yh:sta uusperheeksi

Ei tarvi, hän ei ole lastesi isä. Vastuu kuuluu sulle, ja mies vaan jos itse haluaa. Lapsella on kuitenkin oma isä jonka kuuluu ottaa vastuu.

Mutta sen sijaan menetät kaikki yh oikeudet tukina, siinä mies rinnastetaan isään, joten yh tukia et saa mutta miehellä ei ole lapseen nähden mitään vastuuta.

Olisko kenties kannattanut keskustella ennen yhteen muuttoa, että mitä odotatte perhe-elämältä?

Mitään pakkoa miehelläsi ei ole lastesi kanssa olla, mutta usein isäpuolet kuitenkin haluavat viettää aikaa kaikkien perheenjäsenten kanssa -myös lasten.

Puhukaa! Kerro toiveistasi, ja muista kysyä hänen toiveitaan. Mitään et voi vaatia, vaan voitte vain keskustella siitä, mitä odotuksia teillä on.

Lasten isä ei voi livetä vastuutaan sen perusteella, että sinulla on kumppani. Hän on ihan yhtä paljon lasten isä kuin ennenkin. Eikö teillä ole kirjallista tapaamissopimusta? Mikäli ei ole, tehkää sellainen!

Nimimerkki uusi ahdinko.

Mitkä asiat sai sinut eroamaan, oliko sama, että miehesi meni ja tuli. Kuvittelitko todella että lapsesi saavat isän tilalle paremman korvikkeen, tai että uusi kumppani hoitaa entisen liitosi lapsia, ei varmasti kovin usein onnistu. Minulla ei ole tiedossa yhtäkään sellaista uusikkoa, joka edes jollakin tasolla hoitaisi puolison ex-liiton lapsia. Päinvastoin useimmat ovat oikeita hirviöitä lapsille ja silloin oikein tapahtuu lapsille pahoja asioita, kun lasten oma vanhempi ei ole näkemässä ja kuulemassa.
Aikuinen ihminen on kamala toisen lapsille, kun kyse on entisen liiton lapsista.

Aika moni eroaa syystä, että puoliso on ns "keskenkasvuinen" ja ei ota vastuuta, tämän nykyelämän vitsaus on että, ei osata luopua niistä sinkkuelämän menoista, kun perhe perustetaan ja niin sitten erotaan ja odotetaan että tilalle tulisi vastuullisempi ihminen.

En pitkää kyllä jokainen huomaa, että uusista ei tässä asiassa parempaa tule saamaan, sillä usein nämä uudet ovat juuri näitä pakoon pötkineitä, kun pitää olla se sinkkuelämä. Jos uskoisi, että ennen pitkää siitä omasta puolisosta kasvaa vähän enemmän vastuullinen ja antaisi jonkun menon vouhottaa, mutta sitten vaatisi aina joka menon vastapainoksi osallistumisen kodin ja lasten hoitoon koko lopuksi viikkoa, vaikka yksi meno viikossa ja muu aika kotona ja sama itselläsi, mutta sitten ei vieraisiin edes vilkaista, eikä etsitä seuraa toisesta sukupuolesta.
Syytä on myös vähentää kaikkia median kautta olevia viestejä, turhaa ja valheellista löpinää.

Perheellisten täytyy kulkea perheensä kanssa, eli lapset mukaan aina kun on mahdollista, sillä tavoin ne lapsetkin oppivat elämää ja näkevät ja kokevat, eivätkä ole ihan noviiseja ja ymmärtämättömiä kun lähtevät itse erilasiin porukoihin.
Oppivat päättämään järkevästi asioista ja näkevät pahuuden ja pysyvät poissa sellaisista joukoista joissa järkikulta on väliajalla.

Tässä aloituksessahan on kiteytettynä kaikki se miksi yn:n kanssa ei kannata lapsettoman alkaa seurustella tai etenkään muuttaa saman katon alle.
Paremmat asunnot, raha-asiat ja vielä pitäisi toimia isäpuolen lapsenvahtinakin.
Sinun tehtäväsi on kyllä miellyttää makkarin puolella tämä isäpuoli koska jos sitä et tee niin ei tämä isäpuolikaan näe mitään hyvää suhteessanne jos on vain velvoitteita.

Tietty tällä isäpuolella on muita menoja, kavereita, harrastuksia vai pitäiskö hänen vain viettää tätä sinun ja lastesi (hänellähän ei ole mitään oikeuksia lapsiisi jo ihan kasvatusmielessääkään) kanssa ja kun ei kuitenkaan tunne tunnesidettä lapsiin kun ei ole biologinen isä.
Olisit ottanut ennemmin lapsia jo omaavan miehen mutta ehän ei sinulle tietty käynyt kun toisten lapset olisi ollut tiellä...

Näin se vaan menee ja siksipä en suosittele kenellekkään lapsettomille yhäreitä tai yhteishuollossa olevia.

Tietty tällä lasten biologisella isällä ei ole muuta velvoitetta kun maksaa näitä elareita ja odottaa elyttää että vietätte nyt yhdessä uuden kanssasi sitä idyllistä perhe-elämmää ja tämä biologinen isä on jätetty parisuhteessanne kuin nalli kalliolle kun olet löytänyt tämän uuden "romanssisi" sieltä karaokebaarista persettäsi jakamalla,

Yh äiti pärjää rahallisesti paremmin kun että ottaa miehen siihen. Saat kaikki yh lisät lapsilisiin, saat elarit, asumistukea saat siihen lapsikorotukset, saat toimeentulotukea, ja päivähoidosta saat reilut alennukset ja saat pitää lasta mulloinkin kun vain työaikana... paljon etuuksia minkä menetät jos muutat miehen kanssa yhteen ja vrsinkin jos mies ei ole lapen isä.. kannattaa harkita. Kaikki edut menee.

Meillä naapurissa aikoinaan asui perhe joilla oli 6 lasta, mies muutti kirjansa vanhemmilleen, mutta silti asusteli siinä, eivät oleet naimisissa, avoliitossa, ja näin ollen nainen sai kaikki edut kun oli paperilla vaan yh. Nykyisin asuvat edelleen mutta lapset ovat jo yli 15 kaikki... taitaa nuorin olla jo 17 v...ja osa jo pois kotoonta.. mutta edelleen on omatalo ja kaksi autoa... joita ei olisi jos olisivat olleet naimisissa...näin.. kaikki säästyi, konkurssissa olisivat olleet.

Ei sinun miehelläsi ole mitään velvotteita sinun ja exäsi lapsiin, sulla ihmeellinen käsitys asiasta, ne on sinun ja exäsi lapsia ja teidän kuuluu ne huoltaa.
Miksi olet mennyt yhteen tuon miehen kanssa, koska et ole hänen kanssa ollenkaan tyytyväinen, ei edes sexi kiinnosta hänen kaa.

Mulla on lapseni viikko- viikko periaatteella, ja vaikka asun puolisoni kanssa saman katon alla niin ei ole tullut mieleen edes vaatiakkaan häneltä muuta kuin se, että on esimerkillään toinen aikuinen talossa. Ja hyvin on mennyt, päin vastoin, mies saa sitä omaa aikaa enemmän kun lapseni on meillä, ja kyllähän vapaaehtoisesti myös menee lapseni kanssa leikkipuistoon kun itse menen vaikka jumppaan. (Itse hän tätä vielä ehotti)

minulla oli kaksi lasta kun tapasin mieheni.hän otti heti isä roolin vaikka en sitä vaatinut. olen samaa mieltä että miehen ei ole pakko,koska lapsilla tosiaan omat isät. mutta meillä meni näin,ovat läheisempiä kuin omaan isään..
isä ei vaan ole yhtä kiinnostunut. nyt perheemme on kasvanut kaksoispojilla. meilkä kyllä vaan toimii,jo 10 vuotta. ja olin nuori yh-äiti.
että kyllä näitäkin on....en lukenut kaikkia kommentteja,mutta sen jälkeen halusin kirjoittaa kun luin että koskaan ikinä ei tällaista ole tavattu.

Joo, uuperhe ei ole ydinperhettä helpompi kuvio. Päinvastoin, vastuu-, valta- ja velvollisuuskuviot ovat huomattavasti epäselvempiä. En nyt tiedä, tarkoititko yh:lla yhteis- vai yksinhuoltajaa, mutta jos yhteishuoltajaa, niin eikö sinulla ole lapsivapaata kaikki se aika, jonka lapset ovat isällään? Uudelta mieheltä ei minusta voi olettaa mitään.

Mies puolinen uusi ihminen välittää toisten lapsista, iekä kohtele heitä huonosti.

Usein se miehen uusi nainen on katkera ja mustasukkainen kun on saanut miehen kerrnakin, niin kostaa pahan olon lapselle. Naiset kohtelee toisten lapsia ja läheisiä tosi huonosti.

Mistähän sekin johtuu? Olisi järkyttävää jos me eroaisimme ja mies löytäisi uuden pulun itselleen, ja sitten osoittautuisi että tämä pulu pullukka, häiriköisi meitä ja estäisi miestä näkemästä meitä. Järkyttävää, mitä siinä tekisi? Häiriköisi takasin.

Naapurissa on uusi eukko, mutta ei siellä koskaan vieraile miehenlapset, se eukko on tosi paha suustaan.. en viitisi edes tutustua ja olla samaa aikaa pihalla, kun se kalkkuna on siellä. Harmi ettei lapset pääse isää näkemään, mutta luulen että mies käy lasten kotona, ettei tämä pullukka pulu haukkuisi hänen lapsiaan.

Kyllä se voi olla mieskin ja todella paha, keksii kaikenlaisia valheita. Se on nähty ja kuultu.

Ei oo todellista! Kirjoitukseata saa kuvan että nämä lapset eivät ole siis tämän miehen lapsia...eli et voi vaatia että hän ottaa vastuun toisen miehen lapsista! Etsit siis lapsillesi jonkun elättäjän joka rupeaa leikkimään kotia kanssasi...vie lapset isälleen hoitoon

Onneksi meillä mies ei koskaan ple pakottanut meitä näkemään perheenrikkojia, hänen uusia naikkosia. En ymmärrä mihin jotkut tarvitsevat semmoisia ihmisiä? Meillä ei kukaan ole koskaan nähnyt semmoisia emmekä edes ole koskaan heitä kaivanneet. Meille riitti se, että rikkoivat perheemme, ja isä lapsensa hylkäsi ja vaihtoi sutturoihin. Miksi pitäisi alkaa kaveeraamaan semmoisen sutturan kansa? Hyi, en voisi kuvitellakkaan että meille tulisi joku miehen naikkonen syömään kahville tai pyytämään kaljaa, jota meillä ei koskaan ole.. sotkemaan kotimme ja haukkumaan meitä! Ei ksokaan ole meille yksikään tunkeutunut.
Emmehän mekään ole ksokaan meeneet katsomaan niitä sutturoita.

En voisi kuvitella millaisia olisivat lapset nyt, jos sutturat olisi päässeet meitä haukkumaan, voihan olla ettemme lasten kanssa enää tuntisi toisiamme jos mies olisi pakottanut lapset suturoiden kynsiin. Hirvee ajatus että äitin olisi täysin tuntematon lapsilleni.

Onneksi meis tajusi että hänen sutturat ovat meille erittäin honoa seuraa, eikä koskaan tuonut niitä meille. Häpee tekosiaan ja ei näe muuta vaihtoehtoa, kuin olla tuomatta suttturoita meille. Onneksi ymmärtää tekosensa.

Lapsetkin ovat onnellisia, kuno vat saaneet olla turvallisesti kotona minu luona eikä kukaan vieras ulkopuolinen perheenrikkoja ole kiusannut ja hukkunut heitä. Turvallisin mielin olen voinut lasten olla kun tietää ettei yksikään suttura ole lähimailla.

Olemme niin etuoikeutetussa asemassa, kun mies on pitänyt naikkoset poissa meidänläheltä, ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ymmärtää mitä teki vaihtoi lapset sutturoihin. Ei voi vaatia muuta kun itse mokasi.

?! Onko aloittaja jotenkin tyhmä kun olettaa uuden miehen piikovan lapsiaan? Ei se sun kanssa lasten takia yhteen mennyt, pöljä! Ootkohan itsekään ihan kypsä äidiksi kun moisia haihattelet, etkä taida olla ainoa lajissas nykyään. Hehheh. Tyhmästä päästä kärsii lopulta pahiten lapset. Taitaa uudella ukollas olla jo mielessä teidän kadottaminen, niin että olisikohan pitänyt vähän jutella etukäteen.

Moi,

Siis ihan uskomaton ajattelumaailma ihmisillä! Mutta mitäpä odottaa ihmisiltä, kun suurimman osan maailmankuva perustuu "minä, minä" ajattelumalliin.

Its een olisi IKINÄ ottanut miestä, joka ei ole osallistuva. Itse kyllä maksan ja elätän lapseni rahallisesti, mutta mieheni on ottanut minut puolisokseen ja minun mukanaan lapseni. Ei todellakaan voi vedellä lonkkaa sophvalla kun minä hoidan kaikki lapsiin liittyvät asiat ja sotkut, enhän ikinä sellaiseen luuseriin olisi rakastunutkaan. Eikä ole kyllä mieheni koskaan sanallakaan sanonutkaan mitään vastalauseita. Siis tarkoitan että olisi alkanut perheessä erittelemään kuka tekee mitäkin ja kuka kasvattaa tai lukee iltasatua, tai siivoaa lasten jälkiä. En odota kyllä aivan 50 prose3nttista tukea, mutta jos en millään apua saisi, niin potku perseelle siinä tulisi.
Autanhan minäkin miestäni kaikissa mahdollisissa elämän eteen tuomissa asioissa, missä suinkin vain voin.
Uskon kyllä että suurin osa yllä kirjoittaneista on provoja, pakko olla!!

Juu tästä asiasta uutisoidaan aika usein. On todella ala arvoista että mies suostuu olla tapamatta omia lapsia ja alistuu uusin tahtoon. En kyllä usko että mies itse tekisi tuommoista päätöstä, ellei uusio siihen kannustaisi ja vaatisi.

Järkyttävää, ei naiset pystyisi samaan, sen tähdenhän lapset yleensä jää äidille, joka on luotettava, vastuullinen ja ei varmasti lapsiaan hylkää ikinä.

Kyllä minä ainakin siksi otin miehen, ettei tarvi yksin maksella kaikkea, yksin se on tosi rahapulaa aina. Uusi mies maksaa pulet asumisesta, ruuasta ja näin ollen mulle jää enempi omaan käyttöön ja lasten kuluihin.

Vaikka mies maksaa omille lapsille elareita, niin kyllä meillä rahat on yhteisiä, ei lasketa maksaako mies mun lasten kuluja vai ei.. siitä ne menee, ja tottakai kun olen työtön niin eihän mulla voi olla rahaa paljonk äytössä. Nyt jää sentään jonkun verran.
On kauheeta kun ajattelee niitä yh joilla rahat ei riitä, kantsii otta mies.
Meill ei mene edes miehsten lapsiin ylimääräistä kun emme ota niitä tänne täyshoitoon, hoitakoot heidän äiti, niin mekin temme että hoidan omani, en heitä niitä minnekkään.
En töihin menekkään nyt varsinkaan kun löyty mies, ensin etin hanakasti, mutta nyt ei tarvi kun rahallisesti pärjää.

Ja miksi pitäisi? Lapset ovat sinun ja entisen miehesi, te hoidatte jälkenne. Hyvä jos viettää aikaa lastesi kanssa mutta entisesi asia enemmän on .

Jätä se sika !

"Kyllästyit" joten päätit hankkia miehen joka hoitaa lapsesi puolestasi? Ööö tuota?
Miksi hänen pitäisi ottaa niskoilleen sinun itsellesi hankkimat rasitteet? Ei minkään syyn takia. Hän pitää sinusta, se ei tarkoita sitä että hänen pitäisi rakastaa lapsiasi kuin omiaan. Eiväthän ne hänen ole.
Yllätys mitä ajattelutapaa naiselta.

Voi voi oikein pahaa teki lukea noita kirjoituksia. Ei ole siperia vielä opettanut
teitä moniakaan. Jos mies rakastaa lapsia ei hän katso onko oma vaiko jonkun muun
ja onhan se kiva jos tyttöystävä, avovaimo, vaimo pääsee myös joskus hiukan vapaalle
säilyy perheessä rauha jokaisella hyvä mieli...rakastakaa niin teitä rakastetaan.

Viesti vallasta varoen. Oletko kuullu sanontaa mukavasta tavasta elää. Sinulla on ihana perhe, äitinä tietysti tunnet itsesi osana sitä. Mielestäni hyvänä äitinä huomion osoitukset ovat rakentavia, niin perheen sisällä kuin muuallakin. Kun liityt perheeseen siirryt heidän puolelleen tilanteissa, kannattelet sitä ilman erehdystä. Osoita itsellesi olevasi hyvä äiti, anna mahdollisuuksia erehtymisille, toteuta itseäsi parhaasi mukaan, varmaa on vain että pystyt siihen. Olet tietysti paljon muutakin kuin itsesi määritelmä, älä unohda sitä.

Helppohan se on kirjoittaa nim. mielipiteeni kun olet varmasti vastaavassa tilanteessa yähäri-äippänä.
Olen itsekkin aikoinaan seurustellut muutaman yhärin kanssa ja samaa bulshittiä sain kulla että koko paketti pitää hyväksyä mutta kun se todellisuus on sitä että nämä lapset on ykkösiä ja tämä mies on se viides sen koiran jälkeen arvoasteikossa ja mitään sananvaltaa ei ole miehellä siinä taloudessa ja lapsiin ainakaan vaikka kuinka hyppisivät silmille.
Itsekkin tuot esille tuota että vapaalle pitää päästä tyttöjen iltaan niin lapsenvahtia ja rahoittajaa sinäkin haet ja pitää vielä kuskata näitä muksuja ties mihinkä harrastuksiin.
Ukko lentää pihalle kuin leppäkeihäs kun vähänkään menee sukset ristiin ja eipä tarvitse tehdä tapaamissopimuksia lasten suhteen vaikka kuinka olisi ukko mieltynyt näihin lapsiin.
Ja et varmaan hyväksyisi vastaavan yhäri-isän lapsia ja tuntisi vastaavia kuin odotat tämän ukon tuntevan sinun lapsiisi ja olisivat vain rasitteena.

No asuminen, sähköt ja ruoka voidaan oitaa puoliksi, siinä menee samalla kumppanin lapset, tosin elatusmaksut tulee mukaan ruokakuluihin.

jotain pientä voi kumppanin lapsille tarjota, esim leffaliput, pitsa sillointällöin, yms. Suuremmat ostokset polkupyörät vaatteet yms. hoitaa lapsen isä ja äiti.

Lapsia voi kuskata harkkoihin taio katsoa perään joskus, mutta se on vapaaehtoista, eikä niinkään velvollisuus. Toki jos on luvnnut hoitaa niin sitten on velvollisuus, esim katsoa perään kun toinen on jossain.

Ilman muuta pitäisi, mutta kun hän vihaa niitä. Ainoa mikä merkitsee on piIIusi. Tulet huomaamaan sen ennen pitkää.
Ota vanha mies, lasten oikea isä takaisin jos hän vielä huolii sinut. Tekisit lapset taas iloisiksi.

Ilmeisesti yksinhuoltajana ajattelit vieraalle miehelle ulkoistaa lasten huoltajuus. Jos hän haluaa niin on eri asia, mutta kyllä tällaisella velvoitteella, että kun pimppaa antaa niin sitten vastapalveluksena lastenhuoltajuus.
Ex-miehesi ja sinä olette juriidisti vastuussa, siitä ei päästä mihinkään.
Minusta usein näissä avoliittoon menossa mennään liian heppoisilla perustein eli ei tunneta toisiaan ja sitten jossain kaljakuppila romanssista uskotaan valtavia.
Asiat pitäisi puolin, että toisin selvittää ettei tule sitten katkeruutta...

Dokaat paljon sen uuden maahanmuuttajan kanssa lasten edessä ja pummaat rahaa minkä kerkeet.

Jos asutaan yhdessä parisuhteessa niin silloin velvoitteet jaetaan. Moniko ihminen ei haluaisi kumppanin auttavan jos itse sairastuu/loukkaantuu?
Tietenkään ei tarvitse osallistua toisen lasten kalliisiin hankintoihin, jolleivat tietty asu samassa taloudessa.

kyllä minä olisin vastuun ottanut jos yhdessä asutaan.
Nakkaa ukko kartanolle,se on sulle menoerä.
Laitat sille ruuan,siivoat asunnon,peset pyykit,
Vaihdat lakanat sänkyyn,
Hoidat yksin lapsesi,
Asuinkumppanisi käy vain vieraissa naisissa ja nauttii sun kans vaan
yhdessäasumisesta

Eikö se uusi miehes tajunnut,että teistä tulee perhe kun muutatte saman katon alle ja otat lapsesi mukaan.Kyllä se isäpuoli melkeen pakostakin joutuu jotain tekemään lasten takia.Ihme kinuamista ja ero on jo ovella tuota menoa jos on niin hankalaa.

Kuka ottaa naisen jolla on lapsia. Jos kukaan ei ottas varmaan eroja olis vähemmän. minä en ottanu vaikka niitä oli tarjolla. Syy oli se että en toisten kakaroita hoida kun oli omia.

Ei ne kaikki aviomiehetkään tajua että kun mennään naimisiin ja hankitaan lapsia niin poikamiehen päivät on ohi,
monet haluaa mennä niin kuin ennenkin, mutta perheen pariin on mukava palata.

Miksi et toimi niinkuin tuo mieskin, kun ja jos saat lapset vaikka isälleen niin lähde jonnekin tyttöjen iltaan senkummemmin lupaa kysymättä,
mene ninne tahansa niin kyllä mieskin oppii huomaamaan että asioista olisi syytä jutella,omista haluistaan ja myös sinun.

vaikka mitään velvoitteita ei olekaan niin perheessä yleensä vietetään
perheelämää, siis ollaan yhdessä siinähän ne lapsetkin hoituu
ilman kummempaa työnjakoa.

Miten kävisi joulunvietto, mies omissa menoissaan, sinä omaistesi luona, joulusta nauttien.

Anna miehen mennä, kyselemättä, mutta tee itse samoin.

Tiedän useitakin tapauksia vuosien varrelta, kun naiset iskee kuppiloista miehen.
Kovalla touhulla mennään yhteen jopa avioon. Sitten kun arki alkaa niin toisen lapsia jos vaikka käsket roskapussin viemään alkaa huuto et sä mun isä ole. Ja vaimo kiljuu mitä sinä minun lapsia käsket. No tästä tulee heti kyllä ero. Siksi kannattaisi kun on lapsia perehtyä tuleekos koko perhe toimeen? Vaikka naisen kanssa huuma olisi kuinka, niin lapsiriidat hajottaa juhteen sen olen huomannut monissa tapauksissa.

Toit esiin, että tunsit asuinkumppanisi vain alle vuoden ennen yhteen muuttamistanne. Uusi miehesi on varmaan tottunut omaan elämäntapaansa- ilman lapsen hoidon tuomia velvotteita. Ehkä hän ajattelee, että lapsillahan on jo isä ja äiti-ja on siinä ihan oikeassa.Hän ei tule ottamaan lasten isän entistä paikkaa,toiveesta huolimatta.
Lasten oikealla isällä on velvollisuus ottaa lapsia luokseen ja järjestää näin sinulle omaa aikaa.Miksi ei tapaamisista ole sovittu?Älä rassaa uutta kumppaniasi lastenhoitodon velvoitteilla ja odota hänen järjestävän taloudellisen puolen
lisäksi kaikki muutkin ongelmasi kuntoon. Sehän haiskahtaisi laskelmoidulta hyväksikäytöltä silloin. Muuttaminen yhteen vain hyötymisen vuoksi..

Kun sulla on raha-asiat kerran kunnossa, miksette palkkaa joskus lapsiystävällistä kodinhoitajaa tai lastenhoitajaa (vuorottelevia tai sama). Entä mummola? Jos vain miellytät miestä makuuhuoneessa, mikä suhde se on? Mieskö jättää, jos ei ole kotiorjana makkarissa? Hei haloo. Onko mies etääntynyt ja poissa aina?

Kun näihin avoliittoihin mennään melko lyhyenkin tuntemisen jälkeen. Yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota jopa omassa elämässäkin. Varsinkin kun vanhemmalla iällä mennään yhteen asumaan. Taustalla saattaa roikkua aikuisia sivari poikia jotka täysin äidistään riippuvaisia.
Tämä on se joka monelle miehelle raskas taakka ja hermoja rassaavaa..

Kyllä se vaan niin on että jos yhteen muutetaan niin samaan kimppaan kuuluvat myös lapset, olivatpa ne sitten omia tai puolison. Sama sääntö koskee molempia niin miehiä kuin naisia. Jos lapset eivät toisen mielestä kuulu samaan sopimukseen niin sitten on parempi että molemmat ovat yksistään tai lasten kanssa. Yhdessä viedään porukkaa eteenpäin eikä kumpikaan ole vapaamatkustaja uusperheessä sen kummemmin kuin perusperheessäkään.

80% eroistahan on naisten tekemiä aloitteita ja tuskin ne kaikki pettäviä, alkoholisti ja väkivaltaisia parisuhteita.
Eroissahan ne miehet on aina 100% narsisteja.

Tässäkin tapauksessa näkee tuloksen uusperhe kuvitelmista kun tämäkin äippä on funtsinut sitä vihreämpää nurmikkoa aidan toisella puolella.

Yhärit kelpaa panopatjoiksi, ei missään nimessä parisuhteeseen.

Hai asunnon ahtaushan on ihmisterveyden ja viihtyvyyden pahin vihollinen......Hai mieluimminhan sitä ihminen luopuu jostakin mukavuudesta kuin tarpeelliseksi katsomastaan tilasta......

Harvoinpa tuollaiset suhteet onnistuvat kunnolla. Jos on yh, niin kannattaa valita toinen yh-statuksella oleva tai henkilö, jolla on omia tai osittain huollettavia lapsia kontollaan. Tietysti nainen voi löytää sellaisen miehen, joka ottaa vastuun myös lapsista. Tällaisen miehen ottamalla saa kuitenkin lähes aina sellaisen miehen, joka naisia ei kiinnosta eli mies, jolla ei ole omaa tahtoa. Biologisesti miehiä ei valitettavasti yleensä kiinnosta lastenhoito muutenkaan. Ei edes omien lasten. Toisen lapsista miehet ovat harvemmin niin kiinnostuneita, että hoitaisivat ja kasvattaisivat heitä täyspäiväisesti.

Miksi miehen pitäisi hoitaa lapsia, kun ei ole tähänkään saakka niin tehnyt. Yh:na pystyt varmasti huolehtimaan omista lapsistasi samoin kuin ennen miehen kanssa yhteen muuttamista. Jos mies haluaa jakaa vastuun lapsista adoption tmv. lakisääteisen ratkaisun kautta muuttuu myös vastuun jakaminen. Nythän jaat vastuun lapsista biologisen isän kanssa tai otat sen yksin.

Ei, hänen ei pidä ottaa yhtään vastuuta lapsistasi. Lasten isän täytyy vastata vaatimuksiisi, jos ne ovat kohtuullisia, koska hän on lasten isä. Sinun ei ole yhtään pakko "miellyttää miestä makuuhuoneessa", koska jos teet siinä kohtaa jotain mitä et itse halua, raiskaat itseäsi henkisesti ja miehesi tulee huomaamaan, että välinne eivät ole enää hyvät. Jos sinun täytyy muistuttaa itseäsi siitä, että olet onnellinen tai väkisin yrittää tuntea onnea, ei se ole oikeaa. Ei hänen tarvitse hoitaa lapsiasi.

Kerran kokeilin asustella yh:oon kanssa. Ei siitä mitään tullut, raha, auto, mökki kyllä kelpasi, mutta olisi pitänyt vielä ruveta toisen miehen siittämää lasta hoivaamaan, en todellakaan. Koskaan en oppinut välittään muksusta, kaikki aika muksun kanssa oli yhtä helvettiä.

Siihen loppui se suhde kun olisi pitänyt vielä omat pyykkinikin pestä. Lähdin välittömästi suhteesta ja katselin lapsettoman nuoren neidin itselleni, nyt onnellisesti yhdessä jo 3v.

Näin naisena ja omana mielipiteenäni vastaan että ei TARVITSE. Monet tekevät näin, mutta mikään pakko se ei ole. Minulla on lapsi, mutta en itsekään haluaisi, että se on jokin automatio että joutuu vastuuseen toisen lapsista. Samaan hengen vetoon totean, että tottakai jossain määrin "pitää" koska muuten ei ole järkeä lapsettoman ja lapsellisen mennä yhteen. Eli jos homma tuntuu pakolta, ettei yhtään halua tai tykkää toisen lapsista, niin kysymykseni kuuluukin että MIKSI kyseinen ihminen meni siihen parisuhteeseen?? Mutta toista isää en lapselleni halua, hänellähän on jo yksi, jonka vastuulla on huolehtia lapsesta. Ja jossainhan se vika on, jos siltä isältäkin joutuu kinuamaan "apua" (eihänhän mikään apulainen ole, vaan lapsen toinen vanhempi).

Itse ainakin "haen" kumppani minulle, en lapselleni hoitajaa.Toisaalta en ole muuttamassakaan kenenkään kanssa yhteen. Sekin eri asia, mutta vaikka täällä joku asuisi, niin lapsesta toki tulee pitää (muutenhan on hullua muuttaa saman katon alle, jos ei pidä jostain siellä asuvasta, oli se sitten lapsi, koira tai kissa), mutta lapseni hoidan itse...

Näin miehenä sanoisin, että hänen ei tarvitse ottaa vastuuta lapsista, mutta vastaavasti sun ei ole pakko tuollaisen juntin kanssa olla.

Mun mielestäni samassa huushollissa asuvat tenavat kuuluvat siinä huushollissa asuvien aikuisten vastuulle, ja sillä biologisuudella vanhemmuudella ei muutenkaan ole mitään merkitystä.

Ei missään tapauksessa pidä ottaa vastuuta. Jokainen pitäköön huolen omistaan, on yksinhuoltajuus tai yhteishuoltajuus, sitäpaitsi lapsilla on jo isä ja äiti.

Parisuhde on aina kahden kauppa ja jos yh haluaa vielä miehen, vaikka lapsiluku olisi täynnä niin oma on valinta. Aina tosin joutuu olemaan varpaillaan, koska mies alkaa haluta omia lapsia, että tuleeko tästä ongelma parisuhteen myöhemmässä vaiheessa vai ei, jos naisen lapsiluku on täynnä/sterilointi on tehty jo.

Mielestäni mies ottaa toki aina tietoisen riskin mennessään yhteen yh:n kanssa, mutta sama pätee tilanteissa joissa lapset on miehellä ja naisella ei ollenkaan.

Ehdottomasti paras uusioperheen muoto on se, että molemmilla on jo lapset tehtynä. Se on sitten kahden kauppa, halutaanko vielä yhteinen/yhteisiä vai ei.

Itse en esimerkiksi 30 vuotiaanakaan olisi kovinkaan valmis seurustelemaan yh:n kanssa, koska toive lapsista on kova ja luulen tietäväni, että varsinkin kahden, kolmen tai useamman lapsen yh:n kanssa omista toiveista/haaveista tulisi ongelma.

Mutta, ei pidä ottaa vastuuta.

Niin eihän uuden miehen tarvitse auttaa lasten kanssa, mutten itse kyllä voisi harkitakkaan miedän pikku perheeseen miestä, joka ei huomioisi ja huolehitsi lapsistani yhtä lailla kun vaikkapa minusta.

Kyllä täytyisi olla miehellä halu olla osana koko perhettä, eikä vaan minun mieheni..kyllä kait lapsetki ihmettelis jossain vaiheessa, että mikäs ihmehiipparri tuo on kun ei tunne kunnolla miestä, joka kotonamme kuitenkin asuu..

Eihän se rakkaus heti uuden miehen ja lasten välille synny, mutta siksipä niiden lasten kanssa olisi hyvä miehen viettää aikaa yms. Eikä myös ole esim. teininä sellaisella perheessä asuvalla miehellä mitään auktoriteettia joka ei lapsia rakasta ja näinollen rakasta ja hoida auta rajojen vetämisessä yms. Sekasotku perhe tulee tuommosesta.

Jotta kyllä. Lapsilla on biologinen isä, mutta mieheni on lapsille myös sellainen isähahmo - ei vie kuitenkaan bioisän paikkaa. Jokainen tyylillään valitsee, milllaisen perheen haluaa..Nuista asioista kun todellakin pitää puhua ennen yhteenmuuttoa tai oikeastaan jo suhteen vakiintuessa. Tai sitten käy kun AP:llä.

Tässähän se itu on.Lapset ovat sinun,ei hänen. Hän ei saa mitenkään häiritä lasr
tesi elämää eikä koskaan esim.ojentaa heitä.Se on oikean vanhemman tehtävä.Hän on vapaa menemään koska ei ole elatusvelvollinen koska et ole avioliitossa hänen kanssaan.Elättäjää ja lastenhoitajaako hait.Surkeaa touhua.Ole lapsillesi äiti ja jätä miesasiat kodin ulkopuolelle. Saathan sinä elatusmaksut lasten isältä.Miksi pienempi koti ei riittänyt.Itse olette sopan keittäneet ei tämä tulokas.Ei hän tule koskaan sitoutumaan.Jos kuvittelet että otat mieheltä maksut kulutukseesi ja elatusmaksut lasten isältä ja sitten vielä verotus suosii sinua kun olet yksinhuoltaja,kenties saat asumistukeakin,niin näin keplottelemalla olet saanut aika potin. Tällöin todellisuudessa et ole yksinhuoltaja koska sinulla on elättäjä.KARMEAA MENOA.

Lapsella on isäkin eli peruuta yksinhuolto ja kasva aikuiseksi!

kyllä ja ei

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Samaa minäkin sanon että yleensä jos on lapsi/lapsia ja on eronnut lapsen/lasten isästä ja on uus mies niin sillon pitäisi miehen sitoutua siihen naiseen ja lapseen/lapsiin ja elämään missä se on eikä mennä jossain maailmalla ja miten sattuu en suvaitse sellaista!!

Teillä nyt on vain tuollainen diili.
En tajua, millä perusteella edes voisit alkaa vaatia enempää.

Ön nuita läpsiä tehtailtu.
Jottain tarviis varmaan tehä, kammarin ulkopuolellakin.
Lypsyyl öppii lypsyy
Jokapäiväinen tarve tyydytetty. Blowjob for ever.

Raha-asiat luistaa ja haarakonttorissa palaa valo öisinkin.
Tulee ja menee - tää on pojat elämää!
"Täytyy miellyttää makuulta." Niin makaa kuin petaa.
Läpset on heitteillä mutta niin on vanhuksetkin, kun joutuvat kunnan hoiviin.
Tää on tätä päivää. Imekää siitä. No maistakaa edes!

ei tosiaankaan, ei se mies oo sun lastesi isä, kuten jo ainakin yksi on jo sanonut.... missä lasten biologinen isä on...? häipynyt...? ottais vaan vastuuta se oikea isä, ei mikään toinen isäehdokas.......joka tuskin välittää tenavistasi pennin vertaa.......ja tuskin sustakaan......hän näyttelee vain.....
Ettei käy, kuten mulle......mun rakastamani mies tuli vähän aikaa sitten isäksi tytölle, vaikkakin luulen vahvasti, että sen naikkosen pojan isä on myös tämän tytön oikea isä.....poika on jotakin 12-v kloppi.....ja olenhan tuntenut tämän miehen paljon kau- emmin, kuin tämä naikkonen.......kävime sentään rippikoulunkin yhdessä, ja kaiken lisäksi sen isoveli on mun isonsiskon mies ja jaamme yhdessä sen kanssa heidän esikoisensa kummiuden, vaikka tuota ei oo sen synttäreillä pahemmin näkynyt......

Kannattikohan tuo yhteenmeno..? Sait vain yhden ISON lapsen perheeseesi. Perheenä molemmat puoliskot hoitavat asioita ja lapsia ihan samalla tavalla. Miksi muuten asuakaan yhdessä jos ei kerran haluta olla yhdessä! Perheessä on aina vastuita ja niitä pitää hoitaa yhdessä. Ja kunte joilla on molemmilla lapsia, muistaisitte olla tasapuolisia ja kohdella molempien lapsia samalla lailla. Itse en ikinä asettaisi uutta miestä lasteni edelle, en koskaan. Lapset pysyvät ja miehet tulevat ja menevät. Mites se Coco Chanel sanoikaan; kaikki miehet ovat lapsia ja kun ymmärrät sen, niin ymmärrät kaiken. ;)

Miksi lapsiperheet eroaa, ettekö ole papin edessä vanneneet uskollisuutta ja toistenne kunnioitusta myötä ja vastoinkäymisissä elämänne loppuun asti , ??
MIKÄ nyky ihmiiä vaivaa, kun puoliso ei vaihtamalla yleensä parane, joskus jopa pahenee,
ei voi kuin kauhistella nyky ihmisten vastuuttomuutta ottaa elämä vastaan semmosena kun se tulee,
oppikaa elämään yhdessä , sillä arki tulee jokaiseen avioliittoon, menkää perheleirille, parantakaa itsenne terapiassa,

Kuka nyt toisen lapsista huolen pitää!Kyllä se on isä ja sinä itse.En alkaisit tuolaista elämää viettää!!!!!!!!!

No kuule. Se on juuri niin miten sovitaan. Mitä olette sopineet? Vai oletteko mitään sopineet?

Mielestäni, kuten kaikkien tuntemieni uusperheiden mielestä, perheen aikuiset ovat molemmat vastuussa kaikesta yhdessä. Lapsista, kodista, pyykeistä, ruuanlaitosta, koiran ulkoiluttamisesta ym. Homma vain ei toimi, jos näin ei ole. Uusperheessä etenkin isät ovat ottaneet roolinsa varsin tosissaan. Kuskaavat lapsia (siis vaimonsa lapsia) harrastuksiin, viettävät aikaa keskenään lasten kavereiden kanssa, kun lasten äiti ei ole paikalla. Etenkin teini-ikäiset lapset ovat jopa joissain asioissa avautuneet mieluummin isäpuolelleen kuin äidilleen.

Onpahan rikkaampi elämä kun on paljon lapsia ja hyviin menee elämässä eteenpäin . Rakkautta riittää ja vanhuus on turvattu! Saa hoitaa, huolehtia ja määrätä.

Vastuu lapsista kuuluu lasten vanhemmille, ovat he sitten erossa tai yksin. Uusaviossa kumppani ei vastaa toisen lapsista mitenkään.
Elatusvelvollisuus kuuluu lasten vanhemmille, siis lasten biologisille vanhemmile, ei uusiokumppanille.
Jos uusi kumppani sitten haluaa olla olla lasten kanssa, se on pelkkää plussaa, ei velvollisuus.
Näin sanoo myös lakiteksti.
Jos lapsia tekee, niin itse niistä myös vastaa.

Minä aikoinaan, muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa, koska hän vietti aikaansa silloin ainoan lapseni kanssa ja otti hänet "omakseen". Nyt on yhteisiäkin lapsia ja kaikkia hän kohtelee tasapuolisesti. Luulisin, että liian nopeasti ja vääristä syistä yhteen muutitte...

Yhteen muuttaminen ainakin minulla huononsi taloudellista asemaani, pois jäi asumistuki, lapsilisien yh-korotukset ja elatustuki. Muutin miehen taloon, ajan miehen autolla, en omista virallisesti mitään, emmekä ole naimisissa. En olisi näin tehnyt, ellen olisi suuresti miestäni rakastanut ja ellei hän minun lapsiani huomioon ottaisi ihan joka päivä.

ENNEN yhteenmuuttoa keskustellaan tärkeistä asioista kuten siivouksesta ja muusta kodinhoidosta, rahankäytöstä ja kulujen jakamisesta sekä ajankäytöstä. On turha kuvitella, että rakkaus automaattisesti ratkaisee asiat, vaan päinvastoin luulisi, että kun takana on jo ainakin yksi epäonnistunut parisuhde, niin ottaisi opikseen asioista, sillä ero ei ole oikeastaan koskaan vain sen toisen osapuolen huonoudesta johtunut asia, vaan itsekin on tehnyt jotain väärin (esim. ei osannut puhua asiasta).

Miehellä ei automaattisesti ole vastuuta puolison aiemman suhteen lapsista. Kannattaisiko teidän yrittää keksiä koko perheelle tekemistä ja voisitko kysyä mieheltä, että mikä olisi sellaista tekemistä, jota hän tykkäisi tehdä lasten kanssa? Vai onko hän huomannut, että jos hän ei täytä kalenteriaan ylitöillä, harrastuksilla ja omilla kavereilla, niin hän huomaa samantien joutuvansa lapsenvahdiksi, jotta sinä voit mennä omiin menoihisi?

Luulen, että teillä kummallakin on liian suuret vaatimukset parisuhteelta. Sinä ehkä kaipaat liian paljon omaa aikaa, jota mies ei ainakaan vielä ole valmis antamaan. Mies taas ehkä ajattelee, että parisuhteen myötä kulut pienenee ja saa seksiä milloin haluaa. JOs parisuhde on hyvä, mutta ette pysty keskustelemaan asiasta ja sopimaan, niin suosittelen parisuhdeterapiaa.

Halusiko aloittaja sanoa jotain? Perustyytymättömiä riitää.

Tuollaiselta lortteperseeltä pitäisi ottaa lapset kiireellisesti huostaan ja viedä ämmä steriloitavaksi. Sylettääkin tuollainen piilohuora, kun kehuu että nyt on varaa tasokkaampaan asuntoonkin. Ei sen uuden miehen tarvi sun äpäräpentuja hoitaa.

Wanha kansa sanoo: "Niin makaa, kuin petaa" ja jos itse on elämänsä siihen malliin järjestänyt, että on yksinhuoltaja ja menee muuttamaan yhteen toisen miehen kanssa, niin sillon on vaan elettävä tilanteen mukaisesti: tuo toinen mies ei ole lasten huoltaja, joten miksi ihmeessä sen pitäisi ryhtyä lapsillesi lapsenvahdiksi? Jokainen huolehtikoon omistaan ja jos kerran tavoitteenasi oli saada lapsille ilmainen kotipiika, niin olisit aikuisena ihmisenä voinut keskustella aiheesta etukäteen sen miehen kanssa. Mies ei ehkä olisi ollut enää halukas saman katon alle, mutta jokaisellahan on vapaus asua missä ja kenen kanssa tahansa.

Olen muuten mies, eronnut, yksi lapsi, eikä yksikään myöhempi elämänkumppanini ole toiminut ikinä lapseni huoltajana, tai ilmaisena kotipiikana, vaan olen kantanut itse vastuuni lapsestani.

Tämä ketju tulisi luetuttaa teineillä yhteiskuntaopin tunneilla. Tulisi kaikille selväksi että mikä on tilanne jos nait tai muutat yhteen yksinhuoltajan kanssa. Jos muuttaa samaan perheeseen on vastuussa osaltaan koko perheestä, myös niistä toisen lapsista. Ei oikeudellisesti vaan moraalisesti. Mikäli ei sellaista vastuuta kykene ottamaan on pysyttävä poissa sellaisesta kuviosta. Ja aloittajan kaltaisen naisen tulisi harkita jo lastensakin kannalta että millaisen miehen kanssa yhteen muuttaa ja millaiseen suhteeseen, ettei tarvitse vinkua palstoilla jälkikäteen.

kannatattas vähän tsekata ennenkuin ottta sen sonnin sinne norkoilemaan

Mitä pikemmin katsot tosiasioita silmiin, sen helpommin jatko sujuu. Toisen elämää on tyhmä mennä neuvomaan, koska jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee. Jos asiat eivät mene ihan niin kuin toivoit, nouset ylös ja jatkat pää pystyssä.

Itsellä tuli mieleeni, että ehkä muutit kimppaan liian nopeasti. Lasten tarpeet tulevat ykkösenä. Ehkä suhde ja kuvio ei toimi ja mies haluaa teidän muuttavan pois. Ikävä kyllä, vaikuttaa jopa todennäköiseltä. Mies kyllästyy elättämään toisen miehen jälkikasvua. Lapsiasi säästääksesi, minä sinuna lähtisin ennen kuin saat poismuutto pyynnön. Sano, että ehkä parempi rakentaa ihmissuhdetta siten, että kummallakin oma koti.

Valitsit itse sellaisen miehen, joka ei ole kiinnostunut lapsistasi. Tästä huolimatta muutit lapsesi tämän miehen kotiin. Varmasti olisit voinut tavata miehen, joka olisi ollut hurmioitunut saamastaan perheestä.

Odotat tältä mieheltä sellaista vastuunottoa, mikä ei häntä kiinnosta. Tämä sinun olisi pitänyt tsekata ennen kuin muutit kimppaan. Kyllä minulla tulee ensisijaisedti huoli lapsistasi. On vain sellainen fiilis, että syöksyit tuohon juttuun harkitsematta. Lähde pois ennen kuin mies haluaa teidän muuttavan pois. Näin vähemmän traumaattista lapsillesi.

Hoida itse omat lapsesi ja on kai heillä isäkin joka hoitaa ? Tuskin pyhästä hengestä ovat sienneet. Oikeasti tämän miehen ei pidä hoitaa lapsiasi edes kaupassa käynnin aikaa.

Itse jos tapaileisin naista jolla on lapsia, haluaisin tietty tutustua lapsiin ja leikkiä heidän kanssa. Kyllä minä haluaisin että koko perhe joka luokseni muuttaa olisi yhtä perhettä, hommia tasattaisiin.

Mee akka navettaan lypsylle ja kysy sen jälkeen jotain elikä voi hitsi että ihmisillä hakusessa jopa käytännön jutut.Hitto jos mulla vastaava tilanne ja poikia ni kokoisin niitten kans legoja ja jos tyttöjä ni leikkikotia valmisteltaisiin.

Bimbo hei. "Olin kyllästynyt olemaan yh.." Niin bimbo. Olit kyllästynyt olemaan yh ja hankit lapsenhoitajan eli miehen, jonka halusit hoitajaksi ja ennenkaikkea maksajaksi. No niin bimbo. Sitä saa mitä tilaa. Onneksi mies on fiksu ja elää omaa elämäänsä eikä jää tuollaisen laiskan tyhjäpää bimbon käskyläiseksi. Toivottavasti mies tajuaa heittää sut kakaroinesi pellolle. Kuka tuollaista lehmää katselis

Olen ollut 35v yksinhuoltaja(leski) ja täytyy sanoa näitä lukiessani että olen säästynyt aika paljolta.Olen nainen omillani toimeentuleva en ole tarvinnut elättäjää enkä uutta isää lapsilleni mutta on ollut jos jonkin laista yrittäjää,ehdokkaita herrasta narriin.Kravattiherroja jotka ei omista kun vaatteet päällään ja esiintyivät kuin euroopanomistajat ja sitten eronneita alkoholisteja jotka olisi tarvinnut huoltajaa ja ainakin tilapäistä asuntoa seuraavaan rilluttelureissuun asti.Sitten nämä herrat joilla lapsia useimman naisen kanssa ja eivät tapailleen lapsiaan eivätkä maksaneet myöskään elatumaksujaan kun ne menevät niille naikkosille eikä kuulemma lapsille.Naurattaa miten helposti se kassi kädessä muutaman tapaamiskerran jälkeen meinasi ilmestyä eteiseeni mutta hälytyskellojen soidessa minä kyllä peräännýin nältä muuttomiehiltä.Lapselliset jutut entisistä naisista ja muutenkin holtittomasta elämäntavasta oli niin läpinäkyvää että olen jättänyt nämä luomakunnan herrat elämään omaa elämäänsä joka ei sovi minun elämänkatsomukseeni.Nykyään harrastan matkustelua teen käsitöitä ja tapaan ystäviä enkä kaipaa näitä hyväksikäyttäjiä elämääni.Kaikilla on omat tapansa sieltä vaan valitsemaan omamme.Jos haluaa alkaa toisten lasten elatusmaksujen maksajiksi tai löytää kunnollisen kumppanin niin mikä estää kokeilemasta mutta jos on itsellä lapsia niin kannattaa katsoa kenen kotiinsa laskee ettei joudu katumaan.

Miksi joku hoitaisi vieraita lapsia. Oletatko hänen hoitavan naapurinkin lapsia, ne on yhtä läheisiä.

Kirjoituksestasi päätellen tunteilla ei ole ollut jalansijaa juurikaan kun yh-äiti on etsinyt muksuilleen ja itselleen parempaa pesää, ja sehän järjestyy kun antaa asiansa hoitavalle miehelle myös pesää. Siinä pian muutetaan yhteen tuon vaaleanpunaiset aurinkolasit naamallaan olevan asunnonomistajakönsikkään asuntoon, ei tarvi kuin antaa sitä pesää uudessa yhteisessä pesässä. Tyhmempikin mies tajuaa muutamassa viikossa, mistä oikeasti olikaan kyse. Siinä saa kummasti aihetta jatkaa nouita poikamiesaikojen kaveriporukkaharrastuksia, kun hänestäkin tuntuu, että nyt taas kylillä tarjoillaan sitä, mitä kotona joutuu pyytämään.. Voivoi.. ei koskaan kohdilleen mene asiat.. voivoi ;) Tuon kirjoituksen jälkeen ansaitsisit monoa puohon muksuinesi, koska muutaman vuoden kuluttua tämä teennäisyytesi suhteessanne heijastuu lapsiisikin ja sitten "isää" syytetään huonosta kasvatuksesta, koska oikeasti hänellä ei ole ollut intoa lastesi kasvatukseen osallistua, Sehän on vain ajan kysymys kun alat puhua lasten oikeasta isästä siihen malliin, että kotipesäsi oikea omistaja tajuaa kuka vie ja ketä viedään. puuttuu enää, että sulla olis ollut hevonen tai koira vielä mukanasi pesää jakamassa.No, se on toki vain maaseudun yh-äitien mukanaantuoma lisärasite, että ensimmäiseksi rakennetaan hevoselle aitaus "uuteen kotiin", sitten nuorikko asettuu taloksi..lapsineen.

On hyvä asia,että lapsia saatetaan tähän maailmaan. Minun mielestä kannattaa katsoa kenen kanssa niitä lapsia käydään tekemään. Eli katsotaan onko tästä miehestä lasten isäksi tai naisesta äidiksi. Ainahan elämä muuttuu ja tuo mullistuksia mukanaan,mutta onko tarpeeksi vahva niitä käsittelemään. On typerää tulla kyselemään toisilta mikä on oikein ja mikä väärin,eiköhän jokainen itse tiedä mitä pitää tehdä ja elää,kun lapsia tehdään. Ja mikä typerintä on etsiä elättäjää lapsilleen toisista ihmisistä.Eli jos teet lapsia hoida ne itse ja kanna vastuusi..

Jos ei tule lasten kanssa toimeen ei pidä aloittaa suhdetta sellaisen kanssa jolla on jo ennestään lapsia. Tämä on varsin yksinkertaista logiikkaa.
Kyllä toimivassa parisuhteessa pitää kyetä selvittämään suhteet X:n ja hänen lastensa kanssa.
Jos tähän ei kykene tai ei edes halua niin ei kannata aloittaa edes sitä suhdetta.
Kykenemättömien kannattaa pysyä sinkkuna.

Elämäsi on muuttunut paremmaksi, kun toteat; " Nyt on varaa parempaan asuntoon ja helpompaan elämään", Siis jos kuvittelet, että mies vielä hoitaa lapsesi kaiken muun elintason kohotuksen lisäksi, olet kyllä väärillä jäljillä.

Toki mieskin voi katsoa peiliin aina tälläisessä tapauksessa, jos ottaa vaimokseen yh-äidin, on varauduttava koko pakettiin ja sen myötä myös elämään kokonaisena perheenä. Kokemuksella voin sanoa, että helpottaa kummasti, kun sitten on niitä yhteisiäkin lapsia.

Taitaa olla lapsesi elämäsi suurin valttikortti, jolla odotat toiselta mitä vain/velvoitat toista mihin vain....Varaisä ei ole velvollinen, jollei luontaista taipumusta omaa!!!!

Älkää hyvät ihmiset muuttako yhteiseen talouteen, jos ette edes eio sietää tulevan puolisonne lapsia!

Mihin tämän maailman hulluus on menossa - ei kai ole ihme, että on ongelmia loputtomiin vanhemmilla ja lapsilla, kun ensin kaikki haluavat hirveästi ja sitten eivät haluakaan yhtään mitään!

Aikuisuus on hukassa kaikilta, näyttää siltä. Liitot puretaan nopeasti ja usein näyttää siltä ettei syytäkään ole - ei vaan huvina enää vissiin elää sen suurenmoisen rakkauden kanssa.

Ja sitten on hinku uuteen suhteeseen, kuvitellaan sitä ja haaveillaan tästä - ettekö te ihmiset voisi etukäteen keskustella keskenänne ennen yhteen muuttamista? Jos ei liitto onnistu yhden kanssa ei se ehkä onnistu sen paremmin toisenkaan kanssa. Ei ainakaan jos se perustuu typeriin haaveisiin ja kuvitelmiin. Ovatko ihmiset niin elokuvamaailman lumoissa, ettei ole mitään todellisuudentajua? Vai missä harhassa kaikki elävät??

Lapsia ei kukaan vaivaudu ajattelemaan, tärkeintä on saada itselle kaikki onni ja autuus. Jos lapsia hankitte, pitäkää niistä huoli! Se on tehtävänne tässä maailmassa, kaikki te, joilla on lapsia! Niin kauan kuin lapset ovat pieniä, he tarvitsevat isää ja äitiä - siinä on vaan unohdettava omat tarpeet joksikin aikaa.

Mutta ei - eihän se nykyihmiselle käy. Minäminäminäminäminä... Mutta jos et välitä lapsista, älä ikinä lähde suhteeseen minkään yh-vanhemman kanssa!

Kun ottaa "yksinhuoltajan" jolla on lapsia, ottaa samalla lapset aivan kuin he olisivat omia.
On tällä palstalla kummallisia ajatuksia, etteikö samalla muka sitoutuisi lapsiin. Ainoastaan naisen alapää kiinnostaa hetken aikaa ja sitten taas on aika vaihtaa toiseen alapäähän.
Jos et ota lapsia huomioon kuten ne olisivat omiasi, niin tarkista kantaasi ja älä ryhdy suhteeseen.
Sanoisin, että lasten hyvinvointi tulee olla numero yksi ja seuraavaksi yh:n ja sen toisen hyvinvointi.

Kyllä nainen taitaa olla oveluudessaan evoluution ykkönen. Panssarinaan lapsi, jolla pallotellaan...

Kuvittelenpa monen niitä lapsia tekevän siten, että ajattelee tämän parisuhteen kestävän, mutta sitten kun se ei kestäkään, toinen pitää lapset ja useimmiten se on nainen, siksi näitä yksinhuoltajia on niin paljon.

Monesti on tullut sellainen olo, että sen eron jälkeen lapset ovat pelkästään taakka; isä ei halua maksaa elatusmaksuja, äiti haluaa omaa aikaa, jotta voi löytää uuden kumppanin ja lapsia viedään minne suinkin voidaan tieltä pois, äitille tärkeintä on uusi mies kun se vihdoin on löytynyt. Uusi mies inhoaa lapsia tai vaikka ei inhoaisi, mutta ei ota kontaktia kuitenkaan, välittää tunteen kuitenkin, että lapsi ei ole tärkeä tai on rasite. On suorastaan kamala ajatella, minkälaista on kasvaa lapsena, kun tuntee olevansa rasite jokaiselle, eikä se toivottu lapsi. Näin varmasti kasvaa niitä tunteettomia aikuisia, jotka eivät ole oppineet luomaan tunnesidettä keneenkään ja itsetunto on romuttunut jo pienenä kun ei olla kelvattu.

Itse äitinä ajattelen, että minun tehtäväni on antaa lapselleni se turvallisuuden tunne ja se tunne, ettei maailmassa ole mitään häntä tärkeämpää. Erotessani toivoin, että isäkin hoitaisi oman osuutensa pojan suhteen ja haluaisi olla läsnä, mutta ei hän keskenkasvuisena ollut siihen valmis, hänelle oli tärkeämpää ryyppääminen ja baareissa juokseminen ja naisten iskeminen. Ei silti, kyllä hän poikaa tapaili useimmiten parin viikon välein. Kun joskus piti pyytää apua keskellä viikkoa työn vuoksi, niin heti vähensi ne tunnit seuraavan viikonlopun tapaamisista, koska hän oli jo ollut poikansa kanssa.

Tapasin uuden miehen jo 8 vuotta sitten, jolloin poikani oli 4 vuotias. Heti parin kuukauden jälkeen minun piti työn vuoksi pyytää lapsenvahti, josta ohimennen mainitsin miehelle ja hän sanoi, ettei tule kysymykseenkään, että kyllä hän pojan kanssa on, että he menevät puistoon siksi aikaa ja vievät minut tapaamiseen. Mies ihan oma-aloitteisesti ryhtyi ottamaan sen toisen aikuisen roolin poikani suhteen, ilman että piti pyytää tai keskustella siitä. Sanoi myöhemmin vain, että haluaa samat oikeudet laittaa rajoja kuin minulla on ja ei halua, että kyseenalaistan niitä poikani kuullen koskaan. Näin tehtiin. Ei silti, kyllä meillä on näkemyseroja ollut, mutta niistä on riidelty sitten kaksistaan.

Koskaan mies ei ole laskeskellut mitä maksaa lapseni ylläpidosta, meillä kun on rahat yhteisiä kaikin puolin. Ensimmäinen lomamatka, joka tehtiin yhdessä n. puolen vuoden yhdessä olon jälkeen, itse olin ajatellut, että minä maksan itseni ja poikani luonnollisesti, mutta varaukset tehtiin yhdessä ja mies sanoi siihen, että miten voin noin ajatella, että kyllä puolet kuuluu hänelle. Mies rupesi heti vuoden jälkeen viemään lapseni kouluun ja hakemaan hänet, oli läsnä, auttoi läksyissä, opetti uimaan, polkupyöräiemään, oli lapsen kanssa, jos minulla oli menoa, teki ruokaa, vei lääkärille ja jopa koulun tapaamisiin. Oma isänsä pihtaili kaikesta, niin ajasta kuin rahastakin.

Nyt on kahdeksan vuotta kulunut yhdessä, poikani kutsuu miestäni isäksi. Oma isänsä kritisoi viime kesänä miestäni minulle pojan kuullen, poika siitä kimmastui ja käveli isänsä eteen ja sanoI, että hän (mieheni) on ollut miljoona kertaa parempi isä kuiin sinä koskaan. Ja sen jälkeen ei ole halunnut isäänsä juuri yhteyttä pitää. Soittaa/vastaa puheluihin väkisin ja lopettaa äkkiä, vaikka olen jopa yrittänyt maanitella pitämään yhteyttä isäänsä kaikesta huolimatta.

Ja mieheni ei ole mikään naismainen kaveri, vaan oikein miehekäs mies.

Olen suoraan sanoen niin kiitollinen hänelle kaikesta, poikani on saanut tunteen, että hän kelpaa ja häntä rakastetaan ja tämä varmasti myös on hyvittänyt tuota oman isän välinpitämättömyyttäkin. Poika, kuten mieskin tietää, että poikani on minulle kaikki kaikessa ja hän on etusijalla aina, mies tulisi toimeen ilman minuakin, mutta ei onneksi halua olla ilman minua ja meitä. Ja luulenpa jopa, että miehellenikin poika on etusijalla, ehkä jopa ennen minua, näiden kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen. Ja kyllä he ovat yhteenkin ottaneet kunnolla, kummatkin kun ovat voimakasluonteisia, eli ei kaikki aina ihan pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ole ollut.

Itse muuten ajattelen, että olisin jopa valmis huolehtimaan vaikka ihan naapurinkin lapsesta jos siihen tarvetta olisi; antaisin kyllä ruokaa ja aikaa ja jopa hellyyttä ja ehkä jopa muutenkin olisin valmis käyttämään rahaakin siihen. En mitenkään voisi suhtautua kylmästi johonkin lapseen, vain siksi ettei hän ole minun biologisesti.

Naiset miettikää pyrkyryyttänne, on sinulla lapset ja metsästät poikaani. Olemmeko hänen lasten mummi ja pappa /ei se näin mene. Älä edes yritä. Jotenkin tuntuu olevan ajan henki, että hankitaan lapsi ja sillä turvataan tulevaisuus, Kyllä yhteiskunta maksaa elatuksen teille molemmille...On kyseen alaista että molemmat vanhemmat voivat saada erotilanteessa lapsesta hyödyn Kela-eduissa. Naureskellaan päälle...ja odotellaan korvauksia, eipä kannata mennä duuniin.

Minä olen onnellinen, löysin "tumman" miehen, hän rakastaa 3- poikaani ja minua joka päivä. Aina kun olen surullinen , hän lohduttaa minua.

Minusta tuo on jokseenkin omituista. Muuttaessaan yhteen mies hyväksyy tavallaan sen kokonaispaketin, joka siitä seura. Siihen kuuluu kyllä myös lastesi hoito!

voihan se panna niitä kun ne tulevat täysi-ikäiseksi

Onko se sinulta pois!!1

joo, uudet eivät ole sitä varten että ne hoitaa ex liiton lapset ihan miten exä haluaa, tajuaispa jo kaikki "niinat" tämän. :DDDDDDDDDD
on kiire joo ja töitä.

NO ON MUILLAKIN!

Muuttakaa takaisin erilleen :D

nykyään on naisia jotka etsivät miestä hoitamaan lapsiaan joilla on jopa 5 eri isää.
nyt tulee mieleen että pitääkö viimeisen miehen korjata entistenkin vahingot?
ei olisi ihme jos se nykyinenkin muuttuu pian entiseksi kun totuus valkenee.

Aloittajalle: ÄLÄ VALITA HUTSU! NIIN MAKAA KUN PETAA.........

Sinusta on tullut pullukka.

Taidatpa olla väärällä periaatteella liitossa.
Lapset alkaa olla ylimääräistä kamaa kaikille, isälle, äidille. Ja sitten jonkun vieraan pitäisi autella.
Voi pyhät pyssyt! Ei ihme, että Suomen nuoriso alkaa olla mitä on, täysiä luusereita, eläkeläisiä jo pari kymppisestä.
Äläkä vaan tee enää uusia tenavia. Pistä piuhat poikki.

Yhteiskunnalla on jo tarpeeksi elättejä, näitä "ei kenenkään lapsia, ei kenenkään kasvattamia".

Arki elämää.Työttömät nuoret /ei työ kiinnosta: Hankitaan lapsi, joka tuo molemmille osapuolille turvan aina 18- vuoteen asti. Sovitaan ja riidellään siitä sitten ja Kela kiittää...........edut saa molemmat..

Eiköhän tuo ole ihan "sopimus" kysymys, ei todellakaan kellään velvollisuutta sinun lapsiasi hoitaa. Oisiko kannattanut miettiä vähän tarkemmin millaisen miehen otat, kun tekstin perusteella olet kuitenkin lähinnä järki-hyöty perustein suhteesi aloittanut.

no ei tod ole vieraan miehen tehtävä kaitsea kakrujas. miltä itestäs kuulostais omalla kohdalla tuommoiset odotukset? mitä ihme hattarapäitä täälä hilluukaan, ai että ilmaisia lastenvahteja petipalkalla. on aikoihin eletty joo.

mies parka.... onnea toisen lasten elättämiseen!!!

Kaikkien sivistyneiden ihmisten on tunnettava vastuuta kaikista lapsista, omista ja muiden. Öykkärit vetäköön veen päähänsä.

Pöljä! Sun lapset ovat toisen miehen. Hoitakoon itse tekosensa!!!!!
Sä olet uuden miehen uusi nainen ja piste!!!!!
Miten tämä on niin vaikeaa tajuta? Ei me miehet haluta toisen ongelmia vaan naisen lämpöä ja rakkautta (siis p i lu a!)
Kantsii pysyä yhdessä jos tällainen yksinkertaisuus ei mene kaaliin!!!
Se vaan puuttuis, että haluaisit "tyttöjen kanssa baari-iltaan" ja uusi miehesi "leikkisi" sillä aikaa vieraan miehen siittämien lastesi kanssa!
HALLOO IDIOOTIT ÄMMÄT!!!!!

Olen ollut äitipuoli kahdelle lapselle, ovat kumpikin aikuisia... Tottakai lapset kuuluivat perheeseen, tehtiin yhdessä ihan normaaleja perhejuttuja, mutta eipä minulta kukaan koskaan kieltänyt omia menojakaan, en tajua tuota kuviota ollenkaan. Ihmeellistä vihapuhetta ja itsekkyyttä täällä on... Nyt itselläni on tilanne, että olen yh, lapsilla ei ole enää isää, jos jonkun miehen kanssa rupeaisin olemaan, olisimme perhe, mutta totta hemmetissä miehellä saa olla omatkin menonsa. En halua lapsille uutta isää, vaan itselleni kumppanin, joka haluaa elää meidän kanssamme ja on onnellinen....

tässäpä oikein yh:n suulla kerrottuna miksi Yh-äidit on niin huonossa huudossa parisuhdemarkkinoilla....haetaan miehestä parempaa/varakkaampaa elämää ja hoitajaa lapsille.
miksi miehelle kuuluis ottaa vastuu lapsistasi vaikka yhdessä asuttekin???
vastuu on vain ja ainoastaan vanhemmilla, puoliso voi hoitaa ja huolehtia jos niin haluaa, muttei ole missään vastuussa lapsistasi

Kyllä ihmisten itsekkyys näkyy näissä viesteissä mitä en jaksanut kaikki lukea edes. Puhutaan kuitenkin uusioPERHEESTÄ, mielestäni jos asutaan perheyksikössä, silloin siinä ei eritellä asioita vaan toimitaan tiiminä ja yhdessä.

Muutenhan tuo ap:n tilanne olisi sama kuin asuisi opiskelijakämpässä tai kommuunissa.

Itsellä on omakohtaista kokemusta lapsettomasta miehestä joka IHAN ITSE vakuutteli että hän ottaa vastuuta vaikka en sitä hänelle ollut mitenkään sysäämässä, hoidin ja hoidan omat lapseni. Pidin onneksi järjen päässä emmekä koskaan muuttaneet yhteen koska näin jo ilman tätä että hommasta ei tulisi yhtään mitään, yhtä sekameteli soppaa koko homma, ja mies meni salilla ja omissa menoissa minkä ehti ja häntä piti vaan sitten palvoa lasten hoidon välissä.

Olen ollut nyt vuosia ja aion olla siihen asti vain lasteni kanssa kunnes ovat aikuisia ja muuttaneet omilleen, sitten voin ehkä harkita miehen ottamista elämään kun lapsikuviot jää pois, suosittelen muilekin yh:lle, keskittykää lapsiinne ja unohtakaa vaikeat uusioperhekuviot, harvoin ne toimii, aina jollain paha mieli jostain mitä olen kuullut lähipiirin vuodatuksia.

Periaatteessa mies otti elämäänsä naisen ja hyväksyi sen, että naisella on lapsia. Ei hänellä mitään velvoitetta ole huolehtia toisten lapsista. Se velvoite on lapsen isällä. Toki uusi miehesi on kunnon kaveri, jos hän suostuu lapsia joskus katsomaan. Miksi muuten tarvitset lapsenvahdin kaupassa käydessäsi? Olen käynyt kaupassa komen lapsen kanssa. Pienin istui ostoskorin "pikkuhyllyssä", toinen ostoskorissa ja kolmas työnsi innokkaana lasten ostoskärryjä, joihin kokosin ostettavat tavarat. Sen ymmärrän, ettei gynekologille tai hammaslääkäriin oteta lapsia mukaan. Ja kun teillä on yhteistä menoa (kai sellaistakin sentään on?), lasten isä katsokoon lapsiaan. Entä löytyykö mummoja ja vaareja? Mutta kunhan hommat lapsen nykyisen miehesi kanssa, niin jopa tulee velvoitteita hänellekin. Eikun tsemppiä!

Ehkäpä kannattais ihan puhua avoimesti asioista. Asioiden kasauduttua ne tahtovat kärjistyä.

Normaaleihin kodin kuvioihin lapset kuuluvat mukaan, siitä he oppivat käytöstapansa, joten viekää lapset mukaan kauppaan ja opettakaa heitä näin.
Liian usein äidit haluavat lapsensa pois kaupparetkiltä ja monista muistakin paikoista.

Monet vanhemmat lähtevät nykyään jopa viettämään lomaa kahdestaan ja lapset jätetään hoitoon vaikka isovanhemmille.
Lasten pitää olla mukanakin, onko nyt niin että näissä uusperheissä lapset jäävät unholaan ja heidän oppimisensa.
Lasten kanssa on myös lomailtava, tosin kaikilla ei ole varaa lomailla lainkaan, silloin voi tehdä lasten kanssa juuri näitä kauppamatkoja, luontoretkiä eväiden kanssa ja osallistua paikkakunnan järjestämiin ilmaistapahtumiin lasten kanssa.

Puolison kanssa yhteisaika ollaan sitä nyt ydinperheessä tai uusperheessä jää vähemmälle ihan pakosta pienten lasten kanssa, se asia on hyväksyttävä, sillä lapset ovat oma valinta elämässänne ja he varttuvat aika nopeasti niin isoiksi, että aikaa jää enentyvissä määrin myös puolison kanssa yhteisiin asioihin, ennen pitkää jopa liikaakin
Jopa niin paljon, että alkaa ihan ahdistaa jatkuva yhdessäolo.

Se lasten pienenä olon aika on varsin lyhyt, paljon antava, kun osaa siitä nauttia.
Se on myös vaativa ja kiireinen aika ja koskaan ei pitäisi erota tuossa vaiheessa olevan elämän tilassa, sillä se on väliaika vaihe ja jo kouluikään päässeiden lasten kanssa jää vanhemmille kahdenkeskistä aikaa aina vain enemmän ja kun pitää noiden harrastusten määrän kohtuullisena, jää se kiirekin vähemmälle.

Vain hyvä suunnittelu ja järjestys saa perheen arjen ihan mukavaksi ja lapsetkin oppivat hoitamaan omaa osuuttaan paremmin.

Viikko-ohjelman suunnittelu, ruokahommien suunnittelu ja pyykkipäivän ja siivouspäivän suunnittelu ja siihen osallistuvat kaikki voimiensa mukaan.
Lapset oppivat pienestä pitäen, että heidänkin pitää tehdä kodin hommia.

kyllä se näin on että uuden miehen pitäisi myös osallistua lasten hoitoon

"Eikö hänenkin pitäisi ottaa vastuuta lapsistani kun kerta yhdessä asutaan?"

No ei oikeastaan tarvitse koska varmaan ennen yhteenmuuttoa yh-tapaan muistit toitottaa että lapsilla on jo isä. Tuo uusi miehesi ei ole millään tavalla ollut vaikuttamassa niiden lasten tekemiseen eikä ole hänen vikansa että sinusta ja lasten isästä ei ollut vanhemmiksi, miksi pitäisi hoitovastuu hänelle sysätä kun niillä lapsilla jo on kaksi vanhemmiksi mielestään riittävän kypsää ihmistä, hoitakaa hoitoasiat kuntoon keskenänne ja lakatkaa valittamasta ulkopuolisille.

"Täytyy olla onnellinen siihen etten ole enää yksin. Ja toinen hoitaa osuutensa raha-asioissa ym."

Todellakin kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen koska todenköisesti tuo uusi miehesi maksaa ylihintaa raha-asioista koko ajan. Esim. asumiskuluista hänen pitäisi maksaa se osuus mikä kuuluu eli jos sinulla 2 lasta hänelle kuuluisi 25% kuten sinullekin ja lasten 50% sinä ex-miehesi saisitte kustantaa yhdessä, jos ex maksaa elatusmaksuja niin silloin hänen osuus kai kuuluu sinulle eli 75% pitäisi sinun pussista tulla ihan samoin kuin ruoka- ym. muistakin yleiskuluista.

mitä mielipiteitä!

Minulla on lapsi (ei biologinen), ja olin yksinhuoltaja. Miehen ilmaantuessa kuvioihin, seurasin tarkkaan miten hän suhtautuu lapseeni. Samoin tein selväksi miten kustannukset jaetaan. Isäksi häntä en vaatinut, mutta aikuiseksi ihmiseksi, joka on pystyttävä ottamaan lapsi huomioon, jos kerta saman katon alla asuu.

Ei ole tarvinnut toista keskustelua asiasta käydä, Minulle oli aivan päivänselvää, joko hän hyväksyy koko paketin, tai asumme erillään.

Saman katon alla on nyt eletty viisivuotta, ja hyvin on huomioinut lapsen. Miehelläni ja lapsella on lämmin ja hyvä suhde. Mies on lapselle kuin isä, hoitaa ja huolehtii. Tekevät yhdessä "poikien juttuja" , jolloin saan aikaa tehdä mitä haluan.

Parasta tässä on se, että lapsi on saanut kodin ja puuttuvien vanhempien tilalle vanhemmat.

Nuorena alittajallekin oli tarjolla monia kilttejä tavallisia lapsistaan kaikissa tilanteissa huolehtivia miehiä, mutta ei, oli pakko päästä panemaan sitä jännittävää hauskannäköistä renttua, ja tehdä sen kanssa lapsia.

Nyt sitten haluaisi sen aikaisemmin halveksimansa kiltin miehen elättämään ja kasvattamaan niitä rentun kanssa tekemiään lapsia.

Yök.

Tyypillistä kyllä täällä tietysti on näitä typeriä vastauksia, ja joista ei kannata ottaa itseensä (nimim takaa on helppo huudella).

No sinänsä vähän vaikea tilanne, sinulla on ollut omat toiveet ja odotukset, ja ette ehkä ole asiasta keskustelleet (ainakaan ennen yhteen muuttoa).

Oikeastaan miesystävälläsi ei ole velvollisuutta hoitaa lapsianne, mutta sitten, miten hän suhtautuu sinuun esimerkiksi? Miksi hän ei haluaisi auttaa sinua? välittääkö hän todella sinusta vai onko vain laskelmoinut elämänsä muuttuneen edullisemmaksi yhteisasumisessa? Ja sitten - mikä pakko sun on miellyttää miestä joka yö? Oletko itsenäinen suhteessanne vai elätkö miehen ehdoilla? Lasten vuoksi itsenäisyys on todella tärkeää ja he pitäisi olla ykkösprioriteetti koska todellinen hoito/kasvatusvastuu on sinulla, ja se miten heitä hoidat vaikuttaa heidän elämäänsä loppuiäksi.
En neuvoisi laittamaan miestä lasten edelle, jos mies on liian itsekäs.
Toisaalta eikö riitä se, että on normaalit tapaamiset isällä - siis se joka toinen viikonloppu nyt ainakin ja kerta viikossa? Ja sopeuttamaan omat menot sen mukaan.

Jokainen toimii tavallaan, mutta itse en kyllä kuuna päivänä menisi uuteen liittoon miehen kanssa, joka ei haluaisi olla ja elää lasteni kanssa ihan täyttä arkea.

Jos uusperheen vanhemmat solmivat avioliiton, niin isä/äitipuoli on elatusvelvollinen bonuslapsiinsa nähden siihen asti, kunnes nämä täyttävät 18 vuotta. Useimmat seuraavat asiat pätevät myös avoliitossa. a) Lapsen opintotukeen otetaan huomioon isä/äitipuolen tulot 18-vuotiaaksi. b) Isä/äitipuolen tulot vaikuttavat lapsen päivähoitomaksuihin. c) Isä/äitipuoli on oikeutettu tilapäiseen hoitovapaaseen alle 10-vuotiaan sairastaessa. d) Oikeudessa ei tarvitse todistaa puolison lapsia vastaan eikä lapsen tarvitse todistaa Isä/äitipuoltaan vastaan. e) Esimerkiksi ylinopeussakkoa määritellessä otetaan huomioon elatusvelvollisuutta laskettaessa myös puolison lapset. f) Liiton matkavakuutus korvaa omien lasten lisäksi myös mukana matkustaville puolison lapsille sattuneet vahingot.

Kyllä parisuhteeseen kuuluu sitoutuminen myös puolison lapsiin.