tuuli tanssittaa hiekkaa...

Al pacilo`

Olen Jeremy ja tarvitsen pian apua. Aikaa minulla ja Helenalla on noin kaksi tuntia. Luulisin. En osaa sanoa missä päin olemme, mutta olemme vuorella. Kun katson horisonttiin näen hiekkaa joka tanssii tuulen tahdissa laajalla alueella.
"Näetkö muuta", radiopuhelimesta kysytään jännittyneesti ja epätoivon valtaamana, "mitään muuta". Minä tiedän, että pitäisi vastata, mutta en pysty? Ehkä en halua?
Olemme täällä vurella missä tuuli puhaltaa lävitsemme ja sade hiipii hitaasti kasvojamme pitkin. Helena makaa vierelläni katsoen syvälle silmiini. Ennen hänen silmistään paistoi toivo, mutta ei tänään, ei nyt. Hän katsoo minua värähtämättä, silmät ovat kylmät, miltein kuolleet.
Valahdan ja lävitseni virtaa kylmät ja tummat väreet, nyt tajuan. Hän on kuollut. Katson Helenaa kyljeltäni laittaen hänen silmänsä kiinni. Puristan kättä, mitään ei tapahdu. Kyynelvirta valtaa minut.mitä teen, mitä minä teen?
Rakastin sinua Helena, rakastin niin kovin paljon. Kallion reuna on vierelläni, kuolema odottaa minua uskollisena, vain kuolema. Annan itseni raikkaan ilman vietäväksi. Suljen silmäni.
Hetken päästä ei ole mitään? missä olen, kuulen Helenan äänen......

4

275

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • engreed

      En nyt ihan ymmärtäny.. Pieni älynen kun oon, mutta se minkä älysin oli ihan hyvä! Jatkappas! Jos vaikka mäkiin jotain tajuaisin..xD

    • Poppamies

      'Jeremy. Jeremy!', kuuluu rakkaani Helenan ääni jostain kaukaa. Aluksi vaimeasti, mutta loppujen lopuksi se muuntuu huudoksi jostain aivan läheltä. Ympärilläni vellova pimeys alkaa vaihtua epämääräiseksi hämäräksi, ja tajuan että pystyn avaan silmäni. Kehoani en tosin tunne, sillä olotilani on ehkä lähempänä kuollutta kuin elävää. Pelko hiipii mieleeni.

      'Hän on vain hourinut, mutta näyttäisi olevan elossa', kuuluu miesääni. Karu, lähes kuiskaukseomainen miehen puhe jatkuu, mutta saan vain osittain siitä selvää. Alan hiljalleen tajuamaan että olen jossain lämpimässä, sisällä, poissa siitä kamalasta sateesta ja tuulesta joka piiskasi kehoni kaikkien niiden päivien ajan. Ajatukseni keskeyttää jokin kuuma neste, jota suuhuni kaadetaan pieninä mutta niin jumalaisina annoksina. Tunnen lämmön virtaavan koko kehooni, ja uskoisin kasvoillani pilkahtavan hetkellinen nautinnon hymy.

      Kunnes näen Helenan kasvot, kirkkaina ja hohtavina edessäni. Hän hymyilee minulle tavalla joka jättää kaikki hänen aikaisemmat rakkauden ja onnen hymyt kauas varjoihin. Ja minä tiedän, että olemme elossa...

      • Al pacilo^

        Aluksi en saata uskoa sitä, mutta tieto siitä, että Helena on elossa nostaa tunnottomat suupieleni kohti silmiä. Olen helpottunut."Mikä hätänä" sanon Helenalle uupuneella, mutta rakkautta täynnä olevalla äänellä. Hän vain katsoo lävitseni kuin kirkaasta kristallilasista.
        Helena painaa silmänsä kiinni, hän on noin kahden metrin päästä minusta. Kyynel laskeutuu poskipäille."voi Jeremy,voi".

        Makasimme aika kauan siinä paikoillamme, Helenalla tuo surullisen pelottava katse. Kunnes hän kuiskaa ääni väristen "minulla ei ole jalkoja". Kaikki pysähtyy, se ei voi olla totta, ei voi, ei saa.


      • nata95
        Al pacilo^ kirjoitti:

        Aluksi en saata uskoa sitä, mutta tieto siitä, että Helena on elossa nostaa tunnottomat suupieleni kohti silmiä. Olen helpottunut."Mikä hätänä" sanon Helenalle uupuneella, mutta rakkautta täynnä olevalla äänellä. Hän vain katsoo lävitseni kuin kirkaasta kristallilasista.
        Helena painaa silmänsä kiinni, hän on noin kahden metrin päästä minusta. Kyynel laskeutuu poskipäille."voi Jeremy,voi".

        Makasimme aika kauan siinä paikoillamme, Helenalla tuo surullisen pelottava katse. Kunnes hän kuiskaa ääni väristen "minulla ei ole jalkoja". Kaikki pysähtyy, se ei voi olla totta, ei voi, ei saa.

        "Sinä.. mitä sinä.. sinulla ei ole jalkoja?!" melkein huudan. Lämmin kyynel virtaa poskeani pitkin. Helenalla on surullinen ilme kasvoillaan. "Ne jäätyivät.. ne olivat aivan kohmeessa.. minä.." hän sopersi ja näin, kuinka kristallin kirkkaat kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. "Helena, minä.." katsoin Helenaa syvälle silmiin. Näin, kuinka Helena oli kuin pikkulapsi. Niin lyhyt ja hento. En voinut uskoa, että hänen jalkansa olivat jäätyneet. "Helena" sain sanottua, ja vaivuin pimeyteen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia

      Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell
      Maailman menoa
      315
      6817
    2. Kysymys muille miehille

      Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss
      Ikävä
      69
      3906
    3. Sinä eräs, pyydän......

      AUTA mua ole kiltti. Ei mun takia vaan.... Miten saan sut kiinni?
      Ikävä
      207
      3106
    4. Kohta katson sun kuvaasi

      ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa
      Ikävä
      24
      2807
    5. Nimikirjaimet

      Kuka kaipaa ketä 🥰
      Ikävä
      74
      1932
    6. Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan

      Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a
      Maailman menoa
      210
      1682
    7. VOI TÄTÄ ILON

      JA ONNEN PÄIVÄÄ 😂
      Tuusniemi
      146
      1682
    8. Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?

      Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?
      Ikävä
      120
      1528
    9. Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi

      jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?
      Ikävä
      163
      1521
    10. Mies, ajattelemmekohan toisiamme juuri nyt?

      Olet mielessäni, vanhempi mies
      Ikävä
      89
      1408
    Aihe