Seksuaalisista jännitteistä

june.m

Tuolla toisessa ketjussa herätin närää kun sanoin että vapaa-aikanakin mieluummin seurustelen samanhenkisten kanssa. Ainakin yksi siihen liittyvä juttu kelpaisi yleisemminkin keskustelun aiheeksi:

Niin kauan kuin muistan mulla on ollut jopa ihan suoranainen ongelma, että en yhtään itse tiedä ja osaa ennakoida, millaista "viestiä" lähetän tuonne heteromiesten suuntaan. Ensimmäisen kerran muistan kiusaannuttavan ja itkettävän tilanteen ehkä noin 12-vuotiaana uimahallissa. Avioliitto nyt oli kokonaisuudessaan sekava mustasukkaisuusdraama. Myös tyttöystävän kanssa itketty monet monet itkut yhdessä.

Jopa ystävyyteen liittyy kaiketi sen verran seksuaalista jännitettä, että kiinnostunut kuunteleminen on monesti tullut käsitetyksi muuksikin kiinnostukseksi. Minua kiusaa vain se, etten osaa ennakoida yhtään. Minä olen jotenkin niin tyhmä ja sinisilmäinen, että aina se yllättää. Sitten siinä kuulee nämä klassiset "antaa ymmärtää" -jutut, ja välillä on tyttöystävänkin ymmärrys ollut koetteella.

Toinen juttu on myös se, että minä en ole ihan seinästä reväistyn näköinen, en mikään tyypillinen femme, mutta vanhana tanssijana ja esiintyvänä ihmisenä sen verran teatraalinen, että sitä repertuaaria olisi, millä viihdyttää kumppania. Siitä ilosta vaan on pitänyt luopua.

Erityisesti muistan yhden katastrofiin päättyneen illan rytisevän heräämiseni ajalta, kun sydän pamppaillen lähdin tapaamaan uutta ihastusta. Hänellä oli huomattavasti paljon kompleksisempi suhde ulkonäköönsä. Kaksin siitä ei koskaan ollut ongelmaa, hän piti minun kujeistani. Vaan kun minä onneton läksin reisisaappaissa ja minihameessa kaupungille häntä tapaamaan... Ja sellaisissa vermeissä jokainen kaksilahkeinen on oikeutettu ajattelemaan, että se on nimenomaan HÄNTÄ varten... No, sille sitten myöhemmin naurettiin makeasti, mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni:

Kun tällaisten pienten asioiden ja jännitteiden kanssa törmää kaikkialla päivittäin ja maailma on ikään kuin joka hetki väärinpäin, niin mikä ihme se on, jos sitä rupeaa mieluummin valitsemaan ystävänsä ja seuransa sekä seurustelupaikkansa tietyllä lailla? Ja samasta syystä katson nykyään aiheelliseksi ilmoittaa orientaationi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa...

17

2986

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tradefox69

      Jos olisit minua tullut treffaamaan "reisisaappaissa ja minihameessa", olisin ollut ihan varma, että olet pukenut ne varta vasten tarkoituksella minua ilahduttaaksesi... :)

      Ja hyvästä itsetunnosta olisit mielessäni saanut 100 pistettä päälle...

      P.S. En ole "kaksilahkeinen"... :)

      • LaikaQ

        Aivan loistava kommentti! ;)! Näin minullekin kävisi ja on itse asiassa käynytkin - joskus muinoin minua tultiin useammankin kerran deittamaan todella lyhyessä hamosessa ja pitkissä saappaissa, eikä kyllä käynyt mielessäkään, että ne olisivat olleet jollekin muulle tarkoitettu. Tuskin siinä muisti edes muiden olemassaoloa.. *glup*

        Vaan mitä tulee noihin jännitteisiin, niin olen omalla kohdallani huomannut sen, että joinakin päivinä naiset tuijottavat perääni ja jopa flirttailevat, toisina taas miehet vilkuilevat minua samoin elkein. Olemme tästä keskustelleet joskus, että onkohan toisinaan enemmän pinnassa x-geeni ja toisinaan y? Kun ulkomuoto ja pärsuuna ovat suurinpiirtein samat kesät talvet.

        Olen persoonaltani semmoinen silmiin tuijottelija ja luonnostani hymyilevä, jostain syystä helposti lähestyttävä, joten joudun vaivatta kontaktiin ihmisten kanssa. Mielestäni en erityisemmin flirttaile. Miesten kanssa en koskaan, naisten kanssa ehkä joskus. Juttusille kyllä heittäydyn tilaisuuden tullen melkein kenen kanssa tahansa. Ilmeisesti olen pyörinyt suhteellisen terveellä itsetunnolla varustettujen naisten kanssa, koska tästä ei ole juurikaan syntynyt ongelmia.

        Miehiä on kahdenlaisia. Niitä, joiden kanssa on relaa ja hauskaa; jotka arvostavat naista, jonka kanssa ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Sekä niitä, joille rento, läppää heittävä nainen on kummajainen; nainen, joka hämmentää ja jopa suututtaa sillä, ettei mykisty, ala tirskumaan tai ryhdy saalistajaksi miehisen charmin kohdattuaan. Näiden kanssa syntyy erinomaisen helposti nokittelua, jonka pääsääntöisesti he aloittavat. Itse suhtaudun miehiin rennosti tasan niin kauan, kun he pysyvät samalla linjalla. Kuten yleensäkin ihmisiin. Persoonakohtaista siis enemmän kuin sukupuolisidonnaista.

        Jossain määrin siis ymmärrän tuon tiettyyn piiriin hakeutumisen. Se riippuu jonkin verran myös siitä missä asuu. Jos tarjolla ei ole avarakatseisia heteroita, tuntuu erittäin helpottavalta päästä lajitovereiden joukkoon. Sinne missä ei tarvitse vastailla typeriin kysymyksiin, kuunnella "pääsenkö kolmanneksi"-tyyppisiä kommentteja humalaisilta miehiltä tai pelätä kulkeutuvansa liian lähelle niitä, jotka pelkäävät, että lesbous tarttuu tai lesbo tarttuu.


      • june.m
        LaikaQ kirjoitti:

        Aivan loistava kommentti! ;)! Näin minullekin kävisi ja on itse asiassa käynytkin - joskus muinoin minua tultiin useammankin kerran deittamaan todella lyhyessä hamosessa ja pitkissä saappaissa, eikä kyllä käynyt mielessäkään, että ne olisivat olleet jollekin muulle tarkoitettu. Tuskin siinä muisti edes muiden olemassaoloa.. *glup*

        Vaan mitä tulee noihin jännitteisiin, niin olen omalla kohdallani huomannut sen, että joinakin päivinä naiset tuijottavat perääni ja jopa flirttailevat, toisina taas miehet vilkuilevat minua samoin elkein. Olemme tästä keskustelleet joskus, että onkohan toisinaan enemmän pinnassa x-geeni ja toisinaan y? Kun ulkomuoto ja pärsuuna ovat suurinpiirtein samat kesät talvet.

        Olen persoonaltani semmoinen silmiin tuijottelija ja luonnostani hymyilevä, jostain syystä helposti lähestyttävä, joten joudun vaivatta kontaktiin ihmisten kanssa. Mielestäni en erityisemmin flirttaile. Miesten kanssa en koskaan, naisten kanssa ehkä joskus. Juttusille kyllä heittäydyn tilaisuuden tullen melkein kenen kanssa tahansa. Ilmeisesti olen pyörinyt suhteellisen terveellä itsetunnolla varustettujen naisten kanssa, koska tästä ei ole juurikaan syntynyt ongelmia.

        Miehiä on kahdenlaisia. Niitä, joiden kanssa on relaa ja hauskaa; jotka arvostavat naista, jonka kanssa ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Sekä niitä, joille rento, läppää heittävä nainen on kummajainen; nainen, joka hämmentää ja jopa suututtaa sillä, ettei mykisty, ala tirskumaan tai ryhdy saalistajaksi miehisen charmin kohdattuaan. Näiden kanssa syntyy erinomaisen helposti nokittelua, jonka pääsääntöisesti he aloittavat. Itse suhtaudun miehiin rennosti tasan niin kauan, kun he pysyvät samalla linjalla. Kuten yleensäkin ihmisiin. Persoonakohtaista siis enemmän kuin sukupuolisidonnaista.

        Jossain määrin siis ymmärrän tuon tiettyyn piiriin hakeutumisen. Se riippuu jonkin verran myös siitä missä asuu. Jos tarjolla ei ole avarakatseisia heteroita, tuntuu erittäin helpottavalta päästä lajitovereiden joukkoon. Sinne missä ei tarvitse vastailla typeriin kysymyksiin, kuunnella "pääsenkö kolmanneksi"-tyyppisiä kommentteja humalaisilta miehiltä tai pelätä kulkeutuvansa liian lähelle niitä, jotka pelkäävät, että lesbous tarttuu tai lesbo tarttuu.

        joiden seurassa on kiusallista olla, koska eivät kaiketi kestä omien ukkojensa tuijottelua tai pitävät meikeläistä sittenkin jonkinlaisena uhkana...

        Minä olen tässä maailmassa lähes 10 vuotta kulkenut vanhoissa verkkareissa kaikkialla muualla paitsi tanssistudiolla ja syönyt masennuslääkkeitä. Huvittavaa on, että silloin minulla oli paljon ymmärtäviä heteronaisystäviä.

        Mutta kun "paranin" ja päästin omimman naisellisuuteni valloilleen niin ystävät ja ymmärtäjät kaikkosivat. Pakko sanoa, että vieläkin pikkujouluissa ja tuttavien syntymäpäivillä, häissä ja muissa pippaloissa keski-ikäisten pariskuntien pinnan alla kulkevat jännitteet pitävät minua varpaillani ja mieluummin pienen etäisyyden päässä.


    • june.m

      tähän ketjuun ole ilmaantunut yhtään bi-henkistä kommenttia. Siitä tämä nimittäin sai alkunsa, kun ajattelin herätellä keskustelua näistä arjen pienistä konflikteista joita voipi kohdata tällainen ihminen. Kun tuolla toisaalla meittiä soimattiin lesbouskovaisuudesta ja miesvihasta......no, sitä tikulla silmään...

      Mutta ihan rakentavassa mielessä siis, bi-tyttöset, onko vaikea asettautua mielessään tähän asemaan ja onko näitä turhia jännitteitä teillä, vai onko kaikki huomio aina tervetullutta.... tuskinpa? Tuolla viereisellä palstallahan ei juur tällaista keskustelua näy...

      • Alannahi

        Tuon tyyppisiä konflikteja syntyy seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

        Turhia jännitteitä on joka paikassa. Olen tullut leimatuksi lesboksi jo kauan ennen, kuin kaapin ovi raottui edes itselleni.
        Olen tullut leimatuksi vampiksi, joka haluaa vain kaikkien muiden naisten miehet,
        ja olen tullut leimatuksi yleiseksi omaisuudeksi, jota kuka tahansa saa yrittää lääppiä vain ja ainoastaan ulkonäkööni perustuen.

        Ja ei, kaikki huomio ei ole tervetullutta,eikä silläkään seikalla ole tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

        Yhtäkaikki, olen tyyliltäni sekoitus naista ja hyvää jätkää, joihinkin se vetoaa, toisiin ei.
        Eikä sillä bisseyden kanssa ole tekoa, jos pikkuhameessa kaikki miehet kuvittelevat minun pukeneen ne juuri häntä varten.
        Se on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa, vaikka se ei olekaan henkilökohtaista.
        Kiusallista se on silloin, jos seuraan tunkee yksinkertainen uros, joka luulee itseään jumalan lahjaksi minulle, ja alkaa arvostella jokseenkin maskuliinisen ystäväni ulkonäköä, vetoamalla siihen, ettei ystäväni ole muka kaunis nainen, toisin kuin omasta mielestään tämä mies.

        Sellaiselle on turha jankuttaa, mitään. Voi vain kehoittaa poistumaan. Onko muuten teillä vastaavia kokemuksia?

        Toisaalta..bissenä voi joutua eriskummallisiin tilanteisiin..kun elää heterosuhteessa, voipi käydä niinkin, että se joka mulkoilee pahasti onkin pariskunnan mies.. ;)


      • Hämmennys

        Äläpä hätäile, ketju on niin uusi ja työajat välillä niin sekavia ettei ehdi juuri siltä istumalta kommentoimaan.

        Suurimman osan elämääni en ole edes uskaltanut kuvitella, että jonkun naisen ystävällisyys olisi jotain muuta kuin pelkkää ystävällisyyttä. Senverran tuli nuorempana takkiin, halut olisi olleet kovat ja kerran jopa rakastuin syvästi yhteen tyttöön, mutta hänpä oli hetero. Ja muutkin huonot kokemukset siis opettivat minut varomaan.

        Tunnistan kyllä seksuaalisen jännitteen jos kysymyksessä on mies. Niihin osaan suhtautua elämäntilanteen mukaan eli ei ongelmia.

        Olenkin ihmetellyt mistä tunnistan naisen. Olen varma, että nyt kun erinäisten tapahtumien jälkeen itse jo suhtaudun vapaammin itseeni ja siis voin jopa avoimesti katsoa naista "sillä silmällä" niin katseeni on kuitenkin sellainen ettei sitä kukaan seksuaaliseksi tunnista. Ja voihan olla että kysymys onkin siitä, että en todellakaan tarkoita mitään, sillä haluan olla uskollinen. Katselen vain vapaammin.

        Ehkäpä juuri tästä syystä bi-palsta on lähinnä seuranhakupalsta. Ehkäpä me emme osaa näitä juttuja.

        Jos kerrankin elämässäni joutuisin tilanteeseen, että tuntisin seksuaalista jännitettä jonkun tuntematttoman naisen taholta en edes osaa sanoa uskaltaisinkon "paljastaa" oman laatuni.
        Kaikki kokemukset naisista muuten kuin kirjeenvaihdon kautta ovat siis olleet nk huteja.

        Kirjeenvaihto sinänsä ei olekaan huono tapa tutustua, mutta se onkin sitten arpapeliä, että syntyykö sitä jännitettä sitten ollenkaan vai joutuuko vain toteamaan ettei tämä onnistu. Pelkkää seksiäkään ei kuitenkaan voi hakea, ihmissuhde on aina ihmissuhde josta seksi on vain osa.


      • june.m
        Alannahi kirjoitti:

        Tuon tyyppisiä konflikteja syntyy seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

        Turhia jännitteitä on joka paikassa. Olen tullut leimatuksi lesboksi jo kauan ennen, kuin kaapin ovi raottui edes itselleni.
        Olen tullut leimatuksi vampiksi, joka haluaa vain kaikkien muiden naisten miehet,
        ja olen tullut leimatuksi yleiseksi omaisuudeksi, jota kuka tahansa saa yrittää lääppiä vain ja ainoastaan ulkonäkööni perustuen.

        Ja ei, kaikki huomio ei ole tervetullutta,eikä silläkään seikalla ole tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

        Yhtäkaikki, olen tyyliltäni sekoitus naista ja hyvää jätkää, joihinkin se vetoaa, toisiin ei.
        Eikä sillä bisseyden kanssa ole tekoa, jos pikkuhameessa kaikki miehet kuvittelevat minun pukeneen ne juuri häntä varten.
        Se on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa, vaikka se ei olekaan henkilökohtaista.
        Kiusallista se on silloin, jos seuraan tunkee yksinkertainen uros, joka luulee itseään jumalan lahjaksi minulle, ja alkaa arvostella jokseenkin maskuliinisen ystäväni ulkonäköä, vetoamalla siihen, ettei ystäväni ole muka kaunis nainen, toisin kuin omasta mielestään tämä mies.

        Sellaiselle on turha jankuttaa, mitään. Voi vain kehoittaa poistumaan. Onko muuten teillä vastaavia kokemuksia?

        Toisaalta..bissenä voi joutua eriskummallisiin tilanteisiin..kun elää heterosuhteessa, voipi käydä niinkin, että se joka mulkoilee pahasti onkin pariskunnan mies.. ;)

        kommentoit, minua on tämä mukamas-vihanpito kiusannut sen verran.

        Kyllä. Mulle on tultu sanomaan että saisin hyvin miehenkin, ettei tarttis miesten näköisten kanssa vaan liikkua...

        Ja monet kerrat on tapahtunut tämä: juttelen jonkun miehenpuolikkaan kanssa ihan ok, ja havahdun, kun tämä kysyy mennäänkö meille vai teille. Multa puuttuu jokin koodinlukija, kun olen aivan äimänä, että sitäkö tämä oli?

        Pukeutumisella on sikäli väliä, että kyllä minä sillä viestitän. Mutta kun osoite on toinen, tulee huono fiilis, kun valtaosa reaktioista tulee väärästä paikasta. Siinä menee tyttöystävän kanssa tarkoitettu aika muulle maailmalle kommentoimiseen ja toisen puolien pitämiseen...

        Millä tavalla bi-nainen on yleistä omaisuutta? Tuleeko kaikki yksinäiset kotirouvat ja petetyt naiset kaulaan roikkumaan vai mitä?

        Idiootit osaan minäkin pitää loitolla, mutta nämä normaalit, ystävälliset pariskunnat... on käynyt niinkin, että mies on lesboudesta kuultuaan ihan huumorilla tunnustanut ihastuksensa, josta minulla ei ole ollut harmainta hajua, mutta rouva on siitä saanut sitten semmoisen pultin, ettei ole niille kulmille menemistä...He.

        Kertokaa ja raottakaa lisää tätä yhteistä erilaista/samanlaista maailmaa!


      • june.m
        Hämmennys kirjoitti:

        Äläpä hätäile, ketju on niin uusi ja työajat välillä niin sekavia ettei ehdi juuri siltä istumalta kommentoimaan.

        Suurimman osan elämääni en ole edes uskaltanut kuvitella, että jonkun naisen ystävällisyys olisi jotain muuta kuin pelkkää ystävällisyyttä. Senverran tuli nuorempana takkiin, halut olisi olleet kovat ja kerran jopa rakastuin syvästi yhteen tyttöön, mutta hänpä oli hetero. Ja muutkin huonot kokemukset siis opettivat minut varomaan.

        Tunnistan kyllä seksuaalisen jännitteen jos kysymyksessä on mies. Niihin osaan suhtautua elämäntilanteen mukaan eli ei ongelmia.

        Olenkin ihmetellyt mistä tunnistan naisen. Olen varma, että nyt kun erinäisten tapahtumien jälkeen itse jo suhtaudun vapaammin itseeni ja siis voin jopa avoimesti katsoa naista "sillä silmällä" niin katseeni on kuitenkin sellainen ettei sitä kukaan seksuaaliseksi tunnista. Ja voihan olla että kysymys onkin siitä, että en todellakaan tarkoita mitään, sillä haluan olla uskollinen. Katselen vain vapaammin.

        Ehkäpä juuri tästä syystä bi-palsta on lähinnä seuranhakupalsta. Ehkäpä me emme osaa näitä juttuja.

        Jos kerrankin elämässäni joutuisin tilanteeseen, että tuntisin seksuaalista jännitettä jonkun tuntematttoman naisen taholta en edes osaa sanoa uskaltaisinkon "paljastaa" oman laatuni.
        Kaikki kokemukset naisista muuten kuin kirjeenvaihdon kautta ovat siis olleet nk huteja.

        Kirjeenvaihto sinänsä ei olekaan huono tapa tutustua, mutta se onkin sitten arpapeliä, että syntyykö sitä jännitettä sitten ollenkaan vai joutuuko vain toteamaan ettei tämä onnistu. Pelkkää seksiäkään ei kuitenkaan voi hakea, ihmissuhde on aina ihmissuhde josta seksi on vain osa.

        tunnistan ja osaan suhtautua naisen mielenkiintoon. Olen osannut aina. Vältellä hienovaraisesti tai lisätä tuulta purjeisiin ihan tilanteen mukaan.

        Takkiin on tietysti tullut, se on selvä, välillä odottamattomaltakin suunnalta: 15-vuotiaana tuhlasin kerran kaikki rahani kalliinpuoleiseen ystävänlahjaan, kun ihan aiheesta rohkaistun yhden tytön suhteen ja ostin kultaisen korun. Muistan eri hyvin nöyrryytyksen tunteen, kun tämän tyttösen äiti palautti sen minun äidilleni sopimattomana lahjana. Sapiskaa tuli kotona myös...

        Mutta kuten tuossa aiemmin sanoin, jotenkin en osaa lukea miesten eleitä. Suorat, tökeröt lähentelyt tietty osaan torjua samalla mitalla, mutta varsinkin nuorempana tuli jatkuvalla syötöllä eteen näitä kummia tilanteita, joissa kaikki väittivät minun olleen jollain lailla asianosaisena mukana, ainoastaan minä itse olin huuli pyöreänä ja pahalla mielellä. Se oli masentavaa ja syyllistävää.

        Yksi asia kirjoituksessasi pistää silmään - luultavasti on kyse vain sananvalinnasta - mutta minun kokemukseni mukaan orastavan kiinnostuksen osoitus on ihastumisen tunne. Kyllä sellaisen huomaa, ei siinä tarvitse olla mitään erityisiä seksuaalisia vivahteita. Eikä ikinä ole käynyt niin, että aito, vilpitön ihastuminen olisi mitenkään sieltä kohteen puolelta tuomittu, vaikkei se olisi mihinkään johtanutkaan. Enkä itse ketään sellaisen perusteella hutkisi, imartelevaahan se on. Sen sijaan pelkät seksiin viittavat lähentymisyritykset torjun aina.


      • Alannahi
        june.m kirjoitti:

        kommentoit, minua on tämä mukamas-vihanpito kiusannut sen verran.

        Kyllä. Mulle on tultu sanomaan että saisin hyvin miehenkin, ettei tarttis miesten näköisten kanssa vaan liikkua...

        Ja monet kerrat on tapahtunut tämä: juttelen jonkun miehenpuolikkaan kanssa ihan ok, ja havahdun, kun tämä kysyy mennäänkö meille vai teille. Multa puuttuu jokin koodinlukija, kun olen aivan äimänä, että sitäkö tämä oli?

        Pukeutumisella on sikäli väliä, että kyllä minä sillä viestitän. Mutta kun osoite on toinen, tulee huono fiilis, kun valtaosa reaktioista tulee väärästä paikasta. Siinä menee tyttöystävän kanssa tarkoitettu aika muulle maailmalle kommentoimiseen ja toisen puolien pitämiseen...

        Millä tavalla bi-nainen on yleistä omaisuutta? Tuleeko kaikki yksinäiset kotirouvat ja petetyt naiset kaulaan roikkumaan vai mitä?

        Idiootit osaan minäkin pitää loitolla, mutta nämä normaalit, ystävälliset pariskunnat... on käynyt niinkin, että mies on lesboudesta kuultuaan ihan huumorilla tunnustanut ihastuksensa, josta minulla ei ole ollut harmainta hajua, mutta rouva on siitä saanut sitten semmoisen pultin, ettei ole niille kulmille menemistä...He.

        Kertokaa ja raottakaa lisää tätä yhteistä erilaista/samanlaista maailmaa!

        june.m, en tarkoittanut erityisesti bi-naisten olevan yhteistä omaisuutta, vaan jälleen kerran, suuntautumisesta riippumatta miehet kohtelevat naisia yleisenä omaisuutena ja katsovat oikeudekseen "käydä käsiksi" ravintoloissa, sitä herkemmin, mitä seksikkäämmin nainen pukeutunut.

        Koodeista mäkään en tajua mitään. En mitään, en miesten, enkä naisten puolelta. Olen se hyvä jätkä, eikä mulle mene jakeluun, että joku on tosissaan ihastunut.
        Naisia luen vielä varovaisemmin, kuin miehiä, ainakin toistaiseksi (hmm..kokemuksen puutetta, ehkä.. ;))

        Ja joutunut useinkin näihin mainitsemiisi tilanteisiin, joissa kerrankin luulee löytäneensä mukavaa juttuseuraa, ja sitten aletaankin ehdotella yhteistä viltinalustaa.. tosin näistä vain yksi ainoa on ollut nainen.

        Pukeutumisen viestin menee siitä yksinkertaisesta syystä väärään osoitteeseen, että valtaosa ihmisistä on heteroja (ainakin luulevat niin).
        Yllättävän harvalla ihmisellä käy mielessä, että joku on OIKEASTI kiinnostunut samasta sukupuolesta ja kulkee OIKEASTI naisena tyttöystävänsä kanssa. Liian usein normi-ihmiselle se on vuoden juttu, jos heille selviää jonkkun puolitutun olevan erilainen. Tai pahempaa POIKKEAVA, kuten he sen näkevät.

        Mutta mun kokemuksen pohjalta sillä ei ole merkitystä, kumpaa sukupuolta seuralaiseni on, silloin kuin joku (yleensä mies) päättää, että juuri mun kuuluu laota juuri hänen jalkojensa juureen.

        Sikäli siis maailma on ihan samanlainen, riittää, että me ollaan naisia.

        Vaikka sen mä myönnän, että normisedillä ei mene jakeluun se, että vietän iltani mieluummin kanssani olevan naisen kanssa, kuin miehen.
        Sekin tosin taitaa olla pala yhteistä maailmaa
        taas niille, jotka katsovat maailmaa lesbon tai bi-naisen silmillä.

        Aihe on muuten kiinnostava myös "meikäläisen" kannalta, joka tuntuu muutenkin aina olevan väärässä paikassa, tai ainakin pikkuisen vääränlainen ;)


      • LaikaQ
        june.m kirjoitti:

        kommentoit, minua on tämä mukamas-vihanpito kiusannut sen verran.

        Kyllä. Mulle on tultu sanomaan että saisin hyvin miehenkin, ettei tarttis miesten näköisten kanssa vaan liikkua...

        Ja monet kerrat on tapahtunut tämä: juttelen jonkun miehenpuolikkaan kanssa ihan ok, ja havahdun, kun tämä kysyy mennäänkö meille vai teille. Multa puuttuu jokin koodinlukija, kun olen aivan äimänä, että sitäkö tämä oli?

        Pukeutumisella on sikäli väliä, että kyllä minä sillä viestitän. Mutta kun osoite on toinen, tulee huono fiilis, kun valtaosa reaktioista tulee väärästä paikasta. Siinä menee tyttöystävän kanssa tarkoitettu aika muulle maailmalle kommentoimiseen ja toisen puolien pitämiseen...

        Millä tavalla bi-nainen on yleistä omaisuutta? Tuleeko kaikki yksinäiset kotirouvat ja petetyt naiset kaulaan roikkumaan vai mitä?

        Idiootit osaan minäkin pitää loitolla, mutta nämä normaalit, ystävälliset pariskunnat... on käynyt niinkin, että mies on lesboudesta kuultuaan ihan huumorilla tunnustanut ihastuksensa, josta minulla ei ole ollut harmainta hajua, mutta rouva on siitä saanut sitten semmoisen pultin, ettei ole niille kulmille menemistä...He.

        Kertokaa ja raottakaa lisää tätä yhteistä erilaista/samanlaista maailmaa!

        Istuin kerran iltaa ystäväni ja tämän ystävien kanssa. Mukana oli hiljattain tavannut pariskunta, nainen ja mies. Jäin hetkeksi pöytään tämän parin kanssa. Juttelin lähinnä miehen kanssa, koska nainen oli hiljaa ja äkkiä mies sanoi ystävällisesti hymyillen minulle, että sulla on tosi söpöt hymykuopat. Mitäpä muuta siihen olisi voinut vastata kuin että kiitos, se oli nätisti sanottu. Nainen sen sijaan vetäisi herneet nekkuun, tosin hillitysti.

        En oikein tiennyt kumpi hänestä oli pahempaa; se että hänen miehensä laukoo kauniita sanoja naiselle hänen nenänsä edessä ja vieläpä lesbolle (!) vaiko se, etten ryhtynyt hyrisemään ja hehkumaan tästä kohteliaisuudesta, jonka hänen miehensä minulle lahjoitti.

        Mies oli minusta mukava ja tuskin yritti flirttailla kanssani. Hulluinta on, että samainen nainen potee lesbofobiaa ja oli aiemmin vauhkonnut siitä, että käännytän yhteisen NAISpuolisen ystävämme!

        Olen kuitenkin törmännyt tähän ilmiöön ennenkin sekä hetero- että muissa kuvioissa. Tykkään jutella ja nauraa ihmisten kanssa mutta se tulkitaan yllättävän helposti yritykseksi varastaa sielut, erityisesti kun paikalla on pareja. Eli ilmeisesti sitä huomaamattaan antaa aivan toisenlaisia viboja kuin on tarkoitus. Itse en todellakaan yritä vampata ihmisiä, kun olen onnellisesti parisuhteessa.

        Miesten kanssa yleisimmin käy niin, että he tulevat silmät loistaen juttelemaan mutta kun avaan suuni, he häipyvät nopeasti paikalta. Höh. Läpänheitto sallittu vain miehille? Siksipä olen yleensä hiljaa, kun olen heterotyttöjen kanssa liikkeellä, etten veisi heiltä miesonnea. :)!


    • Pir

      Pukeutuminen on koodi. On sitten kokonaan toinen stoori, miten eri osakulttuurit sen koodin avaavat, tulkinnat voivat yllättää totaalisesti.

      Olisi hauskaa ajatella, että pukeudun vain itseäni varten tai oman makuni mukaan. Ei se noin mene, useimmilla ainakaan. Aina me halutaan samalla viestittää jotain ja aina ulkoinen habitus vaikuttaa, tahdoimme tai emme. Sen oppii nuoresta pitäen (nykyään jo pikkukakarana).

      Ennenkuin tajusin "pitäväni vain naisista", en oikeastaan erityisemmin pitänyt naisista, he olivat hieman vieraita. Johtui lapsuusympäristöstä ja myöhemmin vielä noin parikymppisenä seurasta: tytöt olivat kikattajia tai puhuivat kamalasti vaatteista ja pojista, vanhemmat naiset lapsistaan, ruuasta ja sairauksista. Minä olin hiljaa (vaikka olen peruspuhelias). Kun siirryin omalle alalleni, seura ja jutunaiheet hypähtivät kiintoisiksi, todella, naisten ja miesten.

      Mutta vaatetus oli ja on aika oleellinen keino viestittää: "olen asiaihminen, ehdottomasti asiaihminen, minua ei läpsitä pyllyyn eikä minuun pidä ihastuilla, vaikka huulta heitänkin". Niinpä töissä olen pukeutunut tyyliin, josta en suoraan sanoen itse ole innostunut, asiallisesti, viileästi, persoonattomasti, no, pienin maltillisin variaatioin tosin. Juhlissa annoin periksi, mutta ensimmäisen naisystävän löydettyäni poistuin juhlista heti virallisten osuuksien jälkeen. Miespuolisista työkavereista ei ole kiva saada happamia vihamiehiä, kun ei suostu siihen ikiaikaiseen vanhaan koreografiaan.

      Naisiin vaikutetaan vaatteilla, naiset tietoisesti tai tiedostamatta noteeraavat vaatetuksen. Lesboreaktioista ei mulla ole pienintäkään hajua (puuttuu oikea antenni?).

      • Jennifer40

        ..onkin mielenkiintoinen kysymys. Itse en tiedä, en todellakaan tiedä. Voisiko olla niin, etteivät yhtään mitään? Tai ainakin minusta tuntuu, että toiset ovat varsinaisia tylsimyksiä. Sori nyt ilmaisu!

        Mutta ihan oikeasti olen törmännyt sellaisiinkin lesboihin, jotka ovat kuin "sankan sumun ympäröimiä" ja heidän viestinsä luen, että pysy kaukana minusta!!

        Öhöm....joo en sitten tiedä, mitä oikeasti ajattelevat.


      • june.m
        Jennifer40 kirjoitti:

        ..onkin mielenkiintoinen kysymys. Itse en tiedä, en todellakaan tiedä. Voisiko olla niin, etteivät yhtään mitään? Tai ainakin minusta tuntuu, että toiset ovat varsinaisia tylsimyksiä. Sori nyt ilmaisu!

        Mutta ihan oikeasti olen törmännyt sellaisiinkin lesboihin, jotka ovat kuin "sankan sumun ympäröimiä" ja heidän viestinsä luen, että pysy kaukana minusta!!

        Öhöm....joo en sitten tiedä, mitä oikeasti ajattelevat.

        semmoista vastalausetta naista esineellistävään pintakulttuuriin. Tuossa tasaisen naturellissa yleisilmeessä siis. Että kukin on hyvä semmoisena kuin on. Ja toisaalta tietoista "ikinaisellisesta" koodista irtisanoutumista. Niistä vaan on tullut ehkä turhankin ahdas normi.

        Välistä tuntuu, ettei pidetä oikein asialleen riittävän uskollisena, jos yltyy hulluttelemaan. Tai sitten sitä leimautuu friikiksi ja erikoisuudentavoittelijaksi.

        Tuossa taannoin kaappeja siivoillessani kirppiskeikka mielessäni löysin komeronperukoilta vanhat hassutukset manttelista pellehaalareihin. Pikkuisen haikeana niitä hypistelin. Tietysti tässä aikakin tasoittaa tätä lookia...

        Mikään roolipukeutuja minä en ole, semmoista hömppää vaan ilman sen kummempaa viestiä kuin se, ettei aina tarvitsisi ottaa itseäänkään niin vakavasti. Ja joka metrillä piipittää juuri sitä oikeaa signaalia. Kyllä kolmannella vuosituhannella voisi jo sietää kanssaihmisiltäänkin vähän enemmän...

        Jostain syystä jo vaikkapa pelkän hatun (muun kuin tavanomaisen pipon) pukemiseen on suomalaisilla suhteettoman suuri kynnys. Ei se hattu päähän kiinni kasva ja sitä voi välillä vaihtaa! Ja kyllä minustakin tuntuu, että meikeläisillä se pipo välillä kiristää tavallista enemmän... No, ehkä siihenkin on syynsä...


    • Manni

      Mä kanssa joudun jatkuvasti sellasiin tilanteisiin, että miehet ihastuu tms. Se on todella rasittavaa ! Tuntuu, ettei voi olla ollenkaan ystävällinen, kun heti toinen osapuoli suurin piirtein on jotain suhdetta kaavailemassa. Mä kai sitten käyttäydyn jotenkin provosoivasti ?! Itse tunnen kyllä itseni todella loukatuksi, kun ystävyyspohjalle kuvittelemani suhde toisen mielestä onkin potentiaalisesti jotain ihan muuta. Eikä tietenkään kenellekään tuu mieleenkään, että mä en ehkä oiskaan kiinnostunut... Toisaalta musta tuntuu taas tosi tökeröltä sekin, jos suunnilleen ekassa lauseessa läjäytän, ett "mulla on muuten tyttöystävä" - kun ei noi seurustelusuhteet muutenkaan yleensä oo sellasia satunnaisesti jutusteltaessa ekaks esiin nostettavia välttämättömiä "ennakkotietoja". Jos mulle sellasta selvitettäis, oisin lähinnä loukkaantunut,ett "kuvitteleeko toi, että mä yritän sitä täs pokata vain mitä". Ottaa päähän tällanen !

    • La-Cerise

      Tämä aihe sai minun mieleni sekaisin! Olen lukenut koko keskustelun useampaan kertaan ja olen aina yhtä ymmälläni.

      Rehellisesti sanoen nuorena koetin varta vasten välttää herättämästä minkäänlaisia jännitteitä. Jos sellaisia ilmeni, pelästyin ja hämmennyin. Pukeuduin aika androgyynisti ja olin etäinen. Olisin mieluummin halunnut olla poika. Jossain vaiheessa "opin normaalin hetero-käyttäytymisen", ainakin sen verran, että olen naimisissa. Mutta edelleenkin miesten osoittama seksuaalinen kiinnostus saa minut jotenkin vaivautuneeksi. Toisaalta se ajatuksena (siis että joku ihailee minua) imartelee, mutta toisaalta yleensä myös "öklöttää". Hullua? Naisen osoittamasta kiinnostuksesta en ole varma, mutta jos se oli sitä, niin ei se ainakaan pahalta tuntunut.

      Jos mietin pukeutumistani, niin teiniaikojen androgyynisyys näyttää taas palanneen. Asian voisi ilmaista niinkin, että käytössä on jokin "naisellisen pukeutumisen maskuliininen versio". Ystävättäset sanovat "askeettiseksi". Ja "ulos" lähtiessä valitsen aina vaistomaisesti ne ei-miehiä-miellyttävät kuteet. Jännitteet jääkööt syntymättä. Tietysti syyksi voi sanoa senkin, että olen naimisissa, mutta se ei ole se todellinen syy.

      Tiedän muuten myös monia naisia, jotka käyttävät korkokenkiä ja minihametta ja ovat erinomaisen maskuliinisia!!!

      Tämä taisi olla turha kirjoitus, mutta ehkä tämä selvittää minulle itselleni jotain.

      • Alannahi

        Sä sen osasit (uskalsitkin) muotoilla.
        Huomio tavallaan imartelee, mutta tavallaan myös hmm..äklöttää?
        Oikeasti fiksu toteamus tai huomautus ei haittaa, mutta joka juupelin töllöttäjä, josta oiken näkee, että nuolee silmillään, tavallaan inhottaa.

        Kenen #¤"!½½!!! oikeudella mua kuolaat??!!
        Tekis mieli kiljua. Puhumattakaan "henkeenlentäjistä", jotka sanoo ehkä kaksi järkevää lausetta ja sitten alkaa huohotus. Kaikkea muuta kuin mieltä ylentävää.

        Siitä tulee jotenkin säikky olo. Sähköjänis-fiilis. Silloin ei haittaa pahasti, kun olen mieheni kanssa liikenteessä, mutta naispuolisten(hetero)ystävieni seurassa saan väistämättä vittumaiseb Bithcin maineen, kun tylytän varuiksi jokaisen munakkaan.


      • La-Cerise
        Alannahi kirjoitti:

        Sä sen osasit (uskalsitkin) muotoilla.
        Huomio tavallaan imartelee, mutta tavallaan myös hmm..äklöttää?
        Oikeasti fiksu toteamus tai huomautus ei haittaa, mutta joka juupelin töllöttäjä, josta oiken näkee, että nuolee silmillään, tavallaan inhottaa.

        Kenen #¤"!½½!!! oikeudella mua kuolaat??!!
        Tekis mieli kiljua. Puhumattakaan "henkeenlentäjistä", jotka sanoo ehkä kaksi järkevää lausetta ja sitten alkaa huohotus. Kaikkea muuta kuin mieltä ylentävää.

        Siitä tulee jotenkin säikky olo. Sähköjänis-fiilis. Silloin ei haittaa pahasti, kun olen mieheni kanssa liikenteessä, mutta naispuolisten(hetero)ystävieni seurassa saan väistämättä vittumaiseb Bithcin maineen, kun tylytän varuiksi jokaisen munakkaan.

        Tuostapa tuli mieleeni, että ystävättärien miehet eivät yleensä pidä minusta. Näin on ollut murrosikäisestä asti. Eivätkä muutkaan miehet, ei ainakaan kukaan keskiverto päälle nelikymppinen Nokian insnööri tai muu "perusmies". Ne miehet, jotka minuun ihastuvat, ovat umpityhmiä tai muuten jotenkin kummallisia :) Ihan fiksuja kummallisia kylläkin.

        Tämäkin tuli vasta nyt mieleeni luettuani tuon sinun kirjoituksesi. Näin on tosiaan ollut aina. Ne miehet, joiden kanssa tulen hyvin toimeen, ovat yleensä ns. perheystäviä.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      641
      7847
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      436
      2127
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      222
      2020
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1611
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1219
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1174
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1039
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      823
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      701
    10. Sofia matkii Martinaa

      Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      672
    Aihe