Ukraina on nyt melkein samassa tilanteessa kuin Suomi v.1944

Suomalaisetkaan emme TIEDÄ läheskään kaikkea oman maamme, Suomen, vaarasta joutua venäläisten miehittämäksi.

Kesä 1944 Helsingin ilmatorjunta-
lotillekin jaettiin aseita maihinnousun varalta.

Kun neuvostojoukkojen suurhyökkäys Kannaksella 9. kesäkuuta 1944 alkoi, massiivinen tykistökeskitys helisytti ikkunaruutuja aina päämajakaupungissa Mikkelissä saakka. Myös Helsingissä ryhdyttiin valmistautumaan pahimman varalta.

Tasan 70 vuotta sitten Suomen pääkaupungin evakuointi oli hiuskarvan varassa. Tämä dramaattinen mutta vähän tunnettu episodi johtui peloista, että Karjalan kannaksen murtuessa Puna-armeija marssisi yhtä kyytiä Helsinkiin.

Painetta lisäsi neuvostojoukkojen samaan aikaan aloittama yleishyökkäys Suomenlahden eteläpuolisella kaistalla. Se kulminoitui Sinimäen taisteluihin, joissa virolaiset ja saksalaiset yksiköt torjuivat neuvostojoukkojen vahvat murtoyritykset aina syyskuuhun saakka.

– Suomessa pelättiin, että venäläiset hyökkäisivät maan etelärannikolle myös Virosta käsin, Helsingin sodanaikaista ilmapuolustusta tutkinut Martti Helminen sanoo.

Sota ehti Suomen osalta loppua ennen uhkakuvien toteutumista.

Helsingissä evakuointisuunnitelmat olivat pitkällä. Kaupunki painatti kaiken varalta tuhansittain erityisiä pakkosiirtomääräyksiä.

Niitä oli tarkoitus jakaa h-hetkellä kaupunkilaisille ja liimata julkisten tilojen seiniin. Yksityiskohtaisissa ohjeissa määriteltiin tarkasti evakuoitavat väestöryhmät, muun muassa alle 16-vuotiaat lapset, pysyväisesti sairaat ja raskaana olevat naiset.

Sodan jaloista pakenevat oli tarkoitus siirtää junilla ja autoilla ennalta varattuihin majoituspaikkoihin maaseudulle. Operaation kiireellisyyttä korosti lentolehtisen toiseksi viimeinen lause: ”Väestön pakkosiirto aloitetaan heti”.

Miehityspelot alkoivat kesän 1944 kuluessa näkyä myös Helsingin katukuvassa. Tunnettuja patsaita nostettiin kaikessa hiljaisuudessa jalustoiltaan ja siirrettiin parempaan talteen.

Tällaisia olivat esimerkiksi Topeliuksen molemmat patsaat, Kolmen sepän patsas sekä Kaisaniemessä sijaitsevat Hirvi ja Äidinrakkaus.

Patsaat siirrettiin muun muassa nykyisen Vantaan puolelle Hakkilaan, jossa ne peiteltiin paikalliseen hiekkakuoppaan.

– Lähes kaikki pienet patsaat siirrettiin. Aleksis Kiven patsaan tai Snellmannin patsaan kaltaiset isot patsaat jäivät kuitenkin paikoilleen, todennäköisesti kuljetusongelmien vuoksi, Helminen kertoo.

Valtionarkiston kokoelmia siirrettiin eri puolille Suomea kivikirkkojen kätköihin.

Helsinkiä ympäröivien ilmatorjuntapattereiden suuntauksiinkin tehtiin maihinnousua ennakoivia tarkennuksia. Piippuja käännettiin taivaalta rantaviivaan.

– Laajasalossa sijaitsevan itäpatterin edestä katkottiin puita, jotta saatiin syntymään esteetön ampuma-ala meren suuntaan, Marttinen kertoo.

Suoraa seurausta maihinnousupeloista oli poikkeuksellinen päätös ilmatorjuntalottien aseistamisesta. Asian käsittelyyn osallistui itse ylipäällikkö Mannerheim .

– Lottajärjestön piti olla täysin aseeton, mutta lopulta lottakomentaja Fanny Luukkonen suostui. Lotille jaettiin kehnot italialaiset kiväärit.

Kuten tiedetään, Helsingin pakkosiirtoa ei koskaan tarvinnut toteuttaa. Suunnitelmista muistuttaa muutama Helsingin kaupunginarkistoon taltioitu evakuointimääräys.