masennusta? vertaistukea!!

ahdistaa

masennustako?

Noniin... epäilen masennusta itselläni... kaipaisin vertaistukea...


Vauva 2kk. Herkkyyttä oli alussa. Itku nousi pintaan. Meni ohi. Kyseessä toinen lapsi. Alku oli vähän takkuinen mutta nyt suht helppo vauva. Kaiken siis pitäisi olla hyvin. päivät menee mukavasti ja Olen äärettömän onnellinen ja rakastan lapsiani ylikaiken... mutta nyt olen alkanut kehittelee päässäni pelkotiloja. Kuolemanpelkoa niin minuun kuin läheisiini kohdistuvaan. Nämä pelot käynnistää ahdistuksen. Äitini on sairas eikä voi hyvin ja se varmaan vaikuttaa myös mieleeni. Olen myös todella, todella hajamielinen!! Unohtelen jatkuvasti jotain. Ulkoapäin kukaan ei varmasti osaa epäillä mitään. Lähinnä huvittuneita hajamielisyyteeni. Olen hymyilevä ja hakeudun ihmisten seuraan. Hakeudun siksi, kun en halua olla yksin. Silloin iskee ahdistus. Kehittelen koko ajan jotain tekemistä ettei tarvitse pysähtyä näiden ajatusten ja alakulon kanssa. Tietty se jatkuva tekeminen uuvuttaa fyysisesti. Jokainen päivä on tunteiden vuoristorataa. Lapsia kohtaan koen valtavaa rakkautta. Niin valtavaa että sekin itkettää.


Meneekö tämä baby bluessin piikkiin vai aletaanko puhua jo masennuksesta vai onko tämä ihan normaalia herkistymistä vai mitä? Neuvolassa en ole puhunut, ainakaan vielä. Pelkään hiukan puhua... Testissä sain 5p eli se masennustesti. Aina kun kysytään että miten menee niin vastaan automaattisesti ihan hyvin, siis onhan mulla kaikki käytännössä ihan hyvin.

Niin ja olen herkkä ollut aina. Nyt jotenkin erityisen!! Koin valtavaa ahdistusta tästä lento onnettomuudesta. Kaikki pahat uutiset ahdistaa. Miksi tein lapseni tällaiseen maailmaan? En kuitenkaan koe mitään oloa että haluaisin tehdä itselleni ja lapselleni mitään, lähinnä pelkään että meille tehdään jotain.

päivät on kyllä "hallinnassa". Mutta noi ajoittaiset ahdistus olot vetää mielen maahan!! Saatan iltaisin olla hyvin apaattinen. Peitän sen! Tekisi mieli itkeä mutta pidän itseni kurissa. Näen jo mielessä tilanteen, kun alan puhuu tuntemuksistani jollekin, niin en saa sanaa suusta vaan itken hysteerisenä. Helpompi sanoa että kaikki hyvin ja niellä kyyneleet. Ja siis edelleen onhan mulla paperilla kaikki hyvin. Lääkkeitä en halua alkaa syömään, mutta ehkä jonkun kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, joka on kokenut samaa.

4

128

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hyvää kesää
    • kuunteleva_kirkko

      Hei.
      Ei ole lainkaan ihme, että kahden pienen lapsen äiti unohtelee asioita, on alakuloinen ja väsynyt. Ole rauhassa. Hormonit, raskaus, synnytys, yöheräämiset, elämänmuutos ym ym. kaikki vaikuttaa. Mutta kuten tiedät, on olemassa synnytyksen jälkeinen masennus, joka on hivenen eri juttu. Vertaistuki, jota etsitkin, auttaa, molmepiin. Synnytyksenjälkeisen masennuksen "hoitoon" on olemassa silloin tällöin vertaistukiryhmiäkin. Kesätauon jälkeen monet toiminnat alkavat pian. Tutki netistä lähialuettasi, löytyykö sellaista ja kysy rohkeasti neuvolasta. Neuvola on turvallinen ja hyvä paikka ottaa puheeksi asioita; terveydenhoitaja on vaitiolovelvollinen ja hän nimenomaan tahtoo auttaa, se kuuluu myös hänen työhönsä, että hän tietää ja neuvoo.

      Kaikkea hyvää,
      Pirkko-pappi

    • ahdistaa

      Vauva jo 3kk ja edelleen ahdistaa. Neuvolassa en ole vieläkään uskaltanut puhua. Kysymykseen: miten menee? Vastaan: ihan kivasti tai perus vauva arkea. Helpotusta olen löytänyt meditoimisesta, mutta kokonaan ahdistusta ei ole poistanut. Onko kellään samaa? Joku joka haluaa vaihtaa ajatuksia? Ulkoilen lasten kanssa ja aloittelemme harrastustoimintaa... mutta ei siellä puhuta näistä tunteista. Haluaisin siis käsitellä nämä vellovat, ahdistavat tunteeni. Hallita niitä. En peittää ja piilottaa. Pelkään jos en niitä ikinä käsittele niin ne iskee joskus rajuna :(

      • saman kokenut

        Mikset hae apua? Avaa suusi neuvolassa, siitä se lähtee. He ovat ammattilaisia siellä ja sinua varten! Mitään et voi hävitä, ainoastaan voittaa! Itse pääsin neuvolan kautta psykologille puhumaan ja näin asiat lähtivät avautumaan. Sain myös lääkityksen, josta sittemmin tilanteen helpottaessa luovuin. Voimia ja hae rohkeasti apua!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2640

    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      91
      1976

    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      39
      1511

    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398

    5. Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa

      Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html
      Maailman menoa
      273
      1038

    6. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      67
      933

    7. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      891

    8. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      864

    9. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      860

    10. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      775
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt