Opiskelen toista vuotta ammattikoulussa ja asun siis asuntolassa. Olin ensimmäisen vuodenkin ja tämäkin vuosi pitäisi olla, mutta haluaisin asua yksin huoneessa. Ensimmäisenä vuonna minulla oli huonekaveri, mutta minulla oli kokoajan semmoinen olo, että mitään ei oikein voi tehdä, kun siinä vieressä on jatkuvasti joku. Itse tykkään enemmän olla yksin ja hakeudun sitten kavereiden/ihmisten joukkoon, jos haluan. Ei tämä uudesta kämppiksestä johdu, onhan tutustuminen kyllä vaiheessa vielä, mutta luulen silti, että en oikein tykkäisi olla kahdestaan pienessä huoneessa, vaikka kuinka tutustuisi. Kokoajan minulla on sellainen "jännittynyt" olo. Koulustakin saattaa joskus päästä aikaisemmin ja mitään en oikein osaa ruveta tekemään, kun tietää, että jossain vaiheessa se kämppis tulee. Enhän minä itseäni voi pakottaa "tilanteeseen", mistä en tykkää? Mitä te itse tekisitte, jos olisi tämäntapainen tilanne?
Asuntolasta
opiskelijatäällävaan
1142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ei ole ihan tuommoista tilannetta, kun osaan olla vaivattomasti toisen ihmisen kanssa samassa huoneessa. Kotonakin jaoin huoneen siskon kanssa. Ja luulen, että joskus tulevaisuudessa, kun meen kimppaan poikakaverini kanssa, niin hyvin osaan olla samassa huoneessa ja vieläpä nukkua samassa sängyssä. Ja luokassa osaan olla monen muun kanssa.
Sulla on joku, no... En tiedä mikä. Koita vaan vapautua.