Kannanotto

Täytyy sanoa että työryhmän esitys korottaa lupamaksuja edelleen pöyristyttää minuakin. Suunta on kaikkea muuta kuin oikea. Tunsin tarvetta vuodattaa asian tiimoilta täyslaidallisen.


Itse lupamaksusysteemihän on täysin epäuskottava, luodaan pelote oven takana kyttäävästä lupatarkastajasta jolle kenenkään ei ole edes pakko avata ovea, saatika sitten päästää sisään. Vielä surkuhupaisampaa on se että useat kansalaiset maksavat sellaisesta mitä eivät edes halua välttämättä nähdä (kuten nämä uusinnat). Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmat, dokumentit ja urheiluohjelmat ovat toki monesti laadukkaita, mutta jos itseni pitäisi valita, maksaisinko 200 euroa vuodessa näistä ohjelmista vai poistaisinko ylen kanavat ja pärjäisin jäljellejäävillä "ilmaiskanavilla", valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä päivittäiseen tiedonsaantiin jää ilmaiskanavien lisäksi jäljelle vielä monta muuta käyttökelpoista mediaa. Harvoja poikkeuksia ja TV-urheilua lukuunottamatta laadukasta viihdettä Ylen kanavilla harvemmin esiintyykään joten sitäkään en jäisi isommin edes kaipaamaan.


Täytyy myös muistaa että television voi ostaa muuhunkin tarkoitukseen kuin televisio-ohjelmien katseluun, kuten monitoriksi videopeleille tai videokuvaukseen. Tietenkään kukaan ei voi tietää jos kyseinen henkilö katsoo vastaanottimestaan myös TV-ohjelmia, millä lupamaksua tietenkin on helppo perustella. Selitäppäs siinä sitten lupatarkastajasedälle että käytät televisiotasi vain pelaamiseen, vaikka et omistaisi edes antennia... Onneksi kyseisen hepun voi jättää soittelemaan ovikelloa.


On naurettavaa että maksua peritään itse vastaanottimen omistamisesta, nykyisin kun lähes kuka tahansa voi katsella televisio-ohjelmia omalta tietokoneeltaan ja tulevaisuudessa varmaankin jopa kännykältään. No, riittääpähän lupatarkastajille töitä kun juoksevat ihmisten perässä kohta kadullakin ettei kukaan vaan salaa katsele telkkaria...


Jos mainoksista riippumattoman Yleisradion olemassaolo on yhteiskunnallisesti niin tärkeää, ainakin sen taloudellisiin ongelmiin täytyisi löytää jokin muu ratkaisu, siitäkin huolimatta että monissa muissa maissa lupamaksut ovat vieläkin korkeampia (näin olen ainakin ymmärtänyt). Viimeistään siinä vaiheessa kun analogiset lähetykset lopetetaan, ratkaisu on mielestäni erikseen myytävät kanavapaketit, joissa ohjelmisto olisi luokiteltu esim. uutis- ja ajankohtaisohjelmiin, urheiluun, tiede- ja kulttuuriohjelmiin, koti- ja ulkomaisiin sarjoihin jne. Isojen ja kalliiden urheilutapahtumien - kuten olympialaisten - digikortteja voitaisiin myydä vielä erikseen samaan tapaan kuin MTV3 kauppaa formuloiden MTV3 -lähetyksiä. Silloin jokainen maksaisi juuri siitä mitä itse haluaa katsella. Ilman mainostajia pakettien hinnat saattaisivat tietysti kohota aika korkeiksi, sillä tästä "ohjelmien jälleenmyynnistä" saatavasta tuotosta tietenkin kuuluisi osa myös muille osapuolille, ei pelkästään Ylelle.


Itse saattaisin hyvinkin hankkia esim. nykyisen Yle Teeman kaltaisen kokonaisuuden tai urheiluohjelmia. Aiheestahan voitaisiin tehdä (ellei jo ole tehty) edelleen kyselyitä, jolla kartoitettaisiin kansalaisten toivomuksia ohjelmapaketeista ja niiden sisällöstä. Koska jo nyt moni jättää lupamaksunsa maksamatta, voisi tällainen järjestelmä hyvinkin toimia, kunhan hinnat osuvat kohdallaan. Rahallisesti saattaisin käyttää vuodessa ehkä n. 50-100 euroa TV-ohjelmapaketteihin, tarjonnasta riippuen. En väitä tietäväni millainen prosentuaalinen osuus siitä tulisi Yleisradiolle mutta tällä menetelmällä lupamaksusta voitaisiin ehkä luopua, tai ainakin sitä voitaisiin huomattavasti pienentää. Nykyinen systeemi ei ainakaan ole toimiva.


Perinteet voisi siis jo tässä asiassa unohtaa ja siirtyä uudelle vuosituhannelle. Vaikuttaa siltä että päättäjät kyllä tietävät että systeemi on vanhentunut ja se tulee poistumaan lähitulevaisuudessa, siksipä lupamaksun korotuksissa on jännittävä sivumaku: Kannattaa lypsää juuri nyt ihmisiltä mahdollisimman paljon lupamaksurahoja ennen kuin uusi - kenties juuri edellämainitun kaltainen - systeemi otetaan käyttöön.



Kehitystä tietenkin jarruttavat ne ihmiset jotka ovat näreissään digiaikaan siirtymisestä, ja joihin olen itsekin henkilökohtaisesti törmännyt. Liekö syynä juuri Ylen digikanavakokeiluista osaksi nousseet TV-lupamaksut, he eivät suostu näkemään että kyseinen kehitys on pitkällä tähtäimellä pelkästään positiivista. Ymmärrän että se voi olla kova paikka etenkin vanhoille ihmisille kun omasta tutusta laatikosta ei eräänä päivänä tupsahdakaan enää TV-uutiset puoli yhdeksältä. Vaan miten sitten digiboksin ostaminen eroaa käytännössä tavallisen television ostamisesta? Kun ostat tavallisen television, näet TV-ohjelmia. Kun ostat digi-TV:n tai-boksin, näet niitä vielä vuosien kuluttuakin. Jokin vastaanotin on kuitenkin täytynyt aina olla aina ensimmäisistä lähetyksistä alkaen, joten mikä tästä digiboksista tekee niin erityisen paheksuttavan...??? Myyjien ammattitaidoissa on toki vielä puutteita, yleisin virhe lienee se ettei myyjä muista ennen ostopäätöstä ottaa selvää, sopiiko asiakkaan talouteen tavallinen vai kaapelimallinen boksi. Parannettavaa siis on...