olenko itse narsisti?

ei ollut normaali

Olen lukenut noin puoleenväliin Salomaan kirjaa (Tunnista narsismi (tai vastaava nimi)). Siinähän kerrotaan kuin narsisti ja uhri ovat tavllaan molemmat narsisteja ja ainakin tähän asti tunnistan itseni uhrina (eli myös narsistina). Olen jo nyt pelästynyt lukemaani ja mitä enemmän luen, sitä enemmän tulee voimaton olo. Olen tosiaan itse ihan yhtä "syyllinen" tähän kuin toinenkin vaikka en minä syyllisiä etsikään. Onko minulla toiveita parantua? Meinaan kyllä ottaa tämä puheeksi terapeutillani mutta sinnekään en vielä pääse vähään aikaan.

Muutoin oloni on erikoinen. Nyt on ollut pari päivää olo että olen lähdössä lentoon. SIis mieli on ajoittain niin iloinen ja kevyt että oikein mietityttää tuokin että olenko narsisti kun osaan jo näin pian eron jälkeen iloita? Toki ajoittain tulee vaikeitakin hetkiä ja kaipausta mutta olo alkaa kääntyä voiton puolelle, sen huomaan.

83

885

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 3+16

      Jokaisesta löytyy varmaankin jonkin verran narsistisia piirteitä. Pahin tilanne varmaan syntyy, kun ohutnakainen ja paksunahkainen narsisti muodostavat parisuhteen.

      http://narsismia.wordpress.com/

      • 8+15=?

        Jokaisen paksukaisen sisällä on ohukainen ja vastaavasti jokaisen ohukaisen sisällä paksukainen. Ainekset vuosisadan rakkaustarinaan...

      • yhteenlaskutoimitus
        8+15=? kirjoitti:

        Jokaisen paksukaisen sisällä on ohukainen ja vastaavasti jokaisen ohukaisen sisällä paksukainen. Ainekset vuosisadan rakkaustarinaan...

        "Ainekset vuosisadan rakkaustarinaan... "

        Niin, tuonkin "Jokaisen paksukaisen sisällä on ohukainen ja vastaavasti jokaisen ohukaisen sisällä paksukainen"

        Voi kääntää muotoon...

        Narsisti tarvitsee sen uhrinsa, mutta monessakin tarinassa silmiinpistävää on myös se, että uhri tarvitsee sen narsistinsa...

        Tiedä sitten kumpi on kumpi...

      • Varmuuden vakuudeksi
        8+15=? kirjoitti:

        Jokaisen paksukaisen sisällä on ohukainen ja vastaavasti jokaisen ohukaisen sisällä paksukainen. Ainekset vuosisadan rakkaustarinaan...

        Pitäisikö varmuuden vuoksi laittaa kuitenkin:

        Ainekset "vuosisadan rakkaustarinaan", ettei kukaan innostu ; )

      • yhteenlaskutoimitus
        Varmuuden vakuudeksi kirjoitti:

        Pitäisikö varmuuden vuoksi laittaa kuitenkin:

        Ainekset "vuosisadan rakkaustarinaan", ettei kukaan innostu ; )

        "Ainekset "vuosisadan rakkaustarinaan", ettei kukaan innostu ; )"

        Niin tuohon "vuosisadan rakkaustarinaan" liittyen tulee mieleen NPH:n virallisista kriitereistä tämä kohta...

        "2 keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;"

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö

        Kun taas Vaknin tekee hyvin selväksi ettei narsisti(nph) kykene rakastamaan...

        Näitä juttuja täällä kun lukee niin usein tuntuu että joillakin uhreilla on ajatus suhteeseensa liittyen että kyse on heidän puoleltaan suuresta lopputtomiin kestävästä rakkaudesta, josta ei irti pääse vaikka todellisuus heidänkin kertomansa mukaan on vallan muuta...

        Että missä sitä vuosisadan rakkaustarinaa/suurta rakkautta sitten eletään, mielikuvissako?
        jolloin voi ajatella tuon narsistin kriteerin ns. uhrinkin kohdalla täyttyvän...

      • yhteenlaskutoimitus
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Ainekset vuosisadan rakkaustarinaan... "

        Niin, tuonkin "Jokaisen paksukaisen sisällä on ohukainen ja vastaavasti jokaisen ohukaisen sisällä paksukainen"

        Voi kääntää muotoon...

        Narsisti tarvitsee sen uhrinsa, mutta monessakin tarinassa silmiinpistävää on myös se, että uhri tarvitsee sen narsistinsa...

        Tiedä sitten kumpi on kumpi...

        "Narsisti tarvitsee sen uhrinsa, mutta monessakin tarinassa silmiinpistävää on myös se, että uhri tarvitsee sen narsistinsa...

        Tiedä sitten kumpi on kumpi... "

        Niin suhteet narsistisen henkilön kanssa kuullostavat kovin kummallisilta...

        Toisaalta tiedetään, että narsisti pettyy, kyllästyy kumppaniinsa ja alkaa se uhrin mitätöiminen, mutta siltikään "se narsisti" ei halua jättää "huonoksi kokemaansa" kumppaniaan...

        Jotain samaa on mielestäni niiden uhrien tarinoissa, jotka sinnikkäästi riippuvat suhteessa sen "narsistiksi" tietämänsä henkilön kanssa...

        Muistan kun aikoinaan tulin palstalle muutama kuukausi suhteen päättymisen jälkeen kertomaan oma tarinaani, minua paheksuttiin monestakin tuutista...

        Noh, näitä "narsistin" kanssa suhteessa olevia ei kukaan paheksu vaan enemmänkin janotaankin kuulla millainen se narsisti on, mitä se sanoi, mitä se teki tai jätti tekemättä...

        Että tähän kohtaan tekee mieli heittää pohdittavaksi sellainenkin kysymys, kenen ongelma on jos haluaa olla suhteessa henkilöön, jonka kokee kaikin tavoin epäkelvoksi ?

        Tälläkään ei ole tarkoitus ny mollata uhreja, mistä minua myös usein täällä syytetään vaan enemmänkin pohtia mistä me loppujen tiedämme kumpiko suhteen osapuoli on narsisti ja kumpiko uhri, vai ovatko kumpikin uhreja...

        Jostain syystä pakotettuja olemaan suhteessa omasta mielestään epäkelvolliseen henkilöön...

      • Minä en tiedä, mistä
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Narsisti tarvitsee sen uhrinsa, mutta monessakin tarinassa silmiinpistävää on myös se, että uhri tarvitsee sen narsistinsa...

        Tiedä sitten kumpi on kumpi... "

        Niin suhteet narsistisen henkilön kanssa kuullostavat kovin kummallisilta...

        Toisaalta tiedetään, että narsisti pettyy, kyllästyy kumppaniinsa ja alkaa se uhrin mitätöiminen, mutta siltikään "se narsisti" ei halua jättää "huonoksi kokemaansa" kumppaniaan...

        Jotain samaa on mielestäni niiden uhrien tarinoissa, jotka sinnikkäästi riippuvat suhteessa sen "narsistiksi" tietämänsä henkilön kanssa...

        Muistan kun aikoinaan tulin palstalle muutama kuukausi suhteen päättymisen jälkeen kertomaan oma tarinaani, minua paheksuttiin monestakin tuutista...

        Noh, näitä "narsistin" kanssa suhteessa olevia ei kukaan paheksu vaan enemmänkin janotaankin kuulla millainen se narsisti on, mitä se sanoi, mitä se teki tai jätti tekemättä...

        Että tähän kohtaan tekee mieli heittää pohdittavaksi sellainenkin kysymys, kenen ongelma on jos haluaa olla suhteessa henkilöön, jonka kokee kaikin tavoin epäkelvoksi ?

        Tälläkään ei ole tarkoitus ny mollata uhreja, mistä minua myös usein täällä syytetään vaan enemmänkin pohtia mistä me loppujen tiedämme kumpiko suhteen osapuoli on narsisti ja kumpiko uhri, vai ovatko kumpikin uhreja...

        Jostain syystä pakotettuja olemaan suhteessa omasta mielestään epäkelvolliseen henkilöön...

        "vaan enemmänkin pohtia mistä me loppujen tiedämme kumpiko suhteen osapuoli on narsisti ja kumpiko uhri, vai ovatko kumpikin uhreja..."

        Minä en tiedä, mistä sinä tiedät, mutta minä teen johtopäätökseni lukemani pohjalta. Mielestäni suurella osalla teksteistä on oma "henkensä", jota ne jotenkin huokuvat lukijalle. Kirjoittajan kuvaus on tietenkin se, minkä perusteella teen johtopäätökseni.

        Mistä sen sitten taas itse tietää?

        Sen tietää niistä oireista, mitä narsismiin kerrotaan liittyvän. Sen tietää myös kun tuntee itsensä. Suhde kokonaisuudessaan pitää myös sisällään tunnuksia.

        Joku tiedemies on joskus todennut, että tietty yksinkertaisuus on usein toden tunnus. Noin se on tässäkin asiassa. Pitkistyessään asiat tietenkin mutkistuvat tässäkin aiheessa.

      • Jospa?
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Ainekset "vuosisadan rakkaustarinaan", ettei kukaan innostu ; )"

        Niin tuohon "vuosisadan rakkaustarinaan" liittyen tulee mieleen NPH:n virallisista kriitereistä tämä kohta...

        "2 keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;"

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö

        Kun taas Vaknin tekee hyvin selväksi ettei narsisti(nph) kykene rakastamaan...

        Näitä juttuja täällä kun lukee niin usein tuntuu että joillakin uhreilla on ajatus suhteeseensa liittyen että kyse on heidän puoleltaan suuresta lopputtomiin kestävästä rakkaudesta, josta ei irti pääse vaikka todellisuus heidänkin kertomansa mukaan on vallan muuta...

        Että missä sitä vuosisadan rakkaustarinaa/suurta rakkautta sitten eletään, mielikuvissako?
        jolloin voi ajatella tuon narsistin kriteerin ns. uhrinkin kohdalla täyttyvän...

        Samaa mieltä Yhteenlaskutoimituksen kanssa. Lisäksi itse mietin kohdaltani, että onko se tosiaan vaan niin vaikea luopua siitä koko tilanteen/narsistin hurmauksen luomasta mielikuvaa, että se alun kaunis olikin täyttä bullshittii?

      • yhteenlaskutoimitus
        Jospa? kirjoitti:

        Samaa mieltä Yhteenlaskutoimituksen kanssa. Lisäksi itse mietin kohdaltani, että onko se tosiaan vaan niin vaikea luopua siitä koko tilanteen/narsistin hurmauksen luomasta mielikuvaa, että se alun kaunis olikin täyttä bullshittii?

        "Lisäksi itse mietin kohdaltani, että onko se tosiaan vaan niin vaikea luopua siitä koko tilanteen/narsistin hurmauksen luomasta mielikuvaa, että se alun kaunis olikin täyttä bullshittii? "

        Niin jos ny otetaan esimerkiksi tuo aloittajan "ei ollut normaalin" tarina...

        Tuolla toisaalla hän esim. kertoo esimerkkejä Lapin lomastaan narsistin kanssa, joka kaiketi on tapahtunut jo viime talvena jos ei aiemmin ja kyse on lomasta jolloin ihmiset yleensä ovat rentoutuneita ja parhaimmillaan...

        Kuitenkin tuo sama kirjoittaja on pitkin kevättä, kesää, vuodattanut täällä rakkauttaan, tuntenut kaipauksen fyysisenä kipuna jos ei ole pariin päivään nähty , pohtinut miksei tuo ko. narsisti halua hänen kanssaan oikeasti kihloihin, suunitellut yhteenmuuttoa jne.

        Että käsittääkseni hänenkin/ei ollut normaalin "rakkaustarinansa" elää vain hänen päässään ja todellisuus on vallan muuta...

        Olen monesti paheksunut täällä kun uhrin väitetään elävän mielikuvitusmaailmassa, koska kyllä se on narsisti joka niitä illuusioita rakentelee ja esittelee...

        Mutta tässä "ei ollut normaalin" tapauksessa joutuu kyllä ajattelemaan, että ehkei hänkään osaa erottaa todellisuutta omasta illuusiostaan "suuresta rakkaudesta" ko. ihmisen kanssa...

        Joo tiedän, että ny joku taas ajattelee, että ompas yhteenlaskutoimitus ilkeä ja mollaa/kiusaa uhreja...

        Tässä kohtaa teen sen ihan tarkoituksella ihan siitä syystä, että mielestäni sen uhrinkin on joskus aika herätä todellisuuteen ja tulla tietoiseksi myös OMASTA tilastaan...

        Yhtäältä/samanaikaisesti eletään suurta rakkaustarinaa, toisaalla annetaan esimerkkejä siitä miten kaikella tavalla epäkelpo se kumppani on...

        Noh totuutta tuosta tarinasta/miten asiat oikeassa elämässä ovat eivät tiedä kuin ko. henkilö itse, mutta uskoisin "saman ongelman" kuvitteellisen rakkaustarinan elämisen vaivaavan muitakin uhreja, että siltä osin tämänkin kaltainen aihe/puhe puolustaa paikkansa...

      • kauhusta kankea
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Narsisti tarvitsee sen uhrinsa, mutta monessakin tarinassa silmiinpistävää on myös se, että uhri tarvitsee sen narsistinsa...

        Tiedä sitten kumpi on kumpi... "

        Niin suhteet narsistisen henkilön kanssa kuullostavat kovin kummallisilta...

        Toisaalta tiedetään, että narsisti pettyy, kyllästyy kumppaniinsa ja alkaa se uhrin mitätöiminen, mutta siltikään "se narsisti" ei halua jättää "huonoksi kokemaansa" kumppaniaan...

        Jotain samaa on mielestäni niiden uhrien tarinoissa, jotka sinnikkäästi riippuvat suhteessa sen "narsistiksi" tietämänsä henkilön kanssa...

        Muistan kun aikoinaan tulin palstalle muutama kuukausi suhteen päättymisen jälkeen kertomaan oma tarinaani, minua paheksuttiin monestakin tuutista...

        Noh, näitä "narsistin" kanssa suhteessa olevia ei kukaan paheksu vaan enemmänkin janotaankin kuulla millainen se narsisti on, mitä se sanoi, mitä se teki tai jätti tekemättä...

        Että tähän kohtaan tekee mieli heittää pohdittavaksi sellainenkin kysymys, kenen ongelma on jos haluaa olla suhteessa henkilöön, jonka kokee kaikin tavoin epäkelvoksi ?

        Tälläkään ei ole tarkoitus ny mollata uhreja, mistä minua myös usein täällä syytetään vaan enemmänkin pohtia mistä me loppujen tiedämme kumpiko suhteen osapuoli on narsisti ja kumpiko uhri, vai ovatko kumpikin uhreja...

        Jostain syystä pakotettuja olemaan suhteessa omasta mielestään epäkelvolliseen henkilöön...

        Nyt aletaan olla asian ytimessä. Mitä narsisti antaa, jotta suhde pysyy voimissaan kunnes asian oikea tola selviää toiselle osapuolelle? Ehkäpä ihan uudenlaista huomiota, kehuja tosin paluupostissa niitä on tultava todella paljon paljon sellaisia asioita joita jokainen meistä haluaisi kuulla itsestämme. Mikäs sitten eteen kun vihdoin tajuat sen tai pikemminkin myönnät itsellesi että tuo ihanan miellyttävä ihminen onkin täysi piru ja hyväksikäyttäjä jolla ei ole mitään hajuakaan häpeästä tai siitä miten pitkälle voi toisen ihmisen "sortamisessa" mennä. Siinä onkin lapsi tai ehkä kaksikin, joita kohtaan tuon demonin käytös viimein väkisin sinut herättää. Miten suojelet narsistilta noita lapsia Omat tunteet ovat hyvin nopeasti toissijainen asia verrattuna siihen pelkoon mitä tuntee joka hetki kun narsisti on kahden lapsesi kanssa. Ei narsisti kaihda käydä kiinni jos pelkoa kiinnijäämisestä ei ole ja ainahan kaiken voi selittää niin itselleen ja muille lapsen uppiniskaisuudella ja hankaluudella. Miten erottaessa? onhan oma rakastava äiti selkeä valinta huoltajaksi jos vaikka asiasta isokin riita syntyisi...harmi vain että äidin ainoa rakkauden kohde on hän itse omalla korkella jalustallaan ....Todistamaan tätä ei ukkoparka pysty koskaan ....Eli puren hammasta ja kestän!!!

      • Mitä se tietty
        Minä en tiedä, mistä kirjoitti:

        "vaan enemmänkin pohtia mistä me loppujen tiedämme kumpiko suhteen osapuoli on narsisti ja kumpiko uhri, vai ovatko kumpikin uhreja..."

        Minä en tiedä, mistä sinä tiedät, mutta minä teen johtopäätökseni lukemani pohjalta. Mielestäni suurella osalla teksteistä on oma "henkensä", jota ne jotenkin huokuvat lukijalle. Kirjoittajan kuvaus on tietenkin se, minkä perusteella teen johtopäätökseni.

        Mistä sen sitten taas itse tietää?

        Sen tietää niistä oireista, mitä narsismiin kerrotaan liittyvän. Sen tietää myös kun tuntee itsensä. Suhde kokonaisuudessaan pitää myös sisällään tunnuksia.

        Joku tiedemies on joskus todennut, että tietty yksinkertaisuus on usein toden tunnus. Noin se on tässäkin asiassa. Pitkistyessään asiat tietenkin mutkistuvat tässäkin aiheessa.

        yksinkertaisuus on? Ymmärtääkseni narsistit ovat keskivertoa älykkäämpiä, ja se mahdollistaakin heidän toimintansa usein pitkälle, ennen kuin ihmiset ympärillä alkavat hahmottaa, että keskuudessaan on narsisti.

      • Narsistit pärjäävät
        Mitä se tietty kirjoitti:

        yksinkertaisuus on? Ymmärtääkseni narsistit ovat keskivertoa älykkäämpiä, ja se mahdollistaakin heidän toimintansa usein pitkälle, ennen kuin ihmiset ympärillä alkavat hahmottaa, että keskuudessaan on narsisti.

        "ja se mahdollistaakin heidän toimintansa usein pitkälle, ennen kuin ihmiset ympärillä alkavat hahmottaa, että keskuudessaan on narsisti. "

        Narsistit pärjäävät siis joissakin tietyissä asoissa OMAA tasoaan paremmin, koska heillä ei ole tunne-elämää häiritsemässä suoriutumista. Toisaalta heillä on yllin kyllin muuta vaikeutta, että itse en ainakaan tuota yhtä ilmiötä kadehdi.

        Siis heidän toimintansa mahdollistaa se, että he ovat äärettömän röyhkeitä. Normaalit ihmiset eivät voi tajuta, että joku menee niin paljon odotetun käytöksen ulkopuolella. Heidän näköaistimuksensa ei ole tottunut niin vilpilliseen ja törkeään toimintaan, mitä narsistin toiminta on.

        Narsistin toiminnalla ei ole mitään sen kummempaa funktiota edes, kuin että vain pitää heidät ainaisessa liikkeessä hyötyjen perässä. He eivät kiinny uhreihinsa, vaan yksinkertaisesti vain kuppaavat näitä.

        Tämän kattavan tunteettomuuden tajuamiseen, joka siis toistuu narsistin KAIKISSA ihmissuhteissa, menee aikansa.

      • Tietty yksinkertais.
        Mitä se tietty kirjoitti:

        yksinkertaisuus on? Ymmärtääkseni narsistit ovat keskivertoa älykkäämpiä, ja se mahdollistaakin heidän toimintansa usein pitkälle, ennen kuin ihmiset ympärillä alkavat hahmottaa, että keskuudessaan on narsisti.

        Tietty yksinkertaisuus tässä tapauksessa minun mielestäni tarkoittaa siis narsismin oireiden tunnistamista. Ei sen kummempaa. Kun tuon on oivaltanut, asia on aika yksinkertainen. Siis yksinkertainen niiltä osin, mitä ongelman tunnistamiseen tulee.

    • ohukainen & paksukai

      http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

    • Varmuuden vakuudeksi

      "SIis mieli on ajoittain niin iloinen ja kevyt että oikein mietityttää tuokin että olenko narsisti kun osaan jo näin pian eron jälkeen iloita? "

      Siis narsistinen mies on ollut elämässäsi pitkään, paitsi rakastettuna, niin myös painolastina. Tunnet luultavasti painolastin kevenneen. Käytä tuota todistuksena itsellesi siitä, että tilanne on kääntynyt parempaan suuntaan, jolleipa peräti ratkennut. Pidä kiinni siitä, että jatkossakin saat tuntea olosi vapaaksi, mitä tuo "keveys" luultavasti on.

      Olet kypsynyt eroon todellisesti jo pitempään, toimeenpano vain on tapahtunut viimein. Et ole iloinnut koko eroprosessin aikaa kuitenkaan, et ainakaan pelkästään.

    • GuiltyOrNot?NOT!!!!!

      Tyypillinen narsistin uhri. Tuntee syyllisyyttä jopa siitä, että "pari päivää" on ollut mieli iloinen ja olo kuin lentoon lähdössä. Eihän niin saa normaali ihminen tuntea, ei toki, kiellettyähän se on.
      Voi kun tämäkin naisparka, raukka riepunen vihdoinkin tajuaisi, missä maastossa liikkuu..... soisin sen hänelle kyllä.

    • kuninkuuskirjoittaja

      Tuo yhteenlaskutoimitus on ärsyttävä, koska hän kommentoi joka viestiketjuun ja jotenkin tuntuu että hän uskoisi liikaa omiin kantoihinsa. Hän ei ikäänkuin anna tilaa muille kommentoijille ja aina hän on siellä, missä muutama toinen kommentoija voisi olla kertomassa eri näkökulmiaan. En haluaisi hänen olevan kommentoimassa omia tekstejäni, koska en muutamaan otteeseen lämmennyt hänen kirjoituksilleen... Kaikki eivät voi pitää kaikista, tosin en silti sano ettenkö voisi pitää sinusta ihmisenä, sillä näen tuon huonona tapana kommentoida joka rakoon.

      Itseäni ahdistaa tuputtaminen, tästä tulee hieman sellainen kuva.

    • Se oleellinen

      Minusta tuo narsististen piirteiden itsessään bongaaminen ja niiden tutkiskelu kuuluu tähän prosessiin (narsistista eroamiseen) ja on todella tuskallista, mutta tarpeellista pas-kaa. Yksi kamalista kamalin vaihe, mutta näköjään sekin täytyy läpi käydä. Se hirvittävä pelko ja ahdistus, että itse on samankaltainen hirviö, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ystävien kanssa keskustelu auttoi paljon. He nauraen onneksi vakuuttivat, että et ole muruseni narsisti. Kuten sanottua, narsistinen piirre tai pari on meissä varmaan kaikissa. Niitä kannattaa vähän tarkkailla itsessään, mutta ei niistä kannata pelästyä. Aika paljon epäolennaisuuksia on mielestäni noissa listoissa, joita liikkuu kirjoissa ja netissä.
      Ei ekstroverttiys vielä narsistia tee, eikä edes kyky maagiseen ajatteluun.

      Narsistilla ei ole:
      itsekritiikkiä,
      omaatuntoa nimeksikään,
      kykyä käsittää oman käytöksensä seurauksia tai ottaa niistä vastuuta,
      Taitoa asettua toisen asemaan eli empatiaa ja myötätuntoa,
      kunnioitusta muita kohtaan,
      katumusta,
      arvostusta,
      kiitollisuutta,
      Tunteita, kuten rakkautta.

      Narsisti ei suhteessa pidä toista samanarvoisena itsensä kanssa, eivätkä toisen toiveet tai tarpeet mene omien edelle.

      Jos narsisti osoittaa jotain edellä mainituista, se on teeskentelyä, oman elämän helpottamiseksi tai jonkin edun saavuttamiseksi, ei toisen onnelliseksi tai iloiseksi tekemisen vuoksi.


      Mielestäni nämä ovat oleellisia asioita

      • yhteenlaskutoimitus

        "Minusta tuo narsististen piirteiden itsessään bongaaminen ja niiden tutkiskelu kuuluu tähän prosessiin (narsistista eroamiseen) ja on todella tuskallista, mutta tarpeellista pas-kaa"

        Niin tuskin sitä omaa narsistisuuttaan hevin tulee ajatelleeksikaan jos aihe ei ole ennestään tuttu, että siltä osin kohtaaminen oletetun narsistin kanssa johtaa hyvin usein tuohon oman narsistisuuden pohtimiseen...

        Voisin jopa olla sitäkin mieltä, että tuo prosessi on hyvin tarpeellista itsekullekkin, vaikka pikkusen vieroksun tuota kun nimität itsetutkiskelua pas-kaksi...

        Enkä tiedä onko se ny niin pelottavaa huomata ettei itsekään ole täydellinen, virheetön ihminen...

        Mutta hyvinkin olleelisia asioita toit esiin, joita itsekukin voi miettiä sitten omalla kohdallaan, vaikka helpompaa se kait on nähdä roska toisen silmässä kuin tukki omassa silmässä...

      • 10-10=10

        Aika vainoharhainen tilanne..
        Narsistilla ei ole itsekritiikkiä jne..
        Eli tunnistat narsistin listaamistasi asioista?
        Hyvin monet ihmiset omaavat katumusta,kiitollisuutta jne..miten erotella näistä ihmiset jotka vain esittävät tuntevansa näitä asioita ja ovat siis narsisteja..
        Toisaalta olen täällä lukenut ettei narsisti tiedä olevansa "sairas" joten miksi hän osaisi esittää tunteita?
        Monet ihmiset manipuloivat muita työpaikalla,suhteessa ja jopa ystäviään esittämällä jotain muuta kuin ovat..miksi..oman elämän helpottamiseksi tai jonkun edun saavuttamiseksi.
        Itsekin löydän listastasi asioita jotka sopivat minuun ja ihmiseen josta olen eronnut ja jota voisin pitää narsistina mutta en tee sitä miltään nettisivuilta löydettyjen kuvausten ja listojen perusteella..noin vakavan asian toteamiseen tarvitaan taitava lääkäri ei mitään kotipsygologia tai työpaikka lääkäriä joka kertoo sinulle sen mitä tahdot kuulla.

    • Ohutnahka empaatikko

      Niin, kyllä minullakin on vähän sellainen fiilis, että "Yhteenlaskutoimitus" kuvittelee kakkien narsistin uhrien olevan ohutnahkaisia narsisteja vain, koska itse on löytänyt sen omineisuuden itsestään. Se on vähän ahdistavaa, vaikka muuten kommentit ovatkin toisinaan ihan kiinnostavia.
      Iso osa meistä on varmasti myös niitä lapsesta saakka päähän potkittuja ja mitätöityjä empaatikkoja ja sovittelijoita, eli melkoisen kaukana narsistisista. Jos jotenkin tahdot meitä syyllistää, niin kutsu sitten mieluummin vaikka läheisriippuvaisiksi, koska kuvittelemme julmuutta rakkaudeksi ja meidän on vaikea päästää irti suhteesta, vaikka se on meille pahaksi.Me olemme juuri niitä, jotka toivomme voivamme parantaa rakkaudellamme narsistin tunnekylmyyden ja olla osana parempaa maailmaa.
      Se ei ole narsismia, tai sitten kaikki muukin on. Höh.

      • yhteenlaskutoimitus

        "Niin, kyllä minullakin on vähän sellainen fiilis, että "Yhteenlaskutoimitus" kuvittelee kakkien narsistin uhrien olevan ohutnahkaisia narsisteja vain, koska itse on löytänyt sen omineisuuden itsestään"

        Niin sinulla on sellainen fiilis(=tunne), että kuvittelen kaikkien narsistien uhrien olevan ohutnahkaisia narsisteja...

        Jos ny kuitenkin kerron, ettei asia ole niin, en kuvittele, mutta itsekukin käsittelee näitä asioita omalta kantiltaan, että se kaikille/myös minulle suotakoon...

        Käsittääkseni täällä on lupa kirjoitttaa/pohtia aihetta narsismi kantilta jos toiselta/myös omasta näkökulmastaan käsin...

        Mitä tulee tuohon sinun...

        "Iso osa meistä on varmasti myös niitä lapsesta saakka päähän potkittuja ja mitätöityjä empaatikkoja ja sovittelijoita, eli melkoisen kaukana narsistisista.Me olemme juuri niitä, jotka toivomme voivamme parantaa rakkaudellamme narsistin tunnekylmyyden ja olla osana parempaa maailmaa. "

        Niin ei se ny minun mielestäni poikkea kovin paljon tästäkään ohutnahkaisen määritemästä...

        "Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi. Hän haluaa elämän voimien voittavan ja pyrkii itse omalta osaltaan korjaamaan olosuhteita ja muuttamaan itseään ristiriitaisten tilanteiden raukeamiseksi.

        Jotkut ohutnahkaiset narsistit ovat jääneet kaikkivoipaisuuden tunteen valtaan. Se on kuitenkin heissä syvällä kätkössä mielen uumenissa. Tämä kaikkivoipaisuus voi ilmetä vaikka siten, että he tuntevat syyllisyyttä lähes kaikesta maailmassa vallitsevasta pahuudesta. He uskovat jollain tavalla vaikuttaneensa sen syntyyn, ja pyrkivät kaikin keinoin sitä sitten poistamaan. He ovat hyvin tarkkoja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja moni löytääkin itselleen sopivan yhteiskunnan tarjoaman kanavan, jonka kautta asettuu taistelemaan paremman maailman puolesta. "

        http://narsismia.wordpress.com/

        Asiaa voi pohtia myös tuon jo aloittajan manitseman Salomaankin ajatusten pohjalta...

        http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

        Mielestäni täällä ihan suotta pelätään tuota narsisti sanaa...

      • Tuosta aiheesta olen

        " minullakin on vähän sellainen fiilis, että "Yhteenlaskutoimitus" kuvittelee kakkien narsistin uhrien olevan ohutnahkaisia narsisteja vain, koska itse on löytänyt sen omineisuuden itsestään. Se on vähän ahdistavaa, vaikka muuten kommentit ovatkin toisinaan ihan kiinnostavia."

        Tuosta aiheesta olen täällä palstalla joskus mekastanut minäkin... Että luulisi, että on jo käynyt selväksi, että emme kaikki ole läheisriippuvia, eli ohutnahkaisia.

        Iso osa voi olla sellaisia, joilla on pahoja ongelmia, mutta ei kaikki. Edelleenkään esim. minua ei ole potkittu päähän kuin sitten vasta aikuisena olen eksynyt parisuhteisiin, joissa on enemmän tai vähemmän ongelmia.

        Niissäkään en ole jäänyt rökitettäväksi, vaan olen sitten antanut takaisin, korjannut tilannetta ja/tai lähtenyt.

    • ei ollut normaali

      Mietin tällä hetkellä sitä että tulenko mahdollisessa uudessa suhteessa olemaan yhtä mustasukkainen ja yhtä paljon läheisyyttä tarvitseva? Ainakin nyt olo on sanoinkuvaamattoman läheisyydenkipeä. On niin lähimuistissa tuon miehen kanssa ihanat hetket, jolloin vain olimme lähekkäin. Alkaa olemaan liian tuskallinen olo nyt vaikka oli jo niin hyvä olo niinkuin ihan alussa tuossa kerron.Mietin päässäni niitä hyviä asioita mitä oli ja päähäni putkahtaa kaikenlaisia syitä miksi suhteemme voisi (muka) vielä onnistua. olen niin lähellä yhteydenottoa mutta pakko vaan olla ilmoittamatta mitään itsestään. Tuskaa lisäsi ehdottomasti se että mies oli kuin jäätä kun kohtasimme. Ei sanoja, käveli ohi kuin olisin ollut kuka tahansa. ja niinhän olinkin, kuka tahansa.

      • Kuule nyt ei ollut

        "Ainakin nyt olo on sanoinkuvaamattoman läheisyydenkipeä. On niin lähimuistissa tuon miehen kanssa ihanat hetket, jolloin vain olimme lähekkäin. Alkaa olemaan liian tuskallinen olo nyt vaikka oli jo niin hyvä olo niinkuin ihan alussa tuossa kerron."

        Kuule nyt ei ollut normaali. Sinun pitää tunnistaa oma seksuaalisuutesi. Etkö huomaa itse, miten aina, kun olette olleet yhdessä, et niin kauheasti välitä ja olet järkevämpi, sitten kun ette ole pitkään aikaan olleet, niin alat häntä kaihoamaan.

        Ei se seksi ole sellaista suorittamista välttämättä, josta usein puhutaan, vaan se vaikuttaa koko olemiseen homoneineen päivineen. Koko ajatuskulku saattaa lähteä rullaamaan seksin perässä ja usein lähteekin.

        Olet seksuaalisesti riippuvainen hänestä. Sinun pitäisi saada ymmärrettyä, että se, mitä häneltä seksin mukana saat, on liian kallis hinta. Kyllä se ohi menee aikanaan, mutta ei välttämättä heti. Anna vain ajan kulua. Jonain päivänä joku muu saattaa kiinnostaa sinua. Hae myös korvaavia kokemuksia ja elämyksiä.

    • hämmentynyt

      Kasvoin ympäristössä jossa toinen aikuinen oli narsisti. Minulla oli kuitenkin useita terveitä aikuisia elämässäni ja huomasin jo nuorena toisen vanhemman olevan jotenkin sairas ja välttelin hänen seuraa, vaikka siis olen suurimman osan elämästä narsistin kanssa elänyt en koe olevani uhri, ainakaan siinä mittakaavassa kuin toinen vanhempi joka hänen mielivallalle alistui.

      En ymmärrä siis tätä termiä ohutnahkainen narsisti, mielestäni uhria ei voi määritellä narsistiksi, sillä hänhän ei nauti tilanteesta millään lailla, vaan on ajautunut siihen vuosien saatossa salakavalasti.

      Mielestäni narsistin uhri ei ole sairas, eikä hän etsimällä etsi elämäänsä ihmistä joka voi hänet tuhota henkisesti.

      Tällä uhri vanhemmallani ei myöskään ole lapsuudessaan tai nuoruudessaan minkäänlaista kokemusta henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. Eli mikään alitajunnan juttu tämä ei myöskään ole (että alitajunnassa hakisi sellaista kohtelua mitä on tottunut saamaan). Voisiko joku siis perustella asian minulle? miski uhri on myös sairas? Hänethän on aivopesty!

      • hämmentynyt

        Lisäisin vielä että hän ei elänyt narsistin kanssa omasta tahdostaan, loppuvaiheessa häneltä oli riistetty oma tahto ja hän todella uskoi kaikki narsistin valheet.

        Silloinkin kuin hetkellisesti heräsi todellisuuteen, kauhistui ja päätti että nyt minun on pakko pelastaa itseni ja lapset, erota ja muuttaa pois. Siitä alkoi uhkailu "Minuahan ei jätetä, minä vien lapset", "poltan talon jos lähdet", "Etsin teidän käsiini ja teen elämästäsi helvettiä" ja oikeusjutulla uhkailu "Sinä et voi minua voittaa, ei kukaan tuollaista hullua usko". uhkaili myös itsemurhalla. jne. Eli hän pitää sinut pelon vallassa, pelosta uhri jää, ei omasta tahdosta! Yleensä tarvitaan jonkun ulkopuolisen apua jotta uhri rohkaistuu lähtemään, paras tapa tehdä se on ottaa välttämättömät tavarat ja häipyä kun narsisti ei ole paikalla sekä varmistaa ettei hän tiedä mihin olet mennyt eli olet turvassa mahd. kosto yritykseltä. Uhri ei todellakaan ole sairas, nauti tilanteesta tai alistu omasta tahdosta! kuluu vuosia toipua tapahtuneesta, ihmisen hyvyyteen menee luotto täysin.

      • yhteenlaskutoimitus
        hämmentynyt kirjoitti:

        Lisäisin vielä että hän ei elänyt narsistin kanssa omasta tahdostaan, loppuvaiheessa häneltä oli riistetty oma tahto ja hän todella uskoi kaikki narsistin valheet.

        Silloinkin kuin hetkellisesti heräsi todellisuuteen, kauhistui ja päätti että nyt minun on pakko pelastaa itseni ja lapset, erota ja muuttaa pois. Siitä alkoi uhkailu "Minuahan ei jätetä, minä vien lapset", "poltan talon jos lähdet", "Etsin teidän käsiini ja teen elämästäsi helvettiä" ja oikeusjutulla uhkailu "Sinä et voi minua voittaa, ei kukaan tuollaista hullua usko". uhkaili myös itsemurhalla. jne. Eli hän pitää sinut pelon vallassa, pelosta uhri jää, ei omasta tahdosta! Yleensä tarvitaan jonkun ulkopuolisen apua jotta uhri rohkaistuu lähtemään, paras tapa tehdä se on ottaa välttämättömät tavarat ja häipyä kun narsisti ei ole paikalla sekä varmistaa ettei hän tiedä mihin olet mennyt eli olet turvassa mahd. kosto yritykseltä. Uhri ei todellakaan ole sairas, nauti tilanteesta tai alistu omasta tahdosta! kuluu vuosia toipua tapahtuneesta, ihmisen hyvyyteen menee luotto täysin.

        "Eli hän pitää sinut pelon vallassa, pelosta uhri jää, ei omasta tahdosta!"

        Niin on uhreja on ja on uhreja, siinä kuin narsistejakin...

        Miten sen ny ilmaisisisin loukkaamatta ketään...

        Kuten sinun tapauksessasi toiset uhrit joutuvat pelkäämään sitä narsistiaan kun taas toiset uhrit ikävöivät ja kaipaavat ja haluavat palata...

        Ihan ny täällä keskustelupalstalla ei kannat lukea näitä kirjoituksia, kenenkään sillä tavoin, että ne olisivat tarkoitettu juuri sinulle tai liittyisivät sinun tuntemaasi tapaukseen...

        Että ymmärrän kyllä hämmennyksesi ja kiukustumisesi siltä pohjalta jos ajattelit, että puhun täällä sinun tarinasi uhrista...

    • hämmentynyt

      Todennäköisesti uhrit jotka ikävöivät narsistia, ovat vielä siinä huumassa, siinä epätodellisen ihanassa tunteessa kiinni, eivätkä ole vielä menettäneet omaa minäänsä alistamisen takia. Todennäköisesti tälläisessä tilanteessa narsisti ollut se jättäjä eikä päinvastoin. Tällöin narsisti on niskan päällä ja saa milloin tahansa takaisin tämän rakkauden janoisen tyypin jos sitä vain haluaa. Kaikki on hänelle peliä. Luultavasti pitää kyseistä uhria varalla tulevaisuutta ajatellen, tämä on yksi tapa jolla narsisti pyörittää ihmisiä, pitämällä "monta rautaa tulessa". Odottaa sitä hetkeä milloin kyseistä uhria voi jälleen hyväksikäyttää, milloin mistäkin.

      Eli olkoon sitten lievempi tapaus tai ääripää, millä perusteella uhri on myös narsisti? Tuntemani uhrit ovat saaneet kerättyä elämänsä pala palalta uudelleen kasaan, heistä kaikki elävät normaalia elämää uusien kumppaneiden kanssa, enkä nää heissä millään tasolla epätervettä narsismia? miten selität tämän? Voisiko todella olla että uhri on alunperin ollut terve? mutta narsisti on nähnyt hänessä ominaisuuksia jonka ansioista häntä on helppo hyväksikäyttää kuten empaattisuus, kiltteys ja hyväuskoisuus. Minkä takia uhri jonka narsisti valitsee olisi näyden ominaisuuksien takia narsisti?

      • ...

        Olen lukenut myös ohutnahkaisen narsismin määritelmää. Heillä on huono itsetunto, kokee syyllisyyttä kaikesta, tuntevat itsensä mitättömiksi, onnistumiset elämässä tuottavat myös syyllisyyttä jne. lista on loputon mutta tuossa muutama asia.

        Kyllä voin rehellisesti sanoa että tämä on tilanne kun on nasistin uhrina elänyt. Mutta tilanne ei ole tämä narsistin tavatessa, vaan hän muokkaa uhrista juuri tälläisen mitätöimällä, alistamalla jne. Kun narsistista pääsee eroon, alkaa tervehtyä pikkuhiljaa. Saa taas oman itsensä takaisin, uhrin tila on hetkellinen josta toupuu lopulta ehjäksi minäksi. Oppii arvostamaan ja rakastamaan itseä jälleen terveellä tavalla. Mutta paksunahkainen narsisti on ja pysyy, jatkaa samaa rataa.

        Eli paksunahkainen narsisti tekee uhristaan sairaan mutta "ohutnahkainen narsisti" tervehtyy ajan myötä omaksi itsekseen, uhria ei missään nimessä saa leimata tuolla tavalla. Kuka tahansa menettää mielenterveytensä jonkun hullun takia, se ei tarkoita että olet itsekkin hullu ja toivoton tapaus että et voisi oppia virheestäsi ja jatkaa elämää eteenpäin!

        ps. miten sen nyt ilmaisisi loukkaamatta sinua..et osannut vastata mitään kritiikkiini joten vastaan sinun puolesta. Huomaan että et oikeasti ole joutunut kokemaan vastaavaa joten sinuna en edes keskustelisi asiasta.

      • yhteenlaskutoimitus

        "Voisiko todella olla että uhri on alunperin ollut terve?"

        Kyllä varmaan niinkin on,

        mutta lukemani/hankkimani tiedon ja oman itsetutkiskeluni pohjalta olen päätynyt ajattelemaan että taustalla tuntuu usein olevan uhreilla sitä omaakin problematiikkaa, nimitettäköön sitä sitten terveen narsismin puutteeksi, läheisriippuvaisuudeksi, ohutnahkaisuudeksi, käänteisnarismiksi jne.

        Mutta noh, aihe on toki vaikea ja tunteitakin herättävä koska

        "Narsismista on julkaistu viime vuosina paljon erilaisia kirjoja. Edelleen siitä kirjoitetaan ja puhutaan hyvin paljon. Silti narsismin käsite saattaa olla suurelle yleisölle vieras, vaikeasti hahmotettava ja harhaanjohtava. Runsas termistö voi hankaloittaa myös aiheen ja ilmiön ymmärtämistä.

        Monissa valmiissa aineistoissa puhutaan esimerkiksi narsismista, narsistisesta häiriöstä, narsistisesta luonnehäiriöstä, narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista, minävaurioisesta, klassisesta ja rajatilanarsistista sekä psykopaatista. Elämme nyt aikakautta, jota sanotaan narsistiseksi.

        Myös narsismista ja terveestä narsismista puhuminen voi tuottaa hämmennyksiä. On aivan normaalia, että jokaisella meistä on joitakin narsistisia piirteitä. Vasta silloin, kun narsistisista piirteistä muodostuu epänormaalin käytöksen, ajattelun ja tunteiden pitkäaikainen yhdistelmä, alkaa toimintamme täyttää narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkistön."

        http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/

        Olen sitä mieltä, ettei erilaisia mielipiteitä ny kannata ottaa niin henkilökohtaisesti, että tässä ny ikäänkuin leimattaisiin sinun tunteamiasi uhreja narsisteiksi tai että väittäisin että totuus on että kaikki narsistien uhrit ovat ohutnahkaisia narsisteja...

        Yhden koulukunnan mukaan ny uhrikin voi narsisti tai uhrilla on taustalla jotain omaa problematiikkaa liittyen siihen miksi hän haksahti narsistiin ja suostui kaltoinkohdeltavaksi...

        Ihan kuten narsistejakin on joka lähtöön, niin on uhrejakin ja aiheesta keskustellaan ja on erilaisia mielipiteitä, harvemmin sitä yhtä totuutta löytyy mistään asiasta, saati niinkin monimutkaisesta asiasta kuin ihmissuhteista...

      • yhteenlaskutoimitus
        ... kirjoitti:

        Olen lukenut myös ohutnahkaisen narsismin määritelmää. Heillä on huono itsetunto, kokee syyllisyyttä kaikesta, tuntevat itsensä mitättömiksi, onnistumiset elämässä tuottavat myös syyllisyyttä jne. lista on loputon mutta tuossa muutama asia.

        Kyllä voin rehellisesti sanoa että tämä on tilanne kun on nasistin uhrina elänyt. Mutta tilanne ei ole tämä narsistin tavatessa, vaan hän muokkaa uhrista juuri tälläisen mitätöimällä, alistamalla jne. Kun narsistista pääsee eroon, alkaa tervehtyä pikkuhiljaa. Saa taas oman itsensä takaisin, uhrin tila on hetkellinen josta toupuu lopulta ehjäksi minäksi. Oppii arvostamaan ja rakastamaan itseä jälleen terveellä tavalla. Mutta paksunahkainen narsisti on ja pysyy, jatkaa samaa rataa.

        Eli paksunahkainen narsisti tekee uhristaan sairaan mutta "ohutnahkainen narsisti" tervehtyy ajan myötä omaksi itsekseen, uhria ei missään nimessä saa leimata tuolla tavalla. Kuka tahansa menettää mielenterveytensä jonkun hullun takia, se ei tarkoita että olet itsekkin hullu ja toivoton tapaus että et voisi oppia virheestäsi ja jatkaa elämää eteenpäin!

        ps. miten sen nyt ilmaisisi loukkaamatta sinua..et osannut vastata mitään kritiikkiini joten vastaan sinun puolesta. Huomaan että et oikeasti ole joutunut kokemaan vastaavaa joten sinuna en edes keskustelisi asiasta.

        "Eli paksunahkainen narsisti tekee uhristaan sairaan mutta "ohutnahkainen narsisti" tervehtyy ajan myötä omaksi itsekseen, uhria ei missään nimessä saa leimata tuolla tavalla."

        No tähän vastaan, että puhutaan ny eri asiasta liittyen tuohon ohutnahkaisen narsistin termiin liittyen...

        Kyllä se ohutnahkaisen narsistin syntyteoria alkaa niiltä samoilta syntysijoilta, sieltä varhaisesta lapsuudesta kuin sen paksunahkaisenkin...

        En väitä että kaikki uhrit ovat sellaisia, mutta jotkut saattavat olla...

        Mutta lähtökohtaisesti en ymmärrä sitäkään, miksi tästä ei saisi täällä puhua tai jotkut tuntuvan ottavan sen kovin henkilökohtaisesti. Jos asia ei kosketa itseä niin miksi se ylipäätään herättää niin suuria tunteita...

    • ...

      Niin sinun tietämyksesi perustuu tilastoihin ja "fakta tietoihin". Tässä on sinulle faktaa, jokainen ihminen on erilainen, jokaisella on erilaiset lähtökohdat, ympäristö, käsitys itsestä, oikeasta, väärästä jne.

      Et voi tilastojen ja tutkimusten perusteella väittää että kaikki uhrit ovat valmiiksi vajaavaisia, että heillä KAIKILLA on ongelmia ennenkuin tapaavat narsistin. Että he KAIKKI ovat huonolla itsetunnolla varustettuja, raukkoja joita se vetää kuin pässiä narussa! tai ovat läheisriippuvaisia, ohutnahkaisia jne.

      Sillä narsisti saa terveestä, hyvällä itsetunnolla varustetusta ihmisestä ajan mittään heikon alistujan, sen voin taata. Eli ei yleistetä, eikä leimata kaikkia uhreja turhaan! Kiitos.

      • yhteenlaskutoimitus

        "Tässä on sinulle faktaa, jokainen ihminen on erilainen, jokaisella on erilaiset lähtökohdat, ympäristö, käsitys itsestä, oikeasta, väärästä jne"

        Kyllä ja minäkin kuulun tuohon joukkoon...

        "Et voi tilastojen ja tutkimusten perusteella väittää että kaikki uhrit ovat valmiiksi vajaavaisia, että heillä KAIKILLA on ongelmia ennenkuin tapaavat narsistin. Että he KAIKKI ovat huonolla itsetunnolla varustettuja, raukkoja joita se vetää kuin pässiä narussa! tai ovat läheisriippuvaisia, ohutnahkaisia jne."

        Mitä taas tulee tuohon, niin en ole väittänytkään, että KAIKKI ovat, edelleen otat kovin henkilökohtaisesti tämän asian...

    • ...

      Mutta yleistät aika reippaasti. Haluan olla uhrien puolella tässä asiassa, olkoon sitten suuremmalla osalla huono itsetunto ennen narsistin tuloa kuvioon(vaikka oma kokemus on toinen). Mutta silti ei kukaan sellaista kohtelua toiselta ihmiseltä ansaitse.

      Enkä ymmärrä miksi sinua asia niin paljon kiinnostaa jos sinulla ei ole omia kokemuksia millään tasolla. Sinun kommentteja on koko "narsisti" palsta täynnä, tunnut ajattelevan kaiken järjellä ja luetun tiedon perusteella. Mikä ei välttämättä ole hyvä asia palstalla jossa ihmiset hakevat kokemuksia muilta, tietoa jokainen löytää netistä sitä halutessaan mutta vaikeampi on löytää ihmisiä joilla olisi samanlaisia kokemuksia ja jotka uskaltaisi niistä puhua ilman että tullaan leimatuksi. Suoraan sanoen en ymmärrä siis miksi tulet tietojasi tänne jakamaan? kun luulen että täälä halutaan vertaistukea mitä sinulla ei ole.

      • yhteenlaskutoimitus

        "Enkä ymmärrä miksi sinua asia niin paljon kiinnostaa jos sinulla ei ole omia kokemuksia millään tasolla."

        Noh, minulla on oma kokemukseni joka minut aikoinaan tämän aiheen pariin toi ja edelleen jos koen itse itseni "jonkin sortin narsistiksi" niin eikö sekin ole hyvin henkilökohtainen oma kokemus tähän aiheeseen liittyen...

        Mitä tuohon tulee...

        "Suoraan sanoen en ymmärrä siis miksi tulet tietojasi tänne jakamaan? kun luulen että täälä halutaan vertaistukea mitä sinulla ei ole."

        Niin olen monesti ennenkin todennut että tällä palstalla kirjoittelevat niin narsistit, uhrit kuin sekalainen joukko ihmisiä täysin "kasvottomina" tästä aiheesta oman kiinnostuksensa mukaan itselle tärkeistä kokemistaan asioista...

        Jos nyt katsoo tätäkin keskustelua, niin en minä ainakaan tiedä olenko tässä ny keskustellut yhden vaiko monen eri kirjoittajan kanssa...

        Mutta jos joku on oikeasti on huonossa jamassa ja kokee tarvitsevansa apua/vertaistukea itselleen niin oikeampi paikka vertaistuelle on NUT:n sivut ja mieluusti vielä sieltäkin henkilökohtainen kontakti oikeaan ihmiseen jonka henkilöllisyyden voi varmistaa...

        http://www.narsistienuhrientuki.fi/

        Mitä tulee tuohon...

        "Sinun kommentteja on koko "narsisti" palsta täynnä"

        Niin tuosta kuninkuuskirjoittajaksi itsensä nimeämän kirjoittajan yhteenlaskutoimitusta nimimerkkinään käyttävään kirjoittajaan liittyvästä ongelmastahan tämä keskustelu tuntui saavan alkunsa

        "Tuo yhteenlaskutoimitus on ärsyttävä, koska hän kommentoi joka viestiketjuun ja jotenkin tuntuu että hän uskoisi liikaa omiin kantoihinsa. Hän ei ikäänkuin anna tilaa muille kommentoijille ja aina hän on siellä, missä muutama toinen kommentoija voisi olla kertomassa eri näkökulmiaan."

        ja näköjään samaan ongelmaan sitten päädytään...

    • ...

      Poimit kommanteistani vain itsellesi mieluiset kohdat etkä näe kokonaisuutta. Osaan kyllä yhdistää tiedon, järjen ja tunteet. Huomaan teksti asustasi että sinulta puuttuu "tunnepuoli" tähän asiaan.

      Sanot olevasi "jonkin sortin narsisti". Siihen en sen enempää puutu mutta jos olisit niin luultavasti juuri paksunahkainen koska rivien välistä halveksit uhria, pidät häntä syyllisenä jos olen oikein ymmärtänyt. Lopuksi vielä korostat itseäsi jonkun sanomalla negatiivisella kommentilla. Huomaan että sinun kanssa on turha keskustella kun et voi uhrin tuntemuksiin samaistua. Linkkaat tietoa aiheesta, poimit tiettyjä kohtia tekstistä mihin vastaat, sekä linkkaat vertaistukiryhmän sivut :D jos et ole huomannut täälä kaikki keskustelevat kaikesta mikä liittyy narsismiin ja lähes kaikki hakevat jonkun tasoista tukea/vastauksia/kokemuksia ja jos koitat muuta väittää olet sokea.

    • ...

      "Mutta lähtökohtaisesti en ymmärrä sitäkään, miksi tästä ei saisi täällä puhua tai jotkut tuntuvan ottavan sen kovin henkilökohtaisesti. Jos asia ei kosketa itseä niin miksi se ylipäätään herättää niin suuria tunteita" - yhteenlaskutoimitus

      Ihmettelet miksi otan asian henkilökohtaisesti? Ensimmäisessä kommentissa totesin että toinen vanhempani oli narsisti. Tietäisit sen jos lukusit mihin vastaat! Mutta taidat olla niin keskittynyt itseesi että menee vähän ohi. Jos totta puhutaan käytät kaikkien muiden kirjoutuksia aasinsiltana eikä sinulla tunnu olevan omia mielipiteitä tai kokemuksia, vain nuo”faktasi”.

      Ja kyllä normaalille ihmiselle vaikea asia herättää kaikenlaisia tuntemuksia, eihän uskoisi? Jos olisit uhri, et suhtautuisi asiaan noin kylmästi, etkä syyllistäisi heitä. Arvaa mistä tiedän? Kun uhri lopulta pääsee irti narsistista hän on tuskan, surun, vihan, syyllisyyden, häpeän täyttämä. Kun hän alkaa toipua ja hyväksyä asian hän säälii ja halveksii narsistia. Lopulta kun hän todella vuosien kuluessa toipuu hän antaa anteeksi ihan kaiken, mutta ei unohda. Silloin hän on vapaa syyllisyydestä ja vihasta. Vapaa narsistista ja henkisesti vahvempi kuin koskaan. Jos olisit todella kokenut tuon kaiken et säälisi uhria (itseäsi) vaan olisit ylpeä että selviydyt. SIllä tuo paksunahkainen narsisti ei herää todellisuuteen koskaan.

      • yhteenlaskutoimitus

        "Linkkaat tietoa aiheesta, poimit tiettyjä kohtia tekstistä mihin vastaat, sekä linkkaat vertaistukiryhmän sivut :D jos et ole huomannut täälä kaikki keskustelevat kaikesta mikä liittyy narsismiin ja lähes kaikki hakevat jonkun tasoista tukea/vastauksia/kokemuksia ja jos koitat muuta väittää olet sokea. "

        Niin olen huomannut kyllä että täällä kaikki keskustelevat kaikesta mikä itsekunkin mielestä liittyy narsismiin, niinhän minäkin teen ja kukin tyylillään omana itsenään täällä on...

        Mitä tulee laittamiini linkkeihin niin kyllä linkitän tietoa, mikä mielestäni on yksi oleellinen asia, en ole niin viisas ja pidä omia mielipiteitäni minään faktana sillä tavoin, että joudun hyvin usein tosiaan turvautumaan itseäni viisaampien tutkittuun tietoon...

        ja linkitin myös vertaistuen sivut sitä tarvitseville vastineeksi tuohon sinun..."kun luulen että täälä halutaan vertaistukea mitä sinulla ei ole"

        Koska se ettei tämä palsta minun mielestäni ole tämän palstan luonteen vuoksi varsinaisesti mikään vertaistukipalsta juurkin siitä syystä ettemme voi koskaan tietää kenen/millaisen ihmisen kanssa täällä keskustelemme...

    • ohutnahka empaatikko

      No niin.

      Onpa todella mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu, teidän kahden välillä.
      Mielestäni te kummatkin olette oikeassa, vaikka edustattekin vastakkaisia näkökulmia.

      Yhteenlaskutoimituksen lukuisat kommentit näissä keskusteluissa laittavat miettimään, oletko kenties tämän palstan ylläpitäjä.

      Pidät selkeästi korkeimpana auktoriteettinasi Vakninia, jonka termi tuo "ohutnahkainen narsisti" alun perin lienee?

      Ymmärrän termin ja ymmärrän myös sen "kaikkivoipaisuuden" käsitteen, jonka mukaan empaatikoa voi pitää jonkinsortin narsistina, koska hän kuvittelee voivansa parantaa maailmaa ja vaikuttaa esim. narsistin (paksunahkaisen) parantumiseen.

      Siltikin se termi sekoittaa ja hämmentää mielestäni käsitteitä ja hämmentää ennestäänkin vaikeaa aihetta.

      Kuten aikaisemmin totesin, kuuluu itsessään narsististen piirteiden arviointi, kokemukseni mukaan, tähän narsistista (paksunahkaisesta) toipumisprosessiin. Itsetutkiskelu on aina hyväksi, tietysti, mutta "paskamaiseksi" tämän vaiheen tekee se, että se oman kokemukseni mukaan oli kaikkein tuskallisin, pelottavin ja sekavin vaihe koko prosessissa. Tuntui siltä, ettei missään ollut enää mitään järkeä ja logiikkaa ja että narsistille (Paksunahkaiselle) tuntemattomat syyn ja seurauksen mekaniikat ja rajat alkoivat itseltänikin hämärtyä - eli, narsisti oli päässyt nahkani alle ja manipulaation myrkky alkoi toimia.

      Jos oma prosessi jämähtää tähän vaiheeseen, putoaa pohja pois kokonaan omalta valmiiksi riistetyltä persoonalta ja arvoilta. Siihen ei yhdelläkään uhrilla ole varaa.

      Aikaisemminkin on monesti todettu (myös Vakninin mukaan), että ainoat keinot selviytyä vuorovaikutuksesta narsistin kanssa (siis sen paksunahkaisen), ovat pakeneminen tai peilaaminen.
      Peilaaminen tarkoittaa sitä, että alkaa toimia, kuten narsisti ja ajatella, kuten narsisti. Tämä tietenkin tarkoittaa, että myös uhrista tulee "koston kautta" peilaamansa kohde, eli narsisti.

      Nämä ovat niitä asioita, jotka tekevät tuon "ohutnahkainen narsisti" termin käytön mielestäni huonoksi valinnaksi. Se vaan kertakaikkiaan sekoittaa ennestäänkin vaikeasti hahmotettavaa kokonaiskuvaa.

      Vaikka usko omaan itseen parantajana tai maailmanparantajana voidaankin nähdä nbarsistisena piirteenä, on se edelleen mielestäni sen vastakohta, jota minä pidän oleellisena narsismin patologian kannalta.
      Narsistilla ei ole empatiaa, siis kykyä asettua toisen asemaan, ei myöskään kiitollisuutta, katumusta tai muutakaan tunne-elämää tai omaatuntoa.
      Nämä ovat niitä oilennaisia asioita, joihin kanattaa keskittyä, arvioitaessa sitä, onko joku tuhoava narsisti.

      Kuvitelmat omista parantajan kyvyistä, kyvystä rakastaa rakkaudetonta tai tarpeesta olla esillä ja tulla nähdyksi ja kuulluksi, eivät edelleenkään ole mielestäni oleellisia narsistin tunnistamisen kannalta, koska ne seikat eivät tee vielä ihmisestä tuhoavaa tunne-imuria ja ankeuttajaa, joka vie läheisiltään voimat, ja itsetunnon ja ajaa vain omaa etuaan.

      Tärkein merkki siitä, että on ollut suhteessa narsistiin on varmasti oma traumatisoituminen. Empatia ei traumatisoi ketään. Sen puute sen sijaa traumatisoi varmasti.

      Minä nautin Yhteenlaskutoimituksen kliinisen objektiivisesta näkökulmasta ja olen sitä mieltä, että hänen kommenttinsa maastottavat tätä palstaa ja tuovat useinkin villiä paranoijaa ja hurja tunnekaaosta realistiselle ja kiihkottomalle, objektiivisemmalle tasolle, mikä on hyvä asia.
      Minua hänen kiihkottomuutensa on kyllä joskus auttanut.

      Olen samaa mieltä ...n kanssa siitä, että Yhteenlaskutoimitukselta puuttuu subjektiivinen tunnekokemus tai -näkökulma, joka varmastikin on tärkeä, kokonaisuuden ja täydellisen ymmärtämisen kannalta.

      Esimerkiksi trauman käsittelyssä, yksi vaihe on älyllistämällä etäännyttäminen. Siitäkin pitäisi päästä yli ja jatkaa prosessia eteenpäin.

      Onko Yhteenlaskutoimitus jäänyt siihen omien narsististen puolten arviointivaiheeseen ja käsittelee sitä älyllistämällä kokemuksen ja prosessin?
      Jos näin on, on prosessi häneltäkin edelleen kesken, eikä lopullista vapautumista narsistista ole vielä tapahtunut.
      Siihen voisi viitata myöskin se, että hän viettää täällä niin paljon aikaansa.
      Vahvaan empatiaan viittaa se seikka, että hän väsymättä tukee kirjoittajia ja etsii tietoa narsistien uhreille.
      Mutta onko hän löytänyt sitä vastausta, joka häneneltä puuttuu päästäkseen itse eteenpäin?

      Ehkäpä se on juuri se asia, jonka jo mainitsinkin?
      Unohda hetkeksi se narsisti Vaknin ja hänen terminologiansa.
      Yhteenlaskutoimitus - SINÄ ET TODELLAKAAN OLE NARSISTI.

      ;)

      • yhteenlaskutoimitus

        No tässä kohtaa ny vastaan ajan puutteen vuoksi vaan joihinkin kohtiin...

        Esim. tähän liittyen

        "Yhteenlaskutoimituksen lukuisat kommentit näissä keskusteluissa laittavat miettimään, oletko kenties tämän palstan ylläpitäjä."

        Vastaan ettei minulla ole mitään tekemistä tämän palstan ylläpidon kanssa, en edes tarkkaan tiedä näistä keskustelupalstoista, miten näitä ylläpidetään. Tietotekniikka ei tosiaankaan ole ala josta ymmärtäisin kovinkaan paljon, kunhan ny vaan keskustelen täällä ja realisesti voin todeta, että olen varmaan jonkin verran addiktoinut aiheeseen...

        Mutta pikkusen ny näen ristiriitaakin tuossa sinun analyysissasi...

        Yhtäältä olet sitä mieltä, että minulta puuttuu subjektiivinen(=omakohtainen) kokemus aiheesta , mutta kohta perään pohdit, että ällylistämällä käsittelen kokemusta, eikä lopullista vapautumista ole narsistista tapahtunut...

        Mitä tuohon tulee...

        "Pidät selkeästi korkeimpana auktoriteettinasi Vakninia, jonka termi tuo "ohutnahkainen narsisti" alun perin lienee?"

        Tuohon vastaan, että tuskin termi ohutnahkainen narsisti on Vakninin vaan termin ovat luoneet jotkut näitä narsismiin liittyviä asioita/ongelmia pohtineet psykologit/psykoterpeutit, joiden pohjalta varmaan Vakninkin on omaksunut osan nph:n liittyvästä psykologisesta tiedostaan, koska käsittääkseni hänellä ei ko. alan koulutusta ole...


        Mutta joo, mulla on leipätaikina tuolla työstettävissä, että päätän ny tämän vastaukseni kysymykseen...

        Miksi haluat/koet tarvetta pohtia erityisesti yhteenlaskutoimituksena kirjoittavan ihmisen persoonaa?

    • ohutnahka empaatikko

      Miksipä en pohtisi sinua?
      Sehän on meidän empaatikkojen käytäntö.

      Kysymyksesi oli terapeuteille tyypillinen tapa kääntää kaikki potilaan omat kysymysket takaisin häneen.
      Et kuitenkaan ole se analyytikko, enkä minä potilaasi. Sinulla ei ole siihen auktoriteettia tai statusta täällä. Olemme tasavertaiset :)
      Yhtä hyvin voimme käsitellä sinun tapaustasi, kuin omaanikin.

      Ei tuossa ollut mitään ristiriitaa.
      Käsittelet asioita objektiivisesti, etäännyttäen ja jätät oman subjektiivisen kokemuksesi (sen, jonka vuoksi olet täällä) käsittelemättä.
      Sen subjektiivisen, oman tunnepuolen, puuttuminen kommenteissasi ei vaadi neroa, paljastaakseen sen, että kyse on omasta defenssistäsi eli jumiutuneesta prosessistasi.
      Sinulla siis on todennäköisesti se subjektiivinen kokemus, mutta jätät sen käsittelemättä.
      Koet olevasi nyt vahvalla maaperällä, löydetyäsi älyllisen tavan käsitellä asioita, mutta minun mielestäni se on jäykkä ja rajoittunut tapa käsitellä prosessia.
      Ei siis lopullinen katharsis :)

      Vaikka omaksutkin täällä terapeutin statuksen, et ole vapaa transferenssista.

      Ei empatia ole synonyymi typeryydelle, niin kuin täällä usein näytetään ajattelevan.

      Miksi etäännytät itsesi nimimerkistäsi? puhumalla siitä kolmannessa persoonassa. Eikö se ole taas vain yksi tapa olla käsittelemättä subjektiivista kokemustasi tunnetasolla? ;)

      Oletko mies?

      • yhteenlaskutoimitus

        "Oletko mies? "

        Jahas haluat jatkaa, no leivät tuolla kohoaa, että ehdin taas vastata...

        Mitä tulee tuohon kysymykseesi sukupuolestani ja tuohon subjektiiviseen kokemukseeni littyvään kannaottoosi...

        Niin minulla tuo kokemuksesta on sen verran aikaa, etten ny tavallaan enää elä siinä vaiheessa, itseäni, omaa persoonaani, jopa lapsuuttani ja kokemustani joka minut tämän aiheen pariin toi ja siihen liittyviä tunteitani, jopa kyvyttömyyttäni tuntea vihaa olen täällä palstalla jo ihan tarpeeksi käsitellyt...

        Mitä tulee noihin manitsemiisi termeihin jotka liittyvät psykoanalyysin niin jouduin googlettamaan ne, että mitä ne tarkoittivatkaan, että tuskin minusta terapeuttia saisi tekemälläkään...

        Psykologia, narsismi, itsetutkistelu, ihmisen mieli ovat kiehtovia aiheita, mutta mielestäni maallikon ei kannata liikaa niihinkään paneutua, kun ei tosiaankan ymmärrä/ole sitä koulutusta/tietoa, asiantuntijuutta...

        Että pitäydyn noiden suhteen mielummin enempi itseanalyysissa ja sitäkin harrastan vain ymmärtääkseni itseäni itseäni ja omia olojani/käyttätymistäni paremmin, joka sitten parhaassa tapauksessa saattaa johtaa sen toisenkin "ei niin täydellisen" ihmisen ymmärtämiseen/hyväksymiseen...

        Mitä tulee tuohon kolmannen persoonan käyttämiseen tuossa yhteydessä, niin hetken pohdin itsekin, että kieliikö se itsekkyydestä jos laitan minun persoonastasi ja päädyin sitte laittamaan yhteenlaskutoimituksen...

        Tää on tämmöstä, ehkä toikin "kumpiko parempi" on tyypillistä tämmöselle persoonalle kuin minä olen, josta tullaan siihen ajatukseen, että jos minä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen...

        No ny katkes ajatus, mutta pointti oli se, että hyväksymäämme niin ihmisten/mielipiteitten erilaisuus myös tähän aiheeseen liittyen...

    • ...

      ”Niin, mutta yleensä sen toisen osan puolen arvot ja tavat sitten koetaan pahoiksi ja hyvin usein sitten tuomitaan koko ihminen/ kansakunta... ”

      ”puuttuu se kyky joko asettua toisen ihmisen asemaan tai sitten ne toiset ajatellaan ikäänkuin ei-ihmisinä... ”

      ”Niin ihmisellä on aina ihmisarvonsa sillä kaikista kurjimmallakin ja hän ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä, sama koskee myös narsistia, vaikka täällä palstalla heistäkin puhutaan välillä ikäänkuin ei-ihmisinä... ”




      Tälläistä kommenttia löytyy sinulta ”älä koskaan ota ”uhria”! - palstalta. Uhrin jatkuva syyllistäminen sekä narsistin positiivisessa valossa näkeminen kertoo sinusta aivan kaiken. En ole tunteeton ihminen ymmärrän itsekkin että narsisti on olosuhteiden eli kasvattiensa ”uhri”.

      Vuosia koitin rakastaa, ymmärtää ja puhua narsistille järkeä, kiitokseksi sain aina puukosta selkään. Uhrinko tulisi sinusta kestää koko loppu elämänsä epäinhimillistä kohtelua vain siksi että narsistia tulee ymmärtää? Eihän hän osaa rakastaa tai halua muille hyvää?! kyllä narsisti on silmissäni hirviö. Hän on täynnä vihaa ja katkeruutta jonka jokainen uhri hänen elämänsä aikana saa kokea nahoissaan.

      Narsismi on mielestäni kuin kostonkierre. Lapsi on kokenut paljon vääryyttä, hänen tarpeita ei ole täytetty varhaislapsuudessa. Tästä syystä narsisti elää maapallolla tuottaen lukemattomille uhreille tuskaa. Hän siirtää oman syyllisyyden, tuskan, kivun ja vihan uhriinsa. Manipulointi, alistaminen, henkinen ja fyysinen väkivältä, patologinen valehtelu ..listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tämä on se hinta minkä uhri maksaa narsistin pahasta olosta, mikä on sairasta!

      Ja aikaisemmalla kommentoijalle kyllä hän on paksunahkainen. Kuten huomaatte hän ei tunnepohjaisiin teksteihin osaa vastata mitään ja välttelee niitä (yksi tekosyy ollut ajanpuute,kuitenkin hän kirjoittaa tänne 24/7). Mutta kaikkea EI TUNNEPERÄISTÄ analysoi mielellään. Kuten ”oletko ylläpitäjä?” ,”näen ristiriitaa analyysissasi” tai ”oletko mies?” jne. Mutta tunne peräiset jättää AINA välistä. Eli ohutnahka empaatikko et voisi olla tässä enempää väärässä.”Vahvaan empatiaan viittaa se seikka, että hän väsymättä tukee kirjoittajia ja etsii tietoa narsistien uhreille”. Minun silmissä hän on tunnekylmin kirjoittaja koko palstalla.

      Ei hän ole täälä uhreja auttamassa, päinvastoin. Kerää itselleen uhreista tietoa ja samalla saa hakemaansa huomioita. Susi lampaan vaatteessa.

      • yhteenlaskutoimitus

        Jassoo että tämmöstä taas...

        Ensinnäkin tulee linkki tuohon keskusteluun josta olit nuo muutamat kommentit poiminut...

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12414794

        Mitä tulee tuohon...

        "Kuten huomaatte hän ei tunnepohjaisiin teksteihin osaa vastata mitään ja välttelee niitä (yksi tekosyy ollut ajanpuute,kuitenkin hän kirjoittaa tänne 24/7)"

        Tuohon 24/7 juttuusi liittyen , että jos tosissasi uskot asian olevan noin, niin ilmeisesti sinulla on joko harhoja tai pakkomielle minusta koska väittämäsi ei pidä paikkaansa minun todellisuudessani...

        Mitä tulee noihin tunteisiini liittyviin asioihin, niin pidätän siinäkin itselleni oikeuden joko kertoa omista tunteistani tai olla kertomatta niistä...

        Kyky ilmaista tunteita on hyvä asia, mutta sen lisäksi tarvitaan myös kykyä säädellä tunteita ja itsehillintää...

        "Tunteiden säätely

        Tunteiden säätely on tunteiden hallintaa ja itsehillintää. Se on kykyä käsitellä tunteita sopiviksi paloiksi, niin että ne eivät käy ylivoimaisiksi itselle tai tilanteeseen nähden, eivätkä vahingoita ketään. Säätelystä voi puhua myös tunteiden annosteluna; kykynä kokea ja ilmaista niitä sopivan kokoisina.

        Jos ei osaa säädellä tunteita, seurauksena voi olla hallitsemattomia tunteenpurkauksia, ajautumista tunteiden vietäväksi ja vellomista turhan pitkään hankalissa tuntemuksissa.

        Kun ei ole tunteiden armoilla, voi toimia paremmin arjessa. Kyky säädellä omia tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa, lisää itseluottamusta ja lisää tavoitteellisen toiminnan mahdollisuuksia. Tunteiden taitavat säätelijät ovat helpommin sinut itsensä kanssa, ja he voivat toipua nopeammin myös elämän kolhuista ja pettymyksistä. "

        http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunnetaidot/tunnetaitojen_perusteet

        No joo tämmöstä ny tuli taas minulta tähän kohtaan, puhetta tunteista ilman sen kummempaa tunnekuohua ja toivon mukaan tämä minuun liittyvä tunnekuohukin ny pikkusen jo laatuisi...

        Huomiota toki annatte minulle yllin kyllin tällä paasaamisella, mikä tuntuu minusta jo ihan liialliselta ja kiusalliseltakin...

        Vielä jäin miettimään tuota sinun "kerää uhreista tietoa"

        Mitä helkkarin tietoa tälläisellä palstalla voi kenestäkään saada jossa ei tiedä huutahäivää keitä/millaisia ihmisiä tarinoiden taustalla olevat ihmiset ovat...

        Edelleen pitädyn siinä jo ammoin omaksumassani ajatuksessa että netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa...

        Sen vuoksi täällä yritän pysyä siinä asiassa mitä kerrotaan miettimättä/saati dignosoimatta sen kummmin ihmisiä tarinan takana...

        Vaikka lipsahduksia tuonkin asian suhteen minullekkin on tapahtunut...

        Että pikkusen ny jäitä hattuun näiden asioiden/tarinoiden/kirjoittajien/uhrien/ narsistien suhteen, oikea elämä/todellisuus ny kuitenkin eletään muualla kuin netissä...

      • ...
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Jassoo että tämmöstä taas...

        Ensinnäkin tulee linkki tuohon keskusteluun josta olit nuo muutamat kommentit poiminut...

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12414794

        Mitä tulee tuohon...

        "Kuten huomaatte hän ei tunnepohjaisiin teksteihin osaa vastata mitään ja välttelee niitä (yksi tekosyy ollut ajanpuute,kuitenkin hän kirjoittaa tänne 24/7)"

        Tuohon 24/7 juttuusi liittyen , että jos tosissasi uskot asian olevan noin, niin ilmeisesti sinulla on joko harhoja tai pakkomielle minusta koska väittämäsi ei pidä paikkaansa minun todellisuudessani...

        Mitä tulee noihin tunteisiini liittyviin asioihin, niin pidätän siinäkin itselleni oikeuden joko kertoa omista tunteistani tai olla kertomatta niistä...

        Kyky ilmaista tunteita on hyvä asia, mutta sen lisäksi tarvitaan myös kykyä säädellä tunteita ja itsehillintää...

        "Tunteiden säätely

        Tunteiden säätely on tunteiden hallintaa ja itsehillintää. Se on kykyä käsitellä tunteita sopiviksi paloiksi, niin että ne eivät käy ylivoimaisiksi itselle tai tilanteeseen nähden, eivätkä vahingoita ketään. Säätelystä voi puhua myös tunteiden annosteluna; kykynä kokea ja ilmaista niitä sopivan kokoisina.

        Jos ei osaa säädellä tunteita, seurauksena voi olla hallitsemattomia tunteenpurkauksia, ajautumista tunteiden vietäväksi ja vellomista turhan pitkään hankalissa tuntemuksissa.

        Kun ei ole tunteiden armoilla, voi toimia paremmin arjessa. Kyky säädellä omia tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa, lisää itseluottamusta ja lisää tavoitteellisen toiminnan mahdollisuuksia. Tunteiden taitavat säätelijät ovat helpommin sinut itsensä kanssa, ja he voivat toipua nopeammin myös elämän kolhuista ja pettymyksistä. "

        http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunnetaidot/tunnetaitojen_perusteet

        No joo tämmöstä ny tuli taas minulta tähän kohtaan, puhetta tunteista ilman sen kummempaa tunnekuohua ja toivon mukaan tämä minuun liittyvä tunnekuohukin ny pikkusen jo laatuisi...

        Huomiota toki annatte minulle yllin kyllin tällä paasaamisella, mikä tuntuu minusta jo ihan liialliselta ja kiusalliseltakin...

        Vielä jäin miettimään tuota sinun "kerää uhreista tietoa"

        Mitä helkkarin tietoa tälläisellä palstalla voi kenestäkään saada jossa ei tiedä huutahäivää keitä/millaisia ihmisiä tarinoiden taustalla olevat ihmiset ovat...

        Edelleen pitädyn siinä jo ammoin omaksumassani ajatuksessa että netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa...

        Sen vuoksi täällä yritän pysyä siinä asiassa mitä kerrotaan miettimättä/saati dignosoimatta sen kummmin ihmisiä tarinan takana...

        Vaikka lipsahduksia tuonkin asian suhteen minullekkin on tapahtunut...

        Että pikkusen ny jäitä hattuun näiden asioiden/tarinoiden/kirjoittajien/uhrien/ narsistien suhteen, oikea elämä/todellisuus ny kuitenkin eletään muualla kuin netissä...

        "No joo tämmöstä ny tuli taas minulta tähän kohtaan, puhetta tunteista ilman sen kummempaa tunnekuohua"

        Todistit taas juuri asian mistä puhuin, ei millään pahalla eli puhut omista tunteista analyyttisesti ja yleistäen. Eikä minua nyt kauheasti kiinnosta oletko tunteellinen ihminen vai et. Lähinnä sinun kirjoituksissa pisti miettimään sinun tapa tuoda asioita esille ja tapa puhua asioista. Sillä tavalla melko tunnekylmää tekstiä narsistin uhrilta. Ja myös ristiriitaista puhua narsisteista positiivisesti jos on ollut uhri. Oikeastaan se epäloogisuus ihmetyttää.

      • ...
        ... kirjoitti:

        "No joo tämmöstä ny tuli taas minulta tähän kohtaan, puhetta tunteista ilman sen kummempaa tunnekuohua"

        Todistit taas juuri asian mistä puhuin, ei millään pahalla eli puhut omista tunteista analyyttisesti ja yleistäen. Eikä minua nyt kauheasti kiinnosta oletko tunteellinen ihminen vai et. Lähinnä sinun kirjoituksissa pisti miettimään sinun tapa tuoda asioita esille ja tapa puhua asioista. Sillä tavalla melko tunnekylmää tekstiä narsistin uhrilta. Ja myös ristiriitaista puhua narsisteista positiivisesti jos on ollut uhri. Oikeastaan se epäloogisuus ihmetyttää.

        Yhteenlaskutoimitus, haluaisin pyytää sinulta anteeksi. Ei ole tarkoitus loukata sinua tai ketään muutakaan.

        Joskus kun on itselle lähellä oleva asia, tulistuu herkästi pienestäkin provosoinnista.

        On hyvä tietää perusasiat sairaudesta mutta joskus liika lukeminen aiheesta hämärtää omia ajatuksia ja tunteita. Niillekkin tulee antaa tilaa että voi alkaa läpi käydä tapahtumia. Joku onkin täälä sinulle saman asian sanonut hieman eri muodossa.

      • ...
        ... kirjoitti:

        Yhteenlaskutoimitus, haluaisin pyytää sinulta anteeksi. Ei ole tarkoitus loukata sinua tai ketään muutakaan.

        Joskus kun on itselle lähellä oleva asia, tulistuu herkästi pienestäkin provosoinnista.

        On hyvä tietää perusasiat sairaudesta mutta joskus liika lukeminen aiheesta hämärtää omia ajatuksia ja tunteita. Niillekkin tulee antaa tilaa että voi alkaa läpi käydä tapahtumia. Joku onkin täälä sinulle saman asian sanonut hieman eri muodossa.

        Nyt on pakko sanoa vielä tämän verran. Olet uskomattoman ylimielinen kun et vastaa anteeksipyyntööni. Ohutnahka empaatikolla vastaat positiiviseen palautteeseen mutta hänen kritiikkiä et huomio (niinkuin et kenenkään muunkaan).

        Mitä jos alkaisit muiden kirjoittajien analysoinnin sijaan analysoimaan itseäsi? Eli tunnistamaan omien vahvuuksien lisäksi myös omat kehittämiskohteet.

      • yhteenlaskutoimitus
        ... kirjoitti:

        Nyt on pakko sanoa vielä tämän verran. Olet uskomattoman ylimielinen kun et vastaa anteeksipyyntööni. Ohutnahka empaatikolla vastaat positiiviseen palautteeseen mutta hänen kritiikkiä et huomio (niinkuin et kenenkään muunkaan).

        Mitä jos alkaisit muiden kirjoittajien analysoinnin sijaan analysoimaan itseäsi? Eli tunnistamaan omien vahvuuksien lisäksi myös omat kehittämiskohteet.

        "Nyt on pakko sanoa vielä tämän verran. Olet uskomattoman ylimielinen kun et vastaa anteeksipyyntööni. Ohutnahka empaatikolla vastaat positiiviseen palautteeseen mutta hänen kritiikkiä et huomio (niinkuin et kenenkään muunkaan)."

        No tässä kohtaa tulkitset vastaamattomuuteni väärin...

        Tosiasia on tuohon viestiisi liittyen, etten ole huomannut sitä kun se on täällä välissä kun yleensä kun palaan lukemaan näitä pidempiä ketjuja, tulen vierittääneeksi ketjun alas ja etsin uutta komennttia sieltä lopusta päin jolloin nämä väliin tulleet jäävät joskus huomaamatta...Nyt se huomoin kun jouduin vierittämään näin ylös lukeakseni viimeksi tulleen kommentin...

        Mitä tulee tuohon ohutnahkaempaatikon kritiikiin, jos sen nyt pelkästään sellaiseksi haluaa tulkita, niin sekin kyllä tuli huomioiduksi ja omalla tavallani sen ilmaisinkin...

        "Minäkin arvostan sinun mielipiteitäsi/näkökulmaasi tässä kohtaa, että kuten sanoit pohtimista riittää itsekullakin itse itsessään ja tuskin valmiiksi tullaan koskaan..."

        Mutta tähän sinun asiaasi liittyen, anteeksipyyntösi on nyt huomioitu...

      • ...
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Nyt on pakko sanoa vielä tämän verran. Olet uskomattoman ylimielinen kun et vastaa anteeksipyyntööni. Ohutnahka empaatikolla vastaat positiiviseen palautteeseen mutta hänen kritiikkiä et huomio (niinkuin et kenenkään muunkaan)."

        No tässä kohtaa tulkitset vastaamattomuuteni väärin...

        Tosiasia on tuohon viestiisi liittyen, etten ole huomannut sitä kun se on täällä välissä kun yleensä kun palaan lukemaan näitä pidempiä ketjuja, tulen vierittääneeksi ketjun alas ja etsin uutta komennttia sieltä lopusta päin jolloin nämä väliin tulleet jäävät joskus huomaamatta...Nyt se huomoin kun jouduin vierittämään näin ylös lukeakseni viimeksi tulleen kommentin...

        Mitä tulee tuohon ohutnahkaempaatikon kritiikiin, jos sen nyt pelkästään sellaiseksi haluaa tulkita, niin sekin kyllä tuli huomioiduksi ja omalla tavallani sen ilmaisinkin...

        "Minäkin arvostan sinun mielipiteitäsi/näkökulmaasi tässä kohtaa, että kuten sanoit pohtimista riittää itsekullakin itse itsessään ja tuskin valmiiksi tullaan koskaan..."

        Mutta tähän sinun asiaasi liittyen, anteeksipyyntösi on nyt huomioitu...

        "Olet ilmiselvästi älykäs ja älyllinen tyyppi, mutta jos kaikesta itsetutkiskelustasi huolimatta, et huomaa, tai tunnusta tunnepuolen puuttumista, voi olla, että petät itseäsi kehäpäätelmälläsi." - ohutnahka empaatikko

        Ei muuta lisättävää.

      • yhteenlaskutoimitus
        ... kirjoitti:

        "Olet ilmiselvästi älykäs ja älyllinen tyyppi, mutta jos kaikesta itsetutkiskelustasi huolimatta, et huomaa, tai tunnusta tunnepuolen puuttumista, voi olla, että petät itseäsi kehäpäätelmälläsi." - ohutnahka empaatikko

        Ei muuta lisättävää.

        "Ei muuta lisättävää. "

        Niin jatkoksi hän esitti myös tämän lauseen...

        "Vain sinä tiedät, ilmennätkö ja osoitatko tunteitasi elämässäsi. "

        Johon vastasin tähän tapaan...

        "Niin vain minä tiedän tuon asian..."

        Tuossa anteeksipyyntösi yhteydessä jo mainitsikin, että sinun mielestäsi(sinun kokemuksesi) mukaan sivuutan kritiikin...

        Jos ny minä sitten kerron oman kokemukseni tuosta manitsemastasi kritiikistä , niin en kokenut tuota arvosteluksi vaan hyvää tarkoittavaksi opastukseksi, jonka toivon mukaan koin välittäväni hänelle tuolla vastauksellani...

        "Minäkin arvostan sinun mielipiteitäsi/näkökulmaasi tässä kohtaa, että kuten sanoit pohtimista riittää itsekullakin itse itsessään ja tuskin valmiiksi tullaan koskaan..."

      • ...
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Ei muuta lisättävää. "

        Niin jatkoksi hän esitti myös tämän lauseen...

        "Vain sinä tiedät, ilmennätkö ja osoitatko tunteitasi elämässäsi. "

        Johon vastasin tähän tapaan...

        "Niin vain minä tiedän tuon asian..."

        Tuossa anteeksipyyntösi yhteydessä jo mainitsikin, että sinun mielestäsi(sinun kokemuksesi) mukaan sivuutan kritiikin...

        Jos ny minä sitten kerron oman kokemukseni tuosta manitsemastasi kritiikistä , niin en kokenut tuota arvosteluksi vaan hyvää tarkoittavaksi opastukseksi, jonka toivon mukaan koin välittäväni hänelle tuolla vastauksellani...

        "Minäkin arvostan sinun mielipiteitäsi/näkökulmaasi tässä kohtaa, että kuten sanoit pohtimista riittää itsekullakin itse itsessään ja tuskin valmiiksi tullaan koskaan..."

        Hyvää tarkoittavaksi nimenomaan minäkin sen tulkitsin. Minun näkökulmasta et vain sisäistä koko asiaa ja tunteet tuntuu olevan sinulle muutenkin aika vieras käsite.

        Olisihan se hienoa jos narsistin uhrina osallistuisit keskusteluun kertomalla kokemuksiasi ja niiden herättämiä ajatuksia/tunteita. Kukaan ei sinua tähän kuitenkaan pakota. Pistää kuitenkin miettimään mikä sinun motiivi on olla täälä keskustelussa jos et oikeasti halua puhua asiasta, vaan pohdiskella ja mietiskellä erilaisia käsitteitä ja muiden kirjoittajien kertomuksia. Mutta opahan on asiasi, en jaksa enään tästä kanssasi väitellä.

      • yhteenlaskutoimitus
        ... kirjoitti:

        Hyvää tarkoittavaksi nimenomaan minäkin sen tulkitsin. Minun näkökulmasta et vain sisäistä koko asiaa ja tunteet tuntuu olevan sinulle muutenkin aika vieras käsite.

        Olisihan se hienoa jos narsistin uhrina osallistuisit keskusteluun kertomalla kokemuksiasi ja niiden herättämiä ajatuksia/tunteita. Kukaan ei sinua tähän kuitenkaan pakota. Pistää kuitenkin miettimään mikä sinun motiivi on olla täälä keskustelussa jos et oikeasti halua puhua asiasta, vaan pohdiskella ja mietiskellä erilaisia käsitteitä ja muiden kirjoittajien kertomuksia. Mutta opahan on asiasi, en jaksa enään tästä kanssasi väitellä.

        "Olisihan se hienoa jos narsistin uhrina osallistuisit keskusteluun kertomalla kokemuksiasi ja niiden herättämiä ajatuksia/tunteita"

        Ne kaikki ovat kyllä täällä palstalla luettavissa, etten koe enää tässä vaiheessa tarvetta palata niihin...

        Käsittääkseni kuitenkin tämä palsta on tarkoitettu ihan kaikenlaiselle keskusteluille, myös yleisluontoiselle, että siltä osin puolustan paikkaani osallistua omalla tavallankin keskusteluun tällä palstalla...

        Mutta joo, kuten toteat omianihan ovat asiani.
        Jostain syystä sinä ny vaan juutuit liikaksi pohtimaan minua ja minun asioitani, kuten minäkin juutun joskus jopa pohdiskelemaan muiden kertomuksia...

        Tämmöstä tää ny vaan joskus on.
        Jatketaan harjoituksia...

    • Otan ja sivusta väh.

      "Uhrinko tulisi sinusta kestää koko loppu elämänsä epäinhimillistä kohtelua vain siksi että narsistia tulee ymmärtää? Eihän hän osaa rakastaa tai halua muille hyvää?! kyllä narsisti on silmissäni hirviö. Hän on täynnä vihaa ja katkeruutta jonka jokainen uhri hänen elämänsä aikana saa kokea nahoissaan. "

      Otan ja sivusta vähän kantaa tähän keskusteluun. Olen kirjoitellut ja lukenut täällä ja parin vuoden ajan.

      Aavistan ylt:n kannan tuohon ...:lta lainaamani kohtaan.

      Se kuuluisi suurinpiirtein näin: "Ei tietenkään uhrin kuulu jäädä suhteeseen..". ja sitten tulee se lause: miksi makaat maassa, jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi? tms, jotenkin noin.

      Mutta minun mielestäni ylt (kun luet tätä ; )) sinulta on jotenkin jäänyt ymmärtämättä se kohta, että irtiottoon nimenomaan narsistista kuuluu vaihe, jossa hänet täytyy diskata mielestään rajuin mielipitein... se ei muuten onnistu.

      Tuohon asiaan liittyy juuri se, että sinä et ollut yltiöpäisen rakastunut omaan ännääsi, kuten sitten taas suurin osa kirjoittajista taistelee/on taistellut rakkaudentuntedensa kanssa. Juuri se rakastuneisuus tekee irtaantumisesta niin vaikean ja vaatii vastapainoksi julmiltakin tuntuvat omien tunteidensa kääntämisen nimenomaan narsistia vastaan.

      Muuten olet minun mielestäni hyvin ymmärtänyt sen, että prosessi ottaa aikaa.

    • ...

      Olen uhrina käynyt asiat läpi perusteellisesti, olen käynyt terapiassa narsistin jättämän masennuksen takia ja tervehtynyt, myös ilman mitään lääkityksiä. Ja kyllä kaikki tunneskaalat on käyty läpi tätä asiaa läpi käydessä. Olen tällä hetkellä henkisesti tasapainoinen henkilö. Mutta siinä vaiheessa kun syyllistetään sitä uhria narsistin mielenvikaisuudesta ollaan metsässä. Eli siihen lähinnä olen ottanut kantaa, uhria ei tule syyllistää, etenkin kun on kyse narsistin psyykkeen viallisuudesta. Ja ei en ole rakastunut kyseiseen narsistiin, tunteeni häntäkohtaan ovat hyvin neutraalit koska olen jättänyt hänet omaan arvoonsa vuosia sitten, enkä ole tekemisissä. Käsittääkseni kuitenkin edelleen on kyse varhaislapsuudessa kehittyvästä "luonnehäiriöstä". Eikä näin ollen tervettä uhria voi hänen toiminnastaan syyllistää! Mikä siinä on kuin kaikki täälä tulkistee kirjoituksia niinkui itse haluaa ja vääristelee sanomisia? olen tehnyt erittäin selväksi että uhria ei tule syyllistää eikä leimata, se on ollut pointti kaikessa mitä puhun.

      • Lainaus sinulta,

        "Vuosia koitin rakastaa, ymmärtää ja puhua narsistille järkeä, kiitokseksi sain aina "

        Lainaus sinulta, ... Sitten kirjoitin:

        "kuten sitten taas suurin osa kirjoittajista taistelee/on taistellut rakkaudentuntedensa kanssa. Juuri se rakastuneisuus tekee irtaantumisesta niin vaikean ja vaatii vastapainoksi julmiltakin tuntuvat om"

        Joten ???

    • ...

      En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tästä tapahtuneesta on vuosia eli puhuin kokemuksestani silloin! en nyt. Ymmärrätkö? puhuin menneessä aikamuodossa. Mikä on sinusta ongelma?

    • ...

      "en ole rakastunut kyseiseen narsistiin, tunteeni häntä kohtaan ovat hyvin neutraalit koska olen jättänyt hänet omaan arvoonsa vuosia sitten, enkä ole tekemisissä."

      Tässä lainaus tekstistä jonka ohitit.

      • Olen lukenut kirj.

        "Ja ei en ole rakastunut kyseiseen narsistiin, tunteeni häntäkohtaan ovat hyvin neutraalit koska olen jättänyt hänet omaan arvoonsa vuosia sitten, enkä ole tekemisissä. Käsittääkseni kuitenkin edelleen on kyse varhaislapsuudessa kehittyvästä "luonnehäiriöstä". Eikä näin ollen tervettä uhria voi hänen toiminnastaan syyllistää! Mikä siinä on kuin kaikki täälä tulkistee kirjoituksia niinkui itse haluaa ja vääristelee sanomisia? olen tehnyt erittäin selväksi että uhria ei tule syyllistää eikä"

        Olen lukenut kirjoittamasi tekstit tästä ketjusta. Olen kanssasi sitä myöden samaa mieltä, mitä tulee uhrien syyllistämiseen.

        Sitä en nyt ymmärrä, että mikä tuossa minun vastauksessani oli sinun mielestäsi vialla, vai eikö ollutkaan? Ymmärsinkö jotain väärin.

        En ole mitenkään sanonut, että olisit rakastunut "häneen edelleen", en puolikkaalla vihjeelläkään.

        Että mikä mahtoi mennä pieleen. En ole "ohittanut tuotakaan lausetta, jonka kirjoitit, vaan ihan sen olen ymmärtänyt.

        Kirjoitan siis tuolla "kaikualulla", jossa kertaan kommentin alun nimimerkissä.

        Kysymys: kenelle tarkoitit tuon "Mikä siinä on kun kaikki täällä tulkitsee kirjoituksia niinkui itse haluaa ja vääristelee sanomisia?"

    • ...

      Pakko vielä selventää hieman, koska on tullut väärinymmärrystä.
      Kyseessä ei ollut parisuhde, enkä valinnut häntä elämääni. Kerroin omat parantumisen vaiheet ja että olen antanut anteeksi, haluan uhrien teitävän että se on mahdollista. Mutta tämä ei tarkoita sitä että hyväksyisin narsistin teot, siinä on suuri ero. Toki olen myös uhrien puolella tämän jälkeenkin ja puhun heidän puolestaan enkä narsistin. Se ei tarkoita että olisin edelleen tunnesiteessä narsistiin. Eli ymmärsin kirjoituksesi väärin luulin että vihjasit asian olevan näin. Pahoittelen sitä. Joskus sitä itsellä tulee hyvin paljon väärinkäsityksiä ihan vaan siksi kun olen hyvin suorapuheinen ja jos joku kertoo jotain kiertäen saatan käsittää helposti väärin.

      • Jaa jaa. No ei se

        Jaa jaa. No ei se mitään, sitä sattuu. Tuo on kyllä täällä palstalla aika oleellinen tieto, missä yhteydessä narsistiinsa on törmännyt. Joidenkin ajatukset nimenomaan siitä, että tietynlainen persoona jotenkin vetoaa narsistiin, kuuluvat nimenomaan siihen tilanteeseen, jolloin narsisti on ollut rakkaus. Silloinhan narsistin voi periaatteessa ottaa tai jättää.

        Silti olen kanssasi samaa mieltä siitä, että uhreja ei todellakaan saa syyllistää. Ihan perimmäisenä ajatuksena joillakin on tainnut olla se, että kun läheisriippuvainen on yleensä henkilö, joka hyväksyy toisilta ala-arvoisempaa käytöstä pitempään kuin muut, niin siksi narsistikin pysähtyy läheisriippuvan kohdalle pitemmäksi aikaa.

        Mutta tuo ei tietenkään pidä paikkaansa silloin, kun narsisti on ollut esim. esimies työpaikalla tms.

    • ...

      Aivan juuri siksi ei saisi kovasti myöskään yleistää "tälläinen on narsistin uhri".Täällä palstalla nyt puhutaan kuitenkin eniten asetelmasta jossa läheisriippuvainen rakastuu korviaan myöten narsistiin. Tämä saattaa ollakkin yleisin tapa, mutta väittäisin että syntyminen narsistin lapseksi tai narsisti työkaverina, on vähintäänkin yhtä yleistä. Jolloin uhrin tilanne on eri kuin parisuhdeessa olevalla.

      Ja toki sehän on monessa yhteydessä tullut esiin että narsistilla on tarkat aistit tämän suhteen, kuin leijona joka haistaa haavoittuneen kauriin. Tottakai hän tarttuu tilaisuuteen epävarmuutta huokuvan ihmisen tavatessaan, helpompi saalis kuin oman arvonsa tunteva. Silti olen sitä mieltä että joskus narsistikin kaipaa haastetta ja valitsee hyvän itsetunnon omaavan henkilön. Mikä on aika mielenkiintoista kun "helppoja" uhrejakin olisi tarjolla. Nämä ovat vaan minun mielipiteitä narsistin toimintaa sivusta seuranneena.

      • Aivan. Omalla kohd.

        "Silti olen sitä mieltä että joskus narsistikin kaipaa haastetta ja valitsee hyvän itsetunnon omaavan henkilön. Mikä on aika mielenkiintoista kun "helppoja" uhrejakin olisi tarjolla. "

        Aivan. Omalla kohdallani tuntui, että oma narsisti-psykopaattini aivan kuin ui itselleen erikoisessa suolaisessa kylvyssään kanssani hetken... Mutta ongelma on vain siinä, että ns. normaali henkilö raivostuu lopulta narsistin toilailuun niin hirveän kauhean hirveästi, että narsisti ei siinä lähellä pysty pitkään elämään narsistin elämäänsä. Suhde loppuu huomattavasti lyhyempään kuin esim. juuri paksunahkanarsistin ja läheisriippuvaisen suhde.

      • kiitos keskustelusta

        Aivan ja joissakin tapauksissa läheisriippuvaikseksi naamioiutunut on oikeasti paksunahkainen. Paksunahkainen, jonka uhri kävi läpi nuo vaiheet, jotka lainaan tähän:" Kun uhri lopulta pääsee irti narsistista hän on tuskan, surun, vihan, syyllisyyden, häpeän täyttämä. Kun hän alkaa toipua ja hyväksyä asian hän säälii ja halveksii narsistia. Lopulta kun hän todella vuosien kuluessa toipuu hän antaa anteeksi ihan kaiken, mutta ei unohda. Silloin hän on vapaa syyllisyydestä ja vihasta." Näin kirjoittaa siis ...

        Edelleen lainaan ohutnahka empaatikkoa, joka kirjoittaa, miten paksunahkaisen uhri toimii, joko pakenemalla tai peilaamalla. "Peilaaminen tarkoittaa sitä, että alkaa toimia, kuten narsisti ja ajatella, kuten narsisti. Tämä tietenkin tarkoittaa, että myös uhrista tulee "koston kautta" peilaamansa kohde, eli narsisti." Olen kokenut tuon, kuinka uhri ajattelee kuin se paksunahkainen narsisti, toistellen minulle sanoja ja sanontoja, elämänohjeita ja ohjastusta, kuin äiti lapselleen, siis sellaista, jota en aiemmin ole kuullut. Ja nähnyt myös sen, miten tuollaisen kokemuksen jälkeen palautuu ns. tavalliseksi normaaliksi itsekseen. Vaikeaa katsottavaa, kun ei itse voinut muuta kuin tukea ja seurata prosessin etenemistä eli juuri tuon, jonka edelliseen kappaleeseen lainasin.

        Kovin mielenkiintoinen keskustelu, joka selittää niitä kokemuksia, joita itselläni on ja joihin olen hakenut vastausta, miksi väärän henkilön kanssa suhteessa ollessaan ihminen sekoaa ja puhuu ihan sekavia.

      • -tytär-

        Olen suurella mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua. Olen narsistista syntynyt ja narsistiin törmännyt syntymähetkellä. Siis narsistivanhempien lapsi. Lapsuus ja nuoruus on ollut kauhunsekainen kokemus. Koskaan en ole ollut riittävän hyvä heille.

        Vuosia sitten tapahtuneen irtioton jälkeen, olen saanut elämäni takaisin. Ja pystyn tarkastelemaan asiaa välimatkan päästä. Narsisti ei koskaan muutu. Edelleen hän yrittää ujuttautua elämääni, milloin minkäkin syyn nojalla. Käytetyin syy on nykyään (keksityt) sairaudet. Hän hakee myötätuntoa ja huomiota itselleen. Mutta ei pysty antamaan sitä takaisin. Siis, vuorovaikutus on hänelle täysin vieras käsite.
        Tapaan vanhempaani jonkun kerran vuodessa. Asiat eivät ole muuttuneet hänen kohdallaan mitenkään. Sama ikävä "koneisto" jyllää vuodesta toiseen. Vaikka ystävät ovat kaikonneet jo ympäriltä. Eniten surettaa se, että hän ei kykene "näkemään" ja kasvamaan ihmisenä, vaan on jäänyt ikuiseksi lapseksi.

    • ...

      Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Yleensä ihminen jolla on terve itsetunto ei sellaista kohtelua siedä ja häipyy ajoissa. Kuitenkin olen sitä mieltä joskus narsisti saa terveenkin uhrinsa pään niin sekaisin että uhri ei tiedosta muutoksia itsessään vaikka huomaa että toinen käyttäytyy oudosti, siinä rakastumisen alussa ei välttämättä kiinnitä tähän tarpeeksi huomioita ja kun aikaa kuluu uhri on loukussa ja alistuvainen. Uhri herää tilanteeseen liian myöhään. Narsisti on kuitenkin erittäin salakavala, kiero ja manipuloiva ihminen. Ihminen joka ei tiedä mitä narsismi on tai ei ole sellaisesta aikaisempaa kokemusta on kusessa.

      • Olisi ihanteellista

        "Uhri herää tilanteeseen liian myöhään. Narsisti on kuitenkin erittäin salakavala, kiero ja manipuloiva ihminen. Ihminen joka ei tiedä mitä narsismi on tai ei ole sellaisesta aikaisempaa kokemusta on kusessa."

        Olisi ihanteellista, jos uhri häipyisi ajoissa ja jo kauan ennen, kuin hänestä on tullut uhri. Elämäni huonolla hetkellä minäkin narsistin elämääni päästin. Silti pidin puoleni, mutta narsisti näytteli kahta tehokkaammin, vain nauraakseen lopulta "onnistumiselleen"... Naruttamista se on vastikkeeton naruttaminenkin. Ja saihan hän sitä lähdettään.

        Ilman muuta uhri herää tilanteeseen liian myöhään. Itse elin vuosia eräänlaista kahden kerroksen elämää (hih). Toisessa kerroksessa tiedettiin varsin hyvin, missä mennään, mutta sitten oli se alakerran spa, jossa hämyisessä kosteassa huurussa vain nautittiin lämpimistä kylvyistä. Ja sieltä nouseminen oli työn takana.

    • ...

      Niimpä, toki sen jokaiselle soisi että huomaa "Hei, tässä on jotain mätää, ei kukaan oo noin täydellinen" mutta sitten taas toisaalta rakastunut ihminen ei nää toisessa vikoja joten yhtälö on vaikea. Niitä hälytys merkkejä ei vaan tunnista, ellei sitten kaveri pohjalta aleta tapailla, silloin huomaa kyllä että tuossa on jotain outoa.

      Mielestäni kuvailet hyvin tuota suhdetta, juuri noin se varmasti meneekin, tuntuu kuin itsessä olisi kaksi puolta. Toinen tiedostaa todellisuuden ja haluaa pois suhteesta ja toinen näkee kaikki hyvät asiat eikä halua päästää irti. Mutta jokaisella on varmasti ihmisestä riippuen erilainen kokemus siitä.

      Olen kiitollinen että narsismista keskustellaan nykyään paljon. Mutta se on tuonut mukanaan huonoakin kuten ihmisiä sitten herkästi haukutaan narsistiksi jos on muuten vaan itsekäs tai k***pää. Eikä uhrit oikeen saa oikeanlaista apua ja heidät herkästi leimataan myös sairaiksi, mikä on varmasti raskasta uhrille jota on lyntätty henkisesti jo iha tarpeeksi.

      • Minun on kyllä

        Minun on kyllä sitten sanottava, että näin tässä omassa narsisti-psykopaatissani aivan hirveän paljon vikaa jo vuosikymmeniä sitten, jolloin olimmekin enemmän vielä kaveripohjalla liikenteessä.

        Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistamaan näkemyksiäni toisista ihmisistä tyyliin: olenkohan tuominnut liian kovin pohjimmiltaan kohtalaisia ihmisiä... Sitten kun elämässäni tuli ajankohtaiseksi saada vain rakastaja, oli lähes ainoana kriteerinä minulla ulkonäkö jossa höysteeksi ripaus seikkailijaa.

        Kun tämä epeli sitten tuli kohdalle vanhan tuttavuuden painolla, sallin hänen suudella itseäni parin tapaamiskerran jälkeen. Siitä sitten eteenpäin. Näin ja kuulin kyllä, että hänessä oli paljonkin kohentamista, mutta minun omia tarkoitusperiäni se ei haitannut. Manipuloinninkin huomasin, mutta ajattelin vain, että voisi lopettaa sen, niin pääsisimme eteenpäin suhteessamme.

        En kuitenkaan minkäänlaisissa painajaisissani olisi voinut kuvitella, että asiat olivat kallellaan siten kuin olivat. En ollut koskaan kuullutkaan mistään narsismista ja psykopaatiksi en tätä olisi koskaan arvannut.

        En ole kuitenkaan ollut sillä tavoin hämmästynyt tästä mitä koin, että jotenkin olin ajatellut tämän miehen jo aiemmin erityiseksi, koska minulla oli tieto, että aikanaan tytöt olivat hurmaantuneita häneen ja sittemmin monet naiset. Jossakin ajattelin salaisuuksien avaimen piilevän. Ja löytyihän se totuus hänestä viimein.

        Kaiken tuon jälkeen jotenkin surullista. Löytyi lisäksi totuutta ihmisestä, jota en olisi osannut tuosta suunnasta lähteä etsimään, jos en olisi tuota kokenut.

      • ...
        Minun on kyllä kirjoitti:

        Minun on kyllä sitten sanottava, että näin tässä omassa narsisti-psykopaatissani aivan hirveän paljon vikaa jo vuosikymmeniä sitten, jolloin olimmekin enemmän vielä kaveripohjalla liikenteessä.

        Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistamaan näkemyksiäni toisista ihmisistä tyyliin: olenkohan tuominnut liian kovin pohjimmiltaan kohtalaisia ihmisiä... Sitten kun elämässäni tuli ajankohtaiseksi saada vain rakastaja, oli lähes ainoana kriteerinä minulla ulkonäkö jossa höysteeksi ripaus seikkailijaa.

        Kun tämä epeli sitten tuli kohdalle vanhan tuttavuuden painolla, sallin hänen suudella itseäni parin tapaamiskerran jälkeen. Siitä sitten eteenpäin. Näin ja kuulin kyllä, että hänessä oli paljonkin kohentamista, mutta minun omia tarkoitusperiäni se ei haitannut. Manipuloinninkin huomasin, mutta ajattelin vain, että voisi lopettaa sen, niin pääsisimme eteenpäin suhteessamme.

        En kuitenkaan minkäänlaisissa painajaisissani olisi voinut kuvitella, että asiat olivat kallellaan siten kuin olivat. En ollut koskaan kuullutkaan mistään narsismista ja psykopaatiksi en tätä olisi koskaan arvannut.

        En ole kuitenkaan ollut sillä tavoin hämmästynyt tästä mitä koin, että jotenkin olin ajatellut tämän miehen jo aiemmin erityiseksi, koska minulla oli tieto, että aikanaan tytöt olivat hurmaantuneita häneen ja sittemmin monet naiset. Jossakin ajattelin salaisuuksien avaimen piilevän. Ja löytyihän se totuus hänestä viimein.

        Kaiken tuon jälkeen jotenkin surullista. Löytyi lisäksi totuutta ihmisestä, jota en olisi osannut tuosta suunnasta lähteä etsimään, jos en olisi tuota kokenut.

        Mutta siis vielä tähän kokemukseesi. Minulla on sellainen kokemus että usein varsinkin miespuoliset narsistit ovat niitä "pelimiehiä" eli he rakastavat yhdenillan juttuja eivätkä viihdy pitkissä suhteissa (ja jos viihtyvät heillä on irtosuhteita eli 100% pettävät). He myös ajattelevat omistavansa kaikki ne naiset ihan niinkuin vaikkapa tv:n tai auton.

    • ...

      Aivan, nimenomaan niistä rankoista ja vaikeista kokemuksista aina oppii jotakin. Vaikeat kokemukset kun uskaltaa käydä läpi on vahvempi ihminen kuin koskaan ja tuskin enään samanlaiseen ihmistyyppiin haksahtaa :) Silloin teitää olevansa toipunut kun näkee tapahtuneen tuoneen myös positiivisia asioita tullessaan vaikka sen että tunnet isteäsi paremmin kuin ennen, ne on semmoisia asioita elämässä joita ei rahalla mitata.

      Sanoisin että toipumisessa haastavin osuus on opetella rakastamaan itseä uudestaan, oppia luottaa ihmisiin sekä se ettei koveta itseään liikaa, vaan uskaltaa olla mitä on, näyttää myös oman haavoittuvuuden.

    • ohutnahka empaatikko

      Niinpä joo. Jos mä tästä vielä vähän vahvistun, niin olen valurautaa!
      Kylläpä olisi tosiaan ihanaa saada joskus olla ihan vaan herkkä, kiltti ja hauras nainen, ilman että heti yritetään murskata, alistaa, käyttää hyväksi ja pumpata tyhjiin.
      On tää vaan ihme yhteiskunta ja ihme arvot.

      Yhteenlaskutoimitukselle vielä, että tarkoitus ei todellakaan ole hyökätä sinun persoonaasi kohtaan, mutta argumenttisi koskien prosessin älyllistämistä, eivät vakuuta ja ovat mielestäni vain tekosyitä olla käymättä loppuun prosessiasi.
      Olkoonkin sitten prosessi, joka on alkanut jo lapsuudessasi.

      Se, millä tasolla tahdot täällä keskustelua käydä ja kuinka vähän antaa persoonastasi on, kuten totesitkin, oma asiasi, mutta sen tunnepuolen täydellinen puuttuminen on niin ilmiselvää repliikeissäsi, että se pistää silmään, kuin huutomerkki, teksteistäsi.

      Olet ilmiselvästi älykäs ja älyllinen tyyppi, mutta jos kaikesta itsetutkiskelustasi huolimatta, et huomaa, tai tunnusta tunnepuolen puuttumista, voi olla, että petät itseäsi kehäpäätelmälläsi.
      Vain sinä tiedät, ilmennätkö ja osoitatko tunteitasi elämässäsi.

      Tasapainoisella ihmisellä äly, tunne ja fysiikka ovat kaikki tasavertaiset ja tasapuolisesti käytössä.
      Siinä onkin pyrkimystä.
      Väitän siis edelleen, ettet ole vielä valmis ja eheytynyt.

      Siinä on sinulle uusi näkökulma, jota kannattaa varmasti ainakin pohtia.
      Itseään on jokaisen vaikea nähdä ja siksi ulkopuolelta tulleet huomiot ovat tärkeitä oman prosessin kannalta.

      Edelleenkin kyllä arvostan sinunkin näkökulmaasi ja panostasi.

      Tämä on hyvä keskustelupalsta.

      Olen täysin samaa mieltä siitä, että uhrien syyllistäminen on se viimeinen asia, jota tarvitaan. Narsisti on jo syyllistänyt uhrin puolikuolleeksi ja uhri on syyllistänyt itsensä.
      Se, että täälläkin syyllistetään ei auta omanarvontunteen rakentumiseen pätkääkään, joka on mielestäni kaikkein tärkeintä.

      Kyllähän meissä kaikissa on siemen ihan kaikkeen murhaajasta pyhimykseen, mutta kyse on varmasti siitä, mikä on olennaista prosessin kannalta.

      • yhteenlaskutoimitus

        "Edelleenkin kyllä arvostan sinunkin näkökulmaasi ja panostasi."

        Kiitos

        Minäkin arvostan sinun mielipiteitäsi/näkökulmaasi tässä kohtaa, että kuten sanoit pohtimista riittää itsekullakin itse itsessään ja tuskin valmiiksi tullaan koskaan...

        "Vain sinä tiedät, ilmennätkö ja osoitatko tunteitasi elämässäsi. "

        Niin vain minä tiedän tuon asian...

        Jonkin verran asiaa/aihetta/subjektiivista kokemusta/uhrien syylistämistä/tapaa keskustella aiheesta pohdin jo toissaallakin...

    • ...

      Aivan mahtava kirjoitus. Ei ollut yhtäkään lausetta josta en olisi samaa mieltä. Kerroit asian järkevästi ja asiallisesti. Kiteytit tämän koko keskustelun hyvin tuossa lopussa. Kiitos tästä.

    • Kipua

      Et ole. Voin sanoa 99% varmuudella...
      Et sinä noin puhuisi...
      Hyvä että olet huojentunut kun huono suhde on ohi, ei siinä ole mitään väärää. Voithan olla myös ns. "shokissa"...
      Kyllä se itkukin sieltä vielä tulee, älä huoli...
      Minä tunnen narskun sisältä ulos ja ulkoa sisään, et ole... Nyt hankkiudut äkkiä vain eroon siitä narskusta!

    • Kuinkahan paljon on

      Kuinkahan paljon on vaarana, että uhri alkaa lukemastaan ja kuulemastaan rakentamaan itsensä toteuttavaa ennustetta itselleen? Koskien nimenomaan noita diagnooseja, mitä uhreista usein tehdään.

      Uskon, että jos uhri on esim. ns. läheisriippuvainen, niin se juttu tärähtää ihan jämptisti, kun siitä kuulee. Ei jää aprikoimaan varovasti...

    • Olenko..

      Kertokaas kaiken kokeneet olenko narsisti..
      Elämäni pääasia on työ jossa voin toteuttaa itseäni..yksin.
      Tulen toimeen kaikkien kanssa mutta ystäviksi haluan vain ihmisiä joilla on samat arvot ja harrastukset kuin minulla.
      Kun seurustelen teen sen ns. täysillä tai en ollenkaan,kun eroan en halua tietää exästä yhtään mitään..eli koko suhdetta ei siis ollut.
      Seksi on mielestäni parisuhteen tärkeimpiä mittareita ja jos se ei suju mielenkiintoni naiseen häviää.
      En puhu asioistani kenellekkään,en vatvo ihmissuhteitani tai työasioitani julkisesti.
      En katso ketään ylöspäin eli en tunnusta auktoriteettejä,en myöskään halveksi muita vaan jos ihminen ei kiinnosta minua on hän saman tekevä.
      Elän päivä kerrallaan eli katson joka päivä mitä työ tuo tullessaan ja jos jotain työhön liittyvää täytyy suunnitella teen sen muuten menen eteenpäin ilman mitään suunnitelmia.
      Olen ollut muutaman kerran pidemmässä suhteessa ja tuntenut itseni vangituksi..yrittänyt jatkaa mutta tuhonnut suhteet raivoamisella tai kylmyydellä..
      Parhaat tulokset työssä tai elämässä olen saanut ns. selkä seinää vasten tilanteissa.
      Että näin..

    • Viiruvalmuska

      Sinä olet narsisti, ja pelkään että lyttäät minut. Mutta älykkäänä ihmisenä, yritä edes näytellä muuta. Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen, että elämä pyörii vain sinun ympärillä, haluan muusaksesi. Ps en edes lukenut palstaa, minusta tuntuu, että olet kiinnostunut vain itsestäsi

      • Olenko...

        Selkeä vastaus..miksi näyttelisin muuta?
        Totta kai olen kiinnostunut itsestäni..siksihän tämän kirjoitin.
        Pohdin siis narsismi asiaa mielenkiinnosta ja hyvin itsekkäästi mutta myös siksi etten halua aloittaa suhdetta selvästi herkän ihmisen kanssa josta välitän sen verran etten halua häntä loukata jos jotain menee pieleen..

      • Et..
        Olenko... kirjoitti:

        Selkeä vastaus..miksi näyttelisin muuta?
        Totta kai olen kiinnostunut itsestäni..siksihän tämän kirjoitin.
        Pohdin siis narsismi asiaa mielenkiinnosta ja hyvin itsekkäästi mutta myös siksi etten halua aloittaa suhdetta selvästi herkän ihmisen kanssa josta välitän sen verran etten halua häntä loukata jos jotain menee pieleen..

        Kuulostaa sitoutumiskammoiselta ihmiseltä joka ei uskalla luottaa keneenkään. Varmasti huonoja kokemuksia paljon ja itseä kovetettu vuosien mittaan.

        Tiedän että on typerää analysoida jonkun toisen kirjoituksia, mutta kun kerran suoraan kysyt niin tuossa on minulle tulleet ajatukset kuvauksestasi.

        Sain sen kuvan että et luota ihmisiin ja olet tottunut pärjäämään elämässä yksin. Sinun kuvaus ei kuvaa narsistia millään lailla, narsisti ei ensinnäkään olisi huolissaan muiden hyvinvoinnista ja siitä "Mitä jos tahtomattani loukkaan häntä" jne. Ei, ei ja vielä kerran ei.

        Narsisti ymmärtää loukkaavansa ja satuttavansa mutta hän näuttii siitä, se on hänen elämänsä suola.

      • Olenko..
        Et.. kirjoitti:

        Kuulostaa sitoutumiskammoiselta ihmiseltä joka ei uskalla luottaa keneenkään. Varmasti huonoja kokemuksia paljon ja itseä kovetettu vuosien mittaan.

        Tiedän että on typerää analysoida jonkun toisen kirjoituksia, mutta kun kerran suoraan kysyt niin tuossa on minulle tulleet ajatukset kuvauksestasi.

        Sain sen kuvan että et luota ihmisiin ja olet tottunut pärjäämään elämässä yksin. Sinun kuvaus ei kuvaa narsistia millään lailla, narsisti ei ensinnäkään olisi huolissaan muiden hyvinvoinnista ja siitä "Mitä jos tahtomattani loukkaan häntä" jne. Ei, ei ja vielä kerran ei.

        Narsisti ymmärtää loukkaavansa ja satuttavansa mutta hän näuttii siitä, se on hänen elämänsä suola.

        Kiitos kommentista.
        Sitoutumiskammo..pitkä ja kumma sana mutta niin se taitaa pohjimmiltaan olla!
        Siitä huolimatta aloitin varovaisen suhteen naisen kanssa joka ei myöskään halua sitoutua..loukkaamisen vara on aika vähissä tällä hetkellä?
        Joo,narsistiksi en sitten itseäni luokittele vaikka jotkut asiat siihen viittaavat.

    • elukka mikä elukka

      Kaikenlainen satuttaminen, joko itsensä tai muiden harjoittamana tehty sadistinen kiusaaminen uhria kohtaan. Se tuottaa suurta nautintoa narsistille. Veikkaanpa, että orgasmikin on toissijainen nautinto sen sijaan, että saa nautintoa henkisestä toisen satuttamisesta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      120
      1737

    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      99
      1558

    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      44
      1066

    4. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      29
      919

    5. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      40
      910

    6. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      50
      836

    7. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      44
      792

    8. Olet myös vähän ärsyttävä

      Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.
      Ikävä
      37
      780

    9. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      56
      768

    10. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      37
      750
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt