Luovuttaminen..

Niin minäkin tahtoisin luovuttaa. En muista varhaislapsuuden jälkeen että elämässäni olisi ollut yhtään vuotta etten olisi joutunut elämään pelkotilojeni ja masennuksen kanssa. Ne ovat aina mukana vaikka välillä tuntuisikin että menee paremmin. Näen tulevaisuuteni hirttoköydessä. Olisi niin paljon helpompaa elää ilman sosiaalifobiaa jonka vuoksi opiskelemaan tai töihin haku on tuskaa. Oli suuri kynnys käydä psykologillakin ja näin puolen vuoden käymisen jälkeen voin todeta ettei puhumisesta ole mitään hyötyä. Haluaisin nauttia elämästä enkä pelätä:(

Mikä on aiheuttanut sinun masennuksen? Oletko hakenut apua?

Kiitoksia vastauksestasi.
Niin, masennukseni alkoi, kun vedin itseni työn ja opiskelun yhteydessä burn out:iin. Minulla on useita itsemurhea yrityksiä takana ja 1x olin onnistua, mutta elvyttivät minut takaisin elämään. Olen käynyt psykologilla, mutta nyt vointini on sellainen, että haluan vain kuolla :( En jaksa tätä enää kauaa :(

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

Jos et kirjoita pääkaupunkiseudulta, niin ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos sinusta tuntuu, että haluat keskustella tilanteestasi mieluummin puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä klo 15-07, sunnuntaisin klo 15-07.

Jos haluat kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Net-Tuki Live päivystää joka arkipäivä klo 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus

Minkä ikäinen olet? Itsemurha on kuitenkin se lopullinen ratkaisu. Keksitkö syitä joiden vuoksi haluat elää? Itse olen ajatellut että ennen itsemurhan yritystä koittaisin tehdä jotain joka voisi muuttaa ajatuksiani. Lähteä vaikka yksin vieraaseen maahan, tehdä asioita joissa on riskejä. Silloin ei ole enää mitään menetettävää. Uskon itse että minua ei auta puhuminen ja lääkkeitä en halua syödä.

Kiitos teille vastauksistanne ja tuestanne.
Olen 32v. Niin, en näe elämässäni enää mitään minkä vuoksi elää :( Päivät on tyhjää ja tuskaa vain. En jaksa enää tehdä arkiaskareita. Ruoka ei maistu ja olen laihtunut. Ei ole enää nälän tunnetta. Olen turta :(

En tunne sinua tai tiedä tilannettasi mutta omasta kokemuskesta...

Ehkä voisit koittaa tavallaan luovuttaa.
En tarkoita missään nimessä itsemurhaa vaan sitä että yrität lakata yrittämästä. Älä yritä olla mitään kenellekään. Ole vain olemassa jonkin aikaa.
Try to exist, not to be.