En halua olla miehen lasten elämässä

Olet nuori vielä. Älä ryntääkään heti yhteen asumaan. Aika näyttää miten teidän suhteenne käy.
Tottakai lasten isälle ne lapset ovat tärkeitä ja ei siitä tule mitään jos esität vaikka vaatimuksen lapset tai sinä.
Kuitenkin hyvää jatkoa sinulle.

Eikä ne lapset ja exä sun kanssa. Tuo on loistava ajatus, noin pitäisikin olla. Miksi sinun pitäisi olla? Ei pidä, se olisi lapsillekin helpotus ja heidän äidilleen, kun ei tarvi pelätä lasten puolesta miten ulkopuolinen ihminen heitä kohtelee. Kunpa kaikki sen ymmärtäisi. Eihän se isän uusikko ole mitään näille lapsille ja exälle, ei mikään, eikö se ole sen miehen seuralainen ja elämän kulujen puolittaja.

Olet nuori ja näköjään myös hyvin fiksu. SInulla on elämä edessä ja tulet vielä löytämään Sinulle paremmin toimivan parisuhteen. Älä edes harkitse, että jäisit tuohon suhteeseen kärvistelemään, jos tunnet itsesi ahdistuneeksi.

No, seurustella toki voit, mutta säilytä oma asuntosi. Perhettä ei kannata perustaa miehen kanssa, jolla on jo lapsia, jollet halua omien lasten lisäksi hoitaa miehen ja hänen entisen kumppaninsa lapsia.

No jos olet aikonut asua yksin, niin kyllähän tuo voi aivan hyvin jatkua vaikka hamaan tappiin. Ei nykypäivänä yhteinen asunto tuo sitä onnea edes ydinpareille välttämättä, päinvastoin ;). Toisaalta, jos et yhtään tutustu miehen lapsiin, sinulta jää tuntemattomaksi myös osa miehesi persoonaa ja elämää. Miestä voi alkaa vaivata se, että et ole tippaakaan kiinnostunut hänelle tärkeistä ihmisistä. Mutta jos ei nämä asiat vaivaa, niin mikäs siinä sitten :). Eroaminen on myös tarvittaessa suunnattoman helppoa, jos ei olla avo-/avioliitossa. Sen kun palauttaa avaimen sille toiselle.

Mies ei halua lisää lapsia, eli saa nähdä tuleeko itselle jossain vaiheessa vauvakuume..
Kieltämättä tämä 20 vuoden ikäero ja miehen lapset saa suhteen joskus tuntumaan mahdottomalta.. Kuitenkin kun ollaan kahdestaan, tullaan hyvin toimeen ja meillä on hyvä keskuteluyhteys. Saadaan siis puhuttua kaikesta ja osataan selvitä ongelmista. Lapset ovat ainoa ongelma, jonka yli ei pääse. Olen kuitenkin päättänyt jatkaa tätä näin, ehkä vielä aikuistun ja osaan ottaa lapset elämääni, mutta nyt en kaipaa lapsia elämääni, varsinkaan toisen naisen tekemiä.

En minäkään, sanoinmiehelle että toivon ettei hän toisi kakaroitaan meille. No ei ole onneksi tuonut, käy katsomassa heitä tuolla kaupungilla tunnin kerran kuussa.
Olisi kauheeta saada tänne kakaroita sotkemaan ja riehumaan kuin heikkopäiset. On sen verran kallis sisustus ja arvotavaraa, että näin on parempi.
Jos mies on erheen tenyt, niin hoitakoot erheet muuualla kuin kiusaamassa minua. Minä en välitä heistä enkä mieti tippaakaan, joten tää sopii mulle, saan sitten tunnin omaa aikaa, vaikka piipahtamaan yksin shoppailemassa ja lasillisella viiniä rauhassa.

Onneksi kaikki miehet eivät ole yhtä erehtyväisiä, mutta ymmärrän kyllä, ettei namuja riitä kaikille. :)

Jos pariskunta asuu erillään ensin 15 vuotta, niin luuletteko, että enää sen jälkeen sietää toista nurkissaan? Epäilen vahvasti. Kun on tottunut omaan tupaan ja lupaan, ei pysty enää aloittamaan avoliittoa tai avioliittoa. Itsekkyys on kasvanut aivan liian suureksi. Voihan sitä seurustella siitä huolimatta.

Mä olin 19v ku muutin mieheni(32v silloin) ja hänen lapsensa kanssa yhteen asumaan..olihan se alussa hankalaa mut näin kolmen vuoden jälkeen kaikki on loistavasti :)

Minä sanoin samantien että lapsia en sitten siedä elämässäni, siis toistenlapsia.
Hyivn on pysyneet poissa, muutamn kerran mies on esitellyt ne minulle ja kertonut että olen heidän uusi äitipuoli, mutta en ole joutunut niitä kasvattamaan enkä hoitamaan.
Kaupassa yleensä nähdään, ja ex vaimo ostattaa miehellä tai maksattaa koko kärrillisen ruokaa, ja minä seuraan sivusta ettei mene liian läheiseksi ja salaisuuksia kerrota. Pulska on ex rouva.

Lapset seuraa pulskutta perässä. ja kateellisena ex rouva minua katselee, hoikka ja kaunis kun olen. Luulen että lapsetkin ovat ylpeitä äitipuolestaan, hassua että kaupassa on lasten kaksi äitiä samaan aikaan... äiti ja äitipuoli. Kunhan kasvaa ja oppii käytöstavat, voisi tulla meille vaikka iltateelle.

Herranjumala ei kai noin nuori voi pilata elämäänsä alkamalla jonkun äijän pentujen äitipuoleksi ja kodinhoitajaksi. Hanki oma elämä ja jätät sen miehen ja elät nuoruutesi. En kyllä sun iässä olis alkanut moiseen.. en olis anteeks... jalallanikaan astunut moiseen paskaan. Mistä sä sen äijän löysit? Miks aloit oleen jos sillä oli lapsia ja oot noin nuori, sä löydät vielä sinkkumiehen esim. 10-vuoden päästäkin. Ja jos nyt jo tuntuu tuolta ettei miehen huomio riitä sinulle (mjikä on sun oikea kokemus) niin sulla oikeasti menee koko elämä ohi tossa rallissa. LÄHDE!

Sä olet liian nuori perhe elämään ja lapsiin. Tiedätkö että jotkut naiset jotka ovat liian nuoria äideiksi (minuus kehittymätön) voivat mennä psykoosiin lasten mellakasta ja itkusta, tuntuuko sinusta just sille kun lapset riehuu, että maailma heiluu ja todellisuus häilyy. Jos niin siitä tiiät et olet todella liian nuori tohon, sano miehelle nätisti et sua pyörryttää lapset että voit huonosti et olet liian nuori. Panopatjanaanhan tuo pervo sua pitää, sylkisin päin kasvoja jos 40-vuotias papparainen pitäis teinityttöä kotiorjanaan ja vielä pakottaisi lapsiensa äidiksi.

Aloittajalle tervehdys :) Olen itse jo yli viisikymppinen ja samassa tilanteessa kuin sinäkin. Viihdyn miesystäväni kanssa erinomaisesti ja voimme keskustella kaikesta, mutta hänen jo aikuiset lapset ja lapsenlapset (joita muuten tulee koko ajan lisää..) AHDISTAVAT minua suunnattomasti. Kun he ovat yhdessä, on kuin heidän ja minun välillä olisi jokin näkymätön muuri..enkä sitten itsekään edes halua yrittääkään tulla "sisäpuolelle". Koen olevani liian eri maailmasta. Eli ei aika ja lasten kasvaminen vie eahdistusta ja ongelmaa pois. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kahden kodin malli on ainoa toimiva, mutta usein sekin surettaa minua, vaikka käytännössä ollaankin 90% yhdessä, mutta kuitenkaan mitään pysyvämpää yhteistä ei voi rakentaa. Haluaisitko, aloittaja, jatkaa keskustelua kanssani vaikka sähköpostilla? Olisi hienoa vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia. Laita mailia [email protected]

Entä ne lukemattomat yhäri-äipät jota nettimaaiilmassa jotka ilmoittaa "ettei hae lapsilleen isää kun heillä se jo on"??!!

Minusta tuli äitipuoli 18 vuotiaana ja voin sanoa että ei ole kivaa kun kakarat huutaa aamusta iltaan. Poika oli 10 vuotta ja tyttö 12 ja hermot meni joka päivä. Nyt ovat lähes aikuisia, ja kiitos minun ovat tärysjärkisiä ja osaavat käyttäytyä. Äitinsä oli antanut kaiken periksi eikä heillä ollut mitään kasvatausta ollut, minä laitoin moneen asiaan stopin ja nyt osaavat kunnioittaa minua koska olen heidät kasvattanut ja kärsinyt ja oapstanut elämäänsä tutustumaan.
Miksi äidit ei ksavata omia vaan kaikki jää äitipuolelle? Minä nuoresta iästä olen kasvattanut jo kaksi lasta aikuisee maailmaan, ja omaa aikaa ei ole ollut, vaan kaikki mennyt miehen ongelmalasten korjaamiseen.
Nyt en kyllä kasvata heinä tulevia omia lapsiaan, mulle riittää. vaikka kuinka vaatisi ja haluaisi, mutta soppi tuli nyt.

tollanen suhde nyt on jo muutenkin tuomittu epäonistumaan..
inhottava nainen kyseessä... yök..

Aloittajan olisi varmaan fiksumpaa seurustella samanikäisen kanssa ja henkilön jolla on vasta elämä edessä (opiskelut, ensiasunto, vaihto-oppiilaana ulkomailla, bilettäminen yms.)

Miksi 20 vuotias nainen haluaa olla seurustella 40 vuotiaan miehen kanssa jolla on pieniä lapsia? Ihan absurdi ajatus kertakaikkiaan ja niin eri elämänvaiheet.

Arvatenkin mies tykkää seurustella nuoren hurmaavan tytön kanssa, se on vähän laastaria haavoille kun suhde lasten äitiin meni kiville. Kiva näyttää myös kavereille että on elinvoimainen. Yöks.

jaa eikö akat aina sanat että me tulemme samassa paketissa (siis nainen ja lapsi) näköjään mies ja lapsi eivät tule taas tätä tasa-arvoa ei helvetin sutturat!! paskat teillä ole mitään tulevaisuutta ja muutenkin koko aloitus on vain 24suolen provo!!

nainen.20v

Parempi olisi lopettaa suhde heti alkuunsa, kun pahempien sydänsurjen kanssa myöhemmin. Vuodet menevät hukkaan.

Aikanaan miehen lapset saavat lapsia ja sitä rumpaa riehumista piisaa elämäsi ajan. Kylässä saattaa olla miehen lapset puolisoineen ja ne lapsen lapset, iso porukka on siinä ruuan laittamista. Eikä yhtään omaa lasta.

Teet siis työtä vieraille koko elämäsi ajan. Kuinka hyvin vanhempasi suhtautuvat, kun tulette kenties tulevan miehesi ja hänen lasten kanssa vierailulle?

Tuolle miehelle olet ihanteellinen kotiapulainen ja nuori, joka jakaaa ja jaksaa ainakin mies niin ajattelee, että siinä on vielä oiva apu vanhuuden päiville, hoitaja, rakastaja. Eipä tarvii lasten kantaa huolta isäpapasta, kun on nuori vaimo.

Noin nuoret eivät yleensä ole perheellisen isän aviopuolisoehdokaita, koska eivät halua, vaan haluavat oman elämän.
Toki mies voi ajatella, että kun tarpeeksi sinua kouluttaa, niin hyvä tulee, etkä pääse enää hänestä irti. Nuoret sopeutuvat paremmin, mutta eivät aina omaksi onnekseen.

Se on suhteessa otettava koko paletti tai sitten vaihettava kohdetta.
Näin se olisi toisinpäinkin jos sinulla olisi helmoissasi lapsia.
Mikäli haluat napsia vain rusinat pullasta, ne loppuvat varmuudella ennenkuin pulla on kokonaan syöty.

Helvettiäkö sinä idiootti alat seurustella miehenkanssa jolla on lapsia.. vai oliko myös paksu lompakko joka houkutteli.

Ei niin mitään tulevaisuutta. Hölmö mies. Jätä se.

EI OLE OLET ITSEKÄS PAHANSUOPAINEN ÄMMÄ.

Siinähän se ongelma aina onkin. Jos yrittää luoda suhdetta eronneen kanssa, mukana on aina entiset perheet.

Asennevika jos ei pysty uuden puolison lapsia sietämään. Ei onnistu hommaa mies jolla ei ole lapsia.

Teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, koska olet itserakas narsisti.

Mä tutustuin nettideittinä mieheen, jolla oli yhteishuoltajuus tuoreen ex-vaimon kanssa, perheen 2 kouluikäistä lasta olivat ala-asteella ja aika usein isällään ylimääräistäkin aikaa.
Lasten äiti pisti kapuloita rattaisiin vaikka asuin toisella puolen tietä(opiskelijaasuntolassa) ja olen lastenhoitaja ammatiltani. Hoitoapulaiseksi en todellakaan aikonut, mutta miehen pyydettyä jo alkupeleissä minua muuttamaan kanssaan yhteen, olisi ollut luonnollista tutustua kaikkiin mahdollisiin hänen luonaan säännöllisesti asuviin muihin ihmisiin. Anoppiehdokkaaseen tutustuin melkein ennen miehen lapsia, vaikka tämä asui kaukana!
Pikakihlat tuskin olisi hankittu niin pian, ellei mies olisi keksinyt ettei exä voi estää kihlattua oleskelemasta lastenkin aikana luonaan. Kivasti eka kerta menikin, poika oli apukokkina leipomistalkoissa ja tyttökin alkoi varovasti hymyillä. Äitinsä reagoi miehen ja minut myöhemmin kaupungilla nähdessään huutamalla: SINÄKÖ OLET LEIPONUT MINUN LASTENI KANSSA!!!!!
Virallinen ero ei ollut molemminpuolinen, mikä vaikutti yhtenä syynä minunkin erooni miehestä. Jojottelimme ja palasin pari kertaa jo asumaan luokseen, mutta loppujen lopuksi palasin kotikaupunkiini siipi maassa ja "paljon oppineena". Jos sittenkään, sillä olen taas tutustunut netissä yh-iskään, vaikkei profiilissani mainita ammattia, ei sinnepäinkään. Anna mun kaikki kestää...

Ilmeisesti ei ole ihan puun takaa tullut se että kumppanillasi on lapsia. Koitahan sopeutua tilanteeseen. Mikäli et pidä lapsista ja heidän aiheuttamasta älämölöstä niin miksi pitää olla siellä silloin kun lapset ovat jos se on noin vaikeaa. Tuskin yhteen muutto on ajankohtaista ja pitää ehkä ymmärtää miestäkin että naisia tulee ja menee mutta lapset ovat aina hänen lapsiaan. Lapsellista muutenkin että "en saa huomiota".. jos hän harvoin lapsia näkee niin eikös ole hienoa että hän on silloin isä täysillä. Kerkeehän sinuun panostaa silloin kun olette kahden.

Mieti itse mitä haluat. turha vaatia miestä tiettyyn muottiin vaan koittaa itse sopeutua ja jos se ei onnistu ehkette vaan kuulu toisillenne.

Ota itseäsi vanhempi, lapseton Mies. Joka ei halua lapsia ja joka suhtautuu lapsiin samallatavalla.

Jätä ukko ja hanki vähä nuorempi jolla ei ole lapsia, lapset menevät ihan aina etusijalle. Jos pität ukkos valitsemaan, jäät toiseks ilman pienintäkään harkintaa mieheltäsi. Annan ilmasen vinkin. Yleisesti jos rakastuu mieheen tai naiseen jolla on lapsia. Tulee sinun myös rakastaa niitä lapsia yhtäpaljon kun miestä/naista. Muuten suhde on tuhoontuomittu jo heti alkajaisiksi. Vaikka kuka täälä lässyttäis, että aika näyttää. Ei se näytä mitään, jos et pidä lapsista. Sen sijaan että odottelet kun kuuta nousevaa, opi raskastamaan niitä lapsia. Sillon teistä tulee perhe, olettaisin että miehes saattaa ajatella samanlailla. Koska ne muksut tulee olemaan koko hänen ikänsä läsnä.

Teillä ei todellakaan ole tulevaisuutta, tee se heti selväksi mies-paralle, että voi etsiä itselleen hienon naisen ja lapsilleen hyvän äitipuolen.

Minä tekisin niin, en menisi miehen luokse silloin kun lapset ovat siellä. Ymmärrän kyllä miestäkin että haluaa olla lastensa kanssa silloin kun he ovat hänen luonaan! Olet vielä niin nuori, että haluat ehkä vielä joskus omiakin lapsia, mielestäni kannattaa miettiä sitä jos on sellaisen miehen kanssa jolla on jo lapsia haluaako hän niitä ehkä tulevaisuudessa lisää. Kaikkia mahdollisia asioita kannattaa pohtia! Täälä ketjussa on mielestäni monia hyviä vastauksia!

No EI!

Sinulle sopisi mies jolla ei ole lapsia eikä niitä halua.Säästät tuon miehen tunteita jos kerrot hänelle nyt aikeistasi koska vaikuttaa siltä ettei tuo tule toimimaan.

Naisissa on samaa "ongelmaa" joilla on lapsia.Ei heillä ole aikaa paneutua täysillä suhteeseen koska lapsen etu on ykkösenä aina.Jos et totu tähän, teidän hommanne ei tule toimimaan.
Tämä on nimenomaan se syy miksi YH mammat ovat yksin ja YH isät myös.
YH:n kannattaisi etsiä ehkä toinen YH rinnalleen koska muuten tulee vaikeata.

Yleensä naisessa on joku vika, jos hän on isänsä ikäisen miehen kanssa. Yleensä teininainen on lihava tai hän haluaa elättäjää, jonka vuoksi hän on vanhan ukon kanssa yhdessä ja vastaavasti miehellä ei ole saumaa muuten nuoriin tyttöihin kuin huolimalla vähän "epäkuranttia" tavaraa.

Hommaa itsesi ikäinen mies, niin ei tarvitse pelätä lapsia, vaan voi seurustella ihan milloin haluaa ja muuttaa yhteen jne. Ihan älytöntä ottaa ristikseen vanhaa pappaa.

ei

prkl naiset on luotu tekemään lapsia,ja palvelemaan miehiä. naisen pitää tehdä just niinku sanotaan,pitää olla myös vaimo äiti tyttöystävä salainen rakastaja,

niin se vain menee,jos ei kelpaa niin silloin naisille tossua toisen eteen.

Aloittaja olet selvästi liian lapsellinen suhteeseen johon sisältyy lapsia, jätä se mies ja äkkiä. Toivottavasti et ole niin tyhmä että vaatisit miestä jättämään lapsensa.

Mieheni lapset aikuistuivat ja muuttivat pois kun aloimme olla yhdessä. He pitivät yhteyttä minuun just niin kauan, kun totesivat, etten ole mikään rahanjakaja, eikä minusta hyödy. Isäkin on aika vähärahainen niin että lakkasivat pitämästä yhteyttä häneenkin, kun ei ollut kalliita lahjoja antaa.

Mitään pahaa en ole heille kummallekaan tehnyt ja olen ystävällisesti kohdellut. Olisin halunnut traditiona kutsua isänpäivisin syömään, mutta eivät pitäneet alusta asti kotona tehdyistä ruoista (pihvit, perunat, kasvikset, leivät, juustot ja täytekakku) kun olivat tottuneet outoihin rullattaviin lättyihin, joiden sisälle sullotaan kaikenlaista. Siis lakkasivat käymästä.

Nyt minun lapsieni perheet käyvät syömässä kun heille kelpaa ja pitävät muutenkin yhteyttä.

Olen pahoillani heidän isänsä puolesta koska isällä on ikävä lapsiaan. Joskus soittaa.

Niin,,no jos olet päättänyt olla näkemättä niin tuota no,mitä praimminister alexanteri stupid sanoisi asiaan? tämä on nyt vaikea asia en osaa sanoa.

Et kertonut, kuinka paljon lasten isä viettää heidän kanssaan aikaa. Jos kysymyksessä olisi välinpitämätön isä, niin siinä olisi sinulle hyvä mies, kunhan et vain astuttaisi hänellä itseäsi. Saisit lapsillesi välinpitämättömän isän.
Jos taas mies olisi lastensa kanssa vähän siksi, että äiti olisi viranomaisten avulla saanut lapset pitkälle vieraannutettua sisästään (tyypillinen suomalaistilanne), niin saisit paljon aikaa miehen kanssa. Tosin mies olisi jatkuvasti masentunut ja terveys pätkisi.
Jos mies taas on tällainen isä, kuten vaikkapa minä, joka kovan taistelun jälkeen on saanut puolet lasten ajasta ja viettää ajan myös näiden kanssa, niin saatat vain vaivautua. Toisaalta, kun sinulla kerran on oma kämppä, mikset vain pysy siellä silloin kun mies on lastensa kanssa. Sen ajan voit käyttää työntekoon, harrastuksiin, ym.

Minusta se on lapsille kaikista parhainta ettei kukaan ulkopuolinen ihminen sotke heidän elämäänsä ja hauku. Sellainen ei ole lasten elämää.
Meillä esim. mies ei ole koskaan tuonut ainuttakaan sutturaa meille minun ja lasten eteen haukkumaan. Sanoin jo heti että meille ei sutturat tule, emmehän mekään mene niitä katsomaan.
Hyvin on mies pitänyt pois sutturansa meidän elämästä, olemme saaneet olla niin rauhassa, ettei lasten ole koskaan tarvinnut pelätä että vieras ulkopuolinen naikkonen tulee meille meitä haukkumaan ja häiriköimään meitä. Mies sanoikin, että hänen sutturat on meille hyuonoa seuraa, eikä ole tuonut niitä meille puhutteluun.
Tottakai miestäkin hävettää ja kaduttaa,e ttä vaihtoi lapsensa niihin sutturoihin, siksipä ei kehtaa mitään vaatiakkaan että toisi naikkoset meille syömään ja sotkemaan.

Lapset ovat saaneet turvallisen ja ihanan lapsuuden, kun ei ole sutturat meillä olleet koskaan haukkumassa ja sotkemassa, ja ilmaseksi syömässä, miski miedän pitäisi heille ruokaa tarjota jotka perheemme rikkoi?

Olemme niin etuoikeutetussa asemassa, kun mies ei ole tuonut sutturoita meille, kyllä minuakin hävettäisi, jos joku ventovieras ulkopuolinen naikkonen haukkuisi minun lapseni ja kohtelisi meitä kaltoin.

Meillä on ihana suku, emme trvi vieraita ulkopuolisia ihmisiä elämäämme, miski pitäisi?

Lapsetkin ovat loistavia, eivät olisi jos ulkkopuolinen ihminen olisi heitä kiusannut ja haukkunut, johan siinä romahtaa kuka tahnsa.
Sanovatkin aina että olen maailman paras äiti, kun en koskaan antanut isän sutturoiden tulla heitä haukkumaan ja kiusaamaan. Mieshän tässä eniten menetti, lapsensa ja lastenlapsensa, mutta oma on vika, sitä saa mitä tilaa. Me ei välitetä hänen murheistaan, jokainen tekee polkunsa itse, ja hän valitsi sen väärän polun, missä ei läheisille ollut tilaa ja lapset ei merkinnyt isälle mitään. Nyt kärsii, mutta vika on yksin sutturoiden kun rikkoi perheemme.

lapset tulee aina olla etusijalla. ja jos et pidä lapsista niin hae sellainen mies millä ei ole lapsia ja mikä haluaa myös asua erillään

jotenkin kuulostaa että sulla on ongelmia itsesi kanssa: mustasukkaisuutta, eristäytymistä ja muiden ihmisten syyttelyä. Et hyväksy muiden okeutta ihmissuhteisiin etkä pysty niitä itsekkään luomaan. Oma kokemukseni äiti/isäpuolista on se että he osallistuvat lapsipuoliensa elämään ja ottavat heidät osaksi omaa elämäänsä, ei tarvitse alkaa isäksi tai äidiksi, pelkkä setänä tai tätinä olo riittä.

Tämähän se "uusperheiden" ja uusien parisuhteiden ongelma onkin. Aikuiset eivät ymmärrä eikä siedä sitä, että toisella osapuolella voi olla edellisestä suhteesta lapsia. Nämä henkilöt ovat itsekkäitä koska eivät siedä toisen olemassaolevaa historiaa.
Ei ihminen voi paeta omaa menneisyyttä eikä voi piilottaa omia lapsiaan. Epäkypsän aikuisen kanssa ei kannata aloittaa uutta parisuhdetta lainkaan.
Jos ihminen ei pärjää oman tai toisen menneisyyden kanssa niin ei sitten pärjää myöskään uudessa tulevassa elämässään.
Lapsista ei riitely ei osoita kypsyyttä. Miksi etsiä uutta parisuhdetta jos ei ymmärrä eikä siedä toisen menneisyyttä?

Et ole suunnitellut yhteenmuuttoa ja haluat asua yksin?Mitä yhteistä tulevaisuutta ei siis voi tulla.0ll1

Sika !

Lyhyesti: teillä, tai pikemminkin sinulla heidän kanssaan, ei ole eikä noilla edellytyksillä pitäisikään olla yhteistä tulevaisuutta.

hirviö, joka ei halua lapsia

Miksi sinä "naisenraakile" narahdit 4-kymppiseen "lapselliseen" mieheen?

Olin 19v kun muutin pois kotoa, aloin seurustella 30v miehen kanssa, jonka kanssa muutin yhteen. Hänellä ei tosin ollut lapsia. Mutta nyt 27-vuotiaana minua kuvottaa pelkkä ajatuskin kyseisestä miehestä. Minä olin hänelle kuin jokin pokaali, jota esitellä ympäriinsä.

Nyt tajuan varsin hyvin, että minulla oli itsenäisyysprosessi menossa, ja käytin miestä oljenkortena. Sitä kesti puoli vuotta, yhdessä asumista kuukauden, tavaroitakaan ei oltu purettu. Mies oli alkoholisti ja perverssi kaiken lisäksi. Ajattelin muutaman vuoden, että mitä ihmettä päässäni silloin liikkui, nyt ymmärrän, että ei se rakkautta ollut, vaan minun piti itsenäistyä. Mutta siitä oli helppo jatkaa omaan asuntoon.

Yhdessä vaiheessa seurustelin 5 vuotta vanhemman kanssa, jolla oli silloin 7v tytär, joka asui miehen äidin (huoltajuus lapsen 18v. ikävuoteen asti) luona. Oli ihanaa, kun mies otti minut mukaan suhteeseen, ja sain tutustua lapseen ja olla hänen äitipuolensa. Annoin heille myös oman yhteisen aikansa. Seurustelin myös 4v vanhemman miehen kanssa, jolla oli 2v tytär. Siitä halusin pysyä erossa, koska en osaa olla pienten lasten kanssa. Mies toisaalta halusi minun tutustuvan häneen. Ongelmia tuli sitten ex-naisen ja miehen välille, koska minusta ei oltu puhuttu etukäteen, enkä itse tiennyt tästä. Hohhoijaa..

20-vuotiaana, joka nyt olet, on elämä vielä edessä. 20-vuotias ei ole vielä aikuinen henkisesti. Itse tunsin olevani aikuinen vasta 22-vuotiaana, ja se on hyvin yksilökohtaista. Sinulla on itsenäistymisprosessi menossa, vanhempi mies on vetänyt puoleensa, koska hän vaikuttaa turvalliselta, elättäjältä, elämänkokemus tuntuu luotettavalta ja vakaalta. Isähahmo ottaa suojiinsa ja ohjaa elämässä. Se on ihan normaalia, mutta siihen vaiheeseen ei kuulu jäädä.

Ongelmat tulevat mm. näissä:

- Olette eläneet nuoruutenne aivan eri aikakausilla, teillä ei ole samankaltaisia kokemuksia, joista puhua ja joiden kautta tuntea yhteenkuuluvuutta.

- Aikuistut suhteen aikana, ja silloin siihen on investoitu paljon aikaa, energiaa, rahaa, tunteita ja suunnitelmia, sekä haaveita.

- Alat myöhemmin kaivata kokemuksia, jotka jäivät väliin nuorena. Se johtaa ulkopuolisiin suhteisiin ja särkyneisiin sydämiin, katkeriin tunteisiin.

- Ikäännytte aivan eri tahtiin. Mies ei jaksa samaa menoa kuin sinä.

- Miehellä on todennäköisesti paljon itselleen selvittämättömiä asioita, koska on ottanut puolet nuoremman naisen (ei ole sinut oman ikääntymisen kanssa, ja riski, että vaihtaa taas nuorempaan).

- Riski, että olet hänelle pokaali, todiste siitä että hän on vielä menevä mies, kun sai noin nuoren naisen.

- Haluat saada lapsia, mutta mies on jo ilmoittanut suhteen alussa ettei halua. Älä investoi suhteeseen, jossa osapuolilla on eri haaveet ja odotukset.

- Alkuhuuma menee aina ohi, ja sitten näet todellisen ihmisen sen takana. Ei se ole mitään ihmeellistä ja erikoista, mutta voitkin alkaa tuntea inhoa toista kohtaan, etenkin kun huomaat todella vanhenemisen eriaikaisuuden.

Oma suhtautumiseni lastensaantiin ikävaiheittain:

19v - Hyi lapset
22v - En usko että haluan lapsia
24v - Olen varma etten halua lapsia
25v - Ehkä haluan joskus lapsia
27v - En edelleenkään pidä vaippaikäisistä, ja minua inhottaa koskea niihin. Hankin 90% todennäköisyydellä lapsia, mutta en todellakaan ole siihen vielä valmis.

10 vuodessa tapahtuu mielettömästi asioita elämässä, etenkin 20-30-vuotiaana. Et voi tietää missä olet 10v päässä ja millainen ihminen olet. Itse olen nyt TÄYSIN eri ihminen, kuin 10v sitten.

Nyt olen seurustellut sen oikean kanssa 3,5 vuotta, hän on minua melkein 2v nuorempi, haluamme molemmat todennäköisesti lapsia, mutta suhtaudumme siihen, että tulee jos tulee, mutta ei ainakaan vielä.. :) Meillä on myös yhteiset haaveet elämästä, rakastamme eläimiä, eikä meillä ole kiirettä minnekään.

Kyllä sinäkin vielä löydät sen oman ikäisen kumppanin, jonka kanssa kaikki naksahtaa paikalleen.

Minä nostan hattua miehelle/isälle,joka välittää lapsista ja antaa niille huomiota.Sinä 20vuotias(lapsi) valitat,että jäät ilman huomiota,kun lapset ovat isällään. Seurustele omanikäistesi kanssa,niin ei tartte naukua huomiosta ja lapsista,kerkeet kypsyä vielä itsekkin.Rakkaus ei katso ikää,mut ei toi taida toimia.Toinen elämää nähnyt.....ja toinen vielä kakara.Tsemppiä nyt kuitenkin.

Minusta miehen tulee unohtaa kaikki entinen elämä jos löytää arvoisensa naisen.
Oli se sitten kuka tahansa, kunhan on kaunis ja hoikka ja ei lapsia.
Mies on kuitenkin luomakunnan kruunu, joka ei halua itselleen riippakiviä. Uusikko voi tarjoita ihanan elämän, kun mies on kokeillut perhe elämää, ja eihän se sovellu kaikille.
En usko että kukaan haluaa vapaa ehtoisesti kasvattaa kenenkään pentuja.

Lisään vielä, että en tiennyt miehen lapsista kun alettiin seurustelemaan. Hän sanoi olevansa kolmekymppinen lapseton mies.
Kun sain totuuden selville, oli jo liian myöhäistä, koska olin rakastunut. Vaikka hän ei enää ollutkaan unelmien mies, koska oli isä, halusin silti jatkaa.

Ja itse asun vanhempien luona, kokoajan suunnittelen omaa asuntoa, mutta rahatilanne ei ole tarpeeksi hyvä siihen..

joooooooooooo määäääääääääää runkkaan sanoo ympäristö, enkä aio sekaantua naineiden ja naimatta jääneiden elämään, se on parasta lastensa kanssa hoidella ITSE KUKIN KUN ON NAIIMISIIIISSA

Neuvoisin miestäsi jättämään sinut.

PANE HETI ASIANASI MISSÄ OLISI OSOITTEENI NAIMAHALUISENA ... KIRJOITTELE

Voi rähmä tätä aikaa, perheet hajotetaan,,ja lapset kärsivät,,,tämä aika on minä,minä,,minä,,ja pelkää seksiä,,tosi rakkaudesta ei ole tietoakaan,,

lol, ei teillä ole mitään mahdollisuuksia. Et voi vaatia miestäsi valitsemaan sinun tai lastensa välillä. Lapset ovat osa häntä ja hänen elämäänsä. Olet liian lapsi vielä hallitaksesi tuollaista vakavaa suhdetta. Luovu miehestä ja kasva vapaana vielä muutama vuosi.

on kuule näissä ali arvostettu lasten saatua mailmassa osansa perheissä ...

Ihminen aloittaa tietyssä iässä viimein tai on sammuneena naimisen alkeet ja jatkaa niin ---- tapauksesi silmälläpitäen seurustelusi on huomattu, uskovaisten keskusteluisssa koulukiusaamisen tyyppisenä, mutta jatka vaikka dildolla, yleisö olisi koostuneena paremmankin perheen pojista ... sanoisi Onanin tapaan viihdettä

Kasva aluksi itse aikuiseksi. Olet kuin lapsi.

Ei ole.

Et taida vielä olla itsekään kunnolla aikuinen, jos olet mustasukkainen miehen lapsilleen osoittamasta huomiosta.

Tietenkin lasten pitää olla miehellesi se tärkein asia. Lapset eivät tule toimeen ilman aikuisen hoivaa ja huomiota, sinun luulisi tulevan. Ja jollet tule, olet vapaa etsimään aikuista muualta - miehesi lapset eivät ole, he ovat mieheesi sidottuja.

Olet kohdannut kunnollisen miehen, toivottavasti hän löytää elämäänsä kypsän aikuisen naisen. Jatka sinä sen sijaan parisuhteen opettelua jonkun kanssasi samassa tilanteessa olevan pojanklopin kanssa.

paksu lompakko ja pikku lutka kinuaa ja sitten valittaa kun on lapsia eikä kerkee aina antaa tikkaria ja rahaa XD

Ei ole tulevaisuutta. Hyväksyt joko koko paketin tai et mitään. Olisin pienten lasten isänä samanlainen, lapset tarvitsevat isää, äiti heillä ilmeisesti on, joten? Joko teet itsesi ystäväksi lapsille, jolloin miesystäväsi rakastaa sinua enemmän, tai poistut vaivihkaa kuvioista. Asenteesi pilaa lasten ilon isän kanssa

Kannattaapi puhkasta silimät. Persesilimä sulla on oletettavasti jo puhkastu?

Onkohan sulla nyt kaikki kynät penaalissa vai muumit laakossa? Jossain vaiheessa ne miehen lapset tulevat kuvioihin mukaan, ne lapset ovat miehesi elämää!

Olen itse aikoinaan avioitunut yksinhuoltaja (ei todellisuudessa mikään yksinhuoltaja, isä hoiti elarit ja yhteishuoltajuus..) äidin kanssa, jolla oli yksi lapsi. Otin kyllä tämän tosiasiana, että tuo lapsi on sitten mukana elämässämme. Ja niin sitten olikin ja on edelleen, vaikka on täysi-ikäinen.

Meillä on myös yhteisiä lapsia, mutta kaikki lapset ovat kokonaisia, meidän perheessä ei ole koskaan ollut mitään puolikkaita. Ja jos jonnekin ulkomaille on matkustettu, niin kaikki ovat olleet tasapuolisesti mukana matkalla, ketään ei ole jätetty matkasta pois, että ei muka kuuluisi joukkoon. Minua oikein riepoi sisimmässäni, kun joku tuttava kysyi, että tuleeko myös vaimoni lapsi mukaan matkallemme, vastasin, että tottakai tulee, miksi ei tulisi.

Joten kasvahan aikuiseksi sinäkin!

Kyllä se vaan niin on elämässä että kunnon isä pistää lapset AINA kaiken edelle.Naisystävä voi olla rakas ja tärkeä,mutta lapset ovat tärkeämpiä.Ja kun ne rakkaat lapset sitten tulevat käymään,niin kyllä heidän kanssaan sitten vietetään aikaa ja huomiodaan heitä.Siinä voi jäädä naisystävä ilman huomiota joskus jopa kokonaan,kun lapset nauttivat huomion keskipisteenä olemisesta.Olet potentiaalinen pahan äitipuolen alku.Lopeta suhde ja etsi mies jolla ei ole lapsia.Aamen.

Voi voi, onpa hankala tilanne. Olisi todella ikävää lapsille jos eivät sinun takiasi saisi viettää tarpeeksi aikaa isänsä kanssa.
Jos olet heidän isänsä elämänkumppani, olisi parasta jos voisitte elää myös kaikki yhdessä.

Lapset ovat kuitenkin kaikkein tärkeimmät joten sinunkin on ajateltavaa heidän parastaan. Suhteenne miehen kanssa voi olla korkeintaan puolinainen jos et halua tutustua hänen lapsiinsa. Haluatteko todella sellaisen suhteen? 20 vuoden ikäero on myöskin huomattava.

Etsi itsellesi mies, jolla ei ole lapsia. Jos mies ryhtyy vakiintuneeseen suhteeseen kanssasi, hänen lapsensa joutuvat kärsimään. Mies ja lapset ovat kimppa. Jos se ei sinulle käy, anna olla. Jos jatkat, teet vain monta ihmistä onnettomaksi, itsesi mukaan luettuna.

rupeet sitten vasta seurusteleen kun ne lapset on aikuisia ihan hullua seurustella kun ei lapset kiinnosta.. itsellä vähän samanlainen juttu jos naisella on eläimiä esim. koira kierrän kaukaa sellaiset naiset kun itseäni ei oikein nyt eläimet kiinnosta hyvin äkkiä käy niin että taluttelet niitä tuolla ulkona aamuin illoin..muuten en ole niitä vastaan mutta niille eiole aikaa ja sitäpaitsi niilä naisilla joilla on eläimiä ovat epä siistiä ja kämpät myös.et jos lapset ei kiinnosta ei pitäis kyllä alun perin alkaa seurustella takuuvarmasti tulee ongelmia.

Pidä oma asuntosi ja katsele rauhassa tilannetta. Kiirettä ei varmasti ole mihinkään. Tuossa iässä suhteita tulee ja menee. Jos tämä on pysyvää, voitte varmasti yhdessä miettiä parasta ratkaisua kaikkien kannalta.

Hei, nuori ! Menin n 40 vuotiaana naimisiinkin lesken kanssa jolla 2 lasta, toinen 8 ja toinen 17v. Nuoremmasta on tullut edelleen kuin oma tytär , nyt 29 v.; se on asennekysymys.
Lapset on rikkaus mutta ei kaikki halua lainkaan ja 20 vuotiaana ei tiedä mitä 10 v kuluttua toivoo. Mutta yli 5 v ikäero on aivan liikaa; teillä on ihan eri kehitysvaiheet
aina menossa; suhde ei toimi pitkän päälle senkää vuoksi joten hae vain ikäluokkaasi vastaavaa seuraa. Jos näet nyt menisi mutta ei myöhemmin..
Kaikkea hyvää sulle ! Terv 60 v mies, paljon nähnyt ja kokenut.

Olis varmaan paras kun et olisi tunkemassa perheelisen miehen elämään olet tunkeilija ja välistä vetäjä.Hanki oma elämä kun et tule lastenkanssa toimeen,niin elä vie lapsilta isää,nautit vain kermat päältä ja ryöstät vielä aikaa heiltä.Olisi hyvä ajatella asiaa miltä tuntuisi itesä jos olisit lapsi ja joku lainaa isän hellyyden ja ajan.

Mikäs siinä jos haluat olla omassa asunnossa. Mutta muista, että tulee lomia, juhla-aikoja ja kesälomia, lasten isä haluaa olla lastensa kanssa täysipainoisesti.
Lapsilla ei ole muuta oikeaa isää. Yksikään nuori pimatsu ei siinä tapauksessa merkitse mitään. Ehkä sun kannattaa pitää ovet avoimina vielä sinun kanssasi tasavertaisiin parisuhteisiin, eikä tällaiseen selvästi epäsuhtaiseen suhteeseen, jossa
mies on vanhempi ja selvästi henkisesti eri tasolla.

Kannattaa varmaan vaihtaa miestä. Jos et siedä miehesi lapsia, sanoisin että suhteenne on tuhoon tuomittu.
Et voi olla niin lapsellinen ja itsekäs, että pistät miehesi valitsemaan sinun ja omien lastensa välillä. Kukaan tervejärkinen aikuinen ei hylkää omia lapsiaan uuden parisuhteen takia, se on joko koko paketti tai sitten ei mitään.
Olet vielä niin nuori, että ehkäpä kannattaa katsella miehiä, joilla ei vielä ole lapsia ja perustaa sitten se oma pikku-perhe jossain vaiheessa elämää.

Voi pientä pikkubimboa. Mitähän jos olisit vampannut sitten vapaan 20 vuotiaan nuoren miehen, etkä eronutta (vai lieneekö vielä naimisissakin) miestä, jolla on lapsia. Toivottavasti se tyhmä tossukka tajuaa, minkälaisen tyhjäpään kanssa meinaa seukata. Olet tyhmä kakara. Oikea bimbopjen bimbo. Sinunlaisista sutturoista ei voi muuta sanoa. Mene äitisi ja isisi helmoihin kasvamaan, äläkä yritä leikkiä aikuista. Vitu* horrotstu

Jos ei siedä lapsia niin kannattaa pysyä lapsettomana. Jos et siedä uuden kumppanisi lapsia niin miksi jatkat suhdetta? Etsi lapsetonta (steriloitua) kumppania.
Miksi odotat, että uusi kumppanisi sietää sinun lapsia (jos sinulla on)?
Muista sitten kun joudut vanhainkotiin (laitoshoitoon) ettei sinua juuri kukaan käy enää katsomassa. Tee testamenttisi ajoissa jos olet ehtinyt kerätä varallisuutta ja muuta omaisuutta koska sinulla ei ole omia perillisiä kun olet lapsia sietämätön.
Jos olet hankkinut omia lapsia erehdyksessä niin muista se mahdollisuus, että he eivät siedä sinua vanhemmakseen.

kuulostaa siltä, ettette ole puhuneet miehen kanssa siitä mitä suhteelta haluatte. Parempi kun lähdet lompsimaan. molemmille. mieti ite. kumpi pitäis valita. sut vai lapset?

Olet lapsi vielä itsekin, joten se selittää asian. Ei kumppanisi voi lapsiaan hylätä . Keskustele asiasta, muuten on lopputili odottamassa

Kyllä tämmöiset naikkoset estää miestä tapaamasta ja olemasta omien lasten kanssa. Toivoa vaan sopii, että mies tajuaa miten ketku uusio voi olla, eikä anna katkeran naisen vaikuttaa omaan elämään. Huomaa kyllä kirjoitustyylistä että naisella on paha olla, ja epätoivoinen ja katkera on. Ei normaali ihminen lapsista noin puhu. Sairas pitää olla.

Ei olisi tulevaisuutta ainakaan minun kanssani! Todennäköisesti olet itsekeskeinen narsisti, joka luulee, että kaikki asiat pyörivät reikäsi ympärillä... saat valita kumman reiän... :)

Mielestäni ihmisen, joka pyrkii toisen seurustelukumppaniksi tai puolisoksi, pitää hyväksyä myös hänen lapsensa ja menneisyytensä. Näin itse menettelisin miehenä. Jos tulevaksi puolisokseni olisi pyrkimässä aloittajan kaltainen ihminen, valitsisin ilman muuta lapsieni hyvinvoinnin ja etsisin uuden ihmisen rinnalleni, joka pystyy ymmärtämään tilanteen. Jos hänellä olisi vielä lapsia itsellään, aina parempi.

Kehotan aiheen aloittajaa lopettamaan suhteen hyvissä ajoin, ettei kenellekkään suhteen jatkumisesta syntyisi traumoja, reaaliteetit puhuvat kuitenkin suhteenne onnistumista vastaan.

Hanki itsellesi naru ja ripusta itsesi kuivumaan siihen jos noin paljon ahdistaa.

Lapset ovat aina etusijalla, vaikka oletkin itsekeskeinen lapsia vihaava yksin kuoleva ihminen niin sun ei tarttee miestä muuttaa sellaiseksi.

Jos sulla on ikää vain tuo 20v, VAIHDA ihmeessä se eronnyt ukko vapaaseen, oman ikäiseesi ja LAPSETTOMAAN!

Älä hukkaa elämääsi, miehiä on maailma täysi. Jos et lähde nyt, kadut sitä vielä parin vuoden päästä, jolloin ote ehkä itse raskaana ja nalkissa uusperhehelvettiin...

Ei tule onnistumaan. Oot nuori ja älä vaan tee sitä virhettä että muutat yhteen asumaan. Itselläni on lapsia ja miehellä jonka kanssa seurustelin oli myös lapsia. Ja sittenkään ei onnistunut.... Eli kun miehen lapset olivat hänen luonaan niin minun ois pitänyt kohdella heitä kuin jotain prinsessoja. Ja minun lapset olivat silloin ihan "nurkkaan heitettävää" tavaraa eli minun lapsia mies kohteli törkeästi ja omiaan vaan hellitteli ja vahti että miten heille puhutaan jne jne.
Kun otin asian joskus puheeksi että törkeää käyttäytyä noin kun hänen omat lapset oli täysiä muumioita, jotka ei puhuneet muille kuin isälleen ja omat lapseni ihan tavallisia kilttejä lapsia...niin miks piti alkaa erottelemaan heitä sitten noin.
Niinhän siinä kävi, että jo puolessa vuodessa aloin todella ahdistua hänen lastensa läsnäolosta (omani ei aina olleet mukanani) .. emme asuneet yhdessä mutta jostain syystä lapset alkoivat yhä useampana viikonloppuna olla isällään ja silloin olin vain siivooja ja ruuanlaittaja ja valituksen kuuntelija.
Lopulta sanoin miehelle että kun hän ei osaa käyttäytyä minun lapsia kohtaan kunnolla niin ei minunkaan tarvii ja aina kun lapset tulivat isälleen en mennyt hänen luokseen ja ah sitä vapauden tunnetta... ja tässä vaiheessa tajusinkin ettei jutusta tuu mitään... Ja mikä onni etten suostunut yhteenmuuttoon.. se ois ollut kamalaa niin minulle kuin lapsillenikin. Eli katso rauhassa ja jos sinua ahdistaa kovin niin lopeta koko juttu koska ne lapset tulevat olemaan AINA osa miehen elämää...... Tsemppiä.

Olet jo hävinnyt tuon kisan lapsia vastaan, sinuna korjaisin tyylikkäästi luuni ja jatkaisin eteenpäin. 11. käsky; älä kiduta toisten lapsia olemassaolollasi.

Ei ole tulevaisuutta suhteellanne. Älä missään tapauksessa muuta hänen luokseen sitten olet kyllä vankilassa.

Mies haluaa vain sinusta lastenhoitajan. Älä alistu sellaiseen.

On maailmassa muitakin miehiä. Itse en ottaisi sellaista miestä jolla on kakarat, inhoan muutenkin lapsia.

Voi käydä niinkin, kun ja jos suhteenne vakiintuu, että alat pitämäänkin noista lapsista. Ne kuuluvat oleellisesti miehen elämään ja jos ei pysty ottamaan koko pakettia niin siitä seuraa vain jatkuvaa mustasukkaisuutta, ahdistusta ja konfliktia.

Ehkä voisist ajatella että saat muutaman mukulan kaupan päälle. Mutta ei heitä voi poiskaan heittää. Ovat miehelle kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäiset.

Kun olet noin nuori niin itse katselisin muita miehiä ja hyväksyisin tosiasiat. 20 vuotiaana on aika vaikeaa ruveta äitipuoleksi kahdelle lapselle, kun oma elämäkin on aika alussa.

Sitten on vielä se ex vaimo jne sukulaiset sieltä puolelta jne. Miettisin kyllä monta kertaa. Vaikka mies huomiokin sinut joudut kuitenkin jakamaan hänet lasten kanssa.
Niin se vain on. Joko siihen suostuu tai sitten ei. Mutta väistämättä ovat osa hänen elämäänsä ja perhettään joten joko mies lapsilla mutta ilmankaan et häntä saa.

Aika epäreilua jos sä ajattelet heti noin!!!!! MÄ OON AINA SANONU ETTÄ KAIKKI ÄITIPUOLET ON PAHOJA!!!! >:ddd

ja MÄ OON LAPSI!!!!!! OON 10 eli lapsi! ja älä hauku lapsia kakaroiksi kun itse oot tyhmä aikuinen lapset on parhaita ja aikuiset tyh,iä apinoita!!!!!!! MIETTIKÄÄ KUMMAT ON VIISAAMPIA TE VAI ME!!!!! HAISTAA PASKA

Sinulle "nainen.20v"
Olet juurikin tätä yleistyvää uusavutonta naistyyppiä, jolla ei luonnistu juuri mikään muu kuin itsesi meikkaus ja peilaus. Olet siis itse henkisesti sen verran lapsen tasolla, ettet kykene ajattelemaan/suhtautumaan miehesi lapsiin kypsän aikuismaisesti ja olemaan heille vanhempi.
Toivottavasti kypsyt henkisesti vielä, ettei miehesi tunne lyöneensä kättään totaalisesti paskaan.

Itse olen seurustellut miehen kanssa nyt 2kk, jolla on ikävä kyllä lapsia ja erittäin häirikkö exä. Olen yrittänyt olla taustalla, ja olla kohtaamatta tätä häirikkö exää, lapset olen tavannut ja samaa sarjaa äitinsä kanssa, joten ei mitään intressejä alkaa äitipuoleksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. Vaikka eihän heidän kavatus minulle kuulu mutta voisin vähän ohjata ja normalisoida heitä, mutta taidan jättää... kasvakoot kieroon.
Muuta pian meihen taloon jota alamme remontoimaan, ettei jää exän käden jälki niin näkyviin... on kiva nähdä miten eukko reagoi kun muutan taloon ja sisustus menee uusiksi, lasten huoneetkin ikävä kyllä saneeraan omilleni heidän mielen mukaan.
En mitenkään kaipaa äitipuolen päiviä, kun on omat ihanat tyttäret tässä mun päiviä piristämässä.

Hei! Täällä on vastaavanlainen suhde. Itsellä erityislapsi ja miehellä 4 lasta joka toinen viikonloppu. Molemmilla omat asunnot. Annan täysin miehelleni tilaa olla lasten kanssa ja sen ajan käytän itseeni ja omaan lapseeni. Tämä on järjestely joka sopii meille molemmille. Keskustelemme näistä asioista ja ilmaisemme toiveemme, kunnioitamme niitä ja etsimme kompromisseja. Nautimme kuitenkin toistemme seurasta ja kahdestaan olo on muutenkin kortilla, joten tämä elämäntyyli sopii meille molemmille. Kummatkaan eivät halua enempää lapsia, vaan nimenomaan keskittyä olemassa oleviin. Kun lapset ovat tarpeeksi isoja ja eivät vaadi enää sillä tavalla, niin voi olla aihetta keskustella saman katon alla asumisesta. Mutta nyt tällä hetkellä tämä on ollut mitä täydellisin ratkaisu molemmille. Onnea ja puhukaa asioista.

Mä en vois elää ihmisen kanssa päivääkään, joka ajattelis mun lapsista noin ja olis noin lapsellisen mustasukkainen niistä. Lapsen on vanhemmalla aina se ykkösjuttu ja niin pitää ollakin. Jos sä pentu haluat elää miehen kanssa jolla on lapsia, niin sä kuulut silloin perheeseen yhtälailla kuin lapsetkin. Ihme ukko että sietää tollasta itsekeskeistä kakaraa, jos on fiksu, heittää sut pellolle...

Sä oot tosi nuori vielä.Mun neuvo entisenä uusperheen äitipuolena,siivoojana yms. on,että etsi itselles mies,jolla ei ola lapsia ja sitä ennen nauti kunnolla elämästä sinkkuna.Millään et pääse lasten ja isän väliin,eikä ole tarkoituskaan mutta jos otat miehen,jolla lapsia niin sun täytyy kasvaa ja opetaélla niiden lastenkin kanssa olemaan.Vai miten olet ajatellut järkätä vaikka tulevan viiden vuoden lomat yms.ilman lapsia?

Joo siis jos perheenisä ottaa noin nuoren tyttiksen, niin sehän on vaan sitten sen lapsijoukon jatkona. Sen ikänen ei vielä esim. elätä itseään eikä osaa mitään taloudenpitoa jne. Ainut ero sitten on, että tää tyttis-lapsi nukkuu isin vieressä ;). Muuten voi leikkiä muiden lasten kanssa, niin isä hoitaa kotia ja toimeentuloa.