olisi avuksi, tietäisin ainakin miltä pohjalta lähteä liikkeelle. Tai tietääkö joku löytääkö niitä jostakin päin netistä?
Sopimuspohjaa lasten huollosta ym?
23
6365
Vastaukset
- errorsystem
lasten asumisesta, huoltajuudesta, tapaamisista ja elatusmaksuista löytyy yleiset valmiit pohjat lastenneuvojalta. Lisäksi saa myös tietoa mihin ratkaisuihin siellä on yleensä päädytty. ositus on vapaamuotoinen, jossa käy ilmi sulle, mulle periaattella koko omaisuus jaettuna.
- errorsystem
lastenneuvojalla tarkoitan tietty lastenvalvojaa sosiaalitoimessa :)
- Jaana
errorsystem kirjoitti:
lastenneuvojalla tarkoitan tietty lastenvalvojaa sosiaalitoimessa :)
Valitettavasti lastenvalvojat yrittävät väkisin tunkea vanhemmat siihen vakiomuottiin - toiselle lapset, toiselle elarit jne - ja sen takia heiltä ei välttämättä saada kovin asiantuntevia neuvoja. Riippuu tietysti mitä on itse hakemassa mutta pitää muistaa että näissä lasten asioissa tärkeintä on saada sellainen ratkaisu johon kumpikin vanhempi on tyytyväinen - siitä lapsi hyötyy eniten.
- Tyytyväinen mieslukija
Jaana kirjoitti:
Valitettavasti lastenvalvojat yrittävät väkisin tunkea vanhemmat siihen vakiomuottiin - toiselle lapset, toiselle elarit jne - ja sen takia heiltä ei välttämättä saada kovin asiantuntevia neuvoja. Riippuu tietysti mitä on itse hakemassa mutta pitää muistaa että näissä lasten asioissa tärkeintä on saada sellainen ratkaisu johon kumpikin vanhempi on tyytyväinen - siitä lapsi hyötyy eniten.
Kerrankin oikein naisen suusta lausunto, jossa otetaan myös mies huomioon.
Naiset aina ihmettelee eron vaikeutta, mutta ovat ensimmäisenä vaatimassa lapsia itselleen käyttäen perusteena jotakin lastenhuoltajan suositusta, jossa ei ole pienintäkään tasapuolisuutta havaittavissa.
Koko paketti "naamioidaan" johonkin mukamas "lapsen etu" kääröön, vaikka jokaisen täysipäisen pitäisi ymmärtää, että todellinen lapsen etu on todellakin se, että molemmat vanhemmat hyväksyvät huolto-sopimuksen.
Ennenkaikkea naisten pitäisi kyetä käsittämään kuinka kohtuuton nykyinen käytäntö on miestä kohtaan. Viimeistään silloin kun nainen joutuu Outi Kosken tavoin tavalliseen suomalaisen eronneen miehen asemaan, alkaa kapinointi jota mikään viranomainen ei saa hallintaan. - Jaana
Tyytyväinen mieslukija kirjoitti:
Kerrankin oikein naisen suusta lausunto, jossa otetaan myös mies huomioon.
Naiset aina ihmettelee eron vaikeutta, mutta ovat ensimmäisenä vaatimassa lapsia itselleen käyttäen perusteena jotakin lastenhuoltajan suositusta, jossa ei ole pienintäkään tasapuolisuutta havaittavissa.
Koko paketti "naamioidaan" johonkin mukamas "lapsen etu" kääröön, vaikka jokaisen täysipäisen pitäisi ymmärtää, että todellinen lapsen etu on todellakin se, että molemmat vanhemmat hyväksyvät huolto-sopimuksen.
Ennenkaikkea naisten pitäisi kyetä käsittämään kuinka kohtuuton nykyinen käytäntö on miestä kohtaan. Viimeistään silloin kun nainen joutuu Outi Kosken tavoin tavalliseen suomalaisen eronneen miehen asemaan, alkaa kapinointi jota mikään viranomainen ei saa hallintaan.Vaan lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Perinteinen etävanhemmuus missä toinen joutuu maksaa elarit ja "tapaamaan" lapsiaan joka-toinen-vkl toimii hyvin harvoin - ja lapset menettävät toisen vanhempansa (yleensä isä). Lapsi voi parhaiten jos hän saa säilyttää läheiset suhteet sekä isään että äitiin - ja tämä tarkoittaa että hänen pitää saada elää kummankin kanssa.
- Onnenetsijä
Jaana kirjoitti:
Vaan lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Perinteinen etävanhemmuus missä toinen joutuu maksaa elarit ja "tapaamaan" lapsiaan joka-toinen-vkl toimii hyvin harvoin - ja lapset menettävät toisen vanhempansa (yleensä isä). Lapsi voi parhaiten jos hän saa säilyttää läheiset suhteet sekä isään että äitiin - ja tämä tarkoittaa että hänen pitää saada elää kummankin kanssa.
Mitenkäs silloin käy, jos mies ilmoittaa, että eron jälkeen ei halua enää nähdäkään lapsiaan - maksaa heidät vaan ulos elämästään samoin kuin vaimonkin? Onko isällä velvollisuus tavata lapsiaan eron jälkeen?
Meillä on vasta harkittu eron mahdollisuutta, mutta yksi keskustelu on päättynyt tuohon uhkaukseen... - HRK
Jaana kirjoitti:
Vaan lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Perinteinen etävanhemmuus missä toinen joutuu maksaa elarit ja "tapaamaan" lapsiaan joka-toinen-vkl toimii hyvin harvoin - ja lapset menettävät toisen vanhempansa (yleensä isä). Lapsi voi parhaiten jos hän saa säilyttää läheiset suhteet sekä isään että äitiin - ja tämä tarkoittaa että hänen pitää saada elää kummankin kanssa.
Jotain tällaista sopimusta kaavailenkin - jos ei ihan viikko-viikko periaatteella niin ainakin reilusti venytettyjä joka-toinen-viikonloppuja. Ja mieluiten vielä niin että isä ja äiti asuvat suhteellisen lähekkäin, jotta lasten on helppo liikkua mielensä mukaan. Mutta miten tällainen sopimus muotoillaan niin, että kaikki yksityiskohdat on otettu huomioon ja että se kelpaa käräjäoikeudellekin, sitä siis pähkäilen.
- Jaana
Onnenetsijä kirjoitti:
Mitenkäs silloin käy, jos mies ilmoittaa, että eron jälkeen ei halua enää nähdäkään lapsiaan - maksaa heidät vaan ulos elämästään samoin kuin vaimonkin? Onko isällä velvollisuus tavata lapsiaan eron jälkeen?
Meillä on vasta harkittu eron mahdollisuutta, mutta yksi keskustelu on päättynyt tuohon uhkaukseen...Kerro hänelle että itse lähdet pois ja jätät lapset hänelle ;) Riidan aikana tulee kyllä sanottua yhtä sun toista - ja sen takia ei niitä puheita tarvitse ottaa niin tosissaan.
Ei lasten tapailuun voi pakottaa - se on jo sinänsä älytön idea että toinen vanhemmista yhtäkkiä muuttuisi joksikin sukulaissedäksi/tädiksi joka sitten tapailee entisiä lapsiaan. Voi kyllä vaatia/ehdottaa että kumpikin pitää elää ja kantaa vastuun lapsista - tietysti jos toinen ei halua sellaista niin ei siihenkään voi pakottaa. Yleensä kyllä vanhemmat ovat halukkaampia elää lastensa kanssa kuin siirtyä syrjään sukulaissedäksi/tädiksi - varsinkin jos elatus saadaan järjestettyä ilman tulonsiirtoja puolin ja toisin. - Milla-Mari
Tyytyväinen mieslukija kirjoitti:
Kerrankin oikein naisen suusta lausunto, jossa otetaan myös mies huomioon.
Naiset aina ihmettelee eron vaikeutta, mutta ovat ensimmäisenä vaatimassa lapsia itselleen käyttäen perusteena jotakin lastenhuoltajan suositusta, jossa ei ole pienintäkään tasapuolisuutta havaittavissa.
Koko paketti "naamioidaan" johonkin mukamas "lapsen etu" kääröön, vaikka jokaisen täysipäisen pitäisi ymmärtää, että todellinen lapsen etu on todellakin se, että molemmat vanhemmat hyväksyvät huolto-sopimuksen.
Ennenkaikkea naisten pitäisi kyetä käsittämään kuinka kohtuuton nykyinen käytäntö on miestä kohtaan. Viimeistään silloin kun nainen joutuu Outi Kosken tavoin tavalliseen suomalaisen eronneen miehen asemaan, alkaa kapinointi jota mikään viranomainen ei saa hallintaan.Tiedätkös,niillä sopimuksilla ei ole yhtään mitään merkitystä tosielämässä.
Laki puhuu lapsen oikeudesta tavata erossa asuvaa vanhempaansa(tietysti vanhemmalla sama oikeus tavata lastaan/olla lapsensa kanssa).Kuitenkin lapsi on täysin sen erossa asuvan vanhemman mielivallan alaisena.Jos äiti/isä ei halua noudattaa tapaamisisa,mikään instanssi ei puutu siihen.
Arvaa miltä tuntuu,kun ex-puoliso ensin halusi mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet(jotka hänelle soin mielihyvin) ja sitten heti alkuun oli 1/2 vuotta tapaamatta lapsiaan.He olivat silloin 5- ja 7-vuotiaita.Arvaa miltä tuntui nähdä lapsen pettymys,kun isä ei tullutkaan.Miltä tuntui nähdä lapsen kyyneleet,kun isä puhelimessa sanoi,että ei mulla ole aikaa teille.
Myöhemmin yritti olla isä silloin tällöin,mutta ei tosiaankaan noudattanut minkäänlaista sopimusta, VAIKKA OLI ITSE SEN EHDOT SAANUT SANELLA. Ei koskaan ollut esim. lomalla tai juhlapyhinä lasten kanssa.
Eli mikään asia ei ole mustavalkoinen,aina löytyy poikkeuksia.Sekä naisten että miesten kohdalla.Ex-miehelläni todettiin mm. narsistinen persoonallisuushäiriö,joka selittänee osittain tuon itsekkyyden.Lapset piti saada statuksen vuoksi,mutta mitään todellista isyyttä ei koskaan syntynyt.
Lähipiirissäni on myös toisenlaisia tarinoita,joissa äiti tekee eron jälkeen kaikkensa erottaakseen lapset isästään. Olen yrittänyt ehkä eräänkin kerran puhua järkeä,mutta viesti ei mene perille.Jos nainen on katkera erosta,käytös voi olla sikamaista.Olen yrittänyt sanoa,että "et kuule ole ihan tolkussasi.Anna isän olla isä.Minun lapsillani ei koskaan ollut oikeaa isää.Se jättää jälkensä." Tästä oireesta löytyy tietoa netistä,puhutaan PAS-syndroomasta.Eli jos äiti tietoisesti erottaa lapsen isästä eron jälkeen,on kyse sairaalloisesta käyttäytymisestä.
Toivottavasti jokainen tajuaa,että ei pidä yleistää asioita niin kovin herkästi.Ja aikuisten pitäisi jotenkin osata ajatella lapsia kaikesta omasta pahasta olosta huolimatta.Työskentelen nykyisin alalla,jossa näkee paljon hätää ja kärsimystä.Usein on voimaton olo,koska aikuiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat.Eron aikana ajatellaan usein hirveän itsekkäästi OMAA etu,ei suinkaan lapsen etua. Nyt on muotia jakaa lapset,sisarukset erotetaan toisistaan.Toisaalta on myös muotia pitää lapsia vuoroviikoin toisen ja toisen luona.
Kuinkahan moni meistä aikuisista suostuisi muuttamaan joka viikko majaansa toiseen paikkaan vuosien ajan!!! Epäilenpä,että aika harva siihen suostuisi,mutta lapsia heitellään kuin hernepusseja. Lastenpsykiatrian kanta tähän heittopussielämään on selkeä: kukaan ei voi hyvin ilman yhtä,pysyvää kotia. Aikuisella on kivaa kun voi aina olla viikon vapaana vastuusta,mutta lapsi ei voi koskaan huokaista ja rauhoittua.Pitää aina pakata tavarat ja lähteä pois.
Mielestäni olisi hyvä,jos eron jälkeen pitäisi elää ainakin 1/2 vuotta väliaikaisten sopimusten mukaan.Vasta sen jälkeen katsottaisiin,miten asiat hoituvat,mikä on vanhempien yhteistyökyky
ja kuinka lapset asiat näkevät.Erokriisissä harva kykenee ajattelemaan tulevaisuutta selkeästi ja on myös aivan tietämätön juttu,miten toinen vanhempi käyttäytyy.
On aivan älytöntä syyllistää ketään netissä siitä,että äidit tekee näin ja isät tekee noin.
Jokainen ero on yksilöllinen.Puhutaan niin hurskaasti lapsen oikeuksista ja lapsen edusta,mutta totuus on toista maata.Keskenkasvuiseksi jäänyt vanhempi voi olla tosi ilkeä ja paha yrittäessään loukata ex-puolisoaan.Viimekädessä kaikki kaatuu kuitenkin lasten niskaan.Milloin ihmiset tämän tajuavat? - Jaana
Milla-Mari kirjoitti:
Tiedätkös,niillä sopimuksilla ei ole yhtään mitään merkitystä tosielämässä.
Laki puhuu lapsen oikeudesta tavata erossa asuvaa vanhempaansa(tietysti vanhemmalla sama oikeus tavata lastaan/olla lapsensa kanssa).Kuitenkin lapsi on täysin sen erossa asuvan vanhemman mielivallan alaisena.Jos äiti/isä ei halua noudattaa tapaamisisa,mikään instanssi ei puutu siihen.
Arvaa miltä tuntuu,kun ex-puoliso ensin halusi mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet(jotka hänelle soin mielihyvin) ja sitten heti alkuun oli 1/2 vuotta tapaamatta lapsiaan.He olivat silloin 5- ja 7-vuotiaita.Arvaa miltä tuntui nähdä lapsen pettymys,kun isä ei tullutkaan.Miltä tuntui nähdä lapsen kyyneleet,kun isä puhelimessa sanoi,että ei mulla ole aikaa teille.
Myöhemmin yritti olla isä silloin tällöin,mutta ei tosiaankaan noudattanut minkäänlaista sopimusta, VAIKKA OLI ITSE SEN EHDOT SAANUT SANELLA. Ei koskaan ollut esim. lomalla tai juhlapyhinä lasten kanssa.
Eli mikään asia ei ole mustavalkoinen,aina löytyy poikkeuksia.Sekä naisten että miesten kohdalla.Ex-miehelläni todettiin mm. narsistinen persoonallisuushäiriö,joka selittänee osittain tuon itsekkyyden.Lapset piti saada statuksen vuoksi,mutta mitään todellista isyyttä ei koskaan syntynyt.
Lähipiirissäni on myös toisenlaisia tarinoita,joissa äiti tekee eron jälkeen kaikkensa erottaakseen lapset isästään. Olen yrittänyt ehkä eräänkin kerran puhua järkeä,mutta viesti ei mene perille.Jos nainen on katkera erosta,käytös voi olla sikamaista.Olen yrittänyt sanoa,että "et kuule ole ihan tolkussasi.Anna isän olla isä.Minun lapsillani ei koskaan ollut oikeaa isää.Se jättää jälkensä." Tästä oireesta löytyy tietoa netistä,puhutaan PAS-syndroomasta.Eli jos äiti tietoisesti erottaa lapsen isästä eron jälkeen,on kyse sairaalloisesta käyttäytymisestä.
Toivottavasti jokainen tajuaa,että ei pidä yleistää asioita niin kovin herkästi.Ja aikuisten pitäisi jotenkin osata ajatella lapsia kaikesta omasta pahasta olosta huolimatta.Työskentelen nykyisin alalla,jossa näkee paljon hätää ja kärsimystä.Usein on voimaton olo,koska aikuiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat.Eron aikana ajatellaan usein hirveän itsekkäästi OMAA etu,ei suinkaan lapsen etua. Nyt on muotia jakaa lapset,sisarukset erotetaan toisistaan.Toisaalta on myös muotia pitää lapsia vuoroviikoin toisen ja toisen luona.
Kuinkahan moni meistä aikuisista suostuisi muuttamaan joka viikko majaansa toiseen paikkaan vuosien ajan!!! Epäilenpä,että aika harva siihen suostuisi,mutta lapsia heitellään kuin hernepusseja. Lastenpsykiatrian kanta tähän heittopussielämään on selkeä: kukaan ei voi hyvin ilman yhtä,pysyvää kotia. Aikuisella on kivaa kun voi aina olla viikon vapaana vastuusta,mutta lapsi ei voi koskaan huokaista ja rauhoittua.Pitää aina pakata tavarat ja lähteä pois.
Mielestäni olisi hyvä,jos eron jälkeen pitäisi elää ainakin 1/2 vuotta väliaikaisten sopimusten mukaan.Vasta sen jälkeen katsottaisiin,miten asiat hoituvat,mikä on vanhempien yhteistyökyky
ja kuinka lapset asiat näkevät.Erokriisissä harva kykenee ajattelemaan tulevaisuutta selkeästi ja on myös aivan tietämätön juttu,miten toinen vanhempi käyttäytyy.
On aivan älytöntä syyllistää ketään netissä siitä,että äidit tekee näin ja isät tekee noin.
Jokainen ero on yksilöllinen.Puhutaan niin hurskaasti lapsen oikeuksista ja lapsen edusta,mutta totuus on toista maata.Keskenkasvuiseksi jäänyt vanhempi voi olla tosi ilkeä ja paha yrittäessään loukata ex-puolisoaan.Viimekädessä kaikki kaatuu kuitenkin lasten niskaan.Milloin ihmiset tämän tajuavat?Tutkimukset ovat osoittaneet että vuoroviikkolapset voivat keskimäärin paremmin kuin muut erolapset - varmaan johtuen siitä että saavat säilyttää läheiset suhteet sekä isään että äitiin. Samoin aikuiset jaksavat paremmin kun vastuu on jaettu. Eron jälkeen lapsella voi olla vain yksi koti siinä tapauksessa että toinen häipyy kokonaan. Perinteisessä joka-toinen-vkl systeemissä on siirtymisiä kodista toiseen yhtä paljon kun vuoroviikkosysteemissä - mutta lapselle on rankempaa lyhyet (viikonlopun mittaiset) pomppimiset kodista toiseen.
Vuoroasuminen ei sovi kaikille - vanhempien pitää asua suht lähellä ja heidän välit pitää olla asialliset. Ihan pienille lapsille se ei sovi - ja taas isompien lasten osalta tarvitaan myös heidän sitoumus tähän. - Mies54
Jaana kirjoitti:
Tutkimukset ovat osoittaneet että vuoroviikkolapset voivat keskimäärin paremmin kuin muut erolapset - varmaan johtuen siitä että saavat säilyttää läheiset suhteet sekä isään että äitiin. Samoin aikuiset jaksavat paremmin kun vastuu on jaettu. Eron jälkeen lapsella voi olla vain yksi koti siinä tapauksessa että toinen häipyy kokonaan. Perinteisessä joka-toinen-vkl systeemissä on siirtymisiä kodista toiseen yhtä paljon kun vuoroviikkosysteemissä - mutta lapselle on rankempaa lyhyet (viikonlopun mittaiset) pomppimiset kodista toiseen.
Vuoroasuminen ei sovi kaikille - vanhempien pitää asua suht lähellä ja heidän välit pitää olla asialliset. Ihan pienille lapsille se ei sovi - ja taas isompien lasten osalta tarvitaan myös heidän sitoumus tähän.No näytäpä millaisia tutkimustuloksia sinulla on,joissa vuoroviikoin asuvat lapset voivat hyvin? Pitää olla perustelut aika vankat kun noin sanot.Lukisin mielelläni sellaisen tutkimuksen ja varmasti moni muukin on kiinnostunut.
Eipä ole kauan kun esim. Terttu Arajaärvi sanoi TV:ssä,että vanhempien itsekkyys ja kyvyttömyys olla aikuinen ajaa tähän vuoroviikkosysteemiin.
Mihin ihmeeseen se toinen vanhempi muka häviää,jos lapsella on vapaat tapaamisoikeudet ja vanhempien välit OK.
Vastaapa rehellisesti: Miten innokas olisit itse muuttamaan kassin kanssa viikon välein vaikkapa 10v ajan? Mitenkä hyvä mieli olisi? Kun ei olisi vaihtoehtoja.
Olen 6 lapsen ukki.Yksi lapsistani on eronnut.Kun he aikanaan pohtivat lasten asemaa eron jälkeen,miespuolinen lastenvalvoja sanoi,että kaikkein rankin ratkaisu on kuljettaa lasta ja tavaroita viikon välein edestakaisin.
Jos vanhemmat ovat sopuisia ja asuvat lähekkäin,vapaat tapaamiset ja luonapidot sujuvat kyllä hyvin.Kuitenkin lapsella on se yksi pysyvä koti ja niinhän on myös aikuisilla,eivät hekään tahdo viikon välein muuttaa paikasta toiseen.
Totta kai se on aikuiselle kevyempää,jos voi olla viikon taas sinkkuna ja unohtaa kasvatushuolet.
Olen ammatiltani erityisopettaja ja näen aika surullisia tarinoita vuodesta toiseen.Enpä ole vielä tavannut lasta,joka olisi tätä jatkuvaa muuttamista kiitellyt.Tasapainoisimpia ovat ne lapset ja nuoret,joiden vanhemmat ovat vanhempia vielä eron jälkeenkin.Kun otetaan se kokonaisvastuu ja kuunnellaan lasta.Kun lapsi saa olla molempien vanhempien rakkauden ja huolenpidon kohde.Ei se,että on yksi pysyvä asumispaikka millään tavoin estä lapsen ja vanhemman suhdetta.Kaikki on kiinni aikuisesta itsestään.Tai siis molemmista vanhemmista.Esim. loman viettäminen lapsen kanssa ei näytä olevan mikään itsestäänselvyys.Joskus toinen vanhempi ei ole koskaan lapsensa kanssa esim. kesälomalla.
Tässä puhuu silloin armotta aikuisen itsekkyys ja itsekeskeisyys.
Joskus on tosiaan lapsen kannalta parempi,että hän asuu ja elää yksinomaan toisen vanhempansa kanssa ja tapaa toista vanhempaa silloin,kun se on mahdollista.Tai jos lapsi ylipäätänsäkään haluaa tavata toista vanhempaansa,esim. alkoholistin lapsi harvemmin haluaa.
Jokainen ajattelee omalla kohdallaan asioita aika suppeasti,mutta me avioerolasten kanssa työskentelevät näemme laajempia kokonaisuuksia.
Jonkinlaista tuntumaa oppii kyllä yli 10 vuotta
tätä työtä tehtyään.Aikuisen etu ei tosiaankaan välttämättä ole lapsen etu.On vain omantunnon rauhoittelua puhua asioista muka lasten suulla.
Parempi olisi ajatella itsensä sen lapsen asemaan,elämään sitä eronjälkeistä elämää. - Jaana
Mies54 kirjoitti:
No näytäpä millaisia tutkimustuloksia sinulla on,joissa vuoroviikoin asuvat lapset voivat hyvin? Pitää olla perustelut aika vankat kun noin sanot.Lukisin mielelläni sellaisen tutkimuksen ja varmasti moni muukin on kiinnostunut.
Eipä ole kauan kun esim. Terttu Arajaärvi sanoi TV:ssä,että vanhempien itsekkyys ja kyvyttömyys olla aikuinen ajaa tähän vuoroviikkosysteemiin.
Mihin ihmeeseen se toinen vanhempi muka häviää,jos lapsella on vapaat tapaamisoikeudet ja vanhempien välit OK.
Vastaapa rehellisesti: Miten innokas olisit itse muuttamaan kassin kanssa viikon välein vaikkapa 10v ajan? Mitenkä hyvä mieli olisi? Kun ei olisi vaihtoehtoja.
Olen 6 lapsen ukki.Yksi lapsistani on eronnut.Kun he aikanaan pohtivat lasten asemaa eron jälkeen,miespuolinen lastenvalvoja sanoi,että kaikkein rankin ratkaisu on kuljettaa lasta ja tavaroita viikon välein edestakaisin.
Jos vanhemmat ovat sopuisia ja asuvat lähekkäin,vapaat tapaamiset ja luonapidot sujuvat kyllä hyvin.Kuitenkin lapsella on se yksi pysyvä koti ja niinhän on myös aikuisilla,eivät hekään tahdo viikon välein muuttaa paikasta toiseen.
Totta kai se on aikuiselle kevyempää,jos voi olla viikon taas sinkkuna ja unohtaa kasvatushuolet.
Olen ammatiltani erityisopettaja ja näen aika surullisia tarinoita vuodesta toiseen.Enpä ole vielä tavannut lasta,joka olisi tätä jatkuvaa muuttamista kiitellyt.Tasapainoisimpia ovat ne lapset ja nuoret,joiden vanhemmat ovat vanhempia vielä eron jälkeenkin.Kun otetaan se kokonaisvastuu ja kuunnellaan lasta.Kun lapsi saa olla molempien vanhempien rakkauden ja huolenpidon kohde.Ei se,että on yksi pysyvä asumispaikka millään tavoin estä lapsen ja vanhemman suhdetta.Kaikki on kiinni aikuisesta itsestään.Tai siis molemmista vanhemmista.Esim. loman viettäminen lapsen kanssa ei näytä olevan mikään itsestäänselvyys.Joskus toinen vanhempi ei ole koskaan lapsensa kanssa esim. kesälomalla.
Tässä puhuu silloin armotta aikuisen itsekkyys ja itsekeskeisyys.
Joskus on tosiaan lapsen kannalta parempi,että hän asuu ja elää yksinomaan toisen vanhempansa kanssa ja tapaa toista vanhempaa silloin,kun se on mahdollista.Tai jos lapsi ylipäätänsäkään haluaa tavata toista vanhempaansa,esim. alkoholistin lapsi harvemmin haluaa.
Jokainen ajattelee omalla kohdallaan asioita aika suppeasti,mutta me avioerolasten kanssa työskentelevät näemme laajempia kokonaisuuksia.
Jonkinlaista tuntumaa oppii kyllä yli 10 vuotta
tätä työtä tehtyään.Aikuisen etu ei tosiaankaan välttämättä ole lapsen etu.On vain omantunnon rauhoittelua puhua asioista muka lasten suulla.
Parempi olisi ajatella itsensä sen lapsen asemaan,elämään sitä eronjälkeistä elämää.Ruotsissa on tehty useita tutkimuksia tästä vuoroasumisesta - siellähän neljäsosa lapsista saa elää sekä äidin että isän kanssa myös eron jälkeen. Heillä on kokemuksia tästä järjestelystä useiden vuosikymmenen ajan - esim tässä kirjassa on haastateltu jo aikuisia erolapsia:
http://www.styvmorsviolen.se/template/template.php?mainFile=bokhyllan/facklitt/vuxnaSkilsmassobarnBerattar.html
Ruotsin sos.hallituksen sivuilta löytyy heidän tekemä tutkimus aiheesta (www.sos.se). Jaettu Vanhemmuus Ry:n sivuilta löytyy siitä tutkimuksesta referaatin (jaettuvanhemmuus.perhe.org).
"Vapaa" tapaamisoikeus toimii harvoin. Ensinnäkin se vääristää lapsen ja vanhemman suhdetta - jo se että "tapaaminen" on vapaaehtoista puolin ja toisin tekee sen että kyseessä ei ole enää isä/äiti-suhteesta. Mitä siitä tulisi jos lapsi saisi valita tuleeko koulun jälkeen kotiin vai ei - pitääkö äidin sitten aina soittaa lapselle ja ehdottaa että hän tulisi käymään? Samoin ns vapaa tapaamisoikeus on oiva kiristyskeino lähivanhemmalle - jos etävanhempi ei "tottele" niin sitten laitetaan tapaamiset jäihin toistaiseksi.
Eihän lapsi muuta edes takaisin tavaroineen vuoroasumisratkaisussa! Hänellä on kaksi kotia (lähellä toisiaan) ja hän menee kotiin koulun jälkeen ja siellä on tavarat ja vaatteet ym odottamassa. Vanhemmat sitten kuljettavat tarpeen mukaan isompia tavaroita - jonkin verran tuplavarustusta ehkä tarvitaan.
Toinen syy miksi lapsi voi paremmin jos hänellä isä ja äiti erosta huolimatta on että isä ja äiti jaksaa paremmin jos vastuu on jaettu. Sehän on juuri yh-perheiden riski että lähivanhempi uupuu ja koko perhe rupeaa siinä oireilemaan. On huomattu että vuoroviikkolapset saavat enemmän aikaa vanhemmiltaan kuin esim ydinperheiden lapset! Vanhemmat voivat rytmittää työnsä ja harrastuksensa sen mukaan että onko lapset siellä vai ei. - Mia
Jaana kirjoitti:
Ruotsissa on tehty useita tutkimuksia tästä vuoroasumisesta - siellähän neljäsosa lapsista saa elää sekä äidin että isän kanssa myös eron jälkeen. Heillä on kokemuksia tästä järjestelystä useiden vuosikymmenen ajan - esim tässä kirjassa on haastateltu jo aikuisia erolapsia:
http://www.styvmorsviolen.se/template/template.php?mainFile=bokhyllan/facklitt/vuxnaSkilsmassobarnBerattar.html
Ruotsin sos.hallituksen sivuilta löytyy heidän tekemä tutkimus aiheesta (www.sos.se). Jaettu Vanhemmuus Ry:n sivuilta löytyy siitä tutkimuksesta referaatin (jaettuvanhemmuus.perhe.org).
"Vapaa" tapaamisoikeus toimii harvoin. Ensinnäkin se vääristää lapsen ja vanhemman suhdetta - jo se että "tapaaminen" on vapaaehtoista puolin ja toisin tekee sen että kyseessä ei ole enää isä/äiti-suhteesta. Mitä siitä tulisi jos lapsi saisi valita tuleeko koulun jälkeen kotiin vai ei - pitääkö äidin sitten aina soittaa lapselle ja ehdottaa että hän tulisi käymään? Samoin ns vapaa tapaamisoikeus on oiva kiristyskeino lähivanhemmalle - jos etävanhempi ei "tottele" niin sitten laitetaan tapaamiset jäihin toistaiseksi.
Eihän lapsi muuta edes takaisin tavaroineen vuoroasumisratkaisussa! Hänellä on kaksi kotia (lähellä toisiaan) ja hän menee kotiin koulun jälkeen ja siellä on tavarat ja vaatteet ym odottamassa. Vanhemmat sitten kuljettavat tarpeen mukaan isompia tavaroita - jonkin verran tuplavarustusta ehkä tarvitaan.
Toinen syy miksi lapsi voi paremmin jos hänellä isä ja äiti erosta huolimatta on että isä ja äiti jaksaa paremmin jos vastuu on jaettu. Sehän on juuri yh-perheiden riski että lähivanhempi uupuu ja koko perhe rupeaa siinä oireilemaan. On huomattu että vuoroviikkolapset saavat enemmän aikaa vanhemmiltaan kuin esim ydinperheiden lapset! Vanhemmat voivat rytmittää työnsä ja harrastuksensa sen mukaan että onko lapset siellä vai ei.Montako lasta sanoitkaan että sinulla on? Monenko vuoden avioliitto jäi taakse? Minkä ikäisiä SINUN lapsesi olivat kun erositte?
Jos puhut mutu-tunumalla ilman OMAA KOKEMUSTA aiheesta OMIEN lasten kanssa,niin johan se on helppo puhua.
Moni eronneen kanssa yhteen menevä haluaa juuri tätä järjestelyä,että ei tarvitse sietää puolison edellisestä liitosta olevia lapsia,jotka asuisivat koko ajan käytännössä vanhemman luona.
Kokemuksesta kerron,että meillä yhteishuoltajuus sujuu hyvin.V'älimatkaa 2 km ja vaikka emme ole tiukkapipoisia tapaamisista/luonapidoista,lapset ovat itse aika selkeästi kertoneet tarpeensa ja halunsa.Joskus ovat olleet melkein viikonkin isän luona,jos se on isälle työasioiden ym. puolesta sopinut.Myös sarastumiset(lasten ja omat) on kyetty hoitamaan yhteistuumin.Rahasta ei ole tapeltu,säännöt tehtiin selkeästi paperille ja sosiaalitoimi ne hyväksyi.Ei ole siis tarvinnut oikeuteen asioita viedä. Myös lomat on sovittu aina etukäteen kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Ei vapaa tapaamisoikeus tietenkään tarkoita sitä,että mennään ja tullaan miten sattuu.Lasten pääasiallinen eli siis se pysyvä koti on luonani,mutta isän ja lasten kanssa sovitaan ihan hyvissä ajoin se,miten he ovat isän luona.Molempien työ on sellainen,että aikaa järjestyy melko tasapuolisesti molemmilta vanhemmilta.
Jos hankki lapsia,on syytä varautua vastuuseen n. 20v ajaksi.Nyt näkyy tuo oma mukavuudenhalu olevan tärkein,viikko lapsilla ja viikko ilman.
Vähän sama jos sinulle annettaisiin viikko miehen kanssa ja viikko ilman,eikä mitään kyselyjä. Lirkuttele siinä sitten että ai kun on kivaa muuttaa vähän väliä.....Vaan mitäpä ei tämä nykymaailma sallisi.Lapsetkin tehdään tosiaankin puolikkaiksi,jotka jaetaan eron tullen!!!! - Jaana
Mia kirjoitti:
Montako lasta sanoitkaan että sinulla on? Monenko vuoden avioliitto jäi taakse? Minkä ikäisiä SINUN lapsesi olivat kun erositte?
Jos puhut mutu-tunumalla ilman OMAA KOKEMUSTA aiheesta OMIEN lasten kanssa,niin johan se on helppo puhua.
Moni eronneen kanssa yhteen menevä haluaa juuri tätä järjestelyä,että ei tarvitse sietää puolison edellisestä liitosta olevia lapsia,jotka asuisivat koko ajan käytännössä vanhemman luona.
Kokemuksesta kerron,että meillä yhteishuoltajuus sujuu hyvin.V'älimatkaa 2 km ja vaikka emme ole tiukkapipoisia tapaamisista/luonapidoista,lapset ovat itse aika selkeästi kertoneet tarpeensa ja halunsa.Joskus ovat olleet melkein viikonkin isän luona,jos se on isälle työasioiden ym. puolesta sopinut.Myös sarastumiset(lasten ja omat) on kyetty hoitamaan yhteistuumin.Rahasta ei ole tapeltu,säännöt tehtiin selkeästi paperille ja sosiaalitoimi ne hyväksyi.Ei ole siis tarvinnut oikeuteen asioita viedä. Myös lomat on sovittu aina etukäteen kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Ei vapaa tapaamisoikeus tietenkään tarkoita sitä,että mennään ja tullaan miten sattuu.Lasten pääasiallinen eli siis se pysyvä koti on luonani,mutta isän ja lasten kanssa sovitaan ihan hyvissä ajoin se,miten he ovat isän luona.Molempien työ on sellainen,että aikaa järjestyy melko tasapuolisesti molemmilta vanhemmilta.
Jos hankki lapsia,on syytä varautua vastuuseen n. 20v ajaksi.Nyt näkyy tuo oma mukavuudenhalu olevan tärkein,viikko lapsilla ja viikko ilman.
Vähän sama jos sinulle annettaisiin viikko miehen kanssa ja viikko ilman,eikä mitään kyselyjä. Lirkuttele siinä sitten että ai kun on kivaa muuttaa vähän väliä.....Vaan mitäpä ei tämä nykymaailma sallisi.Lapsetkin tehdään tosiaankin puolikkaiksi,jotka jaetaan eron tullen!!!!Teillä on mennyt hyvin - lapset asuvat kummankin luona ja yhteishuolto toimii. Omat lapseni olivat 8, 12 ja 14 eron alkaessa - ja miehen lapset 2 ja 4 - ja hyvin on sujunut.
Vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin ja kumpikin on tietysti koko ajan vastuussa vaikka lapset ovat toisen luona. Ei ole ollut minkäänlaista tarvetta sulkea toista vanhempaa pois (ja antaa hänen vähän tapailla lapsia) vaan olemme kumpikin tasavertaisia vanhempia.
Vuoroasuminenhan ei tarkoita välttämättä viikko/viikko vaan jaksot voivat olla erilaisia - joillakin on 2 viikkoa/2 viikkoa - joillakin on joustava aikataulu. Tärkeintä on että lapsi saa asua kummankin kanssa - sekä juhla- että arkipäivinä. - Jaana
HRK kirjoitti:
Jotain tällaista sopimusta kaavailenkin - jos ei ihan viikko-viikko periaatteella niin ainakin reilusti venytettyjä joka-toinen-viikonloppuja. Ja mieluiten vielä niin että isä ja äiti asuvat suhteellisen lähekkäin, jotta lasten on helppo liikkua mielensä mukaan. Mutta miten tällainen sopimus muotoillaan niin, että kaikki yksityiskohdat on otettu huomioon ja että se kelpaa käräjäoikeudellekin, sitä siis pähkäilen.
Vanhemmathan sopivat näistä keskenään - voivat toki halutessa vahvistaa sopimuksen lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa mutta ei ole pakko.
Tärkeintä kai vanhempien yhteisymmärrys - ja sen jälkeen kirjoittelemaan paperille. Esim lapsi on isän luona parillisina viikkoina perjantaista perjantaihin (tai mitä viikonpäiviä nyt haluatte käyttää). Sen lisäksi joulut, pääsiäiset ja muut pyhät vuorovuosin. Kesälomat ja talvilomat sovitaan myös. Muistaakseni elatusvelvollisten liiton sivuilla on joku malli. - ?
Onnenetsijä kirjoitti:
Mitenkäs silloin käy, jos mies ilmoittaa, että eron jälkeen ei halua enää nähdäkään lapsiaan - maksaa heidät vaan ulos elämästään samoin kuin vaimonkin? Onko isällä velvollisuus tavata lapsiaan eron jälkeen?
Meillä on vasta harkittu eron mahdollisuutta, mutta yksi keskustelu on päättynyt tuohon uhkaukseen...Voidaan isä pakottaakin tapaamaan lapsiaan, kysehän on lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan. Mutta onko mieltä viedä lapsia miehelle, joka ei niitä halua? Miten voisit luottaa hänen huolehtivan heistä?
- Sokea Pilotti
? kirjoitti:
Voidaan isä pakottaakin tapaamaan lapsiaan, kysehän on lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan. Mutta onko mieltä viedä lapsia miehelle, joka ei niitä halua? Miten voisit luottaa hänen huolehtivan heistä?
"Voidaan isä pakottaakin tapaamaan lapsiaan, kysehän on lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan."
Puhut silkkaa sontaa. Ei isää voida millään tavalla pakottaa tapaamaan lastaan. Ja jos aiot jotain väittää vastaan, niin laitapa linkkiä kyseiseen lainkohtaan tai vaihtoehtoisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen?
- Saku
Lapsen tapaamiset
Vanhempien erotessa sovitaan siitä, miten lapsi voi eron jälkeen pitää yhteyttä erilleen muuttavaan vanhempaan. Lapsen tulee voida tavata erilleen muuttavaa vanhempaa riittävän usein ja pidempiä aikoja kerrallaan. Tapaamisten tulee myös olla säännöllisiä ja riittävän tiheitä, varsinkin mitä pienemmistä lapsista on kyse. Tapaamisten ja luonapidon tarkoituksena on lapselle tärkeän vanhempisuhteen vahvistaminen ja jatkuvuuden turvaaminen.
Laki ei sisällä erityisiä ohjeita tapaamis- ja luonapito-oikeuden laajuudesta, vaan vanhemmille on tältä osin jätetty vapaat kädet. Tapaamisoikeutta ei myöskään ole mitenkään sidottu siihen, valitaanko huoltomuodoksi yhteishuolto vai yksinhuolto. Vaikka toinen vanhemmista olisikin yksin lapsen huoltaja, lapselle voidaan sopia hyvinkin laaja oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa ja oleskella tämän luona. Huoltomuoto ratkaisee päätöksentekovallan lasta koskevissa asioissa, tapaamisoikeudessa taas on kysymys lapsen konkreettisesta yhteydenpidosta muualla asuvaan vanhempaan.
Tapaamis- ja luonapitokysymyksissä kannattaa sopimuksiin ja päätöksiin kirjattuja määräaikoja pitää minimitasona, josta käytännössä poiketaan lapsen todellisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti ylöspäin. Joskus kuitenkin, kun vanhempien välit ovat esimerkiksi eron läheisyyden vuoksi vielä kovin tulehtuneet, voi sopimuksista tarkasti kiinni pitäminen olla ainoa toimiva vaihtoehto.
Lainsäädännössä korostetaan tapaamisia nimenomaan lapsen oikeutena. Lapsen edun korostamisesta seuraa, että tapaamiset tulee järjestää lapsen tarpeita tyydyttäviksi ja muutenkin mahdollisimman myönteisiksi. Lasta luonaan pitävän ns. lähivanhemman eräs tärkeä tehtävä on tukea lapsen suhdetta muualla asuvaan ns. etävanhempaan.
Tapaamisoikeutta ei lain pohjalta voida vahvistaa kuin lapsen vanhempiin nähden. Näin ollen suhteita mm. isovanhempiin, biologisen vanhemman pitkäaikaiseen puolisoon ja tämän lapsiin ei ole mahdollista suojata vahvistetuin tapaamisin, vaan lapsen yhteydenpitomahdollisuudet jäävät kokonaan riippumaan siitä, haluaako lapsen huoltaja ne vapaaehtoisesti sallia. Tapaajavanhempi joutuu oman tapaamis- ja luonapitoaikansa puitteissa hoitamaan myös lapsen suhteet omiin vanhempiinsa - lapsen isovanhempiin, ellei lasten kanssa asuva huoltaja sallilasten tavata näitä erikseen.
Ongelmia tapaamisissa?
Tapaamisten toteuttamisessa saattaa joskus ilmetä ongelmia.
Vanhempien keskinäiset välit ovat sellaiset, etteivät he pysty tai halua
sopia tapaamisista ja käytännössä järjestää niitä.
Vanhemmat tai toinen heistä ei ymmärrä tapaamisten tarkoitusta, tai hän ei
aidosti hyväksy sitä, että lapsen suhde toiseen vanhempaan säilyy läheisenä.
Omat elämänolosuhteet (asunto, etäisyydet, taloudellinen tilanne, perhesuhteet,
sairaus jne.) tai elämäntavat (epäsosiaalisuus, päihteiden käyttö, väkivaltaisuus)
ovat sellaiset, etteivät säännölliset ja lasta hyödyttävät tapaamiset ole
mahdollisia.
Tapaamistilanteet tai -paikat ovat jostain syystä niin jännitteisiä, ahdistavia
tai turhauttavia, ettei tapaamisista hyödy kumpikaan osapuoli, jolloin seurauksena
on vain riitoja ja mahdollisesti tapaamisten estämistä tai tapaamisista luopumista.
Lapsi tai nuori ei näytä itse haluavan tapaamisia (kaverit ja harrastukset
kilpailevat tapaamisten kanssa, lapsi ei ole tottunut säännöllisiin tapaamisiin,
liian huonoja kokemuksia tapaamisista, lasta luonaan pitävä vanhempi vastustaa
tai näyttää kärsivän tapaamisista).
Tapaamisongelmia tulee ilmeisesti jokaisen eroperheen kohdalle jossain vaiheessa. Tärkeää on, miten niihin suhtaudutaan. Vanhempien tulisi pyrkiä ottamaan mahdolliset tapaamisongelmat vastaan haasteina, joihin haetaan aktiivisesti ja yhdessä lapsen edun mukaista ratkaisua. Jos ongelmien annetaan vahvistaa kielteisiä asenteita entistä puolisoa ja tapaamisten mielekkyyttä kohtaan, on hyvin todennäköistä että ongelmat edelleen jatkuvat ja pahenevat.
Erityisten tapaamiseen liittyvien uhkien ilmetessä lapsen kanssa asuvalla huoltajalla on oikeus olla luovuttamatta lasta tapaamiseen, vaikka myös tapaajavanhempi olisi lapsen huoltaja. Sama oikeus on myös tapaajavanhemmalla vastaavassa tilanteessa. Lasta ei tarvitse luovuttaa esimerkiksi päihtyneelle tai uhkaavasti käyttäytyvälle vanhemmalle tai tyhjään kotiin. Näissä tilanteissa vanhemman toimintaa ei voida pitää sopimusrikkomuksena, eikä heihin voida kohdistaa pakkokeinoja.
Koska tapaamisten tulee palvella nimenomaan lapsen etua, tulee tapaamisia voida kehittää lapsen ikävaihetta ja muuttuvia tarpeita vastaavasti. Käytännössä tämä vaatii vanhemmilta joustavuutta, halua neuvotella ja sopia asioista sekä kykyä kuunnella ja tyydyttää lapsen tarpeita. Lapsen kuuleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tapaamisia toteutettaessa kysyttäisiin joka kerta erikseen lapsen mielipidettä asiasta.
Pelkällä lailla ei valitettavasti voida taata lapselle aktiivista ja välittävää vanhempaa. Moni lapsi joutuu toistuvasti turhaan odottamaan isän tai äidin tapaamista, vaikka tapaamisoikeudesta on tehty viranomaisen vahvistama asiakirja. Jos tapaamisten laiminlyönti on jatkuvaa ja tästä aiheutuu lapselle haittaa, ainoa juridinen keino tilanteen korjaamiseksi on tapaamisoikeuden harventaminen tai poistaminen.
Tapaamisoikeuden harventaminen tasolle, jolla sitä on tosiasiassa käytetty, voisi tällaisen passiivisen tapaajan kohdalla olla järkevää. Lapsi ei silloin joudu pettymään turhaan odottamiseen, ja myös tapaava vanhempi voi havahtua ymmärtämään, ettei tapaamisoikeudessa ole kysymys hänen oikeudestaan, jota voi käyttää tai olla käyttämättä.
Tapaamisissa joudutaan joskus lähtemään liki nollatilanteesta. Lapsen ja tapaavan vanhemman välille ei ole vielä syntynyt minkäänlaista suhdetta tai suhde on erittäin etäinen ja heikko. Vanhempi on ehkä pitkään laiminlyönyt yhteydenpitoa lapseen, kiinnostus on syntynyt myöhään, tai lapsi ja vanhempi eivät ole koskaan edes asuneet saman katon alla. Tapaamisten tavoitteena ei nollatilanteessa ole lapsen ja vanhemman välisen suhteen turvaaminen vaan uuden suhteen luominen. Tällöinkin tapaamisjärjestelyjen tulee palvella lapsen etua. Käytännössä se voi merkitä sitä, että tapaamisissa on hyvä olla läsnä toinenkin vanhempi tai joku muu lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen. Tapaamiset voidaan ehkä alkuun järjestää lapsen kodissa tai tapaamispaikassa ja ne voivat olla lyhyitä.
Joskus valvottuja, tietyssä paikassa toteutettavia ja kestoltaan lyhyitä tapaamisia vaaditaan ilman, että siihen todellisuudessa on lapsen edusta lähtevää perustetta. Pelkästään lasta luonaan pitävän vanhemman vastustus tai kielteinen asenne tapaavaan vanhempaan ei voi olla perusteena tapaamisten rajoittamiseen ja kontrolloimiseen. Tapaamisten rajoittamisiin tulee turvautua vain lapsen edun ja turvallisuuden sitä vaatiessa.
Rajoitettuihin tai valvottuihin tapaamisiin joudutaan turvautumaan, jos vanhemmalla on esim. päihdeongelma, hän on väkivaltainen tai jos on perusteltua syytä epäillä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vastuu valvottujen tapaamisten käytännön järjestelyistä on pääasiassa kuntien sosiaalitoimella. Jos tapaamisia ei voida järjestää yksityisissä tiloissa, käytetään mm. ensi- ja turvakotien, lastenkotien ja muiden vastaavien laitosten tiloja.
Eronneet vanhemmat eivät aina tee ja vahvistuta sopimusta tapaamisista ja luonapidosta. Ajatellaan ehkä, että tapaamiset sujuvat luontevasti ilman vahvistettua sopimustakin. Valitettavasti tällainen optimismi joskus kostautuu. Alkuun sopuisien ex-puolisoiden välit saattavat jostain syystä kärjistyä (esim. uusi parisuhde), jolloin erillään asuvalla huoltajavanhemmalla ei ilman vahvistettua tapaamisoikeutta ole mahdollisuutta lapsen tapaamiseen toisen huoltajan siitä kieltäytyessä. Huoltaja-asema sinällään ei nimittäin vielä turvaa muualla asuvan vanhemman oikeutta tavata lasta.
Tapaamisoikeuden täytäntöönpanon hakeminen edellyttää aina vahvistettua sopimusta tai päätöstä tapaamisoikeudesta ja luonapidosta. Erityisen tärkeää sopimuksen tekeminen on silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Jos vanhempien yhteistoiminta sujuu hyvin, sopimus on muodollinen tae ja vakuutus kriisien varalle. Käytännössä vanhemmat voivat hoitaa tapaamiset joustavasti lapsen tarpeiden ja omien olosuhteidensa mukaan.
Tapaamiskuluista (matkat, ravinto ja muut ns. juoksevat menot) vastaa pääsääntöisesti tapaava vanhempi. Silloin kun vanhemmat vuorottelevat pienen lapsen kuljetuksessa, lienee kohtuullista, että matkakuluista vastaa kumpikin vanhempi omalla vuorollaan. Mikäli lapsi ja tapaava vanhempi asuvat huomattavan kaukana toisistaan, on suotavaa sopia tapaamismatkakuluista erikseen. Usein vanhemmat jakavat kustannuksia keskenään, koska lain mukaan sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi asuu, on velvollisuus edistää lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpitoa (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 2. §).
Tapaamispaikkojen linkkejä
Ensi- ja turvakotien liitto Hyvä keskustelu ketju, Jaana puhuu asiaa. Kunpa vielä "yh-isä" jaksaisi tuoda näkemyksiään kehiin.
Varmasti on tilanteitä, missä 50/50 on paras ratkaisu, ja valitettavasti joskus 0/100 ainoa mikä lapsen etu (esim. insesti *yök*). "Sekopäitä" tarkkislaisia saadaan ns. normaaliperheistäkin aikaiseksi surullisen sujuvasti, että se siitä argumentistä. Kysymys on siitä, miten vanhemmat osaavat ja tahtovat hoitaa yhdessä lasten kanssa kahden kodin järjestelyn.[email protected]
osoitteeseen viestii, niin saapi sen pohjan tutkailtavaksi... siittä viritelty versio liitteeksi joko erohakemukseen (jolloin vahvistuu siinä), tai viette lastenvalvojalle ... hän vahvistaa sen "vakikupongin" liitteenä. Mutta kannattaa vahvistuttaa tavalla tai toisella.- Juha
M36 kirjoitti:
[email protected]
osoitteeseen viestii, niin saapi sen pohjan tutkailtavaksi... siittä viritelty versio liitteeksi joko erohakemukseen (jolloin vahvistuu siinä), tai viette lastenvalvojalle ... hän vahvistaa sen "vakikupongin" liitteenä. Mutta kannattaa vahvistuttaa tavalla tai toisella.Hei
Kiva että on joku joka on mittinyt näitä juttuja.
Ei ole helppoa lähteä liikkeelle ja jälkikasvun tulevaisuudeen haluaa kuitenkin varmistaa.
Jos sinulla on sopimusmalli joka on ainakin teillä toiminut niin laitatko tulemaan.
Kiitoksrt etukäteen. Juha kirjoitti:
Hei
Kiva että on joku joka on mittinyt näitä juttuja.
Ei ole helppoa lähteä liikkeelle ja jälkikasvun tulevaisuudeen haluaa kuitenkin varmistaa.
Jos sinulla on sopimusmalli joka on ainakin teillä toiminut niin laitatko tulemaan.
Kiitoksrt etukäteen.Voin laittaakkin, mutta mailaa osoitteesi mulle, tai pistä tänne -- muuten hieman vaikeata.
Ei näitä juttuja silloin ollut mitenkään kiva miettiä (ei minun, eikä eksän), mutta pakko oli jotta pienimmin mahdollisin kolhuin ja vaurioin tilanteesta selvitään.
"Tieto" sikäli mukava asia, ettei se ole pois itseltä vaikka sitä jakaa ... jokainen sitten päättää miten saatua tietoa soveltaa, vai onko soveltamatta.- pahapaha
idiootti.
Olen käynyt läpi tarkkiksen, tämän lisäksi olen "normaali" kahden lapsen rakastava isi.
yleistykset ei tänäpäivänäkään toimi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6516483Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?384417HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2972587- 1351888
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1311533Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3891486- 141309
Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101263Onko PS kaaoksessa?
Kuinka pahasti kulissit heiluu? Tulenarka aihe? Kyllähän vaalitappio toisensa jälkeen on vakava paikka, mutta jospa P76972- 115955