Ensimmäinen vauvavuosi.

Ymmärrän, samaisia aikoja eläneenä, ei niin hehkeitä koliikin, korvatulehduskierteiden, unettomien öiden ja huonojen päiväunien jälkeen. Kaikki kertaa kaksi. Olenkin "vitsaillut", että voisin tehdä vaikka viisi lasta, jos loput toimitettaisiin noin 9kk iässä ;) Siinä main on kumpaisenkin lapsen kohdalla elämä alkanut helpottamaan ja se ruusunpunakin pilkoittamaan.

Itse tajusin vasta puolisen vuotta sitten (lapset nyt 2 ja5), että voi kun olisi niinä pahimpina aikoina ymmärtänyt ajatella, että vuosikin on ihan oikeasti tosi lyhyt aika. Kun olisi ymmärtänyt heittää siivous ja arkihuolet, ylimääräiset stressaamiset "helpottaako tämä ikinä" ja vaan elellä päivä kerrallaan. Kun olisi tajunnut ottaa aikaa myös itselleen enemmän, jotta olisi jaksanut sen ajan ilman hitonmoista stressiä.Näin jälkikäteen ajateltuna se aika kuitenkin meni tosi nopeasti, vaikka tuntui siinä hetkessä ikuisuudelta. Ja niin paljon helpompaa kuin tämä on ollut niiden alkukankeuksien jälkeen, että melkein jo pienesti voisin ajatella kestäväni sen kolmannenkin kerran, nyt paljon viisaampana monen asian suhteen.

Voimia sinne! Muista, että sinä jaksat kaikkea paljon paremmin, kun otat kunnolla aikaa itsellesikin ja tuuletut jollakin parhaaksi katsomallasi tavalla. Kun olet paremmalla tuulella ja arjessa on muutakin kuin huonot yöt, itkut ja kitinät, olet iloisempi ja se vaikuttaa myös lapseesi!

Hyvinä päivinä sitä ajatteleekin että nauttii vain jokaisesta hetkestä kun aika juoksee niin kovaa vauhtia eteenpäin ja lapsi kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia.
Unettomien ja levottomien öiden jälkeen iskee vaan epätoivo ettei tää lopu koskaan.

Tsemppaavaa on lukea juuri tälläisiä kirjoituksia muilta ja kuulla kokemuksia. Tietää että ei tosiaan ole ainut samojen ongelmien kanssa ja kaikki on lapsen kehitykseen kuuluvaa normaalia "vastoinkäymistä".
Tyytyväinenhän sitä on että lapsi on terve ja kehittyy, voisi olla paljon huonomminkin.
Mistä sitä vaan ammentaa voimaa itkuisten ja huonojen yöunien jälkeen.
Toivotaan että meilläkin helpottaa kun syksy etenee ja viimeistään kun talvi kurkistelee ikkunasta.

Kiitos sinulle rttwewa!

Heräsin juuri tähän aamuun, join kupposen kahvia, ja palasin miehen lämpimään syliin, voisinpa ottaa nokoset...

Ainiin, minähän voin, minullahan ei ole lapsia :)

Tsemppiä toivottelen minäkin kaikille väsyneille vanhemmille! Ei se kestä ikuisesti, vaikka rankkaa onkin. Kyllä siitä selviää! Ulkopuolelta on aina helppo sanoa, että älä stressaa, mutta kyllä tarkoitan sitä todella. Huonon yön jälkeen ei oikeasti tartte saada yhtään mitään tehtyä jos ei jaksa. Sinne perhekahvilaan tai sovituille treffeillekään ei tarvitse lähteä, jos väsyttää. Toki voi olla niinkin päin, että mitä väsyneempi on, sitä enemmän tarvitsee ohjelmaa, jotta päivästä selviää. Jokainen vanhempi osaa varmasti löytää ne keinot, jolla arjesta parhaiten selviää.

Armahdetaan itseämme ja toisiamme :) Voimia ja siunausta arkeen kaikille vauvaperheille!

Sinikka-pappi