Heippa. Kysyn mielipiteitä.
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 7-vuotiaasta asti ja nyt olemme jo yli 30vuotiaita. Minulla on neljä lasta, ystäväni on nähnyt heistä jokaisen ja saanut heitä tulla kotiini katsomaan.
Tilanne on nyt tämä, että hän sai vuosi sitten ensimmäisen lapsen. Sanoin ystävälleni lapsen synnyttyä, että en halua tulla "pahimpaan ruuhkaan" katsomaan ja onnittelemaan vauvaa. Sovimme treffit n.4kuukauden päähän. Kun sitten otin silloin yhteyttä, ei käynyt, hänellä oli arjenaskareita ja muita tekemisiä. No odotin kesän yli...ei kuulunut mitään. Nyt sitten otin taas yhteyttä kun lapsi on jo miltei vuoden ja kysyin voitaisiinko nähdä, kun en ole vielä lasta nähnyt. No ei taas sopinut...eihän edes sanonut että koska sopisi..taas oli niitä arjenaskareita ja ei mitään puhetta, että koska sopisi.
Sitten hieman vihastuin. Sanoin, että on epäreilua, että hän on saanut nähdä jokaisen lapseni ja minä en saa tulla hänen vauvaansa katsomaan. Ja itse asiassa hänen vauvansa ei ole kohta edes vauva kun täyttää kohtapian jo vuoden. Tähän ystävä vain sanoi, että "ystävien on opittava, että heillä on rajat joita kunnioittaa". Tähän sitten vastasin, että "anteeksi vain kun halusin tulla onnittelemaan"!!!! Meni maku koko touhusta!!! Niin epäreilua!
Loukkaantuisitteko?
20
436
Vastaukset
- mama ...
Tuli mieleen että voisiko olla mahdollista etyä ystäväsi vauva ei vaikka ole tterve ja että hän olisi tullut kateelliseksi jos sinulla on terveet lapset. Tai jos jän häpeää näyttää lastaan sinulle..,tai jos hänen lapsi onkin vaikka menehtynyt, eikä ystäväsi pysty puhumaan asiasta. Tällasia asioita mulle tuli mieleen. Mitä pidempään hänellä menee siihen että pyytää sinut kylään, niin sen vaikeampaa se pyytäminen on...varsinkin jos vauva asiassa joku ongelma. Tosi ikävää että noin meni... :(
- sdfadafasa
Mielipiteeni ei ole sinulle suosiollinen, joten taidanpa jättää sen sanomatta.
- roegij
Kirjoita vain!
- sfsdaasfafafsdafsd
roegij kirjoitti:
Kirjoita vain!
Nähdäkseni ystäväsi ei ole velkaa sinulle mitään näyttämisiä. Hän todellakin saa asettaa rajansa miten haluaa. Epäreiluus on pelkästään lapsellinen argumentti. Aikuisen sietäisi ymmärtää jo että elämä on epäreilua ja siihen on sopeuduttava keinoin, jotka ovat epäreiluja mutta silti parhaita mahdollisia. Jos joku on sekopäinen alkoholisti, ja lapsiaan haluaa suojella, niin sitten sitä sekopäätä ei lapsille esitellä, vaan rajat todellakin asetetaan tiukasti.
- jfweoifjowe
sfsdaasfafafsdafsd kirjoitti:
Nähdäkseni ystäväsi ei ole velkaa sinulle mitään näyttämisiä. Hän todellakin saa asettaa rajansa miten haluaa. Epäreiluus on pelkästään lapsellinen argumentti. Aikuisen sietäisi ymmärtää jo että elämä on epäreilua ja siihen on sopeuduttava keinoin, jotka ovat epäreiluja mutta silti parhaita mahdollisia. Jos joku on sekopäinen alkoholisti, ja lapsiaan haluaa suojella, niin sitten sitä sekopäätä ei lapsille esitellä, vaan rajat todellakin asetetaan tiukasti.
Joo, mutta kyllä se mielestäni kuitenkin on outoa. Ja myös muut hänen ystävänsä ovat valitelleet hieman samoista asioista kuin minä. Hän on muutenkin sellainen, että kyselee muiden kuulumisia, mutta sitten kun tulee yksikin kysymys hänestä tai hänen perheestään niin hän ottaa herneen nenäänsä ja pistää muurin pystyyn. Ja kuitenkin hän sanoo, ettei halua että ystävyys katkeaa..mutta mitä sitten pitäisi tehdä. Kyllä mielestäni hän on epäreilu. Mutta jos hän haluaa olla sellainen, niin hyväksyköön myös sen että ystävät hänen ympäriltään saattavat pikkuhiljaa kadota. Surullista mutta totta. Välitän hänestä paljon, mutta hänen ystävänsä on mahdoton olla, koska se ei ole vastavuoroista.
- gtrgerer
jfweoifjowe kirjoitti:
Joo, mutta kyllä se mielestäni kuitenkin on outoa. Ja myös muut hänen ystävänsä ovat valitelleet hieman samoista asioista kuin minä. Hän on muutenkin sellainen, että kyselee muiden kuulumisia, mutta sitten kun tulee yksikin kysymys hänestä tai hänen perheestään niin hän ottaa herneen nenäänsä ja pistää muurin pystyyn. Ja kuitenkin hän sanoo, ettei halua että ystävyys katkeaa..mutta mitä sitten pitäisi tehdä. Kyllä mielestäni hän on epäreilu. Mutta jos hän haluaa olla sellainen, niin hyväksyköön myös sen että ystävät hänen ympäriltään saattavat pikkuhiljaa kadota. Surullista mutta totta. Välitän hänestä paljon, mutta hänen ystävänsä on mahdoton olla, koska se ei ole vastavuoroista.
No eipä aiheesta enempää, koska ette tunne minua ettekö ystävääni. Mutta kiitos vastanneille.:)
jfweoifjowe kirjoitti:
Joo, mutta kyllä se mielestäni kuitenkin on outoa. Ja myös muut hänen ystävänsä ovat valitelleet hieman samoista asioista kuin minä. Hän on muutenkin sellainen, että kyselee muiden kuulumisia, mutta sitten kun tulee yksikin kysymys hänestä tai hänen perheestään niin hän ottaa herneen nenäänsä ja pistää muurin pystyyn. Ja kuitenkin hän sanoo, ettei halua että ystävyys katkeaa..mutta mitä sitten pitäisi tehdä. Kyllä mielestäni hän on epäreilu. Mutta jos hän haluaa olla sellainen, niin hyväksyköön myös sen että ystävät hänen ympäriltään saattavat pikkuhiljaa kadota. Surullista mutta totta. Välitän hänestä paljon, mutta hänen ystävänsä on mahdoton olla, koska se ei ole vastavuoroista.
Mielestäni Sinun kannattaa suunnata tarmosi muihin ystävyyssuhteisiin, kuin tähän. Kertomasi perusteella hän ei todellakaan kaipaa ystäviä. Olen itsekin joutunut tekemään surutyön monenkin ns. ystävän tähden, kun ystävyys loppuu yksipuoliseen yhteydenpitoon. Mutta ystävyyden päättämistäkin pitää kunnioittaa, vaikka se tapahtuisikin sen toisen osapuolen suunnalta. Keskitä tarmosi johonkin uuteen, niin selviät nopeammin!
- 10+5
Ilmeisesti aika on ajanut ystävyytenne ohi. Aikapula on vain tekosyy sille, ettei halua tavata, jos torjuminen tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Väkisinkään ei kenenkään ystävä voi oikein olla. Itsellänikin suurin osa lapsuudenystävistä on jäänyt taakse erilaisten ajatusmaailmojen ja elämäntilanteiden takia. Koeta nähdä ne hyvät muistot, jotka sait ystävyydestänne ja keskity muihin ystäviisi. Kaikille sattuu näitä, ettei toinen enää haluakaan olla ystävä eikä siinä oikein auta kuin hyväksyä tilanne. Ystävyys perustuu vapaahtoisuudelle eikä velvollisuuksille niin kuin monet sukulaissuhteet. Ystävälläsi siis mielestäni ole velvollisuutta esitellä vauvaa sinulle.
- ei kestä
Minusta aika outoa kun välität vain lapsen näkemisestä etkä ystäväsi kanssa olemisesta.. Eiköhän sekin kerro jo siitä että ei sinua ole kiinnostanut olla häneen yhteyttä muutenkaan yli vuoteen ainakaan tai ole antanut ymmärtää sitä tarpeeksi hyvin. En minäkään sellaista ihmistä lapseni tai omaan elämään haluaisi joka on vain yhden asian takia minuun yhteydessä.
- fjoeiwj
Kyllä me ollaan nähty aikaisemminkin paljon, jo ennen vauvan syntymää. Varsinkin hänen raskausaikanansa. Mutta nyt kun haluaisin vain normaalisti mennä onnittelemaan, niin kaikki takkuaa ja pahasti.
- gkorkdp
fjoeiwj kirjoitti:
Kyllä me ollaan nähty aikaisemminkin paljon, jo ennen vauvan syntymää. Varsinkin hänen raskausaikanansa. Mutta nyt kun haluaisin vain normaalisti mennä onnittelemaan, niin kaikki takkuaa ja pahasti.
Siis olen odottanut jo lähes vuoden ja kysellyt, että koska nähtäisiin seuraavan kerran..:( En pelkästään lapsen vuoksi! Vaan myös koko perheen vuoksi! Olisin halunnut mennä heitä kaikkia onnittelemaan, koska se on normaalia ja kohteliasta! Ja kuinka iso ja onnellinen asia lapsen syntymä on. Pitäisikö olla vain välittämättä?
- oppeliini1
gkorkdp kirjoitti:
Siis olen odottanut jo lähes vuoden ja kysellyt, että koska nähtäisiin seuraavan kerran..:( En pelkästään lapsen vuoksi! Vaan myös koko perheen vuoksi! Olisin halunnut mennä heitä kaikkia onnittelemaan, koska se on normaalia ja kohteliasta! Ja kuinka iso ja onnellinen asia lapsen syntymä on. Pitäisikö olla vain välittämättä?
Ehdotappa yhteistä 15min.n kävelylenkkiä ystäväsi ja pienokaisen kanssa.
Ehdota että hän ottaisi lapsen mukaan, joko vaunuissa, rattaissa tai selkapussissa. Saattaisi hyvinkin olla että raitis ilma tekisi teille kaikille hyvää!
Ystäväsi on aivan suotta stressaantunut lapsestaan, 99% kaikista äideistä on. Hänen maailmaansa ei mahdu vielä mitään muuta kuin tuo pienokainen. - jofij
oppeliini1 kirjoitti:
Ehdotappa yhteistä 15min.n kävelylenkkiä ystäväsi ja pienokaisen kanssa.
Ehdota että hän ottaisi lapsen mukaan, joko vaunuissa, rattaissa tai selkapussissa. Saattaisi hyvinkin olla että raitis ilma tekisi teille kaikille hyvää!
Ystäväsi on aivan suotta stressaantunut lapsestaan, 99% kaikista äideistä on. Hänen maailmaansa ei mahdu vielä mitään muuta kuin tuo pienokainen.No juu, sitä olen ehdottanutkin. Viimeksi sanoin, että mennään lapsen kanssa kävelylle..ehdotin, että otan myös nuorimmaiseni mukaan. Ihan sen takia, ettei hänen tarvitsisi stressata kodin siisteydestä ym..
- ota etäisyyttä...
ystävälläsi on mennyt pikkasen yli hilseen, niin kuin kaikilla vanhoilla äideillä tuntuu menevän :P
Se ei ole sun syytä vaan ihan hänen epävarmuutta... pidä vähän väliä ja hae muita ystäviä, kylä hänkin varmaan kohta huomaa, että kaipaa sinua ja toisia lapsia elämäänsä.
Nyt hänellä vaan on se ärsyttävä "olen superäiti" moodi päällä kun on ekan lapsen saanut vasta myöhään... ei vaan osaa tajuta muuta... - anna olla
Lähinnä tuo nyt kuulostaa siltä, että ystävälläsi on ongelmia ihan vain sen oman päänsä ja epävarmuutensa kanssa, joka sitten heijastuu ihmissuhteisiin. Ensimmäisen lapsi on sanomattakin iso juttu ja kasaa sellaiset paineet ja vastuun ystäväsi niskaan, ettei hän varmaankaan uskalla esitellä lastaan peläten arvostelua.
Sinuna jättäisin elämän epäreiluudesta itkemisen sikseen, luulisi tuohon ikään oppineen. - fkfropkfo
Kiitos vastauksista. Asiat ovat valjenneet ajan myötä. On selvinnyt, että ystäväni tosiaan ottaa äitiyden todella raskaasti ja paineita siitä itselleen. On sen verran jo iällä oleva tuore äiti. En ole ainoa keneen hän on ottanut etäisyyttä. Myöskään muut eivät ole häntä päässeet onnittelemaan, vain lähisuku. Hän ei myöskään käy missään perhekahviloissa ym.Lisäksi on paljastunut, että hänellä on suuri pöpökammo. Pelkää, että pöpöjä on joka puolella. Lisäksi myös jonkin asteista paranoidisuutta muita ihmisiä kohtaan. Suren häntä. Otan tämän silti raskaasti, olen tuntenut hänet niin pitkään.
- sielunrauhaa
Tsemppiä ap. Tosiasia on, että jokainen meistä vanhenee omalla tavallaan: arvot, asenteet, käyttäyminen muuttuu ja ei välttämättä enää synkkaa kaikkien entisten ystävien ja kavereiden kanssa. Erilaiset elämäntapahtumat muuttavat ihmistä - kuten ap:n ystävän lapsen syntymä. Näin se vaan on, surullista mutta totta.
itse olen alkanut pitää välimatkaa sellaisiin ei-ihan-läheisiin ystäviin, jotka ovat besserwissermäisiä, nostavat itsensä ylemmäksi kuin muut, neuvovat rivien välistä jne. En enää vanhemmiten jaksa moista empatiakyvytöntä töksäyttelyä. Jotkut eivät vaan koskaan osaa tai opi kohtelemaan kanssaihmisiään inhimillisesti ja sydämellisesti. - ajatus vain
Huolestuttavaa? Jää tunne että jotain salaillaan, pelätään paljastuvan.
Onko lapsella ja/tai perheellä kaikki hyvin? Tapaavatko muita? Onko tukiverkkoja?- ehkä
Voisitko ajatella kertovasi huolestasi perheen neuvolaan?
- fewkw
ehkä kirjoitti:
Voisitko ajatella kertovasi huolestasi perheen neuvolaan?
En uskalla mihinkään neuvolaan olla yhteydessä..enkä muutenkaan sotkeentua tai sekoittaa mitään. Asia ei minulle kuulu, mutta huolestunut olen. On todella kummallista, että ystävä on ensin ollut aika paljon yhteydessä ja sitten sulkeutuu aivan täysin ja laittaa outoja rajoja. Liekö suuressa osassa ystäväni mies, joka on kummallinen ja sen jälkeen kun ovat menneet naimisiin on myös ystäväni muuttunut kummalliseksi. Ystäväni ei käy missään, ei halua että käydään. Ei käy oikein omilla vanhemmillakaan. Pelottaa tuleeko hänestä ja hänen perheestään täysin eristäytynyt. Mutta onneksi on olemassa neuvolat, eskarit ja koulut ja yhteiskunta pakottaa heidät ajanmyötä sosiaalisiksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791957Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181743- 161604
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201346Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61262En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121236Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451223Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101212Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191