Yhteiskunta eriarvoistuu - koulutuksesta leikataan ja lapsilisiä pienennetään
Koulutuksesta leikkaaminen ja lapsilisien pienentäminen ei tunnu edistyksellisiltä toimilta hallituksen taholta. Lama-aikana koulutukseen pitäisi satsata ja lapsiperheitä pitäisi tukea saamaan lapsia. 260 miljoonan euron leikkaukset toisen asteen koulutuksesta tuntuvat pahalta ja eriarvoistavat erityisesti pohjoisen harvaan asutun alueen väkeä. Tiukkoina aikoina kansakuntaa pitäisi kouluttaa monipuolisesti ja huomioiden alueellisen tasa-arvon.
Oppivelvollisuusiän korottaminen tuntuu pakkotoimenpiteeltä eikä pakkokeinot ole koskaan johtaneet pysyviin hyviin muutoksiin. Ohjata voi ja tarjota hyviä vaihtoehtoja, mutta jokaisen nuoren pitäisi itse saada päättää, mihin toisen asteen oppilaitokseen haluaa hakeutua. Nyt suunnitellussa oppivelvollisuusiän korottamiseen pyrkivässä lakiehdotuksessa nuoren ääni ja todellinen motivaatio kärsii, koska johonkin kouluun on mentävä. Pelkään, että tässä tulee liian paljon huteja koulutuspaikan valinnassa. Opiskellaan pakolla vuosi jossain oppilaitoksessa ja halutaan vaihtaa parempaan vaihtoehtoon vuoden päästä. Tietenkin osalla valinta voi onnistua upeastikin ensimmäisellä kerralla.
Oudolta tuntuu se, että samaan aikaan, kun oppivelvollisuusikää korotetaan, niin tehdään leikkauksia toisen asteen oppilaitoksiin. Opiskelupaikat siirtyvät kauemmaksi nuoren kotoa. 16-vuotias tarvitsee vielä kodin tuomaa suojaa ja tukea, jotta voi rauhassa keskittyä opiskeluihin. Esim. lukion käyminen vaikka sadan kilometrin päässä kotoa vaatii nuoren muuttamista omaan asuntoon liian nuorena. Tästä voi seurata syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Näihin korjaaviin toimenpiteisiin sitten tarvitaankin rahaa ja yhteiskunnan tukea. Tältä olisi voitu välttyä, jos mahdollisimman moni 16-vuotias voi asua kotonaan ja opiskella siellä rauhassa. Leikkauksia ja oppilaitosten yhdistämisiä tarvitaan, mutta erityisesti pohjoisen harvaan asutuilla alueilla pitäisi säilyttää toisen asteen oppilaitoksia enemmän eikä tuijottaa aina kustannustehokkuutta ja taloudellisuutta. Koko Suomi tulee säilyttää asuttuna ja kaiken alan ammattilaisia pitää pystyä kouluttamaan kotiseudulla, jotta työvoimaan saatavuus turvataan koko Suomessa eikä vain kehäkolmosen sisäpuolella.
Syrjäytymisvaaraa oppivelvollisuusiän korottaminen ei poista. Ongelmat ovat alkaneet jo paljon aiemmin. Perheet tarvitsisivat varhaista tukea ja ennaltaehkäisevää työtä jo pikkulapsivaiheessa. Nyt suunnitteilla oleva sosiaalihuoltolaki, jolla turvataan perheiden oikeus saada kotipalvelua ilman lastensuojeluilmoitusta on oikeansuuntainen toimenpide hallitukselta. Kodinhoitoapu on perheiden hyvinvointia lisäävä. Perheet tarvitsevat lastenhoitoapua ja rinnallakulkijoita arkeen . Apu, jota tarvitaan on monesti pienimuotoista ja lyhytkestoista, mutta auttaa perheitä arjen kiireisissä tilanteissa. Tällä voidaan ennaltaehkäistä monia kriisejä ja luoda sopua perheenjäsenten välille. Osa avioeroistakin voisi jäädä tulematta, jos entisajan kodinhoitajat voisivat olla rinnallakulkijoina ja arjen jakajina perheille. Imatralla on palkattu perhetyöntekijöitä ja säästööt o vat monta sataatuhatta. Raisiossa kirjastoista voi lainata kodinhoitoapua. Jokainen kunta voi kehitellä omia malleja perheiden tueksi ja arjen helpottamiseksi.
Lapsilisäleikkaus eriarvoistaa perheitä ja taloudellinen ahdinko lisää perheiden hätää. Jo nykyisellään yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet ovat todellisessa köyhyysloukussa. Suunnitellut verohelpotukset tulisi kohdata paremmin kaikki lapsiperheet tuloeroista välittämättä. Ainakin keskituloiset ja pienituloiset tarvitsisivat lapsivähennyksen verotuksessa. Parasta olisi, jos koko lapsilisäleikkaus jätettäisiin tekemättä. Oikeudenmukaista on, että yhteiskunta jakaa lapsista tulevia kustannuksia kohtuullisen lapsilisän muodossa. Suomessa pitäisi perheitä tukea saamaan lapsia, jotta väestön ikärakenne saataisiin korjattua. Jokainen syntyvä lapsi on tulevaisuuden veronmaksaja ja työntekijä.
Koulutuksesta leikkaaminen ja lapsilisien pienentäminen ei tunnu edistyksellisiltä toimilta hallituksen taholta. Lama-aikana koulutukseen pitäisi satsata ja lapsiperheitä pitäisi tukea saamaan lapsia. 260 miljoonan euron leikkaukset toisen asteen koulutuksesta tuntuvat pahalta ja eriarvoistavat erityisesti pohjoisen harvaan asutun alueen väkeä. Tiukkoina aikoina kansakuntaa pitäisi kouluttaa monipuolisesti ja huomioiden alueellisen tasa-arvon.
Oppivelvollisuusiän korottaminen tuntuu pakkotoimenpiteeltä eikä pakkokeinot ole koskaan johtaneet pysyviin hyviin muutoksiin. Ohjata voi ja tarjota hyviä vaihtoehtoja, mutta jokaisen nuoren pitäisi itse saada päättää, mihin toisen asteen oppilaitokseen haluaa hakeutua. Nyt suunnitellussa oppivelvollisuusiän korottamiseen pyrkivässä lakiehdotuksessa nuoren ääni ja todellinen motivaatio kärsii, koska johonkin kouluun on mentävä. Pelkään, että tässä tulee liian paljon huteja koulutuspaikan valinnassa. Opiskellaan pakolla vuosi jossain oppilaitoksessa ja halutaan vaihtaa parempaan vaihtoehtoon vuoden päästä. Tietenkin osalla valinta voi onnistua upeastikin ensimmäisellä kerralla.
Oudolta tuntuu se, että samaan aikaan, kun oppivelvollisuusikää korotetaan, niin tehdään leikkauksia toisen asteen oppilaitoksiin. Opiskelupaikat siirtyvät kauemmaksi nuoren kotoa. 16-vuotias tarvitsee vielä kodin tuomaa suojaa ja tukea, jotta voi rauhassa keskittyä opiskeluihin. Esim. lukion käyminen vaikka sadan kilometrin päässä kotoa vaatii nuoren muuttamista omaan asuntoon liian nuorena. Tästä voi seurata syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Näihin korjaaviin toimenpiteisiin sitten tarvitaankin rahaa ja yhteiskunnan tukea. Tältä olisi voitu välttyä, jos mahdollisimman moni 16-vuotias voi asua kotonaan ja opiskella siellä rauhassa. Leikkauksia ja oppilaitosten yhdistämisiä tarvitaan, mutta erityisesti pohjoisen harvaan asutuilla alueilla pitäisi säilyttää toisen asteen oppilaitoksia enemmän eikä tuijottaa aina kustannustehokkuutta ja taloudellisuutta. Koko Suomi tulee säilyttää asuttuna ja kaiken alan ammattilaisia pitää pystyä kouluttamaan kotiseudulla, jotta työvoimaan saatavuus turvataan koko Suomessa eikä vain kehäkolmosen sisäpuolella.
Syrjäytymisvaaraa oppivelvollisuusiän korottaminen ei poista. Ongelmat ovat alkaneet jo paljon aiemmin. Perheet tarvitsisivat varhaista tukea ja ennaltaehkäisevää työtä jo pikkulapsivaiheessa. Nyt suunnitteilla oleva sosiaalihuoltolaki, jolla turvataan perheiden oikeus saada kotipalvelua ilman lastensuojeluilmoitusta on oikeansuuntainen toimenpide hallitukselta. Kodinhoitoapu on perheiden hyvinvointia lisäävä. Perheet tarvitsevat lastenhoitoapua ja rinnallakulkijoita arkeen . Apu, jota tarvitaan on monesti pienimuotoista ja lyhytkestoista, mutta auttaa perheitä arjen kiireisissä tilanteissa. Tällä voidaan ennaltaehkäistä monia kriisejä ja luoda sopua perheenjäsenten välille. Osa avioeroistakin voisi jäädä tulematta, jos entisajan kodinhoitajat voisivat olla rinnallakulkijoina ja arjen jakajina perheille. Imatralla on palkattu perhetyöntekijöitä ja säästööt o vat monta sataatuhatta. Raisiossa kirjastoista voi lainata kodinhoitoapua. Jokainen kunta voi kehitellä omia malleja perheiden tueksi ja arjen helpottamiseksi.
Lapsilisäleikkaus eriarvoistaa perheitä ja taloudellinen ahdinko lisää perheiden hätää. Jo nykyisellään yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet ovat todellisessa köyhyysloukussa. Suunnitellut verohelpotukset tulisi kohdata paremmin kaikki lapsiperheet tuloeroista välittämättä. Ainakin keskituloiset ja pienituloiset tarvitsisivat lapsivähennyksen verotuksessa. Parasta olisi, jos koko lapsilisäleikkaus jätettäisiin tekemättä. Oikeudenmukaista on, että yhteiskunta jakaa lapsista tulevia kustannuksia kohtuullisen lapsilisän muodossa. Suomessa pitäisi perheitä tukea saamaan lapsia, jotta väestön ikärakenne saataisiin korjattua. Jokainen syntyvä lapsi on tulevaisuuden veronmaksaja ja työntekijä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.